– Mari on kuin hamsteri, hyvällä tavalla utelias, mutta vähän ujo, Jari Sillanpää nauraa. Mari Koppinen kirjoitti elokuussa ilmestyneen Jari Sillanpää - Paljaana -kirjan.
– Mari on kuin hamsteri, hyvällä tavalla utelias, mutta vähän ujo, Jari Sillanpää nauraa. Mari Koppinen kirjoitti elokuussa ilmestyneen Jari Sillanpää - Paljaana -kirjan.

Kun Suomen suurin viihdeartisti Jari Sillanpää avautui kirjailija Mari Koppiselle elämästään, Mari huomasi, että tältä tähdeltä jarrut puuttuvat. 

On heinäkuu vuonna 2015. Toimittaja Mari Koppinen, 40, seisoo kahvila Torpanrannan parkkipaikalla Helsingin Munkkiniemessä. Jännitys velloo vatsassa.

Minä hetkenä hyvänsä paikalle ilmaantuu huippujulkkis, Suomen suosituin sooloartisti ja menestynein tangokuningas Jari Sillanpää, 51.

– Hermostuneisuuteni katosi saman tien, kun Jari saapui. Hän piti kädessään piimäpurkkia ja toisella kämmenellä kaappasi minut estoitta yhden käden syleilyyn. Siinä sitä oltiin, kummallisesti mutkalla, Mari Koppinen muistelee.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana työskentelevällä Marilla oli tekeillä lehtijuttu Jarista ja hänen pitkäaikaisesta ystävästään Marco Bjurströmistä.

"Vapise Mick Jagger, polvistu Robbie Williams," Mari kirjoitti vielä saman kesän elokuussa lehtiarvostelussaan Jari Sillanpään Suomen oloihin suurellisesta 50-vuotisjuhlakonsertista.

Helsingin Olympiastadionilla sankari veti nelituntisen megaluokan show’n ja tarjosi vadelmakakkua kaikille 40 000 katsojalle.

Niihin aikoihin Marilla ei ollut aavistustakaan, mitä saapuva syksy toisi tullessaan. Kun lehdet olivat alkaneet kellastua, Mari sai puhelun. Kustannusyhtiö Tammi pyysi häntä kirjoittamaan kirjan. Kirjan, jonka päähenkilönä olisi Jari Sillanpää.

Marin mielestä Jarissa parasta on vilpitön läsnäolo. – Jarilla ei ole jarruja, kun häntä haastattelee.
Marin mielestä Jarissa parasta on vilpitön läsnäolo. – Jarilla ei ole jarruja, kun häntä haastattelee.

Mari Koppinen kertoo:

"Suostun kirjoittamaan kirjan vain artistista, jonka elämäntyötä arvostan.

Tapasin Jarin kirjaprojektin merkeissä ensimmäistä kertaa juuri ennen viime joulua. Olin laatinut mukavat haastatteluaikataulut, joita noudattaen voisin työstää kirjaa kaikessa rauhassa. Jari romutti suunnitelmani heti kättelyssä. Kukaan ei ollut muistanut kertoa minulle, että hän oli juuri lähdössä kolmen kuukauden maailmanympärimatkalle.

"Jarin herkkyys herkisti minuakin kyyneliin."

Vuoden vaihduttua otin lomaa töistä ja lensin Espanjaan tapaamaan ja haastattelemaan Jaria. Hänen piti saapua samana päivänä Miamista miesystävänsä Siimin kanssa. Niin ei tapahtunut.

Jarin assistentti Anne Nieminen kertoi minulle tekstiviestillä, että he olivat myöhästyneet koneesta. Se ei kuulemma ole poikkeuksellista tähdelle. Jarin lempinimi onkin "Mr. Next Plane", herra Seuraava Lento.

USEIN JULKISUUDEN HENKILÖT ovat pidättyväisiä haastateltavia, Jari on täysin toista maata. Hän puhuu vuolaasti ja rehellisesti kaikista mahdollisista aiheista.

Yllätyin, miten vaivattoman avoimesti Jari pohti kanssani elämänsä kipukohtia. Hänen herkkyytensä herkisti minuakin kyyneliin. Jaria ei hävettänyt itkeä, kun hän kertoi äitinsä kuolemasta. Äiti oli kuollut kuukauden kuluttua pojan juhlakonsertista.

"Nuoret pojat ovat kiittäneet Jaria hänen avoimuudestaan. Se on ollut Jarille todella merkittävä asia."

Homoudestaan Jari kertoi julkisuudessa kymmenen vuotta sitten. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyneet keskustelumme olivat vilpittömän tunteellisia. Nuoret pojat ovat kiittäneet Jaria hänen avoimuudestaan, mikä on ollut hänelle todella merkittävä asia.

Moni on halunnut myös kertoa hänelle omia kokemuksiaan vanhempiensa suvaitsemattomuudesta.

Jari rakastaa jekkuilua. Viime talven lomamatkallaan Etelä-Amerikassa hän oli heittänyt assistenttinsa sängylle kumisen käärmeen ja säikäyttänyt avustajansa pahanpäiväisesti. Jarista koko juttu oli ollut uskomattoman hauska.

