Palleahalvaus haittaa

Olen saanut palleahalvauksen ehkä rintasyöpäleikkauksen jälkeen annetun sädehoidon kylkiäisenä. Keuhkolääkäri sanoi, ettei voi varmasti tietää, mistä se on tullut. Leikkaus oli vuonna 2000, syöpä uusi 2006. Voiko halvausta parantaa millään? Liikkuminen on rajoittunut kävelyyn ja voimaharjoitteluun. Oireet ovat kuin astmassa, mutta astmalääkkeet eivät ole auttaneet. Kotityötkin täytyy tehdä pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan.Vasemmanpuoleinen

Molemminpuolinen palleahermohalvaus on harvinainen tila, joka liittyy yleensä muihin lihassairauksiin tai hermoston sairauksiin.

Palleahermon halvauksen oire on hengenahdistus makuulla ollessa. Pystyasennossa pallea laskeutuu alaspäin ja muut rintakehän liikkeisiin vaikuttavat hengityslihakset pystyvät pitämään hengityksen riittävänä.

Palleahermon halvauksen voi saada rintasyövässä käytetyn sädehoidon seurauksena, jos sädeannos hartiapunoksen alueelle on ollut suuri. Se on toki erittäin harvinaista. Yleisempi ja sekin harvinainen komplikaatio on sädehoitoa saaneelle puolelle tuleva keuhkotulehdus. Toispuoleinen palleahalvaus aiheuttaa harvoin merkittäviä hengitysvaikeuksia.

Astmatyyppisten oireittenne ja hengenahdistuksenne vuoksi suosittelen teitä kääntymään uudestaan lääkärinne puoleen. Hengenahdistuksenne syy on jokin muu kuin toispuoleinen palleahermohalvaus.

32 Kommentoi kirjoitusta

Kommentit

 
Vierailija 1/32

"Vasemmanpuoleiselle" Olen sairaseläkkeellä rintasyövän ja myös vasemmanpuoleisen palleahalvauksen johdosta, joten kylläse on ainakin minulla haitannut. Tsemppiä...

[quote author="Vierailija" time="12.09.2010 klo 16:18"]

"Vasemmanpuoleiselle" Olen sairaseläkkeellä rintasyövän ja myös vasemmanpuoleisen palleahalvauksen johdosta, joten kylläse on ainakin minulla haitannut. Tsemppiä...

[/quote]
 
Vierailija 2/32

Minulle tehtiin palleatyräleikkaus 14.5.2010. Sain komplikaationa oikealle puolelle palleahermohalvauksen. Jos kuntoni ennen leikkausta asteikolla 1-10 oli 7 niin nyt se on 2. En jaksa liikkua ja portaiden nouseminen on tuskallista ja työlästä. Olisin jättänyt leikkaukseen menemättä jos olisin osannut aavistaa tämän. Elämänlaatuni huononi merkittävästi. T. Savonmuahn Hilima

[quote author="Vierailija" time="13.10.2010 klo 18:33"]

Minulle tehtiin palleatyräleikkaus 14.5.2010. Sain komplikaationa oikealle puolelle palleahermohalvauksen. Jos kuntoni ennen leikkausta asteikolla 1-10 oli 7 niin nyt se on 2. En jaksa liikkua ja portaiden nouseminen on tuskallista ja työlästä. Olisin jättänyt leikkaukseen menemättä jos olisin osannut aavistaa tämän. Elämänlaatuni huononi merkittävästi. T. Savonmuahn Hilima

[/quote]
Hannah2
Hannah2 3/32

Olen "kissojen ja koirien " kanssa etsinyt kanssaihmistä, jolla olisi oikeanpuoleinen palleahalvaus, siis pallean kohoasento. Tunnen olevani yksin erämaassa.Olen joskus kirjoittanut saaneeni avun treenauksen avulla, muttei se mitenkään ole vaivaa hävittänyt. Ja oireet ovat uudelleen voimistumassa.
Aluksi pallea oli leprahtanut oikean keuhkon keskiosaan ja siitä treenauksella hieman liikahtanut. Pallea hermo on vaurioitunut ja puristuksessa vaurioituneessa kaularangasssa. Neurokirurgin mukaan jään pöydälle, jos leikataan.
Joten eipä naurata, koska kaikki leikkaukset ovat pois suljettuja.
Ei tiedetä mistä vaiva on tullut, ja minut on tutkittu toista vuoden aikana kiitettävästi.
Nyt vain jää treenaus couchineen ja vain toinen saman vaivan kokenut tietää, ettei kuntoilu muotoja paljon jää jäljelle.
On ensimmäinen kerta kun luen tai kuulen jonkun olevan samassa "veneessä". Kiitos sinä tuntematon kun kirjoitit tälle palstalle.

