Tuija Friman löysi miehineen Malediiveilta paratiisin, jossa sukellusta harrastavat omatoimimatkailijat nauttivat leppoisasta menosta ja toimivista palveluista kohtuuhintaan.

Tässä sitä istutaan taas lentokoneessa miehen kanssa matkalla lomalle. Malediiveille! Selvisin aikoinani aivoleikkauksesta hengissä, ja sen jälkeen päätin täyttää loppuelämäni niillä asioilla, joista olen aina haaveillut. Polvessani on keinolumpio ja -nivel. Myös toinen polvi odottaa leikkausta, mutta eipä tuo ole tahtia haitannut.

Suoritimme sukelluskortit vasta yli nelikymppisinä. Siitä aukeni ihana vedenalainen maailma ja harrastus, joka on vienyt meitä ympäri maailmaa.

Malediivit oli meille uusi kohde. Ilmaston lämpeneminen nostaa merenpintaa, mikä on todellinen uhka Malediivien olemassaololle – maan korkeus merenpinnasta on keskimäärin vain 1,5 metriä. Syytä on siis pitää kiirettä, jos aikoo paikan nähdä.

Kätevää omatoimimatkailua

Malediivejä pidetään luksuskohteena ja sen hintatasoa korkeana. Tämä ei meitä pelottanut, vaan aloin etsiä edullista matkaa.

Saaret on jaettu paikallisen väestön asuttamiin ja lomakeskussaariin, jotka tarjoavat kalliita all-inclusive-palveluja. Turistisaarella on usein vain hotelli ravintoloineen ja rivi matalia kerrostaloja tai laguunien ylle rakennettuja bungaloweja. Näiden kohteiden viikkohinnat ovat useita tuhansia euroja. Ei kiitos!

Maafushin pikkku kaupat koreilevat vain väreillä. Ostoksilla Tuija Friman.
Maafushin pikkku kaupat koreilevat vain väreillä. Ostoksilla Tuija Friman.

Löysin kätevän lentoreitin Turkish Airlinesin valikoimasta. Matka-aika Istanbulin kautta on lyhyin, suoria lentoja Suomesta Malediiveille ei ole. Kone oli hyvä ja palvelu ruokineen ja juomineen erinomaista.

Malediivit on avannut pääsyn muutamalle paikallisväestön asuttamalle saarelle. Islaminuskoisessa maassa noudatetaan tiukkaa sharia-lakia, eivätkä valtaapitävät ole halunneet turistien sekoittavan sunnimuslimien arkea.

"Alkuvuosina jännitti, kuinka selviämme matkoilla kahdestaan, mutta aina on apua saatu."

Löysin meille sopivan kohteen Etelä-Malén atollilta. Maafushi on ensimmäinen turisteille avattu saari. Varasin majoituksen booking.com -sivuston kautta.
Sukellusharrastuksemme vuoksi emme juuri tee ryhmä- tai valmismatkoja.

Alkuvuosina hieman jännitti, kuinka selviämme kahdestaan vaikkapa lentokentiltä eteenpäin, mutta aina on apua saanut, miltei pyytämättä.

Ilman viskiä paikallisten tapaan

Malén lentokentällä matkalaukkuja ei tarkastettu, mutta eipä meillä tällä kertaa ollutkaan iltaviskiä lämmikkeeksi. Alkoholin tuonti Malediiveille on ehdottomasti kielletty, samoin sen käyttö. All-inclusive-saarilla turisteille tarjoillaan alkoholia, mutta muualla ei saa edes olutta.

Vaihdoimme lentokentällä 150 euroa paikalliseen valuuttaan, rufiyaan, ja sillä pärjäsi kaksi viikkoa Maafushin pienissä ruokakaupoissa. Saari ei ole shoppailuparatiisi.

Pääkaupunki Malén saari on täpötäyteen rakennettu, tilaa on vain ylöspäin.
Pääkaupunki Malén saari on täpötäyteen rakennettu, tilaa on vain ylöspäin.

"Laivamatka turkoonsinisen meren halki maksoi 1,5 euroa hengeltä."

Lentokenttä on Hulhulun saarella, lyhyen venematkan päässä Malésta. Laiva pääsaarelle lähtee 10 minuutin välein. Laukunkantajia riitti kaikille halukkaille. Kyyti maksoi 80 senttiä mieheen. Maléssa ajoimme taksilla lyhyen, neljä euroa maksaneen matkan Vilingilli -nimiseen terminaaliin, josta pääsimme Maafushille.

