Keijo ja Keijon pojat. Päiväkahvi kokoaa Einon (vas.), Antin ja Karin yhteen tasan kello kaksi.

Keijo Ojasalmi on pyörittänyt ikäihmisten perhekotia Kaavilla reilut parikymmentä vuotta. Matkan varrella hän on nähnyt monenlaista. Ilman viisasta vaimoa näinkään rauhallinen mies ei olisi hommasta selvinnyt.

Leivinuuni on vielä lämmin. Ojasalmen perhekodin kuopus, vähän päälle viisikymppinen Erkki nojaa uunin kylkeen ja istahtaa sitten keittiön pöydän ääreen kolmen miehen jatkoksi. Ikkunan takana aukeaa pohjoissavolainen peltomaisema. Tuoreet pullat pöydässä, kissa pankolla, koira sohvalla. Tutut äänet ja rutiinit. 

Kaikki tämä rauhoittaa Erkkiä, vaikka hän esittäytyykin vauhtia rakastavaksi Volvo-mieheksi. Entiseen laitoselämään verrattuna arki täällä Keijon ja Lean luona on  ihmisen kokoista. Varsinkin nyt, kun isäntä on palannut kotiin lomailtuaan viikon Kanarialla. Kohde oli sama kuin aina ennenkin. Eikä hän nytkään malttanut olla soittelematta, miten kotona sujuu.

Hyvin sujui, mutta jos kunta osallistuisi tuuraajien hankintaan – ja heidän palkkojensa maksuun – tulisi lomailtua enemmänkin. Myös yhdessä Lea-vaimon kanssa.

– Uusia perhehoitajia kouluttaessani muistutan, että ei me tässä työssä sentään liekassa olla, aitauksessa vaan, Keijo kiteyttää kujeilevaan tyyliinsä.

Muutenkaan hän ei "tappele elämää vastaan". Johtuisiko tämä siitä, että Keijo sattui syntymään sotien välissä? Ikäisekseen hän on salskea mies vieläkin.

Voimapari Lea ja Keijo Ojasalmi. – Joka päivä täällä nauretaan ja paljon. Sen perusteella olemme varmaan kuolemattomia.
Voimapari Lea ja Keijo Ojasalmi. – Joka päivä täällä nauretaan ja paljon. Sen perusteella olemme varmaan kuolemattomia.

Mutta on perhekotia pyörittäessä tarvittu myös taistelutahtoa ja paineensietoa.

– Kun joka puolelta sopivasti puristaa,  pysyy hyvin pystyssä.

Oma reviiri

Erkin huone on piharakennuksessa kuten muillakin perhekodin miehillä. Siellä saa rauhassa huudattaa stereoista, teknoa ja Tapio Rautavaaraa. Tv-ohjelmistakaan ei tarvitse kiistellä, kun jokaisella on oma telkkari. Salatut elämät tuntuu olevan yhteinen suosikki.

Vähän jörrikämpi Eino on enemmän urheilumiehiä. Syntymäpäiväkin on melkein sama kuin Mietaalla.

Kari on asunut Ojasalmien luona jo kymmenisen vuotta. Hän on kova poika halaamaan ja puuhaamaan pihalla, varsinkin puuliiterin tienoilla. Muut älkööt vaivautuko.

– "Sanko heti maahan!" hän komensi hiljattain minuakin, kun olin pihaa hiekoittamassa, Keijo naurahtaa.

"Varovasti ehdotin, voisiko yksi sijoituspaikkaa odottava vanhus olla meillä pari viikkoa."

Nurmikon isäntä saa sentään hoidella päältä ajettavalla koneellaan, ja kyllä sitä pihaa piisaakin. Joka ilmansuunnasta löytyy istuinryhmää, keinua ja grillikatosta.

Kohtalokkaat villasukat

Vanha maatila on kuin perhekodiksi tehty, mutta ei tätä paikkaa siinä mielessä hankittu. Sattumaa oli sekin, että Keijo Ojasalmesta 23 vuotta sitten tuli vanhusten perhehoidon pioneeri.

– Syyllinen olen minä. Varovasti ehdotin, että voisiko yksi sijoituspaikkaa odottava vanhus olla meillä pari viikkoa, kun Harjamäen mielisairaala lopetettiin, Lea kertoo.

Erkin sängyn vieressä on kuva pari vuotta sitten kuolleesta äidistä. – Onneksi sisko asuu lähellä ja käy katsomassa.
Erkin sängyn vieressä on kuva pari vuotta sitten kuolleesta äidistä. – Onneksi sisko asuu lähellä ja käy katsomassa.

Ulkona viihtyvän Karin tärkeitä tavaroita. Kasettimankka, kännykkä ja lapikkaat.
Ulkona viihtyvän Karin tärkeitä tavaroita. Kasettimankka, kännykkä ja lapikkaat.

Tuo aika tai oikeammin juuri tuo Ida-mummo riitti hälventämään Keijon epäilyt. Tai kyllä miehen henkinen tila taisi olla muutenkin suotuisa – eräänlaista käänteistä viidenkympin villitystä. Monenlaista myyntityötä ikänsä tehnyt Keijo oli kyllästynyt jatkuvaan reissaamiseen.

– Kun ensimmäinen mummo tuli taloon, hoitelin Järvi-Suomen ohjelmistopalvelun töitä kotoa käsin, faxi raksutti tuvan nurkassa. Siinä me sitten vähän hämillämme tarkkailimme toisiamme, mummo ja minä.

Sitten Ida kysyi, että saako hän keittää kahvit. No sehän sopi, mutta sitä Keijo kummasteli, että Ida ei kattanut kuppia itselleen. 

