Puerta del Sol on ­Madridin kuhiseva keskus­aukio. Siltä avautuvat vilkkaimmat ostoskadut.
Puerta del Sol on ­Madridin kuhiseva keskus­aukio. Siltä avautuvat vilkkaimmat ostoskadut.

Madridia ei pidä tulla katsomaan. Se pitää kokea. Keräsimme yhteen kaikki parhaat vinkit Madridiin matkustavalle.

Alkusanat

"Elämänmeno on energistä ja meluisaa – kuten madridilainen itsekin. Kulttuuritarjonta on läkähdyttävää, ja niin on paikallisten seuraelämän halukin.
Tulin Madridin, mieheni kotikaupunkiin, neljä vuotta sitten. Monipuolinen kaupunki yllättää yhä.

Madrid tuntuu olevan yhden sijasta useampi kaupunki. Alueet eli barriot ovat lähekkäin, mutta siirtymät niiden välillä ovat loikkia maailmasta toiseen.
Malasaña on trendikäs, mutta rosoinen; homoystävällinen Chueca huippumuodikas; Lavapiés monikulttuurisuuden mekka ja Barrio de las Letras ajan hermoilla ja silti perinteinen.

Keskusaukio Puerta del Solilla ja pääkatu Gran Víalla metropolin syke imee mukaansa. Kiven heiton päässä Barrio de los Austriasissa kaikki kiire jää taakse. Goya taas tihkuu luksusta.

Myös eri aikakerrostumat limittyvät Madridissa. Samalta kadulta voi löytää 100 vuotta toimineen kirjakaupan, katoliseen messuun kynttilöitä myyvän puodin ja huipputrendikkään drinkkibaarin 1500-luvun kirkon katveessa.

Madridissa on vaikea pitkästyä. Täällä viihtyy väistämättä."

Sanni Saarinen,
vapaa toimittaja ja valokuvaaja
Asunut Madridissa neljä vuotta

 

Neljä syytä lähteä Madridiin

  1. Monipuolisuus: eloisuus ja historiallisuus.
  2. Huikea kulttuuritarjonta.
  3. Rikas ruoka- ja viinikulttuuri.
  4. Ilakoiva elämäntapa.

Hyvä tietää

  • Paras aika matkustaa: Kevät ja syksy. Kesällä tukahduttavan kuuma.
  • Lentokentältä keskustaan: Matka on noin 20 km. Taksimatka kestää 30–60 min. Hinta noin 35 €. Kentältä myös metro- ja linja-autoyhteydet (3–5 €) eri puolille keskustaa.
  • Metro: Helppokäyttöinen. Kertalippu 1,50 €, 10 kerran lippu 12,20 €. Jälkimmäistä voi käyttää useampi ihminen. Sama lippu käy myös linja-autoihin.
  • Turistitoimisto: Plaza Mayor 27. Erilaisia opastettuja kaupunkikierroksia niin päivällä kuin illalla.
  • Ruoka-ajat: Espanjalaiset ovat tarkkoja ruoka-ajoista. Lounas on kello 13.30–16 ja illallinen alkaen kello 20. Muulloin useimpien ravintoloiden keittiöt ovat kiinni, ja monet ravintolat suljetaan kokonaan. Siestan eli lounaan aikaan monet kaupat, etenkin pienet liikkeet, ovat kiinni.
  • Muista: Älä ole pihi! Katutaiteilijat ilahduttavat Madridin ilmettä. Osa on todella hyviä. Muista maksaa vähän – eurokin riittää. Katutaide on elinkeino.
  • Lisätietoa: Madridin kaupunginhallituksen hyvä sivusto, Espanjan virallinen matkailusivusto
  • Ajankohtaista kulttuuritarjontaa: www.madridestuyo.com, www.guiadelocio.com

Nykytaiteen museo Reina Sofia sijaitsee kolmessa rakennuksessa, ja puistossa sijaitsevaan osaan on 25 minuutin kävelymatka.
Nykytaiteen museo Reina Sofia sijaitsee kolmessa rakennuksessa, ja puistossa sijaitsevaan osaan on 25 minuutin kävelymatka.

Ensimmäistä kertaa Madridissa? Tutki nämä

Plaza Mayor & Barrio de los Austrias 

Vanhaa Madridia kauneimmillaan. Historia hengittää osin 1500-luvulta peräisin olevassa kaupunginosassa. Kapeilla kaduilla ja aukioilla pikkukaupungin tuntua. Kuninkaanlinna, Palacio Real, alueen laidalla. Kauniilta Plaza de los Carrosilta löytyvät suosituimmat terassit.

Puerta del Sol & Gran Vía 

Keskusaukio ja pääkatu, metropolin sykkivää keskustaa. Cibelesin aukio on majesteettisen arkkitehtuurin taidonnäyte.

Malasaña 

Madridin trendikkäin ja samalla boheemi alue. Putiikkeja, vaihtoehtoista kulttuuria ja viihtyisiä ravintoloita. Plaza del Dos de Mayolla parhaat terassit ja usein pienet markkinat. Vilkkaan yöelämän keskus Chuecan ohella.

Museokolmio 

Pradon klassisen taiteen museo, Reina Sofían nykytaiteen museo ja Thyssen-Bornemiszan museot ovat Euroopan parhaimpia. Picassoa, Goyaa ja Velásquezia.

Retiro 

Hovin puistoksi 1800-luvulla rakennettu massiivinen, vihreä keidas. Suosittu viikonloppuisin. Tekojärvessä riittää soutelijoita ja sen laidalla katutaiteilijoita. Puistossa on kahviloita, mutta mukaan voi ottaa picnic-eväätkin.

Madridilaiset viettävät mielellään aikaa Retiron tekojärvellä, etenkin viikonloppuisin.
Madridilaiset viettävät mielellään aikaa Retiron tekojärvellä, etenkin viikonloppuisin.

Neljä askelta syvemmälle

  1. Madrid Río on 10 kilometrin mittainen puistoalue jalkapallokenttineen ja tekorantoineen. Pysähdy Puerta del Toledossa ja kulje jalan Mataderoon, kiinnostavaan kulttuurikeskukseen. Paras aika on ilta: kannattaa jäädä lasillisille sisäpihan terassille tai elokuvateatterinomaiseen ravintolaan. Lapsille on puuhapaikkoja.
  2. Lavapiés on etnisten ravintoloiden, maustekauppojen ja itämaisten puotien täyttämä monikulttuurinen kaupunginosa. Rento ja boheemi tunnelma. Calle Argumosan terassit ovat kesäiltoina täynnä ja Calle Lavapiésillä on edullisia intialaisia ravintoloita terasseineen.
  3. Espanja oli kauan arabien vallassa ja se näkyy kulttuurissa. Arabialaisen hammamin kuumat ja kylmät altaat sopivat rentoutumiseen. Myös hierontaa. Uimapuku mukaan, pyyhe paikan päältä.
  4. Jalkapalloseura Real Madridin otteluihin kotistadion Santiago Bernabéulle kannattaa varata lippu ajoissa. Otteluiden hinta n. 40 – 500 e, kierros 19 e.

