Yleisradio perustettiin yhdistämään suomalaisia. Kanavatulva ja internet ovat syöneet tätä tehtävää, mutta Ylellä on aina sijansa elämässämme ja arjessamme.

Ohjelmayhtiö O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradion perustettiin toukokuussa 1926. Ensimmäiset ohjelmat lähetettiin jo seuraavana syksynä. Radiotoiminta kumpusi aktiivisten amatöörien kokeiluista. Maailman vanhin yleisradioyhtiö, BBC, oli aloittanut vain neljä vuotta aiemmin.

Yle oli alussa yksityinen hanke.

Yleisradion perustivat ja sen omistivat aluksi yksityiset yhteisöt, kuten Suomen Radioyhdistys, Maataloustuottajain Keskusliitto, Suojeluskuntain Yliesikunta, Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto sekä Suomen Sanomalehtimiesten Liitto. Vasta vuoden 1934 radiolain myötä Yleisradiosta tuli 90-prosenttisesti valtionyhtiö ja monopoli.

Nimeksi oli tarjolla useita vaihtoehtoja: Sinko, Säteisheitin, Kansansäteilijä. Lopulta päädyttiin Yleisradioon, jota termiä puolustusvoimat käytti kaikkien kuultavissa olevasta radiolähetyksestä.

Merisää ja äänimerkit

Toiminnan avasi väliaikainen toimitusjohtaja L. M. Viherjuuri nähden jo silloin, että yleisö voisi hyvinkin olla myös sisällön tuottaja: ”Niin me uskommekin saavamme teidän kaikkien aulista apuanne alkavassa työssämme. Sillä yleisradiotoiminnan tärkeimpänä edellytyksenä lopultakin on hyvä yhteisymmärrys ja hedelmällinen yhteistyö ohjelman lähettäjän ja niitten kuuntelijain välillä.”

Kuuluttaja Kaisu Puuska-Joki oli Ylen hymyilevä ääni.

Ohjelmiston tavoitteena oli kansansivistyksen edistäminen, hyödyllisten tiedonantojen toimittaminen ja viattoman ajanvietteen hankkiminen. Syyskuun puolivälissä radioitiin ensimmäinen jumalanpalvelus ja ensimmäinen kuunnelma, ja eduskunnassa mikrofoni oli saman tien paikalla. Merisäätä alettiin lukea ja äänimerkkejä antaa alusta lähtien.

”Välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua.”

Koska väline oli uusi suomalaisten elämässä, kansaa piti myös opastaa. Radion kuunteluohjeet vuodelta 1931 neuvovat, että ”välttäkää kaikkea tarpeetonta puhelua lähetyksen alettua. Pieni kysäisy voi aiheuttaa pitkän keskustelun, ja tällöin on kaikkien läsnäolijain kuuntelu auttamattomasti pilalla. Niiden, jotka haluavat puhella, on siirryttävä johonkin toiseen huoneeseen.”

Yleisradion ulkolähetysauto vuonna 1937.

Aluksi kaikki lähetykset olivat suoria. 1930-luvun puolivälissä käyttöön saatiin äänityslaite, jota tallensi ohjelman lakkalevylle. Yleisradion vanhin säilynyt tallenne on presidentti P. E. Svinhufvudin puhe uudenvuodenpäivänä 1935.

Neuvoja lapsille

Markus-setä eli Markus Rautio (1891−1973) oli radion varhaisaikojen suosituimpia hahmoja. Hänen juontamaansa Lastentuntia lähetettiin Ylen perustamisvuodesta 1926 aina vuoteen 1956. Rautio toimi myös selostajana, ohjasi kuunnelmia ja koulutti.

Kaikissa Lastentunneissa oli kasvattava sanoma. Tunnetuimmaksi tuli Raution toistama kehotus lapsille syödä kiltisti puuronsa. Ohjelman lopuksi Rautio lähetti terveisiä eri puolille maata. Elämään jäi sanonta ”sinne menivät kuin Markus-sedän terveiset”, kun jokin asia sujui helposti.

– Olen syntynyt 1940 ja ehdin vielä kuunnella Lastentunteja, muistelee tv-uutisten pitkäaikainen toimittaja Arvi Lind.

”Markus-setä luki velipojan kirjeen.”

– Huippujuttu oli, kun velipoikani lähettämä kirje luettiin. Meillä oli kesämökki Savitaipaleella. Veli kellui auton sisärenkaalla järvellä, kun tuuli vei hänet kauas selälle. Isä huudettiin hätiin, ja hän ui renkaan kiinni. Tämän Mikki-Hiiri merihädässä -tapahtuman veljeni kertoi kirjeessään.

