Paraatissa voi nähdä vaikka Vincent van Goghin.

Hollanti osaa hoitaa puutarhojaan. Tee täydellinen matka Lisseen, sipulivyöalueelle ja kukkien pääkaupunkiin.

Lissessä, 40 kilometriä Amsterdamista, sijaitsee maailman suosituin tulppaaninähtävyys, Keukenhofin kevätpuutarha.

Kukkameren keskellä tuntuu kuin olisi astunut satukirjan sivuille. Tulppaaneja, narsisseja, liljoja, helmililjoja – kaikissa väreissä. Dramatiikkaa tuovat kuuluisat mustat tulppaanit.

Keukenhofissa käy kahden kuukauden aikana miljoona vierasta. Vuonna 1950 yleisölle avattu puutarha ei kuitenkaan ole vain turistikohde. Se toimii myös Hollannin tulppaaninviljelijöiden näyteikkunana. Siellä ostajat pääsevät tutustumaan valikoimiin.

Syksyisin puutarhaan istutetaan seitsemän miljoonaa kukkasipulia kolmeen eri kerrokseen. Siten kukkaloistoa riittää koko aukioloajaksi.

Tiesitkö? 60 % Hollannin maa-alasta on peltoa, osa myös sipulikukkia varten.

Kaikissa kukkapenkeissä on kyltit, joten jos alkaa himoita jotain tiettyä lajia, sen nimen saa helposti selville.

Suurin osa puistosta on suunniteltu englantilaisen puutarhan malliin metsämäiseksi ja kumpuilevaksi maastoksi. Polkuja on 15 kilometrin verran.

Jos pitää ranskalaisista, viivoittimen avulla piirretyistä puutarhoista Versailles’n malliin, niitäkin näkee.

Historiallisessa puutarhassa viljellään satoja vuosia vanhoja tulppaanilajikkeita. Joka vuosi vaihtuvaa kukkamosaiikkia kannattaa kiivetä katsomaan puiston portaille.

Kukkia puskee näkyviin myös useissa kasvihuoneissa. Beatrix-paviljonki on omistettu häikäiseville orkideoille. Oranje Nassaussa esiteltävät kukat vaihtuvat joka viikko ruusuista neilikoihin, liljoihin ja amarylliksiin eli ritarinkukkiin.

Puiston takaa tuulimyllyn vierestä pääsee kurkistamaan postikorteista tuttuja raidallisia tulppaanipeltoja. Kamerat räpsyvät, paikka on puiston suosituimpia selfie-paikkoja. Tuulimyllyjen luota pääsee myös veneajelulle hehkuvien peltojen välissä kulkeviin kanaviin.

Keukenhofin edestä voi vuokrata polkupyörän, jolla pääsee läheltä katselemaan värikästä peltomaisemaa. Lissen-reissuun kannattaa varata koko päivä.

Tiesitkö? Ensimmäiset tulppaanisipulit istutettiin Hollantiin 1593.

Mukaan kukkaparaatiin

Huhtikuun lopussa koko Länsi-Hollannin Bollenstreek eli sipulikukkien alue juhlii Bloemencorso-paraatia.

Kirjava kukkaparaati kulkee Noordwijkerhoutista Keukenhofin läheltä useiden kaupunkien läpi Haarlemiin. Kulkueen autot on koristeltu suurilla kolmiulotteisilla taideteoksilla, jotka on tehty kukkasista. Tämän vuoden teema on hollantilainen design.

Paraatissa voi nähdä kukkasista rakennettuja ruokia, kenkiä, laivoja, eläimiä ja julkkiksia – ja toki kukkasista sommiteltuja kukkia. Tulppaaneja ei taideteoksissa juurikaan käytetä, vaan kaikkea muuta narsisseista paprikoihin.

Kukista tehty kukkaveistos.
Kukista tehty kukkaveistos.

Tiesitkö? Uuden tulppaanilajikkeen jalostus vie yli 15 vuotta.

Tuoksu on huumaava, aivan eri luokkaa kuin Keukenhofissa. Ensikertalaisen silmiin kulkue vaikuttaa pökerryttävän pitkältä. Tunnelma on kuin karnevaaleissa. Monille pikkukaupungeille se on vuoden suurin tapahtuma. Seudulle kerääntyy yhteensä jopa miljoona katselijaa, osa on paikallisia, osa matkailijoita.

Reitti on pitkä, joten sen varrelle mahtuu onneksi hyvin. Keskipäivällä kulkue voi olla olla jopa pari tuntia myöhässä aikataulusta.

