Riberborgissa on oma ranta koirille ja liikuntarajoitteisille. Rannalta voi katsella televisiosarja Sillasta tuttua näkymää, Juutinrauman siltaa.
Riberborgissa on oma ranta koirille ja liikuntarajoitteisille. Rannalta voi katsella televisiosarja Sillasta tuttua näkymää, Juutinrauman siltaa.

Juutinrauman silta on niin kiinnostava, että se sai oman tv-sarjan. Sen päässä odottavat Malmön upeat rannat, puistot, ravintolat ja ihmiset.

Alkusanat

"Kävin merellisessä Malmössä talvella ja päätin palata sinne kesällä. Polkupyörällä pääsee kätevästi vaikka rannalle, puistoihin, oopperaan ja ostoksille.

Eteläeurooppalaisuus tuntuu ja näkyy, ja tunnelma on rennompi kuin Tukholmassa. Monikulttuurisuudesta kertovat värikkäät ravintolat ja ruokapuodit. Möllevångenin alueella voi syödä kymmenien ruokakulttuurien helmiä. Ravintolassa syöminen on edullista. Hienoja maamerkkejä on kiva katsella."

Reija Ypyä, toimittaja

5 syytä lähteä Malmöön

  1. Lentoaika Helsingistä vain pari tuntia.
  2. Erilaista, eteläeurooppalaista Ruotsia. Rennompi tunnelma kuin Tukholmassa.
  3. Tekemistä kaikille! Puistoja, rantoja, oopperaa ja ostoksia.
  4. Kävely ja pyöräily on helppoa Malmössä.
  5. Mielenkiintoinen, monikulttuurinen ja värikäs. Tämä näkyy myös ruokakulttuurissa.

Malmö sopii kulttuurista kiinnostuneelle uteliaalle matkailijalle, joka on jo nähnyt Berliinin ja haluaa pitää hauskaa lähellä.

Lilla torgin baareissa saa ystäviä.
Lilla torgin baareissa saa ystäviä.

Hyvä tietää

  • Nopeinta on lentää Kööpenhaminaan ja hypätä Kastrupin lentokentältä junaan, joka ajaa Malmöhön Juutinrauman siltaa. Edestakainen lento Helsingistä alkaen 69 e. Junamatka kestää puoli tuntia, 11 e.
  • Malmö on aika pienikokoinen. Keskustasta kaupungin reunalle on noin 10 km. Kävellenkin pärjää, mutta pyörä on paras kulkuväline. Pyöräteitä on 490 km. Esimerkiksi Travel shop vuokraa pyörän kolmeksi päiväksi, 40 e.
  • Bussissa ei voi maksaa käteisellä. Lataa Skånetrafiken-sovellus älypuhelimeesi ja voit helposti ostaa kaikki matkaliput luottokortilla. Voit myös ostaa rautatieasemalta 24 tai 72 tunnin bussilipun. Hinnat 7 ja 17 e.
  • Takseilla on kiinteät hinnat. Esimerkiksi puolen tunnin matka Malmön rautatieasemalta Kastrupin lentokentälle Tanskaan maksaa noin 90 e. taxiskane.com
  • Julkinen liikenne ja ravintolassa syöminen ovat edullisempia kuin Suomessa. Paikallisten mukaan Malmön hintataso on Tukholmaa alhaisempi.
  • Ruotsin kruunuja kannattaa vaihtaa mukaan vaikkapa Forexin toimistossa. Suomalainen debit/credit-pankkikortti kelpaa Ruotsissa lähes kaikkialla.
  • 1 kruunu = 0,11 euroa.

Rautatieaseman pyöräparkki täyttyy aamulla nopeasti.
Rautatieaseman pyöräparkki täyttyy aamulla nopeasti.

Kolme hotellia

Kallis: Clarion Hotel

Moderni keskustahotelli, upea näköala joka huoneesta. Monipuolinen aamupala englantilaisesta vegaaniseen vaihtoehtoon. 2 hh alkaen 126 e. 

Halpa: Grand Hotel Garden

Aivan keskustassa. Mukavat huoneet, hyvä buffetaamiainen, viehättävä kattopuutarha. Asukkaille ilmainen sauna ja kuntosali. 2 hh alkaen 74 e. 

Yllättävä: First Camp Malmö

Meren rannalla olevissa mökeissä on kylpyhuone ja minikeittiö, kalustettu patio ja oma pysäköintipaikka. Keskustaan 10 km. Näkymät Juutinrauman sillalle. Yöpyminen 125 e, peti neljälle.

Clarion Hotel kurkottaa 85 metriin.
Clarion Hotel kurkottaa 85 metriin.

Tutustu malmöläiseen

Kansanluonne: Malmöläinen on kohtelias, kepeän iloinen ja positiivinen, kuten muutkin ruotsalaiset. Tanskalaisvaikutteita ovat rentous ja puheliaisuus. Malmöläinen kertoo mielellään mielipiteensä.

Arvot: Avoimuus, tasa-arvo, ympäristötietoisuus ja terveet elämäntavat. Elävä, suvaitseva monikulttuurisuus. Malmö on Ruotsin monikulttuurisin kaupunki.

Kehu tästä: Malmöläiset ovat ylpeitä kaikki kulttuurit kattavasta ravintolatarjonnastaan. He ovat myös trendien edelläkävijöitä esimerkiksi kevyen musiikin alalla.

Tabu: Rakkaus jalkapalloon on suurta. Paikallinen julkkis, jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovic, 34, on kaiken arvostelun yläpuolella. Älä missään tapauksessa epäile 34-vuotiasta liian vanhaksi Ruotsin maajoukkueeseen.

Möllevångs-torget on herkkuparatiisi.
Möllevångs-torget on herkkuparatiisi.

Sosiaalinen pelisääntö: Tervehdi, kysy "hur mår du?" ja rupattele. Ruotsissa vältellään riitoja ja neuvotellaan. Älä töksäytä totuutta pöytään.

Juuri nyt: Rakenteilla on uusi kauppahalli ja pyöräilijöihin erikoistunut hotelli.

Oho!

  • Malmöläinen hakee oluensa ja viinansa Saksasta noin 250 kilometrin päästä.
  • Moni tanskalainen asuu Malmössä, jossa asunnot ovat halvempia kuin Tanskassa. Toisaalta moni malmöläinen käy Tanskassa töissä parempien palkkojen takia.
  • Puolet asukkaista on alle 36-vuotiaita. Kolmasosa asukkaista on maahanmuuttajia. Maahanmuuttajia on 177 eri maasta.
  • Silta Tanskaan, yliopisto ja uudisrakentaminen selittävät kaupungin menestyksen.

