Yleisradio perustettiin yhdistämään suomalaisia. Kanavatulva ja internet ovat syöneet tätä tehtävää, mutta Ylellä on aina sijansa elämässämme ja arjessamme.

Ohjelmayhtiö O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradion perustettiin toukokuussa 1926. Ensimmäiset ohjelmat lähetettiin jo seuraavana syksynä. Radiotoiminta kumpusi aktiivisten amatöörien kokeiluista. Maailman vanhin yleisradioyhtiö, BBC, oli aloittanut vain neljä vuotta aiemmin.

Yle oli alussa yksityinen hanke.

Yleisradion perustivat ja sen omistivat aluksi yksityiset yhteisöt, kuten Suomen Radioyhdistys, Maataloustuottajain Keskusliitto, Suojeluskuntain Yliesikunta, Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto sekä Suomen Sanomalehtimiesten Liitto. Vasta vuoden 1934 radiolain myötä Yleisradiosta tuli 90-prosenttisesti valtionyhtiö ja monopoli.

Nimeksi oli tarjolla useita vaihtoehtoja: Sinko, Säteisheitin, Kansansäteilijä. Lopulta päädyttiin Yleisradioon, jota termiä puolustusvoimat käytti kaikkien kuultavissa olevasta radiolähetyksestä.

Merisää ja äänimerkit

Toiminnan avasi väliaikainen toimitusjohtaja L. M. Viherjuuri nähden jo silloin, että yleisö voisi hyvinkin olla myös sisällön tuottaja: ”Niin me uskommekin saavamme teidän kaikkien aulista apuanne alkavassa työssämme. Sillä yleisradiotoiminnan tärkeimpänä edellytyksenä lopultakin on hyvä yhteisymmärrys ja hedelmällinen yhteistyö ohjelman lähettäjän ja niitten kuuntelijain välillä.”

Kuuluttaja Kaisu Puuska-Joki oli Ylen hymyilevä ääni.

Ohjelmiston tavoitteena oli kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen ja viattoman ajanvietteen hankkiminen. Syyskuun puolivälissä radioitiin ensimmäinen jumalanpalvelus ja ensimmäinen kuunnelma, ja eduskunnassa mikrofoni oli saman tien paikalla. Merisäätä alettiin lukea ja äänimerkkejä antaa alusta lähtien.

”Välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua.”

Koska väline oli uusi suomalaisten elämässä, kansaa piti myös opastaa. Radion kuunteluohjeet vuodelta 1931 neuvovat, että ”välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua lähetyksen alettua. Pieni kysäisy voi aiheuttaa pitkän keskustelun, ja tällöin on kaikkien läsnäolijain kuuntelu auttamattomasti pilalla. Niiden, jotka haluavat puhella, on siirryttävä johonkin toiseen huoneeseen.”

Yleisradion ulkolähetysauto vuonna 1937.

Aluksi kaikki lähetykset olivat suoria. 1930-luvun puolivälissä käyttöön saatiin äänityslaite, jota tallensi ohjelman lakkalevylle. Yleisradion vanhin säilynyt tallenne on presidentti P. E. Svinhufvudin puhe uudenvuodenpäivänä 1935.

Neuvoja lapsille

Markus-setä eli Markus Rautio (1891−1973) oli radion varhaisaikojen suosituimpia hahmoja. Hänen juontamaansa Lastentuntia lähetettiin Ylen perustamisvuodesta 1926 aina vuoteen 1956. Rautio toimi myös selostajana, ohjasi kuunnelmia ja koulutti.

Kaikissa Lastentunneissa oli kasvattava sanoma. Tunnetuimmaksi tuli Raution toistama kehotus lapsille syödä kiltisti puuronsa. Ohjelman lopuksi Rautio lähetti terveisiä eri puolille maata. Elämään jäi sanonta ”sinne menivät kuin Markus-sedän terveiset”, kun jokin asia sujui helposti.

– Olen syntynyt 1940 ja ehdin vielä kuunnella Lastentunteja, muistelee tv-uutisten pitkäaikainen toimittaja Arvi Lind.

”Markus-setä luki velipojan kirjeen.”

