Keijo ja Keijon pojat. Päiväkahvi kokoaa Einon (vas.), Antin ja Karin yhteen tasan kello kaksi.

Keijo Ojasalmi on pyörittänyt ikäihmisten perhekotia Kaavilla reilut parikymmentä vuotta. Matkan varrella hän on nähnyt monenlaista. Ilman viisasta vaimoa näinkään rauhallinen mies ei olisi hommasta selvinnyt.

Leivinuuni on vielä lämmin. Ojasalmen perhekodin kuopus, vähän päälle viisikymppinen Erkki nojaa uunin kylkeen ja istahtaa sitten keittiön pöydän ääreen kolmen miehen jatkoksi. Ikkunan takana aukeaa pohjoissavolainen peltomaisema. Tuoreet pullat pöydässä, kissa pankolla, koira sohvalla. Tutut äänet ja rutiinit. 

Kaikki tämä rauhoittaa Erkkiä, vaikka hän esittäytyykin vauhtia rakastavaksi Volvo-mieheksi. Entiseen laitoselämään verrattuna arki täällä Keijon ja Lean luona on  ihmisen kokoista. Varsinkin nyt, kun isäntä on palannut kotiin lomailtuaan viikon Kanarialla. Kohde oli sama kuin aina ennenkin. Eikä hän nytkään malttanut olla soittelematta, miten kotona sujuu.

Hyvin sujui, mutta jos kunta osallistuisi tuuraajien hankintaan – ja heidän palkkojensa maksuun – tulisi lomailtua enemmänkin. Myös yhdessä Lea-vaimon kanssa.

– Uusia perhehoitajia kouluttaessani muistutan, että ei me tässä työssä sentään liekassa olla, aitauksessa vaan, Keijo kiteyttää kujeilevaan tyyliinsä.

Muutenkaan hän ei "tappele elämää vastaan". Johtuisiko tämä siitä, että Keijo sattui syntymään sotien välissä? Ikäisekseen hän on salskea mies vieläkin.

Voimapari Lea ja Keijo Ojasalmi. – Joka päivä täällä nauretaan ja paljon. Sen perusteella olemme varmaan kuolemattomia.
Voimapari Lea ja Keijo Ojasalmi. – Joka päivä täällä nauretaan ja paljon. Sen perusteella olemme varmaan kuolemattomia.

Mutta on perhekotia pyörittäessä tarvittu myös taistelutahtoa ja paineensietoa.

– Kun joka puolelta sopivasti puristaa,  pysyy hyvin pystyssä.

Oma reviiri

Erkin huone on piharakennuksessa kuten muillakin perhekodin miehillä. Siellä saa rauhassa huudattaa stereoista, teknoa ja Tapio Rautavaaraa. Tv-ohjelmistakaan ei tarvitse kiistellä, kun jokaisella on oma telkkari. Salatut elämät tuntuu olevan yhteinen suosikki.

Vähän jörrikämpi Eino on enemmän urheilumiehiä. Syntymäpäiväkin on melkein sama kuin Mietaalla.

Kari on asunut Ojasalmien luona jo kymmenisen vuotta. Hän on kova poika halaamaan ja puuhaamaan pihalla, varsinkin puuliiterin tienoilla. Muut älkööt vaivautuko.

– "Sanko heti maahan!" hän komensi hiljattain minuakin, kun olin pihaa hiekoittamassa, Keijo naurahtaa.

"Varovasti ehdotin, voisiko yksi sijoituspaikkaa odottava vanhus olla meillä pari viikkoa."

Nurmikon isäntä saa sentään hoidella päältä ajettavalla koneellaan, ja kyllä sitä pihaa piisaakin. Joka ilmansuunnasta löytyy istuinryhmää, keinua ja grillikatosta.

Kohtalokkaat villasukat

Vanha maatila on kuin perhekodiksi tehty, mutta ei tätä paikkaa siinä mielessä hankittu. Sattumaa oli sekin, että Keijo Ojasalmesta 23 vuotta sitten tuli vanhusten perhehoidon pioneeri.

– Syyllinen olen minä. Varovasti ehdotin, että voisiko yksi sijoituspaikkaa odottava vanhus olla meillä pari viikkoa, kun Harjamäen mielisairaala lopetettiin, Lea kertoo.

Erkin sängyn vieressä on kuva pari vuotta sitten kuolleesta äidistä. – Onneksi sisko asuu lähellä ja käy katsomassa.
Erkin sängyn vieressä on kuva pari vuotta sitten kuolleesta äidistä. – Onneksi sisko asuu lähellä ja käy katsomassa.

Ulkona viihtyvän Karin tärkeitä tavaroita. Kasettimankka, kännykkä ja lapikkaat.
Ulkona viihtyvän Karin tärkeitä tavaroita. Kasettimankka, kännykkä ja lapikkaat.

Tuo aika tai oikeammin juuri tuo Ida-mummo riitti hälventämään Keijon epäilyt. Tai kyllä miehen henkinen tila taisi olla muutenkin suotuisa – eräänlaista käänteistä viidenkympin villitystä. Monenlaista myyntityötä ikänsä tehnyt Keijo oli kyllästynyt jatkuvaan reissaamiseen.

– Kun ensimmäinen mummo tuli taloon, hoitelin Järvi-Suomen ohjelmistopalvelun töitä kotoa käsin, faxi raksutti tuvan nurkassa. Siinä me sitten vähän hämillämme tarkkailimme toisiamme, mummo ja minä.

Sitten Ida kysyi, että saako hän keittää kahvit. No sehän sopi, mutta sitä Keijo kummasteli, että Ida ei kattanut kuppia itselleen. 

– Kertoi sairaalassa ollessaan tottuneensa, ettei hän saanut kahvitella hoitajien kanssa kansliassa. Sovimme saman tien, että täällä on toinen komento. Ollaan niin kuin kotona.

Seuraavaksi Ida-mummo halusi mitata Keijon jalkaterän – ja illalla oli isännän jalassa uudet villasukat.

Vähemmästäkin tulee lämmin olo.

"Oman kodin jakaminen ventovieraan kanssa ei ole koskaan läpihuutojuttu."

Muuan enkeli

Parin vuosikymmenen aikana eteen on tullut monenlaista ihmistä ja kohtaloa, ikäihmisiä ja mielenterveyskuntoutujia. Kaikkiaan Ojasalmien luona on ollut hoidossa liki 50 persoonaa. Ja jokainen heistä on jättänyt jäljen. Nekin harvat, joiden kanssa ei ole mennyt ihan nappiin.

– Oman kodin jakaminen ventovieraan kanssa ei ole koskaan läpihuutojuttu. Mutta kyllä perhekotiin sopeutuminen vie aikaa myös sinne tulevalta. Talon muita asukkaitakin pitää sietää.

Kovin huonokuntoinen ei perhekodissa pärjää, vaikka heitä on kunnan puolelta yllättävän usein tarjottukin.

– Toisaalta, joku suhteellisen paljon hoivaa tarvitseva voi olla omalla tavallaan helppo. Ihan enkeli, kuten 97-vuotias Tyyne, joka ehti asua luonamme viitisen vuotta. Vielä viime jouluna olin ihan pakahtua, kun hän luki ääneen jouluevankeliumia.

Alkuvuodesta kunto kuitenkin heikkeni, ja nyt hän on vuodeosastolla.

– Käymme häntä katsomassa, niin vahva side välillemme ehti muotoutua,  Lea kertoo.

