Tietokirjailija ja toimittaja Pauli Jokinen tuntee Helsingin kuin omat taskunsa. Hänen vinkeillään löydät pääkaupungista uusia puolia. 

Kun Pauli Jokinen muutti Turusta Helsinkiin 18 vuotta sitten, kaupunki vaikutti isolta ja ruuhkaiselta.

– En pitänyt Helsingistä mutta päätin, että paras tapa päihittää vihollinen on tutustua siihen. Olen aina tykännyt historiasta ja uppouduin tutkimaan Helsingin menneisyyttä.

Sittemmin Pauli on kirjoittanut viisi Helsinki-aiheista kirjaa. Hänet tunnetaan Helsingin paikallishistoriaan erikoistuneena kaupunkikirjailijana, toimittajana ja bloggaajana

Löydä Helsingin helmet näillä Paulin vinkeillä:

1.Rentouttava sauna

Helsinki on muuttunut paljon siitä, kun muutin tänne. Viime aikoina on otettu kaikki rannat käyttöön, mikä on tärkeää, sillä Helsinki on merellinen kaupunki. On Jätkäsaaren ja Kalasataman uudet alueet, ja Töölänlahti on kiinnostava alue. Pari hienoa yleistä rantasaunaakin on rakennettu, Löyly Hernesaareen ja Kauppatorin kupeeseen Allas. Oma suosikkini on tunnelmallinen Kaurilan sauna Meilahdessa. Se lämpenee pari kertaa viikossa.

2. Leposaaren hautausmaa

Kulosaaressa oleva Leposaaren hautausmaa on Helsingin pienin, vain 842 hautaa. Se on kiinnostava kävelykohde: Kulosaaren metroasemalta puoli kilometriä ja pengertietä pitkin saareen. Siellä on esimerkiksi olympiavoittaja Hannes Kolehmaisen ja akateemikko Kustaa Vilkunan haudat.

Osoite: Leposaarentie, 00570 Helsinki

3. Sota-ajan Helsinki

Valmistelen kirjaa Sotaretkellä Helsingissä ja olen sitä varten tutkinut ensimmäisen maailmansodan aikaisia rakennelmia ympäri kaupunkia. Niitä on paljon. Esimerkiksi Kivikon kaupunginosassa on pitkiä yhdyskäytäviä, jotka ovat paikoitellen lähes kymmenen metriä syviä. Kontulan ostoskeskuksen takana kallioilla on juoksuhautoja. Pitäjänmäen aseman vieressä on Pajamäen patterimäki. Pohjois-Haagassa ja Kannelmäessä on juoksuhautoja. Mustavuoressa Vuosaaressa on hienoja luolia. Blogistani voi lukea lisää näistä sotapaikoista. Minulta voi myös tilata Helsingin kävelykierroksia.

Helsinki sodassa -kävelykierroksesta löydät lisätietoa täältä

4. Kivinokka

Kivinokka on suosittu ja kaikille avoin virkistysalue Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Kivinokassa tuhannet kaupunkilaiset viettävät vapaa-aikaansa merellisessä ja luonnonläheisessä ympäristössä. Kivinokassa on uimarantoja, luontopolku, aarnimetsää, kesäkahvila, kartano ja kesämaja-alue. Kesäisin siellä on paljon toimintaa.

Siellä on muuten Helsingin ainoa esteetön luontopolku, jonka voi kiertää pyörätuolilla tai lastenvaunuilla.

Kulosaaren tai Herttoniemen metroasemalta on sinne 10 minuutin kävely. Harmi, että omia mökkejä ei saa vuokrata ulkopuolisille. Olisi kivaa, jos joukossa olisi muutama vuokramökki turisteille. Se olisi hyvä vaihtoehto hotellille. Ja ikävä kyllä monet mökit ovat kesäisin tyhjillään.

5. Kruunuvuoren autiohuvilat

Itä-Helsingissä, Laajasalon kyljessä, on Kruunuvuori, jonne ei eksy sattumalta.

1800-luvun lopulla Helsingin ympäristöön syntyi huvila-alueita. Monet huviloiden omistajista olivat Helsingissä asuvia saksalaisia. Toisen maailmansodan jälkeen huvilat päätyivät rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliiton haltuun. Kruunuvuoresta tuli Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenten ja heidän perheidensä kesänviettopaikka. 1950-luvulla alueen osti liikemies Aarne Aarnio, joka olisi halunnut rakennuttaa Kruunuvuoreen uuden asuinalueen. Hanke ei koskaan toteutunut ja huvilat jäivät rappeutumaan.

Helsingin kaupunki suunnittelee Kruunuvuoreen uutta 10 000 hengen asuinaluetta. Kannattaa piipahtaa katsomassa huvilat ennen sitä. Osa niistä on täysin tuhoutunut, muutaman vielä tunnistaa taloksi. Kruunuvuoreen pääsee esimerkiksi bussilla nro 88 Herttoniemestä. Jää pois päätepysäkillä Päätiellä.

6. Kävelyretkellä Helsingissä

Helsinki kävellen -kirja esittelee 12 kävelyreittiä suomen-, englannin- ja venäjänkielellä.

Kirja esittelee kaupungin tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat nähtävyydet, hienoa arkkitehtuuria ja näyttävää julkista taidetta. Reitit kulkevat meren rannalla, puistoissa ja vilkkaassa kivikaupungissa. Reittien yhteydessä on esitelty myös Helsingin ravintola- ja kahvilaelämän klassikoita, joihin retkeilijät voivat hetkeksi pysähtyä. Ne ovat nähtävyyksiä sinänsä, onhan niillä kaikilla oma historiansa ja tarinansa kerrottavanaan.

Nämäkin kirjat opastavat Helsingissä liikkujaa:

Sunnuntaikävelyllä Helsingissä, 52 reittiä historiaa ja nähtävyyksiä. Minerva. 2010.

