Keijo ja Keijon pojat. Päiväkahvi kokoaa Einon (vas.), Antin ja Karin yhteen tasan kello kaksi.

Keijo Ojasalmi on pyörittänyt ikäihmisten perhekotia Kaavilla reilut parikymmentä vuotta. Matkan varrella hän on nähnyt monenlaista. Ilman viisasta vaimoa näinkään rauhallinen mies ei olisi hommasta selvinnyt.

Leivinuuni on vielä lämmin. Ojasalmen perhekodin kuopus, vähän päälle viisikymppinen Erkki nojaa uunin kylkeen ja istahtaa sitten keittiön pöydän ääreen kolmen miehen jatkoksi. Ikkunan takana aukeaa pohjoissavolainen peltomaisema. Tuoreet pullat pöydässä, kissa pankolla, koira sohvalla. Tutut äänet ja rutiinit. 

Kaikki tämä rauhoittaa Erkkiä, vaikka hän esittäytyykin vauhtia rakastavaksi Volvo-mieheksi. Entiseen laitoselämään verrattuna arki täällä Keijon ja Lean luona on  ihmisen kokoista. Varsinkin nyt, kun isäntä on palannut kotiin lomailtuaan viikon Kanarialla. Kohde oli sama kuin aina ennenkin. Eikä hän nytkään malttanut olla soittelematta, miten kotona sujuu.

Hyvin sujui, mutta jos kunta osallistuisi tuuraajien hankintaan – ja heidän palkkojensa maksuun – tulisi lomailtua enemmänkin. Myös yhdessä Lea-vaimon kanssa.

– Uusia perhehoitajia kouluttaessani muistutan, että ei me tässä työssä sentään liekassa olla, aitauksessa vaan, Keijo kiteyttää kujeilevaan tyyliinsä.

Muutenkaan hän ei "tappele elämää vastaan". Johtuisiko tämä siitä, että Keijo sattui syntymään sotien välissä? Ikäisekseen hän on salskea mies vieläkin.

Voimapari Lea ja Keijo Ojasalmi. – Joka päivä täällä nauretaan ja paljon. Sen perusteella olemme varmaan kuolemattomia.
Voimapari Lea ja Keijo Ojasalmi. – Joka päivä täällä nauretaan ja paljon. Sen perusteella olemme varmaan kuolemattomia.

Mutta on perhekotia pyörittäessä tarvittu myös taistelutahtoa ja paineensietoa.

– Kun joka puolelta sopivasti puristaa,  pysyy hyvin pystyssä.

Oma reviiri

Erkin huone on piharakennuksessa kuten muillakin perhekodin miehillä. Siellä saa rauhassa huudattaa stereoista, teknoa ja Tapio Rautavaaraa. Tv-ohjelmistakaan ei tarvitse kiistellä, kun jokaisella on oma telkkari. Salatut elämät tuntuu olevan yhteinen suosikki.

Vähän jörrikämpi Eino on enemmän urheilumiehiä. Syntymäpäiväkin on melkein sama kuin Mietaalla.

Kari on asunut Ojasalmien luona jo kymmenisen vuotta. Hän on kova poika halaamaan ja puuhaamaan pihalla, varsinkin puuliiterin tienoilla. Muut älkööt vaivautuko.

– "Sanko heti maahan!" hän komensi hiljattain minuakin, kun olin pihaa hiekoittamassa, Keijo naurahtaa.

"Varovasti ehdotin, voisiko yksi sijoituspaikkaa odottava vanhus olla meillä pari viikkoa."

Nurmikon isäntä saa sentään hoidella päältä ajettavalla koneellaan, ja kyllä sitä pihaa piisaakin. Joka ilmansuunnasta löytyy istuinryhmää, keinua ja grillikatosta.

Kohtalokkaat villasukat

Vanha maatila on kuin perhekodiksi tehty, mutta ei tätä paikkaa siinä mielessä hankittu. Sattumaa oli sekin, että Keijo Ojasalmesta 23 vuotta sitten tuli vanhusten perhehoidon pioneeri.

– Syyllinen olen minä. Varovasti ehdotin, että voisiko yksi sijoituspaikkaa odottava vanhus olla meillä pari viikkoa, kun Harjamäen mielisairaala lopetettiin, Lea kertoo.

Erkin sängyn vieressä on kuva pari vuotta sitten kuolleesta äidistä. – Onneksi sisko asuu lähellä ja käy katsomassa.
Erkin sängyn vieressä on kuva pari vuotta sitten kuolleesta äidistä. – Onneksi sisko asuu lähellä ja käy katsomassa.

Ulkona viihtyvän Karin tärkeitä tavaroita. Kasettimankka, kännykkä ja lapikkaat.
Ulkona viihtyvän Karin tärkeitä tavaroita. Kasettimankka, kännykkä ja lapikkaat.

