Kirkon hääyö lupaa helpon ja nopean vihkikaavan, joka houkuttaa jopa 30 vuotta yhtä pitäneitä pareja. Kesän 2017 kiinnostavin hääyö saattaa olla 1.7.2017, jolloin useassa kirkossa eri puolilla Suomea on matalan kynnyksen vihkitilaisuuksia.

Keskiaikaisen kirkon holvien alla ei voi muuta kuin henkäistä ihastuksesta. Syksyn hämärässä illassa ulkotulet leimuavat linjassa ja valkoiset hääpuvut lepattavat kauniissa rivissä. Näkymä on uskomattoman hurmaava – ja samaan aikaan hämmentävä. Kuka haluaa jonon kautta naimisiin?

Kyllä vaan, halukkaita on monia. Hääyö on alkamassa, ja parikymmentä paria jonottaa vantaalaiskirkolle saadakseen oman vihkivuoronsa. Ilmassa suorastaan väreilee herttaista hermoilua.

Ovien edessä pyöriskelee yksi keski-ikäinen pariskunta muita levottomammin. 

– Tultiin vähän tutkailemaan, että jos sitä itsekin ensi vuonna uskaltaisi, pari nyökyttelee ja katoaa pian pois. 

Pyhän Laurin kirkon pihalla katselee ympärilleen myös Tikkurilan seurakunnan pappi Heikki Leppä. Hieman taitaa pappia jännittää itseäänkin; edessä on vilkas ilta. Kello on puoli kahdeksan, ja vihkimiset alkavat puolen tunnin päästä. 

Alttarille voi kävellä vaivattomasti – ilman television hääohjelmista tuttua stressiä.

Ensimmäisellä kerralla vuonna 2009 paikalle saapui peräti yli sata paria, joista syntyivät pitkät jonot kirkon pihalle. Silloin Heikki huhki alttarin takana kahteen asti yöllä. 

Hääyöstä on tullut hurjan suosittu Pyhän Laurin kirkossa. Vuoroaan joutuu jonottamaan kauan.
Hääyöstä on tullut hurjan suosittu Pyhän Laurin kirkossa. Vuoroaan joutuu jonottamaan kauan.

Tänäänkin pappien aika on kortilla, sillä pareja vihitään sekä alttarilla että pienessä asehuoneessa kirkon takaosassa. Heikki myös haastattelee kaikki parit ennen vihkivuoron alkamista. Kukin pari saa valita oman vihkikaavansa tarjotuista vaihtoehdoista.

Ennakkovarauksia ei voi tehdä, paikalle saavutaan esteettömyystodistuksen ja henkilöpaperien kanssa.

– Haluamme tarjota pareille valmiiksi suunnitellun illan. Ilman television hääohjelmista tuttua stressiä, jota syydetään nyt joka tuutista, Heikki kertoo.

Heikkiä saa kiittää siitä, että tummenevassa illassa voi alttarille kävellä vaivattomasti ja sanoa "tahdon". Hän keksi aikoinaan tämän tapahtuman, joka mahdollistaa spontaanin ja helpon tavan avioitua.

Meno kuin rokkikeikalla

Häämarssilistassa on kaksitoista kappaletta, ja se jakaa vihkivuorot erilaisiksi teemoiksi. On Mendelssohnia, Wagneria ja kotimaisena vaihtoehtona Toivo Kuulaa.  Samalla kun yksi pareista tekee vielä toivomustaan Prinsessa Ruususen häämarssista, Susanna Mäkinen, 44, ja Tomi Lindgren, 31, odottavat jo vuoroaan.  Ihan pian heidän suhteensa olisi virallistettu.

Suntio avaa kirkon eteisen ovet ja ilmoille kajahtaa illan ensimmäinen häämarssi. Se on Felix Mendelssohnin sävellys näytelmästä Kesäyön unelma. Susanna ja Tomi astelevat käsi kädessä alttaria kohti. 

Pappi vertaa hääyötä rock-konserttiin. 

Kirkonpenkeillä osa pyyhkii kyyneleitä. Edempänä istuu niin pariskunnan kutsumia vieraita kuin tuntemattomia, häämarsseja kuuntelemaan saapuneita ihmisiä. Kauimmaisissa penkeissä odottavat tämän illan aikana avioituvat parit.

