Viisivuotias Otto Salo kiersi tonttupolun mumminsa Armi Oksa-Salon kanssa Mikkelin Kenkäverossa. Samalla tehtiin äidille joululahja ja syötiin ensimmäiset piparit.

Kenkäveron vanhan pappilan maille on laskeutumassa iltapäivän raukea hämärä. Lunta sataa hiljalleen ja käsityökojuihin levitellään villasukkia, tuohitöitä sekä puukiuluja. Ilmassa leijuu häivähdys tuoreen pullan tuoksua.

Kun Otto Salo, 5, näkee maitokärryissä työnnettävän pihakynttilöitä, ryntää hän heti katsomaan niitä tarkemmin. Mummi Armi Salo-Oksa, 55, seuraa perässä. Otto on mielissään, kun saa hetken työntää kärryjä.

On Kenkäveron yötapahtuma, josta alkaa monien mikkeliläisperheiden joulunodotus. Pihapiiriin levitetään parisataa kynttilää luomaan joulutunnelmaa. Myös Armi tuli Oton kanssa joulua fiilistelemään, kuten viime vuonnakin.

– Tämä on ihanaa mummin viran hoitamista. Hain Oton päiväkodista, pyörimme täällä alkuillan ja sitten poika tulee mummille ja ukille yökylään.

Käymme täällä kesälläkin, sillä kartanon pihapiirissä on pikkupoikaa kiinnostavia kolosia ja raunioita. Näin pimeällä kaikki on kaksin verroin jännittävämpää, kun tonttujakin pomppii talojen välissä, Armi toteaa ja iskee silmää Otolle.

– Nähdäänkö me myös joulupukki? Haluan kertoa Starwars-legoista, Otto varmistaa lahjalistansa perille menon.

Jännittävä tonttupolku

Otto ja mummi lähtevät käsikädessä seuraamaan tonttutyttöä ja -poikaa, jotka johdattelevat noin 10 lapsen ryhmää. Tonttuvaellus kiertelee pappilan pihapiirissä pimeätkin paikat, kuivurin vintistä kellariin.

Ensimmäinen pysähdys on vanhassa saunassa, jossa on joulupukin paja. Siellä pitkäparta jo istuskeleekin punaisessa nutussaan. Otto vähän hämmentyy, puristaa mummin kättä ja tarkkailee tilannetta ensin kauempaa. Pukki kertoo lapsille joulutarinan ja murehtii sitä, että hän on kadottanut Petteri Punakuonon.

Mutta lapset voisivat auttaa etsimisessä, sillä tonttupolun rasteilta löytyy vinkkejä Petterin olinpaikasta.

– Otto uskoo täysillä joulupukkiin. Myös tontut, keijut ja enkelit kuuluvat hänen jouluunsa. Otto viettää kaksikin joulua, sillä poikani on merillä joulun ja perhe viettää sitä jo aikaisemmin. Oikeana jouluna Otto tulee äitinsä kanssa meille, Armi kertoo.

Seuraava etappi on Lumikuningattaren tanssipiste omenapuiden katveessa. Hänellä on upea, välkehtivä hopeanvärinen mekko.

– Ihana, kuin mun barbi! huudahtaa pieni tyttö.

Talvisessa illassa alkaa soida Tuiki tuiki tähtönen, ja tontut ohjaavat lapset tanssimaan Lumikuningattaren kanssa. Otto menee epäröimättä mukaan. Lumi vain pöllyää, kun iloinen piiri pyörii posket punaisina.

Poikatonttu kertoo, että joku kummallinen olio asuu maakellarissa. Sitä pitäisi käydä katsomassa. Lapset avaavat jännittyneinä narisevan kellarinoven ja kapuavat sisään. Oi, miten tunnelmallista! Kellari on täynnä tuikkukynttilöitä.

Risukasasta kömpii peikko, jolla on karvalakki, musta naama ja pitkä mekko.

– Miten voit asua risukasassa? Otto ihmettelee.

