Ota iisisti

riippukeinussa 123rf

Muistatteko Aisopoksen vanhan sadun? Siinä muurahainen ahertaa aurinkoisena kesäpäivänä ja heinäsirkka hyppelee soitellen ja naureskellen ohi.

Vaan entä kun tulee kylmä talvi! Silloin nälästä ja vilusta puolikuollut heinäsirkka raahautuu muurahaiskeolle ja pyytää muutaman jyvän, jottei kuolisi nälkään. Mikset tehnyt töitä kesällä?  Sen kun jatkat laulamista ja soittamista, tokaisee muurahainen.

Kyllä on julmaa. Sadun opetus – ahkeruus palkitaan – on juuttunut meihin niin syvälle että lomallakin moni kokee huonoa omaa tuntoa kun ei koko ajan puuhastele. Niinhän se on, että lapsetkin pysyvät poissa pahanteosta jos heillä on riittävästi muuta työtä. Näin meitä on peloteltu työnteon siunauksellisuudella iät ajat. Laiskuus on synti.

Ahkeruus on hyve, totta kai. Ja totta kai ahkeraa ihmistä ottaa päähän nähdä laiskempiensa valittavan asioista jotka olisi omin voimin korjattavissa. Paljon on omasta itsestä kiinni.

Ahkeruus on hyväksi, mutta kyllä ihmisen pitää osata ottaa rennostikin. Kuuma kivi ei putoa päähän jos vaikka joskus vain on.

Kesällä joutilaisuuden jaloa taitoa koetellaan. Osaatko oikeasti rentoutua, olla ja nauttia toimettomuudesta? Joutilaisuus on sukua onnellisuudelle, sanotaan. Aivot lepäävät ja mieli tyhjenee turhasta kuonasta. Tekee tilaa uusille ajatuksille.

Ja entä jos ei osaa, niin saako puuhastella? Tietenkin saa. Jos aivot lepäävät puutalkoissa tai marjametsässä, niin siitä vaan. Monelle käsityöt ovat meditatiivinen tapa rentoutua. Saa olla itsensä kanssa. Sama koskee kalastusta.

Mitä tahansa teetkin, tee se hyvällä mielellä.


Naapurissani asuu poliisi, apua!

istock 000007866973medium

Naapurissani asui aikaa sitten poliisi. Ei mikään virkaatekevä oikea poliisi, vaan tavallinen talopoliisi. Tiedättehän tyypin? Sellainen aktiivinen, innokas ja useimmiten hyväntarkoittava.  Joskus myös turhan tarkka ja muiden asioihin puuttuva. Sellaisia ihmisiä riittää useimpiin taloyhtiöihin.

Meidän talopoliisimme tiesi täsmälleen kaikkien talossa asuvien liikkeet ja raportoi niistä aktiivisesti. Hän jaksoi ihmetellä, miten kolmannessa kerroksessa asuva nuorimies tulikin niin usein pikkutunneilla kotiin.

Hän tiesi, kuka ei osaa lukea talon järjestyssääntöjä ja vie tuuletusparvekkeelle petivaatteensa väärinä aikoina. Osasipa hän kertoa senkin, että naapuritalossa asuva rouva parkkeeraa ihan tahallaan autonsa aina meidän puolelle.

Joidenkin mielestä mies oli ystävällinen kanssaihmisistään välittävä naapuri, joidenkin mielestä sietämätön kyylä.

Parhaimmillaan aktiivisista naapureista on pelkkää hyötyä. Eipä pääse kutsumaton vieras luiskahtamaan kotiisi eikä kukaan kähvellä pihakukkasia. Tosin meidän talossamme tapahtui sekin. Paraatiovea koristanut kaunis orvokkiruukku vain hävisi yhtenä yönä. Miten tällaista pääsi tapahtumaan, soimasi talopoliisimme itseään. No, kai sinunkin joskus pitää saada nukkua, lohdutimme miestä.

