Paraatissa voi nähdä vaikka Vincent van Goghin.
Paraatissa voi nähdä vaikka Vincent van Goghin.

Hollanti osaa hoitaa puutarhojaan. Tee täydellinen matka Lisseen, sipulivyöalueelle ja kukkien pääkaupunkiin.

Lissessä, 40 kilometriä Amsterdamista, sijaitsee maailman suosituin tulppaaninähtävyys, Keukenhofin kevätpuutarha.

Kukkameren keskellä tuntuu kuin olisi astunut satukirjan sivuille. Tulppaaneja, narsisseja, liljoja, helmililjoja – kaikissa väreissä. Dramatiikkaa tuovat kuuluisat mustat tulppaanit.

Keukenhofissa käy kahden kuukauden aikana miljoona vierasta. Vuonna 1950 yleisölle avattu puutarha ei kuitenkaan ole vain turistikohde. Se toimii myös Hollannin tulppaaninviljelijöiden näyteikkunana. Siellä ostajat pääsevät tutustumaan valikoimiin.

Syksyisin puutarhaan istutetaan seitsemän miljoonaa kukkasipulia kolmeen eri kerrokseen. Siten kukkaloistoa riittää koko aukioloajaksi.

Tiesitkö? 60 % Hollannin maa-alasta on peltoa, osa myös sipulikukkia varten.

Kaikissa kukkapenkeissä on kyltit, joten jos alkaa himoita jotain tiettyä lajia, sen nimen saa helposti selville.

Suurin osa puistosta on suunniteltu englantilaisen puutarhan malliin metsämäiseksi ja kumpuilevaksi maastoksi. Polkuja on 15 kilometrin verran.

Jos pitää ranskalaisista, viivoittimen avulla piirretyistä puutarhoista Versailles’n malliin, niitäkin näkee.

Historiallisessa puutarhassa viljellään satoja vuosia vanhoja tulppaanilajikkeita. Joka vuosi vaihtuvaa kukkamosaiikkia kannattaa kiivetä katsomaan puiston portaille.

Kukkia puskee näkyviin myös useissa kasvihuoneissa. Beatrix-paviljonki on omistettu häikäiseville orkideoille. Oranje Nassaussa esiteltävät kukat vaihtuvat joka viikko ruusuista neilikoihin, liljoihin ja amarylliksiin eli ritarinkukkiin.

Puiston takaa tuulimyllyn vierestä pääsee kurkistamaan postikorteista tuttuja raidallisia tulppaanipeltoja. Kamerat räpsyvät, paikka on puiston suosituimpia selfie-paikkoja. Tuulimyllyjen luota pääsee myös veneajelulle hehkuvien peltojen välissä kulkeviin kanaviin.

Keukenhofin edestä voi vuokrata polkupyörän, jolla pääsee läheltä katselemaan värikästä peltomaisemaa. Lissen-reissuun kannattaa varata koko päivä.

Tiesitkö? Ensimmäiset tulppaanisipulit istutettiin Hollantiin 1593.

Mukaan kukkaparaatiin

Huhtikuun lopussa koko Länsi-Hollannin Bollenstreek eli sipulikukkien alue juhlii Bloemencorso-paraatia.

Kirjava kukkaparaati kulkee Noordwijkerhoutista Keukenhofin läheltä useiden kaupunkien läpi Haarlemiin. Kulkueen autot on koristeltu suurilla kolmiulotteisilla taideteoksilla, jotka on tehty kukkasista. Tämän vuoden teema on hollantilainen design.

Paraatissa voi nähdä kukkasista rakennettuja ruokia, kenkiä, laivoja, eläimiä ja julkkiksia – ja toki kukkasista sommiteltuja kukkia. Tulppaaneja ei taideteoksissa juurikaan käytetä, vaan kaikkea muuta narsisseista paprikoihin.

Kukista tehty kukkaveistos.
Kukista tehty kukkaveistos.

Tiesitkö? Uuden tulppaanilajikkeen jalostus vie yli 15 vuotta.

Tuoksu on huumaava, aivan eri luokkaa kuin Keukenhofissa. Ensikertalaisen silmiin kulkue vaikuttaa pökerryttävän pitkältä. Tunnelma on kuin karnevaaleissa. Monille pikkukaupungeille se on vuoden suurin tapahtuma. Seudulle kerääntyy yhteensä jopa miljoona katselijaa, osa on paikallisia, osa matkailijoita.

