Yleisradio perustettiin yhdistämään suomalaisia. Kanavatulva ja internet ovat syöneet tätä tehtävää, mutta Ylellä on aina sijansa elämässämme ja arjessamme.

Ohjelmayhtiö O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradion perustettiin toukokuussa 1926. Ensimmäiset ohjelmat lähetettiin jo seuraavana syksynä. Radiotoiminta kumpusi aktiivisten amatöörien kokeiluista. Maailman vanhin yleisradioyhtiö, BBC, oli aloittanut vain neljä vuotta aiemmin.

Yle oli alussa yksityinen hanke.

Yleisradion perustivat ja sen omistivat aluksi yksityiset yhteisöt, kuten Suomen Radioyhdistys, Maataloustuottajain Keskusliitto, Suojeluskuntain Yliesikunta, Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto sekä Suomen Sanomalehtimiesten Liitto. Vasta vuoden 1934 radiolain myötä Yleisradiosta tuli 90-prosenttisesti valtionyhtiö ja monopoli.

Nimeksi oli tarjolla useita vaihtoehtoja: Sinko, Säteisheitin, Kansansäteilijä. Lopulta päädyttiin Yleisradioon, jota termiä puolustusvoimat käytti kaikkien kuultavissa olevasta radiolähetyksestä.

Merisää ja äänimerkit

Toiminnan avasi väliaikainen toimitusjohtaja L. M. Viherjuuri nähden jo silloin, että yleisö voisi hyvinkin olla myös sisällön tuottaja: ”Niin me uskommekin saavamme teidän kaikkien aulista apuanne alkavassa työssämme. Sillä yleisradiotoiminnan tärkeimpänä edellytyksenä lopultakin on hyvä yhteisymmärrys ja hedelmällinen yhteistyö ohjelman lähettäjän ja niitten kuuntelijain välillä.”

Kuuluttaja Kaisu Puuska-Joki oli Ylen hymyilevä ääni.

Ohjelmiston tavoitteena oli kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen ja viattoman ajanvietteen hankkiminen. Syyskuun puolivälissä radioitiin ensimmäinen jumalanpalvelus ja ensimmäinen kuunnelma, ja eduskunnassa mikrofoni oli saman tien paikalla. Merisäätä alettiin lukea ja äänimerkkejä antaa alusta lähtien.

”Välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua.”

Koska väline oli uusi suomalaisten elämässä, kansaa piti myös opastaa. Radion kuunteluohjeet vuodelta 1931 neuvovat, että ”välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua lähetyksen alettua. Pieni kysäisy voi aiheuttaa pitkän keskustelun, ja tällöin on kaikkien läsnäolijain kuuntelu auttamattomasti pilalla. Niiden, jotka haluavat puhella, on siirryttävä johonkin toiseen huoneeseen.”

Yleisradion ulkolähetysauto vuonna 1937.

Aluksi kaikki lähetykset olivat suoria. 1930-luvun puolivälissä käyttöön saatiin äänityslaite, jota tallensi ohjelman lakkalevylle. Yleisradion vanhin säilynyt tallenne on presidentti P. E. Svinhufvudin puhe uudenvuodenpäivänä 1935.

Neuvoja lapsille

Markus-setä eli Markus Rautio (1891−1973) oli radion varhaisaikojen suosituimpia hahmoja. Hänen juontamaansa Lastentuntia lähetettiin Ylen perustamisvuodesta 1926 aina vuoteen 1956. Rautio toimi myös selostajana, ohjasi kuunnelmia ja koulutti.

Kaikissa Lastentunneissa oli kasvattava sanoma. Tunnetuimmaksi tuli Raution toistama kehotus lapsille syödä kiltisti puuronsa. Ohjelman lopuksi Rautio lähetti terveisiä eri puolille maata. Elämään jäi sanonta ”sinne menivät kuin Markus-sedän terveiset”, kun jokin asia sujui helposti.

– Olen syntynyt 1940 ja ehdin vielä kuunnella Lastentunteja, muistelee tv-uutisten pitkäaikainen toimittaja Arvi Lind.

”Markus-setä luki velipojan kirjeen.”