Madrid Rio on puistoalue kaupungin eteläpuolella. Entisessä teurastamossa toimii Mataderon kulttuurikeskus.
Madrid Rio on puistoalue kaupungin eteläpuolella. Entisessä teurastamossa toimii Mataderon kulttuurikeskus.

Madridin mahtava ruoka

Espanja on kuulu ruokakulttuuristaan. Etelässä syödään toisin kuin pohjoisessa. Madridissa espanjalaisen keittiön kaikki vivahteet ovat läsnä.

Maan erikoisuus ovat tapakset ja niiden isot sisaret racionesit. Tapana on pyytää monta lajia ja jakaa seurueen kesken.

Madridissa on yhdeksän Michelin-tähden ravintolaa ja paljon gourmetravintoloita. Baarikulttuuri kukoistaa: oluet ja tapakset nautitaan tiskillä ja se kuuluisa eloisuus räiskyy.

Nyt muodissa ovat espanjalaista keittiötä modernilla otteella uudistavat ravintolat. Varaus useimpiin ravintoloihin on suositeltava.

Tapas voi olla vaikka oluen ohessa tuleva pieni voileipä.
Tapas voi olla vaikka oluen ohessa tuleva pieni voileipä.

Parhaat ravintolat

Taberna la Carmencita 

Madridin toisiksi vanhimman tavernan tiloihin avatusta uudesta ravintolasta on tullut nopeasti suosittu. Perinnettä tulkitaan tuoreella otteella. Selkäranka on espanjalaisessa keittiössä. Laaja luomua suosiva ruokalista. Perinteinen upea kaakelikoristelu. Keittiö avoinna koko päivän. Illallinen alkaen 35 e.
Calle Libertad 16. Metro Chueca. 

Bar Amor 

Lämminhenkinen, konstailematon ja suosittu ravintola trendikkäässä Malasañassa. Lounaalla espanjalaista kotiruokaa. 11 e, illallisella herkullisia tapaksia, alkaen 20 e.
Calle Manuela Malasaña 22. Metro Bilbao. 

Lamucca de Prado 

Modernia Madridia parhaimmillaan Barrio de las Letrasin sydämessä. Tungosta ja tunnelma niin lounaalla, 14 e, kuin illallisella, alkaen 25 e. Salaatteja, pizzaa, lihaa ja kalaa.
Calle del Prado 16. Metro Puerta del Sol. 

Suosittu Lamucca del Prado on uuden aallon ­lounas- ja illallispaikka.
Suosittu Lamucca del Prado on uuden aallon ­lounas- ja illallispaikka.

Inti del Oro 

Erinomainen tilaisuus tutustua perulaisiin makuihin! Lounas 12 e, illallinen alkaen 24 e. Calle Ventura de la Vega 12. Metro Antón Martín. 

Viridiana 

Gourmetklassikko, jossa Espanjan julkkiskokki Abraham García ottaa monesti vieraat vastaan ja takaa ainutlaatuisen makuelämyksen, alkaen 70 e.

Stop Madrid 

Viinien maisteluun. Tarjolla yli 40 viiniä laseittain. Ohessa perinteisiä tapaksia, kuten ilmakuivattua kinkkua. Viinilasit 2,50–8 e.
Calle de Hortaleza 11. Metro Chueca. 

Aamiaista, herkuttelua ja caña

Cafe Comercial 

1897 avattu klassikko. Maine älymystön kokoontumispaikkana juontuu kauas. Hyvä paikka churro-aamiaisleivonnaisille tai iltapäiväkahville. Kahvi ja churrot 2,20 e.
Glorieta de Bilbao 7. Metro Bilbao.

Mama Framboise 

Hemmottelua hakeva valitsee kuohuviinin suussa sulavien leivonnaisten seuraksi. Kaunis kahvila on kaiken ikäisten suosima. Kahvi 1,30 e, leivos 3 e.
Calle Fernando VI 23. Metro Chueca.

Museo de Jamón 

Kinkkumuseo. Madridissa iltapäiväkahvia tyypillisempää on nauttia caña eli lasillinen olutta suolaisen purtavan kera. Kansanpaikassa kinkut roikkuvat seinillä ja tiskillä on tungosta. Olut 1 e, voisarvi tai sämpylä 1 e.
Ketjun ravintoloita Calle Mayor 7, metro Puerta del Sol, ja Paseo del Prado 44, metro Atocha.

Museo del Jamón eli Kinkku­museo on baari­ketju, ­jonka ­tiskeillä on aina ­tungosta.
Museo del Jamón eli Kinkku­museo on baari­ketju, ­jonka ­tiskeillä on aina ­tungosta.

Kolme hyvää terassia

  1. Auringonlasku kattojen yllä. Paras kattoterassi on taidekeskus Circulo de Bellas Artesin huipulla.
  2. Cibelesin palatsin kulttuurikeskus Centro Centrossakin on hyvä terassi.
  3. Vähemmän tunnettu on Lavapiésin Gau&Cafén terassi.

Esityksiä ja teatteria

Alkuillasta poiketaan lasilliselle. Pitkän kaavan illalliselle tai tapaksille mennään yhdeksän maissa. Halukkaat jatkavat drinkeille ja yökerhoihin aikaisintaan puolilta öin.

Tulinen tanssi flamenco, laulu ja musiikki ovat Espanjan ylpeys. Suositeltavia tavernoja ovat Casa Patas, esitys ja juoma 32 e, ja Cardamomo, esitys ja juoma 39 e. Jälkimmäisessä on flamencoa myös lapsille. Varaus suositeltava.

Gran Vían suurissa teattereissa musikaalit ovat muodissa. Teatro Realin ooppera on tasokasta, ja kymmenistä pienistä saleista löytyy kokeilevaa teatteria ja konsertteja laidasta laitaan. Madrid tarjoaa myös paljon nykytanssia ja -sirkusta, kuten Teatro Circo Pricessa.

Flamenco koostuu tanssista, soitosta ja laulusta. Ainutlaatuinen kokemus.
Flamenco koostuu tanssista, soitosta ja laulusta. Ainutlaatuinen kokemus.

Yöpyminen – yhdeksän hyvää hotellia

Kolme kallista:

1. Hotel Ritz Madrid

Majesteettinen. Perustettiin 1900-luvun alussa hovin vieraille. Luksushotellien klassikko on yhä kuninkaallisten ja Hollywood-tähtien suosima. Paraatipaikalla Pradon museota vastapäätä. 2 hh alkaen 300 e.
Plaza de la Lealtad 5. 