Kuuluttajat kuninkaita

Radion henkilöitymiä 1930-luvulta lähtien olivat kuuluttajat, ”hymyilevä ääni”, Kaisu Puuska-Joki (1907−1996) ja Suomen ritarihuoneen ensimmäiseen kreivilliseen sukuun kuulunut Carl-Erik Creutz (1911−2000). Molempien ura kesti nelisenkymmentä vuotta. Creuzia pääkuuluttajana seurasi Pentti Fagerholm (1935−2015).

Carl-Erik Creuz työnsä touhussa.

Sotien aikana radio palveli isänmaan asiaa, piti yllä mielialaa ja lähetti naapuriin propagandaa. Lähetyksiä tehtiin myös rintamalla. Lastentunnin terveisiin kätkettiin viestejä kaukopartioille. Aunuksen rintamaradiota johti Pekka Tiilikainen (1911−1976), joka sai lempinimen ”sinivalkoinen ääni”.

Hellaradio ärsytti oikeistopiirejä.

Sodan jälkeen Hella Wuolijoen (1886−1954) pääjohtajakaudella Yleisradiossa puhalsivat vasemmistolaiset tuulet. Se ärsytti sodasta toipuvia kuuntelijoita, jotka alkoivat porvaripoliitikkojen tuella vaatia muutosta ”hellaradioon”. Vuonna 1948 säädettiin laki, jolla Ylen hallintoneuvoston valinta siirrettiin eduskunnalle.

Pekka Tiilikainen oli itse "sinivalkoinen ääni".

Helsingin olympialaisten radiointi oli Ylelle sen historian suurin ponnistus. Sitä varten perustettiin erillinen radiojaosto ja kampanjoitiin iskulauseella ”Radio tuo kisat kotiin”. Valtionapua myönnettiin kalustohankintoihin.

Samoihin aikoihin legendaarinen Usko Santavuori (1922−2003) ideoi yhtä legendaarisen tosiradio-ohjelmansa Radio tekee murron. Santavuori murtautui Helsingin poliisipäällikön suostumuksella radioliikkeeseen selostaen tapahtumaa, mutta sopimuksesta ei ilmoitettu muille viranomaisille. Santavuori jäi kiinni ja joutui poliisien pamputtamaksi.

Radiosta näköradioon

Teekkarien tekemä television ensimmäinen koelähetys nähtiin keväällä 1955. Suomen Televisio aloitti omat koelähetyksensä vuonna 1957 ja varsinaiset ohjelmat seuraavana vuonna.

Ensimmäiset lähetykset tuotettiin Fabianinkadun radiotalosta. Vieressä olevan hotelli Palacen katolta ohjelmat siirrettiin linkillä Stadionin torniin, jossa varsinainen lähetin sijaitsi. Vuoden 1958 alusta lähtien tv-ohjelmia oli viitenä iltana viikossa.

Television myötä Yleisradiosta tuli 1960-luvulla yhteiskunnallinen valtatekijä ja poliittisten intohimojen kohde. Pääjohtaja Eino S. Repo (1919−2002) hyllytettiin ”liian punaisena”, kun hän päästi ääneen konservatiivisia ja isänmaallisia arvoja pilkkaavat nuoret radikaalit.

”Politiikka ei näkynyt uutistoiminnassa.”

– Aika oli sellainen, että ihmiset vieroksuivat muutosta ja alettiin puhua reporadiosta kielteisessä sävyssä. En myönnä vieläkään, että politiikka olisi näkynyt uutistoiminnassa. Totta kai Ylessä oli silloin erilaisia ohjelmia ja ohjelmien tekijöitä, vasemmistolaisittain ajattelevia mutta myös oikeistolaisia, Arvi Lind kertoo.

Ensimmäinen värilähetys 1969 oli presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuhe. Hän oli myös yksitoista vuotta aiemmin avannut Suomen Television säännölliset lähetykset.

Tärkeä instituutio

1980-luvun puolivälissä Ylen radiomonopolin murtui, ja 2000-luvulla internet mullisti tiedonvälityksen lopullisesti. Näihin vaiheisiin saakka Yleisradiolla oli suomalaisia yhdistävä rooli, niin kuin perustamisvaiheessa oli tarkoitettukin. Ohjelmaa kuunnellessa tai katsoessa syntyi ainakin illuusio siitä, että saman asian äärellä on joku toinenkin. Nykyisessä kanavatulvassa sellaisesta ei voi enää puhua.

Arvi Lind työskenteli Ylessä yli 40 vuotta.

