Yleisradio perustettiin yhdistämään suomalaisia. Kanavatulva ja internet ovat syöneet tätä tehtävää, mutta Ylellä on aina sijansa elämässämme ja arjessamme.

Ohjelmayhtiö O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradion perustettiin toukokuussa 1926. Ensimmäiset ohjelmat lähetettiin jo seuraavana syksynä. Radiotoiminta kumpusi aktiivisten amatöörien kokeiluista. Maailman vanhin yleisradioyhtiö, BBC, oli aloittanut vain neljä vuotta aiemmin.

Yle oli alussa yksityinen hanke.

Yleisradion perustivat ja sen omistivat aluksi yksityiset yhteisöt, kuten Suomen Radioyhdistys, Maataloustuottajain Keskusliitto, Suojeluskuntain Yliesikunta, Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto sekä Suomen Sanomalehtimiesten Liitto. Vasta vuoden 1934 radiolain myötä Yleisradiosta tuli 90-prosenttisesti valtionyhtiö ja monopoli.

Nimeksi oli tarjolla useita vaihtoehtoja: Sinko, Säteisheitin, Kansansäteilijä. Lopulta päädyttiin Yleisradioon, jota termiä puolustusvoimat käytti kaikkien kuultavissa olevasta radiolähetyksestä.

Merisää ja äänimerkit

Toiminnan avasi väliaikainen toimitusjohtaja L. M. Viherjuuri nähden jo silloin, että yleisö voisi hyvinkin olla myös sisällön tuottaja: ”Niin me uskommekin saavamme teidän kaikkien aulista apuanne alkavassa työssämme. Sillä yleisradiotoiminnan tärkeimpänä edellytyksenä lopultakin on hyvä yhteisymmärrys ja hedelmällinen yhteistyö ohjelman lähettäjän ja niitten kuuntelijain välillä.”

Kuuluttaja Kaisu Puuska-Joki oli Ylen hymyilevä ääni.

Ohjelmiston tavoitteena oli kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen ja viattoman ajanvietteen hankkiminen. Syyskuun puolivälissä radioitiin ensimmäinen jumalanpalvelus ja ensimmäinen kuunnelma, ja eduskunnassa mikrofoni oli saman tien paikalla. Merisäätä alettiin lukea ja äänimerkkejä antaa alusta lähtien.

”Välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua.”

Koska väline oli uusi suomalaisten elämässä, kansaa piti myös opastaa. Radion kuunteluohjeet vuodelta 1931 neuvovat, että ”välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua lähetyksen alettua. Pieni kysäisy voi aiheuttaa pitkän keskustelun, ja tällöin on kaikkien läsnäolijain kuuntelu auttamattomasti pilalla. Niiden, jotka haluavat puhella, on siirryttävä johonkin toiseen huoneeseen.”

Yleisradion ulkolähetysauto vuonna 1937.

Aluksi kaikki lähetykset olivat suoria. 1930-luvun puolivälissä käyttöön saatiin äänityslaite, jota tallensi ohjelman lakkalevylle. Yleisradion vanhin säilynyt tallenne on presidentti P. E. Svinhufvudin puhe uudenvuodenpäivänä 1935.

Neuvoja lapsille

Markus-setä eli Markus Rautio (1891−1973) oli radion varhaisaikojen suosituimpia hahmoja. Hänen juontamaansa Lastentuntia lähetettiin Ylen perustamisvuodesta 1926 aina vuoteen 1956. Rautio toimi myös selostajana, ohjasi kuunnelmia ja koulutti.

Kaikissa Lastentunneissa oli kasvattava sanoma. Tunnetuimmaksi tuli Raution toistama kehotus lapsille syödä kiltisti puuronsa. Ohjelman lopuksi Rautio lähetti terveisiä eri puolille maata. Elämään jäi sanonta ”sinne menivät kuin Markus-sedän terveiset”, kun jokin asia sujui helposti.