– Huippujuttu oli, kun velipoikani lähettämä kirje luettiin. Meillä oli kesämökki Savitaipaleella. Veli kellui auton sisärenkaalla järvellä, kun tuuli vei hänet kauas selälle. Isä huudettiin hätiin, ja hän ui renkaan kiinni. Tämän Mikki-Hiiri merihädässä -tapahtuman veljeni kertoi kirjeessään.

Kuuluttajat kuninkaita

Radion henkilöitymiä 1930-luvulta lähtien olivat kuuluttajat, ”hymyilevä ääni”, Kaisu Puuska-Joki (1907−1996) ja Suomen ritarihuoneen ensimmäiseen kreivilliseen sukuun kuulunut Carl-Erik Creutz (1911−2000). Molempien ura kesti nelisenkymmentä vuotta. Creuzia pääkuuluttajana seurasi Pentti Fagerholm (1935−2015).

Carl-Erik Creuz työnsä touhussa.

Sotien aikana radio palveli isänmaan asiaa, piti yllä mielialaa ja lähetti naapuriin propagandaa. Lähetyksiä tehtiin myös rintamalla. Lastentunnin terveisiin kätkettiin viestejä kaukopartioille. Aunuksen rintamaradiota johti Pekka Tiilikainen (1911−1976), joka sai lempinimen ”sinivalkoinen ääni”.

Hellaradio ärsytti oikeistopiirejä.

Sodan jälkeen Hella Wuolijoen (1886−1954) pääjohtajakaudella Yleisradiossa puhalsivat vasemmistolaiset tuulet. Se ärsytti sodasta toipuvia kuuntelijoita, jotka alkoivat porvaripoliitikkojen tuella vaatia muutosta ”hellaradioon”. Vuonna 1948 säädettiin laki, jolla Ylen hallintoneuvoston valinta siirrettiin eduskunnalle.

Pekka Tiilikainen oli itse "sinivalkoinen ääni".

Helsingin olympialaisten radiointi oli Ylelle sen historian suurin ponnistus. Sitä varten perustettiin erillinen radiojaosto ja kampanjoitiin iskulauseella ”Radio tuo kisat kotiin”. Valtionapua myönnettiin kalustohankintoihin.

Samoihin aikoihin legendaarinen Usko Santavuori (1922−2003) ideoi yhtä legendaarisen tosiradio-ohjelmansa Radio tekee murron. Santavuori murtautui Helsingin poliisipäällikön suostumuksella radioliikkeeseen selostaen tapahtumaa, mutta sopimuksesta ei ilmoitettu muille viranomaisille. Santavuori jäi kiinni ja joutui poliisien pamputtamaksi.

Radiosta näköradioon

Teekkarien tekemä television ensimmäinen koelähetys nähtiin keväällä 1955. Suomen Televisio aloitti omat koelähetyksensä vuonna 1957 ja varsinaiset ohjelmat seuraavana vuonna.

Ensimmäiset lähetykset tuotettiin Fabianinkadun radiotalosta. Vieressä olevan hotelli Palacen katolta ohjelmat siirrettiin linkillä Stadionin torniin, jossa varsinainen lähetin sijaitsi. Vuoden 1958 alusta lähtien tv-ohjelmia oli viitenä iltana viikossa.

Television myötä Yleisradiosta tuli 1960-luvulla yhteiskunnallinen valtatekijä ja poliittisten intohimojen kohde. Pääjohtaja Eino S. Repo (1919−2002) hyllytettiin ”liian punaisena”, kun hän päästi ääneen konservatiivisia ja isänmaallisia arvoja pilkkaavat nuoret radikaalit.

”Politiikka ei näkynyt uutistoiminnassa.”

– Aika oli sellainen, että ihmiset vieroksuivat muutosta ja alettiin puhua reporadiosta kielteisessä sävyssä. En myönnä vieläkään, että politiikka olisi näkynyt uutistoiminnassa. Totta kai Ylessä oli silloin erilaisia ohjelmia ja ohjelmien tekijöitä, vasemmistolaisittain ajattelevia mutta myös oikeistolaisia, Arvi Lind kertoo.