2. Hotel Único

1800-luvun palatsissa sijaitseva designhotelli. Klassinen ylellisyys, moderni henki. Sisäpihalla puutarharavintola ja käynti kahden Michelin-tähden Ramon Freixa -ravintolaan. Palveluun kuuluvat personal shopperit. 2 hh alkaen 220 e.
Calle Claudio Coello 67. 

3. Hotel Urban

Ylellisyyttä art deco -hengessä. Laaja, kansainvälinen taidekokoelma luo etnisen tunnelman designhotelliin. Kattoterassilla uima-allas. Erinomainen sijainti museoiden ja keskustan tuntumassa. 2 hh alkaen 170 e.
Carrera de San Jerónimo 34.

Hotel Urban.
Hotel Urban.

Kolme keskihintaista:

1. Hotel Preciados

Kansainvälinen kestosuosikki, neljän tähden hotelli. Klassisen tyylikäs, tilavahkot huoneet. Ydinkeskustassa kiven heiton päässä Puerta del Solilta. 2 hh alkaen 100 e.
Calle Preciados 37. 

2. Hotel Catalonia Las Cortes

Paras sijainti! Kävelyn päässä keskustasta, mutta pahimman hälinän ulottumattomissa, eloisan Santa Anan aukion lähellä. Miellyttävä, klassinen hotelli. Viidennen kerroksen huoneissa vinokatto ja pienemmät ikkunat.
2 hh alkaen 85 e.
Calle del Prado 6. 

3. Room Mate Hotel Laura

Kolmen tähden tyylikäs, moderni designhotelli ydinkeskustassa rauhallisella aukiolla. Joka huoneessa pieni keittiö. Duplex-huoneita: alhaalla oleskelu- ja ylhäällä makuutila.
2 hh alkaen 80 e.
Travesía de Trujios 3. 

Room Mate Hotel Laura.
Room Mate Hotel Laura.

Kolme löytöä:

1. Hotel Ibis Style Madrid Prado

Sympaattinen hotelli, loistava sijainti Santa Anan aukion vieressä. Uudet ja persoonalliset huoneet. Aamiaisbuffet kuuluu hintaan. Hinta-laatu suhde enemmän kuin kohdallaan. Hinta alk. 80 e / 2 hlö. 
Calle del Prado 11.

2. Hotel Abalú

Pieni designhotelli vilkkaassa Malasañassa rauhallisemmalla sivukadulla. Jokainen huone on erilainen. Hotelli vuokraa myös huoneistoja samalta kadulta. Hinta alk. 75 e / 2 hlö.
Calle Pez 19. 

3. Hotel Praktik Metropol

Nuorekas designhotelli. Loistosijainti Gran Víalla. Kotoisa tunnelma puulattioineen, viihtyisä ja valoisa oleskelutila sekä kattoterassi, jolta avautuu näkymä yli Madridin. 2 hh alkaen 70 e.
Calle Montera 47.

Hotel Praktik Metropol.
Hotel Praktik Metropol.

Parhaat shoppailupaikat

Ylellistä muotia, tuoreita tuulahduksia, uniikkeja asuja, etnisiä vaatteita ja vintagea. Madrid tarjoaa jokaiselle jotakin ostettavaa. Eri alueiden ostosvalikoimien välillä on isoja eroja.

Puerta del Solin tuntuma ja Gran Vía ovat suosituinta ostosaluetta Mangon, Zaran ja Sferan liikkeineen. Paikalliset suuntaavat Calle Fuencarralille etsiessään erikoista. Kadulla sijaitsevat espanjalaisen Desigualin ja Skunkfunkin liikkeet, mutta myös vähemmän tunnettuja merkkejä.

Malasañan kaupunginosassa on paljon putiikkeja ja espanjalaisten suunnittelijoiden liikkeitä. Barrio de las Letrasista löytyy samaa henkeä ja vintagea. Etnisen tai hipahtavan ystävä suuntaa Lavapiésiin. Ylellisin ostoskatu on Calle Serrano, jonka varrella tarjoavat huippumuotia Prada, Armani ja kymmenet muut liikkeet.

Kymmenien huippumuotiliikkeiden Calle Serrano on Madridin ylellisin ostoskatu.
Kymmenien huippumuotiliikkeiden Calle Serrano on Madridin ylellisin ostoskatu.

Ostoskeskuksista hyvä on El Corte Ingles, Espanjan Stockmann: hyvälaatuista ostettavaa vaatteista jalkineisiin ja elektroniikasta elintarvikkeisiin. Tavarataloja on myös esimerkiksi Puerta del Solin ja Goyan metrojen vieressä.

Muista kengät! Camper, Art, Naturalista – laadukkaiden espanjalaisjalkineiden lista on pitkä. Parhaat kenkäapajat Puerta del Solin laidan Calle Arenal ja Calle Carretas sekä Calle Fuencarral. Vas- ja Elena Hernández -ketjut myyvät espanjalaisia kenkiä.

Putiikkeja:

La Intrusa ShowroomNuorten suunnittelijoiden vaatteista ja asusteista kiinnostuneen must! Liikkeessä myös taidenäyttely.
Calle Corredera Alta de San Pablo 33. Metro Tribunal.

Remember MadridEspanjalaissuunnittelijoiden vintagehenkisiä asuja kirjavista kuoseista.
Calle Amazonas 6. Metro La Latina.

Adhoc. Kukka-, designvaate- ja asustekauppa. Barrio de las Letrasista löytyy muitakin kokeilevia putiikkeja.
Calle León 11. Metro Antón Martín.

Divina Providencia. Esther Penélopen uniikkeja naisten vaatteita leningeistä mekkoihin ja takkeihin. Hienostunutta, mutta persoonallista.
Calle Fuencarral 42. Outlet Calle Hortaleza 25. Metro Gran Vía.

Federica & CoSisäpihan salaisen puutarhan ympäriltä löytyy yhdeksän putiikkia: sisustusesineitä, asusteita, vaatteita ja kosmetiikkaa.
Calle de Hermosilla 26. Metro Goya.

Vanhaa tavaraa:

Rastro. Antiikkikauppiaita, kirpputori, käsin tehtyjä koruja ja laukkuja, uusia vaatteita, työkaluja. Kilometrikaupalla levittäytyviltä sunnuntaimarkkinoilta löytää mitä vain. Kaupan päälle iloista elämänmenoa. Sunnuntaisin klo 9–14, puolen päivän jälkeen tungos on valtava.
Metro Tirso de Molina.

Rastron sunnuntai­markkinoilla näkee erikoisuuksia. Kauppiaat levittävät tuotteensa kadulle.
Rastron sunnuntai­markkinoilla näkee erikoisuuksia. Kauppiaat levittävät tuotteensa kadulle.

La Mona ChecaVaihtuvassa valikoimassa voi olla vaikkapa miesten pukuja 1930-luvulta ja kimono 1950-luvulta. Samalla kadulla viisi muutakin vintage- ja second hand kauppaa.
Calle de Velarde 2. Metro Tribunal. 