Toiseen naapuripoliisin törmäsin kesäpaikallamme.  Yksi mökkiläinen rakensi tontilleen uutta taloa ja tavararalli oli totta kai melkoinen. Hiekkatie ja sitä reunustavat penkereet olivat kovilla, kun isot kuorma-autot kuskasivat lautatavaraa rakentajalle. Vaan mitä teki naapuripoliisi: hän kävi oikein mittaamassa tienreunaan tulleita vahinkoja.

Ja annas olla, kuorma-autonkuljettajat hyväkkäät eivät olleet onnistuneet ajamaan niin, että kumpikin tienpenkka olisi vaurioitunut saman verran. Oikealta puolelta tietä (lue: naapurin puolelta) oli sammalta ja metsänpohjaa irronnut enemmän kuin vasemmalta. Toimelias täti pisti heti kaikkien postilaatikoihin nootin, jossa toivoi kuorma-autonkuljettajille kerrottavan, että hiekkatietä pitää vastedes ajaa tasaisemmin.

Toive ei tainnut toteutua. Kesä loppui ja mökkiläisen uusi talokin valmistui. Seuraavana kesänä penkereet olivat taas niin yhteismitallisia kuin ne luonnossa voivat olla. Ja naapurintädillä oli jo siinä vaiheessa uusi epäkohta tutkittavaksi.  
Naapurit kuuluvat elämään. Kesällä naapureiden kanssa seurustelu on kiivaimmillaan. Hyvät kelit ja kaunis luonto oikein kutsuvat seurusteluun.

Mikä onkaan sen mukavampaa kuin istua iltaa omalla tai naapurin pihalla ja parantaa maailmaa.  Mutta yhteisöllisyyden pitää olla vapaaehtoista.

Naapureiden kanssa ei tarvitse ystävystyä, mutta toimeen pitää tulla.  Ystävällinen huolenpito on tervetullutta, mutta kyylääminen ei.

Jos haluaa elää vain omilla säännöillään, kannattaa asua niin, etteivät naapurin valot näy.


Lempiheiloja, veitsiä ja jatkojohtoja

kesayo suomi 123rf

Kuulkaapas tätä:

Taloustutkimuksen tuore tilasto kertoo, että 35 prosenttia naisista inhoaa sähköjatkojohtoja. Miehiä nämä pölynkerääjät eivät häiritse. Eivät ainakaan samassa mitassa kuin naisia, koska miehistä vain 23 prosenttia ilmoittaa inhoavansa kodin nurkkiin pesiytyviä jatkojohtoja.

  • Ratkaisu 1: Vaihda asuntoon jossa on enemmän pistorasioita.
  • Ratkaisu 2: Käytä vähemmän sähkölaitteita.
  • Ratkaisu 3: Älä välitä, ei miehesikään välitä.

Entä sitten tällainen tutkittu tieto:

Kotona tarvitaan vain 15 keittiötyövälinettä. Siis 15!  Laskepa huviksesi, montako erilaista kauhaa ja lastaa sinulla lojuu keittiön laatikoissa. Minulla on kaksi laatikollista.

Tämän tutkimuksen takaa löytyy Fiskars.  Tutkijan mukaan riittää se, että keittiön laatikoista löytyvät  ruokailuvälineet, veitset, leikkuulauta, kattilat ja lasta. Niillä selviää arkiruokailusta.

  • Ratkaisu 1: Siivoa laatikkosi.
  • Ratkaisu 2: Syö ulkona.
  • Ratkaisu 3: Älä välitä. Tätä vartenhan keittiössä on laatikoita.

Ei kahta ilman kolmatta:

Suomalaisnaisten suosikkiheila on sellainen mies, jolla on hauskat jutut, kunnioittava asenne naista kohtaan ja joka hallitsee arjen hemmottelun. Tämän viisauden takaa löytyy Coca-Cola Light.

Tutkimus kertoo, että varmemmin nainen hurmataan hauskoilla jutuilla ja rennolla asenteella.  Ulkonäköä painotti nimittäin vain neljä prosenttia vastaajista, kun taas hulvatonta seuraa arvosti 18 prosenttia.