Pappi Heikki Leppä haastattelee kaikki parit ennen vihkivuoron alkamista.
Pappi Heikki Leppä haastattelee kaikki parit ennen vihkivuoron alkamista.

Pappi vertaa hääyön fiilistä rock-konserttiin. Ensin jonotetaan sisään, sitten yritetään saada paras paikka lavan vierestä.

– Jos haluamaansa paikkaa ei saa, pettyy kyllä hiukan, mutta pettymys unohtuu nopeasti kun itse keikka alkaa. Edeltävät vihkimiset toimivat oman vihkimisen lämppäreinä, Heikki kuvailee. 

Jääkylmä käsi alttarilla

Pikaisen vihkimisen jälkeen Susanna ja Tomi siirtyvät suoraan ulos kirkosta ja pihalle. Siellä odottavat halauksia jakavat omaiset. Tunteet ovat pinnassa, ja hääpari kuivaa kyynelvanoja poskiltaan.

– Tuntuu aivan huikealta, Tomi sanoo. 

Susanna purskahtaa nauruun Tomin kainalossa.

– Tomia on tainnut jännittää koko päivän. Vielä alttarillakin hänen kätensä oli aivan jääkylmä!

Mutta sitten jännitys katosi kokonaan, Tomi myöntää ja katsoo herkällä tavalla Susannaa. Viisi vuotta seurustellut pari vaikuttaa hurjan rakastuneelta. 

– Tapasimme internetissä. Viiden vuoden seurustelun jälkeen tuntui, että nyt oli sopiva aika avioitumiselle, Tomi kertoo.

Tomi Lindgren ja Susanna Mäkinen avioituivat Pyhän Laurin kirkon hääyötapahtumassa vuonna 2014.
Tomi Lindgren ja Susanna Mäkinen avioituivat Pyhän Laurin kirkon hääyötapahtumassa vuonna 2014.

Ja sopivaksi paikaksi löytyi öinen häätapahtuma. Susanna suosittelee sitä erityisesti kaikille niille, jotka haluavat mennä naimisiin vaivattomasti, mutta juhlavasti.

Kun suurimmat tunnekuohut ovat ohi, Lindgrenit suuntaavat kotiin syömään ja lepäämään. Juhlat sukulaisille ja ystäville pidetään vasta huomenna.

– Tämä on tapahtuma, johon voi kysäistä puolisoaan aamupalalla Hesarin yli.

Eron jälkeen yhteen

Vantaan häähumussa näkee monenikäisiä pareja ja erilaisia juhlatyylejä. Useimmilla morsiamilla on päällään valkoinen hääunelma, mutta avioituvien joukossa on myös heitä, jotka ovat arkisesti pukeutuneita. Osa haluaa naimisiin jopa salaa läheisiltään, ilman hössötystä. 

– Tämähän on sellainen tapahtuma, johon voi kysäistä puolisoaan aamupalalla Hesarin yli, että hei, haluaisitko mennä naimisiin, Heikki Leppä luonnehtii.

Hänen mukaansa suurin osa tapahtumaan saapuvista pareista on ollut yhdessä pitkään. Tämän Heikki oppi jo ensimmäisessä hääyössä, vaikka odotukset olivat toiset.

– Yllätyin todella, sillä olin kuvitellut että tapahtumaan saapuisi paljon nuoria pareja. Kirkko täyttyikin 30 vuotta yhtä pitäneistä pariskunnista, joiden hääsuunnitelmat olivat aikoinaan päässeet hautautumaan arjen kiireiden alle, Heikki muistelee viiden vuoden takaisia tunnelmia. 

Hääyön toinen vihittävä ryhmä muodostuu heistä, jotka avioituvat keskenään toista kertaa.

– Olen vihkinyt monta sellaista kertaalleen eronnutta paria, jotka ovat rakastuneet uudelleen kuljettaessaan viikonloppuisin lapsiaan toistensa luokse. He ovat huomanneet eron jälkeen haluavansa palata takaisin yhteen.

Heikki Leppä katsoo kelloaan useaan otteeseen, jotta pysyy aikataulussa.
Heikki Leppä katsoo kelloaan useaan otteeseen, jotta pysyy aikataulussa.