– Se on maailman paras sänky! peikko kehuu ja vinkkaa lapsia penkomaan risukasaa. Hän hymyilee niin, että mustat hampaantöröt näkyvät.

Risujen seasta löytyy vinkkisana, joka viimeistelee lauseen: Petteri taisi haistaa ruuan tuoksun.

Eräs isommista lapsista keksii, että Petteri on varmaan ravintolassa. Koko konkkaronkka juoksee lähellä olevaan Rantapaviljonkiin. Siellä Petteri istuukin tyytyväisenä joulupukin kanssa, glögimuki sorkissaan.

– Ei tuo Petteri ole oikea poro, Otto tuomitsee turkiksiin ja sarviin pukeutuneen hahmon.

Mutta pukin hän toteaa oikeaksi, koska hän jakaa karkkia lapsille.

Äidille itsetehty lahja

Mummi luotsaa Ottoa joululahjantekoon. Tarjolla on parikin pajaa, joissa voi tehdä itsenäisyyspäivän kynttilän ja painaa oman tiskirätin.

– Tee äidille vaikka tiskirätti, se on mukava ja tarpeellinen joululahja. Ja tee mummillekin oma, Armi maanittelee.

Otto tuputtelee muoteilla tohkeissaan lempivärejään punaista ja keltaista. Ne jäävät hetkeksi kuivumaan, ja vielä ehditään valaa itsenäisyyspäivän kynttilä.

Katsellessaan pojanpoikansa touhuamista Armi toteaa mummiuden olevan ihanaa. Se merkitsee elämän jatkuvuutta.

– Sain Oton syliin kolmen tunnin ikäisenä. Hän tuntui heti niin omalta, koska oli ihan isänsä näköinen.

Mummius on rakkautta ja hellyyttä, aitoja elämyksiä lapsen kanssa.

– Otto on melkein joka toinen viikonloppu meillä yökylässä, ja silloin kotihommat saavat odottaa. Myös ukki touhuaa paljon pojan kanssa, myllää tyynyt majaksi sohvalle. Ulkoilemme ja saunomme. Nukumme kaikki kolme samassa sängyssä ja Otto vaatii, että menemme yhtä aikaa nukkumaan ja lukemaan Tatua ja Patua, Armi kertoo nauraen.

Otto saa mummilassa leikkiä ravintolaa. Hän on sekä kokki että tarjoilija, tuo listan ja tarjoilee ukille ja mummille vaikkapa kanelista ja persiljasta tehtyä ruokaa. Ukki on ravintola-alalla, ja Ottokin haluaa panimomestariksi ja leikkii ravintola Päämajaa...

– Annamme pojan vähän sotkea, pitäähän mummilassa jotain erikoisoikeuksia olla, Armi kertoo.

Otto on saanut kynttilänsä valmiiksi ja haluaa lähteä pois. Mummin ja ukin luo pääsy on jo mielessä.

– Iltapalaksi haluan lehtipihvin ja herneitä, hän ilmoittaa.

Mummi nauraa ja halaa Ottoa. Tottahan se pihvi pitää paistaa, ja sitten ukki tekee iltapuuron.

Kenkäveron joulunajan tapahtumat 2016 löydät täältä. Maanantaina 5.12.2016 klo 14 alkaen yötapahtuma.

 

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 19/2013.

Kerro, mistä jutusta pidit. Millaisia juttuja toivoisit seuraaviin numeroihin?

 

Vastanneiden kesken arvomme kolme pakettia pimeässä heijastavia Huomio-hanskoja. Yhdessä paketissa on junior-, S- ja L-koko. Yhden palkinnon arvo on 87 euroa

Vastaa 27.2. mennessä.

Yhteystiedot

Olen täysi-ikäinen ja haluan saada ensimmäisten joukossa kilpailukutsuja, ainutlaatuisia etuja ja edullisia tarjouksia Sanoma Media Finland Oy:ltä ja sen kanssa kulloinkin samaan Sanoma-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos mielit lomalle tai haikailet pienestä paussista vierailla mailla, tammikuu on todennäköisesti paras aika matkustaa ulkomaille.