Marjut pelkää vettä, mutta hänellä on auttavainen tahto. Kun päivän kotimainen elokuva on katsottu, hän laittelee mielellään leipiä. Snautseri Ruby hoitaa mallikkaasti terapiakoiran tehtävää.
Marjut pelkää vettä, mutta hänellä on auttavainen tahto. Kun päivän kotimainen elokuva on katsottu, hän laittelee mielellään leipiä. Snautseri Ruby hoitaa mallikkaasti terapiakoiran tehtävää.

Yllättävää kyllä, myös Tyynen lähiomaiset pitävät yhteyttä Ojasalmiin, vaikka virallinen hoitosuhde on päättynyt.

– Taisimme saada Keijosta ja Leasta elinikäiset ystävät, kiteyttää Kemiönsaarella asuva Jorma Hakkarainen, ja uskoo tätinsä saaneen Ojasalmien luona monta vireää vuotta lisää.

– Ilmapiiri siellä on niin erityinen. Varmaan se kumpuaa puolisoiden keskinäisestä suhteesta, jossa arvostusta ja huumoria ei säästellä.

Toimen tyttö

Kevään viiltävän kirkas aurinko kimpoilee pitkin seiniä, ikonin kultauksista astiakaapin lasioviin. Komeasta kaapista riittää juttua, huutokaupassa siitä käytiin aikanaan kova kisa.

– Varmuuden vuoksi Lea huusi vielä satasen minun huutoni päälle, Keijo kiusoittelee. 

"Monen askareen tekisi nopeammin itse, mutta asukkaillekin pitää antaa mahdollisuus osallistua talon toimiin."

Kielen päällä on muutama muukin esimerkki "naisen logiikasta". Kun on ollut yli neljäkymmentä vuotta naimisissa niin kertyyhän niitä.

Ahkerasti Keijo vaimoaan myös kehuu. Ja on syytäkin, niin paljon virkanainen osallistuu perhekodin ruokahuoltoon ja muihin rutiineihin, vaikka hänellä on päivätyö yleisenä edunvalvojana.

Jo ensi tapaamisella Savonlinnan Casinolla Keijo tokaisi reilut kymmenen vuotta nuoremmalle Lealle, että "kun tuosta vähän kasvat, niin otan sinusta vaimon". 

Nyt tuo Rantasalmen tyttö pyörii hyrrän lailla pitopöydän ympärillä.

–  Ikäni olen tottunut tekemään ruokaa isolla kattilalla. Jo lapsuuskodissa oli kahdeksan sisarusta, Lea kuittaa, mutta myöntää viime aikoina havahtuneensa myös siihen, että ainainen suorittaminen jää helposti päälle.

– Monen askareen tekisi nopeammin itse, mutta kyllä asukkaillekin pitää malttaa jättää mahdollisuus osallistua talon toimiin.

Sosionomiksi kouluttautunut Lea on töissä kodin ulkopuolella, mutta hänen roolinsa perhekodin pyörityksessä on merkittävä.
Sosionomiksi kouluttautunut Lea on töissä kodin ulkopuolella, mutta hänen roolinsa perhekodin pyörityksessä on merkittävä.

Keijon sukujuuret ovat Laatokan rannalla Salmissa, vaikka hän syntyi Kuopiossa. Upseeri-isän muistona katon poikkipuuta koristaa komea miekka.

– Lapsena vietin paljon aikaa molempien isovanhempieni luona, ja kuulun muutenkin siihen sukupolveen, joka oppi kunnioittamaan vanhuksia.

Monenlaista noutajaa

Lakipykälien mukaan perhekodissa saa olla enintään seitsemän asukasta. Ojasalmilla on nyt kuusi. On ollut kaikkien kannalta hyvä, että porukka on pysynyt pitkään aika samana. Alkuvuosina "käypäläisiä" oli enemmän.

Uusin tulokas, päälle 90-vuotias leskirouva, on vielä tutustumisvaiheessa – puolin ja toisin. Omassa kodissaan hän ei enää pärjää, mutta muiden apukaan ei oikein tahdo kelvata.

– Eilen illalla saimme aika löylytyksen. Lähinnä sanallista, mutta erittäin terävää. Se liittyi peseytymiseen – tai siitä kieltäytymiseen, jota vaippoja käyttävän vanhuksen kohdalla ei voi sallia. Minulla tuli siinä jo itku, mutta jollakin ihmeellisellä, myötäsyntyisellä tavalla Keijo sai taas tilanteen rauhoittumaan, Lea kehaisee.

Muistinsa ryypännyt kuntoutui perhekodissa parissa vuodessa niin, että saattoi palata omaan kotiinsa.

Talon yläkerta on Ojasalmien yksityisaluetta. Viime aikoina Lea on kuitenkin nukkunut turvallisuussyistä alakerrassa, uusimman tulokkaan kanssa samassa huoneessa.

 – Nukkuisin vielä huonommin, jos koko ajan kuulostelisin, onko täällä alhaalla joku hätä. 

Keijollekin on tuttua, että joskus on syytä käydä yöllä katsomassa, miten piharakennuksen pojilla menee. Vain kerran on tarvittu poliisia karanneen lampaan etsinnöissä.

Iloisia ihmeitäkin on nähty, kuten eräs liikemies, jonka muistin rankka ryyppääminen sumensi. 

– Täällä hän kuntoutui parissa vuodessa niin, että saattoi palata omaan kotiinsa. Hiljattain saman riemastuttavan tempun teki muuan mielenterveyskuntoutuja.

Toisenlaistakin noutajaa on nähty. 

– Muuan hoidokki oli lempinimeltään Hovimestari. Niin täsmällisesti hän aina viimeisteli pöydän kattauksen. Iltasella hän vielä hääri muiden kanssa tavalliseen tapaansa, mutta seuraavana aamuna ei ilmaantunut aamiaiselle. Lähdin etsimään ja löysin keinutuolistaan istumasta, kuolleena. Toki se järkytti, mutta on tuollainen lähtö omalla tavallaan kaunis.

Valmis paketti

Viime aikoina Keijo on miettinyt omaakin tulevaisuuttaan. Nuorekas 73-vuotias on malliesimerkki pidentyvien työurien puolesta, mutta kyllä elämä on jättänyt jälkensä häneenkin.

Pari vuotta sitten kotiportaat saivat miehen puuskuttamaan sen verran, että vaimo pakotti lääkäriin. Sydänfilmi paljasti yhtä ja toista korjattavaa: ohitus, uusi läppä ja tahdistin.

– Näillä mennään. Jos pari vuotta nyt ainakin.

"Helpommallakin saisi leipänsä tienattua, mutta tämä palkitsee."

Omaa ikääntymistä enemmän Keijoa huolettaa hoidettavien tulevaisuus. Hän toivoo, ettei perhekodin asukkaiden tarvitsisi lähteä mihinkään muuhun paikkaan, kun ovat tänne niin hyvin juurtuneet. 

– Kunpa löytyisi joku jatkaja, joka ottaisi koko paketin. Talon ja sen asukkaat. Tässähän on jollekin pariskunnalle hyvät työpaikat valmiina. Helpommallakin toki saa leipänsä tienattua, mutta kyllä tämä myös palkitsee. Eikä välillä tunnu työltä ollenkaan, Keijo korostaa. 