Lavalla Jari haluaa paistatella parrasvaloissa ja olla huomion täydellinen keskipiste. Sitä varten hän on aina valmis yllättämään myös yleisönsä.

Hulluttelu on olennainen osa Jarin esiintyjä- ja siviilipersoonaa. Tosikkoa hänestä ei saisi tekemälläkään.

Myös syntymäpäiväjuhlakonsertissa sai nauraa aivan sydämensä kyllyydestä. Jari esimerkiksi pukeutui raidallisiin uimatrikoisiin, lauloi koreaksi ja strippasi.

"Jari ostelee asuntoja sen kummemmin suunnittelematta."

TOISAALTA JARI ON kova bisnesmies, joka ei mieti sijoituskohteitaan kovin pitkällä aikavälillä. Jos hän saa mielestään hauskan idean tai innostuu jostakin, visio on pakko päästä toteuttamaan.

Rakkaimpia rahareikiä hänelle näyttävät olevan asunnot, joita hän ostelee sen kummemmin suunnittelematta. Nykyisin asuntoja on kuusi, joista kolme sijaitsee ulkomailla.

Raahelainen tuulivoimala on todennäköisesti Jarin erikoisin investointi. Hän omistaa Perämeren rannalla kaksi tuulimyllyä. Vuosien varrella hän on sijoittanut myös ravintola- ja elokuva-alaan.

KUN KYSELIN JARILTA terveyteen liittyvistä asioista, hän kertoi harrastavansa lämmitetyssä tilassa tapahtuvaa hot joogaa ja juovansa joka aamu spirulinalevästä valmistetun pirtelön.

"Yllätyin, kun huomasin Jarin tupakoivan."

Tehdessäni muistiinpanoja Jari purskahti hersyvään nauruun. Puheet määrätietoisesti tavoitelluista hyvistä elämäntavoista olivat olleet vain vitsi. Jarilla on ollut uransa aikana jatkuvasti vaikeuksia painonhallinnan kanssa.

Yllätyin valtavasti, kun huomasin Jarin tupakoivan. Esiintyessään hän juoksee, pomppii ja heiluu täysin hengästymättä. Voisin kuvitella hänen osallistuvan maratoneille. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan urheile. Ehkä hänen kuntonsa pysyy yllä ahkeran keikkailun ansiosta.

MINUA JÄNNITTI, kun lähetin Jarista kertovan kirjan painoon. Pelkäsin, ettei Jari pidä lopputuloksesta.

Hän on miellyttämisenhaluinen persoona, joka ei tahdo turhaan arvostella ketään. Maalailin mielessäni kauhukuvia siitä, ettei hän yksinkertaisesti uskaltanut kertoa kirjan olevan huono. En vieläkään tiedä, mitä mieltä Jari on valmiista tuotoksesta.

"Jari pyysi konserttiin lakimiehensä ja naapurin mummon."

Jarin upeimpia puolia ovat hänen lämminhenkisyytensä ja vilpittömyytensä. Kun Paljaana-kirjan tiedotustilaisuus päättyi viime keväänä, jäin juttelemaan Jarin kanssa. Hän keksi pyytää minut mukaan saman illan Mariah Careyn konserttiin. Hartwall Arenan aitiossa istuivat myös Jarin lakimies ja naapurin mummo. Jari oli pyytänyt meidät mukaan päähänpistosta.

– Jari tempaa yleisön mukaansa, hänen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, Mari Koppinen sanoo.
– Jari tempaa yleisön mukaansa, hänen ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, Mari Koppinen sanoo.

Jari Sillanpää kertoo:

"Ei kai taas. Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin kirjaprojektista.

Olin varma, ettei minusta saisi tarpeeksi uutta asiaa kokonaiseen teokseen. Tuskin olisin suostunut koko projektiin, ellei tekijäksi olisi valittu Maria.

Marin kirjoittama lehtijuttu minusta ja Marcosta jäi hyvällä tavalla mieleeni. Koska artikkeli oli tehty kulttuuritoimittajan näkökulmasta, siinä ei tunkeuduttu yksityiselämääni. Kirjan takia Mari joutui penkomaan ihmissuhteitani, mutta niin oli tarkoituskin.

"Elämän tärkeimpiä asioita on olla oma itsensä."

PÄÄDYIN LOPULTA kertomaan hänelle paljon enemmän kuin olin suunnitellut. Marille oli helppo puhua, sillä hän on erinomainen kuuntelija ja ennen kaikkea hyvä tyyppi. Heittäydyin kertomaan hänelle muistoistani ja ajatuksistani ilman mitään estoja.

Ikä on tuonut minulle lisää rohkeutta puhua kipeistä asioista. Mustavalkoinen ajattelutapani hävisi, kun huomasin olevani entistä vähemmän kiinnostunut muiden ihmisten mielipiteistä.

Avoimuudellani ja kertomalla kokemuksiani olen halunnut rohkaista muita ihmisiä. Elämän tärkeimpiä asioita on olla oma itsensä.

