Reija ja Börje viettivät urheilua ja kulttuuria yhdistävän miniloman pyöräillen. Skorpanin kahvilassa Pietarsaaressa pidettiin tauko.

Poljimme paisteessa ja sateessa Vaasasta Kokkolaan. Söimme kestikievareissa ja nautimme merimaisemista. Miten sain mukaan miehen, joka ei pidä matkailusta?

Tapahtuu ihme: saan miesystäväni Börjen mukaan reissuun. Matkustaminen on hänestä ajantuhlausta, mutta jos saa kokeilla turbo-sähköpyörää, tilanne muuttuu. Kiinni veti.

Suunnittelin heti minua kiinnostavan reitin: Vaasa–Maksamaa–Uusikaarlepyy–Pietarsaari–Kokkola. Varasin houkuttelevat majapaikat kolmeksi yöksi etukäteen.

Menisimme junalla Helsingistä Vaasaan, mutta Pendolino-junaan ei oteta polkupyöriä.

– Tulee alaston ja avuton olo, jos joutuu kauas omasta autosta julkisten liikennevälineiden armoille, mies sanoo.

Päästän hänet pahasta. Nostamme pyörät asuntoautoon ja ajoamme parkkiin Mustasaaren kirkolle Vaasaan. Siinä on pyöräretken alku ja maali.

Sähköpyörä helpottaa menoa erityisesti vastatuulessa ja ylämäessä.
Sähköpyörä helpottaa menoa erityisesti vastatuulessa ja ylämäessä.

Pikkuteitä saaristotilalle

Pakkaamme pyörälaukut ja katsomme karttaa. Västerön saarelle on 50 kilometriä. Pyöräily tuntuu mahtavalta.

Suosimme pikkuteitä ja vältämme valtatie 8:aa. Ensimmäinen pysähdys on Tesses Cafe Vassorinlahden levähdysalueella sata metriä merenrannalta. Lataamme vatsamme maukkailla porsaanleikkeillä ja sähköpyörän akut sähköllä. Puolessa tunnissa niihin saa jo paljon lisää tehoa. 

Merenkurkun saaristo on Suomen ensimmäinen ja ainoa luonnonperintökohde Unescon maailmanperintölistalla. Täällä maa kohoaa maailmanennätysvauhtia, 8 millimetriä vuodessa. Ruotsin rannat jääkausi muotoili syviksi, Suomessa on matalia rannikoita ja lähes umpinaisia merenlahtia. 

On rauhallista, olemme kaukana kavalasta maailmasta.

Merenkurkun saaristossa on 6 550 saarta ja uusia muodostuu: vuodessa maata nousee esiin neliökilometrin verran. Maa kohoaa maailmanennätysvauhtia, 8 millimetriä vuodessa. Suomen ja Ruotsin välisten saarten etäisyys toisistaan on lyhimmillään vain 20 kilometriä.

Pyöräilemme monen pikkusaaren ohi ja läpi ennen kuin pääsemme oluelle majapaikkaamme saaristotila Varppiin. Isäntä Jussi Mendelin pyörittää majoitus- ja ravintolatoimintaa yhdessä Eija-vaimonsa kanssa.

On rauhallista, olemme kaukana kavalasta maailmasta. Vanhat 1800-luvun hirsitalot on siirretty tänne Vöyristä ja Maksamaan kirkolta. Toisessa on majoitustilat, toisessa ravintola ja isäntäväen koti.

Saaristotila Varppi sijaitsee Väesterön saarella. Tilalla yövytään hirsitalossa.
Saaristotila Varppi sijaitsee Väesterön saarella. Tilalla yövytään hirsitalossa.

Saunasta kuhaa syömään

Isäntämme kertoo, että Västerön hienoilta 3–12 kilometrin luontopoluilta avautuvat näköalat Merenkurkun Mikkelinsaarille. Söderskatanin vaatimattomassa autiotuvassa voi yöpyä maksutta.

Jussi Mendelin kertoo myös saksalaisesta höyrylaivasta Equitystä, joka kuljetti syksyllä 1917 aseita suojeluskuntia varten.

– Mukana matkusti kahdeksan jääkärin ryhmä, joka jakoi aseet ja koulutti Pohjanmaan suojeluskuntalaisia. Lasti purettiin Västerössä, ja minä pidän saarella nyt pientä Equity-museota.

Palvelu on yksilöllistä, sillä muita asiakkaita ei ole.

Lämmitämme rantasaunan. Jos aikaa olisi enemmän, vuokraisimme veneen ja perämoottorin ja lähtisimme lähisaarille. Isäntämme tekee kesäisin seitsemän tunnin risteilyjä Mikkelinsaarille kuutena päivänä viikossa.

Tilaamme illalliseksi paistettua kuhaa. Palvelu on yksilöllistä, sillä muita asiakkaita ei ole.

Aurinkoinen sää ja Vaasan Raippaluodon maisemat sopivat pyöräilijälle.
Aurinkoinen sää ja Vaasan Raippaluodon maisemat sopivat pyöräilijälle.

Munsalasta mankeli

Västeröstä Uuteenkaarlepyyhyn on noin 50 kilometriä. Ajamme pätkän samaa reittiä kuin tullessa, metsäistä ja osin yksitoikkoista maisemaa.

Oravaisten kahvituvassa merenrannalla on taas vatsan ja akkujen latauspiste: hyvät kala-annokset, leivokset ja sähköä. Pikkuteiden ojia reunustavat kauniit violetit pelto-ohdakkeet.

Käännymme puuduttavalta 8-tieltä Munsalaan päin pikkuteille. Munsalan kivikirkko vuodelta 1777 on upea. Munsalassa on myös viehättävä sekatavarakauppa Berra’s, jonka pihassa nautimme jäätelöt ja juttelemme muiden asiakkaiden kanssa sähköpyöräilystä.

Berra’s ei kuulu mihinkään ketjuun, ja siellä myydään ruuan lisäksi vaikkapa mankeleita ja monitoimikoneita.

Ennen Uuttakaarlepyytä pysähdymme vielä uimaan ihanalle rannalle, jossa ei ole muita.

Kittholman uimarannalla Börje tutkii navigaattoria.
Kittholman uimarannalla Börje tutkii navigaattoria.

