Kirjalija Anna Kortelainen ET:n kirjaillassa: "Viipuri ansaitsee parempaa"

ET-lehden toinen kirjailta on alkamaisillaan Tammen tiloissa Helsingin Korkeavuorenkadulla. Paikalle on saapunut kuutisenkymmentä ET:n lukijaa.

Tämän illan teemana on Karjala. Lavalla nähdään kolme aiheesta paljon tietävää kirjailijaa ja keskustellaan kahdesta kirjasta: Anna Kortelaisen Viipuriin sijoittuvasta Siemen-romaanista sekä Sirkka-Liisa Rannan toimittamasta Sydän Karjalassa -tietokirjasta. Siihen kirjoitti myös kolmas vieras, Juha Nirkko. 

Keskustelun alkua odotellessa ET:n lukijat juovat kahvia ja juttelevat vilkkaasti. Espoossa asuva Paula Järvinen, 67, ihastelee Tammen tiloja. Hänet toi ET:n kirjailtaan Sydän Karjalassa -kirja. Paulan suku on kotoisin Nuijamaalta Nikkun kylästä.

– Asuin pitkään Hämeessä, mutta sukukokouksissa Lappeenrannassa Karjalaisten laulu pitää aina laulaa rinta rottingilla, Paula kertoo. 

Paula Järvinen.

Karjalasta Paulalle tulevat ensimmäisenä mieleen iloiset ihmiset ja kaunis murre.

– Kun olin töissä Tampereella, työkaveri ihmetteli, että miten voinkin olla niin puhelias. Sanon aina, että se on isän vika, Paula nauraa.

Myös karjalainen käsityökulttuuri on Paulan mieleen. 

– Siellä käytetään voimakkaita värejä, jotka antavat käyttäjälleenkin voimaa.

Karjala-aihe kiinnostaa myös 63-vuotiasta Maija Vuokkosta. Huhtikuun alussa eläkkeelle jäänyt Maija iloitsee, sillä hänellä on nyt aikaa ja intoa harrastuksille – kuten vaikka kirjailloille. 

Maija on kotoisin Pohjois-Karjalan Juuasta, Vuokon kylästä. 

– Kylässämme asui paljon Karjalan evakoita. Koulussa luokallani oli poikkeuksellisen runsaasti lapsia, jotka menivät aina ortodoksiuskonnon tunnille, kun meillä muilla oli luterilaista uskontoa. 

Maija Vuokkonen.

Maija on lukenut paljon Karjalan vaiheista ja tarttuu aiheeseen aina, kun näkee siitä kirjoitettavan. 

– Asiatietoa saa myös romaaneista, kuten nyt Anna Kortelaisen teoksesta. Kirjailijat tekevät niin paljon taustatyötä, että faktoja saa usein yhtä paljon fiktiivisistä teoksista kuin tietokirjoista, Maija pohtii. 

Myös Laila Palho, 75, odottaa puolestan innolla Anna Kortelaisen puheenvuoroja.

– Lukupiirini ottaa käsittelyyn tämän hänen Siemen-kirjansa syksyllä. Olen nähnyt Annan puhuvan televisiossa, hän on minusta kiinnostava kirjailija.

Laila on käynyt Viipurissa muutamia kertoja ryhmämatkoilla. Hän pitää erityisesti Viipurin arkkitehtuurista. 

– Kurjassa kunnossahan Viipuri on ollut, mutta jatkuvasti sitä kunnostetaan ja avaavat sinne uusia kahviloita. Viipuri on vanha suomalainen kulttuurikaupunki. 

Laila Palho.

Viipuri sydämissä

Kirjailta alkaa. Lavalla istuvat kirjailijat Anna Kortelainen, Sirkka-Liisa Ranta ja Juha Nirkko. Keskustelua vetää ET:n toimittaja Pia Hyvönen, joka kysyy ensimmäisenä, kuinka monella osallistujalla on juuret Karjalassa. Yleisön käsistä nousee yli kaksi kolmasosaa. Kaksi vieraista on itse syntynyt rajan takana.

Anna Kortelainen kertoo Siemen-kirjansa tekoprosessista. Hän kirjoitti teosta Viipurissa ja oli siellä aina viikon kerrallaan.

Uusi kirjaprojekti on muuten jo vauhdissa ja sitäkin Anna työstää Viipurissa. Hänellä on käytössään taidekeskus Salmelan taiteilijaresidenssi kauppaneuvos Juho Lallukan entisessä talossa Repolankadulla.

Viipurista kirjoittaessaan Anna kokee tekevänsä uudelleenrakennustyötä.

– Aina Viipuriin mennessä minua itkettää. En koskaan totu siihen tunteeseen, kun näen Pyhän Olavin kirkon. Viipurissa mennyt ja nykyinen ovat läsnä samanaikaisesti. Se tuntuu sydämessä saakka. 

Annalle Viipuri on myyttinen kaupunki, joka on täynnä ihmeellisiä kerrostumia.

– Viipuri on paljon enemmän kuin kaupunki ja se ansaitsee parempaa kohtelua. Se on meitä suurempi kokonaisuus, Anna sanoo. 

Viipuri oli Anna Kortelaisen isoisän kotikaupunki.

– Tuntuu, että henkisesti Viipuria ei ole menetetty. Kun jonkun menettää, se jää mielikuviin ikuisesti, Juha Nirkko lisää. 

– Leikittelin hiljattain ajatuksella, että mitä jos Venäjä antaisi Viipurin Suomelle satavuotislahjaksi. Hetken ajanhan pohdittiin, että Norja lahjoittaisi meille Haltin huipun, Sirkka-Liisa naurahtaa.

