Hilkka-Liisa Aholan Julia-kuppi (vas.) Ja Raija Uosikkisen EK-malli 60-luvulta.
Greta Lisa Jäderholm-Snellmanin suunnittelema OB-mallisto 20-luvulta.
Reija Uosikkisen Emilia-koristeinen kuppi ja kannu. Iris-kuvioinen vati 1800-luvulta, yksityiskokoelmasta.
Pikkukannu edessä Greta Liisa Jäderholm-Snellmanin puhalluskoristeinen ML-malli. Takana Ogla Osolin ja Reinhard Richterin suunnittelema kastikekaadin 40-luvulta.
Rickhard LIndhin DG-malli ja Raija Uosikkisen Doria-koriste 60-luvulta.

Arabian kahvikupit on suomalaispöydissä katettu joka juhlaan ja arkeen. Tiesitkö, että kauniilla kukkakuvioilla on joskus peitelty materiaalin virheitä?

Myrnat, Emiliat, Juliat ja Doria-koristeet. Tuttuja monille, mutta harva tuntee tarinoita koristeluiden takaa.

Arabian kahvikuppien koristeluja tehtiin 1800-luvun lopulta lähtien kuparipainomenetelmällä, jolla muun muassa Singapore-astiastoakin (1926–74) on kuvioitu. Itämaishenkiset kuviot siirtyivät tehtaalta toiselle, kun silloiset mallimestarit pakkasivat kuparilevyt mukaansa vaihtaessaan työpaikkaa. Niinpä näitä kuparipainokuvioita löytyy useiden tehtaiden mallistoista.

Vuosisadan vaihteessa alettiin käyttää myös värillisiä siirtokuvia. Sellaisia ostettiin yleensä Englannista tai Saksasta, mutta myös suomalaiset taiteilijat suunnittelivat niitä. Siirtokuva oli edullisempi ja nopeampi tapa kuvioida astioita.

– Sodan jälkeen keramiikan raaka-aineiksi oli saatavilla aikaisempaan verrattuna huonompaa materiaalia, joten siirtokuvia käytettiin myös peittämään astioiden viallisia kohtia. Laaja ruusuaihe jätti kätevästi alleen pienet virheet, kertoo Designmuseon amanuenssi Susanna Thiel.

Astioiden kukkakuviot , esimerkiksi Myrna-sarjan kellertävät kukka-aiheet, on suurimmaksi osaksi tehty siirtokuvina.

Arabian kahvikupeissa valtavasti kukkakuvioita

Erilaisten kukkakuvioitujen kuppien määrä Arabian tuotannossa on häkellyttävä. Kukkakupit olivat pidettyjä, ja kun kauppa kävi, niitä myös valmistettiin. Oli pieniä kuvioita, nauhamaisia ketjuja ja suuria kukka-aiheita.

– Myrna oli niin suosittu, että kiertävät kaupparatsut myivät sitä myymälöihin sisäänheittotuotteeksi, Susanna Thiel sanoo.

Yksinkertaisia kuvioita saatiin aikaan myös värinpuhallustekniikalla. Raakapoltettu esine laitettiin samanmuotoiseen koristekaavioon, ja kaavion aukkojen läpi puhallettiin haluttu koristeväri. Se oli nopea ja helppo tapa tehdä pehmeärajaisia kuvioita.

– Puhalluskoristein koristetut kupit olivat usein Otk:n, Keskon tai Anttilan tilaamia erikoiskoristeita. Niitä suunnittelivat esimerkiksi Raija Uosikkinen ja Esteri Tomula. Aina näiden koristeiden nimeä tai suunnittelijaakaan ei tiedetä, mutta keräilijät ovat näistä asioista erityisen kiinnostuneita, Susanna Thiel kertoo.

Hitain tekniikka oli tietysti käsin koristelu. Arabian käsinkoristamo perustettiin 1943, ja sitä johti taitava Olga Osol. Aluksi hän opetti koristemaalausta 12 maalarille , mutta vuonna 1947 Olgan osastossa työskenteli jo 70 henkilöä. Koristesuunnitteluun vaikuttivat 1950–60-luvulla vahvasti Uosikkisen ja Tomulan lisäksi myös muut taiteilijat, kuten Anja Juurikkala, Hilkka-Liisa Ahola ja Ulla Procopé, joiden kätten jälki näkyy monissa kahvikuppisarjoissakin.