Sitten ajelulle

Perhekodin aika on Lean mielestä merkittävin jakso perheen elinkaaressa. Vuosiin mahtuu monenlaista, valoa ja varjoa.

– Silti vähän riipaisee, kun muistelen aikaa, jolloin lapset asuivat vielä kotona. Varsinkin poikamme oli aluksi tätä toimintaa vastaan, sanoikin suoraan, että olemme kiinnostuneempia näistä muista hoidettavista kuin hänestä.

Karin halauksessa on jytyä. Lämmöstä saa osansa myös toimittaja.
Karin halauksessa on jytyä. Lämmöstä saa osansa myös toimittaja.

Mutta pikku hiljaa pojan mieli muuttui.

– Varsinkin, kun hän oli nähnyt kaveriensa innon, kun isä keksi pyytää koululuokkia tutustumaan moderniin vanhustenhoitoon.

– Onnistumista on kai sekin, että hoidossamme on ollut niin monta ihmistä, joita emme halua unohtaa.

Viikonloppuna, kun pyykit on hoidettu, Keijo on luvannut huviajeluttaa halukkaita Tahkon suuntaan, kevään kohinaa katselemaan.

– Kesäksi on suunniteltu pitempääkin turistireissua, mainostaa Erkki, jolla on aika usein asiaa myös Kaavin kauppoihin.

– Kerran kassajonossa iski paniikkihäiriö, mutta Keijoon voin luottaa joka tilanteessa. Ja puhua mistä vaan, niistäkin muistoista, jotka tekee kipeää.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 10/2015.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Superpariskunta pyörittää kotonaan ikäihmisten perhekotia

Asioista saa keskustella mutta oikeassa asiayhteydessä,. Avatkaa uusi ketju jossa keskustelette asiallisesti ja ketään nimeltä mainitsematta huumeidenkäytön ja salakatselun vaikutuksista. Tähän ketjuun nuo asiat eivät kuulu. Jos on tahtoa asialliseen keskusteluun eikä vain ilkeämielistä kuranheittoa niin tuollaisestakin aiheesta saa varmasti aikaiseksi ihan hyvän ketjun.
Lue kommentti

Terassi tekee mökin tai kodin pihasta kuin uuden. Kokosimme kasan vinkkejä, joilla selviät suunnittelu- ja rakennuspuuhista helpommalla.

Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty

  • Avoterassin rakentamiseen ei yleensä tarvita rakennuslupaa, mutta hanke on syytä hyväksyttää rajanaapurilla ja mahdollisella taloyhtiöllä. Näkösuojaksi riittää useimmiten ritilä ja köynnökset.
  • Jos terassiin on tulossa seinät ja katos, tarvitaan kunnalta toimenpidelupa. Lasitettu terassi toimii olohuoneen jatkeena pitkälle syksyyn. Muista kilpailuttaa lasiyrittäjät.
  • Varmista että kulkeminen sisä- ja ulkotilojen välillä on helppoa ja turvallista.
  • Terassin reunalle on rakennettava avokaide, jos putoamiskorkeus on 50–70 cm. Jos pudotus on suurempi, kaiteen on oltava vähintään metrin korkuinen.
  • Kattamattoman ulkoportaan nousu saa olla korkeintaan 13 cm, ja etenemän pitää olla vähintään 39 cm. Valmiiksi uritettu pinta antaa jalalle hyvän pidon.
  • Varmista, että terassirakennelma on alta hyvin tuulettuva.

Perustus on kaiken a ja o

  • Jos alusta on tiivis ja routimaton, perustukseksi riittää betonisten pihalaattojen päälle muuratut harkkopilarit.
  • Terassin voi rakentaa myös suoraan maan varaan, täryttimellä tiivistetyn sepelikerroksen päälle. Tuolloin pohjan tulee olla valmiiksi tukeva ja salaojitettu. Pohjimmaiseksi kannattaa levittää suodatinkangas, joka hillitsee rikkakasvien leviämistä terassin alla.
  • Jos maaperä on routivaa ja pehmeää, kysy neuvoa rakennusalan ammattilaiselta. Rautakaupatkin tarjoavat ohjeita erilaisiin terassiratkaisuihin.

Terassimateriaaleja moneen makuun ja budjettiin

Terassirakenteissa puu joutuu kosketuksiin maan ja betonin kanssa, joten perinteisin tapa on valita materiaaleiksi sekä painekyllästetty että lämpökäsitelty puu.

  1. Painekyllästetty mänty on väriltään ruskeaa tai vihertävää. Se kestää parhaiten kosteudelle alttiissa kantavissa rakenteissa.
  2. Lämpökäsitelty mänty tai kuusi sopii nopeammin kuivuviin pintarakenteisiin. Lämpökäsittely poistaa puusta pihkan, mikä helpottaa pintakäsittelyä. Myös puun turpoaminen ja vääntyminen ovat vähäisempiä. Lämpökäsittely värjää puun tasaisen ruskeaksi.
  3. Lehtikuusi on tyylikäs vaihtoehto niille, jotka arvostavat ekologista, kauniisti harmaantuvaa pintaa. Lehtikuusta ei kannata eikä tarvitse käsitellä.
  4. Komposiitti yhdistää puun ja muovin parhaat puolet. Se ei vaadi pintakäsittelyä, mutta kestää ankariakin olosuhteita. Esimeriksi UPM Profin valmistukseen on käytetty kierrätysmuovia ja paperikuitua. Tuote palkittiin Saksassa kestävää kehitystä tukevana innovaationa. 

Muista!

Varmista terassin kantavuus ja liitoskohtien kestävyys. Kaikkien kiinnikkeiden (naulat, ruuvit, pultit) tulee olla ruostumatonta tai haponkestävää terästä.

Kierrätä, älä polta! Kyllästetty puujäte otetaan veloituksetta vastaa jätelaitosten lavoille. Poltettaessa vapautuu myrkkyjä, joten älä käytä lämmitykseen. 

Huolto ja suojaus

Terassin hoidossa on tärkeää vuosittainen huolto ja säännöllinen pesu.

Kaikki puutavara, myös painekyllästetty ja lämpökäsitelty, harmaantuu ulkokäytössä. Terassin suojaukseen ja pintakäsittelyyn soveltuvat puuöljyt sekä kuultavat ja peittävät puunsuojat, jotka estävät myös puun halkeilua. Homesuojaus on tehtävä ennen pintakäsittelyä.

Varmista, että käsiteltävä puu on talven jäljiltä riittävän kuiva. Jos terassi on rakennettu keväällä, se pintakäsitellään vasta loppukesällä.

Lämpökäsitelty puu pintakäsitellään asennuksen yhteydessä. Kiinnitä erityistä huomiota ahnaasti kosteutta imevien katkaisupintojen käsittelyyn. 

Mitäpä jos sairastuisit muistisairauteen, mutta voisit silti liikkua kuten haluat? Käydä kaupassa, teatterissa ja päättää, milloin haluat nukkua? Kaikki tämä on totta Hogewayn dementiakylässä Hollannissa.

Vielä 1990-luvun alussa Hogeweyn asumisyksikkö Weespin kaupungissa oli tavallinen ikääntyneiden asumisyksikkö.

– Vaikka kaikki oli niin kuin pitikin, jokin puuttui. Se jokin oli koti, sanoo Yvonne van Amerongen-Heijer, Hogeweyn asumisyksikön johtaja ja sielu.