Turkkilaisen isännän kievariin

Uusikaarlepyy on kauniin idyllinen, jopa unelias paikka, vaikka on heinäkuu. Lapuanjoen varrella Brostugan-kesäkahvila paistaa vohveleita. Pyöräilemme Sakari Topeliuksen lapsuudenkotiin, Kuddnäsin museolle. Mies huokaa helpotuksesta, kun se on kiinni.

Muutaman kilometrin päässä museosta raikaa ruotsinkielinen yhteislaulu. Andra sjön -vierasvenesatamassa lauletaan bändin säestyksellä. Satamassa on kiva Tullmagasinet-kahvila.

Majapaikkamme Nykarleby Wärdshus on vaatimaton, omaleimainen kestikievari. Sen turkkilainen omistaja Cemal Duman on varannut jääkaappiin aamu- ja iltapalamme. Hän on nuorimies Alanyasta ja puhuu todella hyvin sekä suomea että ruotsia.

Pietarsaareen päin

Matkalla Pietarsaareen käännymme idylliselle 749-pikkutielle. Socklotin kylässä reitti kiemurtelee vanhojen punaisten hirsirakennusten välissä. Pietarsaarta lähestyessä on kaunista mäntymetsikköä. Tie ei mene meren rannalla, mutta meri pilkottaa usein.

Nautimme jäätelöt Pietarsaaren raatihuoneentorilla, pyöräilemme vanhassa kaupungissa Skatassa ja piipahdamme Café Skorpanissa.

Pietarsaarelainen musikcafé After Eight tarjoaa ruoaka sisäpihalla.
Pietarsaarelainen musikcafé After Eight tarjoaa ruoaka sisäpihalla.

Hostel Liljan viihtyisässä After Eight -ravintolassa voi aterioida aurinkoisella sisäpihalla. Rakennukset ovat 1800-luvulta ja luovat kivan tunnelman. Hostellissa on kuulemma usein konsertteja, ja pyöriäkin voi vuokrata.

Jatkamme kylläisinä Rosenlundin pappilaan, jota ympäröi upea Aspegrenin puutarha. Rovasti Gabriel Aspegren perusti puutarhan jo 1700-luvulla. Vehreä alue on entisöity vanhaan malliin ja kasveja hoidetaan luonnonmukaisin menetelmin. Cafe Örtagårdenista on virkistävät näkymät puutarhaan.

Rovasti Aspegrenin vanhaa puutarhaa hoidetaan entiseen malliin.
Rovasti Aspegrenin vanhaa puutarhaa hoidetaan entiseen malliin.

Pyöräilyhousut pehmentävät oloa

Poljemme lähimpänä kaupunkia olevalle uimarannalle Kittholmeniin. Sen vieressä oleva vesipuisto, FantaSea Jakob Garden on ihan tyhjä. Missä kaikki muut matkailijat ovat?

Uintiretken jälkeen ilma vaihtuu sateiseksi. Onneksi ehdimme lipan alle suojaan. Korv-Görans on näköjään suosittu ja laadukas hampurilais-kebabkioski, jonka pitkään jonoon asetumme.

Sadetta uhmaten pyöräilemme Larsmon Strandiksen leirintäalueelle. Vesisade ei haittaa, sillä pehmustetut pyöräilyhousuni pysyvät miellyttävän tuntuisina. Olen vuokrannut mökin, jossa on sähkö, mutta suihkutilat ovat huoltorakennuksessa. Alue on hienolla paikalla Larsmo-järven rannalla.

Illalla tutkimme vielä Larsmon 1700-luvulla rakennetun kirkon ja kotiseutumuseoalueen.

Larsmon ja muiden kirkkojen vaivaisukot hoitivat sosiaaliavun entisaikaan. Eniten ukkoja näkee Pohjanmaalla.
Larsmon ja muiden kirkkojen vaivaisukot hoitivat sosiaaliavun entisaikaan. Eniten ukkoja näkee Pohjanmaalla.

Saunasta mereen

Aamupalaksi ostamme Strandiksen savustamosta lohta ja jatkamme matkaa kotileipomoon parin kilometrin päähän. Nautimme pihapöydässä maittavan aamupalan.

Pietarsaaren ja Kokkolan välillä on pyörätie. Emme ole pyöräteitä kaivanneet, koska pikkutiet ovat niin mukavia. Öjan kyläkaupan kohdalla käännymme hiekkatielle, koska menemme Bodön Bryggan-kahvilaan merenrantaan.

Kokkolan Ykspihlaja on omaleimainen vanha satama- ja työläiskaupunginosa. Parkkeeraamme pyörät boheemisti sisustetun kahvila Sahan pihaan. Tuolit ovat kaikki erilaisia, värikkäitä, ja leivonnaiset maukkaita. Oluttakin on tarjolla.

Kuulemme, että neljällä eurolla pääsee saunaan. Varaamme vuoron heti. Ihanan tunnelmallisesta, suihkuttomasta 1950-luvun saunasta pääsee suoraan mereen uimaan. Sauna lämmitetään yleisölle kahdesti viikossa. Sen voi varata kokonaankin itselleen kolmeksi tunniksi 50 eurolla.

Saunasta on lyhyt matka mereen Kokkolan Ykspihlajassa.
Saunasta on lyhyt matka mereen Kokkolan Ykspihlajassa.

Sateessa pappilaan

Vaikka sataa kaatamalla, meidän on jatkettava majapaikkaamme Brinkin wanhaan pappilaan kolmen kilometrin päähän Kokkolan keskustasta.

Kodikas 1800-luvun talo ja vehreä piha ovat viehättäviä. Huoneet on sisustettu yksilöllisesti, wc- ja suihkutilat ovat yhteiskäytössä. Emäntä Katriina Isotalo asuu yhdessä huoneessa ja kattaa aamupalan kaikille ruokasaliin.

Aamulla pakkaamme pyörämme kuplamuoviin ja menemme bussilla Vaasaan asuntoauton luo. Kiva reissu!

Miltä tuntui sähköavusteinen pyörä?

