Tietokirjailija ja toimittaja Pauli Jokinen tuntee Helsingin kuin omat taskunsa. Hänen vinkeillään löydät pääkaupungista uusia puolia. 

Kun Pauli Jokinen muutti Turusta Helsinkiin 18 vuotta sitten, kaupunki vaikutti isolta ja ruuhkaiselta.

– En pitänyt Helsingistä mutta päätin, että paras tapa päihittää vihollinen on tutustua siihen. Olen aina tykännyt historiasta ja uppouduin tutkimaan Helsingin menneisyyttä.

Sittemmin Pauli on kirjoittanut viisi Helsinki-aiheista kirjaa. Hänet tunnetaan Helsingin paikallishistoriaan erikoistuneena kaupunkikirjailijana, toimittajana ja bloggaajana

Löydä Helsingin helmet näillä Paulin vinkeillä:

1.Rentouttava sauna

Helsinki on muuttunut paljon siitä, kun muutin tänne. Viime aikoina on otettu kaikki rannat käyttöön, mikä on tärkeää, sillä Helsinki on merellinen kaupunki. On Jätkäsaaren ja Kalasataman uudet alueet, ja Töölänlahti on kiinnostava alue. Pari hienoa yleistä rantasaunaakin on rakennettu, Löyly Hernesaareen ja Kauppatorin kupeeseen Allas. Oma suosikkini on tunnelmallinen Kaurilan sauna Meilahdessa. Se lämpenee pari kertaa viikossa.

2. Leposaaren hautausmaa

Kulosaaressa oleva Leposaaren hautausmaa on Helsingin pienin, vain 842 hautaa. Se on kiinnostava kävelykohde: Kulosaaren metroasemalta puoli kilometriä ja pengertietä pitkin saareen. Siellä on esimerkiksi olympiavoittaja Hannes Kolehmaisen ja akateemikko Kustaa Vilkunan haudat.

Osoite: Leposaarentie, 00570 Helsinki

3. Sota-ajan Helsinki

Valmistelen kirjaa Sotaretkellä Helsingissä ja olen sitä varten tutkinut ensimmäisen maailmansodan aikaisia rakennelmia ympäri kaupunkia. Niitä on paljon. Esimerkiksi Kivikon kaupunginosassa on pitkiä yhdyskäytäviä, jotka ovat paikoitellen lähes kymmenen metriä syviä. Kontulan ostoskeskuksen takana kallioilla on juoksuhautoja. Pitäjänmäen aseman vieressä on Pajamäen patterimäki. Pohjois-Haagassa ja Kannelmäessä on juoksuhautoja. Mustavuoressa Vuosaaressa on hienoja luolia. Blogistani voi lukea lisää näistä sotapaikoista. Minulta voi myös tilata Helsingin kävelykierroksia.

Helsinki sodassa -kävelykierroksesta löydät lisätietoa täältä

4. Kivinokka

Kivinokka on suosittu ja kaikille avoin virkistysalue Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Kivinokassa tuhannet kaupunkilaiset viettävät vapaa-aikaansa merellisessä ja luonnonläheisessä ympäristössä. Kivinokassa on uimarantoja, luontopolku, aarnimetsää, kesäkahvila, kartano ja kesämaja-alue. Kesäisin siellä on paljon toimintaa.

Siellä on muuten Helsingin ainoa esteetön luontopolku, jonka voi kiertää pyörätuolilla tai lastenvaunuilla.

Kulosaaren tai Herttoniemen metroasemalta on sinne 10 minuutin kävely. Harmi, että omia mökkejä ei saa vuokrata ulkopuolisille. Olisi kivaa, jos joukossa olisi muutama vuokramökki turisteille. Se olisi hyvä vaihtoehto hotellille. Ja ikävä kyllä monet mökit ovat kesäisin tyhjillään.

5. Kruunuvuoren autiohuvilat

Itä-Helsingissä, Laajasalon kyljessä, on Kruunuvuori, jonne ei eksy sattumalta.

1800-luvun lopulla Helsingin ympäristöön syntyi huvila-alueita. Monet huviloiden omistajista olivat Helsingissä asuvia saksalaisia. Toisen maailmansodan jälkeen huvilat päätyivät rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliiton haltuun. Kruunuvuoresta tuli Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenten ja heidän perheidensä kesänviettopaikka. 1950-luvulla alueen osti liikemies Aarne Aarnio, joka olisi halunnut rakennuttaa Kruunuvuoreen uuden asuinalueen. Hanke ei koskaan toteutunut ja huvilat jäivät rappeutumaan.