VIihtyisä Far i hatten -ravintola sijaitsee Folkets parkissa.
VIihtyisä Far i hatten -ravintola sijaitsee Folkets parkissa.

Ekaa kertaa Malmössä? Nämä on pakko kokea

1. Juutinrauman silta 

Televisiosarja Sillasta tuttua näkymää voi katsella Ribersborgsin hiekkarannalta tai vuonna 1892 avatun kylpylaitoksen Ribersborgs Kallbadhusin saunasta ja uimapaikalta. Siltaa voi ihailla myös trendikkään Västra Hamnen -kaupunginosan ravintoloiden terasseilta vaikkapa kuohuviiniä siemaillen. Samoilta terasseilta näkyvät kaupungin hienoimmat auringonlaskut.

2. Lilla torg -aukio 

Sekä matkailijat että paikalliset suosivat söpöä vanhankaupungin aukiota, jossa on paljon terassikahviloita ja -ravintoloita. Hedmanska Gården -sisäpihalla on kiinnostavia käsityöpuoteja ja taidegallerioita. Parinsadan metrin päässä alkaa kauppoja pursuava kävelykatualue.

3. Turning torso -rakennus 

Vuonna 2005 valmistuneen, 190 metriä korkean rakennuksen runko kiertyy hauskasti kiemuraksi 90 astetta akselinsa ympäri. Kerroksia on 54, alimmissa kerroksissa on toimistotilaa ja ylemmissä sekä asuntoja että toimistoja. Muutamina viikkoina elokuussa Torsoon järjestetään tutustumiskäyntejä. Lisätietoja matkailutoimistosta.

Malmön maamerkki, Turning torso, on 54-kerroksinen.
Malmön maamerkki, Turning torso, on 54-kerroksinen.

4. Puistot 

Vierekkäiset Slottsparken ja Kungsparken ovat ihania vihreitä keitaita, joiden välissä pujottelee kanaaleja. Pildammsparkenissa on ankkalampia ja kauniita lehtoja. Ihmiset grillaavat ja lepäävät puistoissa. Kesällä niissä on ohjelmaa jumpasta teatteriin ja musiikkiin.

Vanhin puisto, 1800-luvun Folkets park toimi aiemmin työväen huvittelupaikkana teattereineen ja esiintymislavoineen. Nykyään siellä on huvipuisto ja ravintoloita. 1930-luvulla rakennetussa itämaistyylisessä Moriska- paviljongissa on usein konsertteja ja muita tapahtumia.

5. Malmö Live -konserttitalo 

Musiikin, taiteen ja designin keskus on Malmö Live -konserttitalo. Muun muassa Malmön sinfoniaorkesteri esiintyy täällä. Talossa on myös hotelli ja ylimmässä 25. kerroksessa ravintola, josta on kaupungin parhaat näkymät. Ylellinen drinkki 85 metriä merenpinnan yläpuolella?

 

Malmön ravintolat x 6

Ruotsin falafelpääkaupunki sai lempinimensä lähi-idän ruokia tarjoavien kioskiensa takia. Parhaat kasvispullat myy Falafel no 1 ja Jalla Jalla.
Ruotsin falafelpääkaupunki sai lempinimensä lähi-idän ruokia tarjoavien kioskiensa takia. Parhaat kasvispullat myy Falafel no 1 ja Jalla Jalla.
  1. Välfärden kök & kaffe. Hurraa ekologisuus ja lähiruoka! Raikasta, kekseliästä murkinaa, hauska sisustus. Opiskelijoiden suosiossa. Anckargripsgatan 3. 
  2. Shamiat. Monikulttuurinen Möllevångstorgetin alue lähikatuineen tarjoaa ainakin ruotsalaista, persialaista, thaimaalaista, vietnamilaista, intialaista ja libanonilaista ruokaa. Arkisin kello 11-15 aterian juomineen saa 6-9 eurolla. Yksi uusimmista ravintolatulokkaista on syyrialainen Shamiat. Södra Skolgatan 35. 
  3. Occo. Herkullisia aterioita, ylellinen sisustus. 16 lajin meze-annos 35 e. Kaupungissa on paljon muitakin libanonilaisravintoloita, sillä Libanonista tuli paljon pakolaisia 1980-luvulla. Drottningtorget 6. 
  4. Limhamn Fiskrökeri. Pyörämatkan päässä keskustasta sijaitsee kalakauppa ja kotoisa ravintola, jossa saa todella tuoretta kalaa ja mereneläviä. Päivän annos 9 e. Strandgatan 1. limhamnsfiskrokeri.se Myös Malmön linnan lähellä olevista kuvauksellisista kalakojuista saa tuoretta kalaa. 
  5. Salt & Sill Deli Malmö. Mutkaton ruokabaari rautatieasemalla. Ruotsalaista husmanskonstia hienostuneesti ja kohtuuhintaan. 
  6. Parhaat ravintolat. Pohjoismaiden ravintolaopas White Guide listaa kaupungin ykkösravintolat: Restaurang Vollmers, Bloom in the park, Bastardo. Menut 45-100 e.

 

Malmön kahvilat x 6

St. Jacobs Stenugnsbagerissa on sisäpiha kahvilan asiakkaille.
St. Jacobs Stenugnsbagerissa on sisäpiha kahvilan asiakkaille.

  1. Slottsträdgårdens kaféHoukutteleva puutarhakahvila Malmön linnan kupeessa. Pöytiä ulkona ja kasvihuoneessa. Tarjolla porkkanakakkua, sitruunamarenkipiirakkaa ja ruokaa. Avoinna vain 30.9. asti. Malmöhusvägen 8. 
  2. Lilla kafferosteriet1600-luvulla rakennetun talon viihtyisän sisäpihan ovella on vitsikäs lappu: "no wi-fi, just good coffee". Tarjolla onkin kaupungin trendikkäin kahvivalikoima, jopa neljä eri suodatinkahvia, ja muhkeat leivonnaiset. Baltzarsgatan 24. 
  3. St Jacobs stenugnbageriMeheviä kiviuunissa paistettuja leipiä, tuoksuvia kanelipullia, rapeita pikkuleipiä ja hyviä torttuja. Supersöpö leipomo-kahvila on kuin suoraan Peppi Pitkätossu -kirjasta. Pöytiä on myös viihtyisällä sisäpihalla vanhojen talojen kupeessa. Klostergatan 9. stjakobs.se
  4. Kafé AgnezVanhassa talossa on valtavan kodikasta! Tarjolla on vegaanisia leivonnaisia, raakakakkuja ja muita terveellisiä herkkuja. Agnesgatan 11. 
  5. Bagdad bageri. Pieni leipomo-kahvila Möllanissa. Todella tuoreet baklavat ja muut Lähi-idän leivonnaiset. Kolme iloista irakilaista omistajaa. Claesgatan 3.
  6. Konditori HollandiaPerinteinen ja tyylikäs paikka, kaupungin vanhin konditoria-kahvila, perustettu 1903. Kookospalloja ja mansikkaleivoksia, olkaa hyvä. Södra Förstadsgatan 8. 