Ensimmäinen värilähetys 1969 oli presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuhe. Hän oli myös yksitoista vuotta aiemmin avannut Suomen Television säännölliset lähetykset.

Tärkeä instituutio

1980-luvun puolivälissä Ylen radiomonopolin murtui, ja 2000-luvulla internet mullisti tiedonvälityksen lopullisesti. Näihin vaiheisiin saakka Yleisradiolla oli suomalaisia yhdistävä rooli, niin kuin perustamisvaiheessa oli tarkoitettukin. Ohjelmaa kuunnellessa tai katsoessa syntyi ainakin illuusio siitä, että saman asian äärellä on joku toinenkin. Nykyisessä kanavatulvassa sellaisesta ei voi enää puhua.

Arvi Lind työskenteli Ylessä yli 40 vuotta.

Yleisradion ääni ja kuva ovat kuitenkin olleet tärkeä ja tuttu osa suomalaisten elämää. Tätä kuvaa kuuluttaja Pentti Fagerholmista ja urheiluselostaja Raimo Häyrisestä kertova anekdootti. He istuivat paikallisjunassa ja keskustelivat muina miehinä päivän asioista. Heidän takanaan istui kiusaantuneen oloinen mies, joka ärähti viimein: ”Laittakaa nyt se radio kiinni”.

– Yleisradio on aina ollut arvostettu instituutio. Lind vahvistaa.

– Eräs työtoverini kertoi kaskun Lemillä 1930-luvulla vaikuttaneesta räätäli Tilkkusesta. Pastori Karttunen oli hankkimassa pukua Tilkkuselta ja erehtyi tokaisemaan, että teetti arkipuvut kotikylällä mutta paremmat puvut Viipurissa. Tilkkunen tokaisi siihen: ”Ihan niinku miekin. Mie kuuntelen ne paremmat saarnat radiosta.”

Yleisradion vaiheita

9.9.1926 Suomen Yleisradio lähettää ensimmäisen radio-ohjelmansa.

1926 Markus-sedän Lastentunnit alkavat.

1927 Radio-orkesteri perustetaan.

1928 Lahden suurasema valmistuu. Lähetykset alkavat kuulua suuressa osassa maata.

1930 Kuuntelulupien määrä ylitti 100 000.

1931 Martti Jukola aloittaa urheiluselostajana.

Martti Jukola selostaa urheilukilpailuja.

1934 Kouluradio perustetaan.

1936 Kaisu Puuska-Joki aloittaa kuuluttajana.

1938 Radiolähetykset ulkomaille alkavat.

1939 Carl-Erik Creutz aloittaa kuuluttajana. Pekka Tiilikainen aloittaa vakinaisena urheiluselostajana.

1945 Kuuntelulupien määrä ylitti 500 000. Hella Wuolijoki pääjohtajana 1945-49.

1949 Ylen ensimmäinen eduskunnan valitsema hallintoneuvosto aloitti toimintansa. Itsenäisyyspäivän vastaanotto radioidaan ensimmäisen kerran.

1950 Niilo Tarvajärvi aloittaa Yleisradiossa. Ensimmäinen Aamukahvi-ohjelma.

1955 Miljoonan kuunteluluvan raja ylittyy.

1956 Koko maan kattava ULA-asemaverkko valmistuu. FM-aallot paransivat kuuluvuutta ja mahdollistivat rinnakkaislähetykset. Pentti Fagerholm aloittaa radiokuuluttajana.