Yksi yli 55-vuotiaiden suosikkimatkustusajoista on tammikuu. Syy löytyy halvoista hinnoista. Kun perheellisten loma-aikasesonki päättyy, voi etelän lämpöön päästä halvimmillaan 200–300 eurolla.

– Jos työelämä ei määritä lomailuaikaa, voi matkaa suunnitteleva hyödyntää äkkilähdöt, neuvoo Finnmatkojen tiedottaja Salla Salo.

Huokeita matkoja myydään loppiaisen jälkeen. Muita yleensä edullisia matkustusaikoja ovat toukokuu ja syyskuu eli ennen ja jälkeen kesäsesongin.

Kanariansaaret ja Thaimaa ovat tammikuun suosikkikohteita. Thaimassa ilmasto on tällöin erinomainen, aurinko paistaa ja lämmintä on 25–30 astetta. Vähän lähemmäksi, kuten Kanarialle pääsee halvemmalla.

Enemmän kuin viikko?

Neljän viikon matkat ovat suosittuja yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Matkatoimistot räätälöivät tarvittaessa myös pidempiä 4–10 viikon matkoja.
Nousevia kiinnostuksen kohteita ovat Meksiko ja Dubai.

Tietoa edullisista äkkilähdöistä löytyy matkatoimistojen nettisivuilta ja matkahakukoneiden avulla. Kokeile esimerkiksi www.rantapallo.fi tai www.napsu.fi.

Lähetä postikortti kännykällä

Onko ystävälläsi kännykkä, johon ei voi lähettää kuvaviestejä? Ei hätää. Nyt voit ilahduttaa häntä lapsenlapsista tai reissusta otetulla kuvalla postikortin muodossa.

Lataa puhelimeesi Posti Mobiili -sovellus ja lähetä postikortti itse ottamallasi kuvalla suoraan puhelimesta. Aikaa säästää puolestaan se, ettei sinun tarvitse erikseen etsiä postimerkkiä tai -laatikkoa.

Posti Mobiili -sovellus, Android, iOS. Ilmainen.

Oho! 20 % yli 55-vuotiaista omistaa tabletin. Määrä on kasvanut kohisten, sillä vuonna 2012 tabletti oli viidellä prosentilla ikäryhmästä.

Koiravaljakolla ajo on hienoimpia tapoja kokea erämaan voima. Antauduimme rekikoirien ja Susi Nordmanin tarinoiden vietäväksi Kuusamossa.

Kun valjakko lähtee liikkeelle, haukku loppuu ja huskyt ovat yhtä jäntevää voimanpesää, juoksemisen riemua. Elämys on myös istua ah­kion kyydissä porontaljalla.

– Kaikkein vaikuttuneimpia ajelusta ovat olleet hauraat vanhukset tai vammautuneet, joiden elinpiiri saattaa muuten olla suppea, kertoo Jukka ”Susi” Nordman, 55, joka on jo vuosia pyörittänyt huskyfarmia Kuusamossa.

Parempaa kuin seksi. Näin luonnehti valjakko­retkeään muuan 73-vuotias britti, jolla oli ­ar­­­­vi­onsa­ pohjaksi muu­takin kuin elämänkokemusta. Upseerivuosinaan hän oli kouluttanut laskuvarjojoukkoja ja harrasti yhä triatlonia.

Ei kuitenkaan tarvitse olla teräsmies pysyäkseen koiravaljakon jalaksilla ja nauttiakseen luontoyhteydestä. Koirien sydämeenkäyvästä seurasta, vauhdin hurmasta, erämaan kauneudesta. Hiljaisuudesta.

Rekikoira ei hyydy edes 50 asteen pakkasessa.

Minä pääsen puikkoihin itse. Kokemaan, miten esi-isät ovat liikkuneet tiettömillä taipaleilla vuosituhansia. Ovathan Suomesta löytyneet vanhimmat reenjalakset peräisin kivikaudelta, ja koira on konettakin sitkeämpi ja viisaampi valinta arktisiin olosuhteisiin. Rekikoira kun ei hyydy edes 50 asteen pakkasessa ja lepää luontevasti myös lumen alla.

