Lammaspata kypsyy uunissa suussasulavan pehmeäksi. Tässä juttusarjassa ET:n toimitus testaa uusien ruokakirjojen reseptejä. 

Meri-Tuuli Lindströmin mustanpuhuvalla kannella varustettu Pataruokaa on kaunis selailtava. Kirjan kuvissa on hitaasti valmistuviin ruokiin sopiva seesteinen, jopa unelias tunnelma.   

Lähes kaikki varsinaiset ruokalajikuvat on kuvattu samalta etäisyydeltä, mitä itse pidin vähän tylsänä. Lisäksi olisin toivonut, että kirjassa olisi enemmän ohjeita, joissa perunat tai juurekset lisätään samaan kypsymään samaan pataan niin, että erillistä lisuketta ei tarvitse valmistaa. 

Valitsin testattavaksi roomanlampaan ihan siksi, että lammasta tulee tehtyä turhan harvoin. Reseptissä oli kaksi ainesosaa, joista en juurikaan pidä: anjovis ja oliivit. Mittasin kuuliaisesti molempia ohjeen mukaan, koska voihan olla, että koko padan salaisuus piilee jommassakummassa inhokeistani.

Resepti neuvoi käyttämään Taggiasca-oliiveja tai nizzalaisia oliiveja. Kumpiakaan ei löytynyt lähikaupasta, joten ostin edullisia vihreitä oliiveja. Lihan valintaan kysyin apua lihatiskiltä, josta minut osoitettiin kylmäkaapille. Sieltä löytyi sopivasti 1 030 gramman pakkaus karitsan patalihaa. Reilu kilo lihaa maksoi 14,32 euroa, mikä ei mielestäni ollut paha hinta ollenkaan.

Anjovis, valkosipulit ja timjami piti jauhaa morttelissa tahnaksi, mutta meillä ei ole morttelia, joten silppusin ne veitsellä ja sekoittelin kupissa lusikalla. Toimi hyvin!

Anjovis, valkosipuli ja timjani sekoittuvat tahnaksi ilman mortteliakin.
Anjovis, valkosipuli ja timjani sekoittuvat tahnaksi ilman mortteliakin.

Miten onnistui?

Loistavasti! Ohjeen mukaan pataa pidetään uunissa "2,5 tuntia tai kunnes liha on kypsää". Otin ruuan uunista reilun kahden tunnin päästä, ja liha oli niin pehmeää, että pelkäsin viimeisen puolituntisen kovemmassa lämmössä tekevän siitä nyhtölammasta. Ihan niin ei onneksi käynyt, mutta liha kyllä irtosi luista suurinpiirtein puhaltamalla. 

Pataruuat ovat säästeliään kokin valinta: halvemmistakin ruhonosista tulee supermaukkaita.
Pataruuat ovat säästeliään kokin valinta: halvemmistakin ruhonosista tulee supermaukkaita.

Miltä maistui?

Pata oli tosi herkullista, ja aika suolaista. Älä missään tapauksessa lisää suolaa! Anjoviksen maku katosi muiden makujen sekaan, ja hauduttaminen vei oliiveistakin terävimmän maun niin, että tällainen ei-oliivien-ystäväkin söi lautaselleen sattuneet yksilöt. Ensi kerralla saatan kyllä jättää oliivit kokonaan pois. 

Padan seuraksi tein polentaa kirjan ohjeella. Ohjeessa sanotaan, että polenta pitää tarjota heti ja se pitää paikkansa: syöjien on syytä istua valmiina pöydässä haarukat tanassa, tai polenta jämähtää liian tiiviiksi. (Ensi kerralla taidan kyllä tehdä perinteistä peruna- tai bataattimuusia polentan sijaan.) 

Padan seuraksi sopi mainiosti äidin tekemä mustaviinimarjahyytelö.

Ohjeessa sanotaan, että annoksesta riittää 4-6 syöjälle, joten kutsuin siskon ja siskontyttären syömään. Onneksi perheen isä ei päässyt: olisi loppunut ruoka kesken! Kolmen aikuisen ja yhden liki kolmevuotiaan kesken tuhosimme koko satsin ja söimme vielä jälkiruuat päälle.

