Tuija Friman löysi miehineen Malediiveilta paratiisin, jossa sukellusta harrastavat omatoimimatkailijat nauttivat leppoisasta menosta ja toimivista palveluista kohtuuhintaan.

Tässä sitä istutaan taas lentokoneessa miehen kanssa matkalla lomalle. Malediiveille! Selvisin aikoinani aivoleikkauksesta hengissä, ja sen jälkeen päätin täyttää loppuelämäni niillä asioilla, joista olen aina haaveillut. Polvessani on keinolumpio ja -nivel. Myös toinen polvi odottaa leikkausta, mutta eipä tuo ole tahtia haitannut.

Suoritimme sukelluskortit vasta yli nelikymppisinä. Siitä aukeni ihana vedenalainen maailma ja harrastus, joka on vienyt meitä ympäri maailmaa.

Malediivit oli meille uusi kohde. Ilmaston lämpeneminen nostaa merenpintaa, mikä on todellinen uhka Malediivien olemassaololle – maan korkeus merenpinnasta on keskimäärin vain 1,5 metriä. Syytä on siis pitää kiirettä, jos aikoo paikan nähdä.

Kätevää omatoimimatkailua

Malediivejä pidetään luksuskohteena ja sen hintatasoa korkeana. Tämä ei meitä pelottanut, vaan aloin etsiä edullista matkaa.

Saaret on jaettu paikallisen väestön asuttamiin ja lomakeskussaariin, jotka tarjoavat kalliita all-inclusive-palveluja. Turistisaarella on usein vain hotelli ravintoloineen ja rivi matalia kerrostaloja tai laguunien ylle rakennettuja bungaloweja. Näiden kohteiden viikkohinnat ovat useita tuhansia euroja. Ei kiitos!

Maafushin pikkku kaupat koreilevat vain väreillä. Ostoksilla Tuija Friman.
Maafushin pikkku kaupat koreilevat vain väreillä. Ostoksilla Tuija Friman.

Löysin kätevän lentoreitin Turkish Airlinesin valikoimasta. Matka-aika Istanbulin kautta on lyhyin, suoria lentoja Suomesta Malediiveille ei ole. Kone oli hyvä ja palvelu ruokineen ja juomineen erinomaista.

Malediivit on avannut pääsyn muutamalle paikallisväestön asuttamalle saarelle. Islaminuskoisessa maassa noudatetaan tiukkaa sharia-lakia, eivätkä valtaapitävät ole halunneet turistien sekoittavan sunnimuslimien arkea.

"Alkuvuosina jännitti, kuinka selviämme matkoilla kahdestaan, mutta aina on apua saatu."

Löysin meille sopivan kohteen Etelä-Malén atollilta. Maafushi on ensimmäinen turisteille avattu saari. Varasin majoituksen booking.com -sivuston kautta.
Sukellusharrastuksemme vuoksi emme juuri tee ryhmä- tai valmismatkoja.

Alkuvuosina hieman jännitti, kuinka selviämme kahdestaan vaikkapa lentokentiltä eteenpäin, mutta aina on apua saanut, miltei pyytämättä.

Ilman viskiä paikallisten tapaan

Malén lentokentällä matkalaukkuja ei tarkastettu, mutta eipä meillä tällä kertaa ollutkaan iltaviskiä lämmikkeeksi. Alkoholin tuonti Malediiveille on ehdottomasti kielletty, samoin sen käyttö. All-inclusive-saarilla turisteille tarjoillaan alkoholia, mutta muualla ei saa edes olutta.

Vaihdoimme lentokentällä 150 euroa paikalliseen valuuttaan, rufiyaan, ja sillä pärjäsi kaksi viikkoa Maafushin pienissä ruokakaupoissa. Saari ei ole shoppailuparatiisi.

Pääkaupunki Malén saari on täpötäyteen rakennettu, tilaa on vain ylöspäin.
Pääkaupunki Malén saari on täpötäyteen rakennettu, tilaa on vain ylöspäin.

"Laivamatka turkoonsinisen meren halki maksoi 1,5 euroa hengeltä."

Lentokenttä on Hulhulun saarella, lyhyen venematkan päässä Malésta. Laiva pääsaarelle lähtee 10 minuutin välein. Laukunkantajia riitti kaikille halukkaille. Kyyti maksoi 80 senttiä mieheen. Maléssa ajoimme taksilla lyhyen, neljä euroa maksaneen matkan Vilingilli -nimiseen terminaaliin, josta pääsimme Maafushille.