Kuin jääkiekkojoukkue

Nordmanin tilalla koiria on parisataa. Pihapiirin tunnelma on kuitenkin kodinomainen. Jokaisella koiralla on oma aitaus ja mökki – ja persoona. Luonteenlaadun mukaan kootaan myös valjakot. Kuka sopii kenenkin pariksi ja mihinkin asemaan: nokkelimmat kärkeen, vahvimmat kelkan eteen, joustavimmat puurtajat siihen väliin.

– Vähän samalla tavoin kuin jääkiekkovalmentaja miettii joukkuettaan, Susi selittää.

Yksi 14-vuotias eläkeläinenkin makailee omassa rauhassaan lähtöpaikan liepeillä – antaa nuoren polven vuorostaan revitellä.

– Koirat ovat minulle kuin lapsia, kun ei ole muitakaan lapsia siunaantunut, Susi Nordman sanoo. Ja kyllä sen näkee myös hänen otteistaan.

Mies tuntee jokaisen koiran nimeltä, paijaa ja puhelee. Antaa rajat ja ruuan. Päivässä kuluu 80 kiloa kuivamuonaa ja 50 kiloa lihaa. Vuodessa se tekee rapiat 50 000 euroa. Mutta asiakkaita on riittänyt, ja huolellinen hoiva on pitänyt lääkärikulut pieninä.

Juuri nyt Susi Nordmania huolestuttaa vain kulmilla liikkunut ahma.

– Se on pedoista fiksuin ja kavalin, menee läpi vaikka panssariaidasta.

– Koirillemme hyvä hoito on vielä tärkeämpää kuin lemmikeille, koska nämä ovat myös työkavereita ja perheenjäseniä, korostaa Jukka "Susi" Nordman.
– Koirillemme hyvä hoito on vielä tärkeämpää kuin lemmikeille, koska nämä ovat myös työkavereita ja perheenjäseniä, korostaa Jukka "Susi" Nordman.

Hiukan shamaanin vikaa

Jukka Nordman varttui Turun saaristossa ja oppi jo poikasena, että luonnossa pärjää vain sitä kunnioittamalla.

– Isäni antoi vahvan mallin. Hän taisi olla vähän shamaani, lumosi käärmeitä ja syötti lintuja kädestään.

Lappiin Jukan toi parikymmentä vuotta sitten eräopaskurssi.

– Olen aina tykännyt talvesta ja koirien kanssa touhuamisesta. Ehkä myös Jack Londonin tarinoilla on ollut vähän vaikutusta.

Vaimokin löytyi muutama vuosi sitten tunturista. Espoossa fysioterapeuttina työskennellyt Mirja Pyysiäinen oli juuri eronnut lähtiessään lomalle Lappiin.

– Osallistuin Kiilopäällä retkeen, jota Jukka veti. Lumikenkäni remmissä oli vikaa, jota opas joutui monesti korjailemaan, ja siitä se lähti kytemään, Mirja muistelee.

"Panin kaikkeni peliin romanttisia rakovalkeita myöten."

– Kun sain hänet seuraavan kerran täällä käymään, panin kaikkeni peliin romanttisia rakovalkeita myöten, Susi kertoo pilke silmäkulmassaan.

Nyt Mirja tuntee jo juurtuneensa tunturin kupeeseen, ja puuhaa riittää huskytilan konttorissa, kaupassa ja kahvilassa.

Kaataessaan teetä Mirja hymähtää, että aidot puusta koverretut kuksat EU kieltää kahviloilta hygienisyihin vedoten. Tämä puumassasta tehty kupikka on konepestävä. Byrokratiaan matkailuyrittäjä törmää usein muutenkin, mutta hyviä puolia on enemmän.

Kuusamossa maailma tulee luokse. Viime vuonna vieraita oli 35 maasta. Kielitaidolla on käyttöä, ja sitä laventavat myös tarhan harjoittelijat, toinen Venäjältä, toinen Ranskasta.