Raija Uosikkisen Raija-koristeinen kermakko on 70-luvulta.
Raija Uosikkisen Raija-koristeinen kermakko on 70-luvulta.

 

Lähteet: Arabia – keramiikka, taide, teollisuus. Designmuseo 2009, Keräilijän Aarteet. Arabian kahvikuppeja ja mukeja. Toim. Sirpa Westerholm. WSOY 2006.

Kuvien kuppien tiedustelut ja hinta-arviot: Astialiisa (09) 241 0490, astialiisa.fi, Laatutavara 045 112 4549, laatutavara.com

Katso kaikki artikkelimme Arabian vanhoista astioista ja niiden arvosta TÄÄLTÄ.

 

Tieto

Arabian synty

Arabian tehdas aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1873 ruotsalaisen Rörstrandin keramiikkatehtaan tytäryhtiönä. Alun perin sen tarkoitus oli valmistaa tavaraa Venäjän vientimarkkinoille. Arabian tehdas tuottikin runsaasti luksustuotteita, kaakeliuuneja ja taloustavaraa vientiin mutta myös kotimaan markkinoille. Vuonna 1916 Arabiasta tuli kokonaan suomalainen, ja vuosikymmenien kuluessa siitä kehittyi suomalaisen arjen designin kulmakivi.

Vierailija

Arabian kahvikuppien yllättävät taustat: "Kukkakuvioilla peiteltiin virheitä"

Eläketietoako hah hah kirjoitti: On teillä jutunaiheet vähissä... Luuletteko että lukijoita kiinnostaa ikänsä vuoksi posliinit ;-D Ketä kiinnostaa, ketä ei. Itseäni kiinnosti, koska etusivun oikeanpuolimmaiset kupit (Uosikkinen EK) löytyvät kaapistani. Saimme kupit kihlajaislahjaksi vuonna 1965. Kuppeja ei juuri nyt käytetä, koska arkikahvit maistuvat ihan vain mukeista.
Lue kommentti

Juhlakausi on aluillaan, ja kohta ikuistetaan tärkeitä hetkiä: kevätjuhlia, valmistujaisia, häitä. Kysyimme helsinkiläisiltä valokuvaajilta Mirkku Merimaalta ja Niina Stoltilta vinkit, joiden avulla onnistut kuvissa.

Vinkit antoivat valokuvaajat Mirkku Merimaa ja Niina Stolt:

1. Leuka eteen

– Usein etenkin iäkkäämmät naiset nostavat liikaa leukaa, vaikka oikeasti leukaa pitäisi työntää vähän eteenpäin, ei ylöspäin. Leuka tulee silloin ikään kuin ulos kaulasta. Ja kun työntää silmät lähemmäs kameraa, leuka häivyttyy entisestään.

2. Peppu taakse

– Kameran edessä seisotaan usein lantio eteen työnnettunä, vaikka se ei ole erityisen mairitteleva asento.Työnnä mieluummin peppua vähän taakse. Lähimmäs kameraa tuodaan se, mitä halutaan korostaa. Harvalla se on lantio.

3. Suorista ryhti

– Ryhdin suoristaminen on muutakin kuin hartioiden viemistä taakse. Voit ajatella, että päälaeltasi lähtee naru, josta joku vetää ylöspäin. Naisilla korkokengät usein auttavat hyvän ryhdin löytämistä. Vartalo kannattaa kääntää vähän sivuttain ja siirtää painoa enemmän toiselle jalalle.

4. Vältä kovaa valoa

– Kova auringonvalo sivulta tekee varjoja ja korostaa ryppyjä. Valitse kuvauspaikka, jossa on pehmeä valo. Vastavaloon kuvaamalla saa usein kauniita kuvia, mutta silloin pitää osata käyttää kameran valotusominaisuuksia.