– Huippujuttu oli, kun velipoikani lähettämä kirje luettiin. Meillä oli kesämökki Savitaipaleella. Veli kellui auton sisärenkaalla järvellä, kun tuuli vei hänet kauas selälle. Isä huudettiin hätiin, ja hän ui renkaan kiinni. Tämän Mikki-Hiiri merihädässä -tapahtuman veljeni kertoi kirjeessään.

Kuuluttajat kuninkaita

Radion henkilöitymiä 1930-luvulta lähtien olivat kuuluttajat, ”hymyilevä ääni”, Kaisu Puuska-Joki (1907−1996) ja Suomen ritarihuoneen ensimmäiseen kreivilliseen sukuun kuulunut Carl-Erik Creutz (1911−2000). Molempien ura kesti nelisenkymmentä vuotta. Creuzia pääkuuluttajana seurasi Pentti Fagerholm (1935−2015).

Carl-Erik Creuz työnsä touhussa.

Sotien aikana radio palveli isänmaan asiaa, piti yllä mielialaa ja lähetti naapuriin propagandaa. Lähetyksiä tehtiin myös rintamalla. Lastentunnin terveisiin kätkettiin viestejä kaukopartioille. Aunuksen rintamaradiota johti Pekka Tiilikainen (1911−1976), joka sai lempinimen ”sinivalkoinen ääni”.

Hellaradio ärsytti oikeistopiirejä.

Sodan jälkeen Hella Wuolijoen (1886−1954) pääjohtajakaudella Yleisradiossa puhalsivat vasemmistolaiset tuulet. Se ärsytti sodasta toipuvia kuuntelijoita, jotka alkoivat porvaripoliitikkojen tuella vaatia muutosta ”hellaradioon”. Vuonna 1948 säädettiin laki, jolla Ylen hallintoneuvoston valinta siirrettiin eduskunnalle.

Pekka Tiilikainen oli itse "sinivalkoinen ääni".

Helsingin olympialaisten radiointi oli Ylelle sen historian suurin ponnistus. Sitä varten perustettiin erillinen radiojaosto ja kampanjoitiin iskulauseella ”Radio tuo kisat kotiin”. Valtionapua myönnettiin kalustohankintoihin.

Samoihin aikoihin legendaarinen Usko Santavuori (1922−2003) ideoi yhtä legendaarisen tosiradio-ohjelmansa Radio tekee murron. Santavuori murtautui Helsingin poliisipäällikön suostumuksella radioliikkeeseen selostaen tapahtumaa, mutta sopimuksesta ei ilmoitettu muille viranomaisille. Santavuori jäi kiinni ja joutui poliisien pamputtamaksi.

Radiosta näköradioon

Teekkarien tekemä television ensimmäinen koelähetys nähtiin keväällä 1955. Suomen Televisio aloitti omat koelähetyksensä vuonna 1957 ja varsinaiset ohjelmat seuraavana vuonna.

Ensimmäiset lähetykset tuotettiin Fabianinkadun radiotalosta. Vieressä olevan hotelli Palacen katolta ohjelmat siirrettiin linkillä Stadionin torniin, jossa varsinainen lähetin sijaitsi. Vuoden 1958 alusta lähtien tv-ohjelmia oli viitenä iltana viikossa.

Television myötä Yleisradiosta tuli 1960-luvulla yhteiskunnallinen valtatekijä ja poliittisten intohimojen kohde. Pääjohtaja Eino S. Repo (1919−2002) hyllytettiin ”liian punaisena”, kun hän päästi ääneen konservatiivisia ja isänmaallisia arvoja pilkkaavat nuoret radikaalit.

”Politiikka ei näkynyt uutistoiminnassa.”

– Aika oli sellainen, että ihmiset vieroksuivat muutosta ja alettiin puhua reporadiosta kielteisessä sävyssä. En myönnä vieläkään, että politiikka olisi näkynyt uutistoiminnassa. Totta kai Ylessä oli silloin erilaisia ohjelmia ja ohjelmien tekijöitä, vasemmistolaisittain ajattelevia mutta myös oikeistolaisia, Arvi Lind kertoo.