1.1.1958 Suomen television lähetykset alkavat. Teija Sopanen aloittaa televisiokuuluttajana Suomen televisio -kanavalla.

1.9.1959 Ensimmäiset tv-uutiset.

1963 Urheiluruutu ja Sävelradio aloittavat. Yleiskanava saa rinnalleen rinnakkaisohjelman.

1964 Yle ostaa Tesvision ja Tamvision. TV-ohjelma 2 aloittaa toisena televisiokanavana.

1965 Arvi Lind aloittaa tv-uutisissa. Eino S. Repo pääjohtajaksi, reporadio 1965-69

1967 Radio-ohjelmien stereolähetykset alkavat.

1968 Ylen toimitalo Taka-Töölössä valmistuu.

1969 Värilliset tv-lähetykset alkavat. Aluksi vain osa oli värillisiä.

1972 Radion stereotestit alkavat. Ensimmäinen Puhelinlangat laulaa -lähetys.

1977 Kuuntelulupa- eli radiolupamaksu poistettiin. Ensimmäinen värillinen tv-uutislähetys.

1978 Pasilan Radiotalo otetaan käyttöön.

1982 Televisiolupien määrä ylittää miljoonan.

1985 Ylen radiomonopoli murtuu, kun kaupalliset paikallisradiot aloittavat toimintansa.

1993 Toimitalo Iso Paja valmistuu Pasilaan.

1994 Yleisradio-laki astuu voimaan.

1995 Yleisradio avaa verkkosivustonsa.

1998 Suomen ensimmäinen digitaalinen radiokanava YLE Peili aloittaa lähetykset.

2001 Digitaaliset tv-lähetykset alkavat.

2005 Televisiokanavien satelliittijakelu ulkomaille alkaa.

2007 Yle Areena avautuu internetissä. Maanpäälliset tv-lähetykset muuttuvat kokonaan digitaalisiksi, kaapeliverkossa vuotta myöhemmin.

2011 Säännölliset teräväpiirtolähetykset alkavat Yle HD -kanavalla.

2013 Tv-maksusta siirrytään Yle-veroon.

2015 Kaikki Ylen tekemät tv-ohjelmat ovat HD-laatua.

2016 Yle täyttää 90 vuotta.

 

Kulahtaneet tai epämieluisan väriset kaapinovet saa helposti mieleisekseen peittämällä ne sisustustarralla. Valikoimassa on todella monia värejä ja kuvioita.

Sisustusmuoveissa on laaja valikoima kontaktimuoveja (esimerkiksi dc-fix), joilla voi pinnoittaa, päällystää ja suojata kodin erilaisia pintoja. Kontaktimuoveilla voi päällystää laajojakin alueita tai tehdä näyttäviä tehosteita ja koristeita kodin eri tiloihin. Kontaktimuovit luovat uuden ilmeen lipastoille, tuoleille, keittiötasoille, seinille tai vaikkapa kaapin oville

Ulvilalainen Miska Renfors remontoi keittiön suorastaan rock-henkiseksi Bauhausin punaisella dc fix -sisustustarralla. 

– Kotimme on vuonna 1973 rakennetussa omakotitalossa. Varsinaista remonttia ei ollut vielä tarkoitus edes tehdä, mutta kun saimme tupaantuliaislahjaksi astianpesukoneen niin sen alta piti purkaa pari kaappia pois. Pieni keittiön kasvojen kohotus tuli siinä yhteydessä puolivahingossa. Halusin keittiön nykyaikaisen näköiseksi, Miska kertoo.

Tältä keittiö näytti ennen ja jälkeen muovituksen:

Lastulevyovet ja koivurungot saivat uutta ilmettä seitsemällä rullalla sisustustarraa.

– Rullassa on kaksi metriä 67,5 cm levää tarraa. Meillä meni seitsemän rullaa eli kaappien peittäminen maksoi 50 euroa, Miska toteaa.

Dc fix -tarran kiinnittämisessä on tärkeää, että pinta on todella puhdas. Miska puhdisti kaapinovet auton lasinpesunesteellä, joka irrottaa lian hyvin.

– Jos oon kuperaa ja kulmikasta osaa, niin tarraa täytyy pikkuisen venyttää. Mutta rauhallisesti hiljaa hinkaten se onnistuu. Homma viimeistellään kuumailmapuhaltimella tai föönillä, jotta tarran liima tarttuu oven pintaan. Hyvin tämä onnistui, vaikka aikaisempaa kokemusta oli vain auton ikkunan tummennuskalvojen kiinnittämisestä.

Toki samalla tehtiin sitten muutakin keittiöön, pientä maalausta ja muuta laittoa. Seuraavaksi työn alla on olohuone. 

Kunnolla väriä keittiöön!

Nimimerkki Liisa kertoo fixailleensa aikaisemmin useita huonekaluja, joten hänelle keittiön fixaus oli helppo homma.