– Olen syntynyt 1940 ja ehdin vielä kuunnella Lastentunteja, muistelee tv-uutisten pitkäaikainen toimittaja Arvi Lind.

”Markus-setä luki velipojan kirjeen.”

– Huippujuttu oli, kun velipoikani lähettämä kirje luettiin. Meillä oli kesämökki Savitaipaleella. Veli kellui auton sisärenkaalla järvellä, kun tuuli vei hänet kauas selälle. Isä huudettiin hätiin, ja hän ui renkaan kiinni. Tämän Mikki-Hiiri merihädässä -tapahtuman veljeni kertoi kirjeessään.

Kuuluttajat kuninkaita

Radion henkilöitymiä 1930-luvulta lähtien olivat kuuluttajat, ”hymyilevä ääni”, Kaisu Puuska-Joki (1907−1996) ja Suomen ritarihuoneen ensimmäiseen kreivilliseen sukuun kuulunut Carl-Erik Creutz (1911−2000). Molempien ura kesti nelisenkymmentä vuotta. Creuzia pääkuuluttajana seurasi Pentti Fagerholm (1935−2015).

Carl-Erik Creuz työnsä touhussa.

Sotien aikana radio palveli isänmaan asiaa, piti yllä mielialaa ja lähetti naapuriin propagandaa. Lähetyksiä tehtiin myös rintamalla. Lastentunnin terveisiin kätkettiin viestejä kaukopartioille. Aunuksen rintamaradiota johti Pekka Tiilikainen (1911−1976), joka sai lempinimen ”sinivalkoinen ääni”.

Hellaradio ärsytti oikeistopiirejä.

Sodan jälkeen Hella Wuolijoen (1886−1954) pääjohtajakaudella Yleisradiossa puhalsivat vasemmistolaiset tuulet. Se ärsytti sodasta toipuvia kuuntelijoita, jotka alkoivat porvaripoliitikkojen tuella vaatia muutosta ”hellaradioon”. Vuonna 1948 säädettiin laki, jolla Ylen hallintoneuvoston valinta siirrettiin eduskunnalle.

Pekka Tiilikainen oli itse "sinivalkoinen ääni".

Helsingin olympialaisten radiointi oli Ylelle sen historian suurin ponnistus. Sitä varten perustettiin erillinen radiojaosto ja kampanjoitiin iskulauseella ”Radio tuo kisat kotiin”. Valtionapua myönnettiin kalustohankintoihin.

Samoihin aikoihin legendaarinen Usko Santavuori (1922−2003) ideoi yhtä legendaarisen tosiradio-ohjelmansa Radio tekee murron. Santavuori murtautui Helsingin poliisipäällikön suostumuksella radioliikkeeseen selostaen tapahtumaa, mutta sopimuksesta ei ilmoitettu muille viranomaisille. Santavuori jäi kiinni ja joutui poliisien pamputtamaksi.

Radiosta näköradioon

Teekkarien tekemä television ensimmäinen koelähetys nähtiin keväällä 1955. Suomen Televisio aloitti omat koelähetyksensä vuonna 1957 ja varsinaiset ohjelmat seuraavana vuonna.

Ensimmäiset lähetykset tuotettiin Fabianinkadun radiotalosta. Vieressä olevan hotelli Palacen katolta ohjelmat siirrettiin linkillä Stadionin torniin, jossa varsinainen lähetin sijaitsi. Vuoden 1958 alusta lähtien tv-ohjelmia oli viitenä iltana viikossa.

Television myötä Yleisradiosta tuli 1960-luvulla yhteiskunnallinen valtatekijä ja poliittisten intohimojen kohde. Pääjohtaja Eino S. Repo (1919−2002) hyllytettiin ”liian punaisena”, kun hän päästi ääneen konservatiivisia ja isänmaallisia arvoja pilkkaavat nuoret radikaalit.

”Politiikka ei näkynyt uutistoiminnassa.”