  • Sähköpyörä on mahtava apu, ylämäet ja vastatuuli eivät harmita. Jaksaa pyöräillä pidempään, kun jalat eivät mene maitohapoille.
  • Lisävoima tulee sähkömoottorista, joka käynnistyy polkiessa.
  • Ibrido on kiinalainen sähköavusteinen halpapyörä. Akku kestää noin 30 kilometrin polkemisen eikä sen tehoa voi säädellä. Tyhjän akun lataaminen täyteen kestää 6 tuntia. Reijalla oli käytössä muutaman vuoden vanha Ibrido
  • Sinus BC30 lienee sähköpyörien mersu. Moottorin tehoa voi säädellä: eko, tour, sport ja turbo. Ekolla voi ajaa 75 km ja turbolla 25 km ennen akun tyhjenemistä. Akku kestää pidempään ja latautuu nopeammin kuin Ibridossa. Hinta 2 600 e. Vuokra päiväksi 50 e ja pidemmäksi aikaa sopimuksen mukaan. Börjellä oli käytössä Sinus.
  • Tiedustelut: Helsingin Electrobike

Reissun hinta, plussat ja miinukset

Hinnat:

  • Yöpymiset Varpin saaristotila 80 e
  • Nykarleby Wärdshus 75 e
  • Strandis-mökki 55 e, lakanat 2 x 5 e
  • Sähköpyörä 3 päiväksi 150 e

Plussat ja miinukset

+ Lyhyt 50 km päivämatka oli mainio ratkaisu. Oli aikaa tutustua paikkoihin ja illallakin jaksoi vielä pyöräillä.
+ Pehmustetut pyöräilyhousut olivat erittäin mukavat.
+ Kivoja paikkoja, kaunis ilma ja paras lomakausi.
-  Mukana olisi pitänyt olla aurinkolasit lukuikkunalla. Näkisi paremmin navigaattorin. Nyt jatkuva silmälasien kanssa pelaaminen rasitti.
- Puhelimen navigaattori oli hankala, se näkyi huonosti auringossa ja sen olisi pitänyt olla tangossa kiinni.
 

Vuokrasimme viikoksi ihanan asunnon Etelä-Ranskasta Antibesin vanhastakaupungista. Heräsimme joka aamu croissantin tuoksuun ja muutuimme itsekin melkein ranskalaisiksi. Tämä kohde sopii hvyin lapsiperheille tai vaikkapa mummo–lapsenlapsi-matkaan.

Heräämme pienessä vuokra-asunnossamme Antibesin vanhassakaupungissa. Koliseva lakaisukone on pessyt kuluneita mukulakivikatuja jo tovin. Avatessani korkeita ikkunaluukkuja haistan vastapäisestä leipomosta kantautuvan patongin ja croissantin tuoksun.

Ikkunasta voisi melkein loikata vastakkaisen talon ikkunalaudalle. Niin kapea on kotikatumme Rue Sade.

Lapset hakevat mieleisensä aamuvehnäset leipomosta. Katselen ikkunasta, kuinka sormet osoittelevat herkkutiskiin.

Parasta Antibesissa on sen mukava koko ja 800 euron vuokra-asunto. Vanhassakaupungissa on leppoisaa kävellä aamuisin. Päivän mittaan kaupunkiin saapuu lisää väkeä, ja heinä–elokuussa voi olla ruuhkaistakin.

Eniten hälinää on katumme päässä sijaitsevalla katetulla Marché Provençal -torilla, jonka väitetään olevan itsensä Gustave Eiffelin luomus. Torilla myydään tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juustoja ja muita elintarvikkeita. Taisi lomamme lopulla elokuussa tulla ensimmäinen tryffelikauppiaskin.

Pienet eriväriset munakoisot päättävät puolestani: tänään syödään ratatouillea, Provencen perinteistä kasvispataa. Ostan vielä makeita sipuleita, paprikaa, mehukkaan maltoisia tomaatteja, valkosipulia ja persiljaa.

L’Etable on yksi Antibesin makoisista juustokaupoista.
L’Etable on yksi Antibesin makoisista juustokaupoista.

Välipala hiekalla

Ruoka jää muhimaan uuniin valurautapataan, kun lähdemme tutustumaan rantoihin, joita on Antibesin ympäristössä useita. Jos sattuu asumaan vanhassakaupungissa, lähin on Gravette. Se sijaitsee ravintolakadun takana lähellä isoa ja vilkasta vierasvenesatamaa. Rannalle pääsee muurissa olevan kaariportin kautta.

Gravettella on mukava käydä aamu-uinnilla tai pikaisesti pulahtamassa. Ranta on suojaisa ja tyyni. Sopivia snorklauspaikkoja löytyy lapsillekin.
Noin kilometri keskustasta etelään sijaitsee hienohiekkainen Plage de Salis, joka on sesonkiaikaan tungokseen asti täynnä. Rannalla vuokrataan aurinkotuoleja ja -varjoja.

Neljän kilometrin päässä sijaitsee Juan-Les-Pinsin lomakaupunki. Koko pitkän rannan pituudella on kaupustelijoita, jotka tarjoavat petejä ja myyvät ruokaa. Peti päiväksi maksaa vähintään 24 euroa, mikä nelihenkiselle perheelle tarkoittaa huvipuiston päivälipun hintaa.

Nousemme Antibesin bussiasemalla linja-autoon numero kaksi ja suuntaamme pieneen poukamaan, joka sijaitsee viitisen kilometriä keskustasta etelään. Bussimatka kestää noin kymmenen minuuttia, ja perillä saamme kävellä vielä ylellisen asuinalueen läpi, ennen kuin Plage de la Garoupen kutsuva ranta näkyy.

Ravintola Plage Keller tarjoaisi pedin 21 eurolla rannalta tai 25 eurolla laiturilta. Mutta meillä on omat eväät mukana, eikä niitä kehtaa syödä ravintolan alueella.
Levitämme pyyhkeet hiekalle. Patongit torilta ostettujen pikkukurkkujen kanssa maistuvat. Uinnin jälkeen voi ottaa suihkun ja nauttia vaikka kahden euron kahvit. Ei lomailun tarvitse olla kallista Rivierallakaan.

Kun palaamme takaisin asunnollemme, alaoven koodia näppäillessä minulle tulee tunne, että olen muuttunut jo vähän ranskalaiseksi. Johtuukohan se juuri ostamastani keltaisesta olkihatusta?

Asunnosta kantautuu kutsuva tuoksu. Ratatouille taitaa olla valmista. Jättituuletin pyörimään, ikkunat auki ja viilentynyt roséviini jääkaapista.

Patisserie  Cottardin leivoslajitelma on kuin taideteos.
Patisserie Cottardin leivoslajitelma on kuin taideteos.

Vanhoja tavaroita

On lauantai. Päätämme laajentaa patonginhankintaretkeä ja livahtaa huomaamatta vakioleipomomme ohi. Se ei onnistu, sillä leipomosta tervehditään jo ennen kuin olemme sulkeneet ulko-oven.