Rentouttava matka ihanan turkoosinsinisen meren kimmeltäessä ympärillämme kesti 1,5 tuntia ja maksoi 1,5 euroa hengeltä. Näin hissukseen matkatessa pääsee mukavasti tunnelmaan.

Maafushin pienessä satamassa oli vastassa kaksi majapaikkamme Isle Beach Inn’in iloista poikaa mukanaan pienet kärryt, joihin matkatavaramme laitettiin. Tie oli valkoista hiekkaa ja meri näkyi joka puolella. Mopoja pärisi ohitsemme. Henkilöautoja saarella on kolme.

Kylpyhuoneessa oli viisi erilaista suihkua.

Koillis–lounaissuunnassa pötköttävä, suunnikkaan muotoinen Maafushi on 1,3 kilometrin pituinen ja 250 metriä leveä. Asukkaita on noin 1 300.

Kävellessämme kärryjen perässä näimme tien varrella muutaman matalan hotellin. Saaren kaksi uimarantaa olivat samassa suunnassa kuin majoituksemme. Lounaiskolkassa saarta sijaitsee vankila.

Viisi suihkua ja riittävästi vettä

Isle Beach Inn vastasi täydellisesti unelmiamme. Valkoiseksi kalkitut seinät hohtivat auringonpaisteessa. Sisällä oli pieni vastaanottotiski, ruokailualue ja oleskelutila.

Huoneemme sijaitsi sisäpihan perällä ja pihaa ympäröi kalkittu muuri. Huone oli tilava, kivilattia sopivan viileä ja sänky ihanan iso. Kylpyhuoneessa oli viisi erilaista suihkua. Vettä tuli hyvällä paineella ja lämmintä vettä riitti.

Isle Beach Innin huoneisiin kuului oma piha-alue.
Isle Beach Innin huoneisiin kuului oma piha-alue.

Maafushissa on oma vedenpuhdistamo ja kraanavesi on juomakelpoista. Emme sitä kuitenkaan testanneet. Veden käyttöä ei rajoitettu mitenkään. Sähköä tuli ilman katkoksia ja huoneessa oli adapterit. Viemäröinti on hoidettu ympäristöystävällisesti, ja oma pieni voimalaitos tuottaa sähköä kierrätystä hyödyntäen.

Vuoden 2004 tsunami koetteli Malediivejä. Asutuista saarista yli 50 kärsi pahoja vaurioita.

Maafushilla kova jälleenrakentaminen jatkuu edelleen. Ihmeeksemme kuulimme, ettei valtio tue tätä toimintaa.

Maafushi sopii rauhallista ja leppoisaa matkailua suosivalle. 

Saaren pääkatu on paikoin valaistu. Kun liikkuu auringonlaskun jälkeen, on hyvä pitää taskulamppu mukana.

Maafushi on rauhallinen ja leppoisa kohde. Se tarjoaa varsin vähän viihdykettä juhlimista rakastaville. Heinäkuussa matkailijoita oli kourallinen.

Reidet lepattaen syvyyksiin

Maafushin yleinen uimarannata on valkohiekkainen, pitkä ja rauhallinen. Kokouimapuku on pakollinen.

Heppoisella bambusäleiköllä eristetyllä turistirannalla saa käyttää bikinejä. Ranta on osin kivikkoinen ja sen vesi usein tuulen sameaksi sekoittamaa.

Sukellusvaraukset olin tehnyt etukäteen netissä, saarella on kolme sukellusyritystä. Teimme molemmat 10 sukellusta, kaikki atollimme suojissa. Sukellusoppaat tarkistivat virtaukset aina ennen sukellusta. Palvelu oli mielestämme erittäin ammattitaitoista.

Sukellamme aina lämpimissä vesissä, joten emme käytä märkäpukuja. Lycraiset bodysuitit riittävät pitämään meduusat kurissa. Jos ei ole meduusoja, sukellan vain uimapuvussa – reidet iloisesti lepattaen.

Vedenalainen maailma oli upea.

Etelä-Malén atollin lajisto on runsas ja hyvin turisteilta säilynyt.
Etelä-Malén atollin lajisto on runsas ja hyvin turisteilta säilynyt.