– Kertoi sairaalassa ollessaan tottuneensa, ettei hän saanut kahvitella hoitajien kanssa kansliassa. Sovimme saman tien, että täällä on toinen komento. Ollaan niin kuin kotona.

Seuraavaksi Ida-mummo halusi mitata Keijon jalkaterän – ja illalla oli isännän jalassa uudet villasukat.

Vähemmästäkin tulee lämmin olo.

"Oman kodin jakaminen ventovieraan kanssa ei ole koskaan läpihuutojuttu."

Muuan enkeli

Parin vuosikymmenen aikana eteen on tullut monenlaista ihmistä ja kohtaloa, ikäihmisiä ja mielenterveyskuntoutujia. Kaikkiaan Ojasalmien luona on ollut hoidossa liki 50 persoonaa. Ja jokainen heistä on jättänyt jäljen. Nekin harvat, joiden kanssa ei ole mennyt ihan nappiin.

– Oman kodin jakaminen ventovieraan kanssa ei ole koskaan läpihuutojuttu. Mutta kyllä perhekotiin sopeutuminen vie aikaa myös sinne tulevalta. Talon muita asukkaitakin pitää sietää.

Kovin huonokuntoinen ei perhekodissa pärjää, vaikka heitä on kunnan puolelta yllättävän usein tarjottukin.

– Toisaalta, joku suhteellisen paljon hoivaa tarvitseva voi olla omalla tavallaan helppo. Ihan enkeli, kuten 97-vuotias Tyyne, joka ehti asua luonamme viitisen vuotta. Vielä viime jouluna olin ihan pakahtua, kun hän luki ääneen jouluevankeliumia.

Alkuvuodesta kunto kuitenkin heikkeni, ja nyt hän on vuodeosastolla.

– Käymme häntä katsomassa, niin vahva side välillemme ehti muotoutua,  Lea kertoo.

Marjut pelkää vettä, mutta hänellä on auttavainen tahto. Kun päivän kotimainen elokuva on katsottu, hän laittelee mielellään leipiä. Snautseri Ruby hoitaa mallikkaasti terapiakoiran tehtävää.
Marjut pelkää vettä, mutta hänellä on auttavainen tahto. Kun päivän kotimainen elokuva on katsottu, hän laittelee mielellään leipiä. Snautseri Ruby hoitaa mallikkaasti terapiakoiran tehtävää.

Yllättävää kyllä, myös Tyynen lähiomaiset pitävät yhteyttä Ojasalmiin, vaikka virallinen hoitosuhde on päättynyt.

– Taisimme saada Keijosta ja Leasta elinikäiset ystävät, kiteyttää Kemiönsaarella asuva Jorma Hakkarainen, ja uskoo tätinsä saaneen Ojasalmien luona monta vireää vuotta lisää.

– Ilmapiiri siellä on niin erityinen. Varmaan se kumpuaa puolisoiden keskinäisestä suhteesta, jossa arvostusta ja huumoria ei säästellä.

Toimen tyttö

Kevään viiltävän kirkas aurinko kimpoilee pitkin seiniä, ikonin kultauksista astiakaapin lasioviin. Komeasta kaapista riittää juttua, huutokaupassa siitä käytiin aikanaan kova kisa.

– Varmuuden vuoksi Lea huusi vielä satasen minun huutoni päälle, Keijo kiusoittelee. 

"Monen askareen tekisi nopeammin itse, mutta asukkaillekin pitää antaa mahdollisuus osallistua talon toimiin."

Kielen päällä on muutama muukin esimerkki "naisen logiikasta". Kun on ollut yli neljäkymmentä vuotta naimisissa niin kertyyhän niitä.

Ahkerasti Keijo vaimoaan myös kehuu. Ja on syytäkin, niin paljon virkanainen osallistuu perhekodin ruokahuoltoon ja muihin rutiineihin, vaikka hänellä on päivätyö yleisenä edunvalvojana.

Jo ensi tapaamisella Savonlinnan Casinolla Keijo tokaisi reilut kymmenen vuotta nuoremmalle Lealle, että "kun tuosta vähän kasvat, niin otan sinusta vaimon". 

Nyt tuo Rantasalmen tyttö pyörii hyrrän lailla pitopöydän ympärillä.

–  Ikäni olen tottunut tekemään ruokaa isolla kattilalla. Jo lapsuuskodissa oli kahdeksan sisarusta, Lea kuittaa, mutta myöntää viime aikoina havahtuneensa myös siihen, että ainainen suorittaminen jää helposti päälle.

– Monen askareen tekisi nopeammin itse, mutta kyllä asukkaillekin pitää malttaa jättää mahdollisuus osallistua talon toimiin.

Sosionomiksi kouluttautunut Lea on töissä kodin ulkopuolella, mutta hänen roolinsa perhekodin pyörityksessä on merkittävä.
Sosionomiksi kouluttautunut Lea on töissä kodin ulkopuolella, mutta hänen roolinsa perhekodin pyörityksessä on merkittävä.

Keijon sukujuuret ovat Laatokan rannalla Salmissa, vaikka hän syntyi Kuopiossa. Upseeri-isän muistona katon poikkipuuta koristaa komea miekka.

– Lapsena vietin paljon aikaa molempien isovanhempieni luona, ja kuulun muutenkin siihen sukupolveen, joka oppi kunnioittamaan vanhuksia.

Monenlaista noutajaa

Lakipykälien mukaan perhekodissa saa olla enintään seitsemän asukasta. Ojasalmilla on nyt kuusi. On ollut kaikkien kannalta hyvä, että porukka on pysynyt pitkään aika samana. Alkuvuosina "käypäläisiä" oli enemmän.