Tuo aika tai oikeammin juuri tuo Ida-mummo riitti hälventämään Keijon epäilyt. Tai kyllä miehen henkinen tila taisi olla muutenkin suotuisa – eräänlaista käänteistä viidenkympin villitystä. Monenlaista myyntityötä ikänsä tehnyt Keijo oli kyllästynyt jatkuvaan reissaamiseen.

– Kun ensimmäinen mummo tuli taloon, hoitelin Järvi-Suomen ohjelmistopalvelun töitä kotoa käsin, faxi raksutti tuvan nurkassa. Siinä me sitten vähän hämillämme tarkkailimme toisiamme, mummo ja minä.

Sitten Ida kysyi, että saako hän keittää kahvit. No sehän sopi, mutta sitä Keijo kummasteli, että Ida ei kattanut kuppia itselleen. 

– Kertoi sairaalassa ollessaan tottuneensa, ettei hän saanut kahvitella hoitajien kanssa kansliassa. Sovimme saman tien, että täällä on toinen komento. Ollaan niin kuin kotona.

Seuraavaksi Ida-mummo halusi mitata Keijon jalkaterän – ja illalla oli isännän jalassa uudet villasukat.

Vähemmästäkin tulee lämmin olo.

"Oman kodin jakaminen ventovieraan kanssa ei ole koskaan läpihuutojuttu."

Muuan enkeli

Parin vuosikymmenen aikana eteen on tullut monenlaista ihmistä ja kohtaloa, ikäihmisiä ja mielenterveyskuntoutujia. Kaikkiaan Ojasalmien luona on ollut hoidossa liki 50 persoonaa. Ja jokainen heistä on jättänyt jäljen. Nekin harvat, joiden kanssa ei ole mennyt ihan nappiin.

– Oman kodin jakaminen ventovieraan kanssa ei ole koskaan läpihuutojuttu. Mutta kyllä perhekotiin sopeutuminen vie aikaa myös sinne tulevalta. Talon muita asukkaitakin pitää sietää.

Kovin huonokuntoinen ei perhekodissa pärjää, vaikka heitä on kunnan puolelta yllättävän usein tarjottukin.

– Toisaalta, joku suhteellisen paljon hoivaa tarvitseva voi olla omalla tavallaan helppo. Ihan enkeli, kuten 97-vuotias Tyyne, joka ehti asua luonamme viitisen vuotta. Vielä viime jouluna olin ihan pakahtua, kun hän luki ääneen jouluevankeliumia.

Alkuvuodesta kunto kuitenkin heikkeni, ja nyt hän on vuodeosastolla.

– Käymme häntä katsomassa, niin vahva side välillemme ehti muotoutua,  Lea kertoo.

Marjut pelkää vettä, mutta hänellä on auttavainen tahto. Kun päivän kotimainen elokuva on katsottu, hän laittelee mielellään leipiä. Snautseri Ruby hoitaa mallikkaasti terapiakoiran tehtävää.
Marjut pelkää vettä, mutta hänellä on auttavainen tahto. Kun päivän kotimainen elokuva on katsottu, hän laittelee mielellään leipiä. Snautseri Ruby hoitaa mallikkaasti terapiakoiran tehtävää.

Yllättävää kyllä, myös Tyynen lähiomaiset pitävät yhteyttä Ojasalmiin, vaikka virallinen hoitosuhde on päättynyt.

– Taisimme saada Keijosta ja Leasta elinikäiset ystävät, kiteyttää Kemiönsaarella asuva Jorma Hakkarainen, ja uskoo tätinsä saaneen Ojasalmien luona monta vireää vuotta lisää.

– Ilmapiiri siellä on niin erityinen. Varmaan se kumpuaa puolisoiden keskinäisestä suhteesta, jossa arvostusta ja huumoria ei säästellä.

Toimen tyttö

Kevään viiltävän kirkas aurinko kimpoilee pitkin seiniä, ikonin kultauksista astiakaapin lasioviin. Komeasta kaapista riittää juttua, huutokaupassa siitä käytiin aikanaan kova kisa.

– Varmuuden vuoksi Lea huusi vielä satasen minun huutoni päälle, Keijo kiusoittelee. 

"Monen askareen tekisi nopeammin itse, mutta asukkaillekin pitää antaa mahdollisuus osallistua talon toimiin."

Kielen päällä on muutama muukin esimerkki "naisen logiikasta". Kun on ollut yli neljäkymmentä vuotta naimisissa niin kertyyhän niitä.

Ahkerasti Keijo vaimoaan myös kehuu. Ja on syytäkin, niin paljon virkanainen osallistuu perhekodin ruokahuoltoon ja muihin rutiineihin, vaikka hänellä on päivätyö yleisenä edunvalvojana.

Jo ensi tapaamisella Savonlinnan Casinolla Keijo tokaisi reilut kymmenen vuotta nuoremmalle Lealle, että "kun tuosta vähän kasvat, niin otan sinusta vaimon". 