5. Harjoittele peilin edessä

– Hymyile peilin edessä, kokeile asentoja. Jos et tiedä mikä on sinussa parasta ja korostamisen arvoista, kysy ystävältä tai puolisolta. He tietävät kyllä.

Mirkku Merimaan mielestä juhliin kannattaa valmistautua huolella. Todella tärkeisiin tilanteisiin hän kannustaa käyttämään ammattilaisten apua. 

– Käy ammattilaisen kammattavana, meikattavana ja kuvattavana. Suosittelen myös stylistin juttusilla käyntiä ainakin kerran elämässä. Kun on ammattilaisen meikattavana tai vaikkapa kuvattavana, kannattaa pitää silmät ja korvat auki ja laittaa neuvot korvan taakse ja kokeilla niitä myöhemmin itse kotona. 

Tule työläismuseoon! Täällä on tallella korvaamaton määrä tavallisen ihmisen arkea ja historiaa. Ruukin työolot olivat raadolliset, mutta miljöö oli hurmaava.

Tampereella, Finlaysonin kutomosalissa sytytettiin sähkölamppu vuonna 1882, Pohjoismaiden ensimmäinen. Mutta märkäkehruukoneella työskentelevän Mantan naama oli liasta musta ja käsien iho rikki.

Paljasjalkaisen Mantan videoitu hahmo lehahtaa koneen viereen vielä nytkin. Hän varoittelee, että pikilattiaan jäävät jalat helposti kiinni. Niin kuumaa ja kosteaa salissa on, puhumattakaan pahasta hajusta ja melusta. Silti teini-ikäinen Manta on pestistään kiitollinen, vaikka pelkää vapriikin mestareita ja manailee poikia, ihan lapsia vielä, jotka vilistävät ties missä, vaikka heidän pitäisi jo olla kehruukoneen lankapuolia vaihtamassa.

Kulman takana seisoo puinen raastinkone, jolla hajotettiin raakapuuvillapaaleja. Jykevä masiina on itse tehtaanjohtaja James Finlaysonin johdolla suunniteltu ja valmistettu.

Samainen raastinkone ja siipikehruukone ehtivät palvella tehtaalla toistasataa vuotta. Moni nainenkin kesti vuosikymmeniä. Kuten 1900-luvun alussa syntynyt Elma Haukinen, Finlaysonin portinvartijan tytär, jonka ura kutomossa venyi 60 vuodeksi.

Manta pääsi raatamaan, monen muun lapsen lailla.
Manta pääsi raatamaan, monen muun lapsen lailla.

Naiset olivat mukana teollisuustyössä jo ennen sotia, alipalkattuina ja ylityöllistettyinä.

Myytit nurin

Tekstiiliteollisuuden historia aukeaa riipaisevan elävästi Finlaysonin värjäämöön pystytetyssä Tekstiiliteollisuuden museossa. Oli sitten kiinnostunut ihmiskohtaloista, työkaluista tai vanhojen kangasmallistojen kauneudesta, tai koko vaivalloisesta prosessista, jolla villa, puuvilla ja pellava kesytettiin kankaiksi. Sitten kankaat valkaistiin ja värjättiin – tekijän terveyden kustannuksella, kuten yhä tapahtuu Aasian hikipajoissa.

Samalla nostalgiaretkellä menee nurin jokunen myytti naisen asemasta suomalaisessa työelämässä. Naiset olivat vahvasti mukana teollisuustyössä jo ennen sotia, alipalkattuina ja ylityöllistettyinä. Suojattomina pätkätyöläisinä, joille rapsahti sakko pienestäkin myöhästymisestä tai niin sanotusta virheestä.

Nykyään ei enää juuri puhuta paskaduuneista, epätyypillisistä työsuhteista kylläkin. Vuokratyöläisistä on tullut aikamme heittopusseja.

Moni patruuna tajusi, että ruumiin ohella kannatti pitää huolta työläisten hengestä.

Työsuhteiden pakkotahtisuus ja silppuisuus olivat tuttua myös puuvillatehtaan plikoille, samoin kuin oletus ilmaisesta harjoittelujaksosta. Naisilla, jotka työskentelivät tekstiili-, kumi- ja kenkäteollisuudessa 1920-30-luvuilla, muutaman viikon palkaton perehtyminen työhön oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Evästauko koneiden välissä, hetki lepoa melusta.
Evästauko koneiden välissä, hetki lepoa melusta.