Uusin tulokas, päälle 90-vuotias leskirouva, on vielä tutustumisvaiheessa – puolin ja toisin. Omassa kodissaan hän ei enää pärjää, mutta muiden apukaan ei oikein tahdo kelvata.

– Eilen illalla saimme aika löylytyksen. Lähinnä sanallista, mutta erittäin terävää. Se liittyi peseytymiseen – tai siitä kieltäytymiseen, jota vaippoja käyttävän vanhuksen kohdalla ei voi sallia. Minulla tuli siinä jo itku, mutta jollakin ihmeellisellä, myötäsyntyisellä tavalla Keijo sai taas tilanteen rauhoittumaan, Lea kehaisee.

Muistinsa ryypännyt kuntoutui perhekodissa parissa vuodessa niin, että saattoi palata omaan kotiinsa.

Talon yläkerta on Ojasalmien yksityisaluetta. Viime aikoina Lea on kuitenkin nukkunut turvallisuussyistä alakerrassa, uusimman tulokkaan kanssa samassa huoneessa.

 – Nukkuisin vielä huonommin, jos koko ajan kuulostelisin, onko täällä alhaalla joku hätä. 

Keijollekin on tuttua, että joskus on syytä käydä yöllä katsomassa, miten piharakennuksen pojilla menee. Vain kerran on tarvittu poliisia karanneen lampaan etsinnöissä.

Iloisia ihmeitäkin on nähty, kuten eräs liikemies, jonka muistin rankka ryyppääminen sumensi. 

– Täällä hän kuntoutui parissa vuodessa niin, että saattoi palata omaan kotiinsa. Hiljattain saman riemastuttavan tempun teki muuan mielenterveyskuntoutuja.

Toisenlaistakin noutajaa on nähty. 

– Muuan hoidokki oli lempinimeltään Hovimestari. Niin täsmällisesti hän aina viimeisteli pöydän kattauksen. Iltasella hän vielä hääri muiden kanssa tavalliseen tapaansa, mutta seuraavana aamuna ei ilmaantunut aamiaiselle. Lähdin etsimään ja löysin keinutuolistaan istumasta, kuolleena. Toki se järkytti, mutta on tuollainen lähtö omalla tavallaan kaunis.

Valmis paketti

Viime aikoina Keijo on miettinyt omaakin tulevaisuuttaan. Nuorekas 73-vuotias on malliesimerkki pidentyvien työurien puolesta, mutta kyllä elämä on jättänyt jälkensä häneenkin.

Pari vuotta sitten kotiportaat saivat miehen puuskuttamaan sen verran, että vaimo pakotti lääkäriin. Sydänfilmi paljasti yhtä ja toista korjattavaa: ohitus, uusi läppä ja tahdistin.

– Näillä mennään. Jos pari vuotta nyt ainakin.

"Helpommallakin saisi leipänsä tienattua, mutta tämä palkitsee."

Omaa ikääntymistä enemmän Keijoa huolettaa hoidettavien tulevaisuus. Hän toivoo, ettei perhekodin asukkaiden tarvitsisi lähteä mihinkään muuhun paikkaan, kun ovat tänne niin hyvin juurtuneet. 

– Kunpa löytyisi joku jatkaja, joka ottaisi koko paketin. Talon ja sen asukkaat. Tässähän on jollekin pariskunnalle hyvät työpaikat valmiina. Helpommallakin toki saa leipänsä tienattua, mutta kyllä tämä myös palkitsee. Eikä välillä tunnu työltä ollenkaan, Keijo korostaa. 

Sitten ajelulle

Perhekodin aika on Lean mielestä merkittävin jakso perheen elinkaaressa. Vuosiin mahtuu monenlaista, valoa ja varjoa.

– Silti vähän riipaisee, kun muistelen aikaa, jolloin lapset asuivat vielä kotona. Varsinkin poikamme oli aluksi tätä toimintaa vastaan, sanoikin suoraan, että olemme kiinnostuneempia näistä muista hoidettavista kuin hänestä.

Karin halauksessa on jytyä. Lämmöstä saa osansa myös toimittaja.
Karin halauksessa on jytyä. Lämmöstä saa osansa myös toimittaja.

Mutta pikku hiljaa pojan mieli muuttui.

– Varsinkin, kun hän oli nähnyt kaveriensa innon, kun isä keksi pyytää koululuokkia tutustumaan moderniin vanhustenhoitoon.

– Onnistumista on kai sekin, että hoidossamme on ollut niin monta ihmistä, joita emme halua unohtaa.

Viikonloppuna, kun pyykit on hoidettu, Keijo on luvannut huviajeluttaa halukkaita Tahkon suuntaan, kevään kohinaa katselemaan.

– Kesäksi on suunniteltu pitempääkin turistireissua, mainostaa Erkki, jolla on aika usein asiaa myös Kaavin kauppoihin.

– Kerran kassajonossa iski paniikkihäiriö, mutta Keijoon voin luottaa joka tilanteessa. Ja puhua mistä vaan, niistäkin muistoista, jotka tekee kipeää.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 10/2015.

