Helsingin matkamessut lääkitsevät matkakuumetta tehokkaasti. Mihin toimittaja Jaakko Selin sortuu aina messuilla?

Matka 2017 -messut ovat Pohjoismaiden suurin matkailutapahtuma. Mitä siellä kannattaa tutkia tänä vuonna?

Maailmanmatkaaja, toimittaja, ET Matkaopas -lehden kolumnisti Jaakko Selin vinkkaa näin:

 

"Messuilla turhautuu helposti, jos lähtee fiilistelemään menneiden lomien tunnelmaa ja etsimään tuttuja hotelleja tutuista paikoista. Ja itse kuitenkin sorrun siihen aina.

Vietin marraskuun alussa pohjoisessa jo toisen kerran loman teemalla ”ruskan jälkeen, ennen lunta". Tykästyin Norjan Karasjoen seutuun, joten aion hakea matkamessuilta lisätietoa talvilomista siellä ja Tromssassa ja Kirkkoniemessä. Ne ovat tuttuja lapsuuden kesälomilta, mutta talvi on vielä siellä kokematta.

Puiston täytyy olla jotenkin supermerkittävä.

Satavuotisen Suomen kunniaksi avattava Hossan kansallispuisto on pakko katsastaa. Se on pinta-alaltaan kovin pieni, joten sen täytyy olla jotenkin supermerkittävä Suomelle. Lisätietoa siitä ja myös uudesta Teijon kansallispuistosta lähden taatusti etsimään.

Myös Teijon kupeessa oleva Mathildedalin ruukkikylä sulattaa  meikäläisen sydämen, joten haluan nähdä, miten he osaavat tuoda itseään tykö messuilla.

Kuva Hossasta, Metsähallitus/ Hannu Huttu

Italian Apulian maakunta on melkein valloittamatta, joten sinne mars! Vietän paljon aikaa Pohjois-Italiassa muotihommissa ja hämmästyn monesti sitä, miten erilaisia kaikki Italian maakunnat ovat. Apulia kiinnostaa tavattomasti!"

Matka 2017 -messut Helsingin Messukeskuksessa 19.-22. tammikuuta.

Bussimatka Itä-Karjalaan vie Väinö Linnan romaanin ja viime sotien tantereille. Historia muuttuu eläväksi aidoilla tapahtumapaikoilla.

Seisomme Jänisjoen törmällä Läskelän kylässä Venäjän Karjalassa.

Varkautelainen yrittäjä Timo Männikkö alkaa kertoa isänsä Onnin sotatarinaa.

– Kerran hän ajoi venäläisen pikakiväärin väijytykseen. Takarengas räjähti, ja isä kellisti pyöränsä ojaan.

Vihollinen luuli miehen kuolleen, mutta tämä yllätti ampujat takaapäin.

– Isältä pääsi itku, kun hän löysi yhden surmaamansa miehen lompakosta kahden pikkulapsen valokuvat.

Onni Männikkö oli moottoripyörälähetti Ruben Laguksen panssaridivisioonassa. Se kulki rinnan kirjailija Väinö Linnan rykmentin kanssa.

Norjasta saapunut Helena Harle Mehus näyttää käsin kirjoitettua paperia, jonka löysi isänsä Niilon jäämistöstä. Siihen isä oli kirjannut joukko-osastonsa liikkeitä sen lähdettyä vetäytymään Syväriltä kesäkuussa 1944.

– En halunnut lapsena kuunnella isän sotajuttuja. Nyt tulin tänne paikkaamaan aukkoja tiedoissani, Helena Harle Mehus sanoo.

Osuma onnensoturiin

Bussi kuljettaa 40 hengen ryhmäämme Tuntemattoman sotilaan maisemissa. Reitti seuraa sotatapahtumia Itä-Karjalassa.

Läskelän kylä sijaitsee Laatokan pohjoispäässä puolen tunnin ajomatkan päässä Sortavalasta. Kylään liittyy hurja tarina, jollaisia retken vetäjä everstiluutnantti Ilmari Hakala tietää monia.

– Heinäkuussa 1941 täällä vaikutti onnensoturiksi kutsuttu talvisodan veteraani, luutnantti Allan Gummerus.

Suomalaiset olivat motittaneet venäläiset joen länsirannalle. Onneensa luottanut Gummerus lähti pioneerivänrikin kanssa tukimaan vaurioitunutta siltaa, vaikka se oli venäläisten tarkka-ampujien tähtäimessä.

– Huonostihan siinä kävi. Pioneerivänrikki kaatui kahteen luotiin. Gummerus sai naarmun kaulaansa, mikä järkytti häntä syvästi. Hän tunsi kohtalonsa kääntyneen.

Kun Gummerus seuraavana päivänä piti käskynjakoa joentörmällä, hän sai luodin rintaansa ja ehti vain todeta: ”Pojat, nyt taisi sattua. Menikö sydämeen? Eikö sydän ole tällä puolella?”

Linnan romaanissa sotamies Asumaniemi sanoo viime sanoikseen: ”Se on vasemmalla puolella… Sydän on vasemmalla puolella…”

Esimerkki kuvaa Linnan tapaa rakentaa teostaan. Hän sijoitti yksittäiset tositapaukset haluamaansa kohtaan fiktiota.

Siksi Tuntematonta sotilasta ei voi pitää historiankirjoituksena tai johtamistaidon oppaana. Se on romaani.

Motissa Lemetissä

Hiekkatie muuttuu huonoksi. Tienvarren kylissä työttömyys vallitsee ja vodka virtaa. Kahden puolen tietä näkyy tiheää pusikkoa. Suomalaisten raivaamat pellot on päästetty pajukoksi.

– Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov innostui maissinkasvatuksesta ja kielsi muun viljelyn. Maissi ei kuitenkaan menestynyt. Vasta nyt viljanviljelyä on alettu elvyttää osin suomalaisten opeilla, Hakala kertoo.

Joka pysähdyspaikalla Ilmari Hakala kertoo paikan taustatietoja.
Joka pysähdyspaikalla Ilmari Hakala kertoo paikan taustatietoja.

Lemetin tienhaarassa käytiin talvisodan rajuimmat mottitaistelut. Venäläisillä oli valtava ylivoima, mutta pieni Suomen armeija onnistui saartamaan heidät ankarissa olosuhteissa.

”Ja tuhosi…i…it tankkeja?” Niin alokas Hauhia kyselee luutnantti Koskelalta tämän sankariteoista Tuntematon sotilas -romaanissa.

”Pari maahan kaivettua Lemetissä”, Koskelan vastaus kuuluu.

– Tuossa näkyy yksi panssarimonttu, Hakala sanoo ja osoittaa sammaloitunutta kuoppaa.

Historia herää eloon aidoilla tapahtumapaikoilla. Sen koemme monta kertaa neljän päivän reissulla, joka venyy yli 3000 kilometrin mittaiseksi.

Kiinnostuitko tästä matkasta? Lähde mukaan ET-lehden lukijamatkalle – katso lisää tästä 

Pää matalalla

Väinö Linnan joukko-osaston sota päättyi nelisen kilometriä Loimolan kylästä. Poikkeamme bussilla rauhantulon maisemiin kesken matkan, ettei tietä tarvitse ajaa takaisinpäin.

Korpitien metsäisellä harjanteella erottuu juoksuhautojen ja romahtaneiden bunkkereiden verkosto. Katkenneen oksan päässä roikkuu ruostunut ämpäri, kenties jatkosodan ajalta.

Juuri tämän suon laidalla oikean Jalkaväkirykmentti 8:n ensimmäinen pataljoona kävi viimeiset taistelunsa ennen rauhaa. Ilmari Hakala vie meidät alarinnettä seurailevan kaivannon reunalle.