Arkipäivän hemmottelu on naisten mielestä seksikästä: 15 prosenttia vastaajista sanoi, että he arvostavat miehessä pieniä huomaavaisia tekoja.

Itsevarmuutta (4 prosenttia) ja älykkyyttä (4 prosenttia) arvosti vain pieni osa naisista. Enemmän ääniä sai sen sijaan luotettavuus (10 prosenttia), huolehtivuus (15 prosenttia) sekä kumppanuus (10 prosenttia).

  • Ratkaisu 1: Jos sinulla ei jo satu olemaan vierelläsi tällaista ihmettä, kokeile juhannustaikoja. Nyt on otollinen aika.
  • Ratkaisu 2: Hulvattoman seuran voi korvata tositelevisio-ohjelmilla.
  • Ratkaisu 3: Älä välitä, täydellistä ihmistä ei ole olemassa.

Näillä tutkimustuloksilla et ehkä pärjää kesän tietokilpailuissa, mutta aina on hauska tietää lisää.

Mutta nyt, nyt on edessä juhannus ja keskikesän juhla. Ei mietitä tutkimuksia eikä välitetä vaikka taivaalta tulisi rakeita ja lunta. Vielä on kesää jäljellä.

Mukavaa juhannusta kaikille!


Musta uimapuku ja oranssi lady

mustat bikinit istock

– Minkä värinen, kysyi lyhytsanainen nainen kassalla.

– Musta, vastasin.

Kassarouva osoitti sormellaan tiskin nurkalla olevia muovikoreja.

– Noi kaks ekaa on täynnä mustia, etsi niistä.

Upposin mustaan aukkoon. En todellakaan ole ainoa, joka tykkää pukeutua mustaan. Uimapuku löytyi ja vedin sen tyytyväisenä päälleni. Ihana pulahtaa viileään, sinivihreään veteen.

Värisymboliikassa musta on turvallisuutta ja suojaa etsivän valinta.

Uima-altaassa katselin vaivihkaa, kuinka vain muutama erottautui mustasta massasta värikkäillä uimapuvuillaan. Miehilläkin tuntuu olevan uimahousuilleen vain yksi perusväri, tummansininen.

Musta on myös surun ja arvokkuuden väri. Totta. Katselin hiljattain kuvaa, joka oli otettu yrityksen kunnianmerkkien jakotilaisuudesta. Parikymmentä ihmistä – naisia ja miehiä – seisoi kuvassa vakavina. Ja kaikki pukeutuneina kokomustaan! 

Pitkien työsuhteiden kunniaksi järjestetty, iloinen tilaisuus näytti haudanvakavalta surujuhlalta. Tällaisia me olemme, vakavia ja suojautuvia.

Haloo, nyt on kevät ja värien aika. Valo on suomalaiselle parasta terapiaa ja samaa ovat värit.

Ja jos joskus, niin juuri nyt värejä voi käyttää rohkeasti. Kevään juhlaan kuuluvat värit.

Värit vaikuttavat mielialaan ja niiden parantavasta voimasta on tutkittua tietoa. Väreille on myös kautta aikojen annettu symbolisia merkityksiä.

Kun tulevana viikonloppuna teet kävelyjä tai käväiset kahvilla, voit samalla tiirailla ihmisiä sillä silmällä.

Se, joka on pukeutunut keltaiseen, haluaa viestiä asullaan vilpittömyyttä ja avoimuutta. Tämä ihminen on rohkea ja pirteä. Lähesty siis häntä huoletta.

Entä tuo mies tuolla syvänturkoosissa kravatissaan? Hän on syvien tunteiden ihminen, herkkä, haavoittuvainen. Lähesty varovaisesti.

Entä tuo oranssi lady viereisessä pöydässä? Oranssi on hyväntuulisuuden väri. Se ilmaisee vieraanvaraisuutta ja lämpöä. Hän toivottaa sinulle kaikkea hyvää ja viestii värivalinnoillaan voimaa, kunnianhimoa ja kestävyyttä.