– Keittiön kaapit olivat jo tosi huonossa kunnossa, joten pyysin vuokranantajalta luvan fixaamiseen. Lupa pitää aina pyytää, sillä tarra saattaa vaurioittaa pintaa poistettaessa. Varsinkin jos alla oleva maalipinta oli jo halkeillut.

Liisa laittoi keittiötä pikkuhiljaa muutama kaappi kerrallaan, aina kun oli aikaa ja rahaa riitti fixin ostamiseen.

– Jos haluaa kerralla tehdä niin päivässä tekee jo helposti ja rauhassa. Kaapissa olevat urat hidastavat laittoa. Minun kaappini olivat aivan suorat eli todella helpot päällystää. Hintaa materiaaleille tuli noin 120 euroa. Ennestään minulla oli jo terävät askarteluveitset, mutta mattopuukolla pärjää. 

– Mutta esimerkiksi oviremontinhan saisi tehtyä vieläkin halvemalla.

Liisan persoonallinen keittiö syntyi halvalla.
Liisan persoonallinen keittiö syntyi halvalla.

Liisan keittiön kaapeissa on kolmea eri fixiä, välitilassa ruudut mustalla fixillä ja tasot marmorifixillä.

– Kaappien pohjana on musta dc-fix ja niiden päällä kuviollinen. Se ei itse asiassa ole dc-fixiä, joka on tuotemerkki eikä yleisnimitys. Se on AC creationin popup -tarrasisustuspaneeli. Hopeinen on dc-fix. Tällaisen keittiön olisi tehnyt alle 60 eurolla jos olisin käyttänyt dc-fixiä (5,50 euroa rulla). Tarrapaneeli maksaa 21,90 euroa per rulla.

Liisan keittiöön meni kaksi rullaa hopeaa ja kolme rullaa paneelia. Mustaa hän osti 15 metrin rullan, josta riittää seuraaviinkin projekteihin.

– Muuten kaikki meni ihan nätisti, mutta tuo hopeinen metallin näköinen fixi on sen verran paksua, että se piti kunnolla lämmittää hiustenkuivaajalla reunoihin kiinni, Liisa kertoo.

Näin vaatimattomalta keittiö näytti ennen fixausta.
Näin vaatimattomalta keittiö näytti ennen fixausta.

Puunvärisestä keittiöstä valkoinen

Marika Uusitalo oli haaveillut pitkään valkoisesta keittiöstä. Nähtyään kaverinsa Facebook-julkaisun, jossa tämä päällystänyt vanhan lipaston dc-fixillä, hänkin innostui.

– Aiemmin en ollut fixaillut mitään. Päällystin pintoja aina muutaman päivässä, mutta arviolta koko hommaan meni noin 15 tuntia. Toki iso homma oli myös kaappien ja laatikoiden irroitus ja takaisin asennus. Vaikeinta oli kulmien teko ja isot yhtenäiset pinnat. Myös osat, joita ei voinut irroittaa, olivat asteen hankalampia päällystää. Hintaa koko hommalle tuli 70 euroa, sillä ostimme 90 cm leveää kalvoa 15 metriä.

Ennen ja jälkeen.
Ennen ja jälkeen.

Kaikki tämän nettiartikkelin kuvat on kopioitu Facebookin dc fix tuunaajat -ryhmästä haastateltavien luvalla.

Pohjalaismaakuntien parhaimmat lapaset ovat tässä! Ovatko suosikkisi raikkaat Pohjois-Pohjanmaan lapaset, hillityn harmaat Keski-Pohjanmaan lapaset vai maitohorsmasta mallinsa saaneet Etelä-Pohjanmaan lapaset? 

1. Pohjois-Pohjanmaan lapaset

Limenväriset Pohjois-Pohjanmaan lapaset ovat talven raikkaimmat lämmittäjät.

Ohjeen löydät täältä. 

2. Keski-Pohjanmaan lapaset

Keski-Pohjanmaan ihanat valko-harmaat lapaset ovat takuulla tyylikkäät.

Ohjeen löydät täältä.