– Tämä on panssarieste. Sitä oli vaikea havaita vaunusta, joka tuli harjanteen yli. Kaivannosta vaunu ei enää päässyt pois. Kaikkea suomalaiset keksivätkin vihollisen pään menoksi.

Leena ja Ilmari Hakalan taustalla Sortavalassa kohoaa Runonlaulajan patsas.
Leena ja Ilmari Hakalan taustalla Sortavalassa kohoaa Runonlaulajan patsas.

Ilmari Hakalan vaimo Leena, retken huoltopäällikkö, soittaa meille äänityksen, jonka Yleisradio teki 4. syyskuuta 1944 kello 8.05, kun rauhan piti jo olla voimassa.

Ääni rätisee. Toimittaja kysyy juoksuhaudassa suojautuvilta miehiltä, mitä he ajattelevat rauhantulosta.

”Oudoltahan se tuntuu monen sotavuoden jälkeen. Ensin en tahtonut uskoa, piti soittaa takaisin pataljoonaan. Itse olemme hiljaa, mutta naapuri ei näytä lakkaavan”, kertoo luutnantti Virtanen. Taustalta kuuluu jalkaväen aseiden laukauksia.

– Nuoret miehet puhuvat tosi kypsästi ja rauhallisesti. Sota oli heille jo arkipäivää. Piti vain pitää pää alhaalla, Helena Harle Mehus huokaa.

Tappiomieliala ei välity sotilaiden puheista. Linna pani romaanissaan Vanhalan sanomaan asian tällä tavoin: ”Hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi.”

– Se kertoo torjuntavoitosta. Jatkosodan tavoite oli itsenäisyyden säilyttäminen, ja se toteutui, sotahistorian tutkija Hakala toteaa.

Kollaa kesti

Kymmenisen kilometriä Loimolasta sijaitsee legendaarinen Kollaanmäki. Sen kenttähautausmaalle on haudattu 104 talvisodassa kaatunutta. Hautausmaalla Leena Hakala lukee ääneen Helvi Hämäläisen runot Suomalaiselle tuntemattomalle sotilaalle ja Hevosille jotka kuolivat sodassa.

Kollaalla taisteli Sortavalassa syntynyt luutnantti ja entinen muukalaislegioonalainen Aarne Juutilainen, ”Marokon kauhu”. Hän tuli tunnetuksi rohkeutensa ja omaperäisen johtamistapansa vuoksi.

Timo ja Teija Männikköä kiinnostavat Timon isän vaiheet jatkosodassa.
Timo ja Teija Männikköä kiinnostavat Timon isän vaiheet jatkosodassa.

Yleisradion tallenteessa Juutilainen kuvailee karskiin tapaan miestensä tekoja:

”Ovat kyselleet, milloin ylimääräiset kertausharjoitukset loppuvat ja milloin se sota alkaa. Olen syntisiin tyytyväinen. Lungia poikia.”

Juutilainen kertoilee, miten ”ryssät ovat antaneet” suomalaisille tykkejä, konekivääreitä ja muuta ”pienempää törkyä”. Hän on haavoittunut jalkaan, mutta vähättelee tapahtunutta ja kehaisee istuvansa vaikka kiikkustuolissa sihtailemassa vihollista kiikarikiväärillä.

Juutilaisen yksikössä oli mukana myös Simo Häyhä, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista.

Uusi Tuntematon

Yksi suomalaisten päämäärä kesällä 1941 käynnistyneessä jatkosodassa oli Karjalan tasavallan nykyinen pääkaupunki Petroskoi.

”Hei karjut! Petrosavoski täällä loistelee isänmaan aamunkoitossa.”

Näin kallion laelta tähyilevä sotamies Viirilä hihkaisee romaanissa, kun pataljoona lähestyy kaupunkia. Valtauksen jälkeen syksyllä 1941 kaupungin nimi muutettiin Äänislinnaksi.

Nykyisin Petroskoi on varteenotettavan kokoinen, asukkaita on noin 260 000. Muuttoliike tosin vie monia Venäjän suuriin keskuksiin.

Ensi lokakuussa tulee ensi-iltaan Aku Louhimiehen ohjaama uusi Tuntematon sotilas -elokuva. Siinä on kohtaus Äänislinnan voitonparaatista, jonka Väinö Linna ohittaa romaanissaan lyhyellä maininnalla.

Petroskoin rautatieasema valmistui 1955.
Petroskoin rautatieasema valmistui 1955.

– Isäukko oli mukana polkupyörällä. Minulla on siitä kuviakin. Paraatista ei sodan jälkeen kauheasti haluttu puhua, Timo Männikkö kertoo.

Petroskoita halkoo jylhän rautatieaseman edestä lähtevä viivasuora valtaväylä, Lenininkatu. Sen toisessa päässä välkehtivät Äänisen aallot.

Rantapuistikossa järvelle tähyilee poliitikko Otto Wille Kuusisen patsas. Jykevää hahmoa kutsutaan leikillisesti kalastuksenvalvojaksi.

Vasili saunoo

Sammatuksen kylän mäellä käytiin kesällä 1944 isot taistelut. Alueelta on löydetty sotilaiden jäännöksiä. Pari vainajaa on tunnistettu suomalaisiksi tuntolevystä ja puukosta.

– Tältä mäeltä Mannerheim-ristin ritari Toivo Ilomäki tuhosi useita venäläisiä panssarivaunuja. Hänellä oli tarkka sihti, Hakala kertoo.

Laskeudumme mäeltä kylän raitin varrella sijaitsevalle talolle. 85-vuotias Vasili Tarasov, Hakaloiden tuttu vuosien takaa, tulee ulos punaisesta tuvastaan ja ottaa heti yleisönsä.

Hän osaa suomea, koska kävi välirauhan aikana suomalaisten perustamaa koulua.

– Mies lähti metsään tatteja keräämään. Ei kuulunut takaisin. Ei ole löydetty. Metsä on iso. Karhujakin on paljon ja susia. Viime syksynä sudet söivät ketjussa olevan koirani. Yksi susi ammuttiin, Vasili kertoo kylänsä elämänmenosta.

Sammatuksen kylässä retkenvetäjä halaa Vasili Tarasovia.
Sammatuksen kylässä retkenvetäjä halaa Vasili Tarasovia.

Kun Vasili käväisi Aunuksessa lääkärissä, talossa kävi varkaita. Tarina saa meidät keräämään pienen avustuksen naapurimaan kansalaiselle. Ilmari Hakala toimittaa rahat perille vaivihkaa, ettei miehen ylpeys saisi tarpeetonta kolausta.

– Minulla on pullo vodkaa. Ilman vodkaa ei saa elää, mutta paljon ei saa juoda, vähän, tervaskanto veistelee ja kumoaa ryypyn hitaasti pohjaan asti.

Sammatuksen kylätien toisella puolella savuaa sauna, koska Vasililla on kylypäiv, saunapäivä.

Isän perässä

Jatkosodan kirjeenvaihtajat Martti Haavio ja Olavi Paavolainen ihastuivat Kuujärven idylliseen Paloniemen kylään. Haavio kirjoitti paikasta päiväkirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä.

Sadevesi on syönyt jyrkkää hiekkatietä, joka vie järven rantaan. Ilta-auringossa kylpee unelias karjalaiskylä puutaloineen.

– Isäni istuskeli komentajansa kanssa laiturilla kuuta katsellen. Komentaja oli, kenties hieman liikuttuneessa tilassa, luvannut isälle sata hehtaaria maata järven rannalta. Kyllä sotaan mahtuu mukaviakin muistoja, Timo Männikkö kertoo.