Löytöjä:

La ChinataParhaista espanjalaisista extra virgen -oliiviöljyistä valmistettua kosmetiikkaa ja gourmettuotteita. Huokeat hinnat, hyvää laatua. Monia liikkeitä, kuten Pelayo 62:ssa. Metro Chueca. 

 

Tässä vielä kartta, ole hyvä!

Ohlalaa

Matkaopas Madridiin: Parhaat nähtävyydet, ravintolat, hotellit ja vinkit

Ihastuin Madridiin kertaheitolla! Matkustimme sinne mieheni kanssa viikoksi mutta siinä ajassa ehdimme vain raapaista pintaa. Ehdimme katsoa kaikkea ulkopuolelta joten seuraavaksi matkustamme tutkimaan paikkoja sisäpuolelta. Hotellimme oli Gran Vian varrella joten siitä oli helppo suihkia joka suuntaan. Metrolinjojen numeroinnista emme päässeet perille. Onkohan niin, että vain metrovaunun sisällä on numerointi mihin ollaan menossa? Joka tapauksessa kiitos kattavasta artikkelista Sanni.
Lue kommentti

Kuittisen kylässä Aunuksen Karjalassa on lämpimänä kesäiltana jotain taianomaista, menneen maailman tunnelmaa. Ilmassa leijuu vieno saunanlämmityksen ja sireenien tuoksu.

Lähden tallustelemaan kyläraittia, jossa kaikki vastaantulijat huomioivat minut: tervehtivät karjalan kielellä tai venäjäksi, ja pysähtyvät juttelemaan. Paikalla on paljon kaupungista tulleita, kesälomaa viettäviä lapsenlapsia, vunukoita.

Kohtaamisen helppous rentouttaa turistinkin, ja alan hymyillä ja katsoa tapittaa kaikkia silmiin. Kylän värikkäät puutalot ovat syötävän suloisen näköisiä. Kaunis kesä ja iloiset ihmiset saavat puutarhat näyttämään paratiisilta, vaikka talvella näkymä on varmasti ankeampi.

Saavumme kylää halkovalle Megrera-joelle, jonka törmällä istuu ukko tupakilla. Helteisessä kesäillassa en voi vastustaa pikaista kastautumista. Uidessa tutustun kymmenvuotiaisiin tyttöihin, jotka haluavat harjoitella kanssani englannin puhumista.

Piipahdan pienessä kaupassa ostamassa Baltika-oluen. Samasta oven avauksesta kauppaan tuodaan tuoretta leipää puulaatikossa. Kuittisessa on muuten kolme ruokakauppaa, vaikka asukkaita ei ole kuin muutama sata.

Jatkamme matkaa ja näemme pariskunnan maalaavan vihreää taloa. Venäläinen poppi raikaa autostereoista. Svetlana Polupehova ja hänen miehensä Alik Ismi poseeraavat meille auliisti. Ylitän itseni sönkkäämällä 30 vuoden takaista kouluvenäjää. Eleitä vaan peliin, ja ymmärrys syntyy avoimuudella ja uteliaisuudella.

Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.
Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.

Seuraavan talon pihalla Tatjana Arhipova pesee räsymattoja, ja miehensä Sergei Arhipov juttelee naapurin kanssa aitaan nojaten.  

Naapurin pihapiiri on räjäyttävän värikäs! Tamara Nemolotova on maalannut sadunomaisilla hahmoilla niin talonsa, saunansa kuin kanalansa. Vanha romu-Ladakin on koristemaalattu, ja piha on täynnä hassua kierrätystaidetta: muovisista vesikanistereista tehtyjä possuja, eläinhahmoiksi maalattuja tynnyreitä.

– Olen matematiikan opettaja, mutta sisälläni asuu pieni taiteilija, Tamara nauraa.

Olen saanut kutsun tulla syömään ja saunomaan Tamaralle. Hän on laittanut pöydän koreaksi.

Mummon lämmin kyly

Tamaran kyly eli sauna on tunnelmallinen, ja paljon isompi kuin suomalaissaunat. Hän on rakentanut pienen uima-altaankin kylyn eteen.

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen yöpyy Tamaran tuvassa. Vilvoitellessaan saunan terassilla hän kertoo jo lapsena Kerimäellä kuulleensa kotikylän vanhusten tarinoita rajantakaisen Karjalan laulumaista.

– Alue tuntui olevan lähellä mutta kaukana. Tutkailin pikkupoikana pieniä sahalaitareunaisia tsasounan kuvia, ja alkukipinä Karjala-innostukseen syttyi.

Kiinnostus ei ainakaan vähentynyt, kun Heikki opiskeli historiaa ja ryhtyi opettajaksi.

– Tulin Aunukseen ensimmäisen kerran 1997 seurakuntaryhmän mukana. Neukkutyylinen hotelli Olonia oli täysi, ja minulle alettiin etsiä kotimajoitusta.

Lopulta Heikin luo ajoi nuori poika Ladalla hirvittävää vauhtia. Vanha huivipäinen mummo istui etupenkillä.

– Minut tuotiin Kuittisiin, 16 kilometrin päähän kaupungista. Sauna oli lämpimänä, mummo tarjosi ruokaa ja mankeloiduissa lakanoissa vaivuin nopeasti uneen. Aamulla heräsin karjan kelloihin, ja tuli samanlainen tunne kuin lapsuudessa. Ikuinen rakkaus kylään syntyi tuolloin.

Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.
Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.

Seurakunnan matkalla tehtiin paljon vapaaehtoistyötä, ja koteihin vietiin tarpeellista tavaraa kiukaista vaatteisiin.

– Olin usein järjestöjen ja seurakunnan matkoilla apuna, koska ne tekevät pyyteetöntä työtä. Veimme täällä kylällä tavaraa tarvitseville. Ne olivat avartavia matkoja, meitä oli yleensä pari kolme äijää kantoapuna. Yövyin aina perheissä ja pääsin sisään ihmisten elämään. Kontaktit ovat harventuneet, sillä väkeä on kuollut vanhemmasta päästä, mutta onneksi on vielä 2–3 kyläpaikkaa.

Avustustoimintakin on hiukan hiipunut, koska nykyisin rajan yli saa tuoda vain vähän tavaraa. Sallitut kilomäärät ovat todella alhaisia.

Hauskan illan jälkeen kävelemme valokuvaaja Karoliinan kanssa majapaikkaamme, Santeri, 77, ja Sandra, 81, Moltsinin kodin kammariin.

Suomalaiskoulun kasvatti

Havahdun aamulla Santerin ja Sandran ääniin tuvassa. He ovat nousseet aikaisin. Santeri keittää tsajua, Rizik-kissa leikkii pallolla ja vanhukset puhuvat keskenään pehmeää karjalan kieltä. On ihana rauha, kuin mummolassa lapsena. Huoneessani on gobeliini seinällä ja pitsiverhot ikkunassa.