Yritin houkutella Maria haastattelemaan minua Thaimaan Pattayalla, missä minulla on ollut loma-asunto kaksikymmentä vuotta. Sinne Mari ei päässyt, joten kutsuin hänet Espanjan Benalmádenaan.

"En pysty kutsumaan yhtäkään huoneistoistani kodikseni."

RAKASTAN SUUNNITTELUA ja sisustamista, joten hankin mielelläni asuntoja. Kaikki erikoinen ja epämääräinen tekee minuun suuren vaikutuksen.

Vaikka minulla on upeita huoneistoja eri puolilla maailmaa, en pysty kutsumaan niistä yhtäkään kodikseni. Uskon kuitenkin, että löydän vielä paikan, jossa pystyn olemaan täysin vapaa ja oma itseni.

Vaatteiden ostelu on toinen intohimoni. Shoppailutyylini on aivan holtiton. Varsinkin Siimin kanssa tehdyt ulkomaanreissut keventävät lompakkoa. Kun näemme näyteikkunassa hienon asun, sitä on pakko päästä katsomaan kauppaan. Lopulta olemme tilanteessa, jossa kassapöytä on täynnä vaatteita.

Viimeisin hankintani on uskomattoman hieno kumitakki. Lupaan, että se nähdään ylläni myös esiintymislavalla. Kumista tehdyt vaatteet hikoiluttavat ja ovat hankalia pukea, mutta ne näyttävät päällä pahuksen hyvältä.

"Kaikille elämäntapahtumille on syynsä. Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys."

JÄLKIKÄTEEN MINUSTA on tuntunut, etten puhunut Marille joistakin aiheista niin fiksusti kuin olisin voinut. Perheestäni ja lapsuudestani paljastamani yksityiskohdat aiheuttivat jo kolmannen kerran ikävää julkisuutta isälleni. Olen itsekin väsynyt lukemaan hänen kommenttejaan iltapäivälehdistä.

Olen huomannut, että kaikille elämäntapahtumille on syynsä. Jopa pienillä asioilla, kuten myöhästymisellä, voi olla lopulta suuri merkitys.

Kirjasta olen lukenut vasta kolmekymmentä ensimmäistä sivua. Kun Mari haastatteli minua, en kokenut puhuvani hänelle useaan otteeseen samoista asioista. Teosta läpi kahlatessa tuntuu kuitenkin siltä, että tapahtumat voisivat edetä hieman nopeammin.

Hidastempoisen vaikutelman syy voi kuitenkin olla siinä, että aloitin kirjan lukemisen lentokoneessa. Tekstistä tulee väistämättä jankuttavaa, jos lukee nukahtamisen jälkeen saman rivin vähintään kolmesti.

Mari Koppisen kirjoittama ”Jari Sillanpää - Paljaana” ilmestyi 11.8., kustannusyhtiö Tammi.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 15/2016.

Emma Nieminen

Jari Sillanpää: "Ikä on tuonut rohkeutta puhua kipeistä asioista"

Jari Sillanpää on hetero tykkää enemmän tyttöistä koska joka vietää aikaan hänen kanssaan kotona kahdestaan on ihanaa nähtävää on mahtavaa seuraa pitäjä aina välillä jotain rakkautta ilmassa vielä enemmän sun kanssa jari sillanpää suosittu laulaja on aina sydämessä paljon olet aina lähellä olisit hänen sylissä jari sillanpää tykkää tästä aina paljon olen katsonut sinne youtubeta paljon Jari Sillanpää paras artisti aina Laulaa mahtavia lauluja aina käy sydänmeen aina jari kulta olet aina välillä...
Lue kommentti

Kesämökki ja käsin tiskaaminen nostavat ET:n kolumnistin mieleen tukun muistoja. Myös sen, kun anoppi hankki maalle trendikkäitä paperilautasia.

Radiossa naisääni laulaa Mä oksalla ylimmällä, ja mieleni mikrosolut nostavat esiin Hanna-tätini tiskaamassa ja laulamassa heleästi korkealla äänellä astioiden kilinät ja kolinat taustamusiikkinaan. Hän rakasti tiskausta ja nappasi lautaset nenän edestä tiskatakseen ne hetihetiheti. Ja minä ihmettelin, miten joku voi rakastaa tiskaamista. Mutta oli hän muutenkin outo lintu niinä aikoina. Luki Jallua, hörppi Sorbusta, hankki käkkärän permanentin, vaikka se isoäitini Emma-Lusinan mielestä oli syntiä.

Äitini ei tykännyt tiskeistä, mutta hänkin lauleskeli huvikseen tiskien äärellä Liebe was es nie, nur liebelai ja muita sota-ajan iskelmiä. Kutsun niitä yhä äidin tiskauslauluiksi.

Nuoruudessani tiskit kuuluivat mökkikesien uimaleikkeihin. Kannoin isossa alumiinivadissa lautaset ja kupit rantaveteen ja kutsuin pikkukalat näykkimään patojen jämät puhtaiksi. Astioiden kuuluikin olla maalla niljakkaita ja rasvaisia.