– Aika oli sellainen, että ihmiset vieroksuivat muutosta ja alettiin puhua reporadiosta kielteisessä sävyssä. En myönnä vieläkään, että politiikka olisi näkynyt uutistoiminnassa. Totta kai Ylessä oli silloin erilaisia ohjelmia ja ohjelmien tekijöitä, vasemmistolaisittain ajattelevia mutta myös oikeistolaisia, Arvi Lind kertoo.

Ensimmäinen värilähetys 1969 oli presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuhe. Hän oli myös yksitoista vuotta aiemmin avannut Suomen Television säännölliset lähetykset.

Tärkeä instituutio

1980-luvun puolivälissä Ylen radiomonopolin murtui, ja 2000-luvulla internet mullisti tiedonvälityksen lopullisesti. Näihin vaiheisiin saakka Yleisradiolla oli suomalaisia yhdistävä rooli, niin kuin perustamisvaiheessa oli tarkoitettukin. Ohjelmaa kuunnellessa tai katsoessa syntyi ainakin illuusio siitä, että saman asian äärellä on joku toinenkin. Nykyisessä kanavatulvassa sellaisesta ei voi enää puhua.

Arvi Lind työskenteli Ylessä yli 40 vuotta.

Yleisradion ääni ja kuva ovat kuitenkin olleet tärkeä ja tuttu osa suomalaisten elämää. Tätä kuvaa kuuluttaja Pentti Fagerholmista ja urheiluselostaja Raimo Häyrisestä kertova anekdootti. He istuivat paikallisjunassa ja keskustelivat muina miehinä päivän asioista. Heidän takanaan istui kiusaantuneen oloinen mies, joka ärähti viimein: ”Laittakaa nyt se radio kiinni”.

– Yleisradio on aina ollut arvostettu instituutio. Lind vahvistaa.

– Eräs työtoverini kertoi kaskun Lemillä 1930-luvulla vaikuttaneesta räätäli Tilkkusesta. Pastori Karttunen oli hankkimassa pukua Tilkkuselta ja erehtyi tokaisemaan, että teetti arkipuvut kotikylällä mutta paremmat puvut Viipurissa. Tilkkunen tokaisi siihen: ”Ihan niinku miekin. Mie kuuntelen ne paremmat saarnat radiosta.”

Yleisradion vaiheita

9.9.1926 Suomen Yleisradio lähettää ensimmäisen radio-ohjelmansa.

1926 Markus-sedän Lastentunnit alkavat.

1927 Radio-orkesteri perustetaan.

1928 Lahden suurasema valmistuu. Lähetykset alkavat kuulua suuressa osassa maata.

1930 Kuuntelulupien määrä ylitti 100 000.

1931 Martti Jukola aloittaa urheiluselostajana.

Martti Jukola selostaa urheilukilpailuja.

1934 Kouluradio perustetaan.

1936 Kaisu Puuska-Joki aloittaa kuuluttajana.

1938 Radiolähetykset ulkomaille alkavat.

1939 Carl-Erik Creutz aloittaa kuuluttajana. Pekka Tiilikainen aloittaa vakinaisena urheiluselostajana.

1945 Kuuntelulupien määrä ylitti 500 000. Hella Wuolijoki pääjohtajana 1945-49.

1949 Ylen ensimmäinen eduskunnan valitsema hallintoneuvosto aloitti toimintansa. Itsenäisyyspäivän vastaanotto radioidaan ensimmäisen kerran.

1950 Niilo Tarvajärvi aloittaa Yleisradiossa. Ensimmäinen Aamukahvi-ohjelma.

1955 Miljoonan kuunteluluvan raja ylittyy.

1956 Koko maan kattava ULA-asemaverkko valmistuu. FM-aallot paransivat kuuluvuutta ja mahdollistivat rinnakkaislähetykset. Pentti Fagerholm aloittaa radiokuuluttajana.