Rentouttava matka ihanan turkoosinsinisen meren kimmeltäessä ympärillämme kesti 1,5 tuntia ja maksoi 1,5 euroa hengeltä. Näin hissukseen matkatessa pääsee mukavasti tunnelmaan.

Maafushin pienessä satamassa oli vastassa kaksi majapaikkamme Isle Beach Inn’in iloista poikaa mukanaan pienet kärryt, joihin matkatavaramme laitettiin. Tie oli valkoista hiekkaa ja meri näkyi joka puolella. Mopoja pärisi ohitsemme. Henkilöautoja saarella on kolme.

Kylpyhuoneessa oli viisi erilaista suihkua.

Koillis–lounaissuunnassa pötköttävä, suunnikkaan muotoinen Maafushi on 1,3 kilometrin pituinen ja 250 metriä leveä. Asukkaita on noin 1 300.

Kävellessämme kärryjen perässä näimme tien varrella muutaman matalan hotellin. Saaren kaksi uimarantaa olivat samassa suunnassa kuin majoituksemme. Lounaiskolkassa saarta sijaitsee vankila.

Viisi suihkua ja riittävästi vettä

Isle Beach Inn vastasi täydellisesti unelmiamme. Valkoiseksi kalkitut seinät hohtivat auringonpaisteessa. Sisällä oli pieni vastaanottotiski, ruokailualue ja oleskelutila.

Huoneemme sijaitsi sisäpihan perällä ja pihaa ympäröi kalkittu muuri. Huone oli tilava, kivilattia sopivan viileä ja sänky ihanan iso. Kylpyhuoneessa oli viisi erilaista suihkua. Vettä tuli hyvällä paineella ja lämmintä vettä riitti.

Isle Beach Innin huoneisiin kuului oma piha-alue.
Isle Beach Innin huoneisiin kuului oma piha-alue.

Maafushissa on oma vedenpuhdistamo ja kraanavesi on juomakelpoista. Emme sitä kuitenkaan testanneet. Veden käyttöä ei rajoitettu mitenkään. Sähköä tuli ilman katkoksia ja huoneessa oli adapterit. Viemäröinti on hoidettu ympäristöystävällisesti, ja oma pieni voimalaitos tuottaa sähköä kierrätystä hyödyntäen.

Vuoden 2004 tsunami koetteli Malediivejä. Asutuista saarista yli 50 kärsi pahoja vaurioita.

Maafushilla kova jälleenrakentaminen jatkuu edelleen. Ihmeeksemme kuulimme, ettei valtio tue tätä toimintaa.

Maafushi sopii rauhallista ja leppoisaa matkailua suosivalle. 

Saaren pääkatu on paikoin valaistu. Kun liikkuu auringonlaskun jälkeen, on hyvä pitää taskulamppu mukana.

Maafushi on rauhallinen ja leppoisa kohde. Se tarjoaa varsin vähän viihdykettä juhlimista rakastaville. Heinäkuussa matkailijoita oli kourallinen.

Reidet lepattaen syvyyksiin

Maafushin yleinen uimarannata on valkohiekkainen, pitkä ja rauhallinen. Kokouimapuku on pakollinen.

Heppoisella bambusäleiköllä eristetyllä turistirannalla saa käyttää bikinejä. Ranta on osin kivikkoinen ja sen vesi usein tuulen sameaksi sekoittamaa.

Sukellusvaraukset olin tehnyt etukäteen netissä, saarella on kolme sukellusyritystä. Teimme molemmat 10 sukellusta, kaikki atollimme suojissa. Sukellusoppaat tarkistivat virtaukset aina ennen sukellusta. Palvelu oli mielestämme erittäin ammattitaitoista.

Sukellamme aina lämpimissä vesissä, joten emme käytä märkäpukuja. Lycraiset bodysuitit riittävät pitämään meduusat kurissa. Jos ei ole meduusoja, sukellan vain uimapuvussa – reidet iloisesti lepattaen.

Vedenalainen maailma oli upea.

Etelä-Malén atollin lajisto on runsas ja hyvin turisteilta säilynyt.
Etelä-Malén atollin lajisto on runsas ja hyvin turisteilta säilynyt.