3. Etelä-Pohjanmaan lapaset

Nämä lapaset lainaavat värinsä nykyiseltä Etelä-Pohjanmaan maakunta­kukalta, maitohorsmalta.

Ohjeen löydät täältä. 

Kotitalo ja vanha äiti saavat nyt jäädä. Terttu Fält muuttaa helpompaan asuntoon, kerrostaloon ja uuteen yhteisöön. Miksi?

Terttu Fält, 64, on tehnyt päätöksensä. Hän jättää omakotitalon, jota on asunut yli 30 vuotta. Samalla Terttu jättää tuttuakin tutumman tontin, sen pihapiirin, jonne hän muutti vanhempiensa kanssa kymmenvuotiaana ja jonka vanhempaa taloa asuu edelleen hänen 87-vuotias äitinsä.

Muuttopäätös kypsyi hitaasti. Terttu erosi miehestään, kun lapset olivat teini-iässä. Lapsien lähdettyä 15 vuotta sitten hän jäi yksin suureen taloon ja äidin lähelle.

– Tämä ei ole yksin asuvan naisen asumismuoto. Koen omakotitalon enemmän rasitteena kuin ilona. Olisin muuttanut jo aiemmin, jos vanhemmat eivät olisi olleet tuossa naapurissa.

Kiinteistövälittäjänä Terttu näki, että vanhuus omakotitalossa ei sovi kaikille.

Nytkin voi jossitella, onko aika sopiva, sillä äiti haluaa jäädä edelleen vanhaan taloonsa.

– En hoputa enkä patista äitiä. Ei sieltä uudesta asunnosta niin pitkä matka tänne ole auttelemaan.

Terttu työskenteli pitkään kiinteistönvälittäjänä ja näki, että vanhuus omakotitalossa ei sovi kaikille.

– Olen mieluummin ihmisten ilmoilla kuin puuhailen täällä yksinäni.

Sukupolvien ammottava kuilu

Terttu muuttaa ensi vuonna valmistuvaan yhteisölliseen senioritaloon, Kotisatamaan Helsingin keskustaan.

Muutossa asuinneliöt puolittuvat, maisema avautuu kahdeksannesta kerroksesta ja vanhoista tavaroista pitää luopua.

Omakotitalo on elämänvaiheasunto, josta voi myös luopua.

Terttua vetää keskustaan yhteisöllisyys.

– Äiti sanoo, että taas se höpöttää siitä kommuunista. Hän ei ymmärrä ajatusta alkuunkaan. Kysymys on klassisesta sukupolvien kuilusta. 1950-luvulla syntyneelle omakotitalo ei ole elämän suurin saavutus, josta on pidettävä kiinni kynsin ja hampain.

Tertun kaltaisia on yhä enemmän. He eivät halua käyttää vireitä eläkevuosiaan pihalla kupsuttamiseen, talon kunnostamiseen ja eletyn elämän muistojen vaalimiseen. Heille omakotitalo on elämänvaiheasunto, josta voi myös luopua.

Loppukiri synnytti ilmiön

Muutos alkoi kymmenisen vuotta sitten. Kerrostaloasumisen vaihtoehdottomuuteen kyllästyneet helsinkiläisseniorit alkoivat miettiä, millaisessa talossa he haluaisivat ikääntyä.

Mietintä synnytti Aktiiviset seniorit -yhdistyksen ja rakennushankkeen, jonka tuloksena Helsingin Arabianrantaan nousi poikkeuksellinen kerrostalo vuonna 2006.

Kirsti Sivénin suunnittelema talo sisälsi omistusasuntojen lisäksi runsaasti yhteistiloja. Asumisen idea jäljitteli maaseudun kiinteää kyläyhteisöä, jossa talkoillaan, sivistytään ja juhlitaan yhdessä.

"Keskustaan pitää muuttaa silloin, kun siitä vielä pystyy nauttimaan."

Talo nimettiin itseironisesti Loppukiriksi ja asukkaiden alaikärajaksi määriteltiin 48 vuotta.

Kaikki halukkaat eivät mahtuneet Loppukiriin, joten yhdistys alkoi suunnitella seuraavaa taloa Helsingin Kalasatamaan. Sinne Terttu on nyt muuttamassa.