Nousemme aamupuurolle, jonka painikkeena saamme Santerin tekemää mustikkahilloa. Hän on innokas marjastaja ja kotipuutarhuri. Sandran jalat ovat niin huonossa kunnossa, että hän ei metsään enää pääse.

Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.
Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.

Santeri oli aikoinaan sovhoosissa kuorma-autonkuljettajana, Sandra kyläkoulun opettajana. Heidän kotinsa on vuonna 1965 sohvoosin työntekijöille rakennettu soma talo. Sisään tulee kylmä vesi, ja huussi ja kyly ovat pihalla.

– Olen asunut koko ikäni tässä kylässä, jossa suurin osa on karjalaisia perheitä. Kaupungin hulinaan en ole koskaan halunnut, Santeri toteaa.

Sandran ja Santerin pojat VolodjaValera ja Juri asuvat Aunuksessa, Petroskoissa ja Pietarissa. He käyvät kerran kuussa auttamassa. Pojat osaavat hyvin karjalaa, mutta neljä vunukkaa eivät enää puhu sitä, Santeri kertoo. Sandra kävi kolmanteen luokkaan asti suomalaista kansakoulua, kun suomalaiset miehittivät Itä-Karjalan. Koska kaikki puhuivat karjalaa, oli suomea helppo oppia.

– Opettajamme oli suomalainen Saimi, joka kutsui minut usein luokseen kylään. Hän meni naimisiin suomalaisen upseerin kanssa ja sai pojan Aunuksessa.

Joitain vuosia sitten Saimin poika kirjoitti paikallislehteemme, että muistaako kukaan suomalaisia opettajia. Kirjoitin, lähetin kuviakin ja poika kävikin täällä pari kertaa, Sandra muistelee.

– Noin 15 vuotta sitten täällä alkoi käydä tutkijoita kyselemässä suomalaissotilaiden lapsista ja karjalaisista lauluista. Viime vuosina kävijät ovat vähentyneet.

Moltsinit toteavat 1960–70-luvuilla kyläläisten elämän olleen mallillaan. Sovhoosissa oli kunnon palkat, ja ihmisillä alkoi olla varaa ostaa jääkaappeja ja pesukoneita.

Nyt ruoan hinta nousee joka viikko Krimin ja Ukrainan tilanteen takia.

Ladalla liikenteeseen

Santeri pyyhkii Ladastaan pölyt joka päivä ja ajaa auton aina talliin.

– Aloin jonottaa ensimmäistä Mosseani vuonna 1973. Sain sen kahden vuoden, kahden kuukauden ja 19 päivän odotuksen jälkeen. Se maksoi 5 023 ruplaa, ja ajoin sillä kuusi vuotta. Tällä Ladalla olen ajanut yhdeksän vuotta, hän toteaa ylpeänä.

Lähden Santerin, Heikin ja Karoliinan kanssa tutkimaan lähiseutuja.

Ensin rämmimme metsään katsomaan jatkosodan aikaista PSS-linjaa.

– Nämä taisteluasemat ja korsut rakennettiin jatkosodan aikana välillä Pisi–Saarimäki–Sammatus. Mutta niistä jouduttiin luopumaan melko nopeasti, koska puna-armeijan suurhyökkäys eteni Karjalan kannaksella Valkeasaaressa kesäkuussa 1944, Heikki kertoo.

Nyt luonto on vallannut linjan ja maasto on upeaa mustikkametsää. Santeri kertoo täällä asuneen paljon suomalaisia sotilaita sodan aikana.

– Me lapset kuljimme metsässä, ja sotilaat kutsuivat meidät syömään ja antoivat kotiin vietävääkin.

Jatkamme Sammatuksen kylään, jossa asuu pari perhettä talvella, kesällä 40 ihmistä. Käymme koputtelemassa Santerin ystävän Valerin ovea, mutta hän lienee mustikassa.

Sammatuksessa on kylän hautausmaa, vanhoja suomalaisten rakentamia bunkkereita ja sotamuistomerkkinä tankki. Paikalla käytiin juhannuksena 1944 kova taistelu.

– Täällä opeteltiin 1940-luvulla uutta valutekniikkaa, jota sitten käytettiin Salpalinjan rakentamisessa, Heikki kertoo.

Santeri puolestaan kertoo tarinan pysähtyessämme vanhan talon eteen. Talossa asui aikoinaan Anni, joka sai sota-aikana lapsen suomalaisen miehen kanssa.

– Mies tuli vuonna 1991 etsimään poikaansa. Anni ohjasi hänen pojan luo, mutta tämä oli sammunut humalaansa eivätkä he siis edes tavanneet. Venäläinen kohtalo, tuumii Santeri, joka ei ole viinamäen miehiä lainkaan.

Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.
Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.

Karjala elää praasniekassa 

Seuraavana päivänä matkaamme Suuren Selän kylään, jossa vietetään Iljan päivän praasniekkaa 2.8. Kylämiljöö 1800-luvun hirsitaloineen on ainutlaatuisen kaunis.

– Iljan päivä on puoliksi kesää, puoliksi syksyä. Yleensä nostan silloin perunat. Juhlia vietetään eri kylissä eri viikonloppuina, Santeri selittää.

Aunuksen musiikkifestivaalit on järjestetty jo viitenä kesänä. Kuoroja, esiintyjiä ja soittajia tulee niin Suomesta kuin Aunuksen alueelta. Konserttiareena on aurinkoinen pihapiiri. On yksi kesän kuumimpia päiviä, lähes 30 astetta.

Karjalainen kansanmusiikki sopii kyliin kuin nenä päähän. Karjalan tasavallassa festivaalia koordinoi Intra-säätiö, Suomen puolella Pohjanmaa-Karjala ry.

– Tapahtumat on hajautettu kyliin, missä karjalaa puhuvat ihmiset elävät. Konserttien juonnot ja esitykset ovat karjalaksi. Tämä on tietoinen valinta, vaikka yleisössä on paljon suomalaisia ja venäjänkielisiä. Karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin kohottaminen on yksi festivaalin tavoitteita, kertoo vaasalainen puuhamies Antti Koski

Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.
Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.

Kulkurin valssi suomeksi 

Viimeisenä iltana ajamme pöliseviä hiekkateitä pitkin Kuujärven Paloniemen kylään. Sen kauneudesta runoilija Yrjö Jylhä loihti sanailemaan: Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannoilla karsikkopuu, pilviä päin kuvastuu.

Kylä kylpee ilta-auringossa. Siellä ei asu enää yhtään vakituista asukasta. Mutta kesällä se herää henkiin, kun pietarilaiset ja petroskoilaiset saapuvat kesänviettoon.