Jatkamme kuitenkin alaspäin Rue Sadea. Lähimmälle torille on pystytetty kirpputori. Laurence ja Christian myyvät vintage-vaatteita. Rekissä roikkuu Chanelin jakkuja, ja myyntipöydällä on Hermeksen huiveja ja vanhoja koruja. Kaikki on kalliimpaa kuin uustuotanto.

– Nämä ovat vanhoja tavaroita. Ei tällaisia saa enää mistään, Laurence puolustelee.

Teemme kauppaa Louis Vuittonin 40 vuotta vanhasta golfbagistä, vaikka en edes golfaa. Vaimon mielestä laukku olisi kuitenkin hieno sateenvarjoteline eteiseen.

Hinnan kuultuani päätän tutkia pienempiä esineitä. Tyttärelle löytyy vanha avain kodin pihaleikkeihin, ja itse hoksaan messinkisen kynäkotelon. Kävelemme vielä Place Jacques Audibertin kirpputorille. Siellä myydään nahkasohvia ja rokokoohenkisiä senkkejä.

Löydämme rustiikin ravintolan, jossa pizzat valmistetaan isoilla levyillä ja leikataan pieniksi annospaloiksi. Jono ulko-ovella kertoo, että ruoka on hyvää.
Pimeä saapuu myöhäisen siestan jälkeen. Kaupungin muuri on hyvä paikka ihailla auringonlaskua ja nähdä vanhankaupungin tunnelmalliset valot illan pimetessä.

Siihen on hyvä yhdistää vaikka eväsretki Gravetten rannalla.

Asunnostamme löytyy iso rantaviltti. Kaupoista olen valinnut makupaloja, joista lapsetkin tykkäävät. Pimeää varten olemme varanneet myös kynttilöitä, sillä kaupungin valot eivät ulotu rannalle asti. Käymme iltauinnilla. Vesi on hieman lämpimämpää kuin ilma, 26-asteista.

Muitakin on saapunut paikalle, mutta ranta on silti rauhallinen. Poikamme osoittaa taskulampulla muuria kohti. Siellä näkyy liikettä. Isot siimahännät kaivavat roskakoreja. Onneksi eväät on syöty.

Lähtiessämme vien roskat täyden roskakorin viereen. Käännyn vielä heittämään hyvästit tältä päivältä Gravetten rottarannalle. Roskakassimme luona käy aika kuhina.

Rue Sade  on kodikkaan kapea katu.
Rue Sade on kodikkaan kapea katu.

Leivoksia ja absinttia

Antiikin kreikkalaiset perustivat nykyisen Antibesin paikalle Antipoliksen siirtokunnan 500. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Kaupungin ehkä parhaalla paikalla sijaitsee linna, joka on rakennettu vanhan Antipoliksen perustuksille. Vuodesta 1608 linna on ollut Monacoa hallitsevan Grimaldin ruhtinassuvun hallussa.

Grimaldin linna on toiminut myös Antibesin kaupungintalona, mutta nykyään siellä voi käydä tutustumassa Pablo Picasson töihin. Mestari asui ja maalasi linnassa kuusi kuukautta vuonna 1946.

Museossa on esillä 245 työtä.

Käymme perheen kesken valitsemaan parasta toisessa kerroksessa sijaitsevasta lautaskokoelmasta. Ehdokkaita on kymmeniä. Voittajaksi selviytyy valkoiselle taustalle maalattu pikadori hevosensa selässä. Se saa niukan enemmistön äänistä.

Suurelta ulkoterassilta voi katsella merelle ja miettiä vaikka seuraavaa välipalaa. Sitä varten matka jatkuu Rue de la Républiquella sijaitsevaan Patisserie Cottardiin, josta saa Antibesin parhaat leivokset.

Kahdenkymmenen palan lajitelma ei ole edullinen, mutta sen hotkaistuaan ei tarvitse syödä lounasta.

Illalla pitää käydä kokeilemassa jotain vahvempaa. Kotikatumme päässä on mielenkiintoinen paikka, Absinthe Bar.

Absintti on kiistelty alkoholijuoma, jonka yksi ainesosa on koiruoho. Ihmiset saivat absintin takia juoppohulluuskohtauksia, ja valmistus kiellettiin Ranskassa mutta vapautettiin uudestaan 1980-luvulla.

Baari sijaitsee kaariholvikellarissa, ja kurkistus sisään tuottaakin yllätyksen. Pianisti soittaa vanhoja ranskalaisia kappaleita, ja vieraina on paljon myös lapsiperheitä.

Mutta miksi kaikilla on vanhat hatut päässään?

Nojailen 1850-luvun baaritiskiin. Yläkerrassa toimii maailman suurin absinttimuseo, ja totta tosiaan, absinttia kuuluu juoda hattu päässä. Ympäri ravintolaa on tarjolla erilaisia päähineitä.

"Kohujuomaa saa ostaa vain kolme annosta."

Absinttilaatuja on useita, mutta tarjoilija osaa suositella niistä parhaat. Hän myös huomauttaa, ettei kenellekään myydä enempää kuin kolme annosta.

Absintin nauttiminen on oma rituaalinsa. Pöytään tuodaan korkea malja, jossa on jäävettä ja neljä hanaa. Sitten absinttia sisältävä pikari laitetaan hanan alle.

Pikarin päälle asetetaan rei’itettyä kakkulapiota muistuttava litteä absinttilusikka ja sen päälle sokeripala.

Kun asetelma on valmis, maljasta valutetaan pikariin vettä sokeri-palan ja lusikan läpi. Vaihtelemme hattuja ja katselemme, kuinka tippa toisensa jälkeen valahtaa pikariin laimentaen väkevää juomaa.

Jäävesimalja on kuin vedellä täytetty tiimalasi, ja tipat tippuvat myös hiukan symbolisesti: lomamme alkaa olla lopuillaan.

Jaume Plensan  Nomade-veistos on yksi Antibesin maamerkeistä.
Jaume Plensan Nomade-veistos on yksi Antibesin maamerkeistä.

Paluu rottarannalle

Vuokraisäntämme Brian Kelly antoi luvan käyttää kaikkia tavaroita, jotka asunnosta löytäisimme. Pieni punainen aurinkovarjo on kulkenut matkassa pitkin lomaa, mutta snorklausvälineet löytyvät vasta viimeisenä aamuna. Tyttäremme haluaa kokeilla niitä, vaikka aikaa ei paljon olekaan.