Kirja sisältää 52 kävelykierrosta ja yli 500 kohdetta. Reitin voi valita aiheen tai kaupunginosan mukaan, ja matkan varrelta löytyy aina mielenkiintoista nähtävää. Kirja esittelee vanhaa ja uutta arkkitehtuuria, patsaita ja muistomerkkejä. Eri kaupunginosat ovat saaneet omat kierroksensa. Teoksesta löytyy mm. murhapaikkoja ja laulujen tai kirjojen Helsinki.

Kulttuurikävelyllä Helsingissä. Minerva. 2011.

Kirja esittelee 4 kävelykierrosta, joiden varrelle mahtuu vanhaa ja uutta arkkitehtuuria, julkisivujen koristetaidetta, julkisissa tiloissa olevia upeita taideteoksia, teollista muotoilua, merkittävää sisustussuunnittelua, ympäristötaidetta ja maisemasuunnittelua.

7. Käpylä

Tykkään lähiöistä ja erityisesti Käpylästä, jossa itsekin asun. Ympäristö on mukava, viehättävä puu-Käpylä sekä Olympiakylä, joka rakennettiin vuoden 1940 olympialaisia varten, jotka peruttiin sodan takia. Koskelantien eteläpuolella on Kisakylä, jossa vuoden 1952 olympiaurheilijat majoittuivat. Taivaskallio on hieno paikka, Helsingin korkein luonnonmukainen paikka. Teen sinne paljon eväsretkiä lasten kanssa. Käpylässä voi syödä ravintoloissa niin sushia kuin egyptiläistä ruokaa.

Helsingissä on tosi paljon tapahtumia, myös lähiöissä. On tosi elävä ja viriili kaupunki väkimäärään nähden.Lähiöissäkin on kaikenlaisia kaupunginosatapahtumia ja pieniä kirppareita.Lasten kulttuuria käyn katsomassa erityisesti Helsingin kulttuurikeskuksen paikoissa, Vuotalossa, Kanneltalossa ja Malmitalossa.

 

      8. Museot

      Olen museofriikki ja olen käynyt lähes kaikissa Helsingin museoissa. Ilmailumuseo Vantaan puolella on tosi kiva. Siellä on koko Suomen ilmailun historia. Väestönsuojelumuseo Kruununhaassa on aika erikoinen ja kiinnostava paikka väestösuojassa. Se on auki vain kerran viikossa. Yhdessä huoneessa voi aistia pommituksen.

      Didrichsenin taidemuseo on hieno ja upealla paikalla merenrannalla. Siellä on hyviä näyttelyitä.

      9. Elokuvateatteri Orion

      En viihty uusissa elokuvateattereissa, vaan käyn mieluiten Orionissa, jossa on vanhaa art deco -tyyliä. Siellä on vanhan elokuvateatterin lumoa ja klassikkoelokuvia. Erityisesti tykkään käydä katsomassa mykkäelokuvia: 1,5 tuntia pelkkää hiljaisuutta!

      10.Uudenmaankadun taidegalleriat

      Kun kävelee Uudenmaankadun päästä päähän, saa aika hyvän annoksen suomalaista nykytaidetta. Matkan varrelle osuu  kymmenkunta galleriaa. Kävelen tämän kierroksen aina silloin tällöin.

      Kokematon kaupunkilaistyttö lähtee Pohjois-Ruotsin vaeltamaan – miten käy?

      En ollut koskaan sovittanut vaelluskenkiä saati kävellyt maastossa muualle kuin mustikkaan.

      Aion osallistua ruotsalaisen retkeilyvarusteyrityksen suosittuun vaellustapahtumaan ja kävellä noin 40 kilometriä, viikon tapahtuman kaksi viimeistä päivää.

      Kiirunasta ajan bussilla Nikkaluoktan kylään. Lounastamme yhdessä muiden osallistujien kanssa ja saan käteeni lainarinkan, johon voin pakata varusteeni. Koiravaljakkoretkiä järjestävä ruotsalainen Ann auttaa minua: lämpimiä paitoja tarvitaan mukaan kuulemma vain yksi ja varalle riittää yksi aluskerrasto. Onneksi deodorantti saa jäädä.

      Kirjoittaja Pia Hollo ensivaelluksellaan.
      Kirjoittaja Pia Hollo ensivaelluksellaan.

      Ihmisen pienuus korostuu Alesjauren karussa maastossa. Vuoren rinnettä ylöspäin liikkuu ihmisletkoja kuin muurahaisjonoja. Siellä kaukana kävelijät koluavat kuvankaunista, upean vehreää maisemaa.

      Minut on lennätetty Nikkaluoktasta tänne helikopterilla. Elämäni ensimmäisen kopterilennon jälkeen olen valmis kohtaamaan mitä vain. Kärsin korkeanpaikankammosta, joten heiluva lento nostaa myös adrenaliinitasoni korkealle. Kaikki tuntuu uudelta ja jännittävältä. En tunne seurueestamme vielä ketään.

      Nuorekas äiti Norjasta on taivutellut seurakseen 18-vuotiaan tyttärensä. Norjasta tulevat myös puheliaat ystävättäret, jotka ovat voittaneet matkansa arvonnasta. Lisäksi mukana on kourallinen keski-ikäisiä miehiä Saksasta ja Puolasta sekä hulvaton humoristi Englannista, kokeneita vaeltajia. Yksi laumamme johtajista on Ruotsin armeijallekin työskennellyt tunnettu eräopas Johan Skullman.

      – Googlaa se Skullmann, se kantaa sua, jos et jaksa kävellä, oli mieheni rohkaissut ennen reissua.

      Kiora kantoi omat vaellusvarusteensa mukisematta koko matkan.
      Kiora kantoi omat vaellusvarusteensa mukisematta koko matkan.

      Peruskunnolla pärjää

      Jägermeister-pulloa kummempaa viihdykettä kenelläkään ei ole mukana, joten on aikaa keskittyä tutustumiseen. Tunturissa kaikki ovat kavereita keskenään, huumoria riittää.