Samassa kuhmuisessa vadissa pesin varpaillani uudet perunat ja huuhdoin meressä kivijalassa säilytetyt homeiset makkarat. Hyvää oli – eikä kukaan kuollut.

Monella mökillä kaupunkilainen joutuu yhä pesemään astiansa manuaalisesti. Hoidetuin käsin kohtaamme likaiset lautaset, haisevat kupit ja mustikkamukit, iljettävät kauraryynikokkareet kattilassa ja ihraklöntit paistinpannussa. Kestomuistissa säilyy vettä säästävä järjestys: ensin lasit, kupit ja lautaset, viimeiseksi ne patoihin tarttuneet inhotukset.

Omassa kesätorpassamme vesi meni, mutta ei aina tullut. Kuuma vesi keitettiin kattilassa. Ostin kiljuvankeltaiset kumihanskat ja vihasin jokaista tiskiminuuttia.

Päätin panna mutkat suoriksi nähtyäni britti-tv-sarjasta, ettei astioita huuhdeltu laisinkaan, vaan nostettiin kuivumaan vaahtoa valuen. Minä perässä. Aamulla mies täytti vesilasin – se oli huikean kirkas kuin kristalli – ja nuuhki kummissaan. Miksi vesi haisee ihan Fairylta? Tytär ehätti kantelemaan, että äiti ei huuhdo astioita.

Paperilautasten ilmestyessä markkinoille anoppini hankki maalle trendikkäitä paperilautasia. Mutta ne olivat aivan liian koreita ja kalliita poisheitettäväksi tai saunanpesässä poltettavaksi. Niinpä me tiskasimme. Taisimme kuivata ne pyykkinarulla. Eikä kukaan laulanut.

Poliisi-TV:stä tuttu Raija Pelli oli mukana tekemässä kirjaa uskonyhteisöissä tapahtuneista rikoksista. Hän on huolissaan siitä, että monia houkutellaan uskonyhteisöihin huijaamalla. 

– Nykypäivä on tehnyt uskonyhteisöjen konsteista järeämpiä. Esimerkiksi kuusi vuotta sitten uskonyhteisö kokoontui patologian laitoksella ja yritti herättää ruumiinavauksen läpikäynyttä ruumista kuolleista, Raija Pelli kertoo.

Pellin ja Terho Miettisen keväällä julkaistu teos Harhaanjohtajat (Docendo) kertoo uskonyhteisöissä tapahtuneista rikoksista.

– Teimme töitä ripirinnan, koneet vierekkäin. Prosessi oli raskas. Materiaalia oli erilaisista uskonyhteisöistä varmaankin tuhat sivua. Karsimme tekstiä vuoden verran ja päivitimme teokseen myös tämän päivän uskonnollisia huijareita. Taloudellista menestystä ja valtaa tavoitellaan uskonyhteisöissä surullisen paljon edelleen, Pelli kertoo.

– Aihe oli minulle tuttu Poliisi tv:n ajoilta. Esimerkiksi Jehovan todistajien hylkäämät lähtijät ja heidän kokemansa hengellinen väkivalta olivat säännöllisesti esillä.

Raija Pelli kertoo seuraavansa vapaan seurakunnan saarnaaja Pirkko Jalovaaran oikeuskäsittelyä.

– Olen istunut Jalovaaran oikeudenkäynnit alusta loppuun, tapaus kiinnostaa minua kovasti.

"Kusetus ei sovi arvoihini"

Pelli kertoo itse olevansa luterilainen tapakristitty.

– Käyn vain jouluisin kirkossa, enkä ajattele olevani erityisen hurskas ihminen. Rakkauden kaksoiskäsky, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on minulle tärkeä. Olen mukana kirkon vanhustyössä, pidän lukupiiriä Kauniaisten seurakunnassa. Arjen tasolla toteutan siis jonkinlaista teologista pohdintaa.

Pelli toteaa, että hänen omaan arvomaailmaansa eivät sovi kuppaus tai kusetus. Siksi uskonnollisten harhaanjohtajien tutkiminen tuntui tärkeältä.

– Lähes aina jäseniään hyväksikäyttävät uskonyhteisöt lupaavat enemmän kuin antavat, luvataan esimerkiksi ihmeparantumisia, joita ei tosiasiassa ole olemassakaan. Usein huijauksien kohteena ovat hädänalaiset ihmiset. Esimerkiksi iäkkäät ihmiset saatetaan houkutella kilpailemaan paremmista taivaspaikoista.

Lasten asema huolettaa

Pelli kantaa huolta erityisesti lapsista ja nuorista, jotka eivät voi valita omaa yhteisöään. Esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttanut epävarma teini-ikäinen on Pellin mukaan täydellinen kohde uskonyhteisön rakkauspommitukselle.

– Heidät vain vedetään vaativan uskonyhteisön arvomaailmaan kuin mankelin läpi.

Pellin mukaan myös lapsiasianvaltuutettu on ilmaissut huolensa uskonyhteisöissä kasvavista alaikäisistä.