Yleisradion ääni ja kuva ovat kuitenkin olleet tärkeä ja tuttu osa suomalaisten elämää. Tätä kuvaa kuuluttaja Pentti Fagerholmista ja urheiluselostaja Raimo Häyrisestä kertova anekdootti. He istuivat paikallisjunassa ja keskustelivat muina miehinä päivän asioista. Heidän takanaan istui kiusaantuneen oloinen mies, joka ärähti viimein: ”Laittakaa nyt se radio kiinni”.

– Yleisradio on aina ollut arvostettu instituutio. Lind vahvistaa.

– Eräs työtoverini kertoi kaskun Lemillä 1930-luvulla vaikuttaneesta räätäli Tilkkusesta. Pastori Karttunen oli hankkimassa pukua Tilkkuselta ja erehtyi tokaisemaan, että teetti arkipuvut kotikylällä mutta paremmat puvut Viipurissa. Tilkkunen tokaisi siihen: ”Ihan niinku miekin. Mie kuuntelen ne paremmat saarnat radiosta.”

Yleisradion vaiheita

9.9.1926 Suomen Yleisradio lähettää ensimmäisen radio-ohjelmansa.

1926 Markus-sedän Lastentunnit alkavat.

1927 Radio-orkesteri perustetaan.

1928 Lahden suurasema valmistuu. Lähetykset alkavat kuulua suuressa osassa maata.

1930 Kuuntelulupien määrä ylitti 100 000.

1931 Martti Jukola aloittaa urheiluselostajana.

Martti Jukola selostaa urheilukilpailuja.

1934 Kouluradio perustetaan.

1936 Kaisu Puuska-Joki aloittaa kuuluttajana.

1938 Radiolähetykset ulkomaille alkavat.

1939 Carl-Erik Creutz aloittaa kuuluttajana. Pekka Tiilikainen aloittaa vakinaisena urheiluselostajana.

1945 Kuuntelulupien määrä ylitti 500 000. Hella Wuolijoki pääjohtajana 1945-49.

1949 Ylen ensimmäinen eduskunnan valitsema hallintoneuvosto aloitti toimintansa. Itsenäisyyspäivän vastaanotto radioidaan ensimmäisen kerran.

1950 Niilo Tarvajärvi aloittaa Yleisradiossa. Ensimmäinen Aamukahvi-ohjelma.

1955 Miljoonan kuunteluluvan raja ylittyy.

1956 Koko maan kattava ULA-asemaverkko valmistuu. FM-aallot paransivat kuuluvuutta ja mahdollistivat rinnakkaislähetykset. Pentti Fagerholm aloittaa radiokuuluttajana.

1.1.1958 Suomen television lähetykset alkavat. Teija Sopanen aloittaa televisiokuuluttajana Suomen televisio -kanavalla.

1.9.1959 Ensimmäiset tv-uutiset.

1963 Urheiluruutu ja Sävelradio aloittavat. Yleiskanava saa rinnalleen rinnakkaisohjelman.

1964 Yle ostaa Tesvision ja Tamvision. TV-ohjelma 2 aloittaa toisena televisiokanavana.

1965 Arvi Lind aloittaa tv-uutisissa. Eino S. Repo pääjohtajaksi, reporadio 1965-69

1967 Radio-ohjelmien stereolähetykset alkavat.

1968 Ylen toimitalo Taka-Töölössä valmistuu.

1969 Värilliset tv-lähetykset alkavat. Aluksi vain osa oli värillisiä.

1972 Radion stereotestit alkavat. Ensimmäinen Puhelinlangat laulaa -lähetys.

1977 Kuuntelulupa- eli radiolupamaksu poistettiin. Ensimmäinen värillinen tv-uutislähetys.

1978 Pasilan Radiotalo otetaan käyttöön.

1982 Televisiolupien määrä ylittää miljoonan.

1985 Ylen radiomonopoli murtuu, kun kaupalliset paikallisradiot aloittavat toimintansa.

1993 Toimitalo Iso Paja valmistuu Pasilaan.

1994 Yleisradio-laki astuu voimaan.

1995 Yleisradio avaa verkkosivustonsa.

1998 Suomen ensimmäinen digitaalinen radiokanava YLE Peili aloittaa lähetykset.

2001 Digitaaliset tv-lähetykset alkavat.

2005 Televisiokanavien satelliittijakelu ulkomaille alkaa.

2007 Yle Areena avautuu internetissä. Maanpäälliset tv-lähetykset muuttuvat kokonaan digitaalisiksi, kaapeliverkossa vuotta myöhemmin.