      Majoitumme Allesjauren retkeilymajaan. Suurin osa osallistujista nukkuu kuitenkin pienien mustien ötökkäparvien ympäröimissä teltoissa. Tuhdin aamiaisen jälkeen saamme vihdoin vaelluskengille käyttöä. Suunta on pohjoiseen.

      Etukäteen katselemissani valokuvissa ihmiset kävelivät reippaina isoilla niityillä. Ja vihreyttähän riittää. Osan matkasta kuljemme heinikossa pitkospuita, toisen mokoman karua ja kivikkoista vuorta ylös ja alas.

      Kansallispuistossa voi majoittua muutenkin kuin telttaan.
      Kansallispuistossa voi majoittua muutenkin kuin telttaan.

      Kivet ovat pääosin kahden nyrkin kokoisia ja sitä suurempia. Maasto ei sinänsä ole vaikeakulkuista, mutta kokemattomat nilkat ovat kovilla. Ensikertalaisen kannattaakin harjaannuttaa jalkojaan maastossa etukäteen. Hyvällä peruskunnolla pärjää kyllä.

      Kivi nimeltä Facebook

      Tyhmintä on lähteä matkaan upouusilla vaelluskengillä, kuten minä tein. Kenkäni, Hanwagin Tatrat, osoittautuvat kuitenkin lyömättömäksi valinnaksi. En saa yhtään hiertymää tai rakkoa.

      Rakkolaastari pitää kuulemma panna rakon päälle heti, kun tulee pienikin tuntemus kengän hiertämisestä. Muuten on jo liian myöhäistä.

      Ulkomaailmaan en voi pitää yhteyttä, sillä gsm-verkkoa ei ole. Reitin varrella Allesjauren tietämillä on kivi, jonka nimi on Facebook. Meille kerrotaan, että lapset kiipeävät mäen päällä jököttävälle kivelle paremman kuuluvuuden toivossa. En tiedä, toimiiko kikka, sillä en ehdi kokeilla.

      Vaellussauvojen avulla jaksaa paremmin.
      Vaellussauvojen avulla jaksaa paremmin.

      Tauko sosiaalisesta mediasta tekee hyvää, mutta tottumuksesta kaivan puhelinta taskusta vähän väliä. Ikuistan talteen komeita maisemia.

      Toisin kuin kotipuolessa ennen matkaa, enää en pelkää, etten saa puhelimella apua, jos jotain tapahtuu. Tunturiin on tultu nauttimaan retkeilystä. Huolet eivät kuulu kuvioon.

      Retkivarusteet, joille olen koko ikäni nyrpistellyt nenääni, alkavat näyttää hiukan haluttavammilta. Ehkä minuun on sittenkin piiloutunut pieni eräihminen.

      Poroja, uintia ja innostusta

      Matkan kohokohta minulle on kokea, miten paljon voimaa luonnossa liikkuminen antaa. Tekee hyvää tuulettua kirjaimellisesti!

      Paikoitellen on vaikea uskoa, että todellakin itse kävelen tässä postikorttimaisemassa, en vain katsele. Malttamattomana haluan innostuksissani paahtaa reitin loppuun samalta seisomalta. Onneksi on viisaampia opastamassa. Ilman verensokeria nostattavia lounastaukoja matkanteko saattaa tyssätä lyhyeen. Nautimme välipaloja ja retkiruokaa pussista.

      Naali eli napakettu sattuu retkeilijän reitille vain harvoin.
      Naali eli napakettu sattuu retkeilijän reitille vain harvoin.

      Koko reissun ajan tunnen vatsassa pientä kutkuttavaa jännitystä siitä, mitä nähtävää tai hauskaa kuultavaa seuraavan mutkan takana odottaa.

      Lukuisia porojen laidunmaita nähtyäni pääsemme vihdoin iltapäivällä perille Kieronin tarkistuspisteelle. Pisteillä ilmoittautumisella varmistetaan, ettei kukaan vaeltajista pääse eksymään. Lisäksi tarjolla oli yllätys - ohukaisia hillolla ja kermavaahdolla, nam!

      Muutamat jaksavat vielä lähteä kahden kilometrin päähän järvelle uimaan. Minä jään leirinuotiolle syömään taivaallisen makuista kuivattua poronlihaa.

      Joka vuosi elokuussa järjestettävään Fjällräven Classic -vaellukseen osallistuu yli 2 000 ihmistä yli 30:stä maasta. Oman teltan vieressä on parhaimmillaan tai pahimmillaan kymmeniä muita retkikuntia.

      Vaikka festarimeiningistä ei ole kyse, suosittelen herkkäunisille korvatulppia. Minä jaan telttani Cajsan kanssa. Hän ei onneksi herää, vaikka kömmin kahisevaan makuupussiini iltanuotiolta vasta tähtien tuikkiessa.

      Kivikkoiset vuorenrinteet vaihtuvat matkan edetessä avotunturiksi ja vihreäksi lehtimetsäksi.
      Kivikkoiset vuorenrinteet vaihtuvat matkan edetessä avotunturiksi ja vihreäksi lehtimetsäksi.

      Aamulla lähdemme Abiskoon. Kovakuntoisimmat juoksevat ja jotkut viilettävät ohitsemme maastopyörillä.

      Tunnen olevani aloittelijatasolla. Upouudet varusteet eivät auta.

      Osa kävelijöistä helpottaa matkantekoa käyttämällä teleskooppivartisia kävelysauvoja. Ne jakavat painoa pois polvilta etenkin alamäissä. Minäkin hankin sauvat etukäteen saamani tarvikelistan mukaisesti, mutten oikein päässyt jyvälle niiden käytöstä. Olisi tietysti voinut treenata etukäteen.

      Tutustuminen on oleellista

      Jos joku kuulee lähistöllä olevista muista suomalaisista, saan saman tien puskaradion kautta tiedon ja kehotuksen lähteä tervehtimään heitä. Tepsutan tuntemattomaan telttaan katsomaan maanmiehiäni. Arvatkaa, olisinko toiminut näin Suomessa? No en, eihän tuntemattomien telttaan noin vain mennä.