[quote author="Hannah2" time="21.01.2011 klo 15:25"]

Olen "kissojen ja koirien " kanssa etsinyt kanssaihmistä, jolla olisi oikeanpuoleinen palleahalvaus, siis pallean kohoasento. Tunnen olevani yksin erämaassa.Olen joskus kirjoittanut saaneeni avun treenauksen avulla, muttei se mitenkään ole vaivaa hävittänyt. Ja oireet ovat uudelleen voimistumassa.
Aluksi pallea oli leprahtanut oikean keuhkon keskiosaan ja siitä treenauksella hieman liikahtanut. Pallea hermo on vaurioitunut ja puristuksessa vaurioituneessa kaularangasssa. Neurokirurgin mukaan jään pöydälle, jos leikataan.
Joten eipä naurata, koska kaikki leikkaukset ovat pois suljettuja.
Ei tiedetä mistä vaiva on tullut, ja minut on tutkittu toista vuoden aikana kiitettävästi.
Nyt vain jää treenaus couchineen ja vain toinen saman vaivan kokenut tietää, ettei kuntoilu muotoja paljon jää jäljelle.
On ensimmäinen kerta kun luen tai kuulen jonkun olevan samassa "veneessä". Kiitos sinä tuntematon kun kirjoitit tälle palstalle.

[/quote]
 
Vierailija 4/32

Tervehdys. Löysinpä tällaisen sivun. Hyvä. Minulla epäillään toispuoleista palleahalvausta. Olen menossa tutkimuksiin ja olisin kovin kiitollinen jos voisit kertoa miten sinua on tutkittu. Minulla on vaikeutta hengittää varsinkin rasituksen jälkeen :Ei tarvitse olla kuin vaikkapa kevyttä imurointia.Joskus kun kumartuu laittamaan kenkiä jalkaan ylösnoustessa henki miltei salpautuu. Astmaa minulla ei ole.On myös jotain outoa tunnetta ihan kuin henkitorvi menisi tukkoon.Täytyy ajatuksella ikäänkuin laskeahenkitorvea alemmas. Joinain päivinä ei mitään oireita. Kyljessä ajoittain kipupiste. Ja ruokailun jälkeen oireet pahenee.Hengittäminen on välillä "kevyttä hengintää " Kaikkinensa kun on huono tilanne tunnen itseni täysin voimattomaksi. Mitään ei jaksa. T. Syksytär

[quote author="Vierailija" time="20.09.2011 klo 15:31"]

Tervehdys. Löysinpä tällaisen sivun. Hyvä. Minulla epäillään toispuoleista palleahalvausta. Olen menossa tutkimuksiin ja olisin kovin kiitollinen jos voisit kertoa miten sinua on tutkittu. Minulla on vaikeutta hengittää varsinkin rasituksen jälkeen :Ei tarvitse olla kuin vaikkapa kevyttä imurointia.Joskus kun kumartuu laittamaan kenkiä jalkaan ylösnoustessa henki miltei salpautuu. Astmaa minulla ei ole.On myös jotain outoa tunnetta ihan kuin henkitorvi menisi tukkoon.Täytyy ajatuksella ikäänkuin laskeahenkitorvea alemmas. Joinain päivinä ei mitään oireita. Kyljessä ajoittain kipupiste. Ja ruokailun jälkeen oireet pahenee.Hengittäminen on välillä "kevyttä hengintää " Kaikkinensa kun on huono tilanne tunnen itseni täysin voimattomaksi. Mitään ei jaksa. T. Syksytär

[/quote]
 
Vierailija 5/32

Savonmuan Hilima vastaa oikean puoleisesta palleahermohalvauksestaan. Sain sen komplikaationa palleatyräleikkauksesta. Leikkaava lääkäri eikä KYS ole tahtonut ottaa vastuuta tapahtuneesta. Oman tk-lääkärin tukemana tein potilasvahinkoilmoituksen mikä palautui hylättynä. Tein uuden valituksen jossa pyysin selvittelemään tapausta laajemmin. Potilasvahinkolautakunta oli selvityksissään nojautunut vain leikanneen lääkärin lausuntoihin, KYS: keuhkotautien lääkärin tai oman TK-lääkärin näkemyksi ei oltu selvitetty.

Palleahermohalvauksen toteamisen jälkeen jouduin tarkkoihin tutkimuksiin, että mahtavatko hengitysvaikeuteni johtua astmasta. Minua hoidettiin melkein vuosi astmana kunnes KYS:n keuhkotautien erikoislääkäri kertoi ettei puhallusmittauksista voitu selvää astmalöydöstä tehdä.

Olen saanut jonkin verran apua vesijuoksusta. Alkuun en pitkään aikaan pystynyt hengittämään vedessä edes vyönkään avussal. Nyt psytyn jo varovaisesti uimaan ilman vyötä. Mitään vähänkään painavampaa en kykene kantamaan tai nostamaan. Vähäiset kotiaskareet tuntuvat joskus raskailta kun on niin työlästä hengittää.

Oma potilasvanhinkoasiani on vielä käsittelyssä toistamiseen. Odotan mielenkiiinolla minkälaisen vastauksen saan. Jos se on kielteinen, voin vielä kerran valittaa ilman kustannuksia. Viimeinen tie on Helsingin käräjäoikeus ja sinne en en lähde.