Henkilökunta sai ideoida uudenlaisen asumismallin, joka perustuisi kodinomaisuuteen ja elämäntavan valintaan.

Ylimääräistä rahaa ei kuitenkaan ollut, vaan käytettävissä oli saman verran kuin muissakin kunnallisissa asumisyksiköissä, noin 5 000 euroa henkeä kohden kuussa.

Johtaja Yvonne van Amerongen-Heijer on ollut Hogeweyn suunnittelussa mukana alusta lähtien.
Johtaja Yvonne van Amerongen-Heijer on ollut Hogeweyn suunnittelussa mukana alusta lähtien.

– Suunnittelimme sydämellä. Halusimme kodin, jossa dementiaa sairastavat voisivat elää itsenäisesti ja turvallisesti. Emme voi parantaa sairautta, mutta voimme tarjota ikääntyvälle ympäristön, jossa hän voi liikkua vapaasti ja osallistua.

Tavallisesti asumisyksikön ylläpitäminen on melkoinen logistinen järjestelmä jo pelkän ruokahuollon vuoksi. 

– Meillä asukkaat ja hoitajat käyvät yhdessä kylän omassa ruokakaupassa. Kauppamatkalle pukeudutaan sään mukaan. Ulkona voi haistaa luonnon tuoksuja, van Amerongen-Heijer kuvailee.

Asunnot rajaavat kylän siten, ettei alueen ulkopuolelle pääse harhailemaan. Missään ei näy aitoja, lukkoja eikä kieltotauluja. Kesällä puutarha kukoistaa monissa väreissä, Hollannissa kun ollaan.

Samantapaisten kylien toiminta on nyt alkamassa Norjassa ja Kanadassa. Yhdysvalloissa Dallas suunnittelee omaansa.

"Kulttuurillisen" kodin asukas rouva Vierdag on saanut vieraakseen sukulaisia.
"Kulttuurillisen" kodin asukas rouva Vierdag on saanut vieraakseen sukulaisia.

Elämäntapa ja osallisuus

Kunnallisia palveluja tuottavalla Vivium-konsernilla on paljon hoivayksikköjä eri puolilla maata, mutta ei toista Hogeweyn veroista. Hogeweyssa asuu noin 150 ikääntyvää, joilla kaikilla on dementia. Yksikköön tullaan kuten mihin tahansa kunnalliseen hoivayksikköön, tosin jonotusaika on yli puoli vuotta.

Hogeweyssa asuminen perustuu paitsi kodinomaisuuteen myös elämäntapavalintoihin. Uusi asukas täyttää yhdessä lähiomaistensa kanssa lomakkeen, jossa kysytään tarkoin, millaista elämä on ollut ennen omassa kodissa. Maalla vai kaupungissa? Omakotitalossa vai kerrostalossa? Millaisesta musiikista pitää? Mitä työtä on tehnyt?

"Haluamme, että meillä asuva voi tuntea olonsa kotoisaksi."

– Elämäntapa vaikuttaa meihin paljon, enemmän kuin uskommekaan. Sama ikä, ammatti, tulotaso ja asuinmaa eivät tarkoita, että ihmisillä olisi samantyylinen tapa elää, Amerongen-Heijer sanoo. 

– Haluamme, että meillä asuva voi tuntea olonsa kotoisaksi. Asumisyksikössämme on 23 kotia, joiden sisustus ja toiminta poikkeavat juuri elämäntapamäärittelyjen vuoksi.

Rouva Veenendaal puhuu mielellään työvuosistaan hoitoalalla.
Rouva Veenendaal puhuu mielellään työvuosistaan hoitoalalla.

Hogeweyn asukkaat on jaettu seitsemän asukkaan koteihin elämäntapojen mukaan. Tyylejä on joka lähtöön: kodinhoitamiseen keskittynyt, kulttuurillinen, yläluokkainen, kaupunkimainen, työläistyyli, kristillinen ja indonesialainen.

– Meidän pitää elää ajassa. Pian meillä voi olla kahdeksaskin elämänmuoto, hieman buddhalaistyyppinen, kehoni on sieluni -koti. Mutta olipa kodin elämäntapa mikä tahansa, elämme täällä menneisyydessä. Elvis on vielä talossa, Beatles vasta tulossa, Amerongen-Heijer sanoo.

Ovikello ja kynnysmatto

Kodeissa ei ole käsidesiä, kulkukoodeja eikä sinisiä muovitossuja. Ovenpielessä on ovikello, ja sisäpuolella jalat pyyhitään kynnysmattoon.

"Työläistyylisessä" kodissa asuu kuusi miestä ja yksi nainen. Jokaisella on oma huoneensa, ja keittiö, olohuone ja saniteettitilat ovat yhteiset. Pöydällä on sanomalehtiä. Yksi asukkaista viheltelee ja naksuttaa kieltään televisiota katsellessaan. Se tuntuu ärsyttävän muita. Joku torkkuu pyörätuolissaan. Kaikilla on puhtaat ja siistit vaatteet.

– Sopeudumme täällä toisiimme. Jokainen voi herätä silloin kun haluaa ja pukeutua niin kuin haluaa. Autamme aamutoimissa ja valmistamme yhdessä aamiaista. Sitten sovimme päivän ohjelmasta ja ruuanlaitosta, kertoo hoitaja Magnolia.

"On tärkeää, että äänet, hajut ja tunnelma muistuttavat kotia."

Ruoka ostetaan alueen kaupasta ja maksetaan yksikön rahalla. Suuri osa asukkaista ei ymmärrä rahan arvoa, mutta kaupassa osataan ottaa tämä huomioon.

Kohta liedellä alkaa porista. Istumme pöydän ääreen yhdessä. Ruoka tarjoillaan kodin tarjoiluastioista, ei kärryiltä eikä suurkeittiöstä. Ruokailun jälkeen tiskataan, ja ne, jotka haluavat, voivat auttaa.

– On tärkeää, että äänet, hajut ja tunnelma muistuttavat kotia, sillä dementikolle monet asiat ovat hämmentäviä, Magnolia kertoo.

Kylän asukas Trudy Vernooy (oik.) on käymässä kylän kaupassa vieraansa kanssa.
Kylän asukas Trudy Vernooy (oik.) on käymässä kylän kaupassa vieraansa kanssa.
Hogeweyn ravintolassa käyvät ruokailemassa myös muut Weespin asukkaat.
Hogeweyn ravintolassa käyvät ruokailemassa myös muut Weespin asukkaat.

Yöaikaan kodeissa ei ole hoitajia. Huoneet on varustettu akustisella valvontajärjestelmällä. Jos joku lähtee yöllä liikkeelle, se kuullaan Hogeweyn keskuksessa. Asukkaat voivat yöllä vaikka katsella televisiota tai halutessaan valvoa ja pitää seuraavana päivänä pyjamapäivän. Lääkäri käy talossa tarpeen mukaan ja näkee asukkaiden terveystiedot tietokoneelta, jollainen on joka kodissa.

Kerhoja ja retkiä

Hogeweyn dementiakylän erottaa ulkomaailmasta lasinen, lukittu liukuovi. Muut ovet ovat auki.

Kylä on rakennettu kerrostalolähiön tuntumaan 15 000 neliömetrin alueelle. Pienoiskaupungin keskellä on torintapainen ja suihkulähde. Aurinkoisella ilmalla monet haluavat ulkoilla, ja torin kulmalta voi poiketa sisään ravintolaan, kahvilaan tai baariin. Samoja palveluja käyttävät myös tavalliset weespiläiset. Hogeweyn teatterissa järjestetään näytöksiä ja konsertteja, mutta teatteri on tunnettu myös konferenssi- ja seminaaripaikkana.