      Vastassani on ulkomailla asuva suomalaismies, joka on liikkeellä amerikkalaisen vaimonsa kanssa. Loput suomalaiset löytyvät nuotiopaikalta ja tarkistuspisteiltä, joissa voi täyttää rinkkoja ruualla ja varusteilla. Suhteiden luominen ja uusiin ihmisiin tutustuminen onkin iso osa tapahtumaa.

      Päivässä kävellään noin 20 kilometriä. Se ei ole kummoinenkaan matka tietä pitkin, mutta maastossa eteneminen on hitaampaa. Pitää katsoa jalkoihinsa, jottei kompastu tai astu vaikka pienen hiiren päälle.

      Samaan aikaan olisi ihanaa myös ihastella vaihtuvia maisemia.

      Reitillä voi nähdä upeita näkyjä myös taivaalla.
      Reitillä voi nähdä upeita näkyjä myös taivaalla.

      Sopii kaikille

      Suosittelen vaellusta kaikille, paitsi marisijoille. Lapset ja koirat pärjäävät mukana, jos intoa luonnossa liikkumiseen löytyy. Kantotaakkaa helpottaa, että juomakelpoista vettä saa puroista matkan varrella.

      Ilmat suosivat ja aurinko paistaa. Vasta viimeisillä kilometreillä alkaa koko yön kestävä rankkasade. Maalissa alkavat ulkoilmabileet, joissa kaikkia vaeltajia juhlittiin voittajina bändin, ruoan, juoman ja tanssin kera.

      Hienointa on huomata luontoon ja vaeltamiseen liittyvät ennakkoluuloni turhiksi.

      Vaellustapahtuma on erinomainen tilaisuus herätellä omaa retkeilyharrastusta. Tapahtuman päätarkoituksena onkin innostaa ja opettaa osallistujia omatoimiseen retkeilyyn.

      Keskiyön aurinko loistaa Abiskossa 17.6.–19.7.
      Keskiyön aurinko loistaa Abiskossa 17.6.–19.7.

      Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 2/2016.

      Hyvä tietää

      Näin perille:

      • Helpoiten Etelä-Suomesta Ruotsin Lappiin pääsee lentämällä Tukholmaan ja sieltä Kiirunaan. Ajomatkaa E4-tietä pitkin on 1240 km.
      • Yksi vaihtoehto on matkustaa Tukholmaan laivalla ja hypätä yöjunaan. Jos aikaa riittää tai jos asuu Pohjois-Suomessa, perille pääsee autoilemalla. Maisemat ovat upeat ja tiestö hyvässä kunnossa.

      Ota mukaan: 

      • Rakkolaastareita, pipo, hyttysmyrkky, aurinkovoide- ja lasit.
      • Varusteiden on hyvä olla kevyitä, vedenkestäviä ja mukavia päällä.
      • Lämpötila voi loppukesällä vaihdella nollan ja t-paitakelin välillä.

      Majoitu:

      • Jukkasjärvellä sijaitseva Ice Hotel tarjoaa talvella kristallin kirkkaasta jäästä valmistettuja huoneita ja muulloin perinteisempää majoitusta. Kesällä hyiseen tunnelmaan pääsee Ice Barissa. Kokonaisuus on joka vuosi erinäköinen riippuen taiteilijoiden luomista jääteoksista. 2 hh alkaen 270 e. Varaa huone vuotta ennen kuin tarvitset sen.
      • Sulaudu luontoon nukkumalla puussa. Tree Hotel tarjoaa unohtumattomia öitä. Miltä kuulostavat Peilikuutio, Ufo, Linnunpesä tai Puusauna? Ne ovat upeasti toteutettujen majamaisten huoneiden nimiä. Lisäksi tarjolla ovat vielä baari ja sauna. 2 hh alkaen 430 e. treehotel.se

      Budapest huokuu historiaa, mutta on kaikkea muutakin kuin pölyttyvä museo. Ilta voi voi päättyä Pestin puolelle nuorten valtaamaan rauniotalon diskoon, joka aamulla avautuu luomutorina.

      Viikko-ohjelma päivä päivältä

      Maanantai alkaa nostalgisesti, kun hyppäät keltaiselle linjalle, Euroopan toiseksi vanhimpaan met­roon. Aisti 1800-luvun tunnelmaa Pestin puolella.
      Budan Linnavuoren huipulle huristelet Budavári siklo -köysiradalla tai kävelet serpentiinipolkua, joka lähtee köysiradan vierestä.
      Uusinta uutta ovat kaupungin Tuk Tuk -taksit. Yli 65-vuotias saa ajella julkisilla ilmaiseksi, kun todistaa ikänsä passin kopiolla.

      Tiistaina on kylpyläpäivä. Jos tahdot pelata altaassa shakkia, valitse kaupunginpuistossa sijaitseva Széchenyin kylpylä. Turkkilaistunnelmaa löydät Veli Bej Bath -kylpylästä.

      Keskiviikkona Pestin puolelle shoppailemaan. Kuuluisin ja kallein ostoskatu on Váci utca. Antiikkiliikkeiden katu on Falk Miksa. Unkarilaisia designvaatteita myy Mono Fashion Shop. Ihana Ecseri piac -kirpputori on noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Viinikauppoja on ympäri kaupunkia.

      Torstaina museoon! Vaikuttava on esimerkiksi Terrorin talo, jossa esitellään fasismin ja kommunismin ajan julmuuksia. Valokuvaelämyksiä tarjoavat Robert Capa Kortárs Fotográfiai Központ - ja Maimano -museot. Flipperimuseossa pääset pelaamaan kunnostetuilla flippereillä.
      Päivän päättää illallisristeily Tonavalla tai edullinen hyvä illallinen Matrjoska Bisztossa. Opus Jazz Club tarjoaa mainiota ruokaa ja musiikkielämyksiä. 8. kaupungin­osassa on erinomainen Oinos Wine Bar&Bistro. Café Csiga sopii boheemia tunnelmaa etsiville.