Vedenalainen maailma oli upea ja lajisto runsas: näimme muun muassa karettikilpikonnia, kotkarauskuja, vaarallisia skorpioni- ja pallokaloja, monenlaisia värikkäitä pikkukaloja ja todella isoja meriahvenia ja Napoleon-kaloja.

Koskaan aiemmin emme ole onnistuneet jokaisella sukelluskerralla näkemään valko- tai mustaevähaita, jotka muuten ovat sukeltajille vaarattomia.

Värikkäiden korallien ja sienien lomassa oli mukavia pieniä luolia, joiden läpi saattoi sukeltaa. Luolien suulla oli valtavia eläviä ostereita. 

Paikoilleen jätetyt simpukankuoret  ja pelottomasti kohti tulevat kalat kertoivat siitä, ettei noilla vesillä ole ollut ylenmäärin turisteja.

Delfiinisaatossa kotimatkalle

Lähtöaamuna kokki tuli töihin tuntia aikaisemmin vain tehdäkseen meille aamiaisen. Matkalaukut ja selkäreput jälleen kärryssä kävelimme Malén vuorolaivalle.

Merimatkan aikana näimme delfiinejä, kuten niin monena päivänä ennenkin. Nyt ne tuntuivat saattavan meidät matkaan. Yksi hyppäsi näyttävän pystyhypyn kierteellä, kuin vielä viimeiseksi ilonpilkahdukseksi.

Matka Maafushiin

  • Loma-ajankohta: Heinäkuu, päivälämpötila 30–36˚C ja iltaisin 29–30˚C
  • Lennot: Turkish Airways, 794 e/hlö.
  • Majoitus: Isle Beach Inn, Maafushi, 20 e/yö/hlö, www.booking.com, maksu paikan päällä.
  • Ravintolassa: alkusalaatti  3–4 e, keitto 3 e, pääruoka 4–11 e, cola 1–2 e, mineraalivesi (1,5 l) 80 snt. Ravintolat ovat hotellin yhteydessä.
  • Ruokakaupassa: jugurtti 40 snt, nescafe mocha 240 ml 70 snt, banaanit 1 kg 2 e, vesi (1 l) 50 snt.
  • Sukellukset: 5 kertaa 160 e, 10 kertaa 300 e. Hinnat sisälsivät kaikki varusteet.
  • Muut Maksut: Kaikkiin ostoksiin ja laskuihin lisätään palvelumaksu 10 % ja turistivero 8 %. Turistilta peritään 6,2 euron maksu/yö, jonka hotelli kerää ja tilittää eteenpäin.

Saarelta saarelle

  • Maafushilta tehdään retkiä yhdeksälle samalla atollilla olevalle saarelle. Kaikkiin on saarimaksu, jolla rahoitetaan saarten siivousta ja huoltoa. Maksu on 4 eurosta jopa 149 euroon.
  • Omatoimiretkelle pääsee muutamaan paikallisten asuttamaan saareen vuorolaivoilla. Laiva Gulhiin lähtee kello 7.30, matka kestää puoli tuntia ja
    maksaa 1,5 euroa. Ellei halua jäädä yöksi, on palattava kello 16.25 lähtevällä laivalla. 
  • Guraidhoon saari vaatii ainakin yhden yön, sillä vuorolaiva lähtee kello 16.55 ja palaa aamulla kello 7. Vuorolaivat kulkevat perjantaita lukuun
    ottamatta joka päivä.
  • Kalliimpi vaihtoehto on pikavene, hinta esimerkiksi Malésta Maafushin saarelle on 235 euroa.

Artikkeli on julkaistu alun perin ET-lehdessä 19/2014.

Montellin maja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kuva Tea Karvinen

Yhä useampi haluaa lomailla kuin Robinson Crusoe, kaukana arjen hälinästä ja modernista teknologista. Suomalaisille muoti tarjoaa mahdollisuuden lisätä matkailutuloja. Nyt vanhalla mökinrähjälläkin voi tehdä tiliä.  

Yltäkylläisyyden keskeltä ja infoähkyn kourista on välillä päästävä pois. Robinson Crusoen maailmaan voi paeta esimerkiksi Kroatiassa, missä vanhat kalastajien kiviseinäiset mökit tarjoavat pakopaikan arjesta. Pesuvesi tulee sadevesisäiliöstä, sähkö aurinkopaneelista eikä autoteistä ole tietoakaan.

Ihan kuin mikä tahansa suomalainen kesämökki. 