Kuujärvellä uinuu Paloniemen idyllinen karjalaiskylä.
Kuujärvellä uinuu Paloniemen idyllinen karjalaiskylä.

Kotimatka alkaa. Laajojen rehupeltojen keskellä sijaitsee valtava karjakombinaatti. Laatokka vilahtelee silloin tällöin näkyviin.

Tuuloksen kenttähautausmaalle on haudattu 57 suomalaista. Hakala kertoo kesän 1944 rajuista vetäytymistaisteluista.

Viimeiseksi pysähdymme Salmissa, josta on lähtöisin Helena Harle Mehuksen isän suku.

– Tämä reissu on ollut minulle vaellusta hänen kanssaan, Harle Mehus summaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2017.

Lähde mukaan ET-lehden lukijamatkalle Tuntemattoman sotilaan jäljille! Katso tarkemmat tiedot täältä. 

Yksin matkaava voi valita kaiken oman maun mukaan: rannat, ravintolat, aikataulut ja rentoutumistavat.

1. Budapest

Budapest on niitä kaupunkeja, johon ihastuu joka kerta uudelleen. Talveakaan ei kannata jättää väliin: muita matkailijoita on vähemmän ja hotelleilla hyviä tarjouksia. Hintatasoltaan Budapest on muutenkin Euroopan edullisimpia pääkaupunkeja.

Pitkä viikonloppu kuluu ostoskaduilla, näyttelyissä ja ihanissa kahviloissa – testaa ainakin Café New York. Kahvi maksaa siellä yli 4 €, mutta paikan upeuden vuoksi siitä ei tee mieli valittaa.

Barokkityylinen Széchenyi ulkoallasalueineen on Euroopan suurimpia kylpylöitä. Lähteistä pulppuava terveysvesi on yli 70-asteista, joten talvellakin tarkenee. 

2. Douro, Portugali

Dourojoki saa alkunsa Espanjan vuorilta ja laskee Atlantin halki Pohjois-Portugalin. Portviinistä tunnettu jokilaakso on Portugalin vanhinta asuttua seutua.

Leppoisin tapa tutustua alueeseen on jokilaivaristeily. Pitkä, kapea alus ui vakaasti ja tarjoaa pysyvän majoituksen. Laukkuja ei tarvitse purkaa eikä pakata kuin kerran.

Omassa hytissä saa kaikessa rauhassa nautiskella maisemista lähes vedenpinnan tasolta. Yhteisillä retkillä ja aterioilla voi tutustua matkakumppaneihin – jos haluaa. Raukeat tuokiot aurinkokannella tuudittavat lähes meditatiiviseen tilaan viinitarhojen peittämien rinteiden lipuessa ohitse.

3. Kos, Kreikka

Pieni ja valloittava Kosin saari sopii mainiosti yksin matkustaville. Saarella voi vuokrata skootterin ja seikkailla pitkin Kosin kapeita katuja. Hyvä retki on edetä valtatielle kohti Tigakin rantakaupunkia, Asklepieionin raunioaluetta ja kiemuraisia vuoristoteitä. Serpentiinimutkissa syttyvä vauhdin hurma täräyttää elimistöön adrenaliinijytkyn, jota on mahdoton jakaa kenenkään kanssa. Vierailun arvoinen on myös Zian idyllinen vuoristokylä.

Kos tunnetetaan lääketieteen isän, Hippokrateen, synnyinsaarena. Pienen Platia Platanoun aukion keskellä seisoo ikivanha, ryhmyinen plataani. Sen juurella Hippokrateen kerrotaan luennoineen oppilailleen. Hippokrates tosin eli 3 500 vuotta sitten, ja plataani elää noin 200-vuotiaaksi, mutta tarina on hellyttävä.

4. Riika, Latvia

Kahvila Amelie myy ihania piiraita Riian vanhassakaupungissa.
Kahvila Amelie myy ihania piiraita Riian vanhassakaupungissa.

Aika ei käy pitkäksi Baltian Pariisissa. Kompakti vanhakaupunki on kuin suunniteltu päämäärättömään kiertelyyn ja kaarteluun. Mustapäiden talon ja Raatihuoneen kaltaisten vanhojen rakennusten yksityiskohdissa riittää ihasteltavaa.

Pikku baarit ja kuppilat houkuttelevat istahtamaan olusille. Sakealle keitolle tai konstailemattomaan, tuhtiin buffet-pöytään on helppo heittäytyä lounasaikaan.

Tuomiokirkon urkukonsertit ovat legenda, mitä tulee ohjelmistoon ja siedettävään kestoon. Vieraile myös keskustorilla, jonka tuoksuissa ja metelissä jalat laskeutuvat takaisin maan pinnalle.

Seuraavaksi voit käppäillä upeaa riippusiltaa pitkin sympaattiselle Kipsalan saarelle. Toinen vaihtoehto on hypätä junaan ja kolkutella maaseudun halki rannikolle Jurmalan kylpyläkaupunkiin. Vuokraa vaikka polkupyörän ja lähde ajelemaan hiekkarannalle ja mäntymetsiin.

5. Amsterdam, Hollanti

Amsterdamissa saa polku­veneen 1,5 tunniksi 8 eurolla.
Amsterdamissa saa polku­veneen 1,5 tunniksi 8 eurolla.

Pidä varasi tai haluat jäädä Amsterdamiin. Kauniit kadut ja kanavat siltoineen saavat helposti hurmioon.

Baarit pursuavat seurallisia hollantilaisia, mutta coffee shopit eivät myy kahvia vaan huumeita. Punaisten lyhtyjen alue Centraal-aseman ja Nieuwenmarktin välissä näkee niukka-asuisia naisia näyteikkunoissa. Alueella on turvallisempaa liikkua porukalla, selvin päin ja taskuvarkaita varoen.

Museoita on jopa liikaa, aiheinaan erotiikka, olut, kidutus, Vincent van Gogh, Anne Frank, asuntovene, laukut, kissat, tropiikki, teknologia ja lähes kaikki muukin.

6. Ahvenanmaa, Suomi

Helsingistä ja Turusta pääsee laivalla Maarianhaminaan, maailman pienimpään metropoliin. Perille pääsee myös autolla ja autolautalla Korppoosta ja Kustavista.

11 000 asukkaan kaupungissa soi elävä musiikki joka viikonloppu. Jännitystä saa Paf Casinossa hotelli Arkipelagissa. Peliautomaatit ja pokeri-, ruletti ja blackjack-pelipöydät tosin syövät euroja.

Ulkoilija nauttii aavasta merestä, rosoisista kallioista, linnuista ja laineista. Talvella voi kokeilla jääpurjehdusta tai nousua 40 metrin korkeuteen laskuvarjon varassa. Vetoapuna on auto.

7. Dublin, Irlanti

Irlannin kiertomatka alkaa rennosti Dublinissa. Varaa ensi päiviksi ja ainakin sesonkiaikana majoitus etukäteen. Valinnanvaraa on linnahotelleista kotimajoitukseen. Bed & breakfast -majoitukset ovat edullisia ja suosittuja, mutta kotimajoituspaikat suosivat usein yhden sijaan kahta yöpyjää.

Pubeissa soi elävä musiikki ja huumorintajuisista irlantilaisista saa helposti juttuseuraa.

Viehättävästä Killarneyn kaupungista voi tehdä Dinglen ja Kerryn kierroksen ja tarjolla on eripituisia patikointimatkoja oppaiden johdolla.

Merellisen Galwayn seudun nähtävyyksiä Moherin kalliot, Aranin saaret ja Connemara. Bussi on näppärä tapa liikkua paikasta toiseen.