1.1.1958 Suomen television lähetykset alkavat. Teija Sopanen aloittaa televisiokuuluttajana Suomen televisio -kanavalla.

1.9.1959 Ensimmäiset tv-uutiset.

1963 Urheiluruutu ja Sävelradio aloittavat. Yleiskanava saa rinnalleen rinnakkaisohjelman.

1964 Yle ostaa Tesvision ja Tamvision. TV-ohjelma 2 aloittaa toisena televisiokanavana.

1965 Arvi Lind aloittaa tv-uutisissa. Eino S. Repo pääjohtajaksi, reporadio 1965-69

1967 Radio-ohjelmien stereolähetykset alkavat.

1968 Ylen toimitalo Taka-Töölössä valmistuu.

1969 Värilliset tv-lähetykset alkavat. Aluksi vain osa oli värillisiä.

1972 Radion stereotestit alkavat. Ensimmäinen Puhelinlangat laulaa -lähetys.

1977 Kuuntelulupa- eli radiolupamaksu poistettiin. Ensimmäinen värillinen tv-uutislähetys.

1978 Pasilan Radiotalo otetaan käyttöön.

1982 Televisiolupien määrä ylittää miljoonan.

1985 Ylen radiomonopoli murtuu, kun kaupalliset paikallisradiot aloittavat toimintansa.

1993 Toimitalo Iso Paja valmistuu Pasilaan.

1994 Yleisradio-laki astuu voimaan.

1995 Yleisradio avaa verkkosivustonsa.

1998 Suomen ensimmäinen digitaalinen radiokanava YLE Peili aloittaa lähetykset.

2001 Digitaaliset tv-lähetykset alkavat.

2005 Televisiokanavien satelliittijakelu ulkomaille alkaa.

2007 Yle Areena avautuu internetissä. Maanpäälliset tv-lähetykset muuttuvat kokonaan digitaalisiksi, kaapeliverkossa vuotta myöhemmin.

2011 Säännölliset teräväpiirtolähetykset alkavat Yle HD -kanavalla.

2013 Tv-maksusta siirrytään Yle-veroon.

2015 Kaikki Ylen tekemät tv-ohjelmat ovat HD-laatua.

2016 Yle täyttää 90 vuotta.

 

Hankasalmen metsissä käy mustikka-aikaan kuhina. Säännöt ovat yksinkertaiset: se kerää joka kerkeää. Näin tuumaa myös ahkera marjastaja Sirpa Hatakka.

Heinäkuu on lopuillaan, mutta mustikkakausi vasta alkaa Keski-Suomessa Hankasalmella.

Sirpa Hatakka, 50, ei harmittele marjasadon myöhästymistä. Rehut on saatu tehtyä tilan lehmille, ja nyt on hyvää aikaa mustikkametsälle.

Sirpan ensimmäiset muistikuvat mustikkaretkiltä ovat kaukaa. Hänen äitinsä ansaitsi sivutuloa marjanpoiminnalla ja tytär oli matkassa pienestä pitäen.

– Ne reissut tuntuivat pitkiltä, sillä kotiin ei lähdetty ennen kuin äidin sangot olivat täynnä, Sirpa muistelee.

Moinen siedätyshoito voisi viedä marjastusinnon loppuiäksi, mutta toisin kävi.

Sirpa kerää mustikkaa kotitarpeiksi. Satakunta litraa menee pakkaseen.

Sen päälle hän noukkii tuoreena syötävät. Kokeneelta poimijalta sadan litran kerääminen onnistuu 10–20 litran ja muutaman tunnin kertaerissä.

– Eipä sieltä metsästä paria ämpäriä enempää saa kerralla kannettuakaan.

Sirpa muutti miehelään Hankasalmen Säkinmäkeen parikymppisenä. Lapsia syntyi neljä, ja he alkavat olla jo omillaan. Maatila elää metsästä ja nuorkarjan kasvatuksesta. Tilalla varttuu myös kolme ravihevosta.

Sirpa tuntee vetoa marjametsään sekä järki- että tunnesyistä.

– Marjat ovat terveellisiä, eikä niiden hankkimiseen tarvitse käyttää rahaa. Miehelläni on nuoruusiän diabetes. Tiedän, että teen hänellekin hyvän työn, kun kerään marjoja pakkaseen.