Saga Höggren työskentelee Limhamn Fiskrökeri -ravintolassa.
Saga Höggren työskentelee Limhamn Fiskrökeri -ravintolassa.

 

Ostoksille!

Jos aikaa ostoksille on vähän, keskity Södergataniin ja Södra Förstadsgataniin sivukatuineen. Löydät sekä ketjuvaatteita, ruotsalaista designia että eksoottisia kankaita.

1. Käsityö ja kuvataide

Lilla torgin kyljessä olevalla keskiaikaisella Hedmanska Gården -pihalla on kiinnostavia käsityöpuoteja ja taidegallerioita. Galleria Gustus myy veikeää ja kohtuuhintaista keramiikkaa. Kolmikerroksisessa Malmö Form Design Centerissä on näyttelyitä ja kiinnostava putiikki. Alakerran kahvilassa voi lueskella taidelehtiä. Formagruppen on paikallisten käsityöläisten myymälä, jossa on tarjolla upeita käsitöitä eri materiaaleista. Gåsatofflor myy ruotsalaisia puukenkiä. 

2. Triangeln

Kävelykatu, gågatan, kulkee Stortorgetilta Gustav Adolfs torgille ja päättyy Triangeln-kauppakeskukselle. Kävelykadulla on ketjuliikkeitä Tigeristä Zaraan, mutta myös kiinnostavia pikkupuoteja ja kahviloita. Triangelnissa on 140 liikettä. 

Puukengät ovat hyvä tuliainen.
Puukengät ovat hyvä tuliainen.

3. Ab Småland

Viehättävä lifestyle-kauppa, jossa yhdistetään ekologisesti ja yllätyksellisesti vanhaa uuteen. Huonekaluja, vaatteita, astioita, sisustustarvikkeita, viherkasveja ja kahvila. Liikkeessä on myös puuhapiste, jossa voi tuunata huonekaluja tai painaa omia kankaita. Iltaisin järjestetään erilaisia kursseja. Joka torstai aamujooga klo 7.30. Södra Förstadsgatan 25/27. 

4. Yalla Trappan

Rosengårdin lähiössä maahanmuuttajanaiset pitävät värikästä lounaskahvilaa, jossa on myös putiikki, ompelimo ja monenlaista toimintaa. Von Rosens väg 1. 

5. Emporia

Pohjoismaiden suurin kauppakeskus sijaitsee muutaman minuutin junamatkan päässä keskustasta. Noin 200 liikettä kolmessa kerroksessa. Hanki tanskalaista designia, italialaista muotia tai viimeistä huutoa oleva kännykkä. 25 000 asiakasta päivässä. Kattoterassilta on hienot näkymät. Hyllie Boulevard 19. 

6. Kirpputori

Kesäsunnuntaisin Drottningtorgetilla.

 

Neljä opastettua retkeä 

Tutustu kaupunkiin kävellen, pyöräillen tai veneellä. Opastetulla reissulla pääsee aitoon tunnelmaan.

1. Kanaalikierros 

Tunnin kierros on mainio, sillä laiva käy kaikkien kiinnostavien nähtävyyksien tuntumassa, 15 e. Mukaan voi ottaa omat eväät. Kanaaleja voi kulkea myös polkuveneellä. Flottanin kierroksella kuulee elävää musiikkia ja pääsee laulamaan itse. Ruokailukin onnistuu.

2. Zlatanin jäljillä 

Kryddvandring i Rosengård -kierroksella käydään maahanmuuttaja-asukkaiden yrttitarhoissa, maistetaan falafelia ja tutustutaan alueen kulttuuriin. Tietenkin käydään myös Rosengårdin suuren pojan, jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicin entisellä kotitalolla. 31 e. Lisätietoa.

3. Sagan perään 

Fiktiivisten hahmojen Saga Norénin ja Martin Rohden jalanjäljille ja tv-sarja Sillan kuvauspaikoille pääsee opastetulla 2,5 tunnin bussiretkellä. Bussin tv-ruudulta näkee kohtauksia sarjasta aidoilla kuvauspaikoilla. Samalla opas kertoo taustatietoa sarjasta. 41 e. Lisätietoa.

4. Makumatkalle 

Koe Malmön paras falafel-paikka ja kiinnostavin libanonilainen ravintola. Kiinnostavalla Smaktur Malmö -kierroksella pysähdytään ravintoloihin ja herkkukauppoihin maistamaan ruotsalaisia ja ulkomaisia herkkuja. Matkaa tehdään pyörällä tai bussilla. Reitillä on 4-6 pysähdystä. 42-75 e. Lisätietoa.

Liikennekulttuuri on kohteliasta.
Liikennekulttuuri on kohteliasta.

 

Muita vinkkejä

  • Drottningtorgetin ympäristö on nosteessa. Siellä on suosittuja ravintoloita ja viikonloppuisin kirppareita sekä maatilatuottajien myyntitoreja.
  • Turistin ei kannata vuokrata autoa eikä oikeastaan ajaa bussillakaan. Malmö on pyöräilijän paratiisi: edulliset vuokrapyörät ja upea pyörätieverkosto.
  • Malmöstä pääsee Ystadiin junalla tunnissa. Ystad on television Wallandereista tuttu ihana kaupunki: on kumpuilevia tasankoja, kaukana siinätviä valkeita mökkejä ja 40 kilometriä rantaa. keskiaikaiset, pastellinväriset talot ja mukulakivikadut ovat söpöjä. Wallander-paikkojen lisäksi Ystadista löytyy kiinnostavia museoita, taidegallerioita ja putiikkeja.

Ystadin ranta.
Ystadin ranta.

Kuittisen kylässä Aunuksen Karjalassa on lämpimänä kesäiltana jotain taianomaista, menneen maailman tunnelmaa. Ilmassa leijuu vieno saunanlämmityksen ja sireenien tuoksu.