Nyt tuo Rantasalmen tyttö pyörii hyrrän lailla pitopöydän ympärillä.

–  Ikäni olen tottunut tekemään ruokaa isolla kattilalla. Jo lapsuuskodissa oli kahdeksan sisarusta, Lea kuittaa, mutta myöntää viime aikoina havahtuneensa myös siihen, että ainainen suorittaminen jää helposti päälle.

– Monen askareen tekisi nopeammin itse, mutta kyllä asukkaillekin pitää malttaa jättää mahdollisuus osallistua talon toimiin.

Sosionomiksi kouluttautunut Lea on töissä kodin ulkopuolella, mutta hänen roolinsa perhekodin pyörityksessä on merkittävä.
Sosionomiksi kouluttautunut Lea on töissä kodin ulkopuolella, mutta hänen roolinsa perhekodin pyörityksessä on merkittävä.

Keijon sukujuuret ovat Laatokan rannalla Salmissa, vaikka hän syntyi Kuopiossa. Upseeri-isän muistona katon poikkipuuta koristaa komea miekka.

– Lapsena vietin paljon aikaa molempien isovanhempieni luona, ja kuulun muutenkin siihen sukupolveen, joka oppi kunnioittamaan vanhuksia.

Monenlaista noutajaa

Lakipykälien mukaan perhekodissa saa olla enintään seitsemän asukasta. Ojasalmilla on nyt kuusi. On ollut kaikkien kannalta hyvä, että porukka on pysynyt pitkään aika samana. Alkuvuosina "käypäläisiä" oli enemmän.

Uusin tulokas, päälle 90-vuotias leskirouva, on vielä tutustumisvaiheessa – puolin ja toisin. Omassa kodissaan hän ei enää pärjää, mutta muiden apukaan ei oikein tahdo kelvata.

– Eilen illalla saimme aika löylytyksen. Lähinnä sanallista, mutta erittäin terävää. Se liittyi peseytymiseen – tai siitä kieltäytymiseen, jota vaippoja käyttävän vanhuksen kohdalla ei voi sallia. Minulla tuli siinä jo itku, mutta jollakin ihmeellisellä, myötäsyntyisellä tavalla Keijo sai taas tilanteen rauhoittumaan, Lea kehaisee.

Muistinsa ryypännyt kuntoutui perhekodissa parissa vuodessa niin, että saattoi palata omaan kotiinsa.

Talon yläkerta on Ojasalmien yksityisaluetta. Viime aikoina Lea on kuitenkin nukkunut turvallisuussyistä alakerrassa, uusimman tulokkaan kanssa samassa huoneessa.

 – Nukkuisin vielä huonommin, jos koko ajan kuulostelisin, onko täällä alhaalla joku hätä. 

Keijollekin on tuttua, että joskus on syytä käydä yöllä katsomassa, miten piharakennuksen pojilla menee. Vain kerran on tarvittu poliisia karanneen lampaan etsinnöissä.

Iloisia ihmeitäkin on nähty, kuten eräs liikemies, jonka muistin rankka ryyppääminen sumensi. 

– Täällä hän kuntoutui parissa vuodessa niin, että saattoi palata omaan kotiinsa. Hiljattain saman riemastuttavan tempun teki muuan mielenterveyskuntoutuja.

Toisenlaistakin noutajaa on nähty. 

– Muuan hoidokki oli lempinimeltään Hovimestari. Niin täsmällisesti hän aina viimeisteli pöydän kattauksen. Iltasella hän vielä hääri muiden kanssa tavalliseen tapaansa, mutta seuraavana aamuna ei ilmaantunut aamiaiselle. Lähdin etsimään ja löysin keinutuolistaan istumasta, kuolleena. Toki se järkytti, mutta on tuollainen lähtö omalla tavallaan kaunis.

Valmis paketti

Viime aikoina Keijo on miettinyt omaakin tulevaisuuttaan. Nuorekas 73-vuotias on malliesimerkki pidentyvien työurien puolesta, mutta kyllä elämä on jättänyt jälkensä häneenkin.

Pari vuotta sitten kotiportaat saivat miehen puuskuttamaan sen verran, että vaimo pakotti lääkäriin. Sydänfilmi paljasti yhtä ja toista korjattavaa: ohitus, uusi läppä ja tahdistin.

– Näillä mennään. Jos pari vuotta nyt ainakin.

"Helpommallakin saisi leipänsä tienattua, mutta tämä palkitsee."

Omaa ikääntymistä enemmän Keijoa huolettaa hoidettavien tulevaisuus. Hän toivoo, ettei perhekodin asukkaiden tarvitsisi lähteä mihinkään muuhun paikkaan, kun ovat tänne niin hyvin juurtuneet. 