Vedenalainen maailma oli upea ja lajisto runsas: näimme muun muassa karettikilpikonnia, kotkarauskuja, vaarallisia skorpioni- ja pallokaloja, monenlaisia värikkäitä pikkukaloja ja todella isoja meriahvenia ja Napoleon-kaloja.

Koskaan aiemmin emme ole onnistuneet jokaisella sukelluskerralla näkemään valko- tai mustaevähaita, jotka muuten ovat sukeltajille vaarattomia.

Värikkäiden korallien ja sienien lomassa oli mukavia pieniä luolia, joiden läpi saattoi sukeltaa. Luolien suulla oli valtavia eläviä ostereita. 

Paikoilleen jätetyt simpukankuoret  ja pelottomasti kohti tulevat kalat kertoivat siitä, ettei noilla vesillä ole ollut ylenmäärin turisteja.

Delfiinisaatossa kotimatkalle

Lähtöaamuna kokki tuli töihin tuntia aikaisemmin vain tehdäkseen meille aamiaisen. Matkalaukut ja selkäreput jälleen kärryssä kävelimme Malén vuorolaivalle.

Merimatkan aikana näimme delfiinejä, kuten niin monena päivänä ennenkin. Nyt ne tuntuivat saattavan meidät matkaan. Yksi hyppäsi näyttävän pystyhypyn kierteellä, kuin vielä viimeiseksi ilonpilkahdukseksi.

Matka Maafushiin

  • Loma-ajankohta: Heinäkuu, päivälämpötila 30–36˚C ja iltaisin 29–30˚C
  • Lennot: Turkish Airways, 794 e/hlö.
  • Majoitus: Isle Beach Inn, Maafushi, 20 e/yö/hlö, www.booking.com, maksu paikan päällä.
  • Ravintolassa: alkusalaatti  3–4 e, keitto 3 e, pääruoka 4–11 e, cola 1–2 e, mineraalivesi (1,5 l) 80 snt. Ravintolat ovat hotellin yhteydessä.
  • Ruokakaupassa: jugurtti 40 snt, nescafe mocha 240 ml 70 snt, banaanit 1 kg 2 e, vesi (1 l) 50 snt.
  • Sukellukset: 5 kertaa 160 e, 10 kertaa 300 e. Hinnat sisälsivät kaikki varusteet.
  • Muut Maksut: Kaikkiin ostoksiin ja laskuihin lisätään palvelumaksu 10 % ja turistivero 8 %. Turistilta peritään 6,2 euron maksu/yö, jonka hotelli kerää ja tilittää eteenpäin.

Saarelta saarelle

  • Maafushilta tehdään retkiä yhdeksälle samalla atollilla olevalle saarelle. Kaikkiin on saarimaksu, jolla rahoitetaan saarten siivousta ja huoltoa. Maksu on 4 eurosta jopa 149 euroon.
  • Omatoimiretkelle pääsee muutamaan paikallisten asuttamaan saareen vuorolaivoilla. Laiva Gulhiin lähtee kello 7.30, matka kestää puoli tuntia ja
    maksaa 1,5 euroa. Ellei halua jäädä yöksi, on palattava kello 16.25 lähtevällä laivalla. 
  • Guraidhoon saari vaatii ainakin yhden yön, sillä vuorolaiva lähtee kello 16.55 ja palaa aamulla kello 7. Vuorolaivat kulkevat perjantaita lukuun
    ottamatta joka päivä.
  • Kalliimpi vaihtoehto on pikavene, hinta esimerkiksi Malésta Maafushin saarelle on 235 euroa.

Artikkeli on julkaistu alun perin ET-lehdessä 19/2014.

Jos mielit lomalle tai haikailet pienestä paussista vierailla mailla, tammikuu on todennäköisesti paras aika matkustaa ulkomaille.

Yksi yli 55-vuotiaiden suosikkimatkustusajoista on tammikuu. Syy löytyy halvoista hinnoista. Kun perheellisten loma-aikasesonki päättyy, voi etelän lämpöön päästä halvimmillaan 200–300 eurolla.

– Jos työelämä ei määritä lomailuaikaa, voi matkaa suunnitteleva hyödyntää äkkilähdöt, neuvoo Finnmatkojen tiedottaja Salla Salo.