Lähden tallustelemaan kyläraittia, jossa kaikki vastaantulijat huomioivat minut: tervehtivät karjalan kielellä tai venäjäksi, ja pysähtyvät juttelemaan. Paikalla on paljon kaupungista tulleita, kesälomaa viettäviä lapsenlapsia, vunukoita.

Kohtaamisen helppous rentouttaa turistinkin, ja alan hymyillä ja katsoa tapittaa kaikkia silmiin. Kylän värikkäät puutalot ovat syötävän suloisen näköisiä. Kaunis kesä ja iloiset ihmiset saavat puutarhat näyttämään paratiisilta, vaikka talvella näkymä on varmasti ankeampi.

Saavumme kylää halkovalle Megrera-joelle, jonka törmällä istuu ukko tupakilla. Helteisessä kesäillassa en voi vastustaa pikaista kastautumista. Uidessa tutustun kymmenvuotiaisiin tyttöihin, jotka haluavat harjoitella kanssani englannin puhumista.

Piipahdan pienessä kaupassa ostamassa Baltika-oluen. Samasta oven avauksesta kauppaan tuodaan tuoretta leipää puulaatikossa. Kuittisessa on muuten kolme ruokakauppaa, vaikka asukkaita ei ole kuin muutama sata.

Jatkamme matkaa ja näemme pariskunnan maalaavan vihreää taloa. Venäläinen poppi raikaa autostereoista. Svetlana Polupehova ja hänen miehensä Alik Ismi poseeraavat meille auliisti. Ylitän itseni sönkkäämällä 30 vuoden takaista kouluvenäjää. Eleitä vaan peliin, ja ymmärrys syntyy avoimuudella ja uteliaisuudella.

Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.
Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.

Seuraavan talon pihalla Tatjana Arhipova pesee räsymattoja, ja miehensä Sergei Arhipov juttelee naapurin kanssa aitaan nojaten.  

Naapurin pihapiiri on räjäyttävän värikäs! Tamara Nemolotova on maalannut sadunomaisilla hahmoilla niin talonsa, saunansa kuin kanalansa. Vanha romu-Ladakin on koristemaalattu, ja piha on täynnä hassua kierrätystaidetta: muovisista vesikanistereista tehtyjä possuja, eläinhahmoiksi maalattuja tynnyreitä.

– Olen matematiikan opettaja, mutta sisälläni asuu pieni taiteilija, Tamara nauraa.

Olen saanut kutsun tulla syömään ja saunomaan Tamaralle. Hän on laittanut pöydän koreaksi.

Mummon lämmin kyly

Tamaran kyly eli sauna on tunnelmallinen, ja paljon isompi kuin suomalaissaunat. Hän on rakentanut pienen uima-altaankin kylyn eteen.

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen yöpyy Tamaran tuvassa. Vilvoitellessaan saunan terassilla hän kertoo jo lapsena Kerimäellä kuulleensa kotikylän vanhusten tarinoita rajantakaisen Karjalan laulumaista.

– Alue tuntui olevan lähellä mutta kaukana. Tutkailin pikkupoikana pieniä sahalaitareunaisia tsasounan kuvia, ja alkukipinä Karjala-innostukseen syttyi.

Kiinnostus ei ainakaan vähentynyt, kun Heikki opiskeli historiaa ja ryhtyi opettajaksi.

– Tulin Aunukseen ensimmäisen kerran 1997 seurakuntaryhmän mukana. Neukkutyylinen hotelli Olonia oli täysi, ja minulle alettiin etsiä kotimajoitusta.

Lopulta Heikin luo ajoi nuori poika Ladalla hirvittävää vauhtia. Vanha huivipäinen mummo istui etupenkillä.

– Minut tuotiin Kuittisiin, 16 kilometrin päähän kaupungista. Sauna oli lämpimänä, mummo tarjosi ruokaa ja mankeloiduissa lakanoissa vaivuin nopeasti uneen. Aamulla heräsin karjan kelloihin, ja tuli samanlainen tunne kuin lapsuudessa. Ikuinen rakkaus kylään syntyi tuolloin.

Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.
Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.

Seurakunnan matkalla tehtiin paljon vapaaehtoistyötä, ja koteihin vietiin tarpeellista tavaraa kiukaista vaatteisiin.

– Olin usein järjestöjen ja seurakunnan matkoilla apuna, koska ne tekevät pyyteetöntä työtä. Veimme täällä kylällä tavaraa tarvitseville. Ne olivat avartavia matkoja, meitä oli yleensä pari kolme äijää kantoapuna. Yövyin aina perheissä ja pääsin sisään ihmisten elämään. Kontaktit ovat harventuneet, sillä väkeä on kuollut vanhemmasta päästä, mutta onneksi on vielä 2–3 kyläpaikkaa.

Avustustoimintakin on hiukan hiipunut, koska nykyisin rajan yli saa tuoda vain vähän tavaraa. Sallitut kilomäärät ovat todella alhaisia.

Hauskan illan jälkeen kävelemme valokuvaaja Karoliinan kanssa majapaikkaamme, Santeri, 77, ja Sandra, 81, Moltsinin kodin kammariin.

Suomalaiskoulun kasvatti

Havahdun aamulla Santerin ja Sandran ääniin tuvassa. He ovat nousseet aikaisin. Santeri keittää tsajua, Rizik-kissa leikkii pallolla ja vanhukset puhuvat keskenään pehmeää karjalan kieltä. On ihana rauha, kuin mummolassa lapsena. Huoneessani on gobeliini seinällä ja pitsiverhot ikkunassa.

Nousemme aamupuurolle, jonka painikkeena saamme Santerin tekemää mustikkahilloa. Hän on innokas marjastaja ja kotipuutarhuri. Sandran jalat ovat niin huonossa kunnossa, että hän ei metsään enää pääse.

Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.
Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.

Santeri oli aikoinaan sovhoosissa kuorma-autonkuljettajana, Sandra kyläkoulun opettajana. Heidän kotinsa on vuonna 1965 sohvoosin työntekijöille rakennettu soma talo. Sisään tulee kylmä vesi, ja huussi ja kyly ovat pihalla.

– Olen asunut koko ikäni tässä kylässä, jossa suurin osa on karjalaisia perheitä. Kaupungin hulinaan en ole koskaan halunnut, Santeri toteaa.

Sandran ja Santerin pojat VolodjaValera ja Juri asuvat Aunuksessa, Petroskoissa ja Pietarissa. He käyvät kerran kuussa auttamassa. Pojat osaavat hyvin karjalaa, mutta neljä vunukkaa eivät enää puhu sitä, Santeri kertoo. Sandra kävi kolmanteen luokkaan asti suomalaista kansakoulua, kun suomalaiset miehittivät Itä-Karjalan. Koska kaikki puhuivat karjalaa, oli suomea helppo oppia.