Maailmanlaajuinen ilmiö

Maailman suurimmilla matkamessuilla Berliinissä listattiin nousevaksi trendiksi rauha ja vetäytyminen.

– Tämä tukee myös seikkailumatkailun kysynnän kasvamista. Sekä seikkailumatkailu että selviytyminen askeettisissa olosuhteissa lisäävät suosiotaan, kertoo matkailun lehtori Heidi Kaihua Lapin ammattikorkeakoulun Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta
Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta

Matkailijat hakevat autenttisuutta, askeettisuutta ja seikkailua. Seikkaillessaan nykyajan Robinson Crusoet haluavat oppia tuntemaan eri kulttuureja ja uusia alueita.

– Halu oppia matkailun kautta kasvaa jatkuvasti. Selviytyminen luonnossa sekä ruuan hankkiminen ja valmistaminen ainakin osittain itse on oivallinen tapa oppia ja ylittää itsensä, toteaa Kaihua.

Suomen valttikortit

Jos robinsonismi onnistuu tiheästi asutussa Etelä-Euroopassa, on Suomessa siihen ainutkertaiset olosuhteet. Vuodenaikamme antavat seikkailuun lisäsäväyksen: jos matkailija palaa toisena vuodenaikana, on kokemus täysin erilainen.

Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta
Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta

– Turvallisuushakuisuus on megatrendi. Vaikka ihmiset haluavat seikkailla, he tahtovat tehdä sen turvallisesti. Tämä on yksi syy, miksi seikkailumatkailulla on kysyntää myös Suomessa.

Uusi tapa tienata

Isoissa kaupungeissa erilaiset kotimajoitusvaihtoehdot lisääntyvät koko ajan. Esimerkiksi Helsingissä AirBnB-majapaikkoja on jo tuhansia. Tällainen jakamistalous voisi olla tapa, jolla Suomessa pystytään vastaamaan Robinson Crusoe -majapaikkojen kysyntään. Rauhallisia ja askeettisia mökkejähän suomalaisilta löytyy niin erämaasta kuin lähempää asutuskeskuksiakin. 

Vertailun vuoksi: yö askeettisessa kroatialaisessa mökissä maksaa helposti yli satasen. Syrjäisellä rähjämökillä voisi Suomessakin tehdä vuoden mittaan hyvän tilin.

Tieto

3 x Robinson-loma Suomessa

Matkailualan asiantuntija Heidi Kaihua valitsi kolme kiinnostavaa kotimaan kohdetta Robinson-lomalle.

  1. Itse lähtisin mielelläni kokeilemaan selviytymistä puurajan yläpuolelle, jylhään maisemaan, rautuja kuhisevan tunturijärven tuntumaan.
  2. Lukuisissa järvissämme on mielenkiintoisia, kodikkaita pieniä saaria, joissa varmasti viihtyisi luonnonantimia hyödyntäen.
  3. Olisi myös kiinnostavaa päästä maatilalle osallistumaan maatilan toimintaan. Tämä on nouseva trendi maatilamatkailussa, asiakkaille ei enää riitä pelkkä lehmien ja lampaiden rapsuttelu ja vaan halutaan kokea ja oppia enemmän.

Sastamalassa vietetään Wanhan musiikin päiviä 21.-28.7. Festivaalin toiminnanjohtaja kertoo, mikä konsertti kenenkin kannattaa valita. 

Sastamala Gregorianaa eli Wanhan musiikin päiviä vietetään jo 22. kertaa. Festivaalin toiminnanjohtaja Tiina Kuusisto neuvoo, mikä konsertti sopii kenellekin:

"Avajaiskonsertti 21.7. pidetään upeassa Laukon kartanossa. Konsertin tenho on kartano kaikessa komeudessaan ja mahdollisuus tutustua sen näyttelyihin konsertin ohessa. Jotenkin miellän avajaiskonserttiin sellaista vanhanajan herraskaista joutilaisuuden lumoa.

Konserttipaikka poikkeaa täysin Sastamalan upeista kirkoista, joissa muut konsertit järjestetään. Henry ja Daniel Purcellin musiikki on todella kaunista, ja ryhmässä on huippuesiintyjätiimimme Michael Fieldsin kokoama Sprezzatura-yhtye. Solistina on Evelyn Tubb. Lippu sisältää juhlamaljan. Konsertti alkaa juhlatallissa klo 20.