Huokeita matkoja myydään loppiaisen jälkeen. Muita yleensä edullisia matkustusaikoja ovat toukokuu ja syyskuu eli ennen ja jälkeen kesäsesongin.

Kanariansaaret ja Thaimaa ovat tammikuun suosikkikohteita. Thaimassa ilmasto on tällöin erinomainen, aurinko paistaa ja lämmintä on 25–30 astetta. Vähän lähemmäksi, kuten Kanarialle pääsee halvemmalla.

Enemmän kuin viikko?

Neljän viikon matkat ovat suosittuja yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Matkatoimistot räätälöivät tarvittaessa myös pidempiä 4–10 viikon matkoja.
Nousevia kiinnostuksen kohteita ovat Meksiko ja Dubai.

Tietoa edullisista äkkilähdöistä löytyy matkatoimistojen nettisivuilta ja matkahakukoneiden avulla. Kokeile esimerkiksi www.rantapallo.fi tai www.napsu.fi.

Lähetä postikortti kännykällä

Onko ystävälläsi kännykkä, johon ei voi lähettää kuvaviestejä? Ei hätää. Nyt voit ilahduttaa häntä lapsenlapsista tai reissusta otetulla kuvalla postikortin muodossa.

Lataa puhelimeesi Posti Mobiili -sovellus ja lähetä postikortti itse ottamallasi kuvalla suoraan puhelimesta. Aikaa säästää puolestaan se, ettei sinun tarvitse erikseen etsiä postimerkkiä tai -laatikkoa.

Posti Mobiili -sovellus, Android, iOS. Ilmainen.

Oho! 20 % yli 55-vuotiaista omistaa tabletin. Määrä on kasvanut kohisten, sillä vuonna 2012 tabletti oli viidellä prosentilla ikäryhmästä.

Koiravaljakolla ajo on hienoimpia tapoja kokea erämaan voima. Antauduimme rekikoirien ja Susi Nordmanin tarinoiden vietäväksi Kuusamossa.

Kun valjakko lähtee liikkeelle, haukku loppuu ja huskyt ovat yhtä jäntevää voimanpesää, juoksemisen riemua. Elämys on myös istua ah­kion kyydissä porontaljalla.

– Kaikkein vaikuttuneimpia ajelusta ovat olleet hauraat vanhukset tai vammautuneet, joiden elinpiiri saattaa muuten olla suppea, kertoo Jukka ”Susi” Nordman, 55, joka on jo vuosia pyörittänyt huskyfarmia Kuusamossa.

Parempaa kuin seksi. Näin luonnehti valjakko­retkeään muuan 73-vuotias britti, jolla oli ­ar­­­­vi­onsa­ pohjaksi muu­takin kuin elämänkokemusta. Upseerivuosinaan hän oli kouluttanut laskuvarjojoukkoja ja harrasti yhä triatlonia.

Ei kuitenkaan tarvitse olla teräsmies pysyäkseen koiravaljakon jalaksilla ja nauttiakseen luontoyhteydestä. Koirien sydämeenkäyvästä seurasta, vauhdin hurmasta, erämaan kauneudesta. Hiljaisuudesta.

Rekikoira ei hyydy edes 50 asteen pakkasessa.

Minä pääsen puikkoihin itse. Kokemaan, miten esi-isät ovat liikkuneet tiettömillä taipaleilla vuosituhansia. Ovathan Suomesta löytyneet vanhimmat reenjalakset peräisin kivikaudelta, ja koira on konettakin sitkeämpi ja viisaampi valinta arktisiin olosuhteisiin. Rekikoira kun ei hyydy edes 50 asteen pakkasessa ja lepää luontevasti myös lumen alla.

Kuin jääkiekkojoukkue

Nordmanin tilalla koiria on parisataa. Pihapiirin tunnelma on kuitenkin kodinomainen. Jokaisella koiralla on oma aitaus ja mökki – ja persoona. Luonteenlaadun mukaan kootaan myös valjakot. Kuka sopii kenenkin pariksi ja mihinkin asemaan: nokkelimmat kärkeen, vahvimmat kelkan eteen, joustavimmat puurtajat siihen väliin.

– Vähän samalla tavoin kuin jääkiekkovalmentaja miettii joukkuettaan, Susi selittää.

Yksi 14-vuotias eläkeläinenkin makailee omassa rauhassaan lähtöpaikan liepeillä – antaa nuoren polven vuorostaan revitellä.