 

Meri-Tuuli Lindströmin roomanlammas

4-6 syöjälle

1 kg lampaan lapaa tai kulmapaistia
4 valkosipulin kynttä
1 prk (65 g) valutettuja anjovisfileitä
2 timjamin oksaa
1/2 dl tomaattipyrettä
2 tl sokeria
2 tl sokeria
2 dl punaviiniä
1 dl lihalientä
2 dl vihreitä Taggiasca-oliiveja tai nizzalaisia oliiveja
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa
oliiviöljyä paistamiseen

- Leikkaa liha 4x4 cm paloiksi. Ruskista muutamassa erässä pannulla ja nosta pataan.
- Jauha valkosipulit anjovisten ja timjamin kanssa morttelissa tahnaksi. Sekoita lihojen joukkoon. Lisää tomaattipyree, sokeri, viini ja lihaliemi.
- Kiehauta pata liedellä ja nosta uuniin 140 asteeseen. Hauduta kannella peitettynä 2,5 tuntia tai kunnes liha on kypsää. Liha on sopivan kypsää, kun sitä saa leikattua haarukalla ja veitsellä, mutta se ei vielä murene kosketuksesta.
-Ota pata uunista ja nosta uunin lämpötila 180 asteeseen. Lisää oliivit ja puolet lehtipersiljasta ja paahda ilman kantta noin 30 minuuttia tai kunnes liha on mureaa, ruskistunut pinnasta ja liemi keittynyt kasaan.
- Nosta pata pöytään ja ripottele päälle loput lehtipersiljasta.

 

Polenta (6:lle)

8 dl kanalientä (tai kasvislientä)
1 rkl voita
3 dl polentaa
1/2 dl juustoraastetta, esim. parmesaania
suolaa ja mustapippuria

- Kuumenna liemi kasarissa kiehuvaksi, lisää voi ja polenta. Keitä koko ajan voimakkaasti sekoittaen, KUn seos alkaapuuroutua, alenna lämpötilaa miedommalle asteella ja jatka keittämistä vielä 5 minuuttia, koko ajan sekoittaen. Lisää tarvittaessa vettä.
- Lisää juustoraaste. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Tarjoa heti. Jos polenta joutuu hetken odottamaan, lisää siihen nestettä ja sekoita koko ajan. Tuhdimman talvipolentan saa lisäämällä tilkan kermaa.

 

Tässä juttusarjassa ET:n toimitus testaa uusien ruokakirjojen reseptejä. 

Luonnossa liikkuessaan Minna kerää villiyrttejä nuotioevästen tuoreeksi lisukkeeksi. Hän on koonnut kokemustensa perusteella maittavia retkireseptejä kirjaksi asti.

− Varsinkin etelän luonnosta löytyy vaikka mitä syötävää. Itse käytän villiyrttejä, ja opetankin niiden käyttöä, kertoo jämsäläinen eräopas Minna Jakosuo.

Lajit pitää kuitenkin osata tunnistaa, eikä vain lähteä retkelle niitä syömään.

Varsinkion sienet on syytä tunnistettaa oikein myrkystysvaaran takia. Kannattaa hankkia hyvä sieniopas ja käydä vaikkapa tunnistuskurssi.

Sienistä punaiset ja valkoiset kärpässienet ovat myrkyllisimpiä. Syötävät rouskut erittävät valkoista maitoa, ja herkullisen kantarellin tunnistaa kirkkaankeltaisesta ja poimuilevasta lakista.

Horsma kuin parsa

− Villiyrteistä nokkosen tuntevat kaikki. Siitä saa monenlaista hyvää ruokaa. Alkukesästä maitohorsman versot ovat hyviä, Minna tietää.

Horsmaa voi käyttää läpi kasvukauden. Lehdistä voi tehdä muhennosta samalla tavalla kuin nokkosesta. Keväällä juuriversot ovat vähän parsan näköisiä. Niitä voi paistaa voissa pannulla.

”Voikukasta voi käyttää kaiken.”

− Myös voikukkaa löytyy paljon. Siitäkin voi käyttää kaiken. Ennen vanhaan juuresta valmistettiin kahvinkorviketta. Itse en tosin jaksa juurten kanssa pelata, koska se on työlästä.

Jos on etukäteen ajatellut, mitä laittaa retkiruoaksi, kävellessä voi kerätä lisukkeeksi villiyrttejä. Siten saa retkieväisiinsä jotain tuoretta.