Kävelykaduilla liikutaan rollaattoreilla. Asukkaat saavat tupakoida ulkona. Kadun varrella on fysioterapialiike ja kampaamo. Vierekkäin istuttavalla tandem-pyörällä voi polkea, jos löytää siihen kaverin.

Yömyssyksi voi saada kuumaa maitoa tai vaikka pikarillisen jotain väkevämpää.

Hyvinvointitoimisto koordinoi kylän 23 kerhon toimintaa, retkiä ja kylän yhteisiä tapahtumia. Joulua ja kuningattaren syntymäpäivää juhlitaan yhdessä, kuten missä tahansa pikkukylässä. Viherpeukalot voivat osallistua kukkien istuttamiseen ja puutarhanhoitoon. Kerrostaloon tottuneille on asuntoja toisessa kerroksessa.

Magnolia lukee herra Van der Schootin kanssa "työläistyylisessä" kodissa.
Magnolia lukee herra Van der Schootin kanssa "työläistyylisessä" kodissa.

Asukkaat eivät juurikaan tarvitse unilääkkeitä, sillä aktiivisen päivän aikana keho väsyy. Yömyssyksi voi saada lasillisen kuumaa maitoa, jollekin käy kahvi ja toiselle taas pikarillinen jotain väkevämpää.

Parhaillaan on meneillään askartelukurssi ryhmätilassa, joka näyttää ison kodin keittiöltä. Ei ole päiväsalia, ei erillistä askarteluhuonetta. Jokaisella on edessään kahvikuppi ja jotakin makeaa.

Remyksi esittäytyvä rouva on yksi kylän 150 vapaaehtoisesta.

– Tulen tänne auttamaan muutaman kerran kuukaudessa. Mieheni sairastelee, enkä halua olla yksin kotona, Remy kertoo.

"Luulen, että moni pitää minua palvelijanaan."

Kristallikruunujen alla

"Ylemmän luokan" kodissa asuu kuusi naista ja yksi mies. Kristallikruunujen alla soi swing-musiikki. Nuori hoitaja Anne de Haas laskostaa pyykkiä kodin pöydällä. 

– Rouvat ovat tottuneet siihen, että joku muu tekee taloustyöt heidän puolestaan. Luulen, että moni pitää minua palvelijanaan. Se sopii minulle mainiosti, hän naurahtaa. 

De Haas kertoo, että tämän kodin asukkaat eivät ole ahkeria ulkoilijoita. Rouva Sierksma on työskennellyt sairaalassa ylihoitajana ja rouva Hennyllä puolestaan on ollut muotiliike. Hänen hiuksensa on kammattu kauniisti kiharoille.

Hoitaja Anne de Haas "ylemmän luokan" kodissa. "Rouvat ovat tottuneet, että joku muu tekee työn."
Hoitaja Anne de Haas "ylemmän luokan" kodissa. "Rouvat ovat tottuneet, että joku muu tekee työn."

Keittiö on rakennettu sermin taakse, koska kodin asukkaat ovat tottuneet siihen, että ruuanlaittotila on erillinen. 

Käymme vielä "kulttuurikodissa". Ovikellon soittoon vastaa eläkkeellä oleva arkkitehti, 77-vuotias Frans Van der Ven. Taustalla soi Bizet’n Carmen

Hurmaavalla der Venillä pitkä niskatukka ja muodikkaat nahkaiset varsilenkkarit. Vieraiden saavuttua hän puhkeaa lauluun. Huoneen seinillä ja kirjahyllyssä on modernia taidetta. Kirjojen selkämyksistä löytyvät muun muassa nimet Hannah Arendt ja Jean Paul Sartre

Yvonne von Amerongen-Heijer kulkee maailmalla kertomassa kodinomaisesta, elämäntapaan perustuvasta dementikkojen asumismuodosta. 

– Emme anna ikääntyneille vain hoitoa, vaan haluamme tarjota heille ensisijaisesti kodin, Amerongen-Heijer sanoo hellästi.

Frans van der Ven viihtyy Hogeweyssä. Hän on koulutukseltaan arkkitehti. Rakkaat esineet ovat löytäneet paikkansa hänen huoneestaan.
Frans van der Ven viihtyy Hogeweyssä. Hän on koulutukseltaan arkkitehti. Rakkaat esineet ovat löytäneet paikkansa hänen huoneestaan.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 16/2015.

Suomessa vanhusten asumista ajatellaan sitkeästi hoitamisen näkökulmasta.

– Hoitokäytäntöjen rutiinit muuttuvat hitaasti, sanoo Kirsi Kiviniemi, Turun kaupungin vanhusten asumispalvelujen johtaja.

– Suomessa vanhustenhuollossa ei ole valmiina Hollannin mallin edellyttämiä tiloja, emmekä käytä niin paljon vapaaehtoisia auttajia. Suomen lainsäädäntö on todennäköisesti tiukempi kuin Hollannin. Meillä esimerkiksi jo voileipien koostaminen edellyttää hygieniapassia, ja henkilökunnan tulee mitata pintojen bakteeripitoisuuksia säännöllisesti.

Hogeweykin malli on kuitenkin herättänyt mielenkiintoa Suomessakin. Ikäihmisen hoitoon halutaan enemmän yksilöllisyyttä. Moni asukas olisi mielissään, jos voisi esimerkiksi pistäytyä vieraidensa kanssa kahvilassa, mutta kustannussyistä iltaisin ja viikonloppuisin auki olevat kahvilat on karsittu pois monista asumisyksiköistä. 

– Itse toivoisin, että tällaiset pienet ilot voitaisiin tarjota, Kiviniemi sanoo.

Turun asumisyksiköissä pieniä muutoksia on tehtykin. Koska ruokapalvelujen toteuttajilta ei ole ollut mahdollista tilata iltapalaksi monien asukkaiden toivomaa velliä, sitä on alettu tehdä yksiköissä itse. Itse valmistetusta ruuasta tulee oikean ruuan tuoksu.

Kiviniemi ei usko, että Hollannin malli toteutuu sellaisenaan Suomessa lähivuosina. Asukaslähtöiseen suuntaan edetään pienin askelin. Helsingissä Koskelan sairaalan rakennuksia korjataan yksilöllisempää asumista tukevimmiksi, samoin Turun Kurjenmäen yksikön rakenteita. Kylämäinen asuminen ja palvelujen läheisyys yhdistyvät Outokummussa, jonne valmistui joulukuussa 2015 niin sanotun Virkkulan seniorikylän konseptimallin mukaisia asuntoja.

Vierailija

Muistisairaat saavat asua vapaasti hollantilaisessa dementiakylässä

Juttu kuulosti siltä, että siellä asuisi vain sellaisia muistisairaita joilla on vielä paljon toimintakykyä jäljellä. Kun sairaus etenee niin ei siinä auta yhteiset kauppareissut. Oikeasti muistisairas voi mennä pissalle hyllyn viereen tai alkaa syödä muroja pakkauksesta tai raakaa lihaa ja pahimassa tapauksessa tukehtua syömäänsä. Muistisairaalle tärkeää on rutiinit ja samat läsnäolevat ihmiset jotka osaavat 'lukea' häntä. Tarpeeksi suuri hekilökunta. Aika, turvallisuus.
Lue kommentti

Kun muuttaa asuntoon, joka on paljon nykyistä kotia pienempi, muutto voi tuntua hankalalta. Näillä ohjeilla urakka helpottuu.