Gravetten ranta on aamuisin melkein tyhjä, tunnetaanhan Antibes myös vilkkaasta yöelämästään. Kivien välissä uiskentelee kaloja ja vesi on houkuttelevan kirkasta, mutta kotimatka odottaa.

Viimeiset auringonsäteet ja kävely läpi Marché Provençalia kohti asuntoamme on kaihoisa. Vuokrakodista tulee helposti oma viikossakin.

Rautatieasema on kilometrin päässä, ja riennämme sinne isojen matkatavaroidemme kanssa. Liput Nizzaan ostamme kätevästi automaatista. Matka kestää reilut puoli tuntia. Paluu pohjoiseen ei ole kivaa, vaikka juna halkoo Rivieran hienoja merimaisemia.

Asunnon vuokraaminenkin oli helppoa ja mutkatonta. Kiitos, Brian, ja anteeksi, havahdun yhtäkkiä junassa hereille. Lainaräpylät ja -maski taisivat jäädä rottarannalle.

3 nopeaa

  1. Antibes sijaitsee Ranskan kaakkoisrannikolla Cannesin ja Nizzan välissä. Välimeren suurin huvipursisatama.
  2. Aikaero Suomeen  –1 tunti.
  3. Paras aika matkustaa:  Touko–kesäkuu,syys–lokakuu. Kesällä paljon lomailijoita ja ruuhkaa.

Vuokra-isäntä kommentoi

Sisäpiirin vinkit

  • 1. Antibes on hieno sekoitus Rivieraa ja Provencea. Kaikki on kävelymatkan päässä.
  • 2. Parasta ovat maalaismarkkinoiden herkut ja ravintoloiden laadukas tarjonta, pienet putiikit ja Välimeren valo.
  • 3. Antibesinniemeä, Cap d’Antibesia, kiertää 10 kilometrin rantalenkki upeissa maisemissa.
  • 4. Muun muassa Nizza, Saint Jean Cap Ferrat ja Monte Carlo ovat päiväretkiä ajatellen lyhyen junamatkan päässä.
  • 5. Asuntoa vuokratessa kannattaa käyttää vain luotettavia tahoja. Maksu kannattaa sopia tarkoin. Itse vuokraan asuntoani Flip Key -palvelun kautta.
  • 6. Varmista, että saat paikallisen yhteyshenkilön. Myös vuokranantajan yhteystiedot kannattaa pitää aina mukana.
  • 7. Huolehdi asunnosta kuin omastasi koko loman ajan.

Elvi Rangell aloitti golfin uudelleen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Elämänsä aikana Elvi on ehtinyt kiertää huikeilla kentillä ympäri maailmaa. Onnenputteri 80-luvulta on käytössä edelleen.

Kun Elvi Rangell aloitti golfin uudelleen kolme vuotta sitten, hän ei ollut ihan aloittelija. Peli oli silti kaukana siitä tasosta, missä se oli ollut, kun hän aikoinaan lopetti pelaamisen.

– Ensin pelasin vanhoilla, yli 20 vuotta vanhoilla mailoillani, jotka olivat miesten pro-mailat. Poikani naureskeli, että mailat ovat kyllä parissakymmenessä vuodessa kehittyneet. Niinpä ostin uudet mailat ja ne sopivat minulle todella hyvin.

Putteriaan Elvi ei kuitenkaan vielä ole uusinut.

– Voitin onnenputterini kilpailussa 1980-luvulla ja silloin se oli hienoin mahdollinen.

Kärsivällisen laji

Golf vaatii kärsivällisyyttä. Vähitellen Elvi oppi arvioimaan, millä mailalla missäkin vaiheessa kannattaa lyödä.

– Voi sitä onnen tunnetta, kun huomaa valinneensa juuri oikean mailan! Golf on opettanut minulle myös kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja keskittymistä. Ja ennen kaikkea nöyryyttä pelin edessä. Pelaamalla jonkun kanssa neljä tuntia opin aika hyvin näkemään eri ihmisten eri piirteet. Laji opettaa muiden kunnioittamista, sillä kentällä on tultava toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, Elvi kertoo.

Golfissa on Elvin mielestä kivaa se, että jokainen pelaa vain omaa tasoitustaan, ei kanssapelaajien tasoitusta vastaan.

– Aloittelijoiden kannattaa pitää tämä mielessä, niin ei tule turhia paineita. Tasoitukseni on tällä hetkellä 22, mikä ei ole kovin hyvä klubitasoitus. Työskentelen kovasti laskeakseni sitä.

Elvi on jäsenenä Pickalan Golfissa, jossa on kolme täysimittaista kenttää. Viime vuonna hän pelasi noin 90 kierrosta, mikä on aika paljon.

– Vuoden viimeinen pelikierros pelattiin uuden vuoden aattona. Kaksi vuotta sitten pääsin kentälle jo maaliskuun puolivälissä. Minulle ei huonoa golfsäätä olekaan. Ukonilma on ainoa sääilmiö, jonka aikana kentälle ei ole kenelläkään asiaa.

Tänä keväänä Elviä ei ole nähty golfkentällä, sillä hän kokoaa uutta taidenäyttelyään helsinkiläiseen galleriaan. Käy kurkistamassa Elvin taideteoksia täällä.

Maailman parhaat kentät golfkentät

Elvi pitää haastavista kentistä. Tässä hänen vinkkinsä ET-lukijoille.

  1. Portmarnock links -kenttä Dublinin lähellä. "Kenttä on aivan fantastinen. Se on rankattu maailman 10 parhaan kentän joukkoon."
  2. Bali Handara Balin vuorilla. "Vaikka alhaalla laaksossa on yli 30 asteen helle, on kentällä vain hiukan yli 20 astetta. Ihana kenttä."
  3. Mahogany Run, Neitsytsaaret, St.Thomas. "Kentällä oli aivan uskomaton kolmen väylän Devil’s Triangle, jossa pallo lyötiin suoraan rotkon yli greenille. Poikani oli ainut joka selvitti ne ilman ongelmia. Me muut onnistuimme kadottamaan aika monta palloa rotkon kitaan."
  4. Stonebrook Golf, Yhdysvallat, Minneapolis. "Kentän väylistä yksi on sellainen, että aloituslyönnin jälkeen pelaajat viedään lautalla veden yli peliä jatkamaan."