– Kunpa löytyisi joku jatkaja, joka ottaisi koko paketin. Talon ja sen asukkaat. Tässähän on jollekin pariskunnalle hyvät työpaikat valmiina. Helpommallakin toki saa leipänsä tienattua, mutta kyllä tämä myös palkitsee. Eikä välillä tunnu työltä ollenkaan, Keijo korostaa. 

Sitten ajelulle

Perhekodin aika on Lean mielestä merkittävin jakso perheen elinkaaressa. Vuosiin mahtuu monenlaista, valoa ja varjoa.

– Silti vähän riipaisee, kun muistelen aikaa, jolloin lapset asuivat vielä kotona. Varsinkin poikamme oli aluksi tätä toimintaa vastaan, sanoikin suoraan, että olemme kiinnostuneempia näistä muista hoidettavista kuin hänestä.

Karin halauksessa on jytyä. Lämmöstä saa osansa myös toimittaja.
Karin halauksessa on jytyä. Lämmöstä saa osansa myös toimittaja.

Mutta pikku hiljaa pojan mieli muuttui.

– Varsinkin, kun hän oli nähnyt kaveriensa innon, kun isä keksi pyytää koululuokkia tutustumaan moderniin vanhustenhoitoon.

– Onnistumista on kai sekin, että hoidossamme on ollut niin monta ihmistä, joita emme halua unohtaa.

Viikonloppuna, kun pyykit on hoidettu, Keijo on luvannut huviajeluttaa halukkaita Tahkon suuntaan, kevään kohinaa katselemaan.

– Kesäksi on suunniteltu pitempääkin turistireissua, mainostaa Erkki, jolla on aika usein asiaa myös Kaavin kauppoihin.

– Kerran kassajonossa iski paniikkihäiriö, mutta Keijoon voin luottaa joka tilanteessa. Ja puhua mistä vaan, niistäkin muistoista, jotka tekee kipeää.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 10/2015.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Superpariskunta pyörittää kotonaan ikäihmisten perhekotia

Vierailija epäilee onko nykyaikana kolkkoja laitoksia, usko pois, kyllä niitä on. Nykypäivää on se että vanhukset laitetaan sänkyyn jo iltakuudelta, heidät lääkitään hiljaisiksi. Jos et omaa pidätyskykyä niin kakka ja pissavaipoissa saat hortoilla pitkin käytäviä. Tulevaisuudessa menee vieläkin kolkommaksi kun resurssit eivät riitä vanhuksista huolehtimiseen ja määrärahoja leikataan jatkuvasti. Nostan hattua niille ihmisille jotka näitä perhekoteja pystyssä pitävät. En saanut jutusta sellaista...
Lue kommentti
Vierailija

Superpariskunta pyörittää kotonaan ikäihmisten perhekotia

Mökin muori kirjoitti: Minä taas uskallan olla hieman erimieltä. Ainakaan tässä tapauksessa ei kyse voi olla pelkästä bisneksestä, senverran tyytyväisiltä perhekodin asukit vaikuttavat. Vaatii tietynlaista luonnetta avatakseen oman kotinsa ventovieraille sairaille ja ikääntyville ihmisille. Itsekin viettäisin vanhuuteni tuollaisissa olosuhteissa ennemmin kuin kolkossa laitoksessa. Tietysti tälläisessä niinkuin monessa muussakin toiminnassa on mukana myös niitä ikäviä poikkeuksia. Vieläköhän...
Lue kommentti

 Tuo kevät kotiin värikkäillä tulppaaneilla ja leinikeillä, asettele sipulikukat somaan lasimaljaan tai hyödä kukkapuiden oksia silmäniloksi.

Oksat kukkimaan

Kukkapuiden ja -pensaiden oksia voit hyötää keväisen kukkaloiston aikaistamiseksi. Kokeile vaikka omenan, kirsikan, syreenin tai onnenpensaanoksia.
Leikkaa oksiin veitsellä sileä ja vino leikkauspinta. Laita oksat lämpöiseen veteen, johon lisäät kukkavirkistettä. Sumuttelu ehkäisee oksia kuivumasta. Kukkaan hyötäminen voi viedä viikon tai parikin. Kukkaoksia voit ostaa myös kukkakaupasta.

Reilu kimppu

Iso kimppu iloisen värikkäitä jaloleinikkejä tai tulppaaneja tuo ihanan keväisen tunnelman. Leikittele rohkeasti väreillä. Moniväristen kukkakimppujen vastapainona yksi­värinen, selkeä maljakko on varma vaihtoehto. Lasitetut, reiättömät suojaruukut toimivat oivallisesti maljakkoina.

Sipulikukat lasimaljassa

Krookukset ja muut pienet sipulikukat voit asettaa lasiseen jälkiruokamaljaan. Ne viihtyvät hyvin ilman multaa.
Puhdista multa pois sipuleista, aseta sipulit maljaan ja sirottele astian reunoille koristesoraa. Kastele säästeliäästi.