Mutta ei se mitään, katujen varrella olevista kahviloista voi napata odotellessa kahvin tai oluen. Kukkien keskellä ei kärsitä kiireestä.

Aamulla Aalsmeeriin

Arkiaamuisin järjestettävään Aalsmeerin kuuluisaan kukkahuutokauppaan on syytä varustautua hyvin kengin, sillä käveltävää kertyy. Huutokauppa toimii maa-alaltaan maailman suurimmassa talossa. Tungosta ei tarvitse pelätä.

Schipholin lentokentän vieressä sijaitseva Aalsmeerin pikkukaupunki tunnetaan kukkien pääkaupunkina, niin paljon siellä viljellään erilaisia kasveja. Tosin tulppaanit puuttuvat.

Tuskin edes Keukenhofissa pääsee näkemään yhtä paljon erilaisia kukkia kuin Royal Flora Hollandin huutokaupan kärryissä. Neilikoita, liljoja, freesioita ja verenpisaroita. Ruusuja ja gerberoita. Värit häikäisevät.

Tiesitkö? Tulppaani on peräisin ottomaaneilta. Nimi tuli turbaanista.

Matkailija pääsee ihailemaan loputtomia kukkajonoja vain yläparvelta. Hämmentävässä logistiikan ihmeessä vaunuja liikkuu automaattisia ratoja pitkin ja osa erilaisten trukkien ja autojen vetäminä, melkein kuin simulaattoripelissä.

Välillä ilmaan tulvahtaa jonkin tietyn kukan tuoksu, kun tätä lajia täynnä oleva vaunu ajaa ohi. Ihminen tunnistaa tiettävästi jopa kymmenentuhatta tuoksua.

Huutokauppaan tulee kukkia Hollannin lisäksi etenkin Afrikan maista, ja tuotteita myydään tukuille ympäri maailmaa, myös Suomeen. Tukku ei myy kukkia yksityisille kävijöille.

Kukkahuutokauppa on avoinna arkisin kello 7-11, paitsi torstaisin 7-9.

Paikalle kannattaa mennä viimeistään aamukahdeksalta, sillä sen jälkeen kukat alkavat huveta.

Päivällä puutarhaan

Aalsmeerin historiallinen puutarha on huutokaupan lähes täydellinen vastakohta: se on juuri sopivan kokoinen ja hyvällä tavalla vanhahtava ja patinoitunut.

Perille pääsee bussilla, mutta tänne voi myös kävellä suoraan huutokaupasta. Välimatkaa on vain muutama kilometri.

Kävellessä kukkamatkailija voi nuuhkia ilmaa, ihastella pihaistutuksia ja katsella De Leeuw -tuulimyllyä. Sen siivet pyörivät, toisin kuin monen muun Hollannin vanhan tuulimyllyn.

Pitkänomainen puutarha on rakennettu aikamatkaksi, jossa voi kulkea ikään kuin vuosisatojen läpi ja samalla erilaisten lajien ohi. Täällä tekee mieli kaivaa kamera esiin lähes joka nurkassa. Jo vajat ja muut rakennukset ovat hurmaavan kauniita.

Kukista voi tehdä vaikka sammakon.
Kukista voi tehdä vaikka sammakon.

Tiesitkö? Tulppaani oli aluksi kallis statustuote, jota himoittiin.

Lähes kaikki työntekijät ovat vapaaehtoisia, joten he työskentelevät ilman palkkaa. He kertovat mielellään kasveista, joihin lukeutuu valtava määrä erilaisia syreenejä sekä erikoinen päärynäpuu, josta saa 13:a eri lajia päärynöitä.

Myös hortensioita, ruusuja ja kärhöjä riittää tunnelmallisissa vanhoissa kasvihuoneissa. Kasveja voi ostaa mukaan.

Aalsmeeriin tekee mieli palata vielä uudestaankin, esimerkiksi juhannuksen tienoilla järjestettävän koko kaupungin kukkafestivaalin aikaan.

Tai ehkä tulen kaupunkiin seuraavalla kertaa alkusyksystä, kun puutarhan vihannestarhan ja hedelmäpuiden satoa on myynnissä.

Silloin Keukenhofissa vasta istutetaan seuraavan kevään sipuleita, mutta Aalsmeer kukkii edelleen.

Puutarhurin parhaat ostospaikat 

1. Het Oosten

Hollannin suurin puutarhaliike on pökerryttävän iso, 40 000 m2. Siellä kannattaa käydä, vaikkei ostaisi mitään. Matkalaukkuun sopivia ruukkukukkia on paljon. Aalsmeerderweg 393. 