2011 Säännölliset teräväpiirtolähetykset alkavat Yle HD -kanavalla.

2013 Tv-maksusta siirrytään Yle-veroon.

2015 Kaikki Ylen tekemät tv-ohjelmat ovat HD-laatua.

2016 Yle täyttää 90 vuotta.

 

Minttua, inkivääriä, mustaherukkaa ja raikasta kurkkua! Upeat juomat kevään juhliin saat kotikeittiön antimista. 

Poks ja kippis! Ensi viikolla Alkosta kannetaan juhlapöytiin 460 000 litraa kuohuviiniä ja 25 000 litraa shamppanjaa. Eipä ihme, että suomalaisten vuoden mittaan nauttima alkoholimäärä on sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna edelleen huimat 10,8 litraa  jokaista 15 vuotta täyttänyttä kansalaista kohti. Kulutus on kuitenkin laskenut vuodesta 2007 alkaen.

Kevään ja kesän juhlien tunnelmaa kohottavat myös ihanat  alkoholittomat vaihtoehdot. Esimerkiksi kauniin vihreän kurkkujuoman valmistat 10 minuutissa. Jos onnistut saamaan mustaherukan lehtiä, kokeile iki-ihanaa Louhisaaren juomaa.

Agua fresca kurkusta

2 kurkkua

2 limettiä

1 dl vettä

1/2 dl sokeria

1/2 l kivennäisvettä

Lisäksi: jääpaloja, kurkkuviipaleita ja mintunoksia

1. Kuori ja paloittele kurkut. Kuori limetit leikkaamalla kuori ja valkoiset osa reilusti pois.

2. Soseuta kurkku, kokonaiset limetit, vesi ja sokeri tehosekoittimessa aivan sileäksi. Siivilöi seos tiheän siivilän läpi.

3. Lisää kylmä kivennäisvesi juomaan juuri ennen tarjoilua. Jaa juoma laseihin, lisää halutessasi jääkuutioita, kurkkuviipaleita ja mintun oksia.

Louhisaaren juoma

2 sitruunaa
4-5 l tuoreita tai pakastettuja tai 100 g kuivattuja mustaherukan lehtiä
1 kg sokeria
5 l vettä
1 tl hiivaa

1. Pese sitruunat harjalla, astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä. Huuhtele hyvin. Kuori keltainen osa, poista valkoinen osa ja viipaloi sitruunat.
2. Laita sitruunankuoret ja viipaleet, huuhdotut mustaherukan lehdet, sokeri ja kiehuva vesi sankoon. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
3. Siivilöi juoma. Lisää joukkoon haaleaan vesitilkkaan liotettu hiiva. Anna juoman käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
4. Pullota ja säilytä viileässä muutaman päivän ajan ennen tarjoamista.

Minttulemonade

5 keskikokoista sitruunaa

1 ruukku vahvaa minttua

2 dl sokeria

6 dl vettä

jääpaloja

1. Irrota mintusta lehdet. Huuhdo ne ja laita sokerin ja sitruunamehun kanssa tehosekoittimeen.

2.  Lisää vesi ja halutessasi jääpaloja.

3. Tarjoile juoma mintunlehden ja sitruunaviipaleen kera. Laimenna tarvittaessa vedellä.

Sima

4 l vettä

250 g fariinisokeria

250 g taloussokeria

3 sitruunaa

1/5 tl tuoretta hiivaa (herneen kokoinen pala)

rusinoita

1. Kiehauta noin puolet vedestä ja kaada se sokerien päälle. Sekoita joukkoon loput vedestä sekä puristettu sitruunan mehu. Liuota hiiva vesitilkkaan ja lisää se kädenlämpöiseen seokseen.  Sekoita ja anna siman käydä huoneenlämmössä 1–2 vuorokautta.

2. Pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon 1 tl sokeria ja muutama rusina. Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan. Viileässä sima valmistuu noin viikossa, huoneenlämmössä noin 3 päivässä.

3. Säilytä valmis sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa. Älä käytä liian tiukkaa korkkia, sillä paine pullossa kasvaa käymisen jatkuessa.

Vinkki! Tuplaamalla ohjeen saat riittävästi simaa suurelle vappuseurueelle! Käytä tällöin hiivaa 1/4 tl.

Inkiväärillä terästetty raparperijuoma

4 l raparperia paloina

2 l vettä

5 cm:n pala inkivääriä

3 dl sokeria

2 rkl viinihappoa

1. Pilko raparperit kuorineen pieniksi paloiksi. Mittaa kattilaan vesi, raparperit ja pilkottu inkivääri. Hauduta mehua puolisen tuntia kannen alla.