Sipulikasvit ruukusta maahan

Monet ruukuissa keväisin myytävät sipulikasvit voi istuttaa puutarhaan niiden kukittua. Kastele ja lannoita niitä kuten muitakin huonekasveja. Istuta ne ulos mahdollisimman pian roudan mentyä. Varmimmin talvehtivat keltanarsissit ja helmililjat, mutta myös kirjopikarililjaa, idänsinililjaa ja valkonarsisseja kannattaa kokeilla.

 

Uudistuneessa ET-lehdessä kerrotaan kontulalaisen Kaarikuja 5 d -rapun kuudesta olohuoneesta. Tässä jutussa pääset kurkistamaan kotien muihinkin huoneisiin. Astu sisään!

Helsingin Kontulassa on taloyhtiö nimeltä Kaarikuja 5. Se on rakennettu vuonna 1967 eli tänä vuonna vietetään 50-vuotispäiviä. Talossa on yksiöitä, kaksioita, kolmioita ja neljä sekä viisi huonetta käsittäviä asuntoja. Yhtiössä on 144 asuntoa ja 229 asukasta.

Mäntylä ja Granda, 2. kerros, 92 neliötä

Maria Mäntylä-Granda, 35, ja Mauricio Granda, 36, muuttivat Kaarikujalle viisi vuotta sitten Kalliosta. He ihastuivat isoon pihaan, jossa on paljon puita ja tilaa leikkiä. Kotona viihtyvät myös tyttäret Sara, 3, ja Sofia, 5.

Koko kodin seinät keittiötä myöten on maalattu Mauricion toivomuksesta värikkäiksi. Hän ihmetteli suomalaiskotien valkoisia seiniä, sillä hänen kotimaassaan Equadorissa on värikästä.

 

Sydänmäki, 1. kerros, 92 neliötä

Pekka, 86, ja Kirsti, 82, Sydänmäki muuttivat pienestä kalliolaiskodistaan vastarakennettuun uuteen taloon Kontulaan vuonna 1967. 

Sydänmäen pariskunnalla on nyt runsaasti tilaa. Yhdestä huoneesta on tehty Kirstin ompeluhuone. Yksi huoneista on kirjastona. Vanhat kirjahyllyt tietosanakirjoineen ovat päässeet tänne.

 

Sneck, 1. kerros, 72 neliötä

Koti aravalainoitetussa talossa oli Eeva,79, ja Tauno, 80, Sneckille aikoinaan onnenpotku. Omaan kotiin pääsi pienellä summalla kiinni.

Eeva on nyt muistisairaan miehensä omaishoitaja. Tauno on hyväntuulinen mutta passiivinen. 

Tauno pelaa muistipeliä ja Eeva on tietokoneella. Seinällä on tyttären, Liisa-Maria Sneckin pelipaita. Hän oli pelipaikaltaan maalivahti, ja kuului Suomen naisten ensimmäiseen olympiamitalin saavuttaneeseen jääkiekkojoukkueeseen. Hän voitti Naganossa 1998 olympiapronssia.

 

Haaja ja Rintasaari, 8. kerros, 72 neliötä

Kahdeksannesta kerroksesta on upeat näkymät. Siellä asuvat Tuija Haaja, 34, ja Mikko Rintasaari, 50, puolivuotiaan Väinö-poikansa kanssa.

Tuija ja Mikko fanittavat 50-60-lukuja ja ovat sisustaneet kotinsa talon rakennusvuoden 1967 henkiseksi.

– Pukeutumistyylinikin on 60-luvun henkinen, mekkoja on varmaan parisataa. Onneksi minulla on iso vaatehuone, Tuija nauraa.

 

Ollikainen, 3. kerros, 92 neliötä

Helvi, 77 , ja Eero Ollikainen, 76, muuttivat nykyiseen kotiinsa vuonna 1974.

Keittiön avara ruokailutila vetää puoleensa vieraita. Naapuripariskunnan kanssa tehdään vuorotellen perinneruokia. 

– Kontulassa on hyvä asua. Totta kai täällä on myös reppanoita, joilla ei kaikki ole hyvin. Mutta jossain heidänkin täytyy olla, Helvi toteaa. 

 

Vita, 8. kerros, 92 neliötä

Vitan perhe muutti Perhe muutti Kontulaan vuonna 2004. Ostopäätöksen ratkaisi iso keittiö, jossa Jaana, 54, tykkää kokata.

Keittiön pöydän ääressä viihtyvät myös Kapela Vita, 51 ja Doris Vita, 15.

– Me olemme äidin kanssa niin suomalaisia, pidämme hiljaisuudesta. Mutta kun papa tulee kotiin, hän avaa telkkarin ja radion, laittaa toisinaan levynkin soimaan ja alkaa huutaa puhelimeen, Doris nauraa.