2. Morning Glory

Eksotiikkaa! Osta appelsiinitimjami, ananasmansikka tai talvenkestävä banaani. Noordpolderweg 6. 

3. Belle Epoque

Kauppa on nähtävyys, joka tarjoaa paljon romanttista silmänruokaa. Ruusulajeja on yli 700, monia niistä voi ostaa mukaan ruukkuversioina ja leikkokukkina. Oosteinderweg 489. 

 

Kirjoittaja Maija Haavisto on Amsterdamissa asuva parvekepuutarhuri, joka kiertää ahkerasti Hollannin puutarhoja.

Artikkeli on julkaistu  ET Matkaopas -lehden numerossa 2/2017.

Näin pääset perille

  • Helsinki–Amsterdam alkaen 100 e.
  • Schipholin lentokentältä suoraan Keukenhofiin vie bussi 858. Pysäkillä on usein jonoa. Matka kestää puolisen tuntia.
  • Kukkahuutokauppaan ja Aalsmeerin keskustaan kulkee Amsterdamin keskustasta bussi 172. Matka-aika on noin tunti.
  • Kukkaparaati Bloemencorson reitille Sassenheimiin, Hillegomiin ja Haarlemiin pääsee Amsterdamista junalla.
  • Junissa ja busseissa kaikkialla Hollannissa toimii sama matkakortti, chipkaart. Korttiin saa ladattua rahaa suomalaisella luottokortilla suurimmilla rautatieasemilla.

Paras aika matkustaa

  • Tänä vuonna Keukenhof on auki joka päivä 23.3.-21.5. Säistä riippuen upein kukkaloisto on yleensä huhtikuun puolivälissä. Lippu kannattaa ostaa etukäteen netistä, 16 e. Bloemencorso järjestetään 22.4. ja kannattaa yhdistää matkaan, jos mahdollista. 
  • Aalsmeerin festivaalit 17.–18.6. Kukkia, taidetta, musiikkia ja herkuttelua. 

Hyvä tietää

  • Keväisessä Hollannissa lievästikin siitepölyallerginen oireilee herkästi ja aiemmin kuin Suomessa. Koivuja maassa on vähän.
  • Apteekkeja on paljon, mutta harva niistä on auki iltaisin ja viikonloppuisin.

Suomessa on kuusi yleistä naturistirantaa. Alasti voi olla muuallakin, kunhan se ei häiritse toisia. 

Rajaton rusketus, tuulen kosketus iholla, kaukana kiristävät vaatteet – nakuna on hyvä olla.

Suomalainen lainsäädäntö on alastomuuden suhteen salliva. Alasti saa olla kaikkialla, kunhan siiten ei liity häiritsevää käytöstä. Toisten huomioiminen on kuitenkin kohteiliasta. Alastomuutta on syytä välttää paikoissa, jossa se voi ulkopuolisia häiritä. Se ei paljon vaadi.

– Rannalla kietaistaan pyyhe vyötäisille, kun poiketaan kahvilassa, kertoo Osmo Heinonen Luonnonmukaiset-naturistijärjestöstä.

Naturistien kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu myös peflettipakko. Peflettiä kannetaan mukana kaikkialla, ja se heitetään pyllyn alle aina, kun istutaan tuolille. 

Kuva Teemu Kuusimurto
Kuva Teemu Kuusimurto

Valtaosa nakuilusta tapahtuu yksityisalueilla. Ilkosillaan olo kun kuuluu suomalaiseen mökkielämään sangen yleisesti. Naturistirantoja maastamme löytyy kuusi. Osa on rajattu vain alastomana liikkuville, osa taas on sekarantoja, joissa uimapuvulliset ja -puvuttomat loikoilevat rinnakkain.

Huomaavaisuus on rannallakin valttia. Kuvaamista naturistirannoilla on syytä välttää. Kännykkäkameroiden aikana kuvien ottamista mahdotonta kontrolloida.

– Hyviin tapoihin kuuluu, että ainakaan kuvia ei ulkopuolisille näytetä, muistuttaa Heinonen.

Hangon Tulliranta

Suomen tuorein naturistiranta avattiin pari vuotta sitten upealla paikalla Hankoniemen hiekkadyyneille. Hangon matala ranta tuo mieleen Yyterin ja se sopii hyvin myös lapsille. Naturisteille varattu alue on yleisen uimarannan päässä. Tullirannalla on kuitenkin niin paljon mittaa, että yhteiselo sujuu sopuisasti. Erityiskiitoksen Hanko ansaitsee upeasta merimaisemastaan.

Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS
Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS

Helsingin Pihlajasaari

Pihljasaari on lyhyen lauttamatkan päässä Helsingin Kaivopuistosta. Saarella on useita uimarantoja, joista eteläpään ranta on aidoin rajattu naturistien käyttöön. Pihlajasaari on hyvin suosittu kohde, joten kauniilla ilmalla rannalla on paljon porukkaa. Myös yhteysaluksella voi olla täyttä. Saarella on kahviloita ja kioskeja, mutta naturistirannalla on tyytyminen omiin eväisiin, ellei ole valmis pukeutumaan kahvilareissun ajaksi. 

Helsingin Seurasaari

Seurasaaren ulkomuseon kupeessa sijaitseva nakuranta on alueen tyyliin sopivan perinteinen. 1900-luvun alussa rakennetussa uimalassa on aidoin erotettu naisten ja miesten puolet. Jaottelusta huolimatta – tai juuri sen takia – Seurasaarikin on suosittu auringonottopaikka. Lähelle rantaa pääsee bussilla Helsingin keskustasta.

Inkoon Kopparnäs

Kauniiden rantakallioiden koristama Kopparnäsin ulkoilualue on kaikkien ulkoilijoiden käytössä. Alastomat ja vaatetut ihmiset liikkuvat alueella siis sulassa sovussa. Se luonnollisesti edellyttää asiallista käytöstä kaikilta osapuolilta. Mereen viettävät silokalliot tarjoavat ainutkertaisen hienon mahdollisuuden auringonottoon.

Porin Yyteri

Suomen kuuluisin uimaranta tunnetaan etenkin upeista hiekkadyyneistään ja matalasta rantavedestään. Naturisteille varattu alue on sijaitsee yleisen uimarannan eteläpuolella. Naturistirannalla ei ole omia palveluita, mutta uimapukupuolelta löytyy niin kahvila kuin kioskikin. Aivan Yyterin rannan vieressä on hotelli ja leirintäalue, joten yöpymismahdollisuudet ovat erinomaiset.

Turun Ruissalo

Ruissalon epävirallinen naturistiranta on pieni, mutta sille mahtuu silti hiekkauimarantakin. Alue on hiukan syrjässä, leirintäalueen kupeessa. Toisaalta Ruissalon luonto ja maisemat tarjoavat unohtumatonta silmäniloa. Rannalla ei ole minkäänlaisia palveluita, joten omat eväät on syytä varata mukaan.

Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
Montellin maja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kuva Tea Karvinen

Yhä useampi haluaa lomailla kuin Robinson Crusoe, kaukana arjen hälinästä ja modernista teknologista. Suomalaisille muoti tarjoaa mahdollisuuden lisätä matkailutuloja. Nyt vanhalla mökinrähjälläkin voi tehdä tiliä.  

Yltäkylläisyyden keskeltä ja infoähkyn kourista on välillä päästävä pois. Robinson Crusoen maailmaan voi paeta esimerkiksi Kroatiassa, missä vanhat kalastajien kiviseinäiset mökit tarjoavat pakopaikan arjesta. Pesuvesi tulee sadevesisäiliöstä, sähkö aurinkopaneelista eikä autoteistä ole tietoakaan.

Ihan kuin mikä tahansa suomalainen kesämökki. 

Maailmanlaajuinen ilmiö

Maailman suurimmilla matkamessuilla Berliinissä listattiin nousevaksi trendiksi rauha ja vetäytyminen.

– Tämä tukee myös seikkailumatkailun kysynnän kasvamista. Sekä seikkailumatkailu että selviytyminen askeettisissa olosuhteissa lisäävät suosiotaan, kertoo matkailun lehtori Heidi Kaihua Lapin ammattikorkeakoulun Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta
Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta

Matkailijat hakevat autenttisuutta, askeettisuutta ja seikkailua. Seikkaillessaan nykyajan Robinson Crusoet haluavat oppia tuntemaan eri kulttuureja ja uusia alueita.

– Halu oppia matkailun kautta kasvaa jatkuvasti. Selviytyminen luonnossa sekä ruuan hankkiminen ja valmistaminen ainakin osittain itse on oivallinen tapa oppia ja ylittää itsensä, toteaa Kaihua.

Suomen valttikortit

Jos robinsonismi onnistuu tiheästi asutussa Etelä-Euroopassa, on Suomessa siihen ainutkertaiset olosuhteet. Vuodenaikamme antavat seikkailuun lisäsäväyksen: jos matkailija palaa toisena vuodenaikana, on kokemus täysin erilainen.

Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta
Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta

– Turvallisuushakuisuus on megatrendi. Vaikka ihmiset haluavat seikkailla, he tahtovat tehdä sen turvallisesti. Tämä on yksi syy, miksi seikkailumatkailulla on kysyntää myös Suomessa.

Uusi tapa tienata

Isoissa kaupungeissa erilaiset kotimajoitusvaihtoehdot lisääntyvät koko ajan. Esimerkiksi Helsingissä AirBnB-majapaikkoja on jo tuhansia. Tällainen jakamistalous voisi olla tapa, jolla Suomessa pystytään vastaamaan Robinson Crusoe -majapaikkojen kysyntään. Rauhallisia ja askeettisia mökkejähän suomalaisilta löytyy niin erämaasta kuin lähempää asutuskeskuksiakin. 

Vertailun vuoksi: yö askeettisessa kroatialaisessa mökissä maksaa helposti yli satasen. Syrjäisellä rähjämökillä voisi Suomessakin tehdä vuoden mittaan hyvän tilin.

3 x Robinson-loma Suomessa

Matkailualan asiantuntija Heidi Kaihua valitsi kolme kiinnostavaa kotimaan kohdetta Robinson-lomalle.

  1. Itse lähtisin mielelläni kokeilemaan selviytymistä puurajan yläpuolelle, jylhään maisemaan, rautuja kuhisevan tunturijärven tuntumaan.
  2. Lukuisissa järvissämme on mielenkiintoisia, kodikkaita pieniä saaria, joissa varmasti viihtyisi luonnonantimia hyödyntäen.
  3. Olisi myös kiinnostavaa päästä maatilalle osallistumaan maatilan toimintaan. Tämä on nouseva trendi maatilamatkailussa, asiakkaille ei enää riitä pelkkä lehmien ja lampaiden rapsuttelu ja vaan halutaan kokea ja oppia enemmän.

Sastamalassa vietetään Wanhan musiikin päiviä 21.-28.7. Festivaalin toiminnanjohtaja kertoo, mikä konsertti kenenkin kannattaa valita. 

Sastamala Gregorianaa eli Wanhan musiikin päiviä vietetään jo 22. kertaa. Festivaalin toiminnanjohtaja Tiina Kuusisto neuvoo, mikä konsertti sopii kenellekin:

"Avajaiskonsertti 21.7. pidetään upeassa Laukon kartanossa. Konsertin tenho on kartano kaikessa komeudessaan ja mahdollisuus tutustua sen näyttelyihin konsertin ohessa. Jotenkin miellän avajaiskonserttiin sellaista vanhanajan herraskaista joutilaisuuden lumoa.

Konserttipaikka poikkeaa täysin Sastamalan upeista kirkoista, joissa muut konsertit järjestetään. Henry ja Daniel Purcellin musiikki on todella kaunista, ja ryhmässä on huippuesiintyjätiimimme Michael Fieldsin kokoama Sprezzatura-yhtye. Solistina on Evelyn Tubb. Lippu sisältää juhlamaljan. Konsertti alkaa juhlatallissa klo 20.

Lauantain 22.7. konsertti on varsinainen spektaakkeli 40 taiteilijan voimin. Jos pidät mahtipontisuudesta ja isoista kuoro-osuuksista, tule silloin.

Sunnuntaina 23.7. konserttimme on kevyempi ja riehakkaampi kuin edelliset. Barokkiyhtye Baccanon solisteina ovat upeat taiteilijat, sopraano Tuuli Lindebergin  ja kontratenori Teppo Lampela. Kolme ensimmäistä konserttia tulevat todennäköisesti olemaan suosituimmat.

Maanantain 24.7. konsertti saattaa olla konserteista hengellisin, Lutherin työtä kunnioittava. Se esitetään Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa.

Tiistain 25.7. Markku Luolajan-Mikkolan Bach-esitys taas on hienovireinen, jylhä ja varmasti todella tunnelmallinen askeettisessa Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Kaikessa koruttomuudessaan se voi kuitenkin olla festivaalien sykähdyttävin.

Ekstrana tiistain konserttiin saadaan vielä hauska kirkon esittely. Laulava opas on festivaalin hallituksen puheenjohtajan Maiju Vuorenojan puoliso Upi eli Urpo Vuorenoja. Pariskunta on yhdessä ollut perustamassa festivaalia 22 vuotta sitten he ovat kasvattaneet tapahtumasta kansainvälisen ja korkealaatuisen, silti kodikkaan lämpöisen festivaalin. He ovat molemmat tehneet oppaan työtä myös vuosikymmeniä.