– Opettajamme oli suomalainen Saimi, joka kutsui minut usein luokseen kylään. Hän meni naimisiin suomalaisen upseerin kanssa ja sai pojan Aunuksessa.

Joitain vuosia sitten Saimin poika kirjoitti paikallislehteemme, että muistaako kukaan suomalaisia opettajia. Kirjoitin, lähetin kuviakin ja poika kävikin täällä pari kertaa, Sandra muistelee.

– Noin 15 vuotta sitten täällä alkoi käydä tutkijoita kyselemässä suomalaissotilaiden lapsista ja karjalaisista lauluista. Viime vuosina kävijät ovat vähentyneet.

Moltsinit toteavat 1960–70-luvuilla kyläläisten elämän olleen mallillaan. Sovhoosissa oli kunnon palkat, ja ihmisillä alkoi olla varaa ostaa jääkaappeja ja pesukoneita.

Nyt ruoan hinta nousee joka viikko Krimin ja Ukrainan tilanteen takia.

Ladalla liikenteeseen

Santeri pyyhkii Ladastaan pölyt joka päivä ja ajaa auton aina talliin.

– Aloin jonottaa ensimmäistä Mosseani vuonna 1973. Sain sen kahden vuoden, kahden kuukauden ja 19 päivän odotuksen jälkeen. Se maksoi 5 023 ruplaa, ja ajoin sillä kuusi vuotta. Tällä Ladalla olen ajanut yhdeksän vuotta, hän toteaa ylpeänä.

Lähden Santerin, Heikin ja Karoliinan kanssa tutkimaan lähiseutuja.

Ensin rämmimme metsään katsomaan jatkosodan aikaista PSS-linjaa.

– Nämä taisteluasemat ja korsut rakennettiin jatkosodan aikana välillä Pisi–Saarimäki–Sammatus. Mutta niistä jouduttiin luopumaan melko nopeasti, koska puna-armeijan suurhyökkäys eteni Karjalan kannaksella Valkeasaaressa kesäkuussa 1944, Heikki kertoo.

Nyt luonto on vallannut linjan ja maasto on upeaa mustikkametsää. Santeri kertoo täällä asuneen paljon suomalaisia sotilaita sodan aikana.

– Me lapset kuljimme metsässä, ja sotilaat kutsuivat meidät syömään ja antoivat kotiin vietävääkin.

Jatkamme Sammatuksen kylään, jossa asuu pari perhettä talvella, kesällä 40 ihmistä. Käymme koputtelemassa Santerin ystävän Valerin ovea, mutta hän lienee mustikassa.

Sammatuksessa on kylän hautausmaa, vanhoja suomalaisten rakentamia bunkkereita ja sotamuistomerkkinä tankki. Paikalla käytiin juhannuksena 1944 kova taistelu.

– Täällä opeteltiin 1940-luvulla uutta valutekniikkaa, jota sitten käytettiin Salpalinjan rakentamisessa, Heikki kertoo.

Santeri puolestaan kertoo tarinan pysähtyessämme vanhan talon eteen. Talossa asui aikoinaan Anni, joka sai sota-aikana lapsen suomalaisen miehen kanssa.

– Mies tuli vuonna 1991 etsimään poikaansa. Anni ohjasi hänen pojan luo, mutta tämä oli sammunut humalaansa eivätkä he siis edes tavanneet. Venäläinen kohtalo, tuumii Santeri, joka ei ole viinamäen miehiä lainkaan.

Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.
Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.

Karjala elää praasniekassa 

Seuraavana päivänä matkaamme Suuren Selän kylään, jossa vietetään Iljan päivän praasniekkaa 2.8. Kylämiljöö 1800-luvun hirsitaloineen on ainutlaatuisen kaunis.

– Iljan päivä on puoliksi kesää, puoliksi syksyä. Yleensä nostan silloin perunat. Juhlia vietetään eri kylissä eri viikonloppuina, Santeri selittää.

Aunuksen musiikkifestivaalit on järjestetty jo viitenä kesänä. Kuoroja, esiintyjiä ja soittajia tulee niin Suomesta kuin Aunuksen alueelta. Konserttiareena on aurinkoinen pihapiiri. On yksi kesän kuumimpia päiviä, lähes 30 astetta.

Karjalainen kansanmusiikki sopii kyliin kuin nenä päähän. Karjalan tasavallassa festivaalia koordinoi Intra-säätiö, Suomen puolella Pohjanmaa-Karjala ry.

– Tapahtumat on hajautettu kyliin, missä karjalaa puhuvat ihmiset elävät. Konserttien juonnot ja esitykset ovat karjalaksi. Tämä on tietoinen valinta, vaikka yleisössä on paljon suomalaisia ja venäjänkielisiä. Karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin kohottaminen on yksi festivaalin tavoitteita, kertoo vaasalainen puuhamies Antti Koski

Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.
Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.

Kulkurin valssi suomeksi 

Viimeisenä iltana ajamme pöliseviä hiekkateitä pitkin Kuujärven Paloniemen kylään. Sen kauneudesta runoilija Yrjö Jylhä loihti sanailemaan: Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannoilla karsikkopuu, pilviä päin kuvastuu.

Kylä kylpee ilta-auringossa. Siellä ei asu enää yhtään vakituista asukasta. Mutta kesällä se herää henkiin, kun pietarilaiset ja petroskoilaiset saapuvat kesänviettoon.

Sisarukset Vera Petuhova ja Nadesda Piskunova kastelevat pientä sipulipeltoa ja ryhdymme heidän kanssaan juttusille. Kun he kuulevat meidän olevan Suomesta, he alkavat huutaa naapurin rouvaa paikalle. Hän osaa kuulemma suomea, koska kävi suomalaista kansakoulua.

Lilja Semjonovna, 85, köpöttelee pihalle ja istuu penkille Anastasia Tsevtkovan, 86, viereen. Lilja kertoo asuvansa Petroskoissa, mutta viettää kesää lapsuudenkodissaan sukulaisten kanssa. Vera ja Nadesda yllyttävät Liljaa puhumaan suomea. Hyväntuulinen mummo sanoo nauraen venäjäksi, että ei hän enää muista mitään.

Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.
Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.

Mutta yhtäkkiä hän puhkeaa laulamaan Kulkurin valssin suomeksi. 