Hyvä, paha patruuna

Teollistumisen kehitys kytkeytyi kaupungistumiseen. Toisaalta, useammankin hullunrohkean patruunan johdolla metsä- ja metalliteollisuus poiki kukoistavaa kulttuuria keskelle korpea, koskien ja rautateiden kupeeseen. Esimerkiksi Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä on edelleen harvinaisen ehjä ja omaleimainen kokonaisuus. Metallipajan ympärille muodostui kokonainen kyläyhteisö kouluineen, sairastupineen, krouveineen ja panimoineen sekä kirkkoineen.

Moni muukin patruuna tajusi, että ruumiin lisäksi kannatti pitää huolta työväestön hengestä, jotta väki sitoutuisi ja jaksaisi paremmin raataa. Merkityksellisin etu tästä "omistajuudesta" oli se, että työläisten lapset pääsivät kouluun, mihin heillä muuten ei olisi ollut mahdollisuuksia. Tässä sivistystehtävässä kunnostautui myös Mäntän suuri mies G.A. Serlachius ja hänen veljenpoikansa Gösta.

Sana patruuna juontuu latinan sanasta pater, isä. Mutta Strömforsia johti rautaisella otteella vuosikymmeniä "Hänen Armonsa" Virginia af Forselles, joka jäi leskeksi jo kolmekymppisenä.

Amurin asuntomuseon kamari vuodelta 1928.
Amurin asuntomuseon kamari vuodelta 1928.

Entä nyt? Kaipaamme taas kipeästi tyyppejä, joiden pelottomat innovaatiot työllistäisivät tuhansia. Odotamme kädet ristissä ulkomaisia investointeja, ja juuri sellaisista rahoista oli kysymys myös Suomen teollistumisen alkutaipaleella. Ei kehitysmaaksi luokitellussa Suomessa olisi muuten ollut moiseen varoja eikä tietotaitoa.

James Finlayson tuli Suomeen Skotlannista. Sinne hän myös palasi kuolemaan. Mutta miehen nimi elää ja on tunnetuimpia brändejämme, vaikka tuotanto on karannut halpamaihin. Vain suunnittelu on pysynyt Suomessa.

Nostalgiaa ja kansallisia ikoneita

Tampereen Tekstiiliteollisuusmuseo on osa Työväenmuseo Werstasta, joka valottaa myös työväen vapaa-ajan rientoja: iltamia, raittiusyhdistysten touhuja ja urheilukilpailuja. Nuo "vaarattomat" kokoontumiset tarjosivat hyvin muokatun maaperän myös työväenyhdistysten synnylle ja kasvulle.

Esineistö tuo mieleen muistoja lapsuudesta ja mummolasta.

Werstaalla puhutaan suoraan vaikeista asioista, mutta useimmille kävijöille kokonaisuus on ennen kaikkea nostalginen kokemus. Esineistö tuo mieleen paljon muistoja lapsuudesta ja mummolasta.

Finlaysonin arkkitehtonisesti vaikuttava sisäpiha on nimetty Väinö Linnan aukioksi. Kirjailija ehti työskennellä tehtaassa liki parikymmentä vuotta. Hän oli 17-vuotias tullessaan puuvillatehtaalle kärräriksi vuonna 1938. Vuoden päästä hän yleni karstaajaksi. Sodan jälkeen hän palasi tehtaalle entisiin hommiin, mutta kirjallinen menestys ylensi hänet asentajaksi. Tehdastyön Linna lopetti 1955, mutta hänen peltinen vaatekaappinsa on valjastettu tarinalliseksi osaksi näyttelyä. Samoin kuin muutaman muunkin tehtaalla työskennelleen persoonallisuuden. Jokainen ovi kannattaa avata.

  • Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8, Tampere. tyovaenmuseo.fi
  • Päänäyttely kertoo työelämän muuttumisesta ja kansalaisyhteiskunnan vaiheista. Näyttelyssä pääsee tutustumaan 1900-luvun alun osuuskauppaan, säästöpankkiin, kirjapainoon ja työväentaloon.
  • Muista myös Valvillan tehdasmuseo, joka esittelee Hyvinkäällä 1892 perustetun villakehräämön maineikasta historiaa.

Lisää kiinnostavia aikamatkoja metsä- ja metalliteollisuuteen

1. Asuntomuseot:

Amurin Työläismuseokortteli

Tampereella työväen asuntopulaa helpottamaan perustettiin kokonainen kaupunginosa vuonna 1868. Vanhasta Amurista on yhä jäljellä yksi kortteli, josta löytyy ajalleen ominaisesti sisustettuja asuntoja. Niissä pääsee eläytymään asukkaiden kohtaloihin ja vuosien 1882-1939 mukavuuksiin. Kahden perheen yhteiskeittiössä ei ollut viemäriä eikä valaistusta. Jokainen toi lyhdyn tullessaan.

Satakunnankatu 49, Tampere


Työväenasuntomuseo

Helsingissä sijaitseva Työväenasuntomuseo löytyy Linnanmäen kupeesta, yhdestä kaupungin vanhimmista, työväelle vuonna 1909 rakentamista puutaloista. Yhdeksän hellahuonetta on sisustettu eri aikakausien kodeiksi, joiden ahtaudessa voi tarkastella myös elintason nousua: hetekoiden, gramofonien ja sähkölamppujen ilmestymistä. Rehevä pihapiiri avarsi niukkoja neliöitä.

Kirstinkuja 4, Helsinki

Teollisuustyöväen asuntomuseo

Imatralla, Vuoksen Ritikanrannalla, on kasarmityyppinen asuntomuseo, jonka Enso-Gutzeitiin myöhemmin sulautunut Tornator Oy rakensi työläisilleen. Alakerrasta löytyy 1900-luvun alun koteja, joissa yhtä perhettä kohden oli tilaa noin 20 neliötä. Yläkerrassa on 1940- ja 1960-luvun asuntoja.

Taimikuja 7, Imatra

2. Verla puuhiomo ja pahvitehdas

Maailmanperintökohteeksi nimetty Verlan miljöö on ainutlaatuinen. Tehdas on ollut kylän sydän 1870-luvulta lähtien, ja se toimi vuoteen 1964 lähes muuttumattomin menetelmin. Verlan päätuote oli kuusipuusta valmistettu valkoinen puupahvi, jota vietiin ympäri maailmaa, Etelä-Amerikkaan asti.

Autenttisena säilyneen tehtaan ja kuivaamon lisäksi vaikuttava on koko miljöö, joka edustaa aikakaudelle tyypillistä keskieurooppalaista teollisuusrakentamista. Tehdasaluetta reunustaa työväen asuntoalue ja Verlankoski voimalaitoksineen. Koristeellista patruunan pytinkiä ympäröi kukkiva puisto. Tallista löytyy käsityöläisten pajoja ja puoteja.

Verlantie 295. Verlan kylä sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Kouvolan keskustasta.


3. Strömforsin ruukki

Vuonna 1695 Kymijoen kosken kupeeseen perustettu ruukki on yksi Suomen vanhimmista rautaruukeista. Raudan taonta vesivoimalla loppui siellä vasta 1950-luvulla. Jo 1700-luvulla, Forselles-suvun pitkällä valtakaudella, ruukin toiminta täydentyi työpajoilla, sahalla ja myllyllä, jotka ovat yhä olennainen osa museoviraston suojeleman alueen ilmettä. Herrasväen kolmikerroksinen kartano "Armonlinna" peilautuu hienosti vettä vasten. Ylevänä aluetta vartio myös kirkko, jonka erikoisuus on alttaritaulu, Helene Schjerfbeckin maalaama.

Ruukintie 19, Ruotsinpyhtää


+ Muista myös Fiskarsin ruukki!

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2016.

Vanhoista valokuvista saa persoonallisia tyynyjä, kasseja tai essuja. Kuvien tulostaminen kankaalle on helppoa kotonakin.