Keskiviikkona 28.7. järjestetään koko perheen tarinakonsertti Suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa. Osallistujat pääsevät kokeilemaan suomalaisia perinnesoittimia, laulamaan ja tanssimaan. Konsertti sopii parhaiten alle 12-vuotiaille.

Torstaina 27.7. konsertoi Lumen Valo ja teemana on reformaatio 500 vuotta ja Suomi 100 vuotta. Yhtye on monille erittäin rakas kokoonpano.

Yllättävyydessään suosittelen myös Mestarikurssin päätöskonsertti 28.7., josta ei koskaan voi teettää, mitä tuleman pitää.

Valitse näistä nyt sitten!"

Lisätiedot: sastamalagregoriana.fi

Konsertteihin on linja-autokuljetus Vammalasta Sastamalan keskustasta.

Päijännepurjehduksen konkari Ilkka Lilja on tartuttanut intonsa kolmanteen polveen asti.

Juurikkasaaren satamassa Jyväskylän Säynätsalossa käy kuhina. Päijännepurjehduksen aattona viime hetken valmistelut työllistävät venekuntia.

Dynastarin kippari Ilkka Lilja, 68, on passittanut vävypoikansa Mikko Puhalaisen, 38, pesemään paattinsa pohjaa. Puhtaus voi kiihdyttää vauhtia puolikin solmua tunnissa. 

– Pitkä ja kapea veneemme on juuri sopiva järvipurjehdukseen, mutta Atlantin ylitys tuskin onnistuisi. Samanlaisia veneitä on Suomessa vain neljä tai viisi. Tämä on 30 vuotta vanha kovan tuulen kapistus, Ilkka kertoo.

Joka vuosi Päijännepurjehduksessa mukana ollut kippari nimettiin tapahtuman kunniajäseneksi pari vuotta sitten. Tuolloin vuorossa oli 40. kerta. Purjehduskärpänen puraisi Ilkkaa jo pikkupoikana.

– Menin isän kanssa kanootilla pitkin Päijännettä. Välillä oli purjekin mukana. Järvipartioon liityin 1958 ja myöhemmin olin merivoimissa.

Päijännepurjehduksen historian kulta-aika ajoittuu 80-luvulle. Enimmillään mukana on ollut 261 venekuntaa. 

Vuosien varrella Ilkka on kisannut useammalla venetyypillä. Voitto on napsahtanut  toistakymmentä kertaa eri miehistöjen saattelemana.

– Nyt unohdan puolet miehistön jäsenten nimistä, kun jonotan ilmoittautumiseen, konkari vitsailee.

Myrskyn kourissa esikoista odottaessa

Aattoillan rutiineihin lukeutuu kipparikokous. Juurikkasaaren juhlatalon sali täyttyy toisilleen tutuista ihmisistä ja iloisesta puheensorinasta. Tuulesta riittää puhuttavaa.

– Parasta on vain katsella taivaalle. Ukonilma on tunnistettava ajoissa. Tuulesta ja purjemuodosta riippuen sama vene voi muuttua aalloilla kyntäväksi hävittäjäksi tai purjelentokoneeksi, Ilkka virkkaa.

Lue myös: Mielitkö vesille? Älä unohda tätä helteellä

Näkökulmaa antaa työura. Viimeiset 20 vuotta Ilkka on toiminut yrittäjänä ja tuonut maahan sääasemia.

Muiden tarinoidessa miehen mieli palaa vuoden 1976 kipparikokoukseen, jonka aikana syntyi viisilapsisen perheen ainoa tytär, Liisa. Sinä kesänä Ilkka seilasi paksu sikari suussaan. Nyt Liisa, 38, on miehistön jäsen puolisonsa Mikko Puhalaisen, kanssa.

Liisalle veneily on tuttua lapsuudesta saakka, ja Mikko innostui purjehduksesta vaimonsa perheen myötä.

– Tähän mennessä jännittävin kisa on ollut 2001. Odotin esikoistamme. Vettä tuli niin, ettei eteensä nähnyt. Ukonilmassa vene kallistui kyljelleen. Silloin pelotti, Liisa muistelee.

Isän kilpailuhenkisyys on helpottanut

Kolmas Liljan perheen edustaja miehistössä on Ilari Lilja, 34, kokenut purjehtija hänkin.