Lue lisää Elvin harrastuksesta ET-lehden numerosta 8/2017!

Pyöräretkeilijän ei välttämättä tarvitse olla huippuunsa trimmattu. Kun koko talven konttorissa istuneet lähtevät polkemaan, sähköavusteinen pyörä näyttää kyntensä.

Mistä on onnistut pyöräretki Pohjanmaalla tehty?

Auringonpaisteesta, hiekkatiestä, suomenruotsalaisesta söpöydestä, hyvästä ruoasta ja kauniista maisemista. Reitillä Vaasa–Maksamaa–Uusikaarlepyy–Pietarsaari–Kokkola tunnelma oli usein kuin ulkomailla; eksoottista ja rentoa.

Menimme pyörinemme asuntoautolla Helsingistä Vaasaan ja jätimme auton parkkiin Mustasaaren kirkolle Vaasaan. Pyöräretken startti ja maali oli siinä. Varasin kiinnostavat majapaikat kolmeksi yöksi etukäteen.

Pakkasimme vähäiset tavaramme pyörälaukkuihin ja lähdemme 50 kilometrin reitille kohti Västerön saarta Maksamaalle. Sillä matkalla ehdimme testata kaksi erilaista sähköpyörää. Pyöräilyltä se tuntui, mutta ylämäki ei hirvittänyt nyt yhtään niin paljon kuin ennen.

Minulla oli allani muutaman vuoden vanha Ibrido, kiinalainen sähköavusteinen halpisfillari. Sen akku kestää noin 30 kilometrin polkemisen eikä sen tehoa voi säädellä. Tyhjän akun lataaminen täyteen kestää kuusi tuntia.

Miespyöräilijällä oli alla kehittyneempi malli Sinus BC30. Moottorin tehoa voi säädellä: eko, tour, sport ja turbo. Ekolla voi ajaa 75 km ja turbolla 25 km ennen akun tyhjenemistä. Akku kestää pidempään ja latautuu nopeammin kuin Ibridossa ja latautuu nopeammin. Hinta 2590 euroa.

Lue lisää jutussa esiintyvän miehen sähköpyöräaddiktiosta.

Sähköavusteinen pyörä: 6 faktaa

  1. Lisävoima tulee sähkömoottorista, joka käynnistyy polkiessa. 
  2. Sähköpyöräily kasvaa 100 prosentin vuosivauhdilla Suomessa ja monissa Euroopan maissa. Alkuvuonna 2017 Helsingin Electrobike myi yli neljä kertaa enemmän sähköpyöriä kuin viime vuonna samaan aikaan.
  3. Suomessa sähköpyöräilyn markkinaosuus on silti alle yksi prosentti koko pyörämarkkinoista. Ruotsissa ja Norjassa sähköpyöräilyn markkinaosuus oli viime vuonna jo 10 prosenttia. 
  4. Eurooppalaiset valmistajat uskovat, että tulevaisuudessa lähes kaikki hyötyajo, kuten työmatkapyöräily, tehdään sähköavusteisilla pyörillä. Tavallisten pyörien uskotaan jäävän urheilu- ja kilpailukäyttöön.
  5. Sähköpyörien laatuerot ovat isoja. Hintoja vertaillessa on hyvä huomioita ajomukavuus, sähköavustuksen säätömahdollisuus, akun kesto sekä huollon ja varaosien saatavuus. 
  6. Sähköpyörän vuokra päiväksi n. 50 e ja pidemmäksi aikaa sopimuksen mukaan. Tiedustelut Helsingin Electrobike, 0400–457 4012.  

Mielenkiintoinen artikkeli: Pyöräilijä – näin ehkäiset selkäkivut!

Kroatia on purjehtijoiden kannalta yhä houkuttelevampi kohde. Saarelta saarelle keinuessa onnistuu myös aikamatkailu.

Rosmariinia ja laventelia. Seison veneen keulassa ja olen aistivinani lähestyvien kukkuloiden tuoksun samalla, kun rakennusten yksityiskohdat alkavat tarkentua. Vihreät ikkunaluukut ja köynnösten ryöpyt, kirkontornit ja parvekkeiden kaaret.

Oikeastaan on aika kummallista, miksi uuteen satamaan ankkuroituminen on aina niin sykähdyttävä kokemus. Vaikka veneessä huomaa elävänsä tiukasti meren säätelemässä hetkessä.

Dalmatian saariston kylissä uusi on rakentunut vanhan päälle levollisesti. Se tarkoittaa myös sitä, että veneilijän kannalta kaikki toimii. Pienimmässäkään satamassa ei tarvitse jännittää, löytyykö sieltä vettä, sähköä ja langaton netti. Itse rantautumistakaan ei tarvitse hermoilla, koska satamissa on yleensä aina vastassa joku avulias marinero, joka neuvoo mihin ahterinsa asettaa.

Ja ainakin kaikki Kreikan satamien ahtauden kokeneet osaavat arvostaa Kroatian saariston rauhallisuutta ja siisteyttä.

Veneen tietokone osaa mitä vain, mutta ei se köysihommiin rupea.
Veneen tietokone osaa mitä vain, mutta ei se köysihommiin rupea.

Samassa veneessä

Lähtösatamassa, Primosten kattilamaisessa lahdessa, mieltäni askarruttaa moni asia. Sekin, miltä tämän kolmen päivän reissun viimeinen etappi, legendaarinen Trogir oikeasti näyttää.

Yli 4 000 vuotta asuttu satamakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, mutta henkilökohtaisesti koen yhtä tärkeäksi, että Trogir onyksi Game of  Thrones -sarjan kuvauspaikoista. Mainittakoon, että samainen tv-sarja kuuluu myös presidentti Obaman suosikkeihin, niin taitavasti se analysoi johtajuutta ja ahneutta, vaikka historiallinen fantasia onkin.

Nopeutta ja pientä ahneutta vaaditaan myös tässä ja nyt. Teemme jakoa neljästä kajuutasta. Jos olisin liikkeellä oman perheen tai seurueen kanssa, tuskin edes miettisin koko asiaa. Mutta haluanko nukkua jonkun ventovieraan daamin kanssa vierekkäin vain kerroksittain... Ihan sama, merellä parasta on myös se, miten nopeasti reviiristään hyvinkin tietoinen laskee suojauksiaan. Samassa veneessä ollaan!