Sisarukset Vera Petuhova ja Nadesda Piskunova kastelevat pientä sipulipeltoa ja ryhdymme heidän kanssaan juttusille. Kun he kuulevat meidän olevan Suomesta, he alkavat huutaa naapurin rouvaa paikalle. Hän osaa kuulemma suomea, koska kävi suomalaista kansakoulua.

Lilja Semjonovna, 85, köpöttelee pihalle ja istuu penkille Anastasia Tsevtkovan, 86, viereen. Lilja kertoo asuvansa Petroskoissa, mutta viettää kesää lapsuudenkodissaan sukulaisten kanssa. Vera ja Nadesda yllyttävät Liljaa puhumaan suomea. Hyväntuulinen mummo sanoo nauraen venäjäksi, että ei hän enää muista mitään.

Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.
Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.

Mutta yhtäkkiä hän puhkeaa laulamaan Kulkurin valssin suomeksi. 

Hetkessä on jotain pysäyttävää, ja me kaikki hiljennymme kuuntelemaan. Lopulta yhdymme mukaan, kun Lilja unohtaa joitain sanoja. Lilja ei ole puhunut suomea 70 vuoteen.

Tästä ihmeellisestä ja koskettavasta tapaamisesta innostuneena yritämme saada Liljan laulun videolle. Vera ja Nadesda eivät malta olla hiljaa, vaan maanittelevat mummoa. Nauramme kaikki tilanteelle, ja lopulta laulamme kaikki yhdessä Miljoona ruusua, he venäjäksi ja me suomeksi. 

Tämä kohtaaminen kruunasi koko matkan. Ja minä päätin mennä työväenopistolle parantelemaan venäjän taitojani.

Kun seuraavana aamuna olemme lähdössä Moltsineilta pois kohti Suomea, kehottaa Sandra kaikkia istumaan hetkeksi paikalleen.

– Niin mieli rauhoittuu tulevaan, kohtaamaan uutta. Tämä on karjalainen tapa, hän sanoo ja halaa meitä läksiäisiksi.

Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.
Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 9/2015.

Upea luonto, kauniita rakennuksia, herkullista ruokaa sekä paljon tapahtumia ja mukavia ihmisiä. Sellainen on Ahvenanmaa!

Käringsundin vanha kalasatama Eckerössä on kuin ahvenanmaalainen postikortti: kauniita harmaita ja punamultaisia venevajoja meren äärellä, aurinko paistaa ja lokit kirkuvat. Tässä idyllissä kuvattiin Astrid Lindgrenin Saariston lapsia 1960-luvulla.

Andreas Sjöblom herkuttelee Amandan, 5, ja Antonin, 2, kanssa jäätelöllä Gastropub Bodeganin terassilla.

– Asun lähellä ja piipahdan täällä usein fiilistelemässä meritunnelmaa. Ruokakin on hyvää, Andreas kehuu.

Eckerön kunta on manner-Ahvenanmaan läntisin paikka, ja siellä käy paljon ruotsalaisturisteja. Matka Grisslehamniin kestää vain pari tuntia. Toinen syy on aurinko: Eckerö on yksi Pohjoismaiden aurinkoisimpia paikkoja aurinkotunneissa mitattuna! Ei ihme, että kunnassa on peräti viisi leirintäaluetta.

Lue myös: Ahvenanmaa on käsityöfriikin unelmakohde

Kalliolla kävelevä ruotsalaispariskunta Inger Dolk ja Lars-Ove Andersson on viettänyt jo 12 kesää Ahvenanmaalla.

– Asuntovaunullamme on vuosipaikka Alebon leirintäalueella. Meillä on myös kanootit ja polkupyörät ja liikumme paljon luonnossa. Täällä on kaunista ja mukavaa, he toteavat.

Vanhan Venäjän läntisin piste

Vuonna 1828 rakennettu Eckerön posti- ja tullitalo on mahtipontisen komea pytinki meren rannalla. Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä, kun rakennettiin Venäjän läntisintä raja-asemaa autonomian ajalla.

Rakennus on tärkeä osa ahvenanmaalaista kulttuuriperintöä, sillä vanha postitie kulki vuodesta 1638 lähtien Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Pietariin. Ahvenanmaalaiset talonpojat vastasivat postin ja matkustajien kuljetuksesta meren yli. Nykyisin järjestetään joka kesä Eckerön ja Ruotsin Grisslehamnin välillä Postisoutukilpailu.

Herkkuhetki Eckerössä

Tessa Nordlund pyörittää tyttärensä Celindan ja hänen ystävänsä Fridan kanssa tyylikästä kahvila-ravintola Tsarevnaa Postitalon sivurakennuksessa. Vitriinissä on ihania kotitekoisia leivonnaisia.  

– Meillä on aina kaksi päivän lounasta ja kolme lista-annosta. Esimerkiksi tänään lounaana on kalaa Wallenbergin tapaan ja lammasmurekepihvit, Tessa kertoo.

Äiti ja tytär ovat aina haaveilleet kahvilasta. Koko perhe tsemppaa mukana: 15-vuotias pikkuveli Leonard on innokas kalastaja.

– Tämän päivän Wallenbergin ainekset tulivat häneltä, Celinda nauraa.

"Rakastan Ahvenanmaan rauhaa, luontoa ja turvallisuutta."

Tsarevnan naapurissa on pieni suklaapuoti, jossa Mercedes Urbano-Winquist valmistaa suussasulavia suklaakonvehteja. Mercedes muutti Venezuealasta 10 vuotta sitten Ahvenanmaalle rakkauden perässä.

– Työskentelin Suomen suurlähetystössä Caracasissa, kun Peter Winquist tuli sinne keraamikkoryhmän kanssa. Huolehdin heistä, ja siitä se lähti pikku hiljaa. Venezuelasta kaipaan perhettä, tuoksuja, värejä ja intensiivistä taivaan sineä. Mutta rakastan Ahvenanmaan rauhaa, luontoa ja turvallisuutta, Mercedes toteaa.  

Degersandin kultaiset hiekat

Degersandin leirintäalueella on tyylikkäitä mökkejä, upea hiekkaranta ja hyvää ruokaa tarjoava ravintola. Rantasaunan löylyhuoneen seinä on lasia, ja siitä avautuu upea näkymä Ahvenanmerelle. Voisin leiriytyä heti tänne!   

Saksalaiset Stefanie Albert ja Gerhard Blanke ovat nostaneet aurinkotuolit rannalle asuntoautonsa eteen. He ovat viihtyneet jo kaksi viikkoa ja viipyvät vielä viikon.

– Kävin Ahvenanmaalla viimeksi 30 vuotta sitten. Nyt luimme Tove Janssonin Sommarbuchin, joka kertoo kesänvietosta Suomenlahden saarella. Innostuimme lähtemään, ja onhan tämä kuin pieni paratiisi. Olemme myös pyöräilleet ympäri saarta. Ensi kesänä autoilemme Islantiin. Asuntoauton kuljetus laivalla Tanskasta maksaa 1500 euroa, mutta vuokraaminen siellä maksaisi 5000 euroa, Gerhard kertoo.