− Ihmiselle tuo suurta tyydytystä, jos hän osaa löytää luonnosta lisukkeita tai jopa kokonaisen aterian. Me olemme luonnostamme metsästäjä-keräilijöitä. Itse saalistettu, kalastettu tai kerätty tuore ruoka maistuu aina erityisen hyvältä, Minna kertoo.

Nuotio kannattaa Minnan mukaan rakentaa siten, että ensin ladotaan isommista puista pohja. Sen päälle asetetaan ohuempia puitaristikkomalliin ja niiden keskelle kiehisiä ja ohuita kalikoita.

− Tuollainen nuotiopalaa hyvin, ja suoraan päälle voi laittaa vaikka kahvipannun porisemaan. 

”Avotulen tekoon tarvitaan maanomistajan lupa.”

On hyvä muistaa, että avotulen tekoon tarvitaan aina maanomistajan lupa. Tulta ei saa virittää lainkaan, jos päällä on metsä- tai ruohikkopalovaara.

− Retkikeitintä ei katsota avotuleksi, joten sillä saa kokata ilman erillistä lupaa, Minnä vinkkaa.

Kirja retkiruuista

Minnalta ilmestyy elokuussa kirja Parempaa retkiruokaa. Sen kustantaa Gummerus.

− Kirjassani mennään vuodenkierron mukaan, ja keväässä ja kesässä on paljon ohjeita villiyrteistä. Ajattelen, että retkellä ruoanlaiton pitää olla vaivatonta.

Katso resepti kuvan alta.

Tässä maistiainen:

Perunamunakas nuotiopannulla (kahdelle)

Ainekset

  • Keitettyjä uusia perunoita
  • Suolaa, paprikajauhetta
  • Cajunmausteseosta
  • Grillimaustetta
  • 4 munaa
  • voita
  • 1 sipuli
  • yrttejä maun mukaan

Valmistus

Lohko keitetyt perunat mieleisiksi paloiksi tai siivuiksi. Perunat voit maustaa haluamallaan tavalla. Munakkaan valmistelun voi aloittaa jo kotona laittamalla lohkotut ja maustetut perunat rasiaan. Nuotiolla munakkaan valmistus aloitetaan paistamalla pannussa sipulia. Kun sipulien kuullotus on valmis, heitä perunat pannulle. Hetken paistamisen jälkeen kaada päälle munat, joiden rakenne on rikottu kevyesti sekoittamalla. Munakasta ei tule paistaa liian kuumalla tulella, vaan kaikessa rauhassa, eikä sitä tarvitse kääntää. Syömään pääset heti, kun munat näyttävät olevan kypsiä. Päälle voit halutessasi ripotella vielä yrttejä.

 

Minna Jakosuo

  • 42-vuotias eräopas ja tietokirjailija.
  • Parempaa retkiruokaa ilmestyy elokuussa. Tekeillä kirja kuukauden yksinvaelluksesta Lapissa.
  • Pyörittää yhteisöllistä retkivälineiden vuokrauspalvelua retkirent.fi
  • Blogi: aloneinthewild.net

Villiyrtit ja -kasvit ovat oiva lisä keittiöön. Luonnonkasveja tutkinut Irja Mäkitalo vinkkaa, miten kasvit saa säilöön talven varalle.

1. Kuivata ne 

Ellet omista kasvikuivuria, voi kuivata kasveja myös uunissa noin 40 asteen lämmössä luukku raollaan. Yrttejä kannattaa käännellä kuivatuksen aikana. Varmista ennen purkittamista, että lehdet ovat rapsahtavan kuivia, jotta vältyt homeilta.

2. Tee soseita

Esimerkiksi nokkosta voi säilöä käteviksi annoksiksi soseuttamalla ryöpätyt lehdet ja pakastamalla niitä jääpalapusseihin.

3. Tee niistä teetä

Hauduta kasvia kuumassa vedessä muutamia minuutteja. Useampi laimea juoma päivässä on suositeltavampaa kuin yksi vahva. Mieto uute ylläpitää terveyttä. Vahvaa uutetta käytetään kuureina hoitotarkoituksiin.

4. Fermentoi ne

Fermentointi on entsyymikäymistä, joka lisää esimerkiksi hillanlehtiin hyviä ainesosia ja muuttaa niiden makua pehmeäksi ja herkulliseksi.