Hetkessä on jotain pysäyttävää, ja me kaikki hiljennymme kuuntelemaan. Lopulta yhdymme mukaan, kun Lilja unohtaa joitain sanoja. Lilja ei ole puhunut suomea 70 vuoteen.

Tästä ihmeellisestä ja koskettavasta tapaamisesta innostuneena yritämme saada Liljan laulun videolle. Vera ja Nadesda eivät malta olla hiljaa, vaan maanittelevat mummoa. Nauramme kaikki tilanteelle, ja lopulta laulamme kaikki yhdessä Miljoona ruusua, he venäjäksi ja me suomeksi. 

Tämä kohtaaminen kruunasi koko matkan. Ja minä päätin mennä työväenopistolle parantelemaan venäjän taitojani.

Kun seuraavana aamuna olemme lähdössä Moltsineilta pois kohti Suomea, kehottaa Sandra kaikkia istumaan hetkeksi paikalleen.

– Niin mieli rauhoittuu tulevaan, kohtaamaan uutta. Tämä on karjalainen tapa, hän sanoo ja halaa meitä läksiäisiksi.

Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.
Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 9/2015.

Upea luonto, kauniita rakennuksia, herkullista ruokaa sekä paljon tapahtumia ja mukavia ihmisiä. Sellainen on Ahvenanmaa!

Käringsundin vanha kalasatama Eckerössä on kuin ahvenanmaalainen postikortti: kauniita harmaita ja punamultaisia venevajoja meren äärellä, aurinko paistaa ja lokit kirkuvat. Tässä idyllissä kuvattiin Astrid Lindgrenin Saariston lapsia 1960-luvulla.

Andreas Sjöblom herkuttelee Amandan, 5, ja Antonin, 2, kanssa jäätelöllä Gastropub Bodeganin terassilla.

– Asun lähellä ja piipahdan täällä usein fiilistelemässä meritunnelmaa. Ruokakin on hyvää, Andreas kehuu.

Eckerön kunta on manner-Ahvenanmaan läntisin paikka, ja siellä käy paljon ruotsalaisturisteja. Matka Grisslehamniin kestää vain pari tuntia. Toinen syy on aurinko: Eckerö on yksi Pohjoismaiden aurinkoisimpia paikkoja aurinkotunneissa mitattuna! Ei ihme, että kunnassa on peräti viisi leirintäaluetta.

Lue myös: Ahvenanmaa on käsityöfriikin unelmakohde

Kalliolla kävelevä ruotsalaispariskunta Inger Dolk ja Lars-Ove Andersson on viettänyt jo 12 kesää Ahvenanmaalla.

– Asuntovaunullamme on vuosipaikka Alebon leirintäalueella. Meillä on myös kanootit ja polkupyörät ja liikumme paljon luonnossa. Täällä on kaunista ja mukavaa, he toteavat.

Vanhan Venäjän läntisin piste

Vuonna 1828 rakennettu Eckerön posti- ja tullitalo on mahtipontisen komea pytinki meren rannalla. Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä, kun rakennettiin Venäjän läntisintä raja-asemaa autonomian ajalla.

Rakennus on tärkeä osa ahvenanmaalaista kulttuuriperintöä, sillä vanha postitie kulki vuodesta 1638 lähtien Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Pietariin. Ahvenanmaalaiset talonpojat vastasivat postin ja matkustajien kuljetuksesta meren yli. Nykyisin järjestetään joka kesä Eckerön ja Ruotsin Grisslehamnin välillä Postisoutukilpailu.

Herkkuhetki Eckerössä

Tessa Nordlund pyörittää tyttärensä Celindan ja hänen ystävänsä Fridan kanssa tyylikästä kahvila-ravintola Tsarevnaa Postitalon sivurakennuksessa. Vitriinissä on ihania kotitekoisia leivonnaisia.  

– Meillä on aina kaksi päivän lounasta ja kolme lista-annosta. Esimerkiksi tänään lounaana on kalaa Wallenbergin tapaan ja lammasmurekepihvit, Tessa kertoo.

Äiti ja tytär ovat aina haaveilleet kahvilasta. Koko perhe tsemppaa mukana: 15-vuotias pikkuveli Leonard on innokas kalastaja.

– Tämän päivän Wallenbergin ainekset tulivat häneltä, Celinda nauraa.

"Rakastan Ahvenanmaan rauhaa, luontoa ja turvallisuutta."

Tsarevnan naapurissa on pieni suklaapuoti, jossa Mercedes Urbano-Winquist valmistaa suussasulavia suklaakonvehteja. Mercedes muutti Venezuealasta 10 vuotta sitten Ahvenanmaalle rakkauden perässä.

– Työskentelin Suomen suurlähetystössä Caracasissa, kun Peter Winquist tuli sinne keraamikkoryhmän kanssa. Huolehdin heistä, ja siitä se lähti pikku hiljaa. Venezuelasta kaipaan perhettä, tuoksuja, värejä ja intensiivistä taivaan sineä. Mutta rakastan Ahvenanmaan rauhaa, luontoa ja turvallisuutta, Mercedes toteaa.  

Degersandin kultaiset hiekat

Degersandin leirintäalueella on tyylikkäitä mökkejä, upea hiekkaranta ja hyvää ruokaa tarjoava ravintola. Rantasaunan löylyhuoneen seinä on lasia, ja siitä avautuu upea näkymä Ahvenanmerelle. Voisin leiriytyä heti tänne!   

Saksalaiset Stefanie Albert ja Gerhard Blanke ovat nostaneet aurinkotuolit rannalle asuntoautonsa eteen. He ovat viihtyneet jo kaksi viikkoa ja viipyvät vielä viikon.

– Kävin Ahvenanmaalla viimeksi 30 vuotta sitten. Nyt luimme Tove Janssonin Sommarbuchin, joka kertoo kesänvietosta Suomenlahden saarella. Innostuimme lähtemään, ja onhan tämä kuin pieni paratiisi. Olemme myös pyöräilleet ympäri saarta. Ensi kesänä autoilemme Islantiin. Asuntoauton kuljetus laivalla Tanskasta maksaa 1500 euroa, mutta vuokraaminen siellä maksaisi 5000 euroa, Gerhard kertoo.

Sturen puulaatikot ja Evan kahvipannut

Annelundin tila Hammarlandissa on varmaan Oolannin originellein puutarha. Emäntä Annette Häger-Ahlström hoitaa lampaita ja yrttitarhaa. Hän järjestää myös yrttikursseja ja puutarhaan tutustumiskierroksia ryhmille. Aviomies Sture Ahlström on tuhattaituri ja käsityöläinen, joka on rakentanut romusta tilalle monia hauskoja rakennuksia ja esineitä.  