Lauantain 22.7. konsertti on varsinainen spektaakkeli 40 taiteilijan voimin. Jos pidät mahtipontisuudesta ja isoista kuoro-osuuksista, tule silloin.

Sunnuntaina 23.7. konserttimme on kevyempi ja riehakkaampi kuin edelliset. Barokkiyhtye Baccanon solisteina ovat upeat taiteilijat, sopraano Tuuli Lindebergin  ja kontratenori Teppo Lampela. Kolme ensimmäistä konserttia tulevat todennäköisesti olemaan suosituimmat.

Maanantain 24.7. konsertti saattaa olla konserteista hengellisin, Lutherin työtä kunnioittava. Se esitetään Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa.

Tiistain 25.7. Markku Luolajan-Mikkolan Bach-esitys taas on hienovireinen, jylhä ja varmasti todella tunnelmallinen askeettisessa Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Kaikessa koruttomuudessaan se voi kuitenkin olla festivaalien sykähdyttävin.

Ekstrana tiistain konserttiin saadaan vielä hauska kirkon esittely. Laulava opas on festivaalin hallituksen puheenjohtajan Maiju Vuorenojan puoliso Upi eli Urpo Vuorenoja. Pariskunta on yhdessä ollut perustamassa festivaalia 22 vuotta sitten he ovat kasvattaneet tapahtumasta kansainvälisen ja korkealaatuisen, silti kodikkaan lämpöisen festivaalin. He ovat molemmat tehneet oppaan työtä myös vuosikymmeniä.

Keskiviikkona 28.7. järjestetään koko perheen tarinakonsertti Suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa. Osallistujat pääsevät kokeilemaan suomalaisia perinnesoittimia, laulamaan ja tanssimaan. Konsertti sopii parhaiten alle 12-vuotiaille.

Torstaina 27.7. konsertoi Lumen Valo ja teemana on reformaatio 500 vuotta ja Suomi 100 vuotta. Yhtye on monille erittäin rakas kokoonpano.

Yllättävyydessään suosittelen myös Mestarikurssin päätöskonsertti 28.7., josta ei koskaan voi teettää, mitä tuleman pitää.

Valitse näistä nyt sitten!"

Lisätiedot: sastamalagregoriana.fi

Konsertteihin on linja-autokuljetus Vammalasta Sastamalan keskustasta.

Päijännepurjehduksen konkari Ilkka Lilja on tartuttanut intonsa kolmanteen polveen asti.

Juurikkasaaren satamassa Jyväskylän Säynätsalossa käy kuhina. Päijännepurjehduksen aattona viime hetken valmistelut työllistävät venekuntia.

Dynastarin kippari Ilkka Lilja, 68, on passittanut vävypoikansa Mikko Puhalaisen, 38, pesemään paattinsa pohjaa. Puhtaus voi kiihdyttää vauhtia puolikin solmua tunnissa. 

– Pitkä ja kapea veneemme on juuri sopiva järvipurjehdukseen, mutta Atlantin ylitys tuskin onnistuisi. Samanlaisia veneitä on Suomessa vain neljä tai viisi. Tämä on 30 vuotta vanha kovan tuulen kapistus, Ilkka kertoo.

Joka vuosi Päijännepurjehduksessa mukana ollut kippari nimettiin tapahtuman kunniajäseneksi pari vuotta sitten. Tuolloin vuorossa oli 40. kerta. Purjehduskärpänen puraisi Ilkkaa jo pikkupoikana.

– Menin isän kanssa kanootilla pitkin Päijännettä. Välillä oli purjekin mukana. Järvipartioon liityin 1958 ja myöhemmin olin merivoimissa.

Päijännepurjehduksen historian kulta-aika ajoittuu 80-luvulle. Enimmillään mukana on ollut 261 venekuntaa. 

Vuosien varrella Ilkka on kisannut useammalla venetyypillä. Voitto on napsahtanut  toistakymmentä kertaa eri miehistöjen saattelemana.

– Nyt unohdan puolet miehistön jäsenten nimistä, kun jonotan ilmoittautumiseen, konkari vitsailee.

Myrskyn kourissa esikoista odottaessa

Aattoillan rutiineihin lukeutuu kipparikokous. Juurikkasaaren juhlatalon sali täyttyy toisilleen tutuista ihmisistä ja iloisesta puheensorinasta. Tuulesta riittää puhuttavaa.