Tuleva asuntoni on nykyistä pienempi. Mistä aloitan muuttourakan?

Tavaroiden karsimista ei koskaan voi aloittaa liian aikaisin. Patista aikuiset lapsesi noutamaan vihdoin lelunsa ja pleikkarinsa ullakolta. Luovu hankalan suuresta sohvakalustosta ja vaatteista, joita et ole pitkään aikaan käyttänyt.

Lahjoita turhakkeet ja tilasyöpöt kierrätyskeskukseen tai järjestöille, myy kirpputorilla tai netissä. Jos pidät piha- tai kotikirppiksen ystäville ja naapureille, vältyt kuljetukselta.

Mutta kun minun on vaikea päättää, mistä luopuisin...

Ajattele tulevaa pikku kotiasi. Miksi ahtaisit sen heti pullolleen? Mieti myös pakkaamisen vaivaa ja rahaa, jonka säästät muuttomiesten palkassa, kun kuorma pienenee.

Kalusta tulevan kotisi pohjapiirros lyijykynällä tai paperilapuilla. Näin näet, mitkä huonekalut eivät sinne kerta kaikkiaan mahdu. Ota huomioon pistokkeiden paikat, etteivät ne jää kalusteiden taa. Kun paikat ovat selvillä, voivat muuttajat asettaa huonekalut suoraan oikeille paikoilleen.

Voit myös kutsua ystäviä karsintakahveille. He auttavat sinua vaikeissa päätöksissä, ja ehkäpä inhoamasi kukkavaasi tai puutarhatonttu löytää näin uuden kodin.

Miten pakkaan?

Pakkaa ajoissa, muuttopäivänä on paljon muutakin tekemistä. Aloita tavaroista, joita et tarvitse päivittäin.

Muuttolaatikot ovat käteviä, ja niitä on hyvä olla ainakin uuden kotisi neliömäärän verran. Pahvilaatikoihin voit pakata sellaista, joka voi odottaa purkamista pitempään. Sulje ne pakkausteipillä ja merkitse tussilla, mitä laatikko sisältää. Kasaa kaikki pahvilaatikot yhteen huoneeseen, se nopeuttaa muuttomiesten työtä.

Varaa muuttopäiväksi pari ”ensiapulaatikkoa”, joihin pakkaat kahvinkeitto- ja ruokailuvälineet, kahvia, evästä, talous- ja wc-paperia, astianpesuainetta, siivousvälineitä, taskulampun, pyyhkeitä, sampoota ja jalka- ja pöytälamppuja, ruuvimeisseleitä, sakset, jatkojohtoja, teippiä ja jätesäkkejä.
Sijoita mikrouuni muuttokuormaan helposti saatavaan paikkaan.

Tarkista ennen muuttoa, että uuden kotisi ullakko- ja kellarikomerot on tyhjennetty.

Jos muutat talkoovoimin, vuokraa tai osta nokkakärryt. Rautakaupasta voi ostaa voimapaperia ja maalarinteippiä ja suojata näin kulkuväylät muuttopäivän ajaksi. Räsymatotkin käyvät, mutta ne voivat likaantua.

Kiedo sanomalehteä tai lakanoita ja pyyhkeitä astioiden suojaksi. Sujauta lasit alkuperäispakkauksiin tai hae Alkosta väliseinällisiä pahvilaatikoita, joissa viinipulloja kuljetetaan. Pakkaa jätesäkkeihin vaatteet, jotka saavat rypistyä.

Jämäkkää tuorekelmua muistuttavaan kiristekalvoon (saatavilla rautakaupasta) voit kääräistä hyllylevyt, verhotangot, rullaverhot ynnä muut tiiviiksi nipuiksi. Sillä voi myös suojata huonekaluja ja patjoja kolhuilta ja lialta muutossa.

Rullaa matot ja teippaa rullat, kiedo päälle jätesäkki tai yksi säkki kumpaankin päähän.

Ennen kuin muuttoauto lähtee, tarkista vielä, että kaikki kaapit, hyllyt, varastot sekä ullakko- ja kellarikomerot ovat tyhjät. Muuttofirmoilta saa ostaa pakkaus- ja purkupalvelua.

Kannattaako remontoida ennen vai jälkeen muuton?

Molemmissa ratkaisuissa on puolensa. Tyhjän kodin remontointi sujuu sukkelammin, eikä tarvitse asua keskellä kaaosta ja pölyä.

Toisaalta saattaa olla, että vasta asuttuaan uudessa kodissa jonkin aikaa tajuaa, mitä muutoksia siihen toivoo.

Entä jos tavaroita särkyy muuttomiesten käsittelyssä?

Muuttofirmoilla on yleensä kuljetusvastuuvakuutus. Kannattaa purkaa tavarat mahdollisimman pian ja reklamoida vahingoista muuttofirmalle heti, mieluiten kirjallisesti. Kaikkea ei korvata, esimerkiksi huonosti pakattuja ja helposti särkyviä tavaroita.

Kysy vakuutuksista jo muuttofirmaa valitessasi. Kysy ennen muuttoa myös omalta vakuutusyhtiöltäsi, miten kotivakuutuksesi korvaa muuton aikana tapahtuvia vahinkoja. Kotivakuutuksen pitää olla laaja vakuutus, josta korvataan äkilliset ja arvaamattomat vahingot.

Kotivakuutuksissa on aina omavastuu. Niitä saattaa mennä useampiakin, jos tavaroita vaurioituu esimerkiksi kannettaessa ja eri kuljetusten aikana.

Jos joku talkooväestä särkee tavarasi, korvaus tulee todennäköisemmin sinun kotivakuutuksestasi kuin auttajasi vastuuvakuutuksesta.

Lopuksi

Muuttopäivä on rankka, mutta eivät työt siihen lopu. Mieti, pyytäisitkö talkooapua myös laatikoiden purkuun ja tavaroiden paikoilleen sijoitteluun.

Onnea uuteen kotiin!

Tiedäthän tämän?

Muuttaminen on rankkaa vanhassa ja uudessa kodissa tehtävää työtä. Miksei muuttotyön teettäminen ammattilaisella oikeuta kotitalousvähennykseen, ylitarkastaja Riitta Roos verohallituksesta?

"Kotitalousvähennys koskee tavanomaista kotitaloustyötä, eikä muutto­työ ole sellaista. Myöskään muuttopalveluun mahdol­lisesti sisältyvä siivoustyö
ei oikeuta vähennykseen.

Kotitalousvähennystä voi kuitenkin hyödyntää remontissa, joka teetetään tulevassa kodissa välittömästi ennen muuttoa.

Varmista, että yritys on ennakonpidätysrekisterissä. Sen näet osoitteesta www.ytj.fi. Kotitalousvähennykseen oikeuttavia yrityksiä on osoitteessa www.elias.fi.