Luonto hoitaa paitsi antimiensa syöjiä, myös niiden kerääjää.

"Metsässä saa akkunsa ladattua", Sirpa toteaa.

Tämän kesän tavoitteesta on vasta neljäsosa kerättynä, joten on aika lähteä katsomaan, ovatko mustikat kypsyneet.

Mustikoiden kerääminen ei ole kallista välineurheilua. Sirpan päivän varusteet ovat kumisaappaat, farkut, kevyt ulkoilutakki, kymmenen litran ämpäri ja vaaleanpunainen poimuri.

Hyttysiä ei ole. Jos olisi, Sirpa pukeutuisi miehensä vanhaan Marimekko-paitaan.

– Se on niin paksua puuvillaa, että hyttynen ei pistä läpi eivätkä risut raavi.

Ajamme metsäautotien päähän ja kipuamme vanhalle hämäläisten eränkäyntialueiden rajapisteelle Häähninmäelle. Edellisenä iltana maastossa on suunnistettu, ja suunnistajien mukaan mustikkaa oli paljon.

Ainakin mustikanvarpuja riittää. Lähempää erottuvat myös marjat, mutta osa on vielä pieniä ja raakojakin.

Muutama vuosi sitten Sirpa olisi odottanut suosiolla muutaman päivän, mutta enää siihen ei ole varaa.

Hankasalmen metsiin on syntynyt kilpailutilanne: paikalliset vastaan thaipoimijat.

Sirpa suhtautuu thaipoimijoihin kunnioituksella. Aamun ensimmäiset thaipoimijahavainnot hän teki jo kuudelta.

– Se kerää joka kerkeää, näinhän se menee. Metsään jää niin paljon marjaa, että kyllä näistä riittää meille kaikille.

Häähninmäelle thaimaalaiset eivät ole aamusta osuneet. Marjasaaliin ratkaisevat oma viitseliäisyys ja luonnon anteliaisuus. Vaikka kypsiä mustikoita saa vielä etsiä, ämpäri täyttyy parissa tunnissa.

Työn touhussa mieli rauhoittuu. Homma vetää hiljaiseksi puheliaammankin ihmisen.

– Enemmän kuin thaipoimijat minua arveluttavat karhut, Sirpa sanoo.

Säkinmäen kylässä jälki- ja näköhavaintoja karhuista tehdään tiuhaan.

Metsässä kannattaakin pitää pientä meteliä itsestään.

– Kun olen yksin metsässä, koetan muistaa kolistella ja rykiä, Sirpa kertoo.

Pari kertaa hänellä on marjamatkalla ollut vahva tunne, että hän ei ole yksin.

– Viime vuosina olen alkanut käydä marjassa vähän useammin naapurien kanssa, kun kotoa ei saa ketään karhun syötiksi, Sirpa toteaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä vuonna 2016.

Vierailija

Mustikkahirmun ykkössääntö: Se kerää joka kerkiää

Tuosta marjastuksesta sen verran, että moni pitää omimansa marjapaikkansa visusti salaisuutenaan paljastamatta sitä muille tyyliin "Kätkäläinen" joka jopa vartioi hillasuotaan muilta marjojen kypsymiseen saakka. Tuommoinen marjakateus on aina huvittanut minua suuresti ja siitä monet naurut nauranut sellaiseen törmätessäni. Tuossa vielä siitä satiirin muodossa: http://cheatingu.com/uutissirkus/?p=2350
Lue kommentti

Tiedätkö mitä ovat vesiputti, kompiainen tai gosari? Tee ET-lehden murretesti ja katso kuinka hyvin hallitset Suomen murteet.

Taipuuko Turun murre? Viennätkö savoa sujuvasti? Ookkonää Oulun torilla kuin kotonasi? ET:n murretesti kertoo kuinka hyvin hallitset Suomen murteet.

Osallistu etlehti.fi:n suureen murrekeskusteluun.