Vierailija

Superpariskunta pyörittää kotonaan ikäihmisten perhekotia

-valone-Käyttäjä698 kirjoitti: Vierailija kirjoitti: Aijai kun se perheen kiukutteleva poika Pertti Ojasalmi edelleen koettelee naapureidensa kärsivällisyyttä kuvaamalla heitä ja vainoamalla heidän perheitään ja lapsiaan. On se Pertti Ojasalmi hyvin sairas mies. Pitkäaikainen hormoonien käyttökö se on Pertin sairauden laukaissut? Vainoharhainen ja pelokas ressukka joka pitäisi ohjata hoidon piiriin. Oletko itse sairas, etkä pysty kontrolloimaan mielialojasi. Viikosta toiseen jankutat samaa!...
Lue kommentti

Siinä missä yksi raataa, toinen ottaa rennosti. Maarit ja Jukka Vaittinen ostavat mieluummin palvelut mökilleen kuin surruttavat itse moottorisahaa.

Rannan männikkö siivilöi valoa kuin sälekaihdin.  On keskipäivä, ja Jukka Vaittinen on juuri aloittanut paljun täytön. Sinne hän tosin pulahtaa vasta lenkin jälkeen, kun saunotaan.

– Saunominen on meidän mökkilomailussa tärkeässä roolissa. Kun rakennutimme paljun, saunominen venyi jopa kolmeen tuntiin, Jukan vaimo Maarit Vaittinen kertoo.

Mutta kyllä edessä kimmeltävässä järvessäkin pulikoidaan. Perinteeksi on muodostunut uinti luodolle, joka kohoaa parinkymmenen metrin päässä rannasta. Sinne noustaan hetkeksi ottamaan ilmakylpyjä, alasti tietenkin, kun mökillä ollaan. 

Lepo voittaa nikkaroinnin

Padasjoella sijaitseva Vaittisten mökki on alun perin Maaritin isän 1970-luvulla rakennuttama. Samaan aikaan, suuren mökkibuumin innostamana, järven rantaan nousivat myös naapurimökit väljille tonteilleen.

– Silloin ranta täyttyi työn äänistä ja hommaa tuntui riittävän jokaisella. Joitakin vuosia sitten näissä kaikissa mökeissä tapahtui sukupolvenvaihdos. Monen mökkeilystä on tullut aika lailla rennompaa, Maarit kertoo.

Kun he Jukan kanssa päätyivät mökin omistajiksi, yksi asia oli varmaa: he eivät halunneet ryhtyä mökki­raatajiksi.

"Koska meillä on tiukka rytmi arjessa, haluamme täällä ottaa mahdollisimman rennosti."

– Koska meillä on molemmilla aika tiukka rytmi arjessa, haluamme täällä ottaa mahdollisimman rennosti, Jukka toteaa.

Hän ei kovin hanakasti surruta mökillä moottorisahaa tai rakenna vierasmajaa, vaan tilaa mieluummin sellaisiin hommiin ammattitekijät. Niin on pihaan syntynyt palju ja vierasmökki.

– Keittiöönkin olemme yrittäneet löytää remontoijaa, mutta vielä ei urakka ole kenellekään kelvannut, Jukka kertoo.

Lue myös: Mansikkapaikka muuttui työleiriksi – Röyhkän sukupolvi luopuu mökeistään

Nautiskelua aikataulussa

Mitä mökillä sitten tehdään, kun ollaan rennosti?

– Varsinkin meidän viikonloppureissuillamme on itse asiassa aika säännöllinen aikataulu. Perjantaina tulemme, lämmitämme saunan ja syömme hyvin. Lauantaina lounastetaan, Jukka käy lenkillä. Sen jälkeen saunotaan ja syödään hyvin, Maarit luettelee.

Sunnuntaina Maarit ja Jukka usein tekevät vielä yhdessä pidemmän lenkin ennen kuin suuntaavat kohti Helsinkiä.

– Vaikka tykkäämme nautiskella, meillä on täällä hommissa aina hyvä aikataulu. Inhoan epätäsmällisyyttä, ja kaverit joskus naureskelevatkin kuinka ohjailen saunomis- ja syömisaikatauluja, Jukka kertoo.

Silti tunnelma on tärkeä. Sen luomisessa musiikki on olennaisessa roolissa. Paljussa lilluessa on mukava kuunnella Spotifysta musiikkia ja katsella auringonlaskua.

Lämpimän sosiaalinen palju

Vaittiset eivät ole koskaan viettäneet koko lomaansa mökillä. Eivät silloinkaan, kun nyt jo aikuiset pojat olivat pieniä. Kesällä on aina päästävä myös reissuun, mieluiten Eurooppaan.

"Mökkielämästämme on muodostunut jopa sosiaalisempaa kuin arjesta."

– Katsomme almanakoistamme hyvissä ajoin, mitkä viikot ja viikonloput aiomme viettää täällä. Sitten alamme kutsua ihmisiä kylään. Oikeastaan meidän mökkielämästä on muodostunut jopa sosiaalisempaa kuin arjesta, Maarit pohtii. 

Silti Jukka ja Maarit ehtivät olla mökillä myös kaksistaan. Silloin aamuihin on sorvautunut hauska tapa, tv-sarjojen katselu dvd:ltä. 

– Se venyttää hauskasti kiireettömyyden tuntua, Maarit toteaa.

Palju on jutustelun aikana täyttynyt. Jukan on aika päästä lenkille, jotta illan saunominen ei veny tuhottoman myöhään. Lämpimässä vedessä istuskellen on mukava nostaa malja auringonlaskulle.

Tältä näyttää ET-lukijoiden mökillä – lähetä myös oma kuvasi

Vaittisten mökillä:

  • Syödään hyvin.
  • Saunotaan hartaasti.
  • Tavataan ystäviä.
  • Katsotaan laatu­sarjoja tallenteina.
  • Ostetaan työ­palveluita ulkopuolisilta.