Minulla on uniapnea. Leikkauksen jälkeen en ole pystynyt käyttämään CPAP-laitetta ja se on huono aia. Olen jatkuvasti väsynyt ja alavireinen kun en nuku kunnolla.

Minuun saa yhteyden Kuopion Hengitysyhdistyksen kautta. Olen uniapnearyhmän ohjaaja. Jos kiinnostaa niin sieltä löytyy sähköposti- ja puhelintietoni.

T. Pirre

[quote author="Vierailija" time="24.09.2011 klo 03:12"]

Savonmuan Hilima vastaa oikean puoleisesta palleahermohalvauksestaan. Sain sen komplikaationa palleatyräleikkauksesta. Leikkaava lääkäri eikä KYS ole tahtonut ottaa vastuuta tapahtuneesta. Oman tk-lääkärin tukemana tein potilasvahinkoilmoituksen mikä palautui hylättynä. Tein uuden valituksen jossa pyysin selvittelemään tapausta laajemmin. Potilasvahinkolautakunta oli selvityksissään nojautunut vain leikanneen lääkärin lausuntoihin, KYS: keuhkotautien lääkärin tai oman TK-lääkärin näkemyksi ei oltu selvitetty.

Palleahermohalvauksen toteamisen jälkeen jouduin tarkkoihin tutkimuksiin, että mahtavatko hengitysvaikeuteni johtua astmasta. Minua hoidettiin melkein vuosi astmana kunnes KYS:n keuhkotautien erikoislääkäri kertoi ettei puhallusmittauksista voitu selvää astmalöydöstä tehdä.

Olen saanut jonkin verran apua vesijuoksusta. Alkuun en pitkään aikaan pystynyt hengittämään vedessä edes vyönkään avussal. Nyt psytyn jo varovaisesti uimaan ilman vyötä. Mitään vähänkään painavampaa en kykene kantamaan tai nostamaan. Vähäiset kotiaskareet tuntuvat joskus raskailta kun on niin työlästä hengittää.

Oma potilasvanhinkoasiani on vielä käsittelyssä toistamiseen. Odotan mielenkiiinolla minkälaisen vastauksen saan. Jos se on kielteinen, voin vielä kerran valittaa ilman kustannuksia. Viimeinen tie on Helsingin käräjäoikeus ja sinne en en lähde.

Minulla on uniapnea. Leikkauksen jälkeen en ole pystynyt käyttämään CPAP-laitetta ja se on huono aia. Olen jatkuvasti väsynyt ja alavireinen kun en nuku kunnolla.

Minuun saa yhteyden Kuopion Hengitysyhdistyksen kautta. Olen uniapnearyhmän ohjaaja. Jos kiinnostaa niin sieltä löytyy sähköposti- ja puhelintietoni.

T. Pirre

[/quote]
 
Vierailija 6/32

Vielä Savonmuan Hilima:

Röntgenkuvissa näkyy se palleahermohalvaus selvästi. Spirometria- ym. mittauksilla selvitetään hengityksen volyymejä. Lääkäri tarkkaan kyseli miten vointin on huonontunut.

Sain siis omalta tk-lääkäriltäni lähetteen sairaalan (KYS) tutkimuksiin.

Keuhkotautien erikoislääkäri on oikea henkilö selvittelemään tilanteen vakavuutta. Onnea matkaan.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2011 klo 03:17"]

Vielä Savonmuan Hilima:

Röntgenkuvissa näkyy se palleahermohalvaus selvästi. Spirometria- ym. mittauksilla selvitetään hengityksen volyymejä. Lääkäri tarkkaan kyseli miten vointin on huonontunut.

Sain siis omalta tk-lääkäriltäni lähetteen sairaalan (KYS) tutkimuksiin.

Keuhkotautien erikoislääkäri on oikea henkilö selvittelemään tilanteen vakavuutta. Onnea matkaan.

[/quote]
 