Taustaa: suomen kieli hämäläistyy.

Kolmekymppisen Tarmon nypläämä pitsi voi päätyä tatuoinniksi, graffitiksi tai valoteokseksi. Samalla pitsitaiteen sekatyömies luo Raumalle uutta kaupunkikuvaa. Videolla jutun lopussa Tarmo opastaa heijastinpitsin tekoon. Vuoden 2017 Rauman pitsiviikko alkaa 22.7.

Ken näki talvisydännä Vanhan Rauman raatihuoneen julkisivun, yllättyi ja ihastui. Sitä koristava huikea pitsivaloteos Spectaculum 79 Ceti teki kunniaa niin koko kaupungille kuin suomalaiselle pitsinnypläystaidolle, uudella tavalla.

– Minusta pitsi sopii hyvin kaupunkiin, kuvataiteen elementtinä. Arvostan vanhaa käsityöperinnettä, mutta haluan nähdä sen elävän ja kehittyvän. Pyrin myös tomuttamaan ja ravistamaan käsityksiä siitä, mitä pitsi voi olla, sanoo teoksen luoja Tarmo Thorström, 32.

Tarmon into käsitöihin syttyi luokanopettajan opinnoissa. Kivijärveltä lähtöisin oleva nuori mies aloitti opinnot vuonna 2003 Raumalla, ja otti sivuaineekseen tekstiilikäsityön.

– Löysin käsillä tekemisen palon heti, kun lähdin virkkaamaan. Opin virkkauksen netistä opetusvideoilta. Virkkauksen avulla aloin oppia muotoja ja kolmiulotteisen pinnan luomista.

"Opin virkkauksen netin opetusvideoilta."

Nypläysopin Tarmo sai raumalaiselta mestarinyplääjältä Impi Alangolta. Sittemmin nypläys on vienyt miehen mennessään.

Pitsiä baaritiskin reunaan

Tämän kevään Tarmo tarjoaa raumalaisille yrityksille ilmaiseksi pitsikonsultaatiota, Satakunnan kulttuurirahaston työskentelyapurahan turvin.

Kun kulttuurikuppila Brummi halusi pitsikoristeen baaritiskille, Tarmo nypläsi pitsin, skannasi sen digitaaliseen muotoon ja leikkasi laserilla sapluunaksi. Sitten hän maalasi baaritiskin sapluunan avulla. Kustannukset olivat 35 euroa.

Tarmo pursuaa ideoita kaupunkikuvan kohentamiseen.

Esimerkiksi rumien sähkökaappien ympärille voisi rakentaa pitsikotelon laserilla pitsin muotoon leikatusta teräksestä.

Kitukränni-kadun voisi päällystää erivärisillä ja -muotoisilla kivillä pitsikuvioon. Ja iso pitsiveistos liikenneympyrään!

Rauman Kauppatorilla on tolppa, jonka muutama autoilija vuosittain töytäisee kumoon. Pari vuotta sitten Tarmo nypläsi heijastinnauhasta pitsin tolpan ympärille. Se varastettiin. Tänä syksynä Tarmo teki sapluunan ja maalasi siihen heijastinmaalilla pitsikuvion. Palaute on ollut hyvää.

– Haluaisin myös tehdä metallipitsiä pannaksi tolpan ympärille. Joka tolpassa olisi heijastava väli- ja reunapitsi – ylempi jalankulkijoille, alempi autoilijoille. Joka tolppaan eri pitsi, ja päälle messinkilaatta kertomaan tästä käsityötaiteesta. Se olisi siis Rauman pitsin ulkoilmanäyttely!

Pitsihiha toimii kuin tatuointi

Tarmo on osallistunut kolmena kesänä Pitsi goes pub -tapahtumaan. Pitsiteoksia vietiin sinne, missä ihmiset liikkuvat, vaikka oluttuopillisen äärelle.

– Kaikki eivät suinkaan olleet langasta.