Tapahtumassa on nähty myös tuplahäitä. Heikki epäilee, että sellaisten ehdottaminen on rennossa hääyössä helpompaa: pikahäissä ystäväpariskunta ei koe kuokkivansa toisen hääparin tilaisuuteen.

Entäpä pappi itse? Heikki kertoo olleensa naimisissa 36 vuotta, ja häät olivat perinteiset. Minkälaiset häät hän valitsisi tänä päivänä?

– Meillä on yhtä pitkä liitto takana kuin yhtä pitkään monet vihkimistäni pareista ovat asuneet yhdessä. Vaikea sanoa, mitä tekisimme tänä päivänä. Silloin nuorena perinteiset häät tuntuivat tärkeältä tapahtumalta, Heikki tuumii ja kiiruhtaa takaisin töihin. Tänä iltana hääyössä toisensa saa 21 paria. Heitä vihitään ainakin puoleenyöhön asti.

Neljä hääparia kertoo, miksi menivät naimisiin yöllä

"Enää ei tarvitse salailla"

Ritva Taurio, 51, ja Jan Bäckman, 46

"Tapasimme toisemme työpaikalla, ja olemme asuneet yhdessä kymmenen vuotta. Avioliitto oli pitkäaikainen toiveemme. Häät vain ovat nykypäivänä joko elämää suurempi spektaakkeli tai koruton hetki maistraatissa. Hääyö tuntui meille sopivimmalta tavalta virallistaa suhteemme. 

Halusimme häät ilman hössötystä, mutta kivassa paikassa. Pyhän Laurin kirkko on juhlava ja tunnelmallinen kirkko. Häämarssimme oli Toivo Kuulan Häämarssi. Se ei ollut ykkösvaihtoehtomme, mutta emme halunneet myöhäisempää aikaa. Vuoromme oli varttia vaille yksitoista illalla. Alussa jännitti hieman, mutta pappi Satu Huttusen lämmin puhe oli niin kannustava, että jännitys katosi ja vaihtui liikutukseen. Enää ei tarvitse salailla, vaan on aika kertoa sukulaisillekin, että menimme naimisiin. 

Hääyö sopii periaatteessa kaikille pareille, mutta kannattaa ajatella myös häävieraita. Lapsille ja vanhuksille voi olla raskasta odotella yhteentoista tai jopa puolille öin. Meillä kun ei ollut muita mukana, pystyimme omaa vuoroa odotellessamme käymään kotona."
 
"Jokainen sana kosketti"

Päivi Ijäs (o.s. Salmi), 35, ja Mika Ijäs, 37

"Olemme olleet yhdessä noin puolitoista vuotta. Tapasimme internetin keskustelupalstalla, jossa vaihdoimme ajatuksia nimimerkkien takaa noin puoli vuotta, ennen kuin tapasimme livenä.  Avioliitto on ollut meillä puheissa jo hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen. Meitä yhdistävät yhteinen arvomaailma ja rakkauden lisäksi ystävyys. Tämä tuntui helpoimmalta tavalta mennä naimisiin ilman suurta stressiä. 

Alkuillasta jännitti, mutta kun tapasimme vihkipapin, jännitys kaikkosi. Mika pitää Bachin häämarssista ja sen me sitten saimme. Tilaisuuden pienimuotoisuuden vuoksi pystyimme keskittymään itse asiaan ja kuuntelemaan, mitä pappi sanoi. Hän puhui kauniisti ja jokainen sana kosketti. 

Nyt tuntuu oikein hyvältä, siltä että kaikki on niin kuin kuuluu olla."
 
"Rakkaus rohkaisi avioitumaan"

Karoliina Heinonen (o.s. Seppä), 33, ja Juha Heinonen, 40

"Olemme olleet yhdessä kolme vuotta, mutta tapasimme jo vuonna 2008, kun työskentelimme samalla työpaikalla.  Puhuimme viime keväänä avioliitosta ja se tuntui oikealta ratkaisulta. Rakkaus rohkaisi avioitumaan. Sovimme keväällä, että menemme naimisiin. Sitten yritimme keksiä, miten voisimme tehdä sen mahdollisimman helposti. 