Ensimmäinen värilähetys 1969 oli presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuhe. Hän oli myös yksitoista vuotta aiemmin avannut Suomen Television säännölliset lähetykset.

Tärkeä instituutio

1980-luvun puolivälissä Ylen radiomonopolin murtui, ja 2000-luvulla internet mullisti tiedonvälityksen lopullisesti. Näihin vaiheisiin saakka Yleisradiolla oli suomalaisia yhdistävä rooli, niin kuin perustamisvaiheessa oli tarkoitettukin. Ohjelmaa kuunnellessa tai katsoessa syntyi ainakin illuusio siitä, että saman asian äärellä on joku toinenkin. Nykyisessä kanavatulvassa sellaisesta ei voi enää puhua.

Arvi Lind työskenteli Ylessä yli 40 vuotta.

Yleisradion ääni ja kuva ovat kuitenkin olleet tärkeä ja tuttu osa suomalaisten elämää. Tätä kuvaa kuuluttaja Pentti Fagerholmista ja urheiluselostaja Raimo Häyrisestä kertova anekdootti. He istuivat paikallisjunassa ja keskustelivat muina miehinä päivän asioista. Heidän takanaan istui kiusaantuneen oloinen mies, joka ärähti viimein: ”Laittakaa nyt se radio kiinni”.

– Yleisradio on aina ollut arvostettu instituutio. Lind vahvistaa.

– Eräs työtoverini kertoi kaskun Lemillä 1930-luvulla vaikuttaneesta räätäli Tilkkusesta. Pastori Karttunen oli hankkimassa pukua Tilkkuselta ja erehtyi tokaisemaan, että teetti arkipuvut kotikylällä mutta paremmat puvut Viipurissa. Tilkkunen tokaisi siihen: ”Ihan niinku miekin. Mie kuuntelen ne paremmat saarnat radiosta.”

Yleisradion vaiheita

9.9.1926 Suomen Yleisradio lähettää ensimmäisen radio-ohjelmansa.

1926 Markus-sedän Lastentunnit alkavat.

1927 Radio-orkesteri perustetaan.

1928 Lahden suurasema valmistuu. Lähetykset alkavat kuulua suuressa osassa maata.

1930 Kuuntelulupien määrä ylitti 100 000.

1931 Martti Jukola aloittaa urheiluselostajana.

Martti Jukola selostaa urheilukilpailuja.

1934 Kouluradio perustetaan.

1936 Kaisu Puuska-Joki aloittaa kuuluttajana.

1938 Radiolähetykset ulkomaille alkavat.

1939 Carl-Erik Creutz aloittaa kuuluttajana. Pekka Tiilikainen aloittaa vakinaisena urheiluselostajana.

1945 Kuuntelulupien määrä ylitti 500 000. Hella Wuolijoki pääjohtajana 1945-49.

1949 Ylen ensimmäinen eduskunnan valitsema hallintoneuvosto aloitti toimintansa. Itsenäisyyspäivän vastaanotto radioidaan ensimmäisen kerran.

1950 Niilo Tarvajärvi aloittaa Yleisradiossa. Ensimmäinen Aamukahvi-ohjelma.

1955 Miljoonan kuunteluluvan raja ylittyy.

1956 Koko maan kattava ULA-asemaverkko valmistuu. FM-aallot paransivat kuuluvuutta ja mahdollistivat rinnakkaislähetykset. Pentti Fagerholm aloittaa radiokuuluttajana.