Kysely

Kesämökki

Onko sinulla kesämökki?

Kyllä
Kyllä
62.5%
Ei
Ei
37.5%
Ääniä yhteensä: 16
Vierailija

"Mökillä pidämme kiinni tiukoista saunomis- ja syömisaikatauluista"

Mulle ei sopisi ollenkaan noin tiukkaan aikataulutettu elämä..;). Mulla saattaa mennä päivä, etten syö oikeastaan mitään ja sitten syön vaikka aamuyöllä, jos siltä tuntuu. Olen aika yökukkuja ja aamulla on vaikea kammeta itseään ylös, enkä kampea, jos en todellakaan jaksa. Ystävätkin tulevat aika yllättäen ja itse olen spontaani lähtijä. Mutta jokainen tyylillään, eipä siinä mitään.
Lue kommentti

Irina ja Pärre Pått viettivät vuosia Kanadassa, Suurten järvien maisemissa. Sieltä tarttui matkaan idea suuresta kuistista omalle merenrantahuvilalle.

Pärre ja Irina Påttin idyllinen kesäpaikka sijaitsee Siuntion merellisissä maisemissa. Ympärillä on mäntymetsää ja paljaita kallioita. Kotoa Helsingistä sinne ajaa vajaassa tunnissa.

– Täällä kokemani tyhjyys ja hiljaisuus ovat tärkeää vastapainoa Helsingin hälinälle, sanoo talon emäntä, paperitaiteilija Irina Pått, 72.

Mökin harmaa väri löytyi lukuisten kokeilujen kautta. Siniset aitanovet antavat väriä julkisivuun.
Mökin harmaa väri löytyi lukuisten kokeilujen kautta. Siniset aitanovet antavat väriä julkisivuun.

Påttit ostivat vaatimattoman, 1970-luvulla rakennetun lautamökin 1994. Vaikka perheen kesät kuluivat tuolloin pääosin purjeveneessä, lisärakennus tehtiin heti. Sinne sijoitettiin pesutilat ja vierasaitat. Uusi osa yhdistettiin päätaloon katoksella, jonka alle jää tilava, osittain lasitettu kuisti. Tuttavat, arkkitehdit Matti ja Marja Pohjanpelto, suunnittelivat kokonaisuuden niin taitavasti, että eroa vanhan ja uuden välillä ei huomaa.

– Kesällä elämä siirtyy ulos. Siksi halusimme tänne suuren, amerikkalaistyylisen vernnan, jossa on tilaa sekä oleskeluun että ruokailuun, Irina kertoo.

Tuulahdus Suurilta järviltä

Paperiteollisuusinsinöörinä työskennelleen Pärren työn vuoksi Påttit asuivat 1980- ja 1990-luvuilla useita vuosia ulkomailla. Neljä vuotta vierähti Kanadassa, josta tehtiin matkoja sekä Ontarion järvialueelle sekä USA:n puolelle Bostonin ympäristöön. Siuntion huvila on saanut piirteitä näiden alueiden vapaa-ajan taloista, jotka sulautuvat kauniisti maisemaan.

Meren puolelta katsottuna harmaa mökki sulautuu hyvin luontoon. Siniset kurjenmiekat kukoistavat rantakaislikossa.
Meren puolelta katsottuna harmaa mökki sulautuu hyvin luontoon. Siniset kurjenmiekat kukoistavat rantakaislikossa.

Pylväin tuettu, sisään vedetty kuisti muistuttaa Irinan rakastamien Kioton vanhojen palatsien julkisivuja. Kuistilla on Thomas Leen vuonna 1903 suunnittelemat Adirondack-tuolit. Pohjois-Amerikan järvialueelle tyypilliset tuolit pari toi mukanaan Kanadasta.

– Erilaiset kulttuurit ja niiden yhdistäminen kiinnostavat minua. Tänne kesäpaikkaan saimme pieniä paloja matkoiltamme eri puolille maailmaa, Irina kertoo.

Pirtinpöytä on antiikkiliikkeestä, valkoiset pinnatuolit ovat parin ensimmäisestä kodista 1970-luvulta. Pieni kirjoituspöytä on äidin perintöä.
Pirtinpöytä on antiikkiliikkeestä, valkoiset pinnatuolit ovat parin ensimmäisestä kodista 1970-luvulta. Pieni kirjoituspöytä on äidin perintöä.

Vierasaitoissa oma rauha

L-kirjaimen muotoisen kuistin meren puoleiselle sivulle on rakennettu tuulelta ja sateelta suojaava lasiseinä. Toinen pääty on avoin, ja sieltä on käynti vierasaittoihin. Sinisten, ikkunaluukkuja muistuttavien ovien sisäpuolella on täyskorkeat lasiovet, joista tulee valoa sisätiloihin.

Vierasaitat ovat kooltaan 12-neliöisiä. 3,5 metriä korkeisiin huoneisiin rakennettiin tilavat makuuparvet ja kamiinat, joten aitat saa lämpimiksi pakkasillakin.

Piirongin päällä on Irinan tekemiä tuikkulyhtyjä. Katariina-tytär maalasi Norsu-työn viisivuotiaana.
Piirongin päällä on Irinan tekemiä tuikkulyhtyjä. Katariina-tytär maalasi Norsu-työn viisivuotiaana.

Olohuone on sisustettu vanhoilla kalusteilla. Paperimassasta ja teräsverkosta tehty Islannin kartta on tv-suojus.
Olohuone on sisustettu vanhoilla kalusteilla. Paperimassasta ja teräsverkosta tehty Islannin kartta on tv-suojus.