Vierailija 7/32

Heips kaikki
Sanoin jo lääkärillekin olevani niin iloinen kun löysin palleahalvauspotilaita viimeinkin. Tuntuu, että olen saanut olla yksin vaivoineni eikä niihin lääkärien toimesta oikein suhtauduttu mitenkään. Sain oikeanpuoleisen palleahermohalvauksen jo lähes 10 vuotta sitten. Se hiipi yhtenä iltana kotiini, epämääräisenä tunteena joka sitten muuttui hengitysvaikeudeksi samantein. Muistan roikkuneeni parvekkeen kaiteen yli ja hengitelleeni tosi vaikeasti. Koko tätä episodia edelsi muutaman viikon kestänyt keuhkoputkentulehdus jonka yksi lääkäri totesi keuhkokuumeeksi, tiedä häntä? Oikeaan olkapäähäni pisti, sen muistan hyvin ja ensimmäinen kontakti lääkäriin toi minulle Sirdalud -reseptin joka ei sopinut minulle laisinkaan. Se lisäsi kurjaa oloani. Odotin jatkotutkimuksia kovasti mutta sattuneista sairaalakoneiden hajoamisesta (kesä) minut tutkittiin hyvin hitaasti, ja lopulta 4-5 kk tapahtuman jälkeen päästiin diagnoosiin. Muistan kun minut tutkinut lääkäri sanoi että hänellä on minulle hyviä ja huonoja uutisia, kummat ensin? No huonot tietenkin. Eli minulla on palleahalvaus tapahtunut, on tainnut olla kurja kesä? tuo kysyi. Oli, karmiva. Pahimmillaan raahustin tyttären käsipuolessa vain 100 m rantaan penkille huohottamaan ja hänen talutuksessaan takaisin. Sitten vaan sisuunnuin ja tein minkä pystyin. Hyvät uutiset olivat, että tuo tilanne oli selvästi lähtenyt kohenemaan. Wow, noin kahdessa vuodessa paranisin siihen kuntoon kuin nyt sitten paranisin. Oikeasti parannuin vasta kolmantena vuotena reilusti. Olin muuttanut puhtaampiin ilmastollisiin maisemiin. Se ja koiran kanssa lenkkeily, edeltävien kuukausien pyöräily yms. auttoivat asiaa.
Eka kerta uimassa päättyi nopeaan ylöstuloon. En pystynyt hengittämään vedessä, jokin tukki hengitystiet. Autoon kun meni istumaan joutui huohottamaan hetken, kunnes pallea asettui sopivaan asentoon ja matka saattoi alkaa. Olo oli kausittain kohtuullinen ja toisinaan sitten ei, ei lähelläkään kohtuullisuutta.
Keuhkotautipuolen lääkärit tuntuivat vähättelevän tapahtumaa. Kyllä yhdelläkin keuhkolla pystyy elämään ja olemaan totesi ylimielinen keuhkotautilääkäri. Toinen nyökytteli ja sanoi että kyllä tuon kanssa pärjää. Kolmas piti kaiketi hulluna kun kehtasin moisesta pikkuvaivasta valittaa. Vuosien saatossa opin pitämään suuni kiinni, eivät ne mitään tekisi kuitenkaan elämäni eteen.
Tänä päivänä olen monisairas, joten vaikea sanoa mikä vaikuttaa mihinkin mutta se tiedän, että jos stressaan, palleaseutuni kipeytyy oikealta kyljestä. Tosin siellä kaihertaa aina vähän. Jos syön liikaa, turpoan kuin elefantti. En pysty tekemään vatsalihasliikkeitä, en ainuttakaan. Minulle tulee tunne etten saa happea tarpeeksi ruuhkaliikenteessä, parkkihalleissa yms. ja jos on kostea, paikallaan seisova ilma, olen kuin hidastetuissa elokuvissa. Joskus pystyn kantamaan kaksi kassillista hyvinkin tavaroita, toisinaan tulen niin heikoksi, että voisin heittää kassit tien sivuun ja parkua.
Minulla on usein vieläkin tunne, että "jokin" pitäisi poistaa oikealta alhaalta minusta. Se on voimakas tunne. Tiedän, ettei näitä leikata vaan se lötkö osa saa jäädä elimistöön painamaan jotain... kun tietäisi mitä.
Olette ensimmäinen vertaistukeni ja lukiessani noita kuutta juttua, olin onnellinen joka sanasta. Viimeinkin joku ymmärtää ja tietää mistä puhun, mitä tarkoitan ja miten voin. Vaiva ei ole kuolemaksi mutta kiusallinen se on vaihtelevasti. Olisi tuntunut ihan toiselta jos keuhkotautipuolen lekurit olisivat osoittaneet ymmärtävänsä miltä minusta tuntuu. Se naureskelu, vähättely ja asenteellisuus pahoitti vain turhanpäiten mieltäni. Olen ollut hyvin ankara itseäni kohtaan. Ainoa joka suurinpiirtein tiesi mistä olen toipumassa oli tämä röntgenologi joka suoritti sen diagnoosiin johtavan tutkimuksen (jokin hermotutkimus neuloin, en muista nimeä). Häneltä sai vähän ymmärtämystä ja tukea mutta tapasimme vain kerran. Hän juuri kertoi tavanneensa siihen asti vain kaksi palleahalvauksen saanutta, miehiä muistaakseni molemmat. Systerini luki jostain ulkomaisesta julkaisusta että olisi muutamia vastasyntyneitä joille olisi synnytyksen yhteydessä tullut tämä. Se oli silloin, noin kymmenisen vuotta sitten.
Olisin kiinnostunut vaihtamaan enemmänkin ajatuksia, vertailemaan kokemuksia ja saamaan tietoa palleahalvauksesta. Mutta hyvä näinkin, lohduttaa niin suunnattomasti kun tietää teitä olevan siellä jossain, samanlaisin oirein. Voikaa kaikki paremmin ja hyvin. Iloista joulun odotusta ja kirjoittelemisiin, tapaamisiin? t: Kikka

[quote author="Vierailija" time="25.11.2011 klo 10:02"]