1.1.1958 Suomen television lähetykset alkavat. Teija Sopanen aloittaa televisiokuuluttajana Suomen televisio -kanavalla.

1.9.1959 Ensimmäiset tv-uutiset.

1963 Urheiluruutu ja Sävelradio aloittavat. Yleiskanava saa rinnalleen rinnakkaisohjelman.

1964 Yle ostaa Tesvision ja Tamvision. TV-ohjelma 2 aloittaa toisena televisiokanavana.

1965 Arvi Lind aloittaa tv-uutisissa. Eino S. Repo pääjohtajaksi, reporadio 1965-69

1967 Radio-ohjelmien stereolähetykset alkavat.

1968 Ylen toimitalo Taka-Töölössä valmistuu.

1969 Värilliset tv-lähetykset alkavat. Aluksi vain osa oli värillisiä.

1972 Radion stereotestit alkavat. Ensimmäinen Puhelinlangat laulaa -lähetys.

1977 Kuuntelulupa- eli radiolupamaksu poistettiin. Ensimmäinen värillinen tv-uutislähetys.

1978 Pasilan Radiotalo otetaan käyttöön.

1982 Televisiolupien määrä ylittää miljoonan.

1985 Ylen radiomonopoli murtuu, kun kaupalliset paikallisradiot aloittavat toimintansa.

1993 Toimitalo Iso Paja valmistuu Pasilaan.

1994 Yleisradio-laki astuu voimaan.

1995 Yleisradio avaa verkkosivustonsa.

1998 Suomen ensimmäinen digitaalinen radiokanava YLE Peili aloittaa lähetykset.

2001 Digitaaliset tv-lähetykset alkavat.

2005 Televisiokanavien satelliittijakelu ulkomaille alkaa.

2007 Yle Areena avautuu internetissä. Maanpäälliset tv-lähetykset muuttuvat kokonaan digitaalisiksi, kaapeliverkossa vuotta myöhemmin.

2011 Säännölliset teräväpiirtolähetykset alkavat Yle HD -kanavalla.

2013 Tv-maksusta siirrytään Yle-veroon.

2015 Kaikki Ylen tekemät tv-ohjelmat ovat HD-laatua.

2016 Yle täyttää 90 vuotta.

 

Saapuva kevät riemastuttaa ja vähän myös turhauttaa. Tällaisia ajatuksia kevät herättää ET:n toimituksessa. 

Ah, kevät! Valon lisääntyminen riemastuttaa ja luonto herää eloon. Enää ei tarvitse pakkautua toppavaatteisiin, ja ihmisetkin vaikuttavat jotenkin iloisemmilta.

Toisaalta kevät on ristiriitaista aikaa. Toiset näkevät vain loskaa ja lumen alta paljastuvia koirankakkoja, ja allergiset aivastelevat tuskissaan.

Alla ET:n toimitus kertoo, mikä keväässä on mielestämme parasta. Artikkelin lopussa voit äänestää, onko kevät vuodenajoista parhain vai hirvein.

 

"Kivointa ovat valoisat aamut. Saa pakata kirkasvalolampun pois."
– Sinikka Klemettilä, tuottaja

"Viimeisten lumien lakaisu terassilta ja grillauskauden avaus."
– Petri Rotsten, graafikko

"Luumu- ja kirsikkapuiden kukinta, kuin jättimäisiä jätskitötteröitä."
– Kristiina Dragon, toimittaja

"Parasta keväässä on, kun meidän kronologisesti ansioituneiden ei enää tarvitse äimistellä, kuinka teinit värjöttelevät pakkasessa revityissä farkuissa ja nilkat paljaana."
– Hannu Nieminen, toimittaja

"Keväässä parasta ovat Mignon-munat ja hiirenkorvat."
– Maria Niemi, tuottaja

"Mustarastaan uljaasti helisevä huilu, jossa kuuluu lupaus uuden elämän täyttämästä kesästä."
– Pia Hyvönen, toimittaja

"Sortsit! Aloitan kauden +12-asteessa."
– Ilja Ojala, toimittaja

"Parasta on valo! Se tuo energiaa ja saa tarttumaan asioihin, jotka ovat talven pimeydessä jääneet tekemättä."
– Marja-Liisa Husso, tuottaja

"Kun ulkona on jo kuivaa, eikä tarvitse suihkuttaa kuraisia koiria joka lenkin jälkeen."
– Eveliina Linkoheimo, toimittaja

"Kevätsateen tuoksu."
– Otto Paakkanen, graafikko

"Ratsastus vaaleanvihreässä metsässä aamulla on ihanaa. Valkovuokot kukkivat ja linnut laulavat."
– Marjaana Huhtamäki, toimituksen assistentti

"Ketunleivät! Ne ovat parasta keväässä."
​​​​​​​– Christina Aaltio, ruokatuottaja