– Parasta on vain katsella taivaalle. Ukonilma on tunnistettava ajoissa. Tuulesta ja purjemuodosta riippuen sama vene voi muuttua aalloilla kyntäväksi hävittäjäksi tai purjelentokoneeksi, Ilkka virkkaa.

Lue myös: Mielitkö vesille? Älä unohda tätä helteellä

Näkökulmaa antaa työura. Viimeiset 20 vuotta Ilkka on toiminut yrittäjänä ja tuonut maahan sääasemia.

Muiden tarinoidessa miehen mieli palaa vuoden 1976 kipparikokoukseen, jonka aikana syntyi viisilapsisen perheen ainoa tytär, Liisa. Sinä kesänä Ilkka seilasi paksu sikari suussaan. Nyt Liisa, 38, on miehistön jäsen puolisonsa Mikko Puhalaisen, kanssa.

Liisalle veneily on tuttua lapsuudesta saakka, ja Mikko innostui purjehduksesta vaimonsa perheen myötä.

– Tähän mennessä jännittävin kisa on ollut 2001. Odotin esikoistamme. Vettä tuli niin, ettei eteensä nähnyt. Ukonilmassa vene kallistui kyljelleen. Silloin pelotti, Liisa muistelee.

Isän kilpailuhenkisyys on helpottanut

Kolmas Liljan perheen edustaja miehistössä on Ilari Lilja, 34, kokenut purjehtija hänkin.

– Välissä oli 15 vuotta, jolloin en halunnut lähteä isän kanssa vesille. Nuorempana hän oli melkoisen kilpailuhenkinen. Nyt kun olen aikuinen, tilanne on rauhoittunut. Purjehduskilpailut ovat opettaneet, ettei kenellekään kannata irvistellä, kuopus naurahtaa.

Miehistöä täydentää Ilkan pitkäaikainen ystävä, Kari Elivuo, 70.

– Minulla on aina ollut kavereita, jotka ovat pyytäneet mukaan. Miehistön jäsenenä olen vapaa purjeveneen omistamisen vastuusta. Voin vain kantaa korteni kekoon, rentoutua ja nauttia maisemista, Kari tuumaa. 

Lue myös: 73 vuotta purjehtineen nostalgiset kuvat

Myös Ilkan puoliso Maire Lilja, 67, on ollut aiemmin seilaamassa. Viime vuosina hän on keskittynyt tapahtuman järjestelyihin, lastenlasten hoitoon ja kannustamiseen.

– Huonot jalkani eivät oikein kestä veneilyä, Maire kertoo.

Pariskunnan rakkaustarina alkoi kansakoulussa, kun Ilkka veti Mairea letistä ja molemmat passitettiin nurkkaan häpeämään.

Ilkka rustasi Mairelle Minä rakastan sinua -lappusen. Ajoitus oli valitettavasti väärä.

– Ajattelin tuolloin, ettei poikia olisi pitänyt olla olemassakaan, Maire naurahtaa.

Teini-iässä kiusantekijä pyysi Mairea painolastiksi veneretkelleen, ja häitä juhlittiin Ilkan ylioppilaaksi pääsyn jälkeen.

Ilkka on konkari. Hänellä on menossa 42. Päijännepurjehdus.
Ilkka on konkari. Hänellä on menossa 42. Päijännepurjehdus.

Tuuli tuntuu poskessa

Kilpailupäivän aamu valkenee aurinkoisena, ja tuuli on heikohko. Juurikkasaaren satama pullistelee väkeä. Omaa starttiaan odottelevat paatit kiertävät lähtöaluetta kuin ravihevoset rataa.

Työnjako Dynastarissa on selkeä: Ilkka istuu ruorissa ja luotsaa. Vävypoika vastaa isopurjeesta. Etupurjeet ovat Karin ja Ilarin heiniä. Liisa navigoi ja tarkkailee kilpakumppaneita.

Viisi minuuttia ennen h-hetkeä Lys 4 -luokka saa ensimmäisen äänimerkkinsä.

–157 tulee kovaa vasemmalta, huomasitteko? Liisa tiedottaa.

Tasan kello 12 Dynastar solahtaa vauhdilla matkaan. Maali häämöttää Padasjoella. Reilun sadan kilometrin reitti taittuu parhaimmillaan noin kahdeksassa tunnissa. Useimmiten Dynastarin kisa on kestänyt 12–14 tuntia.

– Nyt luovitaan siksakkia kohti tuulta. Tunnen sen paineen poskessani.