Helsingin kaupunki suunnittelee Kruunuvuoreen uutta 10 000 hengen asuinaluetta. Kannattaa piipahtaa katsomassa huvilat ennen sitä. Osa niistä on täysin tuhoutunut, muutaman vielä tunnistaa taloksi. Kruunuvuoreen pääsee esimerkiksi bussilla nro 88 Herttoniemestä. Jää pois päätepysäkillä Päätiellä.

6. Kävelyretkellä Helsingissä

Helsinki kävellen -kirja esittelee 12 kävelyreittiä suomen-, englannin- ja venäjänkielellä.

Kirja esittelee kaupungin tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat nähtävyydet, hienoa arkkitehtuuria ja näyttävää julkista taidetta. Reitit kulkevat meren rannalla, puistoissa ja vilkkaassa kivikaupungissa. Reittien yhteydessä on esitelty myös Helsingin ravintola- ja kahvilaelämän klassikoita, joihin retkeilijät voivat hetkeksi pysähtyä. Ne ovat nähtävyyksiä sinänsä, onhan niillä kaikilla oma historiansa ja tarinansa kerrottavanaan.

Nämäkin kirjat opastavat Helsingissä liikkujaa:

Sunnuntaikävelyllä Helsingissä, 52 reittiä historiaa ja nähtävyyksiä. Minerva. 2010.

Kirja sisältää 52 kävelykierrosta ja yli 500 kohdetta. Reitin voi valita aiheen tai kaupunginosan mukaan, ja matkan varrelta löytyy aina mielenkiintoista nähtävää. Kirja esittelee vanhaa ja uutta arkkitehtuuria, patsaita ja muistomerkkejä. Eri kaupunginosat ovat saaneet omat kierroksensa. Teoksesta löytyy mm. murhapaikkoja ja laulujen tai kirjojen Helsinki.

Kulttuurikävelyllä Helsingissä. Minerva. 2011.

Kirja esittelee 4 kävelykierrosta, joiden varrelle mahtuu vanhaa ja uutta arkkitehtuuria, julkisivujen koristetaidetta, julkisissa tiloissa olevia upeita taideteoksia, teollista muotoilua, merkittävää sisustussuunnittelua, ympäristötaidetta ja maisemasuunnittelua.

7. Käpylä

Tykkään lähiöistä ja erityisesti Käpylästä, jossa itsekin asun. Ympäristö on mukava, viehättävä puu-Käpylä sekä Olympiakylä, joka rakennettiin vuoden 1940 olympialaisia varten, jotka peruttiin sodan takia. Koskelantien eteläpuolella on Kisakylä, jossa vuoden 1952 olympiaurheilijat majoittuivat. Taivaskallio on hieno paikka, Helsingin korkein luonnonmukainen paikka. Teen sinne paljon eväsretkiä lasten kanssa. Käpylässä voi syödä ravintoloissa niin sushia kuin egyptiläistä ruokaa.

Helsingissä on tosi paljon tapahtumia, myös lähiöissä. On tosi elävä ja viriili kaupunki väkimäärään nähden.Lähiöissäkin on kaikenlaisia kaupunginosatapahtumia ja pieniä kirppareita.Lasten kulttuuria käyn katsomassa erityisesti Helsingin kulttuurikeskuksen paikoissa, Vuotalossa, Kanneltalossa ja Malmitalossa.

 

      8. Museot

      Olen museofriikki ja olen käynyt lähes kaikissa Helsingin museoissa. Ilmailumuseo Vantaan puolella on tosi kiva. Siellä on koko Suomen ilmailun historia. Väestönsuojelumuseo Kruununhaassa on aika erikoinen ja kiinnostava paikka väestösuojassa. Se on auki vain kerran viikossa. Yhdessä huoneessa voi aistia pommituksen.

      Didrichsenin taidemuseo on hieno ja upealla paikalla merenrannalla. Siellä on hyviä näyttelyitä.

      9. Elokuvateatteri Orion

      En viihty uusissa elokuvateattereissa, vaan käyn mieluiten Orionissa, jossa on vanhaa art deco -tyyliä. Siellä on vanhan elokuvateatterin lumoa ja klassikkoelokuvia. Erityisesti tykkään käydä katsomassa mykkäelokuvia: 1,5 tuntia pelkkää hiljaisuutta!