– Koirat ovat minulle kuin lapsia, kun ei ole muitakaan lapsia siunaantunut, Susi Nordman sanoo. Ja kyllä sen näkee myös hänen otteistaan.

Mies tuntee jokaisen koiran nimeltä, paijaa ja puhelee. Antaa rajat ja ruuan. Päivässä kuluu 80 kiloa kuivamuonaa ja 50 kiloa lihaa. Vuodessa se tekee rapiat 50 000 euroa. Mutta asiakkaita on riittänyt, ja huolellinen hoiva on pitänyt lääkärikulut pieninä.

Juuri nyt Susi Nordmania huolestuttaa vain kulmilla liikkunut ahma.

– Se on pedoista fiksuin ja kavalin, menee läpi vaikka panssariaidasta.

– Koirillemme hyvä hoito on vielä tärkeämpää kuin lemmikeille, koska nämä ovat myös työkavereita ja perheenjäseniä, korostaa Jukka "Susi" Nordman.
– Koirillemme hyvä hoito on vielä tärkeämpää kuin lemmikeille, koska nämä ovat myös työkavereita ja perheenjäseniä, korostaa Jukka "Susi" Nordman.

Hiukan shamaanin vikaa

Jukka Nordman varttui Turun saaristossa ja oppi jo poikasena, että luonnossa pärjää vain sitä kunnioittamalla.

– Isäni antoi vahvan mallin. Hän taisi olla vähän shamaani, lumosi käärmeitä ja syötti lintuja kädestään.

Lappiin Jukan toi parikymmentä vuotta sitten eräopaskurssi.

– Olen aina tykännyt talvesta ja koirien kanssa touhuamisesta. Ehkä myös Jack Londonin tarinoilla on ollut vähän vaikutusta.

Vaimokin löytyi muutama vuosi sitten tunturista. Espoossa fysioterapeuttina työskennellyt Mirja Pyysiäinen oli juuri eronnut lähtiessään lomalle Lappiin.

– Osallistuin Kiilopäällä retkeen, jota Jukka veti. Lumikenkäni remmissä oli vikaa, jota opas joutui monesti korjailemaan, ja siitä se lähti kytemään, Mirja muistelee.

"Panin kaikkeni peliin romanttisia rakovalkeita myöten."

– Kun sain hänet seuraavan kerran täällä käymään, panin kaikkeni peliin romanttisia rakovalkeita myöten, Susi kertoo pilke silmäkulmassaan.

Nyt Mirja tuntee jo juurtuneensa tunturin kupeeseen, ja puuhaa riittää huskytilan konttorissa, kaupassa ja kahvilassa.

Kaataessaan teetä Mirja hymähtää, että aidot puusta koverretut kuksat EU kieltää kahviloilta hygienisyihin vedoten. Tämä puumassasta tehty kupikka on konepestävä. Byrokratiaan matkailuyrittäjä törmää usein muutenkin, mutta hyviä puolia on enemmän.

Kuusamossa maailma tulee luokse. Viime vuonna vieraita oli 35 maasta. Kielitaidolla on käyttöä, ja sitä laventavat myös tarhan harjoittelijat, toinen Venäjältä, toinen Ranskasta.

– Koirien hoito sitoo samalla tavalla kuin karja, joten apuvoimaa tarvitaan.

Legenda antaa vauhtia

Lähtönykäisy on raju, mutta onhan siitä varoitettu. Nyt koko vartalo liikkeeseen, joustavin polvin, kyyryssä kaarteisiin. Hetken kestää muistaa, että reen jalaksia kantapäillä kääntämällä pystyy hieman vaikuttamaan ajolinjoihin. Silti alkumatkasta muutama käppyrämänty tulee aika lähelle, varsinkin kyydissäni istuvaa kaveria.

Mutta hän vain hihkuu riemusta.

Suon yli kiidetään kuin ilmassa. Kärjessä painaa nimensä veroinen Pikkumusta jäänsinisine silmineen. Saman väriset kuin isännällään.

Lähinnä kelkkaa rehkivät isä ja poika, Ago ja Tatu. Ago on saanut nimensä moottoripyöräilijä Giacomo Agostinilta, joka on kurvaillut myös Nordmanin huskyilla. Koiravaljakko voi viilettää jopa viittäkymppiä.