Pariskunnalla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Lasten perheille on omat aitat, joten yksityisyys ja oma päivärytmi säilyvät. Lapset ovat kalustaneet aitat omien tarpeidensa mukaan ja käyttävät niitä ahkerasti ympäri vuoden. Purjevenekin on edelleen laiturissa kesäisiä saaristoretkiä varten.

Remonttia kohde kerrallaan

Mökin perusteellisempi remontointi alkoi 2006, kun Påttit jäivät lopullisesti Suomeen. Mökkiä on kunnostettu vähitellen osa kerrallaan, ja nyt alkaa olla valmista.

Alkuperäiseen takkaan asennettiin valurautasydän. Keittiö uusittiin kokonaan, vain vanha puuhella jäi paikoilleen. Pieni makuuhuone on kaapistojen takana keittiön sivussa.

Muutama vuosi sitten 50-neliöinen mökki laajeni 60-neliöiseksi, kun vanhasta avokuistista tehtiin ruokailutila. Lastulevyseinät purettiin ja tilalle asennettiin helpot gyproc-seinälevyt. Samalla talosta tuli talvilämmin.

– Astianpesukone ja jääkaappi olivat myönnytykseni tekniikalle. Ne helpottavat arkista kesäelämää, kun porukkaa on paljon. Etenkin jääkaapin nolla-asteinen lokero on ehdoton kalansäilytykseen. Pärre on innokas kalastaja, Irina perustelee.

Päiväpeitto on teetetty perinteisen pohjalaisen mallin mukaan 1970-luvulla Påttien ensiasuntoon. Lumi-seinälampetit ovat osa Irinan Winter Forest -mallistoa.
Päiväpeitto on teetetty perinteisen pohjalaisen mallin mukaan 1970-luvulla Påttien ensiasuntoon. Lumi-seinälampetit ovat osa Irinan Winter Forest -mallistoa.

Keittiökalusteiden välitila on tehty lasin alle sijoitetuista vanhoista merikorteista, joita perhe käytti purjehdusmatkoillaan.

– Merkitsimme matkoilla kortteihin karikkoja ja suotuisia uintipoukamia. Tuttavien nimet päivämäärineen kertovat, keitä on tavattu missäkin satamassa. Merkinnät näkyvät hyvin lasin alta.

Puupintaiset keittiökalusteet ovat puusepän tekemät. Välitilassa lasin alla on vanhoja merikortteja.
Puupintaiset keittiökalusteet ovat puusepän tekemät. Välitilassa lasin alla on vanhoja merikortteja.

Työtä valon kanssa

Lisäsiiven perälle rakennettu työhuone on paperivalaisinten suunnittelijana tunnetuksi tulleelle Irinalle tärkeä. Hän tekee itse suurimman osan tuotteistaan, ja mökillä työ sujuu parhaiten. Sitä riittää kesälläkin, sillä tänä vuonna Irinan yritys, Lumidesign Oy, osallistuu kansainväliseen, 12 Euroopan maassa kiertävään paperitaiteilijoiden yhteisnäyttelyyn.

Tärkein on läsnä joka hetki. Mökistä ja sitä ympäröivästä maisemasta huokuu rauha ja levollisuus. Kuistin metallisen kristallikruunun alla istuskellessa aistii elokuvista tutun amerikkalaisen verannan, porchin leppoisan tunnelman.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2017.

Pienikin parveke voi muuttua unelmien puutarhaksi, kun antaa mielikuvituksen lentää. Katso neljä hurmaavaa esimerkkiä.

Jokainen kerrostalossa asunut tietää, kuinka hankalaa parvekkeen tai pienen terassin sisustaminen on. Usein tuleekin sorruttua helpoimpaan ratkaisuun: pari klaffituolia, muutama kukka parvekelaatikkoon ja ehkä vielä amppeli roikkumaan.

Entä jos tekisitkin jotain ihan muuta ja sisustaisit pieneen tilaan unelmien puutarhan?

Kevätmessut 2016 -tapahtumassa oli esillä neljä eri tavoin koristettua aluetta, jotka vastasivat kooltaan keskivertoa parveketta. Puutarhaetsivien rakentamat parvekkeet olivat tyyliltään hyvin erilaisia, pelkistetyistä rönsyävän runsaisiin. Poimi alta vinkit omalle terassillesi tai parvekkeellesi.

Moderni pelkistäjä

Betoniin ja kiveen luottava sisustus sopii helppohoitoisuutta arvostavalle asujalle. Viherpeukaloa ei tarvita, kun kasveja on vähän, ja nekin helppohoitoisia. Tyyli on jännittävä yhdistelmä japanilaista kivipuutarhaa, skandinaavista modernismia ja meksikolaista muotokieltö

Herkkä haaveilija

Ansa ja Tauno! Raakalankkuja ja sammaleen tuoksua! Suomalaista romantiikkaa huokuva sisustus on samaan aikaan perinteinen ja rohkea. Puupöllipenkit saavat seurakseen kaapelikelapöydän ja  sohva saa värinsä räsymatoista. 

Kukille nikkaroidut laatikot ovat kätevät isommallakin pihalle.

Valikoiva nautiskelija

Kolmionmuotoinen kukkalaatikko on omiaan pienessä tilassa. Isojen laattojen ja koristekivien tummat sävyt vievät ajatukset Itämeren luodoille, Pihalle nostettu petikin on kuin aaltojen paikalle tuoma muisto kaukaisesta haaksirikosta.