8. San Sebastian, Espanja

Jos aallot ovat korkeat, ota surffaustunti, jos matalat, sup-tunti. Upea La Conchan kaupunkiranta sopii tietenkin myös perinteiseen löhöilyyn.

Kiertely vanhankaupungin, Parte Viejan, kujilla nostaa veden kielelle. Baskimaan tapas eli pintxo on lukuisten pikkuravintoloiden baaritiskien tärkein nähtävyys. Baarihyppely on parasta viihdettä: maistella pari pintxoa, lasi hyvää viiniä ja siirtymineen seuraavalle tiskille. Sopii hyvin sinkkumatkaajalle.

Moderni gourmet-pintxo-baari on A Fuego Negro. Perinteisen Bar Borda Berrin erikoisuus ovat siankorvat ja vasikanposket.

9. Singapore

Turvallinen ja siisti kaupunkivaltio on kulttuurien ja kielten sekamelska, jossa itsekseen matkaileva sulautuu helposti ihmisvilinään.

Intialaiskaupunginosasta Little Indiasta, sareihin pukeutuneiden naisten ja hindutemppeleiden luota, on vain harppaus arabikaupunginosaan, Haji Lanen ja Arab Streetin vesipiippubaareihin.

Chinatowniin on kolmen metropysäkin matka ja taas ollaan aivan erilaisen kulttuurin, ihmisten, värien ja ruuantuoksujen äärellä. Botanic Gardenissa voi vetää hikilenkin samalla kun ihailee eksoottisia kasveja. Orkideapuisto on upea väriloistossaan.

Lau Pa Sat on Singaporen mukavimpia katettuja ruokatoreja, hawker center, jossa herkullisen annoksen saa parilla eurolla ja nopeasti.

10. Kultainen kolmio, Intia

Delhin basaarit ja maharadjojen palatsit, vaaleanpunaiseksi kaupungiksi kutsuttu Jaipur, Agrassa sijaitseva maailman kuuluin mausoleumi Taj Mahal – moni ensikertalainen valitsee Intiassa kohteekseen kultaisen kolmion.

Intia sopii myös yksin matkustavalle naiselle, kunhan käyttäytyy ja pukeutuu paikallisten naisten tapaan.

Helpoin on kuitenkin suomalaisen matkanjärjestäjän kiertomatka. Kanssamatkustajien joukosta löytyy myös samanhenkistä seuraa, ja asiantuntevan oppaan seurassa matkasta tulee antoisa. Kiertomatkojen hinnoissa on isot erot.

Umpihankihiihdon helmikuiset MM-kisat Pudasjärvellä ovat kaksipäiväinen tapahtuma, jossa otetaan hiihtäjästä mittaa. ET:n toimittaja kokeili lajia ensi kertaa juuri maailmanmestaruustasolla. Kokemus oli ikimuistoinen.

Hiki valuu ja kampean itseäni ylös lumihangesta.

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Ajattelin lähteä viikonlopuksi rentouttavaan retkeilytapahtumaan. Lauantai ei ole ehtinyt puoleen päivään, kun aamun voimat ja viikonlopun virtaset on hukattu.

Olen pudonnut kerran elämässäni jäihin repun kanssa ja kiskonut itseni naskaleilla takaisin jääkannelle. Se ei ollut ihan helppoa. Umpihangesta nouseminen lähes kolmemetriset sukset jalassa ja 11-kiloinen rinkka selässä on paljon hankalampaa. Tekee mieli luovuttaa.

Soitellen sotaan

Kaikki alkoi siitä, kun sain tarjouksen tehdä jutun umpihankihiihdon MM-kisoista Pudasjärveltä. Järjestäjä lupasi kuulemma moottorikelkkakierroksen tapahtumapaikoille.

Vastasin ennen kuin ehdin ajatella: ”Mikä ettei, mutta voisinkohan hiihtää jonkun joukkueen mukana?”

Ja niin löydän itseni Pikku-Syötteen hotellihuoneen kuhmuraiselta lisävuoteelta helmikuisena perjantai-iltana. Viereisissä sängyissä joukkuetoverit Marko Suutari, 47, ja Markku Talka, 58, puhuvat asiantuntevasti umpihankihiihdosta ja tekevät viimeisiä hienosäätöjä taktiikkaan, voiteluun ja varusteluun.

ET:n toimittaja Heimo Hatakka (vas.) pääsi osallistumaan umpihankihiihdon MM-kisoihin Takamaan toivot -joukkueessa, johon kuuluvat Taisto Tuomivaara (toinen vas..), Marko Suutari ja Markku Talka.
ET:n toimittaja Heimo Hatakka (vas.) pääsi osallistumaan umpihankihiihdon MM-kisoihin Takamaan toivot -joukkueessa, johon kuuluvat Taisto Tuomivaara (toinen vas..), Marko Suutari ja Markku Talka.

Markku on osallistunut umpihankihiihdon MM-kisoihin 16 kertaa, kun kisat on järjestetty 17 kertaa. Markolle kisat ovat viidennet.

Marko hoitaa työkseen Taipalsaarella Maitosuutari-yritystä, jolla on kuutisenkymmentä lypsävää ja sen ohessa majoitustoimintaa. 15-tuntisten työpäivien lomassa tulee kuulemma hiihdeltyä ja pidettyä Taipalsaaren Kisan latuja auki latukoneella. Nuorempana Marko harjoitteli tosissaan jopa mäkihyppyä, kun isä veisteli suksia ja kannusti laskemaan vähän hurjemmatkin mäet.

Myös Markku on elänyt maasta, karjasta ja metsätöistä. Vapaa-aikansa hän viettää eräretkillä, maratoneilla, polkupyörän selässä ja kajakissa.

Joukkueen seniori Taisto Tuomivaara, 65, saapuu aamusella Posiolta. Hän on hiihtänyt kaikki umpihankikisat. Hiihdon lisäksi menestystä on tullut pöllinparkkuussa, jonka maailmanmestaruudesta kisataan kesäisin Kalle Päätalon kotikylässä Taivalkosken Jokijärvellä. Tehtävä on vetäistä parkkuuraudalla pöllejä puhtaiksi. Taisto on lajin maailmanmestari.

Jos nämä kolme sisupussia pudottaisi ikkunoiden takaa aukeaville Syötteen soille, kuukaudessa olisi pelto raivattu, tupa pystyssä ja sukset veisteltyinä.

Kynämies, joka on vältellyt puolet elämästään ylimääräistä hikoilua, on kovassa seurassa. Hän nukkuu ohuesti ja miettii, mihin on tullut lupauduttua.

Sen verran hullu idea

Kaikki lähtee ideasta, niin tämäkin tapahtuma.

Helsinkiläinen kustantaja Heikki Haavikko on ollut pienestä pitäen innokas erämies. Parikymmentä vuotta sitten hän hiihteli metsäsuksilla Iso-Syötteellä ja ihmetteli, kun ketään muita umpihangessa hiihtelijöitä ei tullut vastaan, vaikka soinen maasto oli kuin tehty metsäsuksilla hiihtelyyn.

Haavikko alkoi pohtia, voisikohan talvivaeltajille järjestää jonkin viikonlopputapahtuman, ehkä jopa kisat.

Helsinkiin palattuaan hän otti yhteyttä Pudasjärven urheiluihmisiin ja liikuntapäättäjiin. Hänet kutsuttiin esittelemään ideansa.

– Pöydän vastapuolella istui viisi vakavaa miestä. Lopuksi he totesivat, että idea on sen verran hullu, että sitä pitää yrittää.

Kilpailun kestoksi päätettiin kaksi päivää, joiden välissä kisailijat yöpyisivät luonnossa omine varusteineen. Tavoite oli päästä eräretken tunnelmaan ja ottaa siinä sivussa mittaa itsestään ja muista vaeltajista.