      Perjantaina voi kuulla klezmer-musiikkia Spinoza-ravintolassa. Kiva yömyssypaikka on lähistöllä sijaitseva Szimpla Kert -rauniopubi, jolla on kesällä kattona taivas.

      Lauantai alkaa ihailemalla näköaloja 360-kattobaarissa. Iltapäivällä voisi vaikka maistella unkarilaisia viinejä Doblo-viiniravintolassa.
      Iltaohjelmaksi oopperaa, nykytanssia tai modernia esittävää taidetta Trafo-teatterissa.

      Sunnuntain brunssipaikaiksi sopii ylellinen Gundel-ravintola. Sitten kävelykierros eläintarhassa tai kakkukahveille. Kokeile kahvin kanssa Eszterházy-leivonnaisia tai erilaisia struudeleita, rétes.

      Viini on Budapestissa hyvää ja edullista. Sitä voi maistella vaikkapa viini­ravintola Doblossa.
      Viini on Budapestissa hyvää ja edullista. Sitä voi maistella vaikkapa viini­ravintola Doblossa.

      Nem, nem, huutaa metrovirkailija. Suomalainen ei heti ymmärrä, että nem tarkoittaa ei. Mies siis kieltää turistia kuvaamasta upouutta metroasemaa.
      Vaikka Unkari on Neuvostoliiton ha­joamisen jälkeen länsimaalaistunut, ollut Naton jäsen vuodesta 1999 ja EU:n jäsen vuodesta 2004, sinne on takertunut jokunen jäänne kommunismin ajalta. Silloin kuvaaminen ei ollut kaikkialla, ei edes julkisissa tiloissa, sallittua.

      Kiellettyjen asioiden lista on lyhentynyt. Tai ainakin tilanne maassa on muuttunut vuoden 1989 jälkeen. Viime vuosien aikana Unkari on kiepsahtanut oikealle. Se ei kuitenkaan vaikuta turisteihin, paitsi jos päätyy keskustelemaan paikallisten kanssa. Monet unkarilaiset pelkäävät, että oikeistopopulismi on uhka demokratialle. Mielenosoituksia on, ja poliisi on aina valppaana paikalla.

      Valokuvaaja ei laske kameraansa vaan jatkaa kuvaamista. Ja se tuntuu pian olevan virkailijankin mielestä ihan ok. Hän kääntyy vaivaantuneena pois. Ilmeisesti kiellot kumpusivat vanhasta muistista.

      Szimpla Kertin raunioravintola on aamulla luomutori.
      Szimpla Kertin raunioravintola on aamulla luomutori.

      Kulta kohtaa kurjuuden

      Buda ja Pest olivat erilliset kaupungit vuoteen 1873. Metropoliin ovat jättäneet omat jälkensä lähes kaikki aikansa mahtivalloittajat, niin roomalaiset, mongolit kuin turkkilaisetkin, samoin Itävalta-Unkarin loiston aika, sodat ja kansannousut. Juuri historiallinen sekamelska tekee kaupungista mielenkiintoisen.

      Budapest on hiukan surumieleinen kaupunki. Sitä pommitettiin rajusti toisessa maailmansodassa, merkkejä siitä on yhä. Korjaamista olisi paljon, jos haluaisi Buda­pestin tip top -kuntoon.

      Vastakohdat ovat voimakkaita: kullattuja krumeluurattuja kirkkoja ja restauroituja rakennuksia, toisaalta ränsistymään päässeitä talovanhuksia. Kaupunki on täynnä komeita muistomerkkejä ja patsaita, joista useimpien nimet ja aiheet eivät sano turisteille paljonkaan.

      Pääkaupungissa voi liikkua vapaasti paikasta ja tunnelmasta toiseen, läpi erilaisten historian kerrosten. Vaikka Buda ja Pest muodostavat yhtenäisen kaupungin, niiden kaupunkikuvat ovat erilaiset.

      Budan kukkuloilla tunnelma on vanhahtavampi, rauhallisempi, juhlavampi ja arvokkaampi – paikoin jopa aristokraattinen. Pest taas vaikuttaa eläväiseltä, sivukaduilla jopa kiinnostavan nukkavierulta. Sinne on pulpahtanut kahviloita, ravintoloita ja viinibaareja. Nuoret ovat perustaneet rapistuneisiin taloihin gallerioita, putiikkeja, käsityöläispajoja ja vaihtoehtokauppoja. Mutta onhan siellä edelleen houkuttimena tunnettu antiikkikatu.

      Szimpla Kertin ravintola toimii raunioiden  keskellä.
      Szimpla Kertin ravintola toimii raunioiden keskellä.

      Váci utca on kaupungin Pestin puolen vilkkain ja kallein ostoskatu. Yhdessä asiassa Váci utca kuitenkin poikkeaa muista eurooppalaisista kauppakaduista.

      Luksusliikkeen edessä työtään tekee kadunlakaisija, joka tönii kauppakuitteja ja karkkipapereita pois ihmisten jaloista. Muu on samaa kuin muuallakin: ihmiset sievissä vaatteissaan katoavat liikkeisiin ostamaan yhä nätimpiä vetimiä. Muovikassit suihkivat nopeammin kuin kadunlakaisijan luuta. Liekö mies ammattikuntansa viimeisiä edustajia?

      Nuoret nousevat raunioista

      Jotkut Pestin rakennukset näyttävät asuinkelvottomilta. Silti romahtamispisteessä olevalla parvekkeella nojailee tumma lady heppoiseen kaiteeseen ja imee ahnaasti tupakkaa. Lapset juoksevat rappukäytävään, taloon, joka tuskin on koskaan nähnyt remonttimiehiä. Kauniin kunnostetun kerrostalorivin keskellä saattaa töröttää autio rauniotalo kuin mustunut hammas.

      Yhä useammat tyhjilleen jääneet rakennukset on otettu uusiokäyttöön. Talonvaltaukset ovat unkarilaisittain varsin anarkistisia tekoja, koska lupia ei ole kysytty.