Suosittelemme tätä tapahtumaa kaikille, jotka haluavat kirkossa naimisiin, mutta eivät halua järjestää juhlia. Me juhlimme kaksin. Olemme varanneet hotelliviikonlopun Helsingistä. Kun stressiä on vähemmän, voi keskittyä rauhassa asiaan, eli itse vihkimiseen."
 
"Odotimme tätä koko vuoden"

Hanna Paajanen (o.s. Pihlajamaa), 26, ja Petri Paajanen, 26

"Tämä vaikutti helpolta ratkaisulta, kun kaverimme menivät tässä tapahtumassa naimisiin kolme vuotta sitten. Olemme olleet yhdessä kolme ja puoli vuotta. 

Ennen vihkimistä meitä molempia jännitti, sillä olimme odottaneet näitä häitä koko vuoden. Jännitys helpotti heti, kun vihkiminen aloitettiin. Meidät vihittiin yhdeksältä illalla kirkon asehuoneessa. Paikalla olivat lähimmät omaisemme. Tila oli mukava ja rauhallinen. Häämarssia ei soitettu. Hääyö tarjoaa kyllä halukkaille massasta poikkeavat häät. 

Aikatauluihin suhtauduimme rennosti, koska vihkimisajan saa tietää vasta paikan päällä. Ja häät sujuivat hyvin ilman hössötystä. Järjestämme vielä huomenna isommat juhlat. Ruokatarjoilujen järjestäminen olisi ollut vaikeaa vihkimispäivänä, koska emme tiennet etukäteen, miten myöhään vihkiminen menee."

Häiden öitä 2017

Ensimmäinen hääyö järjestettiin Vantaan Pyhän Laurin kirkossa vuonna 2009. Tänä vuonna hääyötä vietetään perjantaina 15.9.2017. 

Vantaalla vihkivuoroja jaetaan klo 19.30 eteenpäin, ennakkoilmoittautumista ei ole.

Mukaan tarvitset tulevan puolison, sormukset, henkilöllisyystodistukset ja avioliiton esteettömyystodistuksen. Todistajan saa seurakunnan puolesta, mikäli sellaista ei ole mukana.

Avioliiton esteettömyystodistus on tilattava viimeistään viikkoa ennen vihkimistä. Todistuksesta on ilmettävä, että molemmat kuuluvat kirkkoon ja ainakin toinen on rippikoulunsa suorittanut luterilainen.

Hää- tai vihkiyön nimellä tilaisuuksia on tänä vuonna vielä ainakin:

Kallion kirkossa Helsingissä 1.7.2017 klo 18–23.30

Sääksmäen kirkossa 1.7.2017 alkaen klo 18

Uskelan kirkossa Salossa 1.7.2017 klo 17–22

"Kanttorit tarjoilevat urkuparvelta häämarsseja, virsiä ja lauluja toiveiden mukaan", Salon seurakunnan nettisivuilla luvataan.

Pirkkalan seurakunnassa 18.8.2017

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa 26.8.2017

Tampereella marraskuussa, tieto vihkikirkosta selviää lähempänä ajankohtaa.

 

 

 

Pohjanmaalaisen valokuvaajan Eetu Sillanpään minihevoset hurmaavat tempuillaan. Katso video ja kuvia!

Pian seitsemän vuotta täyttävä Timo ja parivuotias Touko ovat miniatyyrihevosia, joita ei pidä sotkea poneihin.

Pikku-Timo on kotoisin Ruotsista. Eetun ja Timon ensikohtaaminen oli onnekas vahinko. Sillanpäät olivat Tukholman liepeillä etsimässä Riitta-vaimolle uutta ratsuhevosta. Myyjällä sattui olemaan pihapiirissään myös minihevosten sirkus, ja siellä se seisoi teltan kupeessa kuin unikuva – spanielin kokoinen varsa! Eetu ei saanut ministä silmiään irti. Silitteli ja kanteli sylissään, oli pakahtua: Tän mä haluun, mä haluun, mitään en ole koskaan ennen näin halunnut...

Viisas vaimo esitti joitakin tyynnyttäviä ja käytännönläheisiä kysymyksiä, mutta mies oli ihan pistoksissa. Lopulta vaimokin heltyi.

Seuraavat kuukaudet Eetu vieraili ahkerasti hevosvauvansa luona Ruotsissa, että se oppisi tuntemaan hänet. Oppihan se, juoksi kuljetuslaatikosta vapauduttuaan suoraan Eetun syliin, liikuttavasti hörähdellen. Vierihoito jatkui Suomessa.