Pakkanen pelottaa eniten

Parin lehti-ilmoituksen avulla tapahtuma keräsi heti ensimmäisenä vuonna 125 osallistujaa. Vuosien saatossa osallistujamääräksi on vakiintunut noin 300.

– Ensikertalaisia on joka vuosi noin neljännes, joskus jopa enemmän, Haavikko kertoo. Parhaaksi ajankohdaksi on osoittautunut helmikuun alku ennen hiihtolomasesonkia. Silloin lunta on riittävästi ja pakkasta...

– Hyvällä onnella tammikuun paukkupakkaset ovat ohi. Tosin on sitä pakkasta ollut pahimmillaan 37 astetta.

Ensikertalaiset jännittävät usein eniten juuri pakkasta ja leiriyötä ulkosalla.

– Lisäksi pitää osata hiihtää ja olla sen verran kunnossa, että jaksaa vaeltaa 10 tuntia päivässä taukoja pitäen. Vähintään yhden joukkueessa pitää hallita myös suunnistaminen ja leiritaidot. Ja tietysti pitää osata pukeutua sopiviin vaatteisiin, Haavikko opastaa ensikertalaista.

Toimittajaa ei jätetä

Pakkasen voi pyyhkiä yli suurimpien huolien listalta. Pakkasta on lähtöaamuna vain muutama aste. Sen sijaan muita huolia riittää.

Rinkka painaa, etelän lumeton alkutalvi on estänyt hiihtelyt ja 260 senttiä pitkät metsäsukset ovat uusi tuttavuus.

Lähtöviivalla on yritettävä tyhjentää mielensä ja luotettava siihen, että asioiden on tapana järjestyä.

Ensimmäisestä laskusta Pikku-Syötteen hotellilta alaville maille selviän pystyssä, mutta jännittäminen nostaa hien pintaan. Hikoileminen taas tuo janon.

Kilpakumppanien kokemusten mukaan juuri tämä pitäisi välttää. Pukeutua riittävän ohuesti ja hiihdellä rauhallisesti, hiostumatta. Silloin edessä olevasta yli 30 kilometrin päivämatkasta ei tule liian raskas.

Vaan minkäs teet. Hikoilu yltyy, kun sukset lipsuvat ylämäessä ja yritän lykkiä itseäni käsivoimin mäen päälle. Paino menee aivan liikaa sauvoille, ja kun hanki pettää toisen somman alta, löydän itseni makaamasta umpihangesta.

Hävettää ja hiki valuu solkenaan. Jos joukkuetoverit ajattelevatkin että ”ai tällainen tapaus”, he eivät onneksi sano sitä ääneen. Markku lainaa minulle ystävällisesti sauvansa, joissa on isompi ja pitävämpi sompa, ja Taisto lisää suksiini pitoa.

Matka jatkuu, mutta tiedän satavarmasti, että siitä tulee pitkä ja raskas. Hiihtotekniikkani toimii kohtalaisesti tasamaalla, mutta ylä- ja alamäissä kokemattomuus kostautuu.

Jos pääsen maaliin, olen kokemusta rikkaampi ja muutamaa tuulentupaa köyhempi.

Kilpailijat, harrastajat, kokeilijat

Millainen ihminen lähtee painavan repun ja pitkien suksien kanssa umpihankeen?

Kysymykseen ei ole tämän tapahtuman perusteella yhtä vastausta. Kilpailijoiden joukosta erottuvat nuoret ja sporttiset, joille umpihankihiihto on yksi kilpailullinen extreme-laji muiden joukossa. He ovat tulleet paikalle voittaakseen.

Toinen selkeä tyyppi ovat kovakuntoiset keski-ikäiset, jotka ovat harrastaneet hiihtoa ja liikuntaa eri muodoissaan pienestä pitäen. Joukkuetoverini kuuluvat tähän porukkaan.

– No se umpihankihiihto alkoi kansakoulun ensimmäisellä luokalla Posion Livolla. Meille ei ollut tietä, joten kahdeksan kilometrin koulumatka piti hiihtää tai kävellä, Taisto muistelee.

Taisto tykästyi hiihtämiseen, aina se kävelyn voitti. Hänelle on kertynyt tänäkin alkutalvena jo 1200 hiihtokilometriä – parikymmentä kilometriä päivässä.

Myös Markku taittoi varhaiset koulumatkansa hiihdellen. Markon ei tarvinnut hiihdellä kouluun, mutta muuten ”oltiin aina suksilla”.

Nämä teräsmiehet ovat kisassa muistuttamassa nuoremmille, että umpihangissa kokemus ja sitkeys ovat kovaa valuuttaa.

Osallistujissa on vielä kolmaskin ryhmä, hullunrohkeat seikkailijat.

Ne, jotka ovat haluavat kokea eksoottisen viikonlopun suomalaisen talven armoilla. Kuulun siihen sekalaiseen seurakuntaan.

Viimeksi mainittuja varten tapahtumassa on myös hyvät turvajärjestelyt. Jokainen joukkue ja yksilökilpailija kantaa matkassaan ”koiratutkaa”, jonka avulla etenemistä voidaan seurata ja viedä tarvittaessa apu paikalle. Joskus tarvitaan: kerran metsään eksyi joukkueellinen eräopasopiskelijoita.

Osa panostaa viikonlopussa tulokseen, osa elämykseen. Itse keskityn pystyssä pysymiseen.

”Nautinto ol kysseenalasta”

Kun tuska on pahin, palautan mieleeni alkuperäisen pyyntöni tapahtuman järjestäjälle. ”Älä laita minua ainakaan mihinkään kilpailulliseen joukkueeseen.”

En kehtaa kysyä, millähän mainesanoilla minut on Takamaan toivot -joukkueeseen myyty.

Onneksi ihminen on sopeutuvainen. Minä sopeudun epätoivoon ja hiihtelen sen seurassa. Joukkuetoverit luopuvat puolestaan suosiolla hyvästä sijoituksesta ja tarjolla olevista lisäpisteistä. Hiihdämme lauantain reitin poiketen pakollisten tehtävärastien lisäksi vain yhdellä lisärastilla. Päivämatkaa kertyy runsaat 30 kilometriä.

Yöleirissä olemme hyvissä ajoin ennen pimeää.

Valtaamme nuotiopaikan yli puolimetriseltä lumihangelta, viritämme tulet, pystytämme laavun polkemamme lumen päälle ja alamme kokkailla.

Kun pimeä laskeutuu, metsään on syntynyt satakunta leiriä ja nuotiopaikkaa. Näky on kummallisen rauhoittava.

Ensimmäinen hiihtopäivä on takana. Taisto ja Heimo kokkailevat iltasta.
Ensimmäinen hiihtopäivä on takana. Taisto ja Heimo kokkailevat iltasta.

Kuivattelemme vaatteita, tarinoimme ja kaivamme repuista pienet yömyssyt. Päivän koettelemukset karisevat niskasta, ja raukeus valtaa jäseniä.

Järjestetyssä iltaohjelmassa on tarjolla yhteislaulua, puheita ja iltahartaus. Vapaamuotoinen iltaohjelma jatkuu senkin jälkeen. Tuttuja käydään moikkailemassa lähileireissä ja umpihankikisojen legendat siirtyvät kokeneemmilta ensikertalaisille. Hiihto- ja maastopukujen alta kuoriutuu värikkäitä tyyppejä ja omien latujensa hiihtäjiä.

Osansa muisteluista saavat myös ne paukkupakkasyöt, kun umpihankihiihtäjät ovat yrittäneet saada unen päätä kiinni kuka mitenkin.

– Nautinto ol kysseenalasta, Taisto kiteyttää.