2. Siivilöi, lisää sokeri ja anna sokerin liueta. Lisää lopuksi viinihappo.

3. Pullota mehu puhtaisiin pulloihin.

Lisää kesäisiä juomia: soppa365

 

Juhlakausi on aluillaan, ja kohta ikuistetaan tärkeitä hetkiä: kevätjuhlia, valmistujaisia, häitä. Kysyimme helsinkiläisiltä valokuvaajilta Mirkku Merimaalta ja Niina Stoltilta vinkit, joiden avulla onnistut kuvissa.

Vinkit antoivat valokuvaajat Mirkku Merimaa ja Niina Stolt:

1. Leuka eteen

– Usein etenkin iäkkäämmät naiset nostavat liikaa leukaa, vaikka oikeasti leukaa pitäisi työntää vähän eteenpäin, ei ylöspäin. Leuka tulee silloin ikään kuin ulos kaulasta. Ja kun työntää silmät lähemmäs kameraa, leuka häivyttyy entisestään.

2. Peppu taakse

– Kameran edessä seisotaan usein lantio eteen työnnettunä, vaikka se ei ole erityisen mairitteleva asento.Työnnä mieluummin peppua vähän taakse. Lähimmäs kameraa tuodaan se, mitä halutaan korostaa. Harvalla se on lantio.

3. Suorista ryhti

– Ryhdin suoristaminen on muutakin kuin hartioiden viemistä taakse. Voit ajatella, että päälaeltasi lähtee naru, josta joku vetää ylöspäin. Naisilla korkokengät usein auttavat hyvän ryhdin löytämistä. Vartalo kannattaa kääntää vähän sivuttain ja siirtää painoa enemmän toiselle jalalle.

4. Vältä kovaa valoa

– Kova auringonvalo sivulta tekee varjoja ja korostaa ryppyjä. Valitse kuvauspaikka, jossa on pehmeä valo. Vastavaloon kuvaamalla saa usein kauniita kuvia, mutta silloin pitää osata käyttää kameran valotusominaisuuksia.

5. Harjoittele peilin edessä

– Hymyile peilin edessä, kokeile asentoja. Jos et tiedä mikä on sinussa parasta ja korostamisen arvoista, kysy ystävältä tai puolisolta. He tietävät kyllä.

Mirkku Merimaan mielestä juhliin kannattaa valmistautua huolella. Todella tärkeisiin tilanteisiin hän kannustaa käyttämään ammattilaisten apua. 

– Käy ammattilaisen kammattavana, meikattavana ja kuvattavana. Suosittelen myös stylistin juttusilla käyntiä ainakin kerran elämässä. Kun on ammattilaisen meikattavana tai vaikkapa kuvattavana, kannattaa pitää silmät ja korvat auki ja laittaa neuvot korvan taakse ja kokeilla niitä myöhemmin itse kotona. 

Camila12

Onnistu valokuvissa – ammattikuvaajien 5 vinkkiä

Hei ystäväni minun nimeni on Cmila Rodela ja olen Michiganista, Unied State.I täällä todistaa DR.OGAGA ​​KUNTA hyvistä teoksista elämässäni. Aviomies ja minä olemme naimisissa 27 vuoden ajan kahdella lapsella. Vain Kaksi vuotta sitten kaikki meni loppuun. Halusin mieheni takaisin ja pyysin häntä, mutta hän ei koskaan kuunnellut, joten törmäsin lukuisiin todistuksiin tämän nimenomaisesta oikeinkirjoituksesta. Jotkut todistivat, että hän toi Ex-rakastajansa takaisin, jotkut todistavat, että hän...
Lue kommentti

Tule työläismuseoon! Täällä on tallella korvaamaton määrä tavallisen ihmisen arkea ja historiaa. Ruukin työolot olivat raadolliset, mutta miljöö oli hurmaava.

Tampereella, Finlaysonin kutomosalissa sytytettiin sähkölamppu vuonna 1882, Pohjoismaiden ensimmäinen. Mutta märkäkehruukoneella työskentelevän Mantan naama oli liasta musta ja käsien iho rikki.

Paljasjalkaisen Mantan videoitu hahmo lehahtaa koneen viereen vielä nytkin. Hän varoittelee, että pikilattiaan jäävät jalat helposti kiinni. Niin kuumaa ja kosteaa salissa on, puhumattakaan pahasta hajusta ja melusta. Silti teini-ikäinen Manta on pestistään kiitollinen, vaikka pelkää vapriikin mestareita ja manailee poikia, ihan lapsia vielä, jotka vilistävät ties missä, vaikka heidän pitäisi jo olla kehruukoneen lankapuolia vaihtamassa.