– Koirien hoito sitoo samalla tavalla kuin karja, joten apuvoimaa tarvitaan.

Legenda antaa vauhtia

Lähtönykäisy on raju, mutta onhan siitä varoitettu. Nyt koko vartalo liikkeeseen, joustavin polvin, kyyryssä kaarteisiin. Hetken kestää muistaa, että reen jalaksia kantapäillä kääntämällä pystyy hieman vaikuttamaan ajolinjoihin. Silti alkumatkasta muutama käppyrämänty tulee aika lähelle, varsinkin kyydissäni istuvaa kaveria.

Mutta hän vain hihkuu riemusta.

Suon yli kiidetään kuin ilmassa. Kärjessä painaa nimensä veroinen Pikkumusta jäänsinisine silmineen. Saman väriset kuin isännällään.

Lähinnä kelkkaa rehkivät isä ja poika, Ago ja Tatu. Ago on saanut nimensä moottoripyöräilijä Giacomo Agostinilta, joka on kurvaillut myös Nordmanin huskyilla. Koiravaljakko voi viilettää jopa viittäkymppiä.

Koiria nimetään tilalla vierailleiden julkkisten mukaan. Mukana haukkuvat myös Hanna Pakarinen ja kaikki Suomen presidentit.

Mutkaa ja muuta haastetta

Kuulen Suden huutelevan taustalla. Paksun lakin läpi kuuluu huonosti, ja seikkailunmaku saa veren kohisemaan korvissani. En pysähdy, arvelen hänen huhuilevan paikannimiä.

Taas tiukka kaarre: Sebastian Vettelin mutka? Siinä formulatähden tyttöystävä sai taannoin lumipesun ajamalla kinokseen.

Ylämäessä olen koirille avuksi ottamalla pari juoksuaskelta, kädet kelkan sarvissa. Sitten hyppy takaisin jalaksille – ja taas mennään! Lumi tanssii ympärillä kuin taikapöly.

Tauolla kysyn, mitä Susi huuteli.

– Vähän enemmän olisit voinut jarrutella mutkapaikoissa. Muuten näyttää sujuvan hyvin.

Huomaan suhtautuvani kehuihin yhtä innostuneesti kuin koirat.

Rekikoira kestää 50 asteen pakkasen ja lepää vaikka lumen alla.
Rekikoira kestää 50 asteen pakkasen ja lepää vaikka lumen alla.

Se koirien koira

Pysähdys ottaa eniten voimille. Jarrun päällä saa seistä tosissaan, koska koirilla on luontainen menohalu. Myös kuskin pudotessa kyydistä.

Sudelle itselleenkin on käynyt niin. Vuosia sitten, saatuaan oksiin sotkeutuneet valjaat suoraksi, koirat ampaisivat saman tien liikkeelle. Kuski jäi keskelle erämaata, kymmenien kilometrien päähän kotoa. Mies kiirehti manaillen koiriensa perään, mutta aika matkan hän sai hölkätä ennen kuin näki valjakkonsa järven jäällä. Susi huhuili silloista valjakon johtajaa, Trevoria, niin lempeästi kuin kykeni.

Ja Trevor kuuli, kääntyi ja johti valjakon liikuttuneen isäntänsä jalkojen juureen. Nyt jo kuolleen, viisaan koiran kuva on kotona kunniapaikalla.

Myrskyä ja lupauksia

Monesta myrskystä on selvitty – ja kevään pehmittämästä suosta, joka pani koirat melkein uimaan.

Mirja kertoo parista, joka oli pyytänyt lähiomaiset koirasafarille.

"Tulevat anopit astuivat vähän ihmeissään sisään."

– Pakkasta oli 30 astetta, mutta kaikilla oli kelpo varusteet. Vauhdikas kierros päättyi kauniisti koristellun kodan eteen. Tulevat anopit astuivat vähän ihmeissään sisään eivätkä huomanneet mitään erityistä, vaikka pappi oli ovella vastassa. Molempien naisten silmälasit nimittäin huurustuivat avotulen loimussa. ­Pian näkymä kuitenkin kirkastui ja tilaisuuden todellinen luonne, häät, paljastui kaikkien riemuksi, Mirja kuvailee.