– Eetu otti Timon takia oikein isyyslomaa. Nyt jokainen katse ja ele heijastavat miehen ja hevosen erityistä suhdetta, jota käydään silloin tällöin todistamassa myös sirkus Florentinon estradilla.

Western-aiheisessa ohjelmanumerossa Timo vetää vankkureita, kävelee kahdella jalalla, pyörähtelee, paukuttaa rumpua ja suukottaa lopuksi Eetua. Siinä lopussa on aina jännitys päällä, Timo kun saattaa jekkuhenkeen vähän näykätäkin.

– Timo oppi tunnistamaan oman musiikkinsa ja oli aina syöksyä verhojen läpi heti, kun se pärähti soimaan, Eetu muistelee satunnaisen show-elämän haasteita.

– Ei niitä aina huvita harjoitella, jolloin annan olla. Hermostua ei kannata koskaan. Siinä saattaa mennä kuukausien työ hukkaan, ovat niin herkkiä.

Touko löytyi Timon kaveriksi Hollannista pitkän etsiskelyn jälkeen – täplikkäät minit ovat harvinaisia ja haluttuja. Touko on luonnollisesti hieman horjuttanut Timon asemaa. Nytkin Eetu joutuu hiukan pinnistelemään ollakseen kyllin tasapuolinen, mutta hyvin ne ovat vielä samaan pihattoon sopineet.

Eetu Sillanpään ja minihevosten koti sijaitsee Vöyrissä, ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Ohi kulkevalla tiellä ei ole juuri liikennettä, mutta joskus joku kaahari saattaa eksyä kulmille. Heitä varten Eetu teetätti varoituskyltin, tyylinsä mukaisesti pilke silmäkulmassa: Kör sakta! Finnjävlar.

- Aiemmin samassa kohdassa oli kolmenkympin rajoituksesta kertova taulu. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Mutta kun tämä nykyinen saatiin tien varteen, moni on oikein peruuttanut katsomaan, mitä ihmettä siinä vinoillaan, kertoo Eetu nauraen.
 

Irlanninsusikoira Pyry on vielä pentu, mutta jo isompi kuin minihevoset. 

Eetu Sillanpää

  • Syntynyt 24.7.1957 Kokkolassa. Asuu Vöyrissä.
  • Valokuvaaja. Työskentelee Ilkka-Yhtymässä, sanomalehtien Pohjalainen ja Ilkka kuvaajana.
  • Lukuisia tunnustuksia: Vuoden Lehtikuvaaja 1997, Vuoden Henkilökuva 2003, Vuoden Lehtikuva 2004,  Vuoden Urheilukuva 2010.
  • Naimisissa, kaksi aikuista lasta.
  • Harrastaa remontointia ja sirkuksessa esiintymistä.
  • Motto: ”Täytyy olla vähän kahjo pysyäkseenjärjissään.”

Katso Sillanpään palkitut kuvat:

Vuoden Henkilökuva 2003

Vuoden Lehtikuva 2004

Vuoden Urheilukuva 2010

Artikkeli Eetusta on julkaistu ET-lehdessä 1/2013.

1600-luvun Suomessa avioeron perusteeksi ei riittänyt väkivaltaisuus, saati impotenssin kaltainen pikkuseikka, muistuttaa ET:n kolumnisti, historioitsija Teemu Keskisarja.

Kaiketi jo kivikauden Suomessa viisaat ämmät ja äijät sovittelivat lajitovereidensa parittelua. Ensimmäinen kirjallisia lähteitä tuottanut terapeutti oli Sigfridus Aronus Forsius, 1600-luvun pappi ja ”monioppinut”. Forsius kirjoitteli Ennustuksia ja Arveluja kaikenlaisista tulevista tapahtumista Ilmassa ja alhaalla Maan päällä. Rannattomaan asiantuntemukseen sisältyi suomalaisen naisen sielunelämä.