Kulman takana seisoo puinen raastinkone, jolla hajotettiin raakapuuvillapaaleja. Jykevä masiina on itse tehtaanjohtaja James Finlaysonin johdolla suunniteltu ja valmistettu.

Samainen raastinkone ja siipikehruukone ehtivät palvella tehtaalla toistasataa vuotta. Moni nainenkin kesti vuosikymmeniä. Kuten 1900-luvun alussa syntynyt Elma Haukinen, Finlaysonin portinvartijan tytär, jonka ura kutomossa venyi 60 vuodeksi.

Manta pääsi raatamaan, monen muun lapsen lailla.
Manta pääsi raatamaan, monen muun lapsen lailla.

Naiset olivat mukana teollisuustyössä jo ennen sotia, alipalkattuina ja ylityöllistettyinä.

Myytit nurin

Tekstiiliteollisuuden historia aukeaa riipaisevan elävästi Finlaysonin värjäämöön pystytetyssä Tekstiiliteollisuuden museossa. Oli sitten kiinnostunut ihmiskohtaloista, työkaluista tai vanhojen kangasmallistojen kauneudesta, tai koko vaivalloisesta prosessista, jolla villa, puuvilla ja pellava kesytettiin kankaiksi. Sitten kankaat valkaistiin ja värjättiin – tekijän terveyden kustannuksella, kuten yhä tapahtuu Aasian hikipajoissa.

Samalla nostalgiaretkellä menee nurin jokunen myytti naisen asemasta suomalaisessa työelämässä. Naiset olivat vahvasti mukana teollisuustyössä jo ennen sotia, alipalkattuina ja ylityöllistettyinä. Suojattomina pätkätyöläisinä, joille rapsahti sakko pienestäkin myöhästymisestä tai niin sanotusta virheestä.

Nykyään ei enää juuri puhuta paskaduuneista, epätyypillisistä työsuhteista kylläkin. Vuokratyöläisistä on tullut aikamme heittopusseja.

Moni patruuna tajusi, että ruumiin ohella kannatti pitää huolta työläisten hengestä.

Työsuhteiden pakkotahtisuus ja silppuisuus olivat tuttua myös puuvillatehtaan plikoille, samoin kuin oletus ilmaisesta harjoittelujaksosta. Naisilla, jotka työskentelivät tekstiili-, kumi- ja kenkäteollisuudessa 1920-30-luvuilla, muutaman viikon palkaton perehtyminen työhön oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Evästauko koneiden välissä, hetki lepoa melusta.
Evästauko koneiden välissä, hetki lepoa melusta.

Hyvä, paha patruuna

Teollistumisen kehitys kytkeytyi kaupungistumiseen. Toisaalta, useammankin hullunrohkean patruunan johdolla metsä- ja metalliteollisuus poiki kukoistavaa kulttuuria keskelle korpea, koskien ja rautateiden kupeeseen. Esimerkiksi Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä on edelleen harvinaisen ehjä ja omaleimainen kokonaisuus. Metallipajan ympärille muodostui kokonainen kyläyhteisö kouluineen, sairastupineen, krouveineen ja panimoineen sekä kirkkoineen.

Moni muukin patruuna tajusi, että ruumiin lisäksi kannatti pitää huolta työväestön hengestä, jotta väki sitoutuisi ja jaksaisi paremmin raataa. Merkityksellisin etu tästä "omistajuudesta" oli se, että työläisten lapset pääsivät kouluun, mihin heillä muuten ei olisi ollut mahdollisuuksia. Tässä sivistystehtävässä kunnostautui myös Mäntän suuri mies G.A. Serlachius ja hänen veljenpoikansa Gösta.

Sana patruuna juontuu latinan sanasta pater, isä. Mutta Strömforsia johti rautaisella otteella vuosikymmeniä "Hänen Armonsa" Virginia af Forselles, joka jäi leskeksi jo kolmekymppisenä.

Amurin asuntomuseon kamari vuodelta 1928.
Amurin asuntomuseon kamari vuodelta 1928.

Entä nyt? Kaipaamme taas kipeästi tyyppejä, joiden pelottomat innovaatiot työllistäisivät tuhansia. Odotamme kädet ristissä ulkomaisia investointeja, ja juuri sellaisista rahoista oli kysymys myös Suomen teollistumisen alkutaipaleella. Ei kehitysmaaksi luokitellussa Suomessa olisi muuten ollut moiseen varoja eikä tietotaitoa.