Jyrki Repo nypläsi piikkilangasta pitsiä. Marko Suomi on nyplännyt pitsipeniksiä ja virkannut dildolle pitsikondomin. Kiitosta sai uusi näkökulma ja vanhan ravistelu.

Yksi Tarmon uusimpia töitä, raumalaisen kansanedustajan Kristiina Salosen juhlapuvun nyplätty pitsitatuointi nähtiin presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlassa. Puvun suunnitteli ja ompeli Laura Hannula.

– Puvun pitsi liittyy hienosti vanhan merenkulkukaupungin historiaan. Tutkimme vanhoja tatuointeja, joiden kuvastoon kuuluu merenneitoja, ankkureita ja lintuja. Nypläsin pitsin paksusta puuvillalangasta ja värjäsimme sen Lauran kanssa tekstiiliväreillä tuputellen, Tarmo kertoo.

Nyplääminen rentouttaa

Tarmolla on toistakymmentä nypläystyynyä. Yksi on kätevä matkatyyny, jolla nyplääminen sujuu vaikka bussissa. Puisia nypylöitä on parituhatta.

– Nypläys rentouttaa ja puhdistaa mielen, kuten vaikka liikunta tai lukeminen. Monesti istutaan puolison kanssa kotona tyynyt vierekkäin ja nyplätään. Nypläyksessä on myös monotonisuuden nautinto. Voin nyplätä tuntikausia.

Nypläyksestä on tullut Tarmolle myös itseilmaisun väline, tapa luoda jotain henkilökohtaisesti merkittävää.

"Nypläys rentouttaa ja puhdistaa mielen."

– Teen myös pientä tasa-arvotyötä. Saan vuodesta toiseen kuulla samoja kommentteja: pystytkö puhumaan ja nypläämään yhtä aikaa, vaikka olet mies.... Aion nyplätä julkisesti niin kauan, ettei nypläävä mies herätä yhtään enempää huomiota kuin nyplääjämummukaan.

Katso videolta tämän jutun alla Tarmon ohjeet, miten nypläät itse hyödyllisen heijastinpitsin.

Toukokuussa Tarmo tekee apurahan turvin täsmäiskuja kouluihin nypläyksen tiimoilta.

– Vuonna 1807 oli 1200 asukkaan Raumalla noin 600 nypläystyynyä. Jos luvun suhteuttaa nykyiseen 40 000 asukkaaseen, se tarkoittaisi 20 000 nypläystyynyä.

Pitsiviikoilla Tarmo on usein opettanut nypläystä. Nyt hän valmistaa sinne Pitsi ja matematiikka -näyttelyn ja luennon. Matematiikalla on pitsin suunnittelussa tärkeä osa.

Myös uudet materiaalit innostavat. Tarmo on jo tehnyt muutamia nypläyskokeiluja kupari- ja hopealangoilla, ja kotimainen puulanka kiinnostaa.

– Taipuisista valoletkuista voisi muovailla pitsiteoksen ja pistää kellumaan Rauman kanaaliin, jossa se hehkuisi talviaikaan, Tarmo haaveilee.

Sokerina pohjalla: Tarmo teki facebookiin kuvamanipulaation siitä, miltä Rauman vesitorni näyttäisi pitsin kanssa. Se sai tuhansia tykkääjiä ja jakoja.

Joko näit nämä? Järvenpäässä hämmästyttää pitsi-Beetle - katso kuvat!

Vuoden 2017 Rauman pitsiviikko on  22.–30.7. Sen ohjelman löydät täältä.

 

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Kestosuosikki vuodesta toiseen on ET-kesäkassi. Puuvillalangasta syntyy muodikas olkakassi rannalle, torille tai pieneksi kauppakassiksi.

HUOM! Löydät linkin lehden ohjeeseen jutun lopusta, piirros näkyy silloin selvemmin.

Kassin koko noin 34 x 50 cm

Tarvikkeet:

Noin 250 g melko paksua luonnonvalkoista virkkauslankaa, esimerkiksi Säästökerälankaa.
Virkkuukoukku nro 2 mm.