Nyt ei ole sitä ongelmaa. Nukun yöllä laavussa poikkeuksellisen makoisat telttaunet.

”Sai olla viimeinen kerta”

Voihan kele! Sunnuntaiaamuna taivaalta mättää räntää ja lämpötila on plussan puolella. Umpihankihiihtokisojen vajaan kymmenen kilometrin kilpahiihto-osuudesta on tulossa raskas.

Jälkipolville siitä jää kertomista tämän verran: sukselle tulee aika monta lisäkiloa, kun lunta paakkuuntuu sekä suksen ylä- että alapintaan.

On puskettava sisulla. Joillain sitä riittää vielä tuhlattavaksi asti. Puolimatkan jälkeen ohitse pyyhältää mies, joka kuskaa selässään kahta rinkkaa ja kaveri tulee perässä.

– Siinä täytyy olla kaveruus kunnossa, kun on tuohon valmis, Taisto lohkaisee.

Maalissa tekee mieli ottaa saman tien sukset jalasta, mutta muuten kyllä hymyilyttää.

Marko ilahduttaa naiskatsojia hiihtelemällä maaliin yläruumis paljaana. Onnitteluhalaajaa ei tarvitse kauan odotella.

Laskeskelen keikan saldoa. Raskaampaa ja ikimuistoisempaa viikonlopun työkeikkaa ei tule heti mieleen. En kadu lähtöäni, vaikka paikkoja kivistää ja vasen isovarvas on mustana.

Päivällisellä kisan jälkeen seuraamme istuu myös Taiston vaimo Seija Tuomivaara, joka on tullut hakemaan miestään kotiin. Hän tietää kokemuksesta, miten asiat kulkevat tästä eteenpäin.

– Kotimatkalla se sanoo, että sai olla viimeinen kerta. Sitten kuluu viikko ja alkaa valmistautuminen seuraavaan kertaan.

– Ei kai tänne ihan kunnottomana kehtaa lähteä, Taisto toteaa. Mitä tuohonkin nyt sanoisi…

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 6/2014.

ET poimi laturetkitarjonnasta kevättalven helmet. Lumitilanne kannattaa tarkistaa tapahtumien infosivuilta.

Umpihankihiihdon 20. MM-kisat Pudasjärvi 10.–12.2. www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi

Tervahiihto Oulu 25.2. Perinteitä jo vuodesta 1889! Kilpa-, kunto- ja retkisarjat 86, 53 ja 22km. Perhesarja 22km. tervahiihto.fi

Pogostan hiihto Ilomantsi 17.–19.3. Voit sekä kilpailla että retkeillä. Matkat ovat 30 kilometristä ylöspäin. www.pogostanhiihto.fi

Saami Ski Race Enontekiö, Hetta 1.4. Tapahtumassa hiihdetään Enontekiön Hettasta Norjan Kautokeinoon. Matkat 90, 60 ja 30 km. www.saamiskirace.fi

Hallan Hiihto Suomussalmi 25.3. Matkat ovat 35, 52 ja 61 km. www.hallanhiihto.fi

Lapponia hiihto Pallas-Yllästunturin kansallispuisto 10.–13.4. Useita matkoja, 25–80 km, perinteisellä ja vapaalla hiihtotyylillä. www.lapponiahiihto.fi

Kevätvaellus Paistuntureille Utsjoki. Kevätvaelluksessa hiihdetään lähes puuttoman tunturialueen läpi, vedetään varusteet ahkiossa ja yövytään teltoissa. Lisätietoja: markempp@dnainternet.net tai 0405883656

Uusia ravintoloita, kahviloita ja baareja ilmestyy Pietariin yhtä ­tiuhaan kuin ihmisiä kadulle Gostini Dvorin metroaseman heiluri­ovista. Shoppailukin on monipuolisempaa kuin aikoihin. Ja kaikki tämä vain neljän tunnin junamatkan päässä Helsingistä.

5 syytä lähteä Pietariin

  1. Kulttuuri. Joutsenlammesta rock-musiikkiin ja realismin mestareista modernisteihin.
  2. Ruoka. Uzbekistanilaista ­juustoleipää, georgialaista pataa, sushia ja babuškan blinejä.
  3. Shoppailu. Trendiputiikeista valtaviin ­tavarataloihin.
  4. Majesteettinen arkki­tehtuuri ja avaruudentuntu. ­Pietarissa on valtavia aukioita ja vain vähän todella korkeita rakennuksia.
  5. Läheisyys. Pietariin on alle neljän tunnin junamatka perille Helsingistä.

Ekaa kertaa Pietarissa – tutki nämä

  1. Eremitaasi
    Ihmeteltyäsi hetken Palatsi­aukiota astu sisään Eremitaasin porteista ­satumaiselle sisäpihalle. Aika pysähtyy. ­Käsittämättömän laajassa museossa kannattaa vierailla ainakin kolmannessa kerroksessa. Siellä on impressionismin mestariteoksia Monet’sta Matisseen.

  2. Kävelyreitti 
    Yksi ­kauneimmista kävely­reiteistä lähtee Kristuksen ­ylösnousemuksen katedraalilta eli Verikirkolta, kulkee läpi ikuisen tulen Mars-kentän, ylittää Nevajoen Troitski-siltaa pitkin ja päätyy Pietari-­Paavalin ­linnoitukselle, yhdelle kaupungin monista ­maamerkeistä.

  3. Nevski prospekt 
    Elämää kuhiseva pääkatu ei hiljene yölläkään. Kun taittaa Nevski ­prospektilla Palatsiaukion ja Vosstanija-aukion väliä, matkan varrelle osuu kymmeniä ­kauppoja, ravintoloita, kahviloita ja baareja sekä monta ­Pietarin tärkeintä nähtävyyttä.

Lue myös: Tältä näyttää kattokierrosten Pietari

Ruokaa ja juomaa: Parhaat ravintolat

Kaupunkiin on pyyhältänyt ruokatrendejä euro-­aasialaisesta fuusiokeittiöstä amerikkalaistyylisiin burgereihin ja Kaukasian herkuista ranskalaisiin leivonnaisiin.

Juuri nyt pietarilaiset rakastavat tuoreella otteella ­valmistettuja perinneruokia. He tykkäävät illastaa pitkän kaavan mukaan, ja yleensä lapsille on ravintoloissa omat leikkinurkkaukset.

Pieni vinkki: kun tilaat blinejä, saat ohuita, rullalle käärittyjä täytettyjä lettuja. Herkullisia yhtä kaikki.

Jack & Chan 
Tyylikkään rosoinen ravintola-kahvila-baari. Maukasta kaakkoisaasialaista ruokaa ja burgereita. Koristeena keskellä on yllättäen kontti. ­Lämpimät ruoat alkaen 10 €, olut alkaen 7 €. Inženernaja ulitsa 7. Metro: Gostini Dvor. Lisää tietoa löydät ravintolan Facebook-sivuilta.

Na rechke 
Suositun Ginza ­Project -ketjun ravintola kauniilla paikalla Krestovskin saarella. Japanilaista ja venäläistä ruokaa. Terassilla trendiväkeä. Pienet šašlikit 12 €, sushi alkaen 3 €. Koko ateriasta tulee helposti ­hintava. Olgina ulitsa 8.  Puh. +7 812 640-16-16. Metro: ­Krestovki Ostrov. Ota metro­asemalta taksi perille.

Moskva 
Laadukas ja kotoisa näköalaravintola Nevski Center -tavaratalon katolla, Stockmannin tavaratalon ylä­puolella. Monipuolinen fuusiomenyy ­syntyy avokeittiössä. Keitto alkaen 8 €, sushit 3 €, liharuoat 15 €. Lapsille leikkinurkkaus ja hoitaja. Nevski ­prospekt 114–116. Metro: Ploštšad Vosstanija.