Veneen ääneen Ilkalla on samanlainen suhde kuin lapsen itkuun.

– Itku on yöllä erilaista kuin vaikkapa silloin, kun kaverit kiusaa. Eri äänien perustella on toimittava eri tavoin. Sama pätee veneeseen. Veden läpsytys, solina ja ryskytyksen voimakkuus suhteessa poskessa tuntuvaan tuulipaineeseen neuvovat minua. Niitä kuulostelemalla voisin seilata vaikka silmät kiinni, Ilkka kuvailee ruorissa.

Napakat käskyt

Alku sujuu vauhdikkaasti. Ilkka määrittelee järvipurjehduksen herkäksi lajiksi, johon maaston muodot vaikuttavat. Tuuli kääntyy nopeasti, kun ilma kohoaa rantoja pitkin.

– Yleensä kolme venettä ajaa kisan aikana karille. Kilpa­purjehtijan on kovissakin säissä osattava toimia ja pärjättävä, Ilkka sanoo.

Tarinoidessaan kippari näyttää rauhalliselta, mutta valpas hän on. Silmä seuraa herkeämättä purjeisiin kiinnitettyjä virtauslankoja. Käsky tulevat ajallaan ja napakasti.

– Kiristäkää spinaakkeripurjetta. Löysätkää vähän, kaikki veneen vasemmalle laidalle. Säädä mastoa. Keulapurje suoraksi, vaijeri ei saa taipua liikaa.

Tällä kertaa voitosta kisaa 140 venettä.
Tällä kertaa voitosta kisaa 140 venettä.

Luonnonkauniin Kärkistensalmen maisemissa miehistön katse kiinnittyy sillalla huiskuttaviin katsojiin. Maire on hurauttanut Puhalaisten lasten ja esikoisensa Vesa Liljan, 47, kanssa kisaajia kannustamaan. Vesa on tallentanut ja kuvannut vuosien ajan Päijännepurjehduksen etenemistä, milloin rannoilta, milloin veneestä käsin.

– Hän on tapahtuman kävelevä tietopankki, Ilkka määrittelee.

Dynastarin liepeillä pyörähtää moottoriveneellä myös perheen toiseksi vanhin poika, Anssi Lilja, 43, vaimonsa Katri Liljan kanssa. Anssin ja Katrin seitsemästä lapsesta kaksi vanhinta poikaa osallistui kisaan pienellä Lightning-veneellään. Ilkka on tartuttanut into­himonsa kolmanteen polveen.

Ukkosta ilmassa

Kuminan saarta lähestyttäessä on tehtävä ratkaisu: kierretäänkö länsi- vai itäpuolta? Oman mausteensa pähkäilyyn tuovat navigaattorin temppuilu ja nouseva ukonilma.

– Kymmeniä vuosia olen seilannut kartan kanssa, joten tekniikan pettäminen ei haittaa mitään, Ilkka tuumaa ja valitsee länsipuolen.

Matkan edetessä tuuli tyyntyy ja ilma viilenee. Dynastar lipuu etananvauhdilla eteenpäin, ja länteen suuntaaminen osoittautuu virheeksi. Ilari häipyy tirsoille kajuuttaan, ja Kari napostelee veneen nokassa pähkinöitä. Ilkka harmittelee reitti­valintaansa.

– Parhaina vuosina olemme olleet jo yhdeksän tunnin seilauksen jälkeen maalissa, ja ilmassa on ollut urheilujuhlan tuntua.

Nyt näyttää sille, että edessä on pitkä yö. Tuulta ei voi tehdä, se annetaan.

– Ottaako joku tonnikala-majoneesileipiä ja täytettyjä kanamunia? kapteeni kyselee ja alkaa avata eväslaatikoita.

Illan tullen tuuli katosi ja vauhti hiipui.
Illan tullen tuuli katosi ja vauhti hiipui.

Kippari ottaa torkut

Yön saapuessa kärsivällisyys alkaa olla koetuksella. Kolmen aikoihin Dynastariin kantautuu tieto, että ensimmäinen kisaaja on saapunut maaliin 02.34.

– Harvoin on näin suuria eroja, Ilkka huokaa.

Pikkutuntien hämärässä hän bongaa pojanpoikansa lahdenpoukamasta. Nuorten vene on seisonut jo useita tunteja.

– Hyvinhän teillä menee, isoisä kannustaa.