– Sama pari on juhlinut hääpäiväänsä täällä myöhemminkin. Silloin heitä on vetänyt morsiamen kaimaksi ristitty Noora, joka häiden aikaan oli vasta pentu.

Tilan lastentarhasta Susi nappaa suukoteltavakseen 8-viikkoisen söpöläisen, joka uskalsi ulos ensimmäisenä.

– Johtaja-ainesta, mies kuiskii.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 4/2015.

  • Vaihtoehtoja on paljon: 5–30 kilometrin lenkkejä ja 2–5 vuorokautta kestäviä retkiä, yöpyminen mökeissä. Kaikki saavat ajo-opetuksen ennen lähtöä.
  • Esimerkiksi 10 kilometrin ajo kestää noin 45 minuuttia ja maksaa 85 euroa/henkilö.
  • Vinkki: sopii lahjaksi myös varttuneemmalle väelle.
  • Erä-Susi Huskies, Rukajärventie 30, Rukatunturi, Kuusamo. www.erasusi.com

Yhdelle se on retki tulivuorelle, toiselle sukellus Karibianmereen. Poimimme parhaat elämykset lännestä itään.

1. Hallasan, Etelä-Korea

Eteläkorealaisten lomaparatiisi Jeju sijaitsee noin 90 kilometriä mannermaasta etelään. Saaren keskustaa hallitsee maan korkein vuori, 1 950 metriä korkea Hallasan.

Tulivuori on patikoitsijoiden suosiossa, ja ylös pääsee hyvin merkittyjä reittejä. Lyhin on vajaan neljän kilometrin mittainen Yeongsil. Se alkaa kilometrin korkeudesta ja päätyy reiluun 1 700 metriin. Nousu kestää kunnosta riippuen pari kolme tuntia, laskeutuminen puolitoista tuntia.

Maisemat ovat huikeat. Kesällä kukkaloisto hivelee silmää. Ruskan aikaan lehtipuut ovat kauniin kirjavia, ja talvella lumi peittää huipun.

Jos haluaa kivuta ylös asti, on valittava reitiksi pitkä ja haastava Gwaneumsa tai Seongpanak. Niille on lähdettävä aamutuimaan ja urakkaan on varattava koko päivä. Vuorella ei voi yöpyä.

Meno-paluulennot Souliin alkaen 600 €. Lennot Soulista Jejulle 50–100 €.

2. Barbados, Karibia

Maalla kömpelö, vedessä sulava­liikkeinen. Kilpikonnan kohtaaminen jää mieleen.
Maalla kömpelö, vedessä sulava­liikkeinen. Kilpikonnan kohtaaminen jää mieleen.

Huljutan maskia vedessä ja puristan snorkkelia huulillani. Katamaraanin kapteeni rauhoittelee: ihan helppoa. En usko.

Näky Karibianmeren pinnan alla on kuitenkin niin palkitseva, että unohdan jännittää. Kymmenkunta merikilpikonnaa ui uskomattoman sulavasti kerätessään vedestä retkenjärjestäjän lahjoittamia makupaloja.

Ne ojentavat raajojaan kuin siipiä ja vaihtavat salamannopeasti suuntaa. Olympia-uimari Michael Phelps jäisi kakkoseksi. Nopeasti konna myös katoaa Karibianmeren turkoosiin.

Kun vedenalaiset ihmeet riittävät, voi loikoilla Crane-rannan valkealla hiekalla iskemässä silmää taskuravuille. Ne ovat yhtä hauskoja kuin Kolumbiassa.

12 päivän matka alkaen 2 800 €. Meno-paluulennot Helsinki–Bridgetown alkaen 790 €.

3. Lofootit, Norja

Meren myrskytessä on hienoa nukkua laiturille rakennetussa mökissa.
Meren myrskytessä on hienoa nukkua laiturille rakennetussa mökissa.