      10.Uudenmaankadun taidegalleriat

      Kun kävelee Uudenmaankadun päästä päähän, saa aika hyvän annoksen suomalaista nykytaidetta. Matkan varrelle osuu  kymmenkunta galleriaa. Kävelen tämän kierroksen aina silloin tällöin.

      Suomessa on kuusi yleistä naturistirantaa. Alasti voi olla muuallakin, kunhan se ei häiritse toisia. 

      Rajaton rusketus, tuulen kosketus iholla, kaukana kiristävät vaatteet – nakuna on hyvä olla.

      Suomalainen lainsäädäntö on alastomuuden suhteen salliva. Alasti saa olla kaikkialla, kunhan siiten ei liity häiritsevää käytöstä. Toisten huomioiminen on kuitenkin kohteiliasta. Alastomuutta on syytä välttää paikoissa, jossa se voi ulkopuolisia häiritä. Se ei paljon vaadi.

      – Rannalla kietaistaan pyyhe vyötäisille, kun poiketaan kahvilassa, kertoo Osmo Heinonen Luonnonmukaiset-naturistijärjestöstä.

      Naturistien kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu myös peflettipakko. Peflettiä kannetaan mukana kaikkialla, ja se heitetään pyllyn alle aina, kun istutaan tuolille. 

      Kuva Teemu Kuusimurto
      Kuva Teemu Kuusimurto

      Valtaosa nakuilusta tapahtuu yksityisalueilla. Ilkosillaan olo kun kuuluu suomalaiseen mökkielämään sangen yleisesti. Naturistirantoja maastamme löytyy kuusi. Osa on rajattu vain alastomana liikkuville, osa taas on sekarantoja, joissa uimapuvulliset ja -puvuttomat loikoilevat rinnakkain.

      Huomaavaisuus on rannallakin valttia. Kuvaamista naturistirannoilla on syytä välttää. Kännykkäkameroiden aikana kuvien ottamista mahdotonta kontrolloida.

      – Hyviin tapoihin kuuluu, että ainakaan kuvia ei ulkopuolisille näytetä, muistuttaa Heinonen.

      Hangon Tulliranta

      Suomen tuorein naturistiranta avattiin pari vuotta sitten upealla paikalla Hankoniemen hiekkadyyneille. Hangon matala ranta tuo mieleen Yyterin ja se sopii hyvin myös lapsille. Naturisteille varattu alue on yleisen uimarannan päässä. Tullirannalla on kuitenkin niin paljon mittaa, että yhteiselo sujuu sopuisasti. Erityiskiitoksen Hanko ansaitsee upeasta merimaisemastaan.

      Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS
      Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS

      Helsingin Pihlajasaari

      Pihljasaari on lyhyen lauttamatkan päässä Helsingin Kaivopuistosta. Saarella on useita uimarantoja, joista eteläpään ranta on aidoin rajattu naturistien käyttöön. Pihlajasaari on hyvin suosittu kohde, joten kauniilla ilmalla rannalla on paljon porukkaa. Myös yhteysaluksella voi olla täyttä. Saarella on kahviloita ja kioskeja, mutta naturistirannalla on tyytyminen omiin eväisiin, ellei ole valmis pukeutumaan kahvilareissun ajaksi. 

      Helsingin Seurasaari

      Seurasaaren ulkomuseon kupeessa sijaitseva nakuranta on alueen tyyliin sopivan perinteinen. 1900-luvun alussa rakennetussa uimalassa on aidoin erotettu naisten ja miesten puolet. Jaottelusta huolimatta – tai juuri sen takia – Seurasaarikin on suosittu auringonottopaikka. Lähelle rantaa pääsee bussilla Helsingin keskustasta.

      Inkoon Kopparnäs

      Kauniiden rantakallioiden koristama Kopparnäsin ulkoilualue on kaikkien ulkoilijoiden käytössä. Alastomat ja vaatetut ihmiset liikkuvat alueella siis sulassa sovussa. Se luonnollisesti edellyttää asiallista käytöstä kaikilta osapuolilta. Mereen viettävät silokalliot tarjoavat ainutkertaisen hienon mahdollisuuden auringonottoon.