      Rämätaloissa asuu nuoria ja niihin on rakennettu pop-up -kauppoja ja rauniokapakoita, joiden nimi on unkariksi romkocsmák. Ensimmäinen ja tunnetuin raunioravintola on Szimpla kert. Siellä on usein elävää musiikkia ja kesällä vain taivas kattona. Ja aamulla paikalla on usein luomutori.

      Ei herkille ihmisille: Terrorimuseo pitää sisällään ahdistavia tarinoita.
      Ei herkille ihmisille: Terrorimuseo pitää sisällään ahdistavia tarinoita.

      Kylpeminen tuo terveyttä

      Ikivanhat kylpylät ovat edelleen kovassa käytössä. Niitä on ympäri kaupunkia, ja monia on saneerattu ja remontoitu. Kaupungissa maan alla on mineraalipitoisia lähteitä, joista lämmin vesi johdetaan kylpijöiden iloksi ja terveydeksi.

      Kuuluisimpia ovat Gellértin ja Széchenyin kylpylät. Kylpyläkulttuuri on peräisin jo turkkilaisvallan ajoilta. Vanhimmat kylpylaitokset on rakennettu 500 vuotta sitten. Pääsivätköhän naiset silloin likoamaan suloisen lämpöiseen terveysveteen?

      Myös suomalaiset voivat päästä kylpylöihin hoitoon joko suomalaisen tai unkarilaisen lääkärin lähetteellä. Kela maksaa ainakin osan hoitokustannuksista.

      Veli Bej Bath -kylpylässä on turkkilaistunnelmaa.
      Veli Bej Bath -kylpylässä on turkkilaistunnelmaa.

      Eriarvoisuus lisääntyy

      Budapestissä kaupunkikuvan rosoisuus on viehättävää: koskaan ei tiedä, mitä seuraavan kulman takaa paljastuu. Pääkaduilta kannattaakin poiketa sivukaduille. Sieltä voi löytyä yllätyshyvä ravintola tai edullinen kauppapuoti.

      Yllätyksellisyys on värittänyt myös kansalaisten elämää. Uusi aika on tuonut omat ongelmansa:

      – Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, toteaa budapestiläinen taksikuski.

      Turistin on vaikea nähdä muutoksia. Taksikuskin mukaan Budapestista on tullut asukkaille kallis. Eläkeläisillä ei ole varaa maksaa kohonneita vuokria, ja tavallisen palkansaajan täytyy sinnitellä reilulla 300 eurolla.

      Onkohan kauppahallin jätesäiliö­tä kaivava vanha rouva yksi niistä, joihin nykypolitiikka on vaikuttanut? Löytääkö puiston laidalla istuva ryyppyporukka yösijan, jottei tule pidätetyksi tai joudu vankilaan, kuten uusi laki määrää.

      Printa Cafe on samalla myös design-galleria.
      Printa Cafe on samalla myös design-galleria.

      Keitolle kauppahalliin

      Kaupunki ottaa matkustajat kuitenkin hyvin vastaan. Hinnat eivät hirvitä ja majoitustarjontaa on paljon, edullistakin.   Ruoka on hyvää, mutta jos valitsee unkarilaisen vaihtoehdon, täytyy olla lihan ja gulassin ystävä.

      Budapest saa erityiskiitoksen julkisesta liikenteestä. Metro- tai ratikkamatkasta voi tulla seikkailu, kun hyppää kyytiin ja tutustuu päätepysäkillä avautuvaan kaupunginosaan. 

      Joka kaupungissa on mukava poiketa kauppahallissa. Buda­pestissä niitä on monta. Suurin sijaitsee Pestin puolella lähellä vihreätä Vapauden siltaa.
      On kiireinen torstai-iltapäivä. Kojut pursuavat hedelmiä ja vihanneksia, lihat ja makkarat roikkuvat liikkumattomina kuin päättömät patsaat. Evelin Rahmanin myyntikoju on niin tupaten täynnä tavaraa, että hän joutuu kurkistelemaan ruokapinojen takaa ja salamipötköjen välistä.

      – Hanhenmaksa on edullista, hän innostaa.

      Tölkki maksaa noin 10 euroa. Lisäksi hän myy kuivattuja tatteja, paprikatahnaa, makkaraa. Paprikoita on 15 eri laatua.

      Yläkerrassa myydään paikallisia käsitöitä. Siellä voi myös siemaista parilla eurolla kolpakollisen olutta tai perinteisen langospiirakan, jonka päällä on usein valkosipulia ja juustoa. Soppalautasellinen maksaa kolme euroa ja kahvi euron.

      Kauppahallissa  pitää maistaa  langos-piirakkaa.
      Kauppahallissa pitää maistaa langos-piirakkaa.

      Ilosointuja ja iltamietteitä

      Perjantai-iltana juutalaiskortteleissa on paljon väkeä. Kotoisassa Spinoza-ravintolassa yli 60 vuotta pianoa ammatikseen soittanut Soos Tibor innostuu. Pian ravintolaan saapuu iloinen klezmer-musiikkia soittava ryhmä. Ravintolavieraat hoilottavat mukana:

      – Hava nagila, hava nagila...

      Turistit iloitsevat ja tilaavat lisää juomaa pöytiin.

      Budapestin kahdesta miljoonasta asukkaasta suuri osa käy illan tullen maate epävarmoissa tunnelmissa. Miten reilun satasen eläkkeellä voi maksaa kantakaupungissa 300 euron vuokran?

      Rauniot ovat turistin mielestä eksoottisia, mutta niiden varaan on hankala rakentaa tulevaisuutta.

      Tunnelma Spinoza-ravintolassa nousee. Nyt turistien pöytiin kannetaan balinkaa, luumuviinaa. Lasit kilahtelevat.

      – Egészségedre, sanovat unkarilaiset.

      Se täytyy opetella, se kuulostaa paljon juhlallisemmalta kuin kippis. Matkailijan on helppo päästä juhlatunnelmaan.

      Falk Miksa -kadulla on useita antiikki­liikkeitä.
      Falk Miksa -kadulla on useita antiikki­liikkeitä.