Forsius havaitsi, että enkeleiden kaltaisista immistä tuli vaimoina pirulaisia. Tieteellinen selitys löytyi 1600-luvun vaatteista. Kun nuoret kulkivat paljain päin, kiukku tihkui päänahan ”hikirei’istä” vaarattomasti. Säätyläisrouvilla tiehyitä tukkivat hatut, rahvaanmuijilla huivit. Paha patoutui. Isompina päästöinä se sitten höyrysi suusta ja sieraimista. Ylipaineen takia suomalaisnaiset puhisivat 1600-luvulla kuin ”vihaiset tammat”, potkivat ja purivatkin.

Naisvaltainen nykyaika uskoo, että muinaiset miehet hakkasivat alinomaa vaimojaan.

Pitää paikkansa, joskin suomalaisten perheriitojen historia on tasaväkisempää. Raamattu ehdotti maailman navaksi isäntää, mutta opinkappale ei aina näkynyt savupirtin hämärässä. Jämerät emännät rusikoivat vaikkapa sairasta tai ikäloppua ”vahvempaa” sukupuolta. Hakkaajanaiset joutuivat harvoin oikeuteen, sillä uhrit häpesivät kohtaloaan. Asiakirjoista aistii käräjäyleisön hihityksen, kun asianomistajana luimisteli hameväen nujertama isäntä.

Alemmat säädyt solmivat sietämisavioliittoja.

Alemmissa säädyissä parit tekivät itse kumppanivalintansa, mutta talonpidon ja työnjaon seikat niitä sanelivat. Tuloksena ei ollut rakkaus- vaan sietämisavioliittoja.

Yhteensopimattomia puolisoita pakottivat pysymään yksissä arjen velvoitteet, kirkko ja maallinen laki. Onnettoman liiton ies painoi tammaa ja oria peruuttamattomasti. Avio-ongelmat takuulla pillastuttivat, jos laiska, huoraava ja juopotteleva puolisko oli rinnalla hautaan saakka. Eron perusteeksi ei riittänyt väkivaltaisuus, saati impotenssin kaltainen pikkuseikka.

Ennen 1900-lukua avioeroja oli vain jokunen per vuosi. Nykyisin liitoista särkyy yli puolet. En murehdi erojen yleistymistä historioitsijana enkä varsinkaan eronneena miehenä. Harva meistä pysyisi järjissään ensimmäiseen kumppaniinsa loppuiäksi kahlehdittuna.

Kolumni on julkaistu ET-lehdessä 13/2017

Juontaja Kari Salmelainen muistelee, kuinka rakkaus syntyi Napakymppi-ohjelmassa – ja kertoo, miten hänen oma parisuhteensa on kestänyt yli 20 vuoden ajan. 

– Nopeasti kuvauksissa jo aisti, että keillä osallistujista synkkaisi parhaiten, kertoo Napakymppiä juontanut Kari Salmelainen. Hän juonsi ohjelmaa vuosina 1985–2002.

Salmelainen on tavannut muutamia Napakympin kautta naimisiin päätyneitä pariskuntia.

– Ruotsinlaivalla olen tavannut pariskunnan, joka tuli esittelemään 18- ja 20-vuotiaat tyttärensä. He kertoivat tavanneensa Napakympin kautta. Onnittelin tietysti ja otimme muutaman valokuvan, Salmelainen kertoo.

Salmelaisen mukaan Napakympissä ihmiset olivat kiinnostuneita samoista arvoista kuin tanssilavalta kumppania hakiessaan.

– Kysymykset toistuivat usein hyvin samankaltaisina. Alkuun ihmettelin, että miten ihmiset jaksavatkin kysyä aina samoja asioita, mutta sitten ymmärsin, että ne ovat niitä kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä, Salmelainen kertoo.

– Minkälaisesta ruuasta tykkäät ja pidätkö matkustelusta toistuivat moneen kertaan. Monet olivat myös kiinnostuneita siitä, pitääkö kumppani valkosipulista, Salmelainen naurahtaa.

Kari Salmelainen Napakympin kuvauksissa.
Kari Salmelainen Napakympin kuvauksissa.

"Vuosipäivien vietto kuuluu amatööreille"

Salmelainen on itse pitänyt yhtä puolisonsa Sirpa Teräksen kanssa yli kaksikymmentä vuotta.

– Sirpa ohjasi parikymmentä vuotta Napakymppiä, vietimme siis jo töissä paljon aikaa yhdessä. On vaikea enää edes muistaa, mistä kohtaa parisuhteemme alkoi.