Ja vaikka taivaalta sataisi pikku-ukkoja, uskaltautuu moni ulos valkoisissa vaatteissa. Ja miksei uskaltautuisi. Valkoinen on puhtauden, viattomuuden ja viileyden väri.

Siis kaikkea sitä, mitä kevätkin on. Viileä, puhdas ja hmm... viatonkin.


Joku raja se on eläkkeelläkin!

lompsa shutterstock

Naapurihan saa jostain kumman syystä ihan tautisen suurta eläkettä. Ja millä ansioilla? Erityisesti vihaksi pistävät ne ökyeläkkeet, joista iltapäivälehdille riittää tarinaa vähän väliä!

Joku raja se on oltava eläkkeelläkin.

Vai onko?

Eläkekattoa on yritetty ujuttaa suomalaiseen eläkejärjestelmään vuosien mittaan jo useampaan kertaan. Ja aina huonoin tuloksin. Sekä palkansaajajärjestöt että työnantajat ovat olleet harvinaisen yksimielisiä siitä, ettei eläkekatto sovi suomalaiseen eläkejärjestelmään.

Ja miksiköhän sitten ei sovi? Siksi, ettei eläkekatolla kuitenkaan kyettäisi rajaamaan suurituloisten eläkkeitä. Jos eläkekatto tulisi, syntyisi ylimmälle johdolle ja esimiehille palkkiojärjestelmiä ja henkilökohtaisia eläkejärjestelmiä, joihin tavalliset työntekijät eivät kuitenkaan pääsisi mukaan.

Näin kuilu suurten ja pienten eläkkeiden välillä kasvaisi entisestään. Eikä eläkekatolla tavoiteltu tasa-arvoisempi eläkepolitiikka toteutuisi. Asiaa on vuosien varrella selvitetty toimikunnissa ja työryhmissä, ja aina tulos on sama: ei eläkekattoa suomalaiseen järjestelmään.

Mikä sitten on suuri eläke? Useissa maissa lakisääteisestä työeläkejärjestelmästä karttuva eläke on rajattu yksi–kaksi kertaa maan keskipalkan suuruiseksi.

Eläkepalkkakatto tarkoittaa palkkarajaa, jonka ylittävältä osalta eläkettä ei kerry. Eläketurvakeskuksen keräämien tietojen mukaan Belgiassa eläkepalkkakatto on 4 260 euroa, Britanniassa 4 230 euroa, Ranskassa 3 090 euroa, Yhdysvalloissa 7 250 euroa ja Kanadassa 2 970 euroa. Suomen ohella eläkekattoa ei ole esimerkiksi Tanskassa, Virossa eikä Alankomaissa.

Ensi syksynä keskustellaan myös työurien pidentämisestä ja kannustimista. Tähänkään ei eläkekatto sovi, koska määräämällä eläkkeille enimmäismäärän, romuttuisi viimeisille työvuosille tehty kannustinjärjestelmä. Eri asia on, säilyvätkö kannustimet tulevaisuudessa, kun eläkeikä nousee. Sen näemme ensi syksynä.


Pieni hymy riittäisi

asiakaspalvelupalaute123rf

Nyt ottaa päähän. Menin ja otin ihan turhan sakon.

Näin sutjakkaasti se kävi: piipahdin tutulla R-kioskilla ostamassa viikonlopun iltapäivälehden. Operaatio vei korkeintaan viisi minuuttia. Viisi minuuttia! Ja eikös siihen parkkipaikalle ollut tullut uudet ohjeet. Pitää käyttää kiekkoa, kertoi taulu lähes silmieni alla. Vaan en huomannut.

Jostain se pysäköinninvalvoja siihen tupsahti ja kirjoitteli sakkolappua kaikessa rauhassa kun saavuin takaisin autolle.