      Porin Yyteri

      Suomen kuuluisin uimaranta tunnetaan etenkin upeista hiekkadyyneistään ja matalasta rantavedestään. Naturisteille varattu alue on sijaitsee yleisen uimarannan eteläpuolella. Naturistirannalla ei ole omia palveluita, mutta uimapukupuolelta löytyy niin kahvila kuin kioskikin. Aivan Yyterin rannan vieressä on hotelli ja leirintäalue, joten yöpymismahdollisuudet ovat erinomaiset.

      Turun Ruissalo

      Ruissalon epävirallinen naturistiranta on pieni, mutta sille mahtuu silti hiekkauimarantakin. Alue on hiukan syrjässä, leirintäalueen kupeessa. Toisaalta Ruissalon luonto ja maisemat tarjoavat unohtumatonta silmäniloa. Rannalla ei ole minkäänlaisia palveluita, joten omat eväät on syytä varata mukaan.

      Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
      Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
      Montellin maja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kuva Tea Karvinen

      Yhä useampi haluaa lomailla kuin Robinson Crusoe, kaukana arjen hälinästä ja modernista teknologista. Suomalaisille muoti tarjoaa mahdollisuuden lisätä matkailutuloja. Nyt vanhalla mökinrähjälläkin voi tehdä tiliä.  

      Yltäkylläisyyden keskeltä ja infoähkyn kourista on välillä päästävä pois. Robinson Crusoen maailmaan voi paeta esimerkiksi Kroatiassa, missä vanhat kalastajien kiviseinäiset mökit tarjoavat pakopaikan arjesta. Pesuvesi tulee sadevesisäiliöstä, sähkö aurinkopaneelista eikä autoteistä ole tietoakaan.

      Ihan kuin mikä tahansa suomalainen kesämökki. 

      Maailmanlaajuinen ilmiö

      Maailman suurimmilla matkamessuilla Berliinissä listattiin nousevaksi trendiksi rauha ja vetäytyminen.

      – Tämä tukee myös seikkailumatkailun kysynnän kasvamista. Sekä seikkailumatkailu että selviytyminen askeettisissa olosuhteissa lisäävät suosiotaan, kertoo matkailun lehtori Heidi Kaihua Lapin ammattikorkeakoulun Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

      Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta
      Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta

      Matkailijat hakevat autenttisuutta, askeettisuutta ja seikkailua. Seikkaillessaan nykyajan Robinson Crusoet haluavat oppia tuntemaan eri kulttuureja ja uusia alueita.

      – Halu oppia matkailun kautta kasvaa jatkuvasti. Selviytyminen luonnossa sekä ruuan hankkiminen ja valmistaminen ainakin osittain itse on oivallinen tapa oppia ja ylittää itsensä, toteaa Kaihua.

      Suomen valttikortit

      Jos robinsonismi onnistuu tiheästi asutussa Etelä-Euroopassa, on Suomessa siihen ainutkertaiset olosuhteet. Vuodenaikamme antavat seikkailuun lisäsäväyksen: jos matkailija palaa toisena vuodenaikana, on kokemus täysin erilainen.

      Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta
      Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta

      – Turvallisuushakuisuus on megatrendi. Vaikka ihmiset haluavat seikkailla, he tahtovat tehdä sen turvallisesti. Tämä on yksi syy, miksi seikkailumatkailulla on kysyntää myös Suomessa.

      Uusi tapa tienata

      Isoissa kaupungeissa erilaiset kotimajoitusvaihtoehdot lisääntyvät koko ajan. Esimerkiksi Helsingissä AirBnB-majapaikkoja on jo tuhansia. Tällainen jakamistalous voisi olla tapa, jolla Suomessa pystytään vastaamaan Robinson Crusoe -majapaikkojen kysyntään. Rauhallisia ja askeettisia mökkejähän suomalaisilta löytyy niin erämaasta kuin lähempää asutuskeskuksiakin. 

      Vertailun vuoksi: yö askeettisessa kroatialaisessa mökissä maksaa helposti yli satasen. Syrjäisellä rähjämökillä voisi Suomessakin tehdä vuoden mittaan hyvän tilin.

      3 x Robinson-loma Suomessa

      Matkailualan asiantuntija Heidi Kaihua valitsi kolme kiinnostavaa kotimaan kohdetta Robinson-lomalle.

      1. Itse lähtisin mielelläni kokeilemaan selviytymistä puurajan yläpuolelle, jylhään maisemaan