Kassin koko riippuu langan paksuudesta ja virkkaajan käsialasta. Paksummalla langalla saat isomman kassin, ohuemmalla pienemmän.

Kokeile tiheyttä virkkaamalla mallitilkuksi 10 cm ketjusilmukoita ja siihen pari kerrosta pylväitä. Mallityössä tiheys on 24 pylvästä /10 cm.
Koko kassin ympäryksessä on yhteensä 160 pylvästä, eli leveys on noin 34 cm. Jos virkkaat tiuhempaa, kassista tulee pienempi, löyhempää virkatessa isompi.

Aloita pohjasta:

Tee 51 ketjusilmukkaa ja virkkaa ensimmäinen pylväs koukusta laskien neljänteen ketjusilmukkaan (katso piirros oikealla ylhäällä).

Virkkaa aloitusketjuun 1 pylväs joka silmukkaan koko sivulle, virkkaa ketjun viimeiseen silmukkaan vielä 3 pylvästä kulmaa varten, (katso piirros oikealla ylhäällä), ja virkkaa sitten aloitusketjun toiselle sivulle 1 pylväs joka silmukkaan ja päätyyn 3 pylvästä.

Työssä on siis ensimmäisellä kerroksella 48 p molemmilla pitkillä sivuilla ja 3 p molemmissa päissä.

Jatka piirroksen mukaan pohjan ympäri ja siirry kerrokselta toiselle 3 ketjusilmukalla piirroksen mukaan ja sulje kerros 1 piilosilmukalla alun kolmanteen ketjusilmukkaan.

Lisää kummassakin päässä piirroksen osoittamalla tavalla ja virkkaa pohjan ympäri 6 kerrosta.

Työssä on nyt yhteensä 160 pylvästä, tasoita silmukkamäärää tarvittaessa.

Sivukappale:
Virkkaa alimman piirroksen mukaan, aloita keskeltä piirrosta. Jokainen tumma ruutu = 1 pylväs ja tyhjän ruudun kohdalla virkataan 1 ketjusilmukka pylvään tilalle.

Piirroksesta (ylin kaavio oikealla) näet, kuinka 1 pylväs vastaa tummaa ruutua ja ketjusilmukka vastaa tyhjää ruutua piirroksessa (alin piirros), voit aloittaa virkkaamisen piirroksen (oikealla ylhäällä) mukaan, tämä aloituskohta on sama kohta kuin aloituskohta alimmassa piirroksessa.

Kun pääset alkuun, siirry virkkaamaan alimmaksen piirroksen mukaan, tässä näkyy koko kassin toinen puoli.

Virkkaa koko ajan kassin ympäri toistamalla 16 silmukan mallikertaa 10 kertaa. Virkkaa piirroksen mukaan 30 krs (tai haluttu korkeus).

Olkanauhat:
Jaa työ kahtia ja virkkaa olkainta varten kumpaakin sivua erikseen piirroksen mukaan, ja ompele lopuksi olkanauhan päät yhteen.

Voit virkata olkanauhaa pidemmäksi jos haluat, jatka silloin kumpaakin puoliskoa yhtä paljon.

Virkkaa lopuksi kassin yläreunoihin 1 kerros kiinteitä silmukoita.

Vinkki:

Voit virkata mallivirkkauksella myös verhoa tai tyynynpäällistä.
Luo silloin halutun pituinen ketjusilmukkaketju, jonka silmukkamäärä on jaollinen 16 s:lla, ja virkkaa mallivirkkausta toistamalla 16 silmukan mallikertaa.

Oheinen pdf-tiedosto sisältää suuremman kuvan ohjepiirroksesta.

Vierailija

Virkkaa ET-kesäkassi

Googlauksella "ET kassi" löytyi monenlaista väriä ja toteutusta tuosta mallista..... Mikäs on kesän muotiväri ? Onnistusko C-kasettien nauhoista tuon virkkaus ,onko kukaan kokeillut? Minkäkokoinen koukku?
Lue kommentti