Heips kaikki
Sanoin jo lääkärillekin olevani niin iloinen kun löysin palleahalvauspotilaita viimeinkin. Tuntuu, että olen saanut olla yksin vaivoineni eikä niihin lääkärien toimesta oikein suhtauduttu mitenkään. Sain oikeanpuoleisen palleahermohalvauksen jo lähes 10 vuotta sitten. Se hiipi yhtenä iltana kotiini, epämääräisenä tunteena joka sitten muuttui hengitysvaikeudeksi samantein. Muistan roikkuneeni parvekkeen kaiteen yli ja hengitelleeni tosi vaikeasti. Koko tätä episodia edelsi muutaman viikon kestänyt keuhkoputkentulehdus jonka yksi lääkäri totesi keuhkokuumeeksi, tiedä häntä? Oikeaan olkapäähäni pisti, sen muistan hyvin ja ensimmäinen kontakti lääkäriin toi minulle Sirdalud -reseptin joka ei sopinut minulle laisinkaan. Se lisäsi kurjaa oloani. Odotin jatkotutkimuksia kovasti mutta sattuneista sairaalakoneiden hajoamisesta (kesä) minut tutkittiin hyvin hitaasti, ja lopulta 4-5 kk tapahtuman jälkeen päästiin diagnoosiin. Muistan kun minut tutkinut lääkäri sanoi että hänellä on minulle hyviä ja huonoja uutisia, kummat ensin? No huonot tietenkin. Eli minulla on palleahalvaus tapahtunut, on tainnut olla kurja kesä? tuo kysyi. Oli, karmiva. Pahimmillaan raahustin tyttären käsipuolessa vain 100 m rantaan penkille huohottamaan ja hänen talutuksessaan takaisin. Sitten vaan sisuunnuin ja tein minkä pystyin. Hyvät uutiset olivat, että tuo tilanne oli selvästi lähtenyt kohenemaan. Wow, noin kahdessa vuodessa paranisin siihen kuntoon kuin nyt sitten paranisin. Oikeasti parannuin vasta kolmantena vuotena reilusti. Olin muuttanut puhtaampiin ilmastollisiin maisemiin. Se ja koiran kanssa lenkkeily, edeltävien kuukausien pyöräily yms. auttoivat asiaa.
Eka kerta uimassa päättyi nopeaan ylöstuloon. En pystynyt hengittämään vedessä, jokin tukki hengitystiet. Autoon kun meni istumaan joutui huohottamaan hetken, kunnes pallea asettui sopivaan asentoon ja matka saattoi alkaa. Olo oli kausittain kohtuullinen ja toisinaan sitten ei, ei lähelläkään kohtuullisuutta.
Keuhkotautipuolen lääkärit tuntuivat vähättelevän tapahtumaa. Kyllä yhdelläkin keuhkolla pystyy elämään ja olemaan totesi ylimielinen keuhkotautilääkäri. Toinen nyökytteli ja sanoi että kyllä tuon kanssa pärjää. Kolmas piti kaiketi hulluna kun kehtasin moisesta pikkuvaivasta valittaa. Vuosien saatossa opin pitämään suuni kiinni, eivät ne mitään tekisi kuitenkaan elämäni eteen.
Tänä päivänä olen monisairas, joten vaikea sanoa mikä vaikuttaa mihinkin mutta se tiedän, että jos stressaan, palleaseutuni kipeytyy oikealta kyljestä. Tosin siellä kaihertaa aina vähän. Jos syön liikaa, turpoan kuin elefantti. En pysty tekemään vatsalihasliikkeitä, en ainuttakaan. Minulle tulee tunne etten saa happea tarpeeksi ruuhkaliikenteessä, parkkihalleissa yms. ja jos on kostea, paikallaan seisova ilma, olen kuin hidastetuissa elokuvissa. Joskus pystyn kantamaan kaksi kassillista hyvinkin tavaroita, toisinaan tulen niin heikoksi, että voisin heittää kassit tien sivuun ja parkua.
Minulla on usein vieläkin tunne, että "jokin" pitäisi poistaa oikealta alhaalta minusta. Se on voimakas tunne. Tiedän, ettei näitä leikata vaan se lötkö osa saa jäädä elimistöön painamaan jotain... kun tietäisi mitä.
Olette ensimmäinen vertaistukeni ja lukiessani noita kuutta juttua, olin onnellinen joka sanasta. Viimeinkin joku ymmärtää ja tietää mistä puhun, mitä tarkoitan ja miten voin. Vaiva ei ole kuolemaksi mutta kiusallinen se on vaihtelevasti. Olisi tuntunut ihan toiselta jos keuhkotautipuolen lekurit olisivat osoittaneet ymmärtävänsä miltä minusta tuntuu. Se naureskelu, vähättely ja asenteellisuus pahoitti vain turhanpäiten mieltäni. Olen ollut hyvin ankara itseäni kohtaan. Ainoa joka suurinpiirtein tiesi mistä olen toipumassa oli tämä röntgenologi joka suoritti sen diagnoosiin johtavan tutkimuksen (jokin hermotutkimus neuloin, en muista nimeä). Häneltä sai vähän ymmärtämystä ja tukea mutta tapasimme vain kerran. Hän juuri kertoi tavanneensa siihen asti vain kaksi palleahalvauksen saanutta, miehiä muistaakseni molemmat. Systerini luki jostain ulkomaisesta julkaisusta että olisi muutamia vastasyntyneitä joille olisi synnytyksen yhteydessä tullut tämä. Se oli silloin, noin kymmenisen vuotta sitten.
Olisin kiinnostunut vaihtamaan enemmänkin ajatuksia, vertailemaan kokemuksia ja saamaan tietoa palleahalvauksesta. Mutta hyvä näinkin, lohduttaa niin suunnattomasti kun tietää teitä olevan siellä jossain, samanlaisin oirein. Voikaa kaikki paremmin ja hyvin. Iloista joulun odotusta ja kirjoittelemisiin, tapaamisiin? t: Kikka