Valitse ensin kiinnostava valokuva ja skannaa se tiedostoksi. Tämän palvelun voi myös ostaa vaikkapa valokuvausliikkeestä tai hyödyntää lähipiirin taitoja, jos puuha on vierasta.

Valokuva tulostetaan kuvansiirtokalvolle tai -kankaalle.

Jos tulostat kalvolle, kuva täytyy ensin kääntää tietokoneella, jollet halua sitä peilikuvana. Kun valokuva on tulostettu himmeäpintaiselle ohuelle muovikalvolle, kalvo silitetään kankaaseen kiinni.

Silitettäviä kuvansiirtopapereita ja -kalvoja sekä kuvantulostukseen sopivia kankaita (puuvilla, pellava, silkki) saa helpoimmin nettikaupoista. Yhden A4-arkin hinta on pari kolme euroa, isoissa pakkauksissa vähemmän.
Kankaalle kuvaa ei tarvitse kääntää.

Valmiit A4-kokoiset tulostuskangas­arkit on kyllästetty kemikaalilla, joka kiinnittää mustesuihkulla tulostetun kuvan pesunkestävästi kankaaseen.

Kankaan nurjalla puolella on tukena tarrapaperi tulostusta helpottamaan.

Kuvansiirtokalvoja on tummaa, värillistä tai vaaleaa kangasta varten.

Kuvansiirto kankaalle ja kalvolle onnistuu vain mustesuihkutulostimelle. Myös lasertulostimille sopivia siirtotuotteita on olemassa, ja niitä myy ainakin nettikauppa Kahdeksas taivas.

www.hobbypoint.fi
www.ullaka.fi
www.sinelli.fi
www.kahdeksastaivas.fi

Valokuvatyyny

Malli ja ohjeet: Mira Ekonen
Tarvikkeet:

  • tulostukseen sopivaa kangasta
  • valokuvia
  • puuvilla- tai pellavakangasta tyynyyn tai valmis tyyny
  • pitsejä
  • mustesuihkutulostin, jossa on värikasetti

Tee näin

  1. Ompele tyyny. Leikkaa kaksi samankokoista kappaletta tyynysi koon mukaan, esimerkiksi 45 x 45 cm. Ompele kappaleet toisiinsa oikeat puolet vastakkain. Ompele myös vetoketju.
  2. Tulosta kuvatiedosto tulostettavalle kankaalle, joka asetetaan printteriin kuin paperi. Tulostuskankaan taustana on paperia, joka helpottaa tulostamista. Värisävyä kannattaa säätää tulostimen asetuksista asteen tai kaksi vaaleammaksi.
  3. Anna kuvakankaiden kuivua noin vuorokausi.
  4. Poista kankaan takaa tukipaperi. Leikkaa kuva irti kankaalta, mutta jätä siihen sentin saumanvarat.
  5. Asettele kuvat tyynyliinalle nuppineuloilla. Käännä saumanvarat kuvan taakse ja ompele kuvat kankaaseen käsin tai koneella.
  6. Viimeistele tyynyliina pitsein, napein ja pitsikukkasin. Tulostettu kangas kestää käsinpesun.

Ohje kirjasta Valokuvan taikaa.

Kumisaappaissa on nyt tyyliä ja värejä! Valitse malli tarpeesi mukaan ja varmista, että kumpparit istuvat jalassa napakasti.

Puutarhaan

Hyvälestisillä saappailla jaksaa kävellä pidemmänkin lenkin. 42,90 €, Ristomatti Ratia.
Hyvälestisillä saappailla jaksaa kävellä pidemmänkin lenkin. 42,90 €, Ristomatti Ratia.

Romantikon saappaissa on satiininauhat. 105 e, Odd Molly.
Romantikon saappaissa on satiininauhat. 105 e, Odd Molly.

Näppärät veto-lenkit helpottavat pukemista. 30 e, KappAhl.
Näppärät veto-lenkit helpottavat pukemista. 30 e, KappAhl.

Kirjava kukkasaapas on helppo yhdistää asuun kuin asuun, 46 €, Cath Kidston.
Kirjava kukkasaapas on helppo yhdistää asuun kuin asuun, 46 €, Cath Kidston.