Reitti on pitkä, joten sen varrelle mahtuu onneksi hyvin. Keskipäivällä kulkue voi olla olla jopa pari tuntia myöhässä aikataulusta.

Mutta ei se mitään, katujen varrella olevista kahviloista voi napata odotellessa kahvin tai oluen. Kukkien keskellä ei kärsitä kiireestä.

Aamulla Aalsmeeriin

Arkiaamuisin järjestettävään Aalsmeerin kuuluisaan kukkahuutokauppaan on syytä varustautua hyvin kengin, sillä käveltävää kertyy. Huutokauppa toimii maa-alaltaan maailman suurimmassa talossa. Tungosta ei tarvitse pelätä.

Schipholin lentokentän vieressä sijaitseva Aalsmeerin pikkukaupunki tunnetaan kukkien pääkaupunkina, niin paljon siellä viljellään erilaisia kasveja. Tosin tulppaanit puuttuvat.

Tuskin edes Keukenhofissa pääsee näkemään yhtä paljon erilaisia kukkia kuin Royal Flora Hollandin huutokaupan kärryissä. Neilikoita, liljoja, freesioita ja verenpisaroita. Ruusuja ja gerberoita. Värit häikäisevät.

Tiesitkö? Tulppaani on peräisin ottomaaneilta. Nimi tuli turbaanista.

Matkailija pääsee ihailemaan loputtomia kukkajonoja vain yläparvelta. Hämmentävässä logistiikan ihmeessä vaunuja liikkuu automaattisia ratoja pitkin ja osa erilaisten trukkien ja autojen vetäminä, melkein kuin simulaattoripelissä.

Välillä ilmaan tulvahtaa jonkin tietyn kukan tuoksu, kun tätä lajia täynnä oleva vaunu ajaa ohi. Ihminen tunnistaa tiettävästi jopa kymmenentuhatta tuoksua.

Huutokauppaan tulee kukkia Hollannin lisäksi etenkin Afrikan maista, ja tuotteita myydään tukuille ympäri maailmaa, myös Suomeen. Tukku ei myy kukkia yksityisille kävijöille.

Kukkahuutokauppa on avoinna arkisin kello 7-11, paitsi torstaisin 7-9.

Paikalle kannattaa mennä viimeistään aamukahdeksalta, sillä sen jälkeen kukat alkavat huveta.

Päivällä puutarhaan

Aalsmeerin historiallinen puutarha on huutokaupan lähes täydellinen vastakohta: se on juuri sopivan kokoinen ja hyvällä tavalla vanhahtava ja patinoitunut.

Perille pääsee bussilla, mutta tänne voi myös kävellä suoraan huutokaupasta. Välimatkaa on vain muutama kilometri.

Kävellessä kukkamatkailija voi nuuhkia ilmaa, ihastella pihaistutuksia ja katsella De Leeuw -tuulimyllyä. Sen siivet pyörivät, toisin kuin monen muun Hollannin vanhan tuulimyllyn.

Pitkänomainen puutarha on rakennettu aikamatkaksi, jossa voi kulkea ikään kuin vuosisatojen läpi ja samalla erilaisten lajien ohi. Täällä tekee mieli kaivaa kamera esiin lähes joka nurkassa. Jo vajat ja muut rakennukset ovat hurmaavan kauniita.

Kukista voi tehdä vaikka sammakon.
Kukista voi tehdä vaikka sammakon.

Tiesitkö? Tulppaani oli aluksi kallis statustuote, jota himoittiin.

Lähes kaikki työntekijät ovat vapaaehtoisia, joten he työskentelevät ilman palkkaa. He kertovat mielellään kasveista, joihin lukeutuu valtava määrä erilaisia syreenejä sekä erikoinen päärynäpuu, josta saa 13:a eri lajia päärynöitä.

Myös hortensioita, ruusuja ja kärhöjä riittää tunnelmallisissa vanhoissa kasvihuoneissa. Kasveja voi ostaa mukaan.

Aalsmeeriin tekee mieli palata vielä uudestaankin, esimerkiksi juhannuksen tienoilla järjestettävän koko kaupungin kukkafestivaalin aikaan.

Tai ehkä tulen kaupunkiin seuraavalla kertaa alkusyksystä, kun puutarhan vihannestarhan ja hedelmäpuiden satoa on myynnissä.

Silloin Keukenhofissa vasta istutetaan seuraavan kevään sipuleita, mutta Aalsmeer kukkii edelleen.