– Välissä oli 15 vuotta, jolloin en halunnut lähteä isän kanssa vesille. Nuorempana hän oli melkoisen kilpailuhenkinen. Nyt kun olen aikuinen, tilanne on rauhoittunut. Purjehduskilpailut ovat opettaneet, ettei kenellekään kannata irvistellä, kuopus naurahtaa.

Miehistöä täydentää Ilkan pitkäaikainen ystävä, Kari Elivuo, 70.

– Minulla on aina ollut kavereita, jotka ovat pyytäneet mukaan. Miehistön jäsenenä olen vapaa purjeveneen omistamisen vastuusta. Voin vain kantaa korteni kekoon, rentoutua ja nauttia maisemista, Kari tuumaa. 

Lue myös: 73 vuotta purjehtineen nostalgiset kuvat

Myös Ilkan puoliso Maire Lilja, 67, on ollut aiemmin seilaamassa. Viime vuosina hän on keskittynyt tapahtuman järjestelyihin, lastenlasten hoitoon ja kannustamiseen.

– Huonot jalkani eivät oikein kestä veneilyä, Maire kertoo.

Pariskunnan rakkaustarina alkoi kansakoulussa, kun Ilkka veti Mairea letistä ja molemmat passitettiin nurkkaan häpeämään.

Ilkka rustasi Mairelle Minä rakastan sinua -lappusen. Ajoitus oli valitettavasti väärä.

– Ajattelin tuolloin, ettei poikia olisi pitänyt olla olemassakaan, Maire naurahtaa.

Teini-iässä kiusantekijä pyysi Mairea painolastiksi veneretkelleen, ja häitä juhlittiin Ilkan ylioppilaaksi pääsyn jälkeen.

Ilkka on konkari. Hänellä on menossa 42. Päijännepurjehdus.
Ilkka on konkari. Hänellä on menossa 42. Päijännepurjehdus.

Tuuli tuntuu poskessa

Kilpailupäivän aamu valkenee aurinkoisena, ja tuuli on heikohko. Juurikkasaaren satama pullistelee väkeä. Omaa starttiaan odottelevat paatit kiertävät lähtöaluetta kuin ravihevoset rataa.

Työnjako Dynastarissa on selkeä: Ilkka istuu ruorissa ja luotsaa. Vävypoika vastaa isopurjeesta. Etupurjeet ovat Karin ja Ilarin heiniä. Liisa navigoi ja tarkkailee kilpakumppaneita.

Viisi minuuttia ennen h-hetkeä Lys 4 -luokka saa ensimmäisen äänimerkkinsä.

–157 tulee kovaa vasemmalta, huomasitteko? Liisa tiedottaa.

Tasan kello 12 Dynastar solahtaa vauhdilla matkaan. Maali häämöttää Padasjoella. Reilun sadan kilometrin reitti taittuu parhaimmillaan noin kahdeksassa tunnissa. Useimmiten Dynastarin kisa on kestänyt 12–14 tuntia.

– Nyt luovitaan siksakkia kohti tuulta. Tunnen sen paineen poskessani.

Veneen ääneen Ilkalla on samanlainen suhde kuin lapsen itkuun.

– Itku on yöllä erilaista kuin vaikkapa silloin, kun kaverit kiusaa. Eri äänien perustella on toimittava eri tavoin. Sama pätee veneeseen. Veden läpsytys, solina ja ryskytyksen voimakkuus suhteessa poskessa tuntuvaan tuulipaineeseen neuvovat minua. Niitä kuulostelemalla voisin seilata vaikka silmät kiinni, Ilkka kuvailee ruorissa.

Napakat käskyt

Alku sujuu vauhdikkaasti. Ilkka määrittelee järvipurjehduksen herkäksi lajiksi, johon maaston muodot vaikuttavat. Tuuli kääntyy nopeasti, kun ilma kohoaa rantoja pitkin.

– Yleensä kolme venettä ajaa kisan aikana karille. Kilpa­purjehtijan on kovissakin säissä osattava toimia ja pärjättävä, Ilkka sanoo.

Tarinoidessaan kippari näyttää rauhalliselta, mutta valpas hän on. Silmä seuraa herkeämättä purjeisiin kiinnitettyjä virtauslankoja. Käsky tulevat ajallaan ja napakasti.

– Kiristäkää spinaakkeripurjetta. Löysätkää vähän, kaikki veneen vasemmalle laidalle. Säädä mastoa. Keulapurje suoraksi, vaijeri ei saa taipua liikaa.

Tällä kertaa voitosta kisaa 140 venettä.
Tällä kertaa voitosta kisaa 140 venettä.