Sture valmistaa kuusipuusta hienoja 30-luvun tyylisiä puulaatikoita. Hän tekee ne alusta pitäen: sahaa, liimaa, hioo, maalaa, sekoittaa värit ja tekee sapluunat.

– Näitä tehtiin 1960-luvulle asti, sitten muovi jyräsi markkinat. Muovi menee rikki, mutta puulaatikon voi korjata. Se sopii niin veneeseen, pyörän päälle, verstaaseen kuin keittiöönkin.

Laatikoiden tekstit Sture ideoi 1930-luvun sanomalehtien mainoksista, museoista ja netistä. Kolmen vartin eli 3/4-laatikko on suosituin. Se maksaa 38 euroa. Sture tekee laatikoita neljää kokoa. Minun mukaani lähtee laatikko, jossa on Dunlop-teksti, vanha irlantilaisen räätälin mainos.

Pian on pakko pysähtyä pihakirppikselle, sillä puutarha on täynnä kahvipannuja! Retroesineitä on myynnissä vanhassa asuntovaunussa ja aitassa, jonka vintillä on lastenvaunu - ja nukenvaunumuseo. Vanhaan maakellariin Eva ja Peter Gustafsson suunnittelevat kahvilaa.

– Tämä on hauska harrastus meille. Ostan paljon tavaraa ruotsalaisista huutokaupoista. Aluksi minulla oli 240 kahvipannua, mutta paljon olen jo myynytkin niitä kolmen euron hintaan. Aukioloajat selviävät netistä, mutta jos olemme kotona, voi tulla muulloinkin.

Verevä Maarianhamina

Maarianhamina on kompakti saaristolaiskaupunki, joka on vilkkaampi ja kaupunkimaisempi kuin vastaavan kokoiset 11 000 asukkaan paikat manner-Suomessa. Kävelykatu Torggatanilla on paljon kauppoja ja kiinnostavia ravintoloita.  

Maarianhamina on kapealla niemellä, jonka kummallakin puolella on satama, Väster- ja Österhamn. Satamasta toiseen on vain noin kilometri. Länsisatamassa on museolaiva Pommern, yli satavuotias nelimastoinen parkki. Itäpuolella on perinteisiä purjealuksia ja vanhoja puulaivoja sekä merikortteli. Siellä on kesäisin paljon tapahtumia.  

Käsityökahvila ja puutarha

Stickstugan on supersöpö kahvila- ja käsityöpuoti viisi kilometriä Maarianhaminasta etelään, Järsön saarella. Upeassa puutarhassa on ruosteisia esineitä Singeristä polkupyörään ja mahtavan runsas kukkameri. Tämä on nähtävä!

Emäntä Lotta Gustafsson jakaa aikansa neulomisen, leipomisen ja puutarhahoidon kesken.

– Tämä on mukavaa työtä, sillä voin vaihtaa leipomisesta puutarhatöihin ja kutomiseen. Kahvilassakin neulon, kudon jos ei ole asiakkaita. Talvisin värjään villalankoja keittiössä.

Lue täältä lisää Lotta Gustafssonin kahvilasta.

Sokerina pohjalla teemme vielä ilta-auringossa merimatka saaristoon. Idyllinen Degerbyn kylä Föglön saaressa on helppo kohde, sillä laivamatka Lumparlandista kestää vain 25 minuuttia eikä maksa jalankulkijoille mitään.

Viikonloppuna 5.–6.9. kymmenet taiteilijat avaavat työhuoneidensa ovet matkailijoille. 19.-20.9. taas on Skördefest, jolloin noin 40 maatilaa avaa ovensa vierailijoille.

Maarianhaminalainen Hannele Ögård-Forsman suosittelee:

  1. Notvikin tornilta aukeaa upea ahvenanmaalainen saaristomaisema. Se on Bomarsundissa, noin 40 km Maarianhaminasta. Linnoitus on aikoinaan ollut valtava. Lähellä on myös Kastelholman linna ja mukava ravintola Smakbyn.
  2. Maarianhaminassa kahvila Iwassa on aina tarjolla herkullinen päivän kalakeitto. Perinteinen Ahvenanmaan pannukakku kannattaa nauttia tunnelmallisessa Bagarstugan-kahvilassa.
  3. Judys keramik on kiinnostava keramiikkapaja ja myymälä vanhassa teurastamossa Gölbyssä. Siellä on myös kahvila.

Suomessa on kuusi yleistä naturistirantaa. Alasti voi olla muuallakin, kunhan se ei häiritse toisia. 

Rajaton rusketus, tuulen kosketus iholla, kaukana kiristävät vaatteet – nakuna on hyvä olla.

Suomalainen lainsäädäntö on alastomuuden suhteen salliva. Alasti saa olla kaikkialla, kunhan siiten ei liity häiritsevää käytöstä. Toisten huomioiminen on kuitenkin kohteiliasta. Alastomuutta on syytä välttää paikoissa, jossa se voi ulkopuolisia häiritä. Se ei paljon vaadi.

– Rannalla kietaistaan pyyhe vyötäisille, kun poiketaan kahvilassa, kertoo Osmo Heinonen Luonnonmukaiset-naturistijärjestöstä.

Naturistien kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu myös peflettipakko. Peflettiä kannetaan mukana kaikkialla, ja se heitetään pyllyn alle aina, kun istutaan tuolille. 

Kuva Teemu Kuusimurto
Kuva Teemu Kuusimurto

Valtaosa nakuilusta tapahtuu yksityisalueilla. Ilkosillaan olo kun kuuluu suomalaiseen mökkielämään sangen yleisesti. Naturistirantoja maastamme löytyy kuusi. Osa on rajattu vain alastomana liikkuville, osa taas on sekarantoja, joissa uimapuvulliset ja -puvuttomat loikoilevat rinnakkain.

Huomaavaisuus on rannallakin valttia. Kuvaamista naturistirannoilla on syytä välttää. Kännykkäkameroiden aikana kuvien ottamista mahdotonta kontrolloida.

– Hyviin tapoihin kuuluu, että ainakaan kuvia ei ulkopuolisille näytetä, muistuttaa Heinonen.

Hangon Tulliranta

Suomen tuorein naturistiranta avattiin pari vuotta sitten upealla paikalla Hankoniemen hiekkadyyneille. Hangon matala ranta tuo mieleen Yyterin ja se sopii hyvin myös lapsille. Naturisteille varattu alue on yleisen uimarannan päässä. Tullirannalla on kuitenkin niin paljon mittaa, että yhteiselo sujuu sopuisasti. Erityiskiitoksen Hanko ansaitsee upeasta merimaisemastaan.

Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS
Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS

Helsingin Pihlajasaari

Pihljasaari on lyhyen lauttamatkan päässä Helsingin Kaivopuistosta. Saarella on useita uimarantoja, joista eteläpään ranta on aidoin rajattu naturistien käyttöön. Pihlajasaari on hyvin suosittu kohde, joten kauniilla ilmalla rannalla on paljon porukkaa. Myös yhteysaluksella voi olla täyttä. Saarella on kahviloita ja kioskeja, mutta naturistirannalla on tyytyminen omiin eväisiin, ellei ole valmis pukeutumaan kahvilareissun ajaksi. 

Helsingin Seurasaari

Seurasaaren ulkomuseon kupeessa sijaitseva nakuranta on alueen tyyliin sopivan perinteinen. 1900-luvun alussa rakennetussa uimalassa on aidoin erotettu naisten ja miesten puolet. Jaottelusta huolimatta – tai juuri sen takia – Seurasaarikin on suosittu auringonottopaikka. Lähelle rantaa pääsee bussilla Helsingin keskustasta.

Inkoon Kopparnäs

Kauniiden rantakallioiden koristama Kopparnäsin ulkoilualue on kaikkien ulkoilijoiden käytössä. Alastomat ja vaatetut ihmiset liikkuvat alueella siis sulassa sovussa. Se luonnollisesti edellyttää asiallista käytöstä kaikilta osapuolilta. Mereen viettävät silokalliot tarjoavat ainutkertaisen hienon mahdollisuuden auringonottoon.

Porin Yyteri

Suomen kuuluisin uimaranta tunnetaan etenkin upeista hiekkadyyneistään ja matalasta rantavedestään. Naturisteille varattu alue on sijaitsee yleisen uimarannan eteläpuolella. Naturistirannalla ei ole omia palveluita, mutta uimapukupuolelta löytyy niin kahvila kuin kioskikin. Aivan Yyterin rannan vieressä on hotelli ja leirintäalue, joten yöpymismahdollisuudet ovat erinomaiset.

Turun Ruissalo

Ruissalon epävirallinen naturistiranta on pieni, mutta sille mahtuu silti hiekkauimarantakin. Alue on hiukan syrjässä, leirintäalueen kupeessa. Toisaalta Ruissalon luonto ja maisemat tarjoavat unohtumatonta silmäniloa. Rannalla ei ole minkäänlaisia palveluita, joten omat eväät on syytä varata mukaan.

Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
Montellin maja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kuva Tea Karvinen

Yhä useampi haluaa lomailla kuin Robinson Crusoe, kaukana arjen hälinästä ja modernista teknologista. Suomalaisille muoti tarjoaa mahdollisuuden lisätä matkailutuloja. Nyt vanhalla mökinrähjälläkin voi tehdä tiliä.  

Yltäkylläisyyden keskeltä ja infoähkyn kourista on välillä päästävä pois. Robinson Crusoen maailmaan voi paeta esimerkiksi Kroatiassa, missä vanhat kalastajien kiviseinäiset mökit tarjoavat pakopaikan arjesta. Pesuvesi tulee sadevesisäiliöstä, sähkö aurinkopaneelista eikä autoteistä ole tietoakaan.

Ihan kuin mikä tahansa suomalainen kesämökki. 

Maailmanlaajuinen ilmiö

Maailman suurimmilla matkamessuilla Berliinissä listattiin nousevaksi trendiksi rauha ja vetäytyminen.

– Tämä tukee myös seikkailumatkailun kysynnän kasvamista. Sekä seikkailumatkailu että selviytyminen askeettisissa olosuhteissa lisäävät suosiotaan, kertoo matkailun lehtori Heidi Kaihua Lapin ammattikorkeakoulun Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta
Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta

Matkailijat hakevat autenttisuutta, askeettisuutta ja seikkailua. Seikkaillessaan nykyajan Robinson Crusoet haluavat oppia tuntemaan eri kulttuureja ja uusia alueita.

– Halu oppia matkailun kautta kasvaa jatkuvasti. Selviytyminen luonnossa sekä ruuan hankkiminen ja valmistaminen ainakin osittain itse on oivallinen tapa oppia ja ylittää itsensä, toteaa Kaihua.

Suomen valttikortit

Jos robinsonismi onnistuu tiheästi asutussa Etelä-Euroopassa, on Suomessa siihen ainutkertaiset olosuhteet. Vuodenaikamme antavat seikkailuun lisäsäväyksen: jos matkailija palaa toisena vuodenaikana, on kokemus täysin erilainen.

Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta
Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta

– Turvallisuushakuisuus on megatrendi. Vaikka ihmiset haluavat seikkailla, he tahtovat tehdä sen turvallisesti. Tämä on yksi syy, miksi seikkailumatkailulla on kysyntää myös Suomessa.

Uusi tapa tienata

Isoissa kaupungeissa erilaiset kotimajoitusvaihtoehdot lisääntyvät koko ajan. Esimerkiksi Helsingissä AirBnB-majapaikkoja on jo tuhansia. Tällainen jakamistalous voisi olla tapa, jolla Suomessa pystytään vastaamaan Robinson Crusoe -majapaikkojen kysyntään. Rauhallisia ja askeettisia mökkejähän suomalaisilta löytyy niin erämaasta kuin lähempää asutuskeskuksiakin. 

Vertailun vuoksi: yö askeettisessa kroatialaisessa mökissä maksaa helposti yli satasen. Syrjäisellä rähjämökillä voisi Suomessakin tehdä vuoden mittaan hyvän tilin.

3 x Robinson-loma Suomessa

Matkailualan asiantuntija Heidi Kaihua valitsi kolme kiinnostavaa kotimaan kohdetta Robinson-lomalle.

  1. Itse lähtisin mielelläni kokeilemaan selviytymistä puurajan yläpuolelle, jylhään maisemaan, rautuja kuhisevan tunturijärven tuntumaan.
  2. Lukuisissa järvissämme on mielenkiintoisia, kodikkaita pieniä saaria, joissa varmasti viihtyisi luonnonantimia hyödyntäen.
  3. Olisi myös kiinnostavaa päästä maatilalle osallistumaan maatilan toimintaan. Tämä on nouseva trendi maatilamatkailussa, asiakkaille ei enää riitä pelkkä lehmien ja lampaiden rapsuttelu ja vaan halutaan kokea ja oppia enemmän.