[/quote]
 
Vierailija 8/32

Minä käyn Uniapnearyhmässä ja olen KUOPION SEUDUN HENGITYSYHDISTYS R.Y:N vastaava uniapnearyhmän vetäjä. Minulla on oikeanpuoleinen palleahermonhalvaus. CPAP-laitteen käyttäminen ei ole enää onnistunut V/2010 saamani vakavan ruumiinvamman vuoksi. Olen tehnyt potilasvahinkoilmoituksen ja se tuli hyllkynä takaisin. Asia on edelleen vireillä kun vaadin asian syvällisempää tutkimusta ja selvittelyä.

Rimpuillaan päivä kerrallaan Herran armossa.

T: Savonmuan Hilima

[quote author="Vierailija" time="20.01.2012 klo 13:07"]

Minä käyn Uniapnearyhmässä ja olen KUOPION SEUDUN HENGITYSYHDISTYS R.Y:N vastaava uniapnearyhmän vetäjä. Minulla on oikeanpuoleinen palleahermonhalvaus. CPAP-laitteen käyttäminen ei ole enää onnistunut V/2010 saamani vakavan ruumiinvamman vuoksi. Olen tehnyt potilasvahinkoilmoituksen ja se tuli hyllkynä takaisin. Asia on edelleen vireillä kun vaadin asian syvällisempää tutkimusta ja selvittelyä.

Rimpuillaan päivä kerrallaan Herran armossa.

T: Savonmuan Hilima

[/quote]
 
Vierailija 9/32

Hienoa että Hilima jaksat touhuta siellä. Olisipa täälläkin (pk-seudulla) samanmoisia ihmisiä. Pelkästään tieto siitä että joku ymmärtää ja osaa kuvata tilaansa pallensa kanssa rimpuillessaan, lohduttaa. En ole enää yksin, en ole kuvitellut vaivojani eikä minulle virnuile enää yksikään valkotakki. Täältä pesee. Toi c-pap-laite on ollut sinulle ilmeisesti hyvin tärkeä. Minulla ei sitä ole mutta palleahalvauksen jälkeen todettiin uniapnea. Oli mittarit sairaalasta ympärillä ja mitattiin yönaikaiset hengityskatkokset. Niitä oli muistaakseni kohtalaisesti ja lääkäri kysyi olenko kiinnostunut laitteesta, vaan en ollut (olin juuri muuttanut avoliittoon). Vieläkin joskus hengittäminen käy työstä ja tuntuu että mitä jos vain antaisi olla, lopettaisi ilman sisäänkiskomisen. Noh, onneksi ne ovat vain hetkittäisiä tuntemuksia. Minulta meni kuitenkin tuo episodin aika täydellisesti luotto lääkäreihin ja terveydenhoitosysteemiin. Jos he eivät havaitse ja ota vakavasti oireita joita pallealihaksen lötkööntyminen tuo tullessaan, niin tietävätkö yleensä mistään mitään? Ihan sama ovatko ylilääkäreitä tahi sairaalalääkäreitä; koin hirvittävää pelkoa ja yksinolon tunteita sairaudessani. Nyt olen kuntoutustuella matkalla sairaseläkkeelle. Väsähdin totaalisesti. Nukahtelin työpaikalleni. Sairastelin tosi paljon hengitystieinfektioita ja vatsatauteja. Masennuinkin kaiketi vaikkakin siitä minulla on itselläni toinen käsitys mutta ... no, niin siinä kävi. Harrastin sitä ennen paljon liikuntaa, juoksin, pelasin pallopelejä mm. lentistä ja tennistä, kävin pyörälenkeillä ja kävelin. Kun mainitsin tästä, sanoi eräs fysioterapeutti että "no ei uskoisi" (koska olen ylipainoinen). Lääkärit jäykistyivät ja sivuuttivat puheeni kun yritin sanoa että kyllä kuntoilin paljon. Eiväthän isot ihmiset heidän mukaansa tee mitään itsensä eteen. Heti palleaepisodin jälkeen seuraavana vuonna minultä löydettiin diabetes, sitten kihti mukamas. Kättäni särki 4 vuotta olkapäästä mutta siihenkään ei kiinnitetty huomiota. Käsikipu häipyi ja tietynlainen asentovaje jäi, käsi kuitenkin toimii ja enää ei tarvitse tuskailla öitä käden vuoksi. Että tuollaista.a
Töihin tuskin menen. Täytyy vaan sinnitellä niinkuin pystyy. Tällä hetkellä lähinnä venyttelen niveliäni ja lihaksiani. Tanssin jumppapallon kera ja yritän noudattaa erään ystäväni neuvoa: hei älä anna rajoitteiden pysäyttää sinua, tee mitä pystyt, se riittää.
Voimia palleahermostuneet! Olisi todella minulle tärkeätä kuulla joskus miten teillä pyyhkii jatkossa???