Kari Salmelaisen paras parisuhdevinkki on kunnioitus.

– Toisen osaamista, ammattitaitoa ja luonnetta on osattava arvostaa. Liian usein tulee nähtyä pariskuntia, joissa toista mollataan tyhmyydestä tai osaamattomuudesta. Sellaisen todistaminen tekee aina pahaa. 

Samankaltainen ajatusmaailma ja vahva luottamus ovat Salmelaisen mukaan parisuhteen tärkeimpiä rakennuspalikoita.

– Sirpa ja minä olemme molemmat tarkkoja televisioviihteen ammattilaisia. Olemme myös tottuneet joustamaan ammattiemme puitteissa. Vuosipäivien vietto kuuluu amatööreille, Salmelainen toteaa.

Hänen mielestään suhdetta kannattaa juhlistaa vaikka arkisena maanantaiaamuna, kun muut ovat töissä ja yhteistä aikaa viimein löytyy.

– Luottamukseen sisältyy myös se tärkeä näkökulma, että kumpikaan ei suhteessa roiku toisessa kynsin ja hampain kiinni, molemmilla on oltava oma tilansa mennä ja tehdä.

Kari ja Sirpa-vaimo.
Kari ja Sirpa-vaimo.

"Enää en kaipaa televisioon"

Napakymppi jatkuu televisiossa jälleen syksyllä, Janne Katajan juontamana.

– Aikansa kutakin, ne hommat ovat minun osaltani ohi. Televisioon en enää kaipaa, ne ajat on jätetty taakse, Kari Salmelainen sanoo. 

Salmelainen esiintyy silloin tällöin koko perheen toritapahtumissa juontamassa Napakymppejä.

– Olemme vaimoni kanssa molemmat jo eläkkeellä ja rakastamme tehdä spontaaneja matkoja. Maailmaa on tullut kierrettyä, se on hauskaa puuhaa. Liika keikkailu vaikeuttaisi lähtemistä liikaa, joten olen tarkka siitä, minkälaisiin hommiin sitoudun. Televisioon en enää lähtisi, Salmelainen toteaa.

Lue lisää Kari Salmelaisen kuulumisia ET:stä 14/2017. 

Savolaistunut napolilainen Paco kertoi vuoden 2016 murrekisassa värikkäästi tuntemuksista, joita miljoonakaupungin kasvatille jäi aution oloisesta Pielavedestä. Hän veti esityksen uudelleen ET:n lukijoille.

Mamma mia! Vai voe tokkiisa...? Paco Nucci toteaa, että napolilaisissa ja savolaisissa on paljon samaa: puheliaisuus ja vahva murre.

– Rakastan Kuopiota, enkä voisi kuvitellakaan asuvani muualla, vaikka olin Helsingissäkin monta vuotta. Tykkään myös savolaisista naisista, sillä kaikki neljä vaimoani ovat olleet savolaisia, Paco nauraa.

Pacon mielestä savon murteen mukavin lausahdus on yrkäilöö myteröityä eli alkaa hämärtyä.

– Opin kieliä helposti ja olen opiskellut suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Uskomattoman paljon ovia avautuu, kun huasteloo savon murretta. Kun käyn vaikka verovirastossa ja heitän iloisesti päevää niin minua palvellaan heti hymyillen. Ottavat toki vähän vitsinä, mutta myös arvostavat.

– Olen aina osannut ja halunnut kuunnella ihmisiä, ja saada kontaktia. Savossa ihmisten kanssa pääsee paljon helpommin juttuun kuin Helsingissä. Sitten heistä ei meinaa päästä eroon...

Paco Nucci pyörittää neljää ravintolaa Kuopiossa. Gusto Runin -viinibaari avattiin kesällä satamassa Raninin vanhassa myllyssä. Lounaskahvila Momentontossa kauppakeskus Minnassa on tarjolla muun muassa tuorepastalounaitaja kotitekoista jäätelöä. Lisäksi Paco isännöi Sorrentoa ja Capri Marinaa satamassa.

ET-lehti tutustuu tänä vuonna Suomen eri heimoihin ja maakuntiin juttusarjassa Minun heimoni. Savolaisuudesta ja savolaisista voit lukea ET:n numerosta 14/2017.