KoKoKo 
Moderni ote, ­perinteistä ruokaa. Kalaa ­Laatokasta ja yrttejä lähimetsistä. Kotitekoista ­likööriä. Illallinen ja lasi viiniä 35 €. Ulitsa Nekrasova 8. Metro: Tšerniševskaja. 

Bruxelles 
Gastrobaari, rehellisen maukasta belgialaista ruokaa ja miehekkäät tarjoilijat. Laaja olutvalikoima. Mahdollisuus seurata urheilua. Tuoreita simpukoita ranskalaisten kera to–su. Annos alkaen 15 €, olut 4 €. Ulitsa Vosstanija 20/16. Metro: Ploštšad Vosstanija.

Kofe na Kuhne 
Fontanka-kanavan varren sympaattista kahvilaa suosivat laatukahvin ystävät ja vegaanit. Kahvi alkaen 2,50 €, pikku­suolaiset 4 €. Naberežnaja reki Fontanki 16. Metro: Majakovskaja tai ­Gostini Dvor.

Candies by Coffee Room  ­
Mainion ketjun kotoisasti kierrätys­huone­kaluilla sisustettu holvi­kattoinen kahvila. Maista mehukasta sieni­hampurilaista. Gorokhovaja ulitsa 11. Metro: Admiralteiskaja.

Tearoom 
Nevski prospektin vanhalla puolella ylellisesti sisustettu kahvila-teehuone. Ostereita, samppanjaa ja kello viiden teetä. Salaatti alkaen 6 €, pannu teetä 5 €. Nevski prospekt 152. Metro: Ploštšad ­Aleksandra Nevskogo.

Kiinnostaisiko jatkaa matkaa Pietarista? Lue junamatkasta Pietari-Murmansk

Täydellinen ilta – konsertista baariin

Käynnistä ilta oopperalla uudessa upeassa Mariinski II -teatterissa, Ulitsa Dekabristov 34.

Hyppää esitykseen jälkeen taksiin tai Nevski prospektille suuntaavaan bussiin tai johdin­autoon 3, 22 tai 27.

Tee pubikierros trendikkäällä Rubinšteina-kadulla.

Kohota mielialaasi entisestään lasillisella ja suupalalla ravintola Stšastessa, suomeksi Onni, Ulitsa Rubinšteina 15–17.

Viimeistele ilta 48 Chairs -ravintolassa, osoitteessa Ulitsa Rubinšteina 5. Siellä soi elävä musiikki joka ilta.

Ostoksille – jokaiseen makuun

Pietarin tarjonta tyydyttää vaativammankin maun: on ylellisiä putiikkeja, valtavia ostoskeskuksia, nuorten suunnittelijoiden showroomeja ja jännittäviä kirpputoreja.

Bolšaja Konjušennaja ulitsa 
Pietarin tyylikkäin ostoskatu. Numerossa 13A ovat Omegan, Diorin ja Louis Vuittonin liikkeet. Numerossa 1 Subbota Showroom myy englantilaisia, amerikkalaisia ja venäläisiä vaatemerkkejä. Ylellisestä ostoskeskuksesta DLT:stä, numero 21–23A, saa merkkilaukkuja, vaatteita, koruja, hajusteita ja upeita pantamaisia hiuskoruja hyvän palvelun kera. Kuuluisa Pyški-donitsikahvila sijaitsee numerossa 25. Metro: Kanal Gribojedova, Gostini Dvor.

Galereja 
Uusi siisti ostos­keskus on suosittu. Yli 300 liikkeen joukosta löytyy kaikkea hemmottelutuotteista vaatteisiin ja urheilu­varusteisiin. Ylimmässä kerroksessa on hyviä ravintoloita, kuten kaukasialaista ­ruokaa tarjoava Baklažan. Ligovski prospekt 30A. Metro: Ploschad Vosstania, Ligovski Prospekt tai Majakovskaja. www.galeria-spb.ru

Nevski Centre 
Pietarin uusimpia ostoskeskuksia, yli 70 liikettä, kuten Hugo Bossin, DKNY:n myymälät ja Stockmannin tavaratalo. Stockan Herkku on keskustan parhaita ruokakauppoja. Nevski prospekt 112. Metro: Ploštšad Vosstanija tai Majakovskaja.

Tkatši 
Hipstereiden ja muiden trenditietoisten täyttämä luova keskus, jossa on sympaattisia kauppoja, työhuoneita ja näyttely­tiloja. Electra myy huippumuodikkaita polkupyöriä ja Funky Home design-huone­kaluja. 5. kerroksessa on ­kahvila ja sali vaihtuville tapahtumille, kuten design-kirppiksille. Naberežnaja Obvodnogo kanala 60. Metro: Obvodni Kanal. www.tkachi.com

Bankovski pereulok 
Veikeän, graffitein vuoratun kujamaisen kadun varrella on sekalaisia putiikkeja eri alakulttuurien tarpeisiin. Gootti- ja katuvermeitä sekä rokkaavia kenkiä myyvät Fab Street numerossa 4 ja Fab Store numerossa 3. Metro: Sadovaja tai Sennaja Ploštšad.

Code 7 Store 
Petrogradin ­puolella jenkkityyliin hyvällä maulla sisustettu liike on erikoistunut miesten vaatteisiin ja kenkiin. Vanhan ajan lippa­hattuja, karvahuppuisia parkatakkeja ja pitkävartisia talvikenkiä. Ulitsa Mira 6. Metro: Gorkovskaja tai Petrogradskaja. www.code7.ru

Apraksin Dvor 
Pikkukauppojen ja myyntikojujen täyttämää ydinkeskustan torikorttelia kunnostetaan, mutta paikalla vallitsee vielä alkuperäinen, nuhjuisen romanttinen tunnelma. Sisäpihalta löytyy vaatteita ja erilaista rihkamaa myyviä kaukasialaisia ja aasialaisia liikkeitä. Myyjät eivät välttämättä halua tulla valokuvatuiksi. Ulitsa Sadovaja 28–30. Metro: ­Sadovaja tai Sennaja Ploštšad.  

Kun etsit uusia kokemuksia

  1. Taiga on hipstereiden suosima design-keskittymä vanhassa palatsissa Nevajoen rannalla. Sokkeloisten käytävien varrelta löytyvät pietarilaissuunnittelijoiden trendikkäitä vaatteita myyviä liikkeitä, kirjakauppa, parturi ja baari, jonka sisäpihalla näytetään kesällä ulkoilmaelokuvia. Dvortsovaja Naberežnaja 20. Metro: Admiralteiskaja tai Gostini Dvor. www.space-taiga.org
  2. Petrograd, pietarilaisittain Petrogradin puoli, on vähemmän tunnettu mutta upeasti säilynyt osa Pietarin historiallista keskustaa. Alueelta löytyy tv-tornin ja moskeijan kaltaisia maamerkkejä mutta myös tyylikkäitä kauppoja, kahviloita ja historiallisia jugend-rakennuksia. Tutki etenkin Kamennoostrovski prospektin arkkitehtuuria ja kaupoistaan tunnettua Bolšoi prospektia. Metro: Gorkovskaja tai Petrogradskaja.
  3. Udelnaja, Pietarin legendaarisimpia kirpputoreja. Sieltä voi hankkia kaikkea antiikkisista astioista neuvostoajan esineisiin ja vaatteista nahkalaukkuihin. Muista tinkiä. Metro: Udelnaja. Poistu oikealle ja kävele torille junaradan yli.
  4. Polkupyörät ovat pikkuhiljaa vyöryneet ­Pietariin, vaikka kaupunkia ei ole suunniteltu niitä varten. Menopelin päivävuokra on noin 8 € Skatprokat-pyöräkaupassa, joka järjestää myös opastettuja pyöräkierroksia toukokuusta syyskuuhun. Kypärä päiväksi 4 €. Gontšarnaja 7. Metro: Vosstanija. www.skatprokat.ru