Purjehtijaväki nauttii auringonpaisteesta.
Purjehtijaväki nauttii auringonpaisteesta.
Näillä ulapoilla on seilannut tuhat ja yksi valloittajaa.
Näillä ulapoilla on seilannut tuhat ja yksi valloittajaa.

Kymmentä solmua sivutuulessa

Adrianmeren aalloilla ymmärrän entistä paremmin myös legendaarista Odysseusta. Ihan mielelläni minäkin jäisin tänne saarten sokkeloihin seikkailemaan, pitemmäksikin aikaa.

Kipparimme ja oppaamme Niklas ei harhaile, vaan kertoo klaaraavansa tarvittaessa yksinkin. Niin hieno ja hyvin varusteltu Elan-veneemme on elektronisine merikortteineen ja reittipiirtureineen. Me kyytiläiset saamme kuitenkin olla avuksi sen verran kuin haluamme ja osaamme. Avata ja reivata liki 50-jalkaisen veneen purjeita, seisoa ruorissa, kammeta löysät pois köysistä.

Tässä yhteispohjoismaisessa, kahdeksan hengen ”miehistössä” meitä onkin moneen lähtöön. Kokeneista merikarhuista trenditietoisiin neitosiin, joille tärkeintä on päivetys ja somen päivitys. Hiio-hoi!

Merellä maistuu ruoka ja uni. Välipalaksi supermakeita tomaatteja ja kutunjuustoa.
Merellä maistuu ruoka ja uni. Välipalaksi supermakeita tomaatteja ja kutunjuustoa.
Häijy pohjoistuuli Bora yrittää säikytellä Bengtiä.
Häijy pohjoistuuli Bora yrittää säikytellä Bengtiä.

Tukholmalainen Bengt edustaa toista ääripäätä. Pitkän elämän kartuttamaa meren tajua. Loppuvuodesta hän on lähdössä purjehtimaan Etelä-Amerikan eteläiseen kärkeen, Kap Hornin ympäri. Äijän 70-vuotisjuhlat tuli juhlittua ajat sitten, mutta vaimon hankkima lahja on vielä lunastamatta.

Nyt Bengt myhäilee partaansa Kroatian lipun alla, ihan sananmukaisesti, ja neuvoo minua isopurjeen lukemisessa. Värikästä spinnua, vauhtia lisäävää pallopurjetta tähän veneeseen ei jostakin syystä ole asennettu. Mutta parhaimmillaan posottelemme sivutuulessa yli kymmentä solmua. Ei huono. Ja väreistä puheen ollen; auringon laskiessa taivaalle lävähtävät kaikki sävyt musteesta smaragdiin, pinkistä oranssiin.

Saaria ja kalaa

Jokainen ohittamamme saari on erilainen. Karu tai viiniviljelysten porrastama, autio tai kylien kirjoma. Joillakin saarista näkyy myös bunkkerimaisia muodostelmia. Osa sotilaskäytössä olleista alueista on vasta viime vuosina avattu matkailulle.

Vis on ollut strategisesti tärkeä saari vuosituhansia. Jo muinaiset kreikkalaiset ja niin edelleen. Myöhemmin tästä saaresta, josta miltei näkee sekä Italian että Kroatianrannikon, ovat kisanneet britit ja saksalaiset. Saaren korkein huippu oli useita kuukausia myös marsalkka Titon ja hänen partisaaniensa tukikohta. Valitettavasti kroatialaisilla on hyvässä muistissa myös tuoreemmat taistelut, jotka ulottuivat näihinkin luolastoihin.

Taas mennään! Hyvällä tuulella ja meren maku suussa.
Taas mennään! Hyvällä tuulella ja meren maku suussa.
Sitruuna kuuluu Kroatian kulinaarisiin tukipuihin.
Sitruuna kuuluu Kroatian kulinaarisiin tukipuihin.

Hum-vuoren juurella nököttää Komizan kalastajakylä, jonka tärkein tulonlähde turistien ohella ovat sardiinit. Hittituotteeksi kelpaa myös viini. Lähistöllä on useita perheiden omistamia viinitarhoja, joille voi poiketa maistelemaan. Seuraa kylttejä: Domace vino prajadem.

Rubiininpunainen Plavac ja hunajanvaalea Vugava eivät tosin maksa juuri mitään pittoreskin rantakadun ravintoloissakaan. Paikalliset lorauttavat joukkoon kuplivaa mineraalivettä, ja kutsuvat raikasta drinkkiään nimellä gemist.

Mutta jos jokin Kroatiassa on erityisen kohottavaa niin kalaruoka. Kaikessa raikkaudessaan ja konstailemattomuudessaan. Komizassa illallispaikkamme Jastozera on meren päälle rakennettu, alun perin hummerivarastona toiminut harvaseinäinen pytinki, jonka historia ulottuu 1800-luvun lopulle. Ja siellä niitä näyttää puisissa katiskoissa hääräilevän yhä, hummereita ja kaiken maailman muita vonkaleita – lyhyellä matkallaan keittiöön.

Monen mielestä kysymyksessä on ensiluokkainen meriravintola siinäkin mielessä, että siellä hemmotellaan myös lihansyöjiä. Seurueen ainoa kasvissyöjä on suurempi kummajainen.

Taatusti tuoretta. Kala ja muut meren herkut ovat varma valinta.
Taatusti tuoretta. Kala ja muut meren herkut ovat varma valinta.

Komizan kellot

Saaren pääkaupungissa olisi kulmilta löytyneitä Afroditen rintakuvia pullisteleva museo, mutta minulle riittää tämän kylän elävä tuhatvuotinen historia. Sukupolvien sileiksi kuluttamat katukivet ja himmeät lyhdyt. Kapeita kujia halkovat pyykkinarut, hunajaa kaupittelevat vanhat naiset ja verkkaiset aasikuskit. Kulman takana nuori isä työntää viimeisen muodin mukaisia lastenvaunuja iPad kainalossaan.

Myös yöllä olen pirullisen hyvin perillä ajan kulusta. Ehei, yökerhoista täällä ei ole haittaa, mutta sataman vieressä pitää vahtia Pyhän Mihajlan kirkko, jonka tornikello soittaa puoletkin tunnit. Kyläläisille se on varmasti tuttu ja turvallinen signaali.

Aamulla kipitän pyyhkeineni sataman suihkuun, niin kuin moni muukin, joka haluaa säästää veneensä vesivaroja. Ei suurempia jonoja, puhdasta tulee, mutta ei tämä ole läheskään sitä luksustasoa kuin edellisen Soltan sataman marmoroitu ”kylpylä”.