       

      Mitä tulee, kun yhdistetään camping ja glamour? Glamping. Se tarkoittaa majoitusta ylellisessä puumajassa tai untuvapeiton alla safariteltassa.

      Saan tarkat ohjeet: ensin pesään pannaan neljä brikettiä. Kymmenen minuutin päästä lisätään halkoja. Suihkun kamiina lämpiää nopeammin, sinne riittää puoli syliä minihalkoja. Suljen teltan narut ja pian sisälämpötila alkaa nousta.

      Olemme Englannissa, Longlands Farmin telttakylässä. Vaikka luksusteltassa ollaankin, kuuluu pikkuhuhkiminen leirielämään. Täällä se on helppoa. Ei tarvitse sytytellä märkiä puita eikä käyttää kirvestä. Tulitikut ovat kauniissa kotelossa.

      Panen teekannun liedelle ja sytytän lyhdyt sekä kynttilät. Nyt on aikaa istahtaa sohvalle tunnelmoimaan.

      Etukäteen tilattu päivällinen haetaan korissa honesty shopista, rehellisyyden kaupasta. Sieltä saa muutkin tykötarpeet vaikka keskellä yötä. Ostokset kirjataan ylös ja maksetaan lähtiessä.

      Luksusteltta lämpiää kamiinan avulla.
      Luksusteltta lämpiää kamiinan avulla.

      Englannissa ruokalistalla on yleensä ainakin yksi etninen ruokalaji, vaikkapa intialainen curry. Niin täälläkin - keittolevyllä porisee pian riisi ja lämpiää kanakorma. Alkupalaksi korista löytyy sinisillä orvokeilla ja punaisilla koristekrasseilla somistettu salaatti. Jälkiruuaksi napsaisemme terassin yrttiruukusta minttua ja juomme yrttiteetä kauniiden omena- ja suklaapiiraiden kera. Ne on valmistanut kylän oma leipuri.

      "Tuntuu, että täällä voi nukahtaa onnellisena."

      Lue myös toisesta Englannin glamping-majoituksesta! Tällainen on luksuspuumaja 

      Öinen näytös

      Pilkkopimeässä hiivin terassille. Kutsun myös matkakumppanini katsomaan: sadattuhannet tähdet loistavat kirkkaina tummalla taivaalla. Valoja ei ole missään, olo on kuin erämaassa.

      Olen kuullut paikkaa ympäröivän Exmoorin kansallispuiston "pimeysturismista"- paikkaa varjellaan valosaasteelta - mutta tämän kaltaista näytöstä en osannut kuvitellakaan.

      Pujahdan kaksinkertaisen untuvavällyn alle sänkyyni, jossa on rautapääty. Kuumavesipullo lämmittää jalkoja. Tuntuu, että täällä voi nukahtaa vain onnellisena.

      Aamulla pitkitän nousemista, sillä yön jälkeen teltassa on kirpakan viileää. Teen nopeasti tulen kamiinaan ja menen takaisin lämmittelemään peiton alle.

      Saappaatkin saa lainaksi, jos omia ei ole mukana.
      Saappaatkin saa lainaksi, jos omia ei ole mukana.

      Aamuauringon säteet kultaavat niityt, kun istahdan terassille nauttimaan aamiaisesta. Teltassa ei ole jääkaappia, mutta isot kylmäpatruunat pitävät ruuat viileinä. Olen hakenut pikkukaupasta illalla valmiiksi kreikkalaista jugurttia ja kotitekoista mysliä. Tee- ja kahvitarpeet ovat perusvarustusta.

      Pian kuulen terassilta kevyttä tassuttelua, kun naapuriteltan karvaturri tulee tervehtimään. Luksusteltta-alueella voi päästää lemmikkinsä vapaaksi heti aamusta. Englantilaiset rakastavat koiria, ja niihin suhtaudutaan ystävällisesti. Harva jättää uskollista ystäväänsä kotiin edes loma-ajaksi. Niinpä melkein joka majapaikkaan saa viedä lemmikin mukanaan, joissakin paikoissa tosin lisämaksusta.

      Lontoolaisen Bellan unelma

      Longlands Farmin omistaja Bella Given vuoroin rupattelee vieraiden kanssa ja vuoroin juoksee kuskaamassa lapsiaan kouluun ja harrastuksiin. Hän on tyytyväinen elämänmuutokseensa. Neljä vuotta sitten Bella ja hänen aviomiehensä Richard jättivät kiireisen Lontoon ja muuttivat keskelle vehreitä kukkuloita ja laiduntavia lammaslaumoja.

      "Halusin perustaa erikoisen paikan, en tavallista leirintäaluetta."

      Bella vaihtoi puutarhasuunnitelijan ja markkinointijohtajan työn telttakylän pyörittämiseen. Mies jatkaa juristin työtä Lontoossa. Hän ajaa noin neljän tunnin matkan töihin tiistaisin ja palaa takaisin torstai-iltaisin. Bellaa auttaa ystävän sisar, joka muutti samaan aikaan perheen kanssa Pohjois-Devoniin.

      Bella Given on telttaleirin emäntä.
      Bella Given on telttaleirin emäntä.

      – Rakastan tätä! Alusta alkaen halusin perustaa erikoisen paikan, en vain tavallista leirintäaluetta. Vieraat ovat poikkeuksetta mukavia. Kun eräs nuorten ryhmä tuli viettämään 21-vuotissyntymäpäiviä, olin hiukan huolissani, mutta turhaan. He käyttäytyivät oikein hyvin, Bella kertoo hymysuin.

      Hän paljastaa, että monet vieraista eivät ole koskaan harrastaneet telttailua, eivätkä välttämättä koskaan tulisi edes ajatelleeksi sellaista. Mutta kun teltassa on mukava sänky ja lämmin peitto, kokeilukynnys laskee.

      Vaeltamaan kalliojyrkänteelle

      Lampaat määkivät vaimeasti viereisellä jyrkällä rinteellä. Ääntely kuuluu teltan kangasseinän läpi.