– On vaikea kuvitella kasvamista maailmaan, jossa ihmiset kesken jumalanpalveluksen kaatuilevat, huutavat ja alkavat puhua siansaksaa. Kun aikuiset lähtevät viihteelle, he jättävät lapsensa turvalliseen hoitoon. Näin olisi tehtävä myös tällaisissa yhteisöissä.

Raija Pelli korostaa, ettei kirja tuomitse kaikkia uskonyhteisöjä.Vain ne, joissa ihmisten hyväksikäyttöä ilmenee taloudellisessa tai muissa muodoissa.

– Hengellisyys on voimavara, joka tukee ihmisiä monissa tilanteissa. Tärkeintä on, ettei kukaan käytä hengellisyyden varjolla sinua hyväkseen.

Raija Pelli muistetaan erityisesti Poliisi TV:n tekijänä ja juontajana. Lue lisää Pellin kuulumisista ET:n numerosta 15/2017.

 

 

 

vieras

Poliisi TV:n Raija Pelli: "Pakene, jos uskonyhteisö ottaa enemmän kuin antaa"

Ännä kirjoitti: Mihin voin paeta kun poliittiset tahot ottavat enemmän kuin antavat? Toisin sanoen, Miten voin sanoutua irti nykysuomen järjettömyydestä? Kaikille niille jotka vastaavat : muuta pois vastaan että mielelläni jahka maksatte minulle käyvän hinnan omistamistani kiinteistä suomessa sijaitsevista asseteista, eli saan rahani pois tästä läävästä. On se poliittisten päättäjien touhu yli kansan tahdon kamalaa jos suomalaisille on "rajat auki ulos maastaan" ilmiö alkanut toimimaan. Ei...
Lue kommentti
-valone-Käyttäjä698
Seuraa 
Liittynyt11.3.2016

Poliisi TV:n Raija Pelli: "Pakene, jos uskonyhteisö ottaa enemmän kuin antaa"

Vierailija kirjoitti: Lue koko artikkeli läpi ajatellen mitä siinä sanotaan. Myös artikkelissa mainittu kirja on lukemisen arvoinen. Jos et vieläkään vakuutu mistä tässä on kysymys, tutustu Uskontojen uhrien verkkosivuihin. Siellä todelliset henkilöt kertovat karuja tarinoita uskosta, josta ei tullut turvallinen ja hyvä olo. Pelli ei syytä kaikkia uskonsuuntia. Ne uskovaiset, jotka uhkailevat, kiristävät, tuomitsevat, petkuttavat rahaa ja vaativat vanhempia kieltämään omat lapsensa kannattaakin...
Lue kommentti

Näyttelijä Kristiina Halkola kaipaa eläkepäivinäänkin näyttämölle.

Kristiina Halkola nousi suomalaisten tuntemaksi tähdeksi jo ensimmäisellä elokuvaroolillaan. Vuonna 1966 ilmestynyt Käpy selän alla oli aikansa kohuteos, ja sitä seurasi joukko paljon huomiota saaneita rooleja elokuvissa, teatterissa ja televisiossa. Mustaa valkoisella, Lapualaismorsian, Rauta-aika ja Hukkaputki vahvistivat Halkolan asemaa koko kansan tuntemana julkkiksena. 

Viime vuosina Halkolaa on nähty valkokankaalla ja näyttämöllä vähemmän.

Näin Halkola kertoo työstään näyttelijänä:

"Jäin eläkkeelle heti kun pääsin. Ajattelin, että voin kuitenkin tehdä keikkoja ihan yhtä hyvin eläkkeellä ollessani. Aina silloin tällöin olen onnistunut joitain näyttelijäntöitä saamaankin. Itsestäni ainakin tuntuu, että kerran vuodessa käyn tekemässä jonkin pienen roolin.

Tänä vuonna olen tehnyt tyttäreni toivomuksesta lauluiltoja yhdessä Jiri Kurosen kanssa. Niitä on ollut tähän mennessä kaksi, mutta suurella menestyksellä.

Rankka monologi

Ihan mielelläni näyttelisin edelleen, mutta näytelmissä on enemmän rooleja iäkkäille miesnäyttelijöille. Olen kuitenkin esittänyt menestyksellä dementoitunutta mummoa, Kansallisteatterissakin kahdesti.

Ensin esitin 13 uponnutta vuotta -näytelmässä muistisairasta mummoa vuonna 2012. Vuotta myöhemmin teatterinjohtaja Mika Myllyaho soittaa ja kysyy, että voisinko tulla mukaan Lauantai-näyttelmään, siihen tarvittaisiin dementoitunut mummo. Vastasin, että minulle saa soittaa joka kerta, kun teillä on näytelmässä se muistisairas mummo. Täältä tullaan!

Kyllä mä tästä ammatista tykkään.

Keväällä 2016 teatteri Jurkassa esitetty monologi Maagisen ajattelun aika oli itselleni näyttö, että vielä osaan, pystyn, kestän ja jaksan.