"Mahtavan heleä vihreä väri ja uskomaton valo illalla. Minulle tulee keväällä aina lähes hermostunut olo, kun pitäisi koko ajan olla ulkona nauttimassa lyhyestä heleän vihreän kaudesta, kesällä se on tunkkaisen vihreä. Ihanaa on myös kesän odotus, kaikki on vielä edessä. Se tuntuu myös kuvaannollisesti siltä, että kaikki on mahdollista."
​​​​​​​– Reija Ypyä, toimittaja

"Katse taivaalle. Muuttolinnut saapuvat. Elämä jatkuu."
​​​​​​​– Eila Nissinen, graafikko

"Kevään ensimmäinen prätkälenkki hiirenkorvanvihreässä maisemassa!"
​​​​​​​– Elina Vilpakka, AD

"Kesän lähestyminen on parasta! Kevät on vuodenajoista ristiriitaisin: toisaalta niin raadollinen, toisaalta taas hieno."
​​​​​​​– Outi Liinamaa, graafikko

"Olen tosi huono vastaamaan tähän, koska vihaan kevättä. Olen siitepölyallergikko."
​​​​​​​– Irina Björkman, toimittaja

"Sen jälkeen tulee kesä. Inhoan kevättä, vaikka valon lisääntyminen onkin ihanaa. Sepeli rahisee jalkakäytävillä, ikkunat ovat likaiset ja naama valjun värinen. Todella masentavaa."
​​​​​​​– Elina Salo, toimituspäällikkö

Kenen kanssa sinä olet samoilla linjoilla? Kommentoi alle, mikä keväässä on mielestäsi parasta – tai pahinta. 

Kysely

Pidätkö keväästä?

Tuohityöt ovat perinteisiä suomalaisia käsitöitä, jotka vaativat taitoa ja sorminäppäryyttä. Mutta yksinkertaiset ja pelkistetyt ovat usein kaikkein kauneimpia, kuten tämä helppo tuohikranssi.

Graafinen suunnittelija Tiina Rinne on sekä tehnyt että kuvannut tuohikranssin. Käsillä tekeminen, luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen ovat hänelle rakkaita harrastuksia. Tiina on julkaissu monta kädentaitoaiheista kirjaa.

– Neljä vuodenaikaamme antavat loputtomasti mahdollisuuksia käsillä tekemistä rakastaville. Vuoden kiertokulkua kannattaa seurata, sillä jokaisella materiaalilla on oma paras aikansa. Risut ja pajut taipuvat parhaiten keväällä, tuohi kiskotaan keskikesällä. Monet materiaalit löytyvät lähimetsästä tai ojan pientareelta, Tiina Rinne toteaa.

Tuohi irtoaa parhaiten kesä-heinäkuussa, jolloin se on pehmeää, taipuisaa ja kauniin kellertävää. Tuohi kerätään kaadetuista tai kaadettavaksi tarkoitetuista puista, ja maanomistajalta on saatava lupa keräämiseen. Tuohta ei koskaan saa ottaa elävästä puusta, sillä se on elintärkeää koivun hyvinvoinnille. 

Kiedo notkeista, pitkistä riippakoivun oksista kranssin sisus. Päällystä se sävykkäällä valkealla tuohella. Risut urpuineen pilkahtelevat kauniisti tuohikierteiden välistä.

Näin teet tuohi-risukranssin

Tarvikkeet:

  • taipuisia koivunoksia
  • tuohinauhaa
  • rautalankaa (puolalankaa)
  • pellavalankaa
  • parsinneula
  • oksasakset
  • sivuleikkurit
  • sakset
  • pellavanarua
  1. Taivuta muutamasta pitkästä koivunoksasta rengas ja sido se rautalangalla ympyräksi. Lisää uusi nippu oksia renkaan päälle ja sido rautalangalla. Jatka, kunnes kranssi on haluamasi paksuinen.
  2. Kieputa tuohinauhaa risuisen pohjan ympärille tiiviisti, kuitenkin niin, että pohjan risut pilkottavat tuohien välistä ympyrän ulkoreunoilla. 
  3. Jatka tuohinauhaa ompelemalla kaksi päätä pellavalangalla. Jätä jatkoskohdat nurjalle puolelle.
  4. Tee pellavanarusta ripustuslenkki ja kiinnitä  se tuohinauhaan kranssin nurjalle puolelle.