      Niityn ajaa laitumeksi traktorilla kylän ainoa traktorikuski, joka suostuu uhmaamaan painovoimaa. Ennen urakkaa traktoriin täytyy kiinnittää paino estämään menopelin kaatuminen.

      Bella kertoo, että miehellä riittäisi töitä ympäri vuorokauden, sillä melkein jokaisella kyläläisellä on samankaltainen, melkein pystysuoralla vuorenrinteellä oleva pelto, jota kukaan muu ei pysty hoitamaan. Lampaatkin toki hoitavat maisemaa, mutta ilman traktoria pellot metsittyvät nopeasti.

      Laiskan aamun jälkeen alan suunnitella päivän ohjelmaa. Menenkö Woolacomben rannalle, jonka matkailupalvelu Tripadvisorin käyttäjät valitsivat Englannin parhaaksi tänä ja viime vuonna? Vai lähdenkö patikkaretkelle?

      Walking on englantilaisten kansallisharrastus. Ruutupaitoihin ja vaellushousuihin pukeutuneita iäkkäitä patikoijia koirineen tulee vastaan tuon tuosta. Englantilaiset eläkeläiset ovat muutenkin aktiivisia. Reilu miljoona yli 65-vuotiasta on valinnut työelämään jäämisen, kun lain määräämästä eläkeiästä luovuttiin 2011. Osapäivätyö ja vapaaehtoistyö ovat suosittuja.

      Exmooren kansallispuistoa halkova South West Coast Path on yli tuhannen kilometrin pituinen patikointireitti. Poimin reitiltä parhaat palat Woolacomben rannan lähellä.

      Polku kulkee Atlantin rannikolla henkeäsalpaavan jylhissä maisemissa kallionjyrkännettä pitkin. Tämä on ihan muuta kuin tavallisin mielikuva sumuisesta nummien Englannista. Aurinko paistaa ja aallot pauhaavat kaukana alhaalla.

      Exmooren kansallispuiston näkymät ovat huimat.
      Exmooren kansallispuiston näkymät ovat huimat.

      Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2016.

      Dublinista löytyy jokaiselle jotakin. Kokosimme kymmenen menovinkkiä Irlantiin suuntaavalle. 

      1. Livemusiikkia pubissa

      Dublinissa livemusiikin fiilistely pubissa kuuluu asiaan, ehdottomasti! Musiikkia löytyy Temple Barista, mutta kannattaa uskaltautua myös hieman kauemmas ydinkeskustasta. Suosittuja paikkoja ovat esimerkiksi Irlannin vanhin pubi Brazen Head tai Smithfieldin kaupunginosassa sijaitseva Cobbelstone.

      2. Iltapäiväteetä

      Äidin ja tyttären huippuelämys Dublinin-matkalla on iltapäivätee eli afternoon tea, jota tarjoavat monet hotellit. Esimerkiksi viiden tähden The Westinissä tunnelma on hienostunut, muttei kuitenkaan jäykkä. Kannattaa myös kokeilla uutuus, Vintage Tea Tours, joka tarjoilee iltapäiväteen vintage-bussin kyydissä.

      3. Shoppailu Creative Quarterissa

      Grafton Street on Dublinin suosituin ostoskatu, mutta sen sivukujille kannattaa myös eksyä. Powerscourt Centre on Dublinin kaunein ostoskeskus ja sen ympäristössä, joka tunnetaan Creative Quarterina, löytyy ihania uniikkeja putiikkeja. Ympäristössä on myös viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita.

      4. Vierailu Guinness Storehousessa

      Dublinin suosituin turistikohde on Guinness Storehouse. Paikka on hauska kokemus. Kierroksella pääsee kaatamaan hanasta oman Guinness-tuopillisen aivan oikeaoppisesti. Kierroksen kruunaa Guinnessin nauttiminen seitsemännen kerroksen Gravity-baarissa, josta aukeaa huikea näkymä kaupungin yli. 

      5. Aamupäivä puistossa

      Jos ilmat suosivat, on mukava levähtää shoppailun lomassa St. Stephen’s Green puistossa, joka sijaitsee Grafton Street –ostoskadun päässä. Puiston ympäristössä voi myös ihastella Yrjöjen ajan rakennuksia. Phoenix Park taas on yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista. Siellä sijaitsee Dublinin eläintarha, mutta kauriita voi nähdä myös puistossa.

      6. Trinity Collegen kirjasto

      Trinity Collegen sisäpihalla kannattaa piipahtaa, mutta erityisesti yliopiston kirjaston The Long Room tekee vaikutuksen. 1700-luvun alussa rakennetussa kirjastossa on nähtävillä myös legendaarinen Book of Kells.

      7. Tunnelmointia katedraalissa

      Dublinissa on kaksi keskiaikaista katedraalia, joista vanhempi on Christ Church Cathedral. Toinen on St. Patrick’s Cathedral, jossa kuoron laulun kuuntelu on vaikuttava kokemus.

      8. Cocktailit Café en Seinessä

      Grafton Streetin lähettyvillä sijaitsevassa kahvilassa Café en Seinessä on mukava nauttia cocktailit vaikka shoppailun lomassa. Kattava drinkkimenu ja mahtipontinen art deco-tyylinen sisustus tekevät vaikutuksen.

      9. Kierros vankilassa 

      Kiehtovan katsauksen Irlannin historiaan tarjoaa Kilmainham Gaolin vankila, joka on ehdottomasti visiitin arvoinen paikka. Kierros on suosittu joten liput kannattaa varata etukäteen.

      10. Päiväretki Howthin kalastajakylään

      Dublinin keskustan ulkopuolelle kannattaa lähteä haistelemaan meri-ilmaa. DART-junalla pääsee kätevästi moniin Dublinin merenrantakyliin, joista yksi on viehättävä Howthin kalastajakylä. Täällä voi bongata hylkeitä ja rantakalliolta 170 metrin korkeudesta näkee Wicklown vuorille saakka.