Koiria nimetään tilalla vierailleiden julkkisten mukaan. Mukana haukkuvat myös Hanna Pakarinen ja kaikki Suomen presidentit.

Mutkaa ja muuta haastetta

Kuulen Suden huutelevan taustalla. Paksun lakin läpi kuuluu huonosti, ja seikkailunmaku saa veren kohisemaan korvissani. En pysähdy, arvelen hänen huhuilevan paikannimiä.

Taas tiukka kaarre: Sebastian Vettelin mutka? Siinä formulatähden tyttöystävä sai taannoin lumipesun ajamalla kinokseen.

Ylämäessä olen koirille avuksi ottamalla pari juoksuaskelta, kädet kelkan sarvissa. Sitten hyppy takaisin jalaksille – ja taas mennään! Lumi tanssii ympärillä kuin taikapöly.

Tauolla kysyn, mitä Susi huuteli.

– Vähän enemmän olisit voinut jarrutella mutkapaikoissa. Muuten näyttää sujuvan hyvin.

Huomaan suhtautuvani kehuihin yhtä innostuneesti kuin koirat.

Rekikoira kestää 50 asteen pakkasen ja lepää vaikka lumen alla.
Rekikoira kestää 50 asteen pakkasen ja lepää vaikka lumen alla.

Se koirien koira

Pysähdys ottaa eniten voimille. Jarrun päällä saa seistä tosissaan, koska koirilla on luontainen menohalu. Myös kuskin pudotessa kyydistä.

Sudelle itselleenkin on käynyt niin. Vuosia sitten, saatuaan oksiin sotkeutuneet valjaat suoraksi, koirat ampaisivat saman tien liikkeelle. Kuski jäi keskelle erämaata, kymmenien kilometrien päähän kotoa. Mies kiirehti manaillen koiriensa perään, mutta aika matkan hän sai hölkätä ennen kuin näki valjakkonsa järven jäällä. Susi huhuili silloista valjakon johtajaa, Trevoria, niin lempeästi kuin kykeni.

Ja Trevor kuuli, kääntyi ja johti valjakon liikuttuneen isäntänsä jalkojen juureen. Nyt jo kuolleen, viisaan koiran kuva on kotona kunniapaikalla.

Myrskyä ja lupauksia

Monesta myrskystä on selvitty – ja kevään pehmittämästä suosta, joka pani koirat melkein uimaan.

Mirja kertoo parista, joka oli pyytänyt lähiomaiset koirasafarille.

"Tulevat anopit astuivat vähän ihmeissään sisään."

– Pakkasta oli 30 astetta, mutta kaikilla oli kelpo varusteet. Vauhdikas kierros päättyi kauniisti koristellun kodan eteen. Tulevat anopit astuivat vähän ihmeissään sisään eivätkä huomanneet mitään erityistä, vaikka pappi oli ovella vastassa. Molempien naisten silmälasit nimittäin huurustuivat avotulen loimussa. ­Pian näkymä kuitenkin kirkastui ja tilaisuuden todellinen luonne, häät, paljastui kaikkien riemuksi, Mirja kuvailee.

– Sama pari on juhlinut hääpäiväänsä täällä myöhemminkin. Silloin heitä on vetänyt morsiamen kaimaksi ristitty Noora, joka häiden aikaan oli vasta pentu.

Tilan lastentarhasta Susi nappaa suukoteltavakseen 8-viikkoisen söpöläisen, joka uskalsi ulos ensimmäisenä.

– Johtaja-ainesta, mies kuiskii.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 4/2015.

  • Vaihtoehtoja on paljon: 5–30 kilometrin lenkkejä ja 2–5 vuorokautta kestäviä retkiä, yöpyminen mökeissä. Kaikki saavat ajo-opetuksen ennen lähtöä.
  • Esimerkiksi 10 kilometrin ajo kestää noin 45 minuuttia ja maksaa 85 euroa/henkilö.
  • Vinkki: sopii lahjaksi myös varttuneemmalle väelle.
  • Erä-Susi Huskies, Rukajärventie 30, Rukatunturi, Kuusamo. www.erasusi.com

Yhdelle se on retki tulivuorelle, toiselle sukellus Karibianmereen. Poimimme parhaat elämykset lännestä itään.

1. Hallasan, Etelä-Korea

Eteläkorealaisten lomaparatiisi Jeju sijaitsee noin 90 kilometriä mannermaasta etelään. Saaren keskustaa hallitsee maan korkein vuori, 1 950 metriä korkea Hallasan.