– Mielestäni keskustaan pitää muuttaa siinä vaiheessa, kun keskustasta pystyy vielä nauttimaan.

Saisimmeko oman talon?

Loppukiri herätteli myös rakennusyhtiöt: mitäpä jos ikääntyvä asiakas kaipaa kerrostaloltaan muutakin kuin hissin, esteettömän wc:n ja ovisummerin.

Ekonomieläkeläinen Yrjö Somersalmi kuunteli Helsingin ekonomien senioritapaamisissa vakiokeskustelua, voisivatko eläkkeellä olevat ekonomit rakentaa oman senioritalon. Somersalmi ilmoittautui vapaaehtoiseksi selvittämään, lähtisikö joku rakennusyhtiö hankkeen toteuttajaksi.

Heti ensimmäisellä soitolla tärppäsi. Rakennusyhtiö Skanska oli pannut merkille, että heidän uusien keskustakerrostalojensa ostajakunta ikääntyi.

Skanskan kehitysjohtaja Susanna Sucksdorff pyysi Yrjöä kokoamaan kuuden seniorin ryhmän suunnittelemaan mieleistään taloa.

– Olin varannut ensimmäisen tapaamiseen lehtiöitä ja kyniä. Kun kaikki osallistujat nostivat taulutietokoneensa pöydälle, kokosin lehtiöt pois ja hautasin omat eläkeläisstereotypiani, Susanna naurahtaa.

Ilman tukevaa rahatukkoa ei näihin senioritaloihin ole asiaa.

Tontti löytyi Espoon Niittymaalta, Tapiolan naapurista. Talo saa nimekseen Konkari ja se valmistuu alkuvuoteen 2016 mennessä. Jatkossa Skanska aikoo rakentaa Konkareita eri puolille Suomea.

– Ehkä neljä, viisi taloa vuodessa, Susanna Sucksdorff sanoo.

Kotisatamassa ja Konkarissa ihmiset ostavat asunnot omikseen ja maksavat yhteistilat neliöhinnoissaan. Ilman tukevaa rahatukkoa ei näihin senioritaloihin ei ole asiaa.

"Kaikkien kanssa ei tarvitse ystävystyä, mutta voi tulla toimeen."

Uuden elämän kynnyksellä

Moni yksin elävä kaipaa juttu-, ateria-, lenkki- ja teatteriseuraa. Siitä hyvästä voi jopa maksaa, että kerrostalossa löytyy tiloja rupatteluun ja yhdessä tekemiseen.

– Ihan turha miettiä, että se yhteisöllisyys olisi yhtä auvoa ja kaikki ystäviä keskenään. Lähden siitä, että naapuriyhteisö muistuttaa työyhteisöä. Kaikkien kanssa ei tarvitse ystävystyä, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen, Terttu Fält sanoo.

Tertulla on edessään on vielä kuukausia muistoja tihkuvassa talossa, talon myynti keväällä ja lähes kaikesta vanhasta materiasta luopuminen. Haikeaa?

– Kun istuin viime kesänä Hakaniemen torilla, minuun iski onnenpuuska. Vitsi, ens kesänä mä asun tossa lähellä ja hurautan tänne fillarilla aamukahville!

 

Artikkeli on laun perin julkaistu ET-lehden numerossa 2/2015.

Ajoitus.

Kannattaa miettiä, miten haluaa asua, kun lapset ovat muuttaneet maailmalle ja työ ei enää sido. Kun aikeet ja suunnitelmat tiedottaa hyvissä ajoin, myös lapset ehtivät sopeutua ajatukseen vanhan kotinsa myynnistä.

Koti.

Elämään mahtuu erilaisia koteja. Lapsiperhevaiheen unelmakotia ei ole suunniteltu yksin tai kaksin eläkevuosiaan viettäville.

Lumityöt.

Rakkaus omakotitaloon on auttamatta ehtoopuolella, kun katsoo säätiedotusta ja toivoo, ettei huomenna sataisi lunta.

Multa.

Rehellinen vastaus säästää rahaa ja hermoja: onko intohimoni puutarhahommiin ryytimaa- vai parvekelaatikkotasoa?