Puolentoista tunnin näytelmässä roolihahmo käy läpi miehensä kuolemaa, ja lopussa ainoa tytärkin kuolee. Aihe oli aika rankka, mutta näytelmää oli ihana tehdä. Kyllä mä tästä ammatista tykkään."

Kaisa Virmajoki, 60, luotsasi viiden hengen erityisluokkaa ennen eläkepäiviään. Koulumaailmassa on paljon muuttunut 36 vuodessa. Tämä artikkeli on ET-lehdestä vuodelta 2014. 

Ekaluokkalaiset Enni, Isabel, Liem, Joonas ja Aulon kipittävät energisinä luokkaan ja alkavat toimia seinällä olevien kuvien mukaan. Kuten joka aamu. Kuvissa näkyy auringonnousu, tuoli, reppu ja kirja. Sanallistettuna ne tarkoittavat, että huomenta, nosta tuoli pulpetilta alas, laita reppu naulaan ja ota kirjat pulpetille.

– Hyvää huomenta, sanoo opettaja Kaisa Virmajoki ja pyytää tämän päivän kalenterimestarin eli Ennin luokan eteen. Se on haluttu tehtävä, jonka jokainen saa kerran viikossa. Enni kysyy tutut kysymykset ja valitsee vastaajat.

Mikä päivä tänään on? Monesko päivä tänään on? Mikä kuukausi nyt on? Mikä vuodenaika nyt on? Mikä vuosi nyt on? Millainen sää nyt on?

Kysymykset eivät ole lapsille helppoja, sillä ajankäsitteet ovat dysfaatikoille vaikeita. Porvoon Keskuskoulun 1D-luokan kaikilla viidellä oppilaalla on dysfasia eli neurobiologinen kielen kehityksen häiriö. Puheen ymmärtämisessä, tuottamisessa tai molemmissa on vaihtelevia ongelmia.

– Opettajalla pitää olla huumoria, organisointikykyä ja vahva itsetunto. Itseään ei pidä ottaa kovin vakavasti, Kaisa pohtii.
– Opettajalla pitää olla huumoria, organisointikykyä ja vahva itsetunto. Itseään ei pidä ottaa kovin vakavasti, Kaisa pohtii.

Moni vilkuilee ennen vastaamista apua seinältä, jossa on ymmärtämistä tukevia kuvia isossa kalenterissa.

Esimerkiksi viikonpäivät ovat erivärisiä ja niissä on kuva, joka helpottaa muistamaan päivän nimen. Torstaissa on toukka, keskiviikossa kettu.

– Ajankäsitteet, kuten eilen ja huomenna, ovat vaikeita, ja vuodenaikaan tarvitaan usein tukiviittomia tai sormiaakkosia, Kaisa selittää.

Syrjäytetty liitutaulu

Aamutoimien jälkeen Kaisa lukee ääneen Risto Räppääjää. Minulla on nyt aikaa katsella luokkaa 1960–luvun koululaisen silmin.

Aapiskuvat seinällä näyttävät tutuilta, mutta ennen C-kirjaimessa luki Celsius, nyt siinä lukee cd-levy. Luokassa on kaksi oppilastietokonetta, opettajan kone, televisio, dvd-laite, piano ja lukunurkka, jossa on sohva. On viihtyisää ja valoisaa.

Liitutaulukin on edelleen, mutta sitä käytetään harvoin. Se on korvattu dokumenttikameralla ja opettajan pöydän takana olevalla valkokankaalla.

– Dokumenttikamera on tavallaan kuin piirtoheitin, mutta kameran ja videotykin avulla voin heijastaa valkokankaalle kirjan sivuja, valokuvia tai esineitä. Kun kirjoitan tehtäviä työpöydälläni, kaikki heijastuu kankaalle. Ennen vanhaan kirjoitin taululle ja olin selin oppilaisiin.

Tekniikka on lisääntynyt vähitellen. Keskuskouluun tuli kuusi vuotta sitten opettajille tietokoneet luokkiin ja myös oppilaskoneita luokkiin. Karttakeppi sentään on vielä käytössä.

– Heijastan aapisen tekstin seinälle ja näytän oppilaille kepillä riviä, jota luemme. Joidenkin lasten on helpompi seurata valkokankaalta kuin omasta aapisesta.

Kaisa neuvoo Isabelille täysien kymppien vähentämistä ja lisäämistä. Keltainen sataruudukko auttaa hahmottamaan kymmenjärjestelmää.
Kaisa neuvoo Isabelille täysien kymppien vähentämistä ja lisäämistä. Keltainen sataruudukko auttaa hahmottamaan kymmenjärjestelmää.

Hurraa, matikkabingoa

Tunnelma luokassa kiihtyy, sillä pian pelataan matikkabingoa. Jokainen saa laminoidun paperin, jossa on yhdeksän ruutua.

– Luettelen yhdeksän numeroa, kirjoittakaa ne ihan mihin ruutuihin haluatte, Kaisa ohjeistaa.