Muistilista

  • Tee muuttoilmoitus viimeistään viikon kuluessa muutosta postille ja/tai maistraatille, aikaisintaan kuukautta ennen muuttopäivää.
  • Muuttoilmoituksen voi tehdä myös internetissä osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi.
  • Käännä posti ja ilmoita uusi osoite kaikille, joilta saat laskuja. Postista saatavia osoitteen­muutoskortteja voit lähettää maksutta.
  • Hanki muuttoauto ja muuttoapu ajoissa.
  • Hintojen vertailu maksaa vaivan.
  • Ilmoita isännöitsijälle muutostasi.
  • Sovi internet-yhteyden ja lankapuhelimen siirrosta ajoissa.
  • Tee uusi sähkösopimus samalla kun irtisanot vanhan. Tässä on hyvä tilaisuus kilpailuttaa.
  • Muuta kotivakuutus ajan tasalle. 

Lähde: www.kuluttajavirasto.fi

valmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Muutto sujuvaksi

Olisinkohan minäkin tuossa muutossa jo "puoliammattilainen".. Ex-miehen mukana olen JOUTUNUT muuttamaan toistakymmentä kertaa .. Sittemmin vaan järkeviä siirtoja parempaan paikkaan. - - Muutoissa on tarkeää SULJETUT LOOTAT JA KUNNON TUSSIKYNÄ. Astiat olen viime kerroilla siirtänyt henkilöautossa isoissa kasseissa. Eipä tarvii paljoa pakata, vain paremmat ja ohkaset lasit. - Tähän ikään olen ollut myös monissa lasten ja muittenkin muutoissa. Aina olen neuvonut juuri tuota, että älkää viekö...
Lue kommentti
Vierailija

Muutto sujuvaksi

muuttopuuhat ovat ollet minun elämässä liki harrastusarvon saavuttanutta elämänmallia. kun oli vuorossa 25' ajattelin ,jotta seuraava on tuhkaamo, mutta kertynyt on 32 ja oletan muuttavani joitakinkertoja. Postikorteilla nimeän laatikot sisällönmukaan, pakkaaminen on ihan kivaa - kierrätän kotoa suoraan - jonkunverran säkissä keltaiseen laatikkoon. Tyhjentyneisiin kirjekuoriin kirjoitan muistettavat asiat - viivaan yli toteutuneet.
Lue kommentti

Millaisia ihmisiä ja koteja pilee aivan tavallisen kerrostalon sisällä? ET:n toimittaja lähti kyläilemään. Tervetuloa Kaarikuja 5:een Helsingin Kontulaan!

Sydänmäet ovat asuneet talossa 50 vuotta. Ollikaiset ovat rakentaneet sisustuksensa Lundia-hyllyn ympärille. Grandan perheen olohuone on leikkikeskus. Tervetuloa Kaarikuja 5:een!

Mäntylä ja Granda, 2. kerros, 94 neliötä

Leikkiä ja tanssia

Hulina ja meteli on melkoinen, kun Sara, 3, ja Sofia, 5, esittävät tanssikoreografioitaan olohuoneessa. Isä Mauricio Granda, 36, lähtee leikkiin mukaan. Sen nimi on el sapito, sammakko. Isä heittää tyttöjä ilmaan ja he kirkuvat.

Maria Mäntylä-Granda, 35, kertoo, että olohuone on leikkikeskus. Siksi heillä ei ole siellä sohvapöytääkään.

Perhe muutti Kaarikujalle viisi vuotta sitten Kalliosta. He ihastuivat isoon pihaan, jossa on paljon puita ja tilaa leikkiä.

– Myös asunnon muoto, tunnelma ja kohtuullinen hinta vaikuttivat ostopäätökseen. Täällä on hyvät palvelut ja töihin keskustaan pääsee metrolla 16 minuutissa, Mauricio toteaa.

Olohuoneessa on kaksi sohvaa, joista toinen on jostain syystä suositumpi. Tytöt pomppivat vain siinä, ja sille Mauriciokin kellistyy katsomaan jalkapalloa telkkarista.

– Minä loikoilen sohvalla halutessani katsella ikkunasta näkyvää mäntymetsää. Se on rauhoittava sielunmaisemani, Maria sanoo.

Mauricio haluaisi olohuoneeseen jalkapalloaiheisen viirin tai lipun, koska hänen kotimaassaan Equadorissa kaikilla on sellainen. Maria ei lämpene ajatukselle.

– Sen sijaan maalasimme Mauricion toivomuksesta kaikki kodin seinät värikkäiksi. Hän ihmetteli suomalaiskotien valkoisia seiniä.

Kodin tyyli on yksinkertainen, valoisa ja tunnelmallinen. Perhe mahtuu asumaan tässä kodissa pitkään. Kesäisin he viettävät aikaa pihalla.

– Tykkäämme grillailla. Pihalle valmistui juuri uusi grillikota, Maria iloitsee.

 

Sydänmäki, 1. kerros, 92 neliötä

50 vuotta tässä olohuoneessa

Helsingin Kallio jäi, kun Pekka ja Kirsti Sydänmäki muuttivat pienestä kodistaan vastarakennettuun uuteen taloon Kontulaan vuonna 1967. Lapset Marja, 8, ja Antti, 7, saivat omat huoneet. Samana vuonna syntyi vielä Jussi.

– Nyt taloyhtiössä asuu enimmäkseen vanhoja ihmisiä. Lapsiperheitä on hyvin vähän, Pekka, 86, toteaa.

Pekka istuu lempipaikallaan olohuoneen sohvalla katsomassa televisiosta urheiluohjelmaa. Melkein laji kuin laji kelpaa, mutta erityisen mieluisaa katsottavaa on ampumahiihto, jota Pekka on itsekin harrastanut.

Kotoisat nahkasohvat ostettiin aikoinaan pohjalaiselta kulkukauppiaalta, joka ajoi rekan pihaan. Siitä lähti kalusteita moneen kotiin.

– Huonekalut olivat kalliimpia kuin nykyisin. Ostimme ensin nojatuolit ja myöhemmin sohvan, Kirsti, 82, muistelee.

Kirstin lempipaikka on nojatuoli, jossa hän lukee tai tekee käsitöitä. Jos telkkari pauhaa liikaa, hän siirtyy lukemaan kirjastohuoneeseen, jossa on vanhat kirjahyllyt tietosanakirjoineen.

– Meillä on monta ylimääräistä huonetta. Yksi niistä on minun ompeluhuoneeni. Korjaan siellä usein vaatteita, Kirsti kertoo.

Kirsti kävelee usein läheisessä metsässä ja käy jumpassa. Pekan jalat eivät enää kestä pitkiä kävelyitä, mutta Kontulan ostarilla hän piipahtaa päivittäin.

Kirsti on kotoisin Hirvensalmelta ja Pekka entisen Hämeen läänin Koskelta.

– Koskella on kesäpaikkamme. Vietämme siellä joka kesä pitkiä aikoja.

 

Haaja ja Rintasaari, 8. kerros, 72 neliötä

60-luvun tunnelmaa

Kahdeksannesta kerroksesta on upeat näkymät. Siellä asuvat Tuija Haaja, 34, ja Mikko Rintasaari, 50, puolivuotiaan Väinö-poikansa kanssa.

Tuija ja Mikko fanittavat 50-60-lukuja ja ovat sisustaneet kotinsa talon rakennusvuoden 1967 henkiseksi.

–Teimme koko remontin itse. Tykkään sisustaa ja ravata kirppareilla. Vuosien saatossa olemme keränneet paljon vintage-huonekaluja ja -tavaraa. Pukeutumistyylinikin on 60-luvun henkinen, mekkoja on varmaan parisataa. Onneksi minulla on iso vaatehuone, Tuija nauraa.