[quote author="Vierailija" time="24.01.2012 klo 11:03"]

Hienoa että Hilima jaksat touhuta siellä. Olisipa täälläkin (pk-seudulla) samanmoisia ihmisiä. Pelkästään tieto siitä että joku ymmärtää ja osaa kuvata tilaansa pallensa kanssa rimpuillessaan, lohduttaa. En ole enää yksin, en ole kuvitellut vaivojani eikä minulle virnuile enää yksikään valkotakki. Täältä pesee. Toi c-pap-laite on ollut sinulle ilmeisesti hyvin tärkeä. Minulla ei sitä ole mutta palleahalvauksen jälkeen todettiin uniapnea. Oli mittarit sairaalasta ympärillä ja mitattiin yönaikaiset hengityskatkokset. Niitä oli muistaakseni kohtalaisesti ja lääkäri kysyi olenko kiinnostunut laitteesta, vaan en ollut (olin juuri muuttanut avoliittoon). Vieläkin joskus hengittäminen käy työstä ja tuntuu että mitä jos vain antaisi olla, lopettaisi ilman sisäänkiskomisen. Noh, onneksi ne ovat vain hetkittäisiä tuntemuksia. Minulta meni kuitenkin tuo episodin aika täydellisesti luotto lääkäreihin ja terveydenhoitosysteemiin. Jos he eivät havaitse ja ota vakavasti oireita joita pallealihaksen lötkööntyminen tuo tullessaan, niin tietävätkö yleensä mistään mitään? Ihan sama ovatko ylilääkäreitä tahi sairaalalääkäreitä; koin hirvittävää pelkoa ja yksinolon tunteita sairaudessani. Nyt olen kuntoutustuella matkalla sairaseläkkeelle. Väsähdin totaalisesti. Nukahtelin työpaikalleni. Sairastelin tosi paljon hengitystieinfektioita ja vatsatauteja. Masennuinkin kaiketi vaikkakin siitä minulla on itselläni toinen käsitys mutta ... no, niin siinä kävi. Harrastin sitä ennen paljon liikuntaa, juoksin, pelasin pallopelejä mm. lentistä ja tennistä, kävin pyörälenkeillä ja kävelin. Kun mainitsin tästä, sanoi eräs fysioterapeutti että "no ei uskoisi" (koska olen ylipainoinen). Lääkärit jäykistyivät ja sivuuttivat puheeni kun yritin sanoa että kyllä kuntoilin paljon. Eiväthän isot ihmiset heidän mukaansa tee mitään itsensä eteen. Heti palleaepisodin jälkeen seuraavana vuonna minultä löydettiin diabetes, sitten kihti mukamas. Kättäni särki 4 vuotta olkapäästä mutta siihenkään ei kiinnitetty huomiota. Käsikipu häipyi ja tietynlainen asentovaje jäi, käsi kuitenkin toimii ja enää ei tarvitse tuskailla öitä käden vuoksi. Että tuollaista.a
Töihin tuskin menen. Täytyy vaan sinnitellä niinkuin pystyy. Tällä hetkellä lähinnä venyttelen niveliäni ja lihaksiani. Tanssin jumppapallon kera ja yritän noudattaa erään ystäväni neuvoa: hei älä anna rajoitteiden pysäyttää sinua, tee mitä pystyt, se riittää.
Voimia palleahermostuneet! Olisi todella minulle tärkeätä kuulla joskus miten teillä pyyhkii jatkossa???