James Finlayson tuli Suomeen Skotlannista. Sinne hän myös palasi kuolemaan. Mutta miehen nimi elää ja on tunnetuimpia brändejämme, vaikka tuotanto on karannut halpamaihin. Vain suunnittelu on pysynyt Suomessa.

Nostalgiaa ja kansallisia ikoneita

Tampereen Tekstiiliteollisuusmuseo on osa Työväenmuseo Werstasta, joka valottaa myös työväen vapaa-ajan rientoja: iltamia, raittiusyhdistysten touhuja ja urheilukilpailuja. Nuo "vaarattomat" kokoontumiset tarjosivat hyvin muokatun maaperän myös työväenyhdistysten synnylle ja kasvulle.

Esineistö tuo mieleen muistoja lapsuudesta ja mummolasta.

Werstaalla puhutaan suoraan vaikeista asioista, mutta useimmille kävijöille kokonaisuus on ennen kaikkea nostalginen kokemus. Esineistö tuo mieleen paljon muistoja lapsuudesta ja mummolasta.

Finlaysonin arkkitehtonisesti vaikuttava sisäpiha on nimetty Väinö Linnan aukioksi. Kirjailija ehti työskennellä tehtaassa liki parikymmentä vuotta. Hän oli 17-vuotias tullessaan puuvillatehtaalle kärräriksi vuonna 1938. Vuoden päästä hän yleni karstaajaksi. Sodan jälkeen hän palasi tehtaalle entisiin hommiin, mutta kirjallinen menestys ylensi hänet asentajaksi. Tehdastyön Linna lopetti 1955, mutta hänen peltinen vaatekaappinsa on valjastettu tarinalliseksi osaksi näyttelyä. Samoin kuin muutaman muunkin tehtaalla työskennelleen persoonallisuuden. Jokainen ovi kannattaa avata.

  • Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8, Tampere. tyovaenmuseo.fi
  • Päänäyttely kertoo työelämän muuttumisesta ja kansalaisyhteiskunnan vaiheista. Näyttelyssä pääsee tutustumaan 1900-luvun alun osuuskauppaan, säästöpankkiin, kirjapainoon ja työväentaloon.
  • Muista myös Valvillan tehdasmuseo, joka esittelee Hyvinkäällä 1892 perustetun villakehräämön maineikasta historiaa.

Lisää kiinnostavia aikamatkoja metsä- ja metalliteollisuuteen

1. Asuntomuseot:

Amurin Työläismuseokortteli

Tampereella työväen asuntopulaa helpottamaan perustettiin kokonainen kaupunginosa vuonna 1868. Vanhasta Amurista on yhä jäljellä yksi kortteli, josta löytyy ajalleen ominaisesti sisustettuja asuntoja. Niissä pääsee eläytymään asukkaiden kohtaloihin ja vuosien 1882-1939 mukavuuksiin. Kahden perheen yhteiskeittiössä ei ollut viemäriä eikä valaistusta. Jokainen toi lyhdyn tullessaan.

Satakunnankatu 49, Tampere


Työväenasuntomuseo

Helsingissä sijaitseva Työväenasuntomuseo löytyy Linnanmäen kupeesta, yhdestä kaupungin vanhimmista, työväelle vuonna 1909 rakentamista puutaloista. Yhdeksän hellahuonetta on sisustettu eri aikakausien kodeiksi, joiden ahtaudessa voi tarkastella myös elintason nousua: hetekoiden, gramofonien ja sähkölamppujen ilmestymistä. Rehevä pihapiiri avarsi niukkoja neliöitä.

Kirstinkuja 4, Helsinki

Teollisuustyöväen asuntomuseo

Imatralla, Vuoksen Ritikanrannalla, on kasarmityyppinen asuntomuseo, jonka Enso-Gutzeitiin myöhemmin sulautunut Tornator Oy rakensi työläisilleen. Alakerrasta löytyy 1900-luvun alun koteja, joissa yhtä perhettä kohden oli tilaa noin 20 neliötä. Yläkerrassa on 1940- ja 1960-luvun asuntoja.

Taimikuja 7, Imatra

2. Verla puuhiomo ja pahvitehdas

Maailmanperintökohteeksi nimetty Verlan miljöö on ainutlaatuinen. Tehdas on ollut kylän sydän 1870-luvulta lähtien, ja se toimi vuoteen 1964 lähes muuttumattomin menetelmin. Verlan päätuote oli kuusipuusta valmistettu valkoinen puupahvi, jota vietiin ympäri maailmaa, Etelä-Amerikkaan asti.