Luonnonkauniin Kärkistensalmen maisemissa miehistön katse kiinnittyy sillalla huiskuttaviin katsojiin. Maire on hurauttanut Puhalaisten lasten ja esikoisensa Vesa Liljan, 47, kanssa kisaajia kannustamaan. Vesa on tallentanut ja kuvannut vuosien ajan Päijännepurjehduksen etenemistä, milloin rannoilta, milloin veneestä käsin.

– Hän on tapahtuman kävelevä tietopankki, Ilkka määrittelee.

Dynastarin liepeillä pyörähtää moottoriveneellä myös perheen toiseksi vanhin poika, Anssi Lilja, 43, vaimonsa Katri Liljan kanssa. Anssin ja Katrin seitsemästä lapsesta kaksi vanhinta poikaa osallistui kisaan pienellä Lightning-veneellään. Ilkka on tartuttanut into­himonsa kolmanteen polveen.

Ukkosta ilmassa

Kuminan saarta lähestyttäessä on tehtävä ratkaisu: kierretäänkö länsi- vai itäpuolta? Oman mausteensa pähkäilyyn tuovat navigaattorin temppuilu ja nouseva ukonilma.

– Kymmeniä vuosia olen seilannut kartan kanssa, joten tekniikan pettäminen ei haittaa mitään, Ilkka tuumaa ja valitsee länsipuolen.

Matkan edetessä tuuli tyyntyy ja ilma viilenee. Dynastar lipuu etananvauhdilla eteenpäin, ja länteen suuntaaminen osoittautuu virheeksi. Ilari häipyy tirsoille kajuuttaan, ja Kari napostelee veneen nokassa pähkinöitä. Ilkka harmittelee reitti­valintaansa.

– Parhaina vuosina olemme olleet jo yhdeksän tunnin seilauksen jälkeen maalissa, ja ilmassa on ollut urheilujuhlan tuntua.

Nyt näyttää sille, että edessä on pitkä yö. Tuulta ei voi tehdä, se annetaan.

– Ottaako joku tonnikala-majoneesileipiä ja täytettyjä kanamunia? kapteeni kyselee ja alkaa avata eväslaatikoita.

Illan tullen tuuli katosi ja vauhti hiipui.
Illan tullen tuuli katosi ja vauhti hiipui.

Kippari ottaa torkut

Yön saapuessa kärsivällisyys alkaa olla koetuksella. Kolmen aikoihin Dynastariin kantautuu tieto, että ensimmäinen kisaaja on saapunut maaliin 02.34.

– Harvoin on näin suuria eroja, Ilkka huokaa.

Pikkutuntien hämärässä hän bongaa pojanpoikansa lahdenpoukamasta. Nuorten vene on seisonut jo useita tunteja.

– Hyvinhän teillä menee, isoisä kannustaa.

On hänen vuoronsa torkahtaa. Vävypoika ottaa ohjat käsiinsä.

– Olisi pitänyt mennä itäpuolta. Purjehtiminen on kivaa hyvällä tuulella, Ilari murjaisee.

Liisa saattoi ottaa nokoset pitkän päivän jälkeen.
Liisa saattoi ottaa nokoset pitkän päivän jälkeen.

Treffi-ilta veneessä

Aamun valjetessa tuuli nostattaa vauhdin purjeisiin ja miehistö valpastuu. Taas mennään, ja hymy on herkässä. Padasjoen satama häämöttää. Reilun 23 tunnin seilauksen päätteeksi maalivene töräyttää Dynastarille merkin. Perillä ollaan.

– Ei tarvinnut keskeyttää, Ilkka kiittelee.

Aurinko paistaa täydeltä terältä. Kun vene lipuu satamaan, miehistö rullaa purjeet, kiristää köydet ja laskee lepuuttajat paikoilleen. Ilari hyppää uimaan.

– Mikolle ja minulle tämä oli kuin treffi-ilta, pääsimme ilman lapsia purjehtimaan, Liisa iloitsee.

Dynastar saa levähtää hetken määränpäässä. Anssi perheineen on luvannut seilata veneen alkuviikosta kotisatamaan. Kun ei kisata, kiireen voi unohtaa.

– Purjehduksen ystävä on energian ja luonnon säästäjä. Nautin äänettömästä etenemisestä, kippari kiteyttää.

Katso lisää Päijänne-kuvia kuvakarusellista.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2015.

Päijännepurjehdus 2017 Padasjoelta Jyväskylään järjestetään 21.7-23.7.