[/quote]
Hannah2
Hannah2 10/32

Kyllä minua harmittaa, että nyt vasta löysin tuon syksyttären viestin. Vieläkin olen ilman yhteyttä samanlaiseen, vaikka yrityksiä on ollut.
Kyllä luin kuin omaa oirelistaa mitä syksytär kirjoitteli.
Menin lääkärille vihdoin viimein kun ensi uintireissu syvään veteen lopettti hengittämisen. Minullahan oli tunne , etten osaa hengittää, ollut joitakin kuukausia. Syömiset ja autoon nousut mukaan lukien.
Menin omalääkärille ja siitä keuhko röngtenkuvien otettua alkoi tutkimusvaihe. Jälkeenpäin kuulin että tutkittiin syöpää, koska astma oli pois suljettu, enkä itsekään sitä epäillyt. Koska moinen oire tulee tavallisesti leikkauksen tai tapaturman jälkiseurauksena.Kävin viipalekuvassa ja mangneettikuvassa. Ja koska oikea käteni oli myös ollut"toimeton", niin pääsin fysiatrille, ja tehtiin hermokokeet käsivarsiin ja palleahermo tutkimus, joita kuulema ei yleensä tehdä. Sieltä löytyi oikean palleahermon halvaus ja siitä seurauksena pallealihas halvaus. Kävin myös neurokirurgilla. Kaiken jälkeen tuloksena oli kaularangan vauriosta johtuva palleahalvaus. Hermot kulkevat
kaularangan alueella. Se kipu oikeassa "kyljessä" selitettiin halvaantuneen hermon ja lihaksen aiheuttanaksi.
Sain henkilökohtaisen hengitysharjoitus ohjeen ja coach:in. Kolme kuukautta treenattuani kontrolli paljasti ja itsekin hämmästyin, että pääsen kulkemaan jo satoja metrejä. Nyt sitten treenaan "henkeni edestä" ja olen kuntoutunut. Erittäin suuri apu on ollut, kun olen uskaltautunut suolaisen meren matalaan veteen räpiköimään. Nyt voin jo vetäistä muutaman uintivedonkin. Mutta, mutta nyt olen uuden ongelman edessä. Tulin juuri foniatrilta, koska ääni loppuu "jo kättelyssä". Puheessa ei ole vikaa vaan ääni ei saa voimaa. Menen äänihermo tutkimukseen, jos sekin on halvaantunut.
Saisin mikrofonin kuten puhujilla, mutta asia on uusi ja tässä kissojen kanssa en oikein tiedä. Mutta puhelimeen puhumiset aina vähän pelottavat.
Minua on tutkittu kai tavallista enemmän tuon syöpäepäilyn takia. Olen kai onnekas, sillä minut on otettu todesta. Treenaan joka päivä ja kuljen päivässä n 1-2 km. Monet oireethan tietysti ovat ja pysyvät, mutta olen melkeinpä onnellinen . Hanna

[quote author="Hannah2" time="31.01.2012 klo 11:38"]

Kyllä minua harmittaa, että nyt vasta löysin tuon syksyttären viestin. Vieläkin olen ilman yhteyttä samanlaiseen, vaikka yrityksiä on ollut.
Kyllä luin kuin omaa oirelistaa mitä syksytär kirjoitteli.
Menin lääkärille vihdoin viimein kun ensi uintireissu syvään veteen lopettti hengittämisen. Minullahan oli tunne , etten osaa hengittää, ollut joitakin kuukausia. Syömiset ja autoon nousut mukaan lukien.
Menin omalääkärille ja siitä keuhko röngtenkuvien otettua alkoi tutkimusvaihe. Jälkeenpäin kuulin että tutkittiin syöpää, koska astma oli pois suljettu, enkä itsekään sitä epäillyt. Koska moinen oire tulee tavallisesti leikkauksen tai tapaturman jälkiseurauksena.Kävin viipalekuvassa ja mangneettikuvassa. Ja koska oikea käteni oli myös ollut"toimeton", niin pääsin fysiatrille, ja tehtiin hermokokeet käsivarsiin ja palleahermo tutkimus, joita kuulema ei yleensä tehdä. Sieltä löytyi oikean palleahermon halvaus ja siitä seurauksena pallealihas halvaus. Kävin myös neurokirurgilla. Kaiken jälkeen tuloksena oli kaularangan vauriosta johtuva palleahalvaus. Hermot kulkevat
kaularangan alueella. Se kipu oikeassa "kyljessä" selitettiin halvaantuneen hermon ja lihaksen aiheuttanaksi.
Sain henkilökohtaisen hengitysharjoitus ohjeen ja coach:in. Kolme kuukautta treenattuani kontrolli paljasti ja itsekin hämmästyin, että pääsen kulkemaan jo satoja metrejä. Nyt sitten treenaan "henkeni edestä" ja olen kuntoutunut. Erittäin suuri apu on ollut, kun olen uskaltautunut suolaisen meren matalaan veteen räpiköimään. Nyt voin jo vetäistä muutaman uintivedonkin. Mutta, mutta nyt olen uuden ongelman edessä. Tulin juuri foniatrilta, koska ääni loppuu "jo kättelyssä". Puheessa ei ole vikaa vaan ääni ei saa voimaa. Menen äänihermo tutkimukseen, jos sekin on halvaantunut.
Saisin mikrofonin kuten puhujilla, mutta asia on uusi ja tässä kissojen kanssa en oikein tiedä. Mutta puhelimeen puhumiset aina vähän pelottavat.
Minua on tutkittu kai tavallista enemmän tuon syöpäepäilyn takia. Olen kai onnekas, sillä minut on otettu todesta. Treenaan joka päivä ja kuljen päivässä n 1-2 km. Monet oireethan tietysti ovat ja pysyvät, mutta olen melkeinpä onnellinen . Hanna

[/quote]
Kommentoinnin säännöt
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä
Kommentoidaksesi nimimerkillä kirjaudu sisään