Autenttisena säilyneen tehtaan ja kuivaamon lisäksi vaikuttava on koko miljöö, joka edustaa aikakaudelle tyypillistä keskieurooppalaista teollisuusrakentamista. Tehdasaluetta reunustaa työväen asuntoalue ja Verlankoski voimalaitoksineen. Koristeellista patruunan pytinkiä ympäröi kukkiva puisto. Tallista löytyy käsityöläisten pajoja ja puoteja.

Verlantie 295. Verlan kylä sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta.


3. Strömforsin ruukki

Vuonna 1695 Kymijoen kosken kupeeseen perustettu ruukki on yksi Suomen vanhimmista rautaruukeista. Raudan taonta vesivoimalla loppui siellä vasta 1950-luvulla. Jo 1700-luvulla, Forselles-suvun pitkällä valtakaudella, ruukin toiminta täydentyi työpajoilla, sahalla ja myllyllä, jotka ovat yhä olennainen osa museoviraston suojeleman alueen ilmettä. Herrasväen kolmikerroksinen kartano "Armonlinna" peilautuu hienosti vettä vasten. Ylevänä aluetta vartio myös kirkko, jonka erikoisuus on alttaritaulu, Helene Schjerfbeckin maalaama.

Ruukintie 19, Ruotsinpyhtää


+ Muista myös Fiskarsin ruukki!

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2016.

Vanhoista valokuvista saa persoonallisia tyynyjä, kasseja tai essuja. Kuvien tulostaminen kankaalle on helppoa kotonakin.

Valitse ensin kiinnostava valokuva ja skannaa se tiedostoksi. Tämän palvelun voi myös ostaa vaikkapa valokuvausliikkeestä tai hyödyntää lähipiirin taitoja, jos puuha on vierasta.

Valokuva tulostetaan kuvansiirtokalvolle tai -kankaalle.

Jos tulostat kalvolle, kuva täytyy ensin kääntää tietokoneella, jollet halua sitä peilikuvana. Kun valokuva on tulostettu himmeäpintaiselle ohuelle muovikalvolle, kalvo silitetään kankaaseen kiinni.

Silitettäviä kuvansiirtopapereita ja -kalvoja sekä kuvantulostukseen sopivia kankaita (puuvilla, pellava, silkki) saa helpoimmin nettikaupoista. Yhden A4-arkin hinta on pari kolme euroa, isoissa pakkauksissa vähemmän.
Kankaalle kuvaa ei tarvitse kääntää.

Valmiit A4-kokoiset tulostuskangas­arkit on kyllästetty kemikaalilla, joka kiinnittää mustesuihkulla tulostetun kuvan pesunkestävästi kankaaseen.

Kankaan nurjalla puolella on tukena tarrapaperi tulostusta helpottamaan.

Kuvansiirtokalvoja on tummaa, värillistä tai vaaleaa kangasta varten.

Kuvansiirto kankaalle ja kalvolle onnistuu vain mustesuihkutulostimelle. Myös lasertulostimille sopivia siirtotuotteita on olemassa, ja niitä myy ainakin nettikauppa Kahdeksas taivas.

www.hobbypoint.fi
www.ullaka.fi
www.sinelli.fi
www.kahdeksastaivas.fi

Valokuvatyyny

Malli ja ohjeet: Mira Ekonen
Tarvikkeet:

  • tulostukseen sopivaa kangasta
  • valokuvia
  • puuvilla- tai pellavakangasta tyynyyn tai valmis tyyny
  • pitsejä
  • mustesuihkutulostin, jossa on värikasetti

Tee näin

  1. Ompele tyyny. Leikkaa kaksi samankokoista kappaletta tyynysi koon mukaan, esimerkiksi 45 x 45 cm. Ompele kappaleet toisiinsa oikeat puolet vastakkain. Ompele myös vetoketju.
  2. Tulosta kuvatiedosto tulostettavalle kankaalle, joka asetetaan printteriin kuin paperi. Tulostuskankaan taustana on paperia, joka helpottaa tulostamista. Värisävyä kannattaa säätää tulostimen asetuksista asteen tai kaksi vaaleammaksi.
  3. Anna kuvakankaiden kuivua noin vuorokausi.
  4. Poista kankaan takaa tukipaperi. Leikkaa kuva irti kankaalta, mutta jätä siihen sentin saumanvarat.
  5. Asettele kuvat tyynyliinalle nuppineuloilla. Käännä saumanvarat kuvan taakse ja ompele kuvat kankaaseen käsin tai koneella.
  6. Viimeistele tyynyliina pitsein, napein ja pitsikukkasin. Tulostettu kangas kestää käsinpesun.

Ohje kirjasta Valokuvan taikaa.