Punainen kevytsaapas on valmistettu polyuretaanista. 80 e, Sievi.
Punainen kevytsaapas on valmistettu polyuretaanista. 80 e, Sievi.

 

Kaupunkiin

Superkevyt ja leveälestinen malli. 45 e, Crocs.
Superkevyt ja leveälestinen malli. 45 e, Crocs.

60-luvun tyylisten saappaiden varret voi halutessaan kääriä. 90e, Tretorn.
60-luvun tyylisten saappaiden varret voi halutessaan kääriä. 90e, Tretorn.

Näissä nilkkureissa voit lähteä puutarhaakin pidemmälle, 54,95 €, Tom Joule, Zalando.
Näissä nilkkureissa voit lähteä puutarhaakin pidemmälle, 54,95 €, Tom Joule, Zalando.

 

Tasaraitasaappaiden uritettu pohja estää liukastumista. 39 e, Ristomatti Ratia.
Tasaraitasaappaiden uritettu pohja estää liukastumista. 39 e, Ristomatti Ratia.

 

Fiineissä nilkkureissa on kullatut remmikoristeet. 55 e, André, Zalando.
Fiineissä nilkkureissa on kullatut remmikoristeet. 55 e, André, Zalando.

 

Hunterin saappaisiin on mieltynyt myös kuningatar Elisabet II. 180 €, Hunter.
Hunterin saappaisiin on mieltynyt myös kuningatar Elisabet II. 180 €, Hunter.

Metsään

Suosittua Hai-mallia saa myös matalavartisena. 65e, Nokian Jalkineet.
Suosittua Hai-mallia saa myös matalavartisena. 65e, Nokian Jalkineet.

 

Nilkkurien käyttömukavuuteen on panostettu. 90 e, La Crosse, Ellos.
Nilkkurien käyttömukavuuteen on panostettu. 90 e, La Crosse, Ellos.

 

Metsästyskäyttöönkin sopivat saappaat ovat mukavat jalassa, 114,95 €, Viking.
Metsästyskäyttöönkin sopivat saappaat ovat mukavat jalassa, 114,95 €, Viking.

 

Koirakuosi ilahduttaa pitkävartisissa saappaissa. 70 e, Tom Joule, Zalando.
Koirakuosi ilahduttaa pitkävartisissa saappaissa. 70 e, Tom Joule, Zalando.

 

Pilkulliset saappaat ovat pirteät kuin kärpässienet. 31 e, Etola.
Pilkulliset saappaat ovat pirteät kuin kärpässienet. 31 e, Etola.

Pilkulliset saappaat ovat pirteät kuin kärpässienet. 31 e, Etola.

+ lisävarusteet

Pidennä saappaiden käyttöikää suoja-aineella. 6 e, Nokian Jalkineet.
Pidennä saappaiden käyttöikää suoja-aineella. 6 e, Nokian Jalkineet.

Oman jalan mallin mukaan muotoiltavat pohjalliset tuovat mukavuutta ja tukea. 70 e, Footbalance.
Oman jalan mallin mukaan muotoiltavat pohjalliset tuovat mukavuutta ja tukea. 70 e, Footbalance.

Kenkätarjottimella kuljetat likaiset saappaat pesutiloihin. 7 e, Etola.
Kenkätarjottimella kuljetat likaiset saappaat pesutiloihin. 7 e, Etola.

 

pitulo1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lits läts lätäkköön – 16 kesän kivointa kumisaapasmallia

Tässä on monia kauniita kumisaappaita mutta ihmettelen niiden hintoja, monet yli 50 euroa. En suostu maksamaan kumppareista nahkaisten kävelykenkien hintoja. Minulla on kolmet kumisaappaat, jotka ole ostanut paljon halvemmalla kuin tässä artikkelissa esitellyt. Parhaat ja käyttökelpoisimmat ovat ihan vaan Tokmannilta ostetut siniset,lyhytvartiset kumpparit, maksoivat 10 euroa tarjouksessa. Minulla on myös Prismasta ostetut vaaleanpunaiset puutarhanilkkurit, maksoivat muistaakseni 18 euroa kolme...
Lue kommentti