Luova seikkailija

Romanttinen sinkku voi löytää rauhan kukkasten keskellä riipputuolissa istuessaan. Takaseinän halkosäilyttimeen saa kiinni kukkaruukkuja, ja sen eteen sopii myös istuintaso, jolloin parvekkeelle sopii useampikin nauttimaan kesäillan rauhasta.

Millainen on sinun ratkaisusi?

Oletko sinä jo rakentanut unelmiesi parvekkeen tai terassin? Osallistu keskusteluun ja jaa kuva omasta onnelastasi.

epäkäytännöllisiä

Näin sisustat pienen parvekkeen – katso 4 erilaista vaihtoehtoa

Huh huh! Nämä messuparvekkeet on utopiaa. Kuinka monella kaupunkilaisella on näin tilavia parvekkeita? Monilla on pieni, metri kertaa metri parveke. Minulla on sisäänvedetty noin 3 metriä pitkä ja vähän yli 0,5 metriä leveä parveke. Vaikka parvekkeeni on lasitettu niin se sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn kadun puolella eli parvekkeelle tulee valtavat määrät katupölyä ja autojen päästöjä, nokea. Koko ajan saa olla siivoamassa parveketta ja pesemässä sen lattiaa. Ettäkö laittaisin sen lattialle...
Lue kommentti

Suomalaiset ovat kesämökkikansaa, mutta myös venäläiset, ruotsalaiset ja virolaiset rentoutuvat loma-asunnoillaan. Katso kuvat kolmen eri maan mökeistä!

Viipuri, Venäjä

Pietarilaisen Natalia Petrovnan, 80, pikku mökki Viipurin lähellä Gvardeiskojessa on oikeastaan luvaton. Se rakennettiin 50 vuotta sitten sukulaisen vuokramökin viereen.

Natalian pieni mökki on kuvassa oikealla.
Natalian pieni mökki on kuvassa oikealla.

Andrei Polirovnov, 51, vietti rakkaalla Gvardeiskojen mökillä kaikki lapsuuden kesät. Se on pieni kylä Viipurin lähellä Bolshoje lesnoje -järven rannalla. Vaatimaton mökki rakennettiin hänen syntymävuonnaan sukulaisen talon viereen.

– Neuvostoaikana kaikki mökit olivat tämmöisiä kuin meillä, Andrei kertoo.

– Vanhat ihmiset kutsuivat tätä Karisalmeksi. Minulla on täältä ihanat lapsuusmuistot. Leikittiin, uitiin, käytiin marjassa ja kävin kalassa isän kanssa. Vanhempani olivat töissä, ja kesäisin olin täällä baabushkan kanssa. Vanhemmat tulivat viikonloppuisin ja odotin sitä kovasti. He toivat tullessaan ruokaa ja herkkuja.

Äiti Natalia Petrovna ja poika Andrei Polirovnov.
Äiti Natalia Petrovna ja poika Andrei Polirovnov.

Isä kuoli 20 vuotta sitten, mutta äiti Natalia Petrovna viettää mökillä 2,5 kuukautta.

– Vaikka 50 vuotta on kulunut, mökin merkitys on henkisesti sama. Vaikka olisin Espanjassa lomalla, saatan kaivata tänne.

Kun Neuvostoliitto hajosi, alkoi asuntojen yksityistäminen. Andrei harmittelee, että silloin olisi pitänyt ostaa tämä mökki.

– Rikas perhe osti vanhan talon ja rakensi siihen uuden hienon talon ja korkeat kolmen metrin aidat ympärille. Ketään ei kiinnostanut tämä pieni mökki. Se on ollut 25 vuotta ilman lupaa tässä.

Natalian vaatomattoman mökin naapurina on aika iso ja komea talo.
Natalian vaatomattoman mökin naapurina on aika iso ja komea talo.

Periaatteessa naapurit voisivat ajaa Natalian mökin kaivinkoneella nurin, mutta sitä he eivät ole tehneet.  Päinvastoin. Natalia saa juomaveden naapurin porakaivosta.

– Perhe käy mökillä vain kuusi kertaa vuodessa. Äitini on luonut hyvät suhteet naapurissa hääriviin rakennusmiehiin. Heiltä jää usein maalia tai kattopeltiä, ja ruokapalkalla he ovat korjanneet meidänkin vaatimatonta mökkiämme. Pari vuotta sitten he tekivät jopa uuden katon jämämateriaalista.

– Lapseni käyvät täällä mielellään. Noora, 25, asuu Kuopiossa ja hän oli lapsena täällä paljon. Yrittää vieläkin käydä joka kesä täällä mutta lyhyen aikaa. Pienempi tyttö Aleksandra, 6, käy mielellään täällä, mutta häntä ei voi jättää yksin, koska äiti ei pysty enää hoitamaan. Yritän käydä täällä usein auttamassa äitiä, Andrei toteaa.

Andrein äiti saa olla mökillä raittiissa ilmassa ja levätä. Hän ei oikein pysty enää muuta tekemään, sillä jalat ovat huonossa kunnossa. Natalia kävelee vähän ja ui järvessä. 

– Ennen hän kävi sienessä ja marjassa. Sukulaisia ja tuttuja kyläläisiä käy juttelemassa täällä äidin kanssa. Hän saa olla koko päivän ulkona. Pietarissa hän ei jalkojensa takia pääse ollenkaan ulos, sillä äiti asuu neljännessä kerroksessa hissittömässä talossa. Täällä äiti on tyytyväinen.


Enter image caption
Enter image caption
 

Kahvinkeittimen virkaa ajaa pieni levy. Natalia suodattaa kahvin harson läpi.

Natalian mökistä ei ole muita kuluja kuin sähkö. Eikä sekään kallista lystiä ole: koko kesäkauden sähkö maksaa 20 euroa.