Moni seilori on niin kiintynyt veneeseensä, ettei malta jättää sitä satamassakaan.
Moni seilori on niin kiintynyt veneeseensä, ettei malta jättää sitä satamassakaan.

Tervetuloa meille! Komizan kylän sisäpihat ovat puhureilta suojassa.
Tervetuloa meille! Komizan kylän sisäpihat ovat puhureilta suojassa.

Aamiaisen jälkeen kiipeän rivakasti unikoiden ja oliivipuiden reunustamaa tietä kohti rinteessä seisovaa fransiskaaniluostaria. Läheisen kirkkomaan komeimmat paadet ovat merellä kuolleiden muistomerkkejä.

Äkäinen tuuli lennättää pölypilven vasten kasvojani. Muistuttaa, että kaikella on aikansa – veneessä jo taitavat odotella. Vuohetkin tuntuvat päkättävän perääni jotenkin surkeasti.

Kristallinkirkasta

Purjeet ylös ja kurssi kohti pohjoista. Navakka itätuuli saa koko porukan etsimään päähineitä ja pitkähihaisia. Mainingit ovat korkeita ja lyijynharmaita. Johan tässä alkaa olla seikkailun makua!

Vaahtopäiksi repeävä aallokko estää venekuntaamme poikkeamasta myös Ravnikin saaren Sinisiin luoliin, Modra spilja, joiden unenomaisen tunnelman kapteeni kertoo vetävän vertoja Caprin luolille. No, aina on hyvä jättää jotakin seuraavaan kertaan.

Parissa tunnissa pääsemme suurten saarten suojaan ja sitten tuuli yhtäkkiä lopahtaa pläkään. Veden pinta heijastelee kuin peili. Näytöksen täydentää pilvimassan takaa lävähtävä aurinko. Lillimme aikamme ja turvaudumme perämoottoriin, että ehdimme satamaan valoisaan aikaan.

Suotta ei Dalmatian saaristoa kehuta Euroopan Karibiaksi.
Suotta ei Dalmatian saaristoa kehuta Euroopan Karibiaksi.

Maslenicassa jäimme yöksi poijuun. Ja uimme kuin delfiinit.
Maslenicassa jäimme yöksi poijuun. Ja uimme kuin delfiinit.

Maslenican lahdessa on vain poijupaikkoja. Omassa rauhassaan lepäilee huikean leveä katamaraani, jonka mastossa lepattaa Suomen lippu. Hieno näky! Vesikin niin kristallinkirkasta, että kannelta on heti sukellettava uimaan. Iltavalossa rannan kalkkikivipaadet ja kynttelikön tavoin seisovat sypressit muodostavat ihmeellisen taikapiirin.

Ankkurointi tämän kaltaisiin luonnonsatamiin ei maksa mitään. Mutta herrasmiessopimukseen kuluu, että venekunta nauttii illallisen satama-aluetta hoitavassa ravintolassa. Rinteeseen maastoutuva paikka näyttää vähän erikoiselta, nimikin on Bat, lepakko, mutta ruoka on jälleen kerran verratonta. Lämmintä mustekalasalaattia ja vähän karjalanpaistia muistuttavaa lihapataa. Viinipullon etiketissä seisoo Zlatan. Muistutus maineikkaan jalkapalloilijan sukusiteistä. Zivili!

Pimeän laskeuduttua ravintolan isäntä kuskaa asiakkaat takaisin veneisiinsä. Ketterästi pyörähtelevä kumivene on lyhtyineen kuin veden pintaan heijastuva tulikärpänen.

Kahden sinisen välissä on mukava mietiskellä elämän tarkoitusta.
Kahden sinisen välissä on mukava mietiskellä elämän tarkoitusta.

Nukun sikeästi. Unessa ohitseni lipuu laiva, jonka keulassa on onnea tuova silmäkuvio.

Aamu on häikäisevän kaunis, tuuli turhankin lempeä, mutta saavumme viimeiseen satamaan puolilta päivin, kutakuinkin ajoissa. Saariston arkisten pikkukylien jälkeen mantereella seisova Trogir näyttää metropolilta. Rantabulevardi Rivan renessanssi- ja barokkityyliset talot hohtavat auringossa kuin kermakakut. Koko komeutta vartioi Kamerlengon linnoitus, jonka venetsialaiset perustivat jo 1400-luvulla. Vaikuttavaa.

Mutta eron hetkellä, laukku pakattuna, minä seison laiturilla ja tuijotan purjevenettämme. Katson hellästi, niin kuin kotia katsotaan.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 16/2014.

  • Kroatiasssa purjehduskausi kestää huhtikuun lopusta lokakuun puoliväliin. Monen purjehtijan mielestä paras aika myös tuulien suhteen on syksy.
  • Hinnanvaihtelut suuria veneen koosta, varustelusta ja sesongista riippuen. Viisas välttelee keskikesän ruuhkia, jolloin satamat ovat täynnä ja hinnat korkeimmillaan. Vuokraveneet ovat yleensä siistejä ja hyväkuntoisia, vakiovarusteinaan gps-karttaplotterit. Edullisimmillaan 33-jalkaisen veneen viikkovuokra on alle 1 000 euroa.
  • Vertaile hintoja ja pyydä tarjous: www.croatiayachtclub.com, sail-charter-in-croatia.com, www.tripadvisor.com, sunsail.com
  • Jos kipparoit itse, vuokraus edellyttää kansainvälistä lupakirjaa, jonka myöntää Trafi.
  • Muista hankkia Pilot Book, johon on merkitty joka ainut ranta ja lahti ja sieltä löytyvät palvelut.
  • Kokenut kippari, joka toimii myös oppaana, kustantaa noin 120 e/päivä. Kokki maksaa hiukan vähemmän.
  • Dalmatian rannikolla, pohjoisesta Rijekasta eteläiseen Dubrovnikiin, on yli tuhat saarta. Osa karuja ja asumattomia.
  • Yksi suosituimmista lähtösatamista on rannikon keskivaiheilla sijaitseva, kaunis ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostava Split. Sen edustalla oleva saaristo on rehevää, ja se sopii lyhyiden välimatkojen vuoksi myös vähemmän kokeneelle seilorille.
  • Splitiin samoin kuin Dubrovnikiin ja Pulaan on tarjolla edullisia suoria lentoja myös Suomesta.