Sturen puulaatikot ja Evan kahvipannut

Annelundin tila Hammarlandissa on varmaan Oolannin originellein puutarha. Emäntä Annette Häger-Ahlström hoitaa lampaita ja yrttitarhaa. Hän järjestää myös yrttikursseja ja puutarhaan tutustumiskierroksia ryhmille. Aviomies Sture Ahlström on tuhattaituri ja käsityöläinen, joka on rakentanut romusta tilalle monia hauskoja rakennuksia ja esineitä.  

Sture valmistaa kuusipuusta hienoja 30-luvun tyylisiä puulaatikoita. Hän tekee ne alusta pitäen: sahaa, liimaa, hioo, maalaa, sekoittaa värit ja tekee sapluunat.

– Näitä tehtiin 1960-luvulle asti, sitten muovi jyräsi markkinat. Muovi menee rikki, mutta puulaatikon voi korjata. Se sopii niin veneeseen, pyörän päälle, verstaaseen kuin keittiöönkin.

Laatikoiden tekstit Sture ideoi 1930-luvun sanomalehtien mainoksista, museoista ja netistä. Kolmen vartin eli 3/4-laatikko on suosituin. Se maksaa 38 euroa. Sture tekee laatikoita neljää kokoa. Minun mukaani lähtee laatikko, jossa on Dunlop-teksti, vanha irlantilaisen räätälin mainos.

Pian on pakko pysähtyä pihakirppikselle, sillä puutarha on täynnä kahvipannuja! Retroesineitä on myynnissä vanhassa asuntovaunussa ja aitassa, jonka vintillä on lastenvaunu - ja nukenvaunumuseo. Vanhaan maakellariin Eva ja Peter Gustafsson suunnittelevat kahvilaa.

– Tämä on hauska harrastus meille. Ostan paljon tavaraa ruotsalaisista huutokaupoista. Aluksi minulla oli 240 kahvipannua, mutta paljon olen jo myynytkin niitä kolmen euron hintaan. Aukioloajat selviävät netistä, mutta jos olemme kotona, voi tulla muulloinkin.

Verevä Maarianhamina

Maarianhamina on kompakti saaristolaiskaupunki, joka on vilkkaampi ja kaupunkimaisempi kuin vastaavan kokoiset 11 000 asukkaan paikat manner-Suomessa. Kävelykatu Torggatanilla on paljon kauppoja ja kiinnostavia ravintoloita.  

Maarianhamina on kapealla niemellä, jonka kummallakin puolella on satama, Väster- ja Österhamn. Satamasta toiseen on vain noin kilometri. Länsisatamassa on museolaiva Pommern, yli satavuotias nelimastoinen parkki. Itäpuolella on perinteisiä purjealuksia ja vanhoja puulaivoja sekä merikortteli. Siellä on kesäisin paljon tapahtumia.  

Käsityökahvila ja puutarha

Stickstugan on supersöpö kahvila- ja käsityöpuoti viisi kilometriä Maarianhaminasta etelään, Järsön saarella. Upeassa puutarhassa on ruosteisia esineitä Singeristä polkupyörään ja mahtavan runsas kukkameri. Tämä on nähtävä!

Emäntä Lotta Gustafsson jakaa aikansa neulomisen, leipomisen ja puutarhahoidon kesken.

– Tämä on mukavaa työtä, sillä voin vaihtaa leipomisesta puutarhatöihin ja kutomiseen. Kahvilassakin neulon, kudon jos ei ole asiakkaita. Talvisin värjään villalankoja keittiössä.

Lue täältä lisää Lotta Gustafssonin kahvilasta.

Sokerina pohjalla teemme vielä ilta-auringossa merimatka saaristoon. Idyllinen Degerbyn kylä Föglön saaressa on helppo kohde, sillä laivamatka Lumparlandista kestää vain 25 minuuttia eikä maksa jalankulkijoille mitään.

Viikonloppuna 5.–6.9. kymmenet taiteilijat avaavat työhuoneidensa ovet matkailijoille. 19.-20.9. taas on Skördefest, jolloin noin 40 maatilaa avaa ovensa vierailijoille.

Maarianhaminalainen Hannele Ögård-Forsman suosittelee:

  1. Notvikin tornilta aukeaa upea ahvenanmaalainen saaristomaisema. Se on Bomarsundissa, noin 40 km Maarianhaminasta. Linnoitus on aikoinaan ollut valtava. Lähellä on myös Kastelholman linna ja mukava ravintola Smakbyn.
  2. Maarianhaminassa kahvila Iwassa on aina tarjolla herkullinen päivän kalakeitto. Perinteinen Ahvenanmaan pannukakku kannattaa nauttia tunnelmallisessa Bagarstugan-kahvilassa.
  3. Judys keramik on kiinnostava keramiikkapaja ja myymälä vanhassa teurastamossa Gölbyssä. Siellä on myös kahvila.

Suomessa on kuusi yleistä naturistirantaa. Alasti voi olla muuallakin, kunhan se ei häiritse toisia. 

Rajaton rusketus, tuulen kosketus iholla, kaukana kiristävät vaatteet – nakuna on hyvä olla.

Suomalainen lainsäädäntö on alastomuuden suhteen salliva. Alasti saa olla kaikkialla, kunhan siiten ei liity häiritsevää käytöstä. Toisten huomioiminen on kuitenkin kohteiliasta. Alastomuutta on syytä välttää paikoissa, jossa se voi ulkopuolisia häiritä. Se ei paljon vaadi.

– Rannalla kietaistaan pyyhe vyötäisille, kun poiketaan kahvilassa, kertoo Osmo Heinonen Luonnonmukaiset-naturistijärjestöstä.

Naturistien kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu myös peflettipakko. Peflettiä kannetaan mukana kaikkialla, ja se heitetään pyllyn alle aina, kun istutaan tuolille. 

Kuva Teemu Kuusimurto
Kuva Teemu Kuusimurto

Valtaosa nakuilusta tapahtuu yksityisalueilla. Ilkosillaan olo kun kuuluu suomalaiseen mökkielämään sangen yleisesti. Naturistirantoja maastamme löytyy kuusi. Osa on rajattu vain alastomana liikkuville, osa taas on sekarantoja, joissa uimapuvulliset ja -puvuttomat loikoilevat rinnakkain.

Huomaavaisuus on rannallakin valttia. Kuvaamista naturistirannoilla on syytä välttää. Kännykkäkameroiden aikana kuvien ottamista mahdotonta kontrolloida.

– Hyviin tapoihin kuuluu, että ainakaan kuvia ei ulkopuolisille näytetä, muistuttaa Heinonen.