Tiina Rinne: Pellavasydän ja käpykranssi, Gummerus.

Kirjassa on kymmeniä ihania ideoita luonnonmateriaalien käyttämiseen koristeissa, eri vuodenaikojen mukaan. Tuohesta voi tehdä oviverhon, boolikauhan, ruukunsuojuksen ja servettirenkaan. Pajusta saa vadin, aidan tai kranssin. Risuista ja varvuista voi kasata vaikka metson pihalle tai ihania luutia. Myös järvikaislasta on monia inspiroivia ohjeita.

Kirjan selkeät ohjeet antavat tekeville käsille iloa ja intoa omien koristeiden tekoon. Kirjan ohjeet on julkaistu aikaisemmin erillisissä teoksissa Risupupu ja sammalsydän sekä Kaislatähti ja laventelikranssi.

 Tuo kevät kotiin värikkäillä tulppaaneilla ja leinikeillä, asettele sipulikukat somaan lasimaljaan tai hyödä kukkapuiden oksia silmäniloksi.

Oksat kukkimaan

Kukkapuiden ja -pensaiden oksia voit hyötää keväisen kukkaloiston aikaistamiseksi. Kokeile vaikka omenan, kirsikan, syreenin tai onnenpensaanoksia.
Leikkaa oksiin veitsellä sileä ja vino leikkauspinta. Laita oksat lämpöiseen veteen, johon lisäät kukkavirkistettä. Sumuttelu ehkäisee oksia kuivumasta. Kukkaan hyötäminen voi viedä viikon tai parikin. Kukkaoksia voit ostaa myös kukkakaupasta.

Reilu kimppu

Iso kimppu iloisen värikkäitä jaloleinikkejä tai tulppaaneja tuo ihanan keväisen tunnelman. Leikittele rohkeasti väreillä. Moniväristen kukkakimppujen vastapainona yksi­värinen, selkeä maljakko on varma vaihtoehto. Lasitetut, reiättömät suojaruukut toimivat oivallisesti maljakkoina.

Sipulikukat lasimaljassa

Krookukset ja muut pienet sipulikukat voit asettaa lasiseen jälkiruokamaljaan. Ne viihtyvät hyvin ilman multaa.
Puhdista multa pois sipuleista, aseta sipulit maljaan ja sirottele astian reunoille koristesoraa. Kastele säästeliäästi.

Sipulikasvit ruukusta maahan

Monet ruukuissa keväisin myytävät sipulikasvit voi istuttaa puutarhaan niiden kukittua. Kastele ja lannoita niitä kuten muitakin huonekasveja. Istuta ne ulos mahdollisimman pian roudan mentyä. Varmimmin talvehtivat keltanarsissit ja helmililjat, mutta myös kirjopikarililjaa, idänsinililjaa ja valkonarsisseja kannattaa kokeilla.

 

Uudistuneessa ET-lehdessä kerrotaan kontulalaisen Kaarikuja 5 d -rapun kuudesta olohuoneesta. Tässä jutussa pääset kurkistamaan kotien muihinkin huoneisiin. Astu sisään!

Helsingin Kontulassa on taloyhtiö nimeltä Kaarikuja 5. Se on rakennettu vuonna 1967 eli tänä vuonna vietetään 50-vuotispäiviä. Talossa on yksiöitä, kaksioita, kolmioita ja neljä sekä viisi huonetta käsittäviä asuntoja. Yhtiössä on 144 asuntoa ja 229 asukasta.

Mäntylä ja Granda, 2. kerros, 92 neliötä

Maria Mäntylä-Granda, 35, ja Mauricio Granda, 36, muuttivat Kaarikujalle viisi vuotta sitten Kalliosta. He ihastuivat isoon pihaan, jossa on paljon puita ja tilaa leikkiä. Kotona viihtyvät myös tyttäret Sara, 3, ja Sofia, 5.