– Niin kauan kuin äiti jaksaa, tuon hänet tänne. Täällä on pakko käydä hoitamassa paikkaa, joka on minulle hyvin tärkeä.

Andrein mielestä mökkielämä ei ole muuttunut 50 vuodessa. 

– Minulle tärkeitä ovat samat asiat, raikas ilma, metsä ja järvi. Olen vanhentunut, mutta sieluni on edelleen yhtä nuori.

Andrei tulee mökille Helsingistä tai Pietarista autolla. Silloin yleensä vähän väsyttää, ja äiti tekee heti ruokaa.

– Muutin 1990 Suomeen. Olen kirjoilla Suomessa, minulla on kaksoiskansalaisuus. Asun puolet ja puolet Suomessa ja Venäjällä.

Aleksandra viihtyy mökillä.
Aleksandra viihtyy mökillä.

 

Ystad, Ruotsi

Leo Larssonin, 26, kesämökki Ystadin Sandskogissa ei oikeastaan ole mökki lainkaan. Se on komea, vuonna 1910 rakennettu talviasuttava talo, jonka Leo osti kolme vuotta sitten. Talon edessä on kaunis hiekkaranta. takana mäntymetsää.

Leo pelaa ammatikseen käsipalloa IF Kristianstadin maalivahtina. Joukkue kuuluu Mestarien liigaan ja matkustaa ympäri Eurooppaa suurimman osan vuodesta. Kesät Leo rentoutuu mökillä, ja matkustaa sinne myös talviviikonloppuisin aina kun voi.

– Mökillä rentoudun, ajan nurmikkoa, vietän aikaa rannalla ja grillaan ystävien kanssa.

Leon lempipaikka mökillä on parveke, jossa hän syö aamupalaa ja ihailee merimaisemaa. 

Saunaa mökissä ei ole. Leo ihmettelee sitä itsekin: pelimatkoilla joukkueen pojat saunovat mielellään hotelleissa.

Sandskogin alueelle ei saa rakentaa yli 80 neliön taloa, mutta viisi yli satavuotiasta 160 neliön taloa saivat jäädä. Yksi niistä on Leon. Pikkurahalla sitä ei ostetu, hinta oli yli miljoona euroa. Leo aikoo muuttaa pysyvästi mökilleen käsipallouransa jälkeen. Silloin hän siirtyy isänsä maansiirtoalan yritykseen.

Hulppean talon naapurissa on kymmeniä uimakoppeja. Niiden edustalla istuu ryhmä eläkeläisiä, jotka tervehtivät innoissaan Leoa, Ystadin julkkista.

Sandskogenin uimakopeissa voi viettää kesäpäivää.
Sandskogenin uimakopeissa voi viettää kesäpäivää.

Eläkeläiset tulevat päiväksi rannalle, ja uimakoppiin mahtuvat puutarhatuolit ja grillausvälineet. Yöpyä niissä ei voi.

Muitakin julkkiksia seudulla on nähty. Kun Wallander-elokuvaa filmattiin englanniksi, brittinäyttelijä-ohjaaja Kenneth Branagan asui Leon talon naapurissa. 

– Kuvausryhmiä pyöri ympäri kaupunkia. Olen katsonut kaikki Wallanderit, meillehän ne ovat kuin dokumenttifilmejä. Kun ensimmäinen Wallander tehtiin, koko kaupunki meni elokuvateatteriin sitä katsomaan. 

 

Mehikoorma, Viro

Tuula ja Rainer Andersson löysivät kesämökkinsä Virosta vuonna 1993. Itse asiassa talo löytyi, mutta omistajaa ei.

– Etsimme eri puolilta Viroa. Tässä ihastuin savupiippuihin. Ne olivat jämerät ja hyvässä kunnossa. Silloin talokaan ei voi olla mahdoton, Rainer kertoo.

Talossa ei asuttu vakituisesti, joten Anderssonit laittoivat virolaisen lakimiesystävänsä avustuksella ilmoituksen paikalliseen lehteen. Omistaja löytyi ja kaupat tehtiin.

Vuosien saatossa talo on kokenut muodonmuutoksen. Rainer pitää itse rakentamisesta, mutta hän palkkasi myös pari paikallista miestä avukseen. Talon etuosaa laajennettiin ja pihan vanha sepän paja ja talli kunnostettiin.

Talokaupoissa entinen omistaja tutustutti Anderssonit talon ja koko Peipsinjärven rannalla sijaitsevan Mehikoorman kylän historiaan. Anderssonien talon olohuoneessa pidettiin Neuvosto-vallan aikaan kunnanhallituksen kokoukset. Talossa asunut kanttori sai niitä salakuuntelemalla tietää Siperiaan kyyditettävien nimet, jotka hän sitten hyppäsi keittön ikkunasta kertomaan kyläläisille.

Anderssonit ovat viihtyneet Virossa mainiosti, jopa niin, että heillä on toinenkin kiinteistö Viljandissa. Puuhaa on riittänyt aina. Viimeksi on uusittu keittiön lattia.

– Olemme pihan rakennuksiin kunnostaneet sen verran vierastilaa, että tänne on ollut helppo ystävien tulla, Tuula toteaa.

Muutenkin Anderssonien elämä on Virossa sosiaalista ja täynnä tekemistä. Kyläläisistä on vuosien varrella tullut ystäviä, samoin monista Virossa viihtyvistä suomalaisista.

– Meillä pitää aina olla ympärillä sopivasti ihmisiä ja näitä projekteja, Rainer hymähtää.