Tulivuori on patikoitsijoiden suosiossa, ja ylös pääsee hyvin merkittyjä reittejä. Lyhin on vajaan neljän kilometrin mittainen Yeongsil. Se alkaa kilometrin korkeudesta ja päätyy reiluun 1 700 metriin. Nousu kestää kunnosta riippuen pari kolme tuntia, laskeutuminen puolitoista tuntia.

Maisemat ovat huikeat. Kesällä kukkaloisto hivelee silmää. Ruskan aikaan lehtipuut ovat kauniin kirjavia, ja talvella lumi peittää huipun.

Jos haluaa kivuta ylös asti, on valittava reitiksi pitkä ja haastava Gwaneumsa tai Seongpanak. Niille on lähdettävä aamutuimaan ja urakkaan on varattava koko päivä. Vuorella ei voi yöpyä.

Meno-paluulennot Souliin alkaen 600 €. Lennot Soulista Jejulle 50–100 €.

2. Barbados, Karibia

Maalla kömpelö, vedessä sulava­liikkeinen. Kilpikonnan kohtaaminen jää mieleen.
Maalla kömpelö, vedessä sulava­liikkeinen. Kilpikonnan kohtaaminen jää mieleen.

Huljutan maskia vedessä ja puristan snorkkelia huulillani. Katamaraanin kapteeni rauhoittelee: ihan helppoa. En usko.

Näky Karibianmeren pinnan alla on kuitenkin niin palkitseva, että unohdan jännittää. Kymmenkunta merikilpikonnaa ui uskomattoman sulavasti kerätessään vedestä retkenjärjestäjän lahjoittamia makupaloja.

Ne ojentavat raajojaan kuin siipiä ja vaihtavat salamannopeasti suuntaa. Olympia-uimari Michael Phelps jäisi kakkoseksi. Nopeasti konna myös katoaa Karibianmeren turkoosiin.

Kun vedenalaiset ihmeet riittävät, voi loikoilla Crane-rannan valkealla hiekalla iskemässä silmää taskuravuille. Ne ovat yhtä hauskoja kuin Kolumbiassa.

12 päivän matka alkaen 2 800 €. Meno-paluulennot Helsinki–Bridgetown alkaen 790 €.

3. Lofootit, Norja

Meren myrskytessä on hienoa nukkua laiturille rakennetussa mökissa.
Meren myrskytessä on hienoa nukkua laiturille rakennetussa mökissa.

Jalkani juuresta nousee vuori jyrkästi kilometrin korkeuteen, ja saman jalan juuresta laskee merenpohja jyrkästi kahden kilometrin syvyyteen. Tieto jähmettää.

Lofoottien saaret suojaavat Pohjois-Norjaa kuin kilpi. Kun sataa, sataa kunnolla. Kun paistaa, on lämmintä kuin linnunpesässä.

Andenesissa asuva valassafariyrittäjä ei lähde merelle kovan tuulen takia. Lintuja, kuten kauniita lunneja, näkee ja kuulee paljon. Lauttamatkalla Moskenesista mantereelle pongaamme miekkavalaita.

Ajomatkaa Torniosta Pohjois-Ruotsin läpi noin 800 km. Polttoaine ja ruoka ovat samanhintaisia kuin Suomessa. Yö Eliassen-hostellissa kahdelle noin 80 €.

4. Angel Falls, Venezuela

Angel Falls on maailman korkein putous, 978 metriä.
Angel Falls on maailman korkein putous, 978 metriä.

Istun ahtaassa pikkukoneessa ja ihastelen, kuinka alapuolella levittäytyy Venezuelan rehevä viidakko kiemurtelevine jokiuomineen. Edessä siintää jyrkkäseinäisiä vuoria, joiden laki oli tasainen kuin pöytä. Ne ovat Guyanan ylänköalueen tepui-vuoria.

Yhtäkkiä kone pudottaa korkeutta ja sukeltaa moottori pauhaten vuorten ympäröimään solaan, Paholaisen kanjoniin. Seinämien välissä on jylhä jyristellä, mutta minä odotan jotain vielä mahtavampaa. Ohjaaja vinkkaa vasemmalle, ja koneessa käy kohahdus. Vasten kilometrin korkuista Auyàntepui-vuorta pärskyy Angel Falls, maailman korkein putous.