Koko kodin seinät keittiötä myöten on maalattu Mauricion toivomuksesta värikkäiksi. Hän ihmetteli suomalaiskotien valkoisia seiniä, sillä hänen kotimaassaan Equadorissa on värikästä.

 

Sydänmäki, 1. kerros, 92 neliötä

Pekka, 86, ja Kirsti, 82, Sydänmäki muuttivat pienestä kalliolaiskodistaan vastarakennettuun uuteen taloon Kontulaan vuonna 1967. 

Sydänmäen pariskunnalla on nyt runsaasti tilaa. Yhdestä huoneesta on tehty Kirstin ompeluhuone. Yksi huoneista on kirjastona. Vanhat kirjahyllyt tietosanakirjoineen ovat päässeet tänne.

 

Sneck, 1. kerros, 72 neliötä

Koti aravalainoitetussa talossa oli Eeva,79, ja Tauno, 80, Sneckille aikoinaan onnenpotku. Omaan kotiin pääsi pienellä summalla kiinni.

Eeva on nyt muistisairaan miehensä omaishoitaja. Tauno on hyväntuulinen mutta passiivinen. 

Tauno pelaa muistipeliä ja Eeva on tietokoneella. Seinällä on tyttären, Liisa-Maria Sneckin pelipaita. Hän oli pelipaikaltaan maalivahti, ja kuului Suomen naisten ensimmäiseen olympiamitalin saavuttaneeseen jääkiekkojoukkueeseen. Hän voitti Naganossa 1998 olympiapronssia.

 

Haaja ja Rintasaari, 8. kerros, 72 neliötä

Kahdeksannesta kerroksesta on upeat näkymät. Siellä asuvat Tuija Haaja, 34, ja Mikko Rintasaari, 50, puolivuotiaan Väinö-poikansa kanssa.

Tuija ja Mikko fanittavat 50-60-lukuja ja ovat sisustaneet kotinsa talon rakennusvuoden 1967 henkiseksi.

– Pukeutumistyylinikin on 60-luvun henkinen, mekkoja on varmaan parisataa. Onneksi minulla on iso vaatehuone, Tuija nauraa.

 

Ollikainen, 3. kerros, 92 neliötä

Helvi, 77 , ja Eero Ollikainen, 76, muuttivat nykyiseen kotiinsa vuonna 1974.

Keittiön avara ruokailutila vetää puoleensa vieraita. Naapuripariskunnan kanssa tehdään vuorotellen perinneruokia. 

– Kontulassa on hyvä asua. Totta kai täällä on myös reppanoita, joilla ei kaikki ole hyvin. Mutta jossain heidänkin täytyy olla, Helvi toteaa. 

 

Vita, 8. kerros, 92 neliötä

Vitan perhe muutti Perhe muutti Kontulaan vuonna 2004. Ostopäätöksen ratkaisi iso keittiö, jossa Jaana, 54, tykkää kokata.

Keittiön pöydän ääressä viihtyvät myös Kapela Vita, 51 ja Doris Vita, 15.

– Me olemme äidin kanssa niin suomalaisia, pidämme hiljaisuudesta. Mutta kun papa tulee kotiin, hän avaa telkkarin ja radion, laittaa toisinaan levynkin soimaan ja alkaa huutaa puhelimeen, Doris nauraa.

Lue lisää Kaarikuja 5:n asukkaista ja heidän kodeistaan uudistuneesta ET-lehdestä 6/2017.

 

Syntynyt Itä-Helsingissä

Kurkista kerrostalon elämään – Näin asuvat Kaarikuja 5:n asukkaat

Mukavaahan täällä idän lähiöissä vielä toistaiseksi on. Kokemuksesta voin tosin sanoa, että koululuokilla joilla yli puolet lapsista on maahanmuuttajataustaisia, opetus kärsii ja häiriökäyttätyminen on yleisempää - koulun lisäresursseista huolimatta. Lapsilla on myös yllättävän selvästi taustansa mukaiset kaveripiirit ja esim. somalien integroituminen ei näytä onnistuvan kovin hyvin edes ala-asteella. Liekö syynä se, että opettamalla eri äidinkieliä ja uskontoja koulu jakaa lapset eri ryhmiin...
Lue kommentti