Koska on kevätlukukausi, on jo edetty numeroihin 10–20. Kaisa luettelee numerot 9, 17, 11, 13, 15, 10, 6, 20 ja 7. Sitten aletaan hommiin, bingossa on kyse päässälaskusta.

– Paljonko on 12+5?

Oppilaat etsivät ruudukostaan numeron 17 ja ympyröivät sen. Joku laskee heti, toinen käyttää apuna sormia tai pulpetilla olevaa lukusuoraa.

– Paljonko on 6 + 7? Kaisa jatkaa.

Lapset etsivät ruudukostaan numeron 12. Seuraavan laskun jälkeen Joonas huutaa: bingo! Hänellä on kolmen rivi oikeita vastauksia valmiina.

Lapset rakastavat matikkabingoa. Tehtävän jälkeen Enni korjaa ruudukot pois, ja luokka jatkaa äidinkielen oppimista. Aamu on parasta opiskeluaikaa eikä välitunteja pidetä, koska ruokailu on jo 10.20.

Matikkaa voi opetella pelaten. Arpakuutioiden avulla lasketaan yhteen.
Matikkaa voi opetella pelaten. Arpakuutioiden avulla lasketaan yhteen.

Väärinymmärryksiä

Lounaan jälkeen oppilaat ulkoilevat puoli tuntia ja Kaisa ehtii vartiksi opettajanhuoneeseen. Välitunnin jälkeen häntä odottaa kaksi kyynelehtivää tyttöä. Enni ja Isabel itkevät molemmat, koska he ovat sitä mieltä, että toinen on pakoillut toista. Kaisa istuu alas selvittämään asiaa heidän kanssaan.

– Aina ei pakko leikkiä toisen kanssa, mutta karkuun ei saa juosta. Voi sanoa ystävällisesti, että leikitään joskus muulloin taas, Kaisa opastaa. 

Kaisa kehuu laumaansa helpoksi ryhmäksi, vaikka erityislapsilla on usein kaveriongelmia. Ystävyyssuhteita on vaikea solmia, jos ymmärtää ja tulkitsee toista väärin.

– Pienluokan oppilaiden oppimisvaikeudet ovat suuria, siksi heitä on vain 5–10. Tavisykkösellä he eivät pärjäisi, vaan he saattaisivat vetäytyä tai tulla levottomiksi. Pienessä ryhmässä onnistumisen elämyksiä saa helpommin, sillä ohjaaminen on yksilöllistä ja aikuisen apu on aina lähellä. Luokassa on usein myös koulunkäyntiavustaja.

"Isot ryhmät ovat stressaavia. Päivän loputtua ei ole ehtinyt edes katsoa joka oppilasta silmiin."

Koulussa on 500 oppilasta ja henkilökuntaa 60. Käsityötunnilla oppilaat kokoontuvat isoon ryhmään toisen luokan kanssa, ja he ovat siellä ihan erilaisia kuin omassa porukassa. Ennen nämä lapset olisi pantu apukouluun, täällä heillä on useimmiten normaali oppimäärä. 

Kaisalle isot ryhmät ovat tuttuja: hän on opettanut aikoinaan myös 30 oppilaan ryhmää.

– Riittämättömyyden tunne on siinä stressaavinta. Päivän loputtua ei ole ehtinyt edes katsoa joka oppilasta silmiin.

Kun eskarit tulevat keväällä tutustumaan kouluun, Kaisa uskoo aina, että tästä ei tule mitään. He ovat vielä niin pieniä ja avuttomia.

– Ekaluokan lopussa on palkitsevaa todeta heidän oppineen paljon. Lapsi riemastuu valtavasti huomatessaan osaavansa lukea. Kaikki eivät opi lukemaan ekaluokalla, ja heille annetaan yksi lisävuosi aikaa oppia. Ennen puhuttiin luokalle jättämisestä, nyt kerrataan ensimmäinen tai toinen luokka.

Kuvistunnilla koivikko tehdään repimällä ja liimaamalla.
Kuvistunnilla koivikko tehdään repimällä ja liimaamalla.

36 vuotta opettanut Kaisakohtaa usein vanhoja oppilaita, ja ne ”vaikeat” jäävät parhaiten mieleen.

– Entinen raikulipoika tuli ravintolassa viereeni kaljatuoppinsa kanssa. Se oli iloinen tapaaminen. Toinen ihmetteli linja-autoasemalla, että kuinka jaksoit mun kanssa. Pari vuotta sitten luokalleni tuli entisen oppilaan lapsi.

Ei- ja älä-sanat pannassa

Miten Kaisa sitten päätyi alalle? Täytyy hetkeksi palata ylioppilaskevääseen. Silloin Kaisa meni äitinsä sijaiseksi ja huomasi opettamisen kivaksi työksi. Ura alkoi Kajaanin Ristijärvellä kyläkoulun 3–6-yhdysluokan opettajana.

Elämänkokemuksen myötä opettajan työ on tullut vain mukavammaksi. Opetusmenetelmät ovat muuttuneet opettajajohtoisista oppilasta aktivoivaan suuntaan.