Hangon Tulliranta

Suomen tuorein naturistiranta avattiin pari vuotta sitten upealla paikalla Hankoniemen hiekkadyyneille. Hangon matala ranta tuo mieleen Yyterin ja se sopii hyvin myös lapsille. Naturisteille varattu alue on yleisen uimarannan päässä. Tullirannalla on kuitenkin niin paljon mittaa, että yhteiselo sujuu sopuisasti. Erityiskiitoksen Hanko ansaitsee upeasta merimaisemastaan.

Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS
Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS

Helsingin Pihlajasaari

Pihljasaari on lyhyen lauttamatkan päässä Helsingin Kaivopuistosta. Saarella on useita uimarantoja, joista eteläpään ranta on aidoin rajattu naturistien käyttöön. Pihlajasaari on hyvin suosittu kohde, joten kauniilla ilmalla rannalla on paljon porukkaa. Myös yhteysaluksella voi olla täyttä. Saarella on kahviloita ja kioskeja, mutta naturistirannalla on tyytyminen omiin eväisiin, ellei ole valmis pukeutumaan kahvilareissun ajaksi. 

Helsingin Seurasaari

Seurasaaren ulkomuseon kupeessa sijaitseva nakuranta on alueen tyyliin sopivan perinteinen. 1900-luvun alussa rakennetussa uimalassa on aidoin erotettu naisten ja miesten puolet. Jaottelusta huolimatta – tai juuri sen takia – Seurasaarikin on suosittu auringonottopaikka. Lähelle rantaa pääsee bussilla Helsingin keskustasta.

Inkoon Kopparnäs

Kauniiden rantakallioiden koristama Kopparnäsin ulkoilualue on kaikkien ulkoilijoiden käytössä. Alastomat ja vaatetut ihmiset liikkuvat alueella siis sulassa sovussa. Se luonnollisesti edellyttää asiallista käytöstä kaikilta osapuolilta. Mereen viettävät silokalliot tarjoavat ainutkertaisen hienon mahdollisuuden auringonottoon.

Porin Yyteri

Suomen kuuluisin uimaranta tunnetaan etenkin upeista hiekkadyyneistään ja matalasta rantavedestään. Naturisteille varattu alue on sijaitsee yleisen uimarannan eteläpuolella. Naturistirannalla ei ole omia palveluita, mutta uimapukupuolelta löytyy niin kahvila kuin kioskikin. Aivan Yyterin rannan vieressä on hotelli ja leirintäalue, joten yöpymismahdollisuudet ovat erinomaiset.

Turun Ruissalo

Ruissalon epävirallinen naturistiranta on pieni, mutta sille mahtuu silti hiekkauimarantakin. Alue on hiukan syrjässä, leirintäalueen kupeessa. Toisaalta Ruissalon luonto ja maisemat tarjoavat unohtumatonta silmäniloa. Rannalla ei ole minkäänlaisia palveluita, joten omat eväät on syytä varata mukaan.

Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
Montellin maja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kuva Tea Karvinen

Yhä useampi haluaa lomailla kuin Robinson Crusoe, kaukana arjen hälinästä ja modernista teknologista. Suomalaisille muoti tarjoaa mahdollisuuden lisätä matkailutuloja. Nyt vanhalla mökinrähjälläkin voi tehdä tiliä.  

Yltäkylläisyyden keskeltä ja infoähkyn kourista on välillä päästävä pois. Robinson Crusoen maailmaan voi paeta esimerkiksi Kroatiassa, missä vanhat kalastajien kiviseinäiset mökit tarjoavat pakopaikan arjesta. Pesuvesi tulee sadevesisäiliöstä, sähkö aurinkopaneelista eikä autoteistä ole tietoakaan.

Ihan kuin mikä tahansa suomalainen kesämökki. 

Maailmanlaajuinen ilmiö

Maailman suurimmilla matkamessuilla Berliinissä listattiin nousevaksi trendiksi rauha ja vetäytyminen.

– Tämä tukee myös seikkailumatkailun kysynnän kasvamista. Sekä seikkailumatkailu että selviytyminen askeettisissa olosuhteissa lisäävät suosiotaan, kertoo matkailun lehtori Heidi Kaihua Lapin ammattikorkeakoulun Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta
Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta

Matkailijat hakevat autenttisuutta, askeettisuutta ja seikkailua. Seikkaillessaan nykyajan Robinson Crusoet haluavat oppia tuntemaan eri kulttuureja ja uusia alueita.

– Halu oppia matkailun kautta kasvaa jatkuvasti. Selviytyminen luonnossa sekä ruuan hankkiminen ja valmistaminen ainakin osittain itse on oivallinen tapa oppia ja ylittää itsensä, toteaa Kaihua.

Suomen valttikortit

Jos robinsonismi onnistuu tiheästi asutussa Etelä-Euroopassa, on Suomessa siihen ainutkertaiset olosuhteet. Vuodenaikamme antavat seikkailuun lisäsäväyksen: jos matkailija palaa toisena vuodenaikana, on kokemus täysin erilainen.

Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta
Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta

– Turvallisuushakuisuus on megatrendi. Vaikka ihmiset haluavat seikkailla, he tahtovat tehdä sen turvallisesti. Tämä on yksi syy, miksi seikkailumatkailulla on kysyntää myös Suomessa.

Uusi tapa tienata

Isoissa kaupungeissa erilaiset kotimajoitusvaihtoehdot lisääntyvät koko ajan. Esimerkiksi Helsingissä AirBnB-majapaikkoja on jo tuhansia. Tällainen jakamistalous voisi olla tapa, jolla Suomessa pystytään vastaamaan Robinson Crusoe -majapaikkojen kysyntään. Rauhallisia ja askeettisia mökkejähän suomalaisilta löytyy niin erämaasta kuin lähempää asutuskeskuksiakin. 

Vertailun vuoksi: yö askeettisessa kroatialaisessa mökissä maksaa helposti yli satasen. Syrjäisellä rähjämökillä voisi Suomessakin tehdä vuoden mittaan hyvän tilin.

3 x Robinson-loma Suomessa

Matkailualan asiantuntija Heidi Kaihua valitsi kolme kiinnostavaa kotimaan kohdetta Robinson-lomalle.

  1. Itse lähtisin mielelläni kokeilemaan selviytymistä puurajan yläpuolelle, jylhään maisemaan, rautuja kuhisevan tunturijärven tuntumaan.
  2. Lukuisissa järvissämme on mielenkiintoisia, kodikkaita pieniä saaria, joissa varmasti viihtyisi luonnonantimia hyödyntäen.
  3. Olisi myös kiinnostavaa päästä maatilalle osallistumaan maatilan toimintaan. Tämä on nouseva trendi maatilamatkailussa, asiakkaille ei enää riitä pelkkä lehmien ja lampaiden rapsuttelu ja vaan halutaan kokea ja oppia enemmän.