Anna tuoreiden lehtien pakastua hetki. Murskaa jäiset lehdet pussissa ja kääri ne pussin pohjalle tiukaksi ”patukaksi”. Pidä sitä noin 35 asteen lämmössä vuorokauden ajan. Kun lehdet ovat tummuneet ja tuoksuvat aromaattisilta, levitä ne ja kuivaa ne nopeasti esimerkiksi uunissa 40 asteen lämmössä.

5. Hyödynnä mansikan kannat

Kun pakastat mansikoita talven varalle, säästä kannat. Voit kuivata ne aiempien kuivausohjeiden mukaisesti. Kuivatuista kannoista keität talvella herkullista teetä. 

6. Tee nokkosen siemenistä suolaa

Kerää tuoreet, vielä vihreät nokkosen siemenlatvat loppukesällä ja jauha ne tehosekoittimessa yhdessä suolan kanssa. Laita nokkosta ja suolaa joko 1:1 tai 2:1 painosuhteessa riippuen siitä, kuinka voimakassuolaista haluaa.

Kuivaa seos uunissa noin 40 asteessa luukku raollaan. Hienonna sitten seos tasaiseksi.

Nokkosen siemenissä on arvokkaita valkuaisia, hyvälaatuisia rasvoja ja kuitua. Nokkossuola on herkullista munavoissa karjalanpiirakan päällä. Siemensuola säilyy vuosia pimeässä.

Vinkit antoi luonnonkasveja tutkinut ja luonnontuotealalla vuosikymmeniä työskennellyt Irja Mäkitalo. Hänen haastattelunsa voit lukea ET-lehden erikoisnumerosta 12/2017.

Meidän ranta

Näin käytät ja säilöt luonnonkasveja – 6 vinkkiä

Kiitos mielenkiintoisesta luonto - ja eräretkiartikkelista et-extrslehti nr 12. Kohta jokamiehen oikeuksista muistutti tapauksesta, ollessamme venereissulla. Rantauduimme lahdenpoukamaan. Asutusta ei näkynyt missään. Ranta oli matala ja hieno hiekkapohjainen. Kuivatin kosteita vaatteita kahden puun väliin laittamallani narulla ja Oleskelimme koko ajan veneessämme. Rantaan ilmestyi auto ja kiivas naisihminen huusi, että tämä on meidän ranta. Meidän pitää mennä pois. Ei siinä tullut mieleen...
Lue kommentti
Kesän helpoin pasta syntyy herneistä

Superhelppo kahden aineen tahna maustaa pastakastikkeen.

Hernepasta

1–2 annosta

150 g pastaa
1½ rkl oliiviöljyä

Tahna

100 g tuoreita tai pakasteherneitä
100 g piparjuurituorejuustoa
½ tl mustapippuria myllystä
½ tl suolaa
(herneenversoja)

  1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Lisää oliiviöljy valutetun kypsän pastan joukkoon.
  2. Keitä herneitä kymmenen minuuttia. Valuta herneet.
  3. Lusikoi piparjuurituorejuusto lämpimien herneiden sekaan ja soseuta ainekset sauvasekoittimella. Mausta tahna rouhitulla mustapippurilla ja suolalla.
  4. Sekoita hernetahna pastan joukkoon ja ripottele päälle herneenversoja.
  5. Vinkki! Tee hernetahnaa tupla-annos ja sipaise sitä levitteeksi leivälle.

Tämä kastike tekee kruunaa parsa-annoksen.

Voikastike

Annos noin 2 dl

1 salottisipuli
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kuohukermaa
100 g voita
valkopippuria myllystä
ripaus cayennepippuria
¼ tl suolaa

  • Leikkaa salottisipuli pieniksi kuutioiksi. Kaada viini kattilaan ja lisää sipulikuutiot. Keitä 5–8 minuuttia niin, että sipuli pehmenee ja valkoviini on lähes kokonaan haihtunut.
  • Lisää kerma ja keitä kastiketta kokoon 5 minuutin ajan. Kuutioi jääkaappikylmä voi ja lisää se voimakkaasti sekoittaen kastikkeeseen. Mausta pippureilla ja suolalla.

Tarjoile kastike parsa Polonaisen kera. Katso sen resepti täältä:

Parsaa Polonaise