– Olen opettanut yli kymmenen vuotta erityisopettajana ykkös- ja kakkosluokkaa. Ennen sitä olin muutamia vuosia laaja-alaisena erityisopettajana ilman omaa ryhmää. Hakeuduin erityisopettajakoulutukseen sen jälkeen, kun minulla oli kuuden 7–14-vuotiaan vietnamilaisporukka. Kukaan ei puhunut suomea ja vain yksi osasi lukea.

"En kiellä juoksemista, vaan kehotan kävelemään."

Kaisa kättelee joka päivä oppilaat, kun he lähtevät koulusta. Joskus halataankin.
Kaisa kättelee joka päivä oppilaat, kun he lähtevät koulusta. Joskus halataankin.

Opettajan ja oppilaan suhde on muuttunut läheisemmäksi. Niin ikään opettajan ja vanhempien yhteistyö on lisääntynyt valtavasti. Mutta perusasia eli lapsen kohtaaminen on pysynyt samana.

Tärkeintä on säilyttää lapsen luontainen uteliaisuus ja itseluottamus, Kaisa sanoo. 

– Uskon palkintoihin, en rangaistuksiin. Annan Hymynaama-merkin koko luokalle, jos koko päivänä ei ole ollut riitaa eikä etuilua jonossa. Kun on kasassa on kymmenen hymynaamaa, käymme vaikkapa leikkimässä puistossa. Vältän ei ja älä-sanoja. En kiellä juoksemasta, vaan kehotan kävelemään.

Ämmin upeaa elämää

Työpäivän jälkeen Kaisa lukee pitkään Hesaria ja ottaa sohvalla puolen tunnin unoset. Sitten hän menee pihahommiin tai sauvakävelylle.

– Nuorempana oli vaikeaa unohtaa työ. Omien lasten ollessa pieniä en olisi jaksanut kuunnella heitä, kun olin juuri päässyt hälisevästä luokasta. Nykyään jätän konkreettisesti koululle kaikki paperini, korjaan siellä kokeet ja tarkistan työkirjat. 

Kaisan suurin ilo on olla ämmi 3,5-vuotiaalle pojanpojalleen Sampsalle.

– On ihanaa olla ämmi ja ottaa kaikki ilo irti lapsen seurasta. Yritän pitää kerran viikossa ämmipäivän, ajan hakemaan pojan päiväkodista ja vietän hänen kanssaan iltapäivän ja illan. Eläkkeellä ehdin koluta hänen kanssaan lastentapahtumat. Niitä jo odotan! 

Kaisan mies Jyrki jää osa-aikaeläkkeelle eli pariskunnalla on aina yhteistä vapaata perjantaista maanantaihin. Tarkoitus on koluta lähikansallispuistot, retkeillä, meloa, hiihtää ja matkustella.

– Saa nähdä miten oma mieli muuttuu eläkeläiseksi. Entä jos huomaan, ettei minua tarvitakaan? Onneksi äitinä ja ämminä olo ei lopu koskaan. Väistämättä tulee mieleen myös ikäkriisi ja kuolemat. Saattohoidin äitiäni kaksi vuotta sitten. Yritän pitää itseni kunnossa pakottautumalla kuntosalille kaksi kertaa viikossa. Pian voin mennä sinne aamupäivisin.

Työpäivän jälkeen Kaisa ehtii lukemaan päivän lehdet.
Työpäivän jälkeen Kaisa ehtii lukemaan päivän lehdet.

Tämän jutun julkaisuhetkellä Kaisa nauttii jo eläkepäivistään. Olisi hän jaksanut olla pidempäänkin opettajana, sillä työ on mukavaa – myös fyysisesti. Ei ole pakko istua koko aikaa ja pääsee ulos.

Monet kollegat jatkavat yli eläkeiän sijaisuuksilla. Kerrasta poikki sopii Kaisalle.

– Harjoittelin eläkkeellä oloa vuorotteluvapaalla Espanjassa seitsemän kuukautta. Minulla on veljeni kanssa äidiltä peritty asunto Fuengirolassa. Jyrki teki sieltä käsin etätöitä, ja minä päätin aamulla ilmaa katsoessani, pidänkö yöpaitapäivän vai en. Juuri sitä aion toteuttaa eläkkeelläkin, elää ilman tiukkoja suunnitelmia, Kaisa hymyilee.

Lue, millaista on Kaisan elämä eläkkeellä: Näin opettaja sopeutuu eläkkeelle

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2014.

  • Syntynyt Rovaniemellä, asunut Porvoossa yli 40 vuotta
  • Ammatti Työskennellyt 36 vuotta opettajana. Valmistui luokanopettajaksi 1977. Opiskeli 1991–92 erityisopettajaksi.
  • Perhe Aviopuoliso Jyrki. Edellisestä liitosta kaksi aikuista poikaa, lapsenlapsi Sampsa. Jyrkillä on myös lapsia ja lapsenlapsia.
  • Harrastaa Käsitöitä, kokkailua, lukemista, kuorolaulua. Miehen kanssa kulttuuria ja liikuntaa.