Jalkani juuresta nousee vuori jyrkästi kilometrin korkeuteen, ja saman jalan juuresta laskee merenpohja jyrkästi kahden kilometrin syvyyteen. Tieto jähmettää.

Lofoottien saaret suojaavat Pohjois-Norjaa kuin kilpi. Kun sataa, sataa kunnolla. Kun paistaa, on lämmintä kuin linnunpesässä.

Andenesissa asuva valassafariyrittäjä ei lähde merelle kovan tuulen takia. Lintuja, kuten kauniita lunneja, näkee ja kuulee paljon. Lauttamatkalla Moskenesista mantereelle pongaamme miekkavalaita.

Ajomatkaa Torniosta Pohjois-Ruotsin läpi noin 800 km. Polttoaine ja ruoka ovat samanhintaisia kuin Suomessa. Yö Eliassen-hostellissa kahdelle noin 80 €.

4. Angel Falls, Venezuela

Angel Falls on maailman korkein putous, 978 metriä.
Angel Falls on maailman korkein putous, 978 metriä.

Istun ahtaassa pikkukoneessa ja ihastelen, kuinka alapuolella levittäytyy Venezuelan rehevä viidakko kiemurtelevine jokiuomineen. Edessä siintää jyrkkäseinäisiä vuoria, joiden laki oli tasainen kuin pöytä. Ne ovat Guyanan ylänköalueen tepui-vuoria.

Yhtäkkiä kone pudottaa korkeutta ja sukeltaa moottori pauhaten vuorten ympäröimään solaan, Paholaisen kanjoniin. Seinämien välissä on jylhä jyristellä, mutta minä odotan jotain vielä mahtavampaa. Ohjaaja vinkkaa vasemmalle, ja koneessa käy kohahdus. Vasten kilometrin korkuista Auyàntepui-vuorta pärskyy Angel Falls, maailman korkein putous.

Pilviin verhoutuneen vuoren laelta syöksyvät vesimassat hajoavat tuulen voimasta sadunomaiselta näyttäväksi usvaksi. Alhaalla vesi kerääntyi uudelleen joeksi kadotakseen viidakon kätköihin.

Putous on nimetty amerikkalaisen kullanetsijän Jimmie Angelin mukaan. Hän laskeutui 1937 Auyàntepuin huipulle yksitasollaan, mutta ei pystynyt enää nousemaan ilmaan. Patikkamatka alas kesti 11 päivää.

Meno-paluulennot Caracasiin alkaen noin 1 500 €. Viiden päivän retki Caracasista Angel Fallsille 770 €.
Kolmen päivän retki Ciudad Bolivarista 350 €.

5. Madeira, Portugali

Madeiran levadat johdattavat kulkijan suoraan sisään maisemaan.
Madeiran levadat johdattavat kulkijan suoraan sisään maisemaan.

Madeiran vaihteleva sää yllättää juuri vaelluspäivänä. Vettä tihuttaa, ja näkyvyys on välillä vain muutama metri. Rabacalin-reitillä laakeripuumetsän vehreys tekee vaikutuksen. Mukana on opas, joka nimeää kasveja sieltä, täältä ja tuolta. Hotellilta saadut eväät takaavat, että energiaa riittää koko 11 kilometrin matkaan.

Saarella on eritasoisia ja -pituisia patikointireittejä, joita voi kulkea järjestetyillä retkillä tai omin päin. Polkuja ei ole aina merkittu hyvin, joten kannattaa olla tarkkana, ettei eksy. Osa kulkee pitkin rinteille rakennettuja kastelukanavia, levadoja. Saaren korkein huippu Pico Ruivo on pilvettömänä päivänä hieno retkikohde.

Viehättävä majatalo Dorisol Pousada dos Vinhaticos sijaitsee upeissa vuoristomaisemissa noin 26 kilometriä saaren pääkaupungista Funchalista. Hirsinen vierasmaja on suomalaisten rakentama.

Viikon matka alkaen noin 600 €. Kukkafestivaalit 7–13.4.2016.