Raivaus.

Mitä vähemmän tavarassa on kiinni, sen helpompi on muuttaa. Siinä on vissi ero, saneleeko asumismuodon tavara vai ihminen.

Yhteisöllisyys.

Jos koti, harrastukset ja ystävät eivät täytä kanssakäymisen tarvetta, yhteisöllinen asuminen on varteenotettava vaihtoehto.

Pampulainen pussukka sopii moneen käyttöön: vaikkapa virkkuukoukkujen säilytykseen, lääkepussiksi matkalaukkuun tai penaaliksi lapsenlapselle.

Virkattu pikkulaukku muuttaa ilmettään langan mukaan. Hillitystä langasta tulee tyylikäs teatteripussukka, räväkästä hauska kynäkotelo lapsenlapselle. Hauskat pampulat tekevät yksinkertaisen ja helpon pussukan pinnasta eläväisen näköisen.

Nyt kaivamaan koukut ja langat esille – tee vaikka ystävälle synttärilahjaksi.

Virkattu pikkulaukku

  • Koko: Noin 27 x 14 cm.
  • Langanmenekki: Novita Kaste (741) liila tai (333) vaalea khaki 200 g.
  • Virkkuukoukku: Nro 3 tai käsialan mukaan.
  • Muut tarvikkeet: 25 cm vetoketju.
  • Mallivirkkaus: Virkkaa kiinteitä silmukoita (ks) ja pampuloita ohjeen ja piirroksen mukaan.
  • Tiheys: Leveys 10 cm = 7 pampulaa, korkeus 10 cm = 11 pampulaa.

Pohja: Virkkaa aloitusketjuksi 54 kjs + 1 kjs kääntymiseen.

1. krs: virkkaa 1 ks toiseen kjs:aan koukusta laskien ja vielä 1 ks jokaiseen kjs:aan = 54 ks. Käännä työ.

2. krs: virkkaa 1 kjs, virkkaa 1 ks jokaiseen s:aan = 54 ks. Toista kerrosta 2, kunnes työssä on yhteensä 5 kerrosta. Käännä työ ja jatka laukun sivujen virkkaamista suljettuna ympyränä.

6. krs: virkkaa pitkään sivuun 1 ks jokaiseen s:aan (= 54 ks), 4 ks kappaleen päätyyn, virkkaa 1 ks jokaiseen toisen pitkän sivun s:aan (= 54 ks) ja 4 ks kappaleen toiseen päätyyn = 116 ks. Jatka virkkaamista spiraalina eli siirry aina suoraan seuraavalle kerrokselle.

7. krs: virkkaa kiinteitä silmukoita ja virkkaa kummassakin päädyssä 2 ks yhteen = 114 ks.

8. krs: (ks. piirroksen 8. krs) virkkaa ks:ita ja virkkaa joka 3. s:aan pampula piirroksen mukaan. Työhön tulee yhteensä 38 pampulaa.

Virkkaa vielä piirroksen mukaan kerrokset 9–11 ja toista sitten kerroksia 8–11, kunnes laukun korkeus on noin 12 cm. Virkkaa vielä 3 krs kiinteitä silmukoita.

Virkkaa toiseen päätyyn pieni läppä: *käännä työ ja virkkaa 1 kjs, 4 ks*, toista *–* vielä 2 kertaa.

Käännä työ, virkkaa 1 kjs, 1 ks, pampula, 2 ks ja läpän reunaa alas 3 ks.

Virkkaa 1 kerros ks:ita pussin suulle ja päättele vetämällä lanka viimeisen silmukan läpi läpän jälkeen.

Viimeistely: Päätä langanpäät ja ompele vetoketju. Virkkaa 12 kjs, pujota ketjusilmukkaketju vetoketjun vetimen reiän läpi ja virkkaa 1 ks jokaiseen ketjusilmukkaketjun silmukkaan. Katkaise lanka ja solmi langanpäät.

Suunnittelija Rimma Gimpel

Ohjetiedustelut Novita 040 178 2266 ma ja ke 10–14 Lankatiedustelut www.novita.fi, Novita (05)