Lähde ET:n tilaajaetumatkalle Viipuriin – Lue lisää täältä

Annan mielestä jokaisen suomalaisen kannattaisi olla kiinnostunut Viipurista, ei vain karjalaisia juuria omaavien. Kaupunki on oppitunti menneestä, hän sanoo.

– Viipuri on ainutlaatuinen osa Eurooppaa. Siellä voi kokea vuosisatojen pituisia aikajanoja. Pidän siitä, että kaupungin arvet ovat näkyvissä. Toivon, ettei Viipurista kunnosteta liian muovista.

Muistot Karjalasta

ET:n toimittaja Pia Hyvönen kysyy vierailta, mitä Suomi on saanut Karjalasta – muuta kuin karjalanpiirakan ja -paistin. 

Juha Nirkolle tulee ensimmäisenä mieleen virpominen, sitten iloisuus.

– Karjalaiset ovat Suomen amerikkalaisia, sanotaan. Oikea piristysruiske koko kansalle! Karjalainen huumorintaju on omanlaistaan. Karjalaisilta ymmärsin, että usein aivan suurimman surun lähellä piilee suurin komiikka. 

Tietokirjailija ja kansantieteestä väitellyt Sirkka-Liisa Ranta lisää, että karjalaiset tavat ovat hyvin erilaisia kuin vaikkapa Pohjanmaalla.

– Karjalassa suku on tärkeä ja kyläily on yleisempää.

Juha Nirkko äänessä.

Yleisöstä huikataan, että sienet ovat tulleet karjalaisten mukana Suomen ruokakulttuuriin. Toinen osallistuja huomauttaa, että karjalanpiirakat olivat alun perin erilaisia kuin mitä nykyään ajatellaan. 

– Eihän ennen vanhaan laitettu täytteeksi riisiä, vaan ohraa, perunaa, lanttua ja muita juureksia. Riisiin oli varaa vain rikkailla.

Viimeisen puheenvuoron esittää eturivissä istuva herra, joka on syntynyt rajan takana Terijoella. Espoossa asuva mies kertoo olevansa käytännössä helsinkiläinen, mutta sydämeltään Terijokelainen.

– Ensimmäiset sanani olen sanonut karjalan murteella. Jouduin evakkoon Nivalaan 8-vuotiaana pikkupoikana. Se oli trauma, josta en ole päässyt yli. En vieläkään halua käydä Terijoella. Olen mennyt siitä ohi matkustaessani, ja olin viikon suunniltani sen jälkeen. 

– Nivalassa kohtasin jotain sellaista, jonka muistan yhä näiden vuosien jälkeen. Menin ensimmäistä kertaa siellä ollessani kauppaan. Siellä päätä pidempi poikajoukko seurasi minua ja kuunteli karjalan murrettani. Kun astuin ulos kaupasta, he pahoinpitelivät minut sairaalakuntoon. Heissä kuvastuivat tietysti heidän vanhempiensa asenteet Karjalaisia kohtaan.

Salissa on hiljaista. Väki purkautuu ulos mietteliäinä.

Surullinen ensi käynti 

Kirjaillan jälkeen osallistujilla on mahdollisuus ostaa Tammen myymälästä kirjoja. Auli Sulin, 70, jää kuitenkin rupattelemaan. Hän lähti tilaisuuteen ystävättärensä innostamana ja illan aiheista kiinnostuneena. 

– Olen karjalainen sydämeltäni. Olen kotoisin Ruokolahdelta. Oma kotini jäi rajan tälle puolelle, Auli kertoo.

Auli viettää yhä kesät Ruokolahdella. Siellä asuu myös veljiä ja muuta sukua. Viipuri tuli puolestaan tutuksi siellä asuneiden mummon ja ukin kautta. 

– Äiti kertoi, miten he möivät maatilaltaan voita Viipuriin. Ja isän kanssa äiti riiusteli Viipurin Linnasaaren Monrepos’n puistossa, Paula kertoo, ja alkaa laulaa Annikki Tähden sävelmää: 

”Muistan puiston kaunehimman, ihanimman Monrepos'n, usein haaveissani kuljen satumaani lehmustohon.”

Auli Sulin on kotoisin Ruokolahdelta.

Auli kävi itse Viipurissa ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton aikana. Hän muistaa Viipurin aseman, kaupungin rauniot ja lemun, joka teki surulliseksi.

– Olen miettinyt itsekseni, millainen kaupunki Viipuri olisi, jos se olisi vielä Suomella. Olisiko se yhä kansainvälinen kaupunki? Uskon niin, Auli pohtii. 

Karjalaisuudelle ominaista on Aulin mielestä hymy ja välittömyys. 

– Eräällä työpaikallani oli paljon pohjalaisia. Ihmettelin, kun kukaan ei kutsunut luokseen tai yrittänyt tutustua. Imatralla työskennellessäni meillä oli työporukan kesken kesäjuhlia ja yhteistä puuhaa. Karjalassa kyläillään paljon. 

Kauniina Auli pitää karjalaisen puheen soljuvaa rytmiä. Myös karjalainen huumorintaju on hänestä omanlaistaan.

– Siellä ei iske hävyttömyys eikä siivoton huumori. Karjalaiset pitävät tilannekomiikasta ja tarinoista. Meillä kotona kerrottiin aina paljon tarinoita ja kummitusjuttuja, Auli muistelee. 

ET:n kirjaillat jatkuvat syksyllä. Löydät tietoa niistä lehden asiakasetusivuilta. Tervetuloa mukaan!