Olohuoneen järjestys muuttuu usein, sillä Tuija kaipaa vaihtelua. Tyylikäs cocktail-nurkka on huoneen erikoisuus.

–Siinä on kiva naukkailla ja kuunnella musaa. Hienon pöydän löysimme rähjäisessä kunnossa kirppikseltä Karhulasta, Mikko kertoo.

Mikko ja Tuija muuttivat taloon kaksi vuotta sitten. He ihastuivat asunnon toimivaan pohjaan, valoisuuteen ja isoon vaatehuoneeseen.

–Asunnon kunto ei ollut hääppöinen, sillä perikunta oli pitänyt huoneistoa tyhjillään monta vuotta. Mutta sellaista etsimmekin, ja hinta oli edullinen. Nyt myydessämme saimme tästä 149 000 euroa, Mikko kertoo.

Pariskunta pitää remontoimisesta, ja pian se puuha on jälleen edessä. He muuttavat Riihimäelle vuonna 1949 rakennettuun taloon, joka on pitkälti alkuperäiskunnossa.

–Siitä tulee 50-luvun amerikkalaistyylinen koti. Olemme jo tilanneet sen henkeen sopivat mintunvihreät ja vaaleanpunaiset keittiökoneet, Tuija kertoo.

 

Vita, 8. kerros, 92 neliötä

Kuka ensin nojatuolissa?

Vitan perhe on harvoin yhtä aikaa kotona. Jaana Vita, 54, työskentelee lähihoitajana kolmivuorotyössä, ja Kapela Vita, 51, tekee iltavuoroja bussinkuljettajana. Doris Vita, 15, vetäytyy koulusta tullessaan omaan huoneeseensa.

– Me olemme äidin kanssa niin suomalaisia, pidämme hiljaisuudesta. Mutta kun papa tulee kotiin, hän avaa telkkarin ja radion, laittaa toisinaan levynkin soimaan ja alkaa huutaa puhelimeen. Hän tykkää ihmisistä, kuhinasta ja metelistä ympärillään, koska tottunut sellaiseen kotimaassaan Angolassa. Argghhh, Doris nauraa.

Perhe muutti Kontulaan vuonna 2004. Ostopäätöksen ratkaisi iso keittiö, jossa Jaana tykkää kokata. Olohuoneessa kaikkien suosikkipaikka on telkkarin lähellä oleva nojatuoli. Siitä taistellaan, vaikka toinen tuoli on yhtä mukava.

– Kapelan mielestä sohva on kiva, hän olisi halunnut enemmänkin tätä tyyliä. Minä sanoin, että vain kuolleen ruumiini yli, Jaana nauraa.

Värikäs taulu on Brasiliasta. Norsunluukynttilät toi taloon intialainen vaihto-oppilas, joka oli perheessä vähän aikaa sitten. Doris on menossa pian lyhyeen vaihtoon Intiaan ja myöhemmin vuodeksi Ranskaan.

Kodissa kuulee monia kieliä. Kapela puhuu äidinkielensä kikongon lisäksi lingalaa, portugalia, ranskaa, suomea, saksaa ja englantia.

Doris käy englanninkielistä Kulosaaren koulua. Kaveripiiri on aika kansainvälinen.

– Jo omilleen muuttanut veljeni Daniel, 19, liikkuu Kontulassa kongolaispoikien kanssa, ja he puhuvat lingalaa. Papa on puhunut sitä meille, mutta olen ollut laiska oppimaan.

 

Ollikainen, 3. kerros, 92 neliötä

Lundia sanelee sisustuksen

Elämän loppuun asti. Helvi, 77 , ja Eero Ollikainen, 76, aikovat pysyä kodissa, johon muuttivat vuonna 1974.

– Pienempään muuttaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa omistusasunnossa. Yhtiövastike on vain 370 euroa, ja korttelissa on oma huoltomies. Tämä on hyvä asunto, ei ole korkeita kynnyksiäkään. Kylppärin ovea pitää ehkä suurentaa rollaattorivaiheessa, Eero pohtii.

Olohuoneen Lundia-hylly on ollut Ollikaisilla aina. Se sanelee kalustuksen.

–  Sohva on vaihtunut mutta samalla paikalla. Telkkarin paikka oli sähkösuunnitelmassa määritelty, mutta halusimme sen muualle ja teimme johtoviritelmiä kattoon ja seinään, Helvi kertoo.

Eerolla ja Helvillä on omat lempituolit olohuoneessa, ja sohvaan he jakavat pötköttelyvuorot. Keittiön avara ruokailutila vetää puoleensa vieraita. Naapuripariskunnan kanssa tehdään vuorotellen perinneruokia. Ollikaiset tarjoavat seuraavaksi läskisoosia.

– Kontulassa on hyvä asua. Totta kai täällä on myös reppanoita, joilla ei kaikki ole hyvin. Mutta jossain heidänkin täytyy olla. Kaupunki on ostanut yksiöitä tästäkin talosta.

Stadilainen Eero ei pidä siitä, että talon ostarinpuoleiselle osalle on tehty aita. Vieraat täytyy käydä päästämässä portista metrolle. Näitä aitoja on muuallakin omistusasuntojen ympärillä.

– Kontula, ”työläisten Tapiola” suunniteltiin 1960-luvulla niin, että korttelit ovat läpikuljettavia ja risteävää jalankulkua on huomattavan paljon. Sivistyneen eurooppalaisen pitäisi sietää tällainen järjestely, Eero sanoo.

 

Sneck, 1. kerros, 72 neliötä

Kainuun pahka koristaa

Eeva, 79, ja Tauno, 80, Sneckin kotona on 50 asumisvuoden aikana ehditty tehdä parikin remonttia, mutta moni tavara on pysynyt kyydissä. Kinnulan kirkkoa kuvaava taulu muistuttaa Taunon kotiseudusta. Komea pahka on Eevan lapsuudenmaisemista Puolangalta Kainuusta.

– Enoni ja Tauno löysivät pahkan metsästä. Se pantiin junaan ja VR:n miehet toivat sen täällä kotiovelle. Tauno käsitteli sen pieneksi pöydäksi, Eeva kertoo.

Eeva on nyt muistisairaan miehensä omaishoitaja. Tauno on hyväntuulinen mutta passiivinen.

– Minun pitää vaihtaa lamput ja hoitaa auton asiat. Ennen Tauno teki nämä.

Tauno istuu mielellään keinuvassa nojatuolissa, jonka asentoa voi vaihdella ja lukita mieleisekseen. Eeva viihtyy paremmin keinutuolissa lukemassa tai televisiota katsomassa.

Koti aravalainoitetussa talossa oli Sneckeille aikoinaan onnenpotku. Omaan kotiin pääsi pienellä summalla kiinni.

– Yritimme 1970-luvulla anoa pankista lainaa isompaa asuntoa varten, jotta kaksi tyttöämme olisivat saanet omat huoneet. Emme onnistuneet, mutta nyt on vain hyvä, ettei ole ylimääräisiä huoneita.

Ennen Eeva ja Tauno viihtyivät Puolangan-mökillä koko kesän, mutta Taunon sairastuminen muutti tilanteen.

– Nyt menemme sinne kesäisin vain lyhyeksi aikaa, kun tytär lähtee mukaan äidille apukuskiksi, Eeva selittää.

Katso kuvia asuntojen muista huoneista! 

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2017.