Lue lisää Kaarikuja 5:n asukkaista ja heidän kodeistaan uudistuneesta ET-lehdestä 6/2017.

 

Syntynyt Itä-Helsingissä

Kurkista kerrostalon elämään – Näin asuvat Kaarikuja 5:n asukkaat

Olen tutustunut moniin maahanmuuttajiin lasteni harrastusten kautta ja heistä on tullut ystäviäni. En tosin yhteenkään somaliin tai lähi-idän maahanmuuttajaan – ei ole minun vikani, jos joissain kulttureissa tyttöjä ei päästetä telinevoimistelemaan. Kyselet ponnistuksistani kotouttamiseen? En ole ketään tänne kutsunut ja siksi asiani ei ole käyttää aikaa ja vaivaa kenenkään kotouttamiseen. Jos joku tulee tänne on hänen velvollisuutensa kotoutua ja sopeutua, ei minun. Luonnollisesti olen...
Lue kommentti

Keraamikko Judy Kuitusen koti Maarianhaminassa on yhdistelmä brittiläistä, skandinaavista ja ahvenanmaalaista tyyliä. Tärkeintä ovat valo, värit ja rakkaat taulut. Hänellä on myös ihana työpaja-myymälä entisessä teurastamossa.

Judy Kuitusen, 62, koti on Maarianhaminan sataman tuntumassa. Hänen aurinkoiselta parvekkeeltaan on hengästyttävän upea merinäköala.

–En koskaan kyllästy Tukholmaan, Helsinkiin ja Turkuun menevien laivojen katseluun. Niiden ääni ei häiritse minua edes yöllä. Jos havahdun tööttäykseen, tiedän että saan nukkua vielä pitkään.

Judy muutti lokakuussa 2002 juuri rakennettuun kahdeksan asunnon taloyhtiöön. Kahdessa tasossa olevassa kodissa on 94 neliötä. Hän sai valita itse kaikki pinnat, materiaalit ja värit.

– Minulle on hyvin tärkeää, mitä ympärilläni on ja miltä kotini näyttää. Se tuo minulle valtavasti iloa arjessa. En tietoisesti mieti sisustusta, ja se vähän vaihtuukin koko ajan. Perusväri on norsunluu, joka toimii hyvin taiteen kanssa. Maustan sitä lempivärilläni limellä.

Jussi ja Judy Kuitunen.
Jussi ja Judy Kuitunen.

Englantilaissyntyinen Judy on keramiikkataiteilija, jolla on kotonaan paljon taidetta ja kauniita esineitä.

Rakkaimmat taulut Judy on perinyt isovanhemmiltaan, jotka olivat taiteilijoita.

–Minulla on kaksi taulua, jotka isoisäni maalasi ollessaan jo sokeutumassa. Hän sai sinappikaasua silmilleen toisessa maailmansodassa ja sokeutui noin 60-vuotiaana. Hän maalasi niin pitkään kuin näki edes vähän.

Judyn lempipaikka kotona on olohuoneen yhteydessä oleva keittiö. Vieraat istuvat sohvalla Judyn kokatessa. Judylla on myös kaksi parveketta. Molemmat ovat niin suojaisia, että niillä voi löhötä vaikka alasti.

–Kotini tuottaa minulle valtavasti iloa. Olen ylpeä itsestäni, että olen saanut tämän kaiken tekemällä keramiikkaa. Joskus naurattaa, että aika monta kuppia on joutunut dreijaamaan tämän kodin eteen. Tämä ajatus antaa voimaa jaksaa dreijata lisää kuppeja. Se on nimittäin fyysisesti todella raskasta hommaa.

Katso kuvat Judyn kauniista sisustuksesta ja tauluista:

Peili on Tukholmasta, aasialainen lipasto omasta liikkeestä.
Peili on Tukholmasta, aasialainen lipasto omasta liikkeestä.

Judylla on kopio Rietveld Stuhl 1917 -designtuolista.
Judylla on kopio Rietveld Stuhl 1917 -designtuolista.

Olohuoneen seinällä on Juha Pykäläisen maalaama iloisen keltainen polkupyörätaulu. Judy rakastaa pyöräilyä, pyörän kuvia ja keltaista väriä. 
Olohuoneen seinällä on Juha Pykäläisen maalaama iloisen keltainen polkupyörätaulu. Judy rakastaa pyöräilyä, pyörän kuvia ja keltaista väriä. 

Yläkerrassa on ahvenanmaalaisen Kjell Ekströmin sinisävyisiä meriaiheisia tauluja.
Yläkerrassa on ahvenanmaalaisen Kjell Ekströmin sinisävyisiä meriaiheisia tauluja.