 – Voi ei, olin poissa vain pari minuuttia. Anna armoa. Olen kesäasukas enkä huomannut, että tässä ovat säännöt muuttuneet, anelin.

Valvoja – nainen paikallaan ja kuin suoraan kuin jostain toisen maailmansodan Gestapo-leffasta - ei edes katsonut minuun. Kirjoitti sakon ja lykkäsi sen ikkunanpieleen. Ja poistui sen jälkeen paikalta. Ei hymyn häivää, ei kiitos tai näkemiin, ei mitään. Tylyä, huonoa käytöstä, sanon minä.

Tällaista on suomalainen asiakaspalvelu. No, väärässä olin. Myönnän ja maksan sakon suomalaisella sakonmaksumoraalilla, eli etuajassa. Mutta silti. Voisiko suhtautua asiakkaisiinsa edes vähän ystävällisemmin?

Samaa tylyyttä kohtaa raitiovaunuissa jossa sfinksikasvoiset tarkastajat jakelevat sakkolappujaan. Ehkä he ovat kyllästyneet kuuntelemaan sadatta kertaa samoja selityksiä miksi lippu juuri tänään jäi kotiin. Mutta silti, asiakas on aina oikeassa vaikka olisi väärässäkin. Pieni hymy riittäisi.

 


Rakkaustarinoita

full blogi aloitus

Sanotaan, että  maailman nopein liike on se, kun isovanhemmat kaivavat lastenlastensa kuvat ihailtaviksi.Mutta entä jos omia lapsia ei ole eikä syli täyty vanhempanakaan? Toinen vauvakuume, joka alkaa silloin kun kavereista tulee mummoja ja vaareja, voi olla yhtä raastava vierestä seuraavalle kuin se ensimmäinen.

Uusimmassa et-lehdessä on kolme erilaista kertomusta lapsettomuudesta. Yhdelle se on elämän suurin suru, toiselle vapaaehtoinen valinta. Juttu panee miettimään yksioikoista perhekuvaamme. Onko vain lapsiperhe meistä oikea perhe? Eikö kaksi rakastavaa ihmistä voi olla perhe? Ja eikö yksin­eläjä riitä osaksi sukupolvien ketjua ihan itsenään? Aihe panee myös miettimään sitä, miten helposti puhe kääntyy omiin lapsiin, noihin kullannuppuihin. Totta kai lapsista saa ja pitää voida puhua, mutta joskus ei pieni äänen­vaimennin olisi pahitteeksi itse kullekin.

Ensi sunnuntaina vietämme äitienpäivää. Oma äitini nauroi aina kasvattavansa lapsiaan aivopesun voimalla. Kun tarpeeksi monta kertaa sanoo, niin eiköhän se viesti ennen pitkää mene perille. – Kyllä sinä sitten joskus ymmärrät, tuumasi äiti. Kyllä äiti, olen ymmärtänyt. Miten monesti olenkaan palannut neuvoihisi ja huomannut, miten oikeassa olit. Vanhempi viisas ihminen rinnalla on elämän rikkaus. Samalla tavoin nuori ihminen tuo vanhemman elämään uusia tuulia ja uskoa tulevaisuuteen. Mutta huolenpitoon ja rakkauteen ei tarvita aina biologista sidettä. Jokainen voi löytää oman perhemallinsa ja oman tapansa jatkaa sukupolvien ketjua.

Uusimmasta et-lehdestä voit lukea myös todellisen rakkaustarinan. Se tulee aavan meren tuolta puolen. Harvinaisessa yhteishaastattelussa laulaja Eino Grön ja hänen vaimonsa Marjatta avaavat Floridan kotinsa ovet ET:n lukijoille.
– Pieni muru onnea, Eikka sanoo ja mutustaa murukeksin suuhunsa.
Sitä me kaikki tarvitsemme, onnenmurusia. Ja toisiamme.

Valoisaa toukokuuta ja hyvää äitienpäivää!

 


Katso kaikki kirjoitukset Takaisin ylös