Pilviin verhoutuneen vuoren laelta syöksyvät vesimassat hajoavat tuulen voimasta sadunomaiselta näyttäväksi usvaksi. Alhaalla vesi kerääntyi uudelleen joeksi kadotakseen viidakon kätköihin.

Putous on nimetty amerikkalaisen kullanetsijän Jimmie Angelin mukaan. Hän laskeutui 1937 Auyàntepuin huipulle yksitasollaan, mutta ei pystynyt enää nousemaan ilmaan. Patikkamatka alas kesti 11 päivää.

Meno-paluulennot Caracasiin alkaen noin 1 500 €. Viiden päivän retki Caracasista Angel Fallsille 770 €.
Kolmen päivän retki Ciudad Bolivarista 350 €.

5. Madeira, Portugali

Madeiran levadat johdattavat kulkijan suoraan sisään maisemaan.
Madeiran levadat johdattavat kulkijan suoraan sisään maisemaan.

Madeiran vaihteleva sää yllättää juuri vaelluspäivänä. Vettä tihuttaa, ja näkyvyys on välillä vain muutama metri. Rabacalin-reitillä laakeripuumetsän vehreys tekee vaikutuksen. Mukana on opas, joka nimeää kasveja sieltä, täältä ja tuolta. Hotellilta saadut eväät takaavat, että energiaa riittää koko 11 kilometrin matkaan.

Saarella on eritasoisia ja -pituisia patikointireittejä, joita voi kulkea järjestetyillä retkillä tai omin päin. Polkuja ei ole aina merkittu hyvin, joten kannattaa olla tarkkana, ettei eksy. Osa kulkee pitkin rinteille rakennettuja kastelukanavia, levadoja. Saaren korkein huippu Pico Ruivo on pilvettömänä päivänä hieno retkikohde.

Viehättävä majatalo Dorisol Pousada dos Vinhaticos sijaitsee upeissa vuoristomaisemissa noin 26 kilometriä saaren pääkaupungista Funchalista. Hirsinen vierasmaja on suomalaisten rakentama.

Viikon matka alkaen noin 600 €. Kukkafestivaalit 7–13.4.2016.

Helsingin matkamessut lääkitsevät matkakuumetta tehokkaasti. Mihin toimittaja Jaakko Selin sortuu aina messuilla?

Matka 2017 -messut ovat Pohjoismaiden suurin matkailutapahtuma. Mitä siellä kannattaa tutkia tänä vuonna?

Maailmanmatkaaja, toimittaja, ET Matkaopas -lehden kolumnisti Jaakko Selin vinkkaa näin:

 

"Messuilla turhautuu helposti, jos lähtee fiilistelemään menneiden lomien tunnelmaa ja etsimään tuttuja hotelleja tutuista paikoista. Ja itse kuitenkin sorrun siihen aina.

Vietin marraskuun alussa pohjoisessa jo toisen kerran loman teemalla ”ruskan jälkeen, ennen lunta". Tykästyin Norjan Karasjoen seutuun, joten aion hakea matkamessuilta lisätietoa talvilomista siellä ja Tromssassa ja Kirkkoniemessä. Ne ovat tuttuja lapsuuden kesälomilta, mutta talvi on vielä siellä kokematta.

Puiston täytyy olla jotenkin supermerkittävä.

Satavuotisen Suomen kunniaksi avattava Hossan kansallispuisto on pakko katsastaa. Se on pinta-alaltaan kovin pieni, joten sen täytyy olla jotenkin supermerkittävä Suomelle. Lisätietoa siitä ja myös uudesta Teijon kansallispuistosta lähden taatusti etsimään.

Myös Teijon kupeessa oleva Mathildedalin ruukkikylä sulattaa  meikäläisen sydämen, joten haluan nähdä, miten he osaavat tuoda itseään tykö messuilla.

Kuva Hossasta, Metsähallitus/ Hannu Huttu

Italian Apulian maakunta on melkein valloittamatta, joten sinne mars! Vietän paljon aikaa Pohjois-Italiassa muotihommissa ja hämmästyn monesti sitä, miten erilaisia kaikki Italian maakunnat ovat. Apulia kiinnostaa tavattomasti!"

Matka 2017 -messut Helsingin Messukeskuksessa 19.-22. tammikuuta.