Judyn isoisän tekemä taulu. Isoisä maalasi vielä, kun oli sokeutumassa. – Kukkamaalauksesta näkee, että kukat ikään kuin katoavat reunoistaan.
Judyn isoisän tekemä taulu. Isoisä maalasi vielä, kun oli sokeutumassa. – Kukkamaalauksesta näkee, että kukat ikään kuin katoavat reunoistaan.

Tämä taulu on Judyn isoäidin Helen Bradleyn maalaama.
Tämä taulu on Judyn isoäidin Helen Bradleyn maalaama.

Keittiön yksityiskohtia. Keltainen kulho on Judyn tekemä.
Keittiön yksityiskohtia. Keltainen kulho on Judyn tekemä.

Ihana työpaja

Maarianhaminassa käyvän kannattaa piipahtaa Judyn työpaja-myymälässä vaikka kahvilla. Judyn keramiikka on ihanan värikylläistä: turkoosia, keltaista ja limeä.

–En mielelläni tee pitkiä sarjoja, vaan haluan aina kokeilla jotain uutta. Teen vain sellaista, mitä itsekin haluaisin kotiini.

– Ennen tein keltaisia sitruunakulhoja, nyt turkooseja kuvioituja mukeja ja kulhoja. Tehtailen lintumukeja, linnuissa on luonnetta. Olen tarkkana, etteivät lintujen silmät näytä äkäisiltä vaan ystävällisiltä.

Judyn Kuitusen työhuone-myymälä on 50-luvun teurastamossa Gölbyn kylässä. Se on värikäs ja hauskasti sisustettu: designkeramiikkaa, tekstiilejä, koruja, vintage-myymälä ja pieni kahvila. Dreijauspiste on samassa tilassa kuin myymälä.

– Olen tehnyt keramiikkaa jo 44 vuotta. Hauskinta on tehdä uniikkituotteita. Suosituin tuote on muki, Judy kertoo.

Mukit eivät synny hetkessä. Isoin työ on saven valmistus ja muokkaus.

– Sitten dreijaan 50 mukia peräkkäin. Seuraavana päivänä teen niihin kahvat. Kun ne ovat kuivuneet, maalaan ja kuvioin ne. Poltan mukit 1280 asteessa, lasitan ja poltan taas. Urakkaan menee kaksi viikkoa.

Paras työskentelyaika on talvi. Kesän turistikausi on kiireinen ja pääsiäisestä syyskuuhun Judy on tiiviisti pajalla.

Osoite: Judys Hantverk & Inredning, 1 Hindersvägen, Jomala 22150, Ahvenanmaa

  

Lue lisää Judy Kuitusen taiteesta ja elämästä uudistuneesta ET-lehdestä 6/2017. 

Vuokralla asuminen voi olla hyvä ratkaisu ikääntyneelle. Mutta voiko siitä olla haittaa? Miten löydän sopivan asunnon? Lue vastaukset kysymyksiisi tästä. 

Miksi minun kannattaisi asua vuokralla?

Vuokralla asuminen on helppoa ja huoletonta, sillä asunnon ylläpitovastuu on vuokranantajalla. Vuokranantaja huolehtii asunnon kunnosta sekä esimerkiksi kylmälaitteista ja liedestä.

Jos asunto ei miellytä tai elämäntilanteesi muuttuu, voit irrottautua nykyisestä kevyesti ja etsiä uuden – irtisanomisaika on vain kuukauden.

Mitä haittoja vuokralla asumisesta voi olla?

Merkittävin miinus on se, että vuokralaiselle ei kerry omaa varallisuutta. Lisäksi epävarmuus vuokrasuhteen jatkuvuudesta ja kodin pysyvyydestä saattaa huolettaa, jos vuokranantajan päätavoitteena ei ole pitkäjänteinen vuokraustoiminta.

25 % pääkaupunkiseudun yli 55-vuotiaista asuu vuokralla, muualla suomessa 17 %. 

Erityisesti yksityisillä vuokra-asuntomarkkinoilla kannattaa tarkistaa, ettei asunnon omistaja esimerkiksi ole aikeissa myydä asuntoa. Vuokranantajan puolelta irtisanomisaika on kolme kuukautta, jos olet ollut vuokralaisena alle vuoden, ja kuusi kuukautta, jos olet ollut vuokralaisena yli vuoden.

Mistä ja miten haen vuokra-asuntoa?

Kysy asuntoa ensin vaikka kotikunnaltasi. Asukkaiden valinnassa kuntien kriteereinä ovat hakijan asuntotarpeen kiireellisyys, tulot ja varallisuus. Pienissä kunnissa kunnan asunnot saattavat olla ainoa vaihtoehto vuokra-asuntoa etsivälle.

Muita vuokranantajia ovat yksityiset vuokranantajat, yleishyödylliset asuinyhteisöt, säätiöt sekä jotkin vakuutusyhtiöt. Useimmissa tapauksissa asuntohakemukset täytetään netissä. Suuremmilla paikkakunnilla vuokra-asuntoa voi hakea myös välittäjältä. Valtakunnallisista nettipalveluista löytyvät kertaheitolla kaikki maassa tarjolla olevat vuokra-asunnot.