Hotellit: 9 upeaa yöpaikkaa joka kukkarolle

3 kallista

  1. Belmond Grand Hotel Europe
    130-vuotias, yksi kaupungin ylellisimmistä hotelleista Nevski prospektin ja Taideaukion välissä. Jalokivi- ja hajuvesiputiikkeja, fitness-keskus ja kauneussalonki. Huone kahdelle alkaen 250 €. Mihailovskaja ulitsa 1/7. Metro: Gostini Dvor. www.belmond.com
  2. Kempinski Hotel Moika 22
    Viiden tähden hotelli kauniin Moika-joen rannalla, kivenheiton päässä Palatsiaukiosta. Kattokerroksessa huippuravintola Bellevue Brasserie. Huone kahdelle alkaen 200 €. Naberežnaja reki Moiki 22. Metro: Gostini Dvor. www.kempinski.com
  3. Hotel Astoria
    Vuonna 1912 avattu, jugendia ja uusklassismia henkivä hotelli tarjoaa luksusta valtavan Iisakinkirkon kupeessa. Aiempia vieraita Madonna ja Elton John. Huone kahdelle alkaen 200 €. Bolšaja Morskaya ulitsa 39. Metro: Admiralteiskaja. www.roccofortehotels.com

3 keskihintaista

  1. Sokos Hotel Vasilievski
    Vanhaan rakennukseen Vasilinsaarelle hyvällä maulla kunnostettu uusi hotelli. Reilun vartin kävelymatka Eremitaasille, metrolla yksi pysäkki Nevski prospektille. Huone kahdelle alkaen 100 €. V.o. 8. linja 11/17. Metro: Vasileostrovskaja. www.sokoshotels.fi
  2. Crowne Plaza Ligovsky
    Hyvä hotelli kauniissa talossa vilkkaan kadun varrella, Galeria-ostoskeskusta vastapäätä ja lyhyen kävelymatkan päässä Ploštšad Vosstanijan metroasemalta ja Etaži-kulttuurikeskuksesta. Huone kahdelle alkaen 100 €. Ligovski prospekt 61. Metro: Ligovski Prospekt. www.crowneplaza.com
  3. Hotel Moscow
    Neuvostoaikana rakennettu, jättimäinen hotelli Nevski prospektin vanhan puolen alkupäässä. Ryhmä- ja työmatkaajien suosiossa. Käynti metroon hotellin aulasta. Huone kahdelle alkaen 85 €. Ploštšad Aleksandra Nevskogo 2. Metro: Ploschad Aleksandra Nevskogo. www.hotel-moscow.ru

3 löytöä

  1. Kultura Hostel
    Sympaattinen hostelli (kuvassa yllä) taiteen täyttämällä sisäpihalla, jossa design-kauppa, viinibaari, galleria ja hampurilaisravintola. Jokaisessa huoneessa uniikki seinämaalaus. Suihkut ja vessat konteissa käytävällä. Huone kahdelle alkaen 35 €. Ulitsa Vosstanija 24. Metro: Ploschad Vosstania. www.kulturahostel.com
  2. Hostel Mir
    Mir on suomeksi Maailma. Hyväntuulisia asiakkaita ja työntekijöitä. Ketjulla on Pietarissa kolme pistettä, keskeisin on Nevski prospektilla. Saatat tulla vedetyksi mukaan vodka-iltamiin. Huone kahdelle, oma kylpyhuone, alkaen 40 €. Nevski prospekt 16. Metro: Admiralteiskaja. www.hostelmir.com
  3. Soul Kitchen
    Palkittu design-hostelli Moika-joen rannalla. Kotoisissa yhteistiloissa voi kuunnella vinyylilevyjä, pelata lautapelejä ja tarkistaa sähköpostit lainatietokoneesta. Huone kahdelle, oma kylpyhyone, alkaen 55 €. Naberežnaja reki Moiki 62/2, kv. 9. Metro: Admiralteiskaja. www.soulkitchenhostel.com

Muista nämä!

1. Viisumi. Turistikertaviisumeja ­Suomen matkatoimistoista, alkaen 70 €. Pari päivää viipyvät risteily­matkustajat eivät tarvitse viisumia.

2. Risteily Päivä Pietarissa -risteily alkaen 42 €. www.stpeterline.com

3. Junalla Allegro-junan meno-paluuliput noin 80–200 € vuodenajasta ja kellonajasta riippuen, varhaiset aamujunat edullisimpia. Juna saapuu Helsingistä Pietarin keskustan tuntumaan Suomen asemalle, jonka yhteydessä on Ploštšad Leninan metroasema. Taksikyyti ydin­keskustaan 8–20 €.

4. Bussilla Meno-paluu Helsingistä alkaen 41 €. www.luxexpress.eu

5. Lentokoneella Meno-paluu ­Helsinki–Pietari alkaen 140 €.

6. Taksi lentokentältä Pulkovan kentältä ydinkeskustaan pääsee ruuhkasta riippuen noin 30 minuutissa. Lentokenttätaksi 20–60 €. Hinta kannattaa sopia etukäteen. Kaupungin bussit 39 ja 39A liikennöivät kentän ja Moskovskajan metroaseman väliä. Kyyti maksaa noin euron.

7. Liikkuminen Pietarissa etäisyydet ovat pitkiä, joten kauniista asemistaan tunnettu metro on nopein ja luotettavin kulkuväline. Yksi metro­kolikko, žetoni, maksaa noin 60 senttiä ja oikeuttaa vaihtoihin. Pietarin metrossa ei ole lipuntarkastajia, sillä ilman kolikkoa on miltei mahdotonta päästä liukuportaisiin johtavista porteista. Taksit ovat parhaimmillaan edullisia, mutta hinnasta kannattaa neuvotella ennen kyytiä.

8. Hintataso Kahvi 2–5 €, ­puolen litran vesipullo 0,50–2 €, iso tuoppi olutta 3–6 €, lasi viiniä 3–7 €. ­Lounas keskitason ravintolassa 10–15 €, kolmen ruokalajin illallinen noin 40 €. Suosituin pikaruoka ovat Teremokin rullalle käärityt, täytetyt blinit, joita saa ketjun ravintoloista ja kioskeista, noin 2 €. Ravintolassa syöminen maksaa lähes saman ­verran kuin Suomessa, mutta ­alkoholi on edullisempaa.

"Kun vierailin ensi kertaa Pietarissa, tuleva vaimoni Ekaterina vei minut elektronisen musiikin bileisiin vanhaan varastoon perustetulle klubille. Vuosi oli 2006. Olin nähnyt venäläis­nuoria vain uutiskuvissa mielenosoituksista, enkä tiennyt mitä odottaa. Tanssilattia oli täynnä hyvän­tuulisia juhlijoita Converse-tossuissa, pilli­farkuissa ja printti-t-paidoissa. Jamit jatkuivat aamuun, ja taas ­kerran ennakkoluuloni saivat kyytiä.
Sittemmin olen tanssinut Neva-joen hiekkarannoilla, matkustanut peukalokyydillä ympäri kaupunkia ja juossut yöllä vastarannalle, ennen kuin aukeava nostosilta katkaisee kotimatkan.
Kun kuvittelen nähneeni Pietarista jo kaiken, se aina yllättää. ­Ruokia, tapahtumia, juhlia, shoppailua ja sydämellisiä ihmisiä."

Jussi Palmén