Puutarhurin parhaat ostospaikat 

1. Het Oosten

Hollannin suurin puutarhaliike on pökerryttävän iso, 40 000 m2. Siellä kannattaa käydä, vaikkei ostaisi mitään. Matkalaukkuun sopivia ruukkukukkia on paljon. Aalsmeerderweg 393. 

2. Morning Glory

Eksotiikkaa! Osta appelsiinitimjami, ananasmansikka tai talvenkestävä banaani. Noordpolderweg 6. 

3. Belle Epoque

Kauppa on nähtävyys, joka tarjoaa paljon romanttista silmänruokaa. Ruusulajeja on yli 700, monia niistä voi ostaa mukaan ruukkuversioina ja leikkokukkina. Oosteinderweg 489. 

 

Kirjoittaja Maija Haavisto on Amsterdamissa asuva parvekepuutarhuri, joka kiertää ahkerasti Hollannin puutarhoja.

Artikkeli on julkaistu  ET Matkaopas -lehden numerossa 2/2017.

Näin pääset perille

  • Helsinki–Amsterdam alkaen 100 e.
  • Schipholin lentokentältä suoraan Keukenhofiin vie bussi 858. Pysäkillä on usein jonoa. Matka kestää puolisen tuntia.
  • Kukkahuutokauppaan ja Aalsmeerin keskustaan kulkee Amsterdamin keskustasta bussi 172. Matka-aika on noin tunti.
  • Kukkaparaati Bloemencorson reitille Sassenheimiin, Hillegomiin ja Haarlemiin pääsee Amsterdamista junalla.
  • Junissa ja busseissa kaikkialla Hollannissa toimii sama matkakortti, chipkaart. Korttiin saa ladattua rahaa suomalaisella luottokortilla suurimmilla rautatieasemilla.

Paras aika matkustaa

  • Tänä vuonna Keukenhof on auki joka päivä 23.3.-21.5. Säistä riippuen upein kukkaloisto on yleensä huhtikuun puolivälissä. Lippu kannattaa ostaa etukäteen netistä, 16 e. Bloemencorso järjestetään 22.4. ja kannattaa yhdistää matkaan, jos mahdollista. 
  • Aalsmeerin festivaalit 17.–18.6. Kukkia, taidetta, musiikkia ja herkuttelua. 

Hyvä tietää

  • Keväisessä Hollannissa lievästikin siitepölyallerginen oireilee herkästi ja aiemmin kuin Suomessa. Koivuja maassa on vähän.
  • Apteekkeja on paljon, mutta harva niistä on auki iltaisin ja viikonloppuisin.

Manhattan on täynnä huippuravintoloita, mutta matkaaja voi syödä myös edullisesti. 

1. Lam Zhou Handmade Noodle
144 E Broadway, Chinatown

Hinnat alle 10 dollaria / annos. Tulisen ruoan ystäville.

2. San Rasa Sri Lankan Cuisine
19 Corson Ave, Staten Island, NY

Srilankalainen ruoka on kokeilemisen arvoista. Täyteläiset maut ja sopivan kokoiset annokset. Hinnat 11-30 dollaria.

3. Pam Real Thai Food
404 W 49th St, Hell’s Kitchen

Autenttista thai-ruokaa ja ystävällistä palvelua. Hinnat 11-30 dollaria.

4. Gray's Papaya
Broadway 2090

Hotdogeja kellon ympäri. Eurolla saa aidon New York -kokemuksen.

5. Falafel-kojut
45th + 46th St, Midtown

Parhaat falafelit löytyvät katuruokakojusta 3,50 eurolla. Kojuja on ympäri kaupunkia, mutta laaja valikoima löytyy lounasaikaan Midtownista.

Vinkki!

Joihinkin ravintoloihin voi ottaa oman viinipullon mukanaan, mutta tarjoilija saattaa periä niin sanotun korkkausmaksun. Korkkausmaksuttomia paikkoja ovat esimerkiksi Cherin Sushi osoitteessa East 6th Street 306 ja East Village Thai, East 7th Street 32.

Muista:

Juomaraha on pakollinen. Tippi lasketaan ravintolalaskun päälle: kaksi kertaa vero eli noin 20 prosenttia loppusummasta on hyvä nyrkkisääntö. Katuruokakojuissa ei ole pakko jättää tippiä.

Jotkut ravintolat ovat siirtyneet eurooppalaiseen systeemiin eivätkä ota vastaan tippejä vaan haluavat maksaa työntekijöilleen parempaa palkkaa. Jos henkilökunta ei erikseen ilmoita asiasta, tippi kuuluu aina hintaan.

Hintataso New Yorkissa

  • Kahvi 1 e
  • Olut 5,50 e
  • Lasi viiniä 8 e
  • Keskitason ravintolalounas 9-14 e ja illallinen ilman juomia 18–27 e.
  • Ravintolan listahintaan lisätään vero. Esimerkki: aterian hinta 15 dollaria, vero 1,30 dollaria, tippi 2,60 dollaria, loppusumma 18,90 dollaria.
Inga Hohenthal ja hänen miehensä Alfredo ovat perustaneet tanhuryhmän Penedoon.

Brasilian Penedossa pääsee saunomaan, ja joulupukkikin voi tulla vastaan. Nyt vanha suomalaissiirtokunta on alkanut kiinnostaa myös brasilialaisia turisteja.

Kamerat räpsyvät. Minimekkoihin ja varvastossuihin pukeutuneet pitkätukkaiset brasilialaisneidot haluavat kuvaan kyltin kanssa, jossa hymyilee joulupukki lahjarekineen. Kyltissä lukee "Pequena Finlândia" eli Pikku-Suomi.

Kyltin vierestä alkaa kävelykatujen kortteli, jossa on pastellinvärisiä pientaloja – samankaltaisia, joita voisi tullaan vastaan Porvoon ja Rauman puutaloalueilla.

Taloissa on herkkupuoteja sekä matkamuisto- ja lahjatavarakauppoja, joista monet on nimetty suomen kielellä: Joulupukin piste, Kissan lahjat ja Tonttulakki jäätelö. Ravintolaa kutsutaan Korvapuustiksi ja postia Postiksi.

Joululla markkinoidaan vaikka jäätelöä.
Joululla markkinoidaan vaikka jäätelöä.

Näky on hätkähdyttävä, sillä lämpötila keikkuu liki 40 asteessa ja ympärillä kohoilevat sademetsien peittämät vuoret ja kukkulat.

Tällaista on Penedon kylän ytimessä Brasiliassa, vajaat 200 kilometriä Rio de Janeiron kaupungista sisämaahan.

Tanhut kerran kuussa

– Tervetuloa Pousada Vikingiin. Menikö matka mukavasti, tervehtii Inga Hohenthal, 55, suomeksi tietenkin, majatalonsa ovella keskellä trooppista puutarhaa. Hän on kolmannen polven penedonsuomalainen. Ingan isovanhemmat muuttivat tänne Suomesta 1937.

Pousada syntyi vähän vahingossa, kun tarvittiin majapaikkaa kylässä yöpyneille suomalaisille. Ensin huoneita oli muutama ja nyt, nelisen vuotta myöhemmin, jo liki 20.

Penedon keskusta tuo mieleen vanhan Porvoon.
Penedon keskusta tuo mieleen vanhan Porvoon.

Suurin osa yöpyjistä on kuitenkin varakkaita brasilialaisia suurkaupunkilaisia, jotka tulevat lomailemaan vehmaan luonnon rauhaan ja etsimään suomalaista eksotiikkaa.

Heille eksotiikka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voi kuvauttaa itsensä joulupukin kanssa hirsimökissä kylän ytimessä. Se merkitsee myös joka kuukausi järjestettäviä tanssi-iltamia Suomi-klubilla, jossa pyörähdellään tangon ja letkajenkan askelin. Aina lopuksi esiintyy Ingan ja hänen miehensä Alfredon perustama tanhuryhmä.

– Turistit ovat tansseista tosi innoissaan!

Sanan "jäätelö" lausuminen voi tuottaa vaikeuksia brasilialaisille turisteille.
Sanan "jäätelö" lausuminen voi tuottaa vaikeuksia brasilialaisille turisteille.

Utopiasta elinkeinoksi

Penedon tarina sai alkunsa puutarhuri Toivo Uuskallion unelmasta. Hänen tarkoituksenaan oli perustaa alueelle luonnonmukaista elämää vaaliva suomalainen kommuuni. Ensimmäinen ryhmä saapui Uuskallion johdolla vuonna 1929 ja osti vanhan karjatilan valtavine tiluksineen.

– Tulijat kuvittelivat saapuvansa paratiisiin, jossa hedelmät vain tippuvat puista suuhun. Mutta ei täällä ollut tuolloin puun puuta. Kaikki oli hakattu alas kauan sitten kahviplantaasien tieltä, juttelee Eeva Rouhe-Hohenthal, 79, Ingan äiti.

Eeva tuli Penedoon sylivauvana. Hän on nyt kirjoittamassa muistelmiaan kylästä ja elämästään.

Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon 1929.
Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon 1929.

Suomalaisia muutti kommuuniin yhteensä muutama sata, mutta monet viipyivät vain joitakin kuukausia.

– Olot olivat kurjat. Ei juoksevaa vettä eikä sähköä, ruokakin oli yksipuolista. Viljelmät epäonnistuivat eikä rahaa ollut, Eeva luettelee.

Lopulta tila myytiin. Jäljelle jääneet suomalaisperheet saivat siivun maata ja mahdollisuuden aloittaa uuden elämän.

Kylä ei kuollut, kiitos turismin, joka sai ensisysäyksen jo 1940-luvulla. Lähettyville perustettu Brasilian ensimmäinen kansallispuisto Itatiaia alkoi houkutella matkailijoita. Suomalaiset ryhtyivät pitämään täysihoitoloita ja tekemään käsitöitä myyntiin.

Eeva Rouhe-Hohenthal (oik.) on toisen ja Inga Hohenthal kolmannen polven suomalainen.
Eeva Rouhe-Hohenthal (oik.) on toisen ja Inga Hohenthal kolmannen polven suomalainen.

Historia ei unohdu

Nykyään Penedo on lähes yksinomaan turismista elävä matkailukohde. Etenkin viikonloppuisin on vilkasta. Hotelleja ja muita majapaikkoja sekä ravintoloita on kymmeniä. Vaikka suurin osa yrittäjistä on brasilialaisia, he ovat ottaneet suomalaisuuden kylän pääteemaksi.

Suomalaisuuden kantaviin pilareihin lukeutuu Suomi-klubin ohella museo, joka esittelee siirtokunnan historiaa ja Suomea yleisemminkin.

Lahjoituksista syntyneet kokoelmat karttuvat pikkuhiljaa, kertoo museon johtaja Helena Hildén, 62. Museo on hänen äitinsä perustama.

Näyttely houkuttelee kuukausittain viitisensataa kävijää, vaikka se on auki vain viikonloppuisin.

– Jotkut ovat jopa innostuneet matkustamaan Suomeen sen jälkeen, kun ovat käyneet täällä, ja palanneet sitten myöhemmin kertomaan matkastaan.

Penedossa voi nähdä itse joulupukin.
Penedossa voi nähdä itse joulupukin.

Esillä on taidetta, kuvakirjoja ja monenlaisia esineitä Kalevala-koruista muumihahmoihin.

– Brasilialaisia kävijöitä kiinnostavat eniten kansallispuvut ja käsintehdyt tuohikoristeet. Musiikkia tuntevat tietävät Sibeliuksen. Kartatkin ovat tärkeitä, sillä moni ei edes tiedä, missä päin maailmaa Suomi sijaitsee.

Silakkalaatikkoa ja saunoja

Enää suomen kieltä ei kuule kadulla niin usein kuin ennen vanhaan. Näin kertoo Laura Ampula, 56, kolmannen polven penedonsuomalaisia hänkin.

– Meitä suomea puhuvia asuu täällä parikymmentä, mutta suurin osa puhuu mieluummin portugalia, koska se sujuu helpommin. Minä aina patistan heidät vaihtamaan kieltä, ettei se ihan unohdu.

Laura Ampula pitää yllä suomalaista kulttuuria ja keittää toisinaan riisipuuroa.
Laura Ampula pitää yllä suomalaista kulttuuria ja keittää toisinaan riisipuuroa.

Laura vaalii suomalaisuutta muutoinkin. Hän kokkailee toisinaan silakka- ja makaronilaatikkoa, tai riisipuuroa ja käy klubilla juhlistamassa suomalaista äitienpäivää, vappua, juhannusta ja pikkujoulua. Hänen Suomeen muuttanut poikansa tuo aina tullessaan silliä ja suklaata.

Saunaa Lauralla ei ole, mutta melkein joka hotellista ja monesta kodistakin sellainen löytyy.

– Ennen kylässä oli myös yleisiä saunoja. Vilvoittelemassa käytiin joessa tai uima-altaassa.

Vaikka suomalaisuus on Penedossa muuttanut muotoaan vuosien myötä, sen juuret ovat syvällä. Ja onneksi on yhä olemassa pieni, mutta sinnikäs joukko Ingan, Eevan, Helenan ja Lauran kaltaisia naisia, jotka haluavat ja viitsivät pitää perinteitä ja historiaa yllä.

Kahvikupillisen kanssa voi saada piparin.
Kahvikupillisen kanssa voi saada piparin.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 16/2016.