Suomessa on noin 800 000 vuokra-asuntoa.

Miksi juuri yleishyödylliset vuokra-asuntoyhtiöt ovat omiaan takaamaan turvallisen ja vakaan vuokrasuhteen?

Yleishyödyllisten asuntoyhtiöiden toiminta on pitkäjänteistä ja säädeltyä. Lisäksi valtion tukemassa asuntotuotannossa myös vuokrataso on säädelty. Pitkään alalla toimineiden vuokra-asuntoyhtiöiden pelisäännöt ja rutiinit ovat hioutuneet hyviksi ja selviksi.

Miten löydän kukkarolleni sopivan vuokra-asunnon? 

Helsingin ja pääkaupunkiseudun sekä kasvukeskusten parhaat paikat ovat kalleimpia. Jos rahat eivät riitä niiden kohteisiin, mieti, löytyisikö etäämpää alueita, joilla olisi hyvät liikenneyhteydet keskusten palvelujen ääreen. Tutki vaihtoehtoja, tee kompromisseja ja hae luovia ratkaisuja.

35 % vuokra-asunnoista sijaitsee Uudellamaalla.

Voinko saada vuokralla asumiseen taloudellista tukea?

Kyllä. Työttömät ja pienituloiset työntekijät voivat hakea Kelalta yleistä asumistukea ja eläkeläiset eläkeläisen asumistukea. Kelan nettisivustolla on laskuri, jonka avulla voit arvioida saisitko asumistukea ja paljonko.

Millainen on vuokra-asuntojen tarjonta tällä hetkellä?

Helsingissä ja kasvukeskuksissa vapaita vuokra-asuntoja on tarjolla niukimmin. Yleisesti ottaen yksiöitä ja kaksioita on tarjolla vähiten, kolmioita ja neliöitä löytyy paremmin.

Seija Keränen, 71, kertoo: "Asunto tuntui heti hyvältä"

"Haimme pari vuotta sitten mieheni kanssa Tuusulasta asumisoikeusasuntoa, mutta emme löytäneet heti mieleistämme. Päätimme muuttaa väliaikaisesti vuokralle.

Tutkimme nettiä ja löysimme mukavalta vaikuttavan vuokra-asunnon Asuntosäätiöltä. Kun kävimme katsomassa asuntoa, se tuntui heti hyvältä. Parvekkeelle näkyi Tuusulanjärvi, ja pääikkunoistakin oli ihanat näkymät. Puhelias kun olen, varmistin heti ensikäynnillä tapaamaltani naapurilta, että talossa on myös rauhallista.

Nyt olemme asuneet Lounatuulenpuistossa jo pari vuotta ja viihtyneet erittäin hyvin – mikä on ollut yllätys itsellemmekin. Kotimme on 69 neliön kolmio ja vuokra 895 euroa kuukaudessa. Vuokraa ei ole korotettu tänä aikana kertaakaan. Vuonna 2010 rakennetussa talossa on 28 asuntoa.

Haimme alun perin asumisoikeusasuntoa, koska halusimme olla varmoja, että saisimme asua asunnossa turvallisesti niin kauan kuin haluamme. Vuokra-asunnossa asuminen on kuitenkin aivan yhtä turvallista, kunhan vain elää ihmisiksi ja maksaa vuokrat ajallaan. Nyt on säästöjäkin ihan eri lailla, kun asumisoikeusasuntoa varten säästetyt rahat ovat edelleen tilillä.”

Asiantuntijoina Anne Viita, Vuokralaiset ry, ja Päivi Karvinen, Huvikummun viesti. Lähteinä myös: vuokralaiset.fi, Hienonen, Kinnunen, Viita: Hyvä vuokrasuhde. Kiinteistöalan Kustannus 2015, asumisenabc.fi, Nuorisoasuntoliitto ry

 

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2015.

Yleishyödyllisiä asuinyhteisöjä: Avara, Lakea Oy. Sato-yhtymä. TA-yhtiöt. VVO Yhtymä.

Näiden omistamista asunnoista osa on arava-vuokra-asuntoja, joiden vuokrat ovat edullisempia kuin yksityisillä markkinoilla. Tulot, varallisuus ja asunnontarve vaikuttavat silloin asunnon saantiin.

Muita vuokranantajia: Vakuutusyhtiö Tapiola, Asuntosäätiö ja Hypoteekkiyhdistys.

Valtakunnallisia nettipalveluita: vuokraovi.com, jokakoti.fi, oikotie.fi, vuokrakoti.fi, asunnonvuokraus.com.

Sivustoilla on yksityisten, yritysten ja säätiöiden sekä valtion ja kuntien vuokra-asuntoja.