On hänen vuoronsa torkahtaa. Vävypoika ottaa ohjat käsiinsä.

– Olisi pitänyt mennä itäpuolta. Purjehtiminen on kivaa hyvällä tuulella, Ilari murjaisee.

Liisa saattoi ottaa nokoset pitkän päivän jälkeen.
Liisa saattoi ottaa nokoset pitkän päivän jälkeen.

Treffi-ilta veneessä

Aamun valjetessa tuuli nostattaa vauhdin purjeisiin ja miehistö valpastuu. Taas mennään, ja hymy on herkässä. Padasjoen satama häämöttää. Reilun 23 tunnin seilauksen päätteeksi maalivene töräyttää Dynastarille merkin. Perillä ollaan.

– Ei tarvinnut keskeyttää, Ilkka kiittelee.

Aurinko paistaa täydeltä terältä. Kun vene lipuu satamaan, miehistö rullaa purjeet, kiristää köydet ja laskee lepuuttajat paikoilleen. Ilari hyppää uimaan.

– Mikolle ja minulle tämä oli kuin treffi-ilta, pääsimme ilman lapsia purjehtimaan, Liisa iloitsee.

Dynastar saa levähtää hetken määränpäässä. Anssi perheineen on luvannut seilata veneen alkuviikosta kotisatamaan. Kun ei kisata, kiireen voi unohtaa.

– Purjehduksen ystävä on energian ja luonnon säästäjä. Nautin äänettömästä etenemisestä, kippari kiteyttää.

Katso lisää Päijänne-kuvia kuvakarusellista.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2015.

Päijännepurjehdus 2017 Padasjoelta Jyväskylään järjestetään 21.7-23.7.

Matkailuauto on oma liikkuva hotellihuoneesi. Mutta tiedätkö, mihin saat sen yöksi pysäköidä? Keräsimme ohjeet.

Leirintäalue ei ole matkailuajoneuvolla liikkujan ainoa nukkumapaikka. Miltä kuulostaisi yö tanssilavan kupeessa?

1. Yövy yleisillä parkkipaikoilla ja levikkeillä

Jos matkustat matkailuajoneuvolla, voit nukkua muuallakin kuin leirintäalueella. Halutessasi saat pysähtyä huilaamaan vaikkapa Hietaniemen uimarannan tai Joulupukin pajakylän parkkipaikalle.

Yöpyessä on kuitenkin noudatettava vallitsevia pysäköintisääntöjä ja huomioitava varsinaisen leiriytymisen olevan kiellettyä. Leiriytymiseksi lasketaan esimerkiksi retkituolien sijoittaminen asuntovaunun ulkopuolelle ja matkailuvaunun tukijalkojen ulos ruuvaaminen.

2. Huoltoasema on hyvä paikka yöpyä

Voit nukkua matkailuajoneuvossa myös huoltoaseman parkkiruudussa. Useilla yöpymismahdollisuuden tarjoavilla pysähdyspaikoilla on erikseen osoitetut paikat karavaanareille.

Jos pääset kohteeseen vasta myöhään, leirintäalueet saattavat olla jo kiinni. Isot huoltoasemat tarjoavat silloin hyvät peruspalvelut vessoineen, ravintoloineen ja jätevesien tyhjennyspisteineen.

3. Pysäköi ja yövy metsätien raunassa

Erityisesti Lapissa on pitkiä metsäteitä, joiden varsilla ei ole leirintäalueita tai huoltoasemia. Silloin matkailuajoneuvon voi parkkeerata hiljaisen tieosuuden sivuun. Voit jättää karavaanin tällaiselle paikalle myös päivävaelluksen ajaksi. Muista kuitenkin, että yksityisillä teillä saa yöpyä vain maanomistajan luvalla.

4. Yöksi tanssilavan viereen

Haluaisitko laittaa jalalla koreasti? Erityisesti järvi- ja Keski-Suomen lavatanssipaikat pyrkivät houkuttelemaan matkailuajoneuvolla liikkujia huokein yöpymishinnoin. Leirintäalueen ollessa kaukana voi tanssilavan kupeessa uinuminen olla kesäkokemus parhaimmillaan. Kokeile esimerkiksi Eräjärveläistä Rönnin lavaa tai Syvälahden lavaa Kangasniemellä.  

Vinkit antoi leirintämatkailun valtakunnallisen keskusliiton SF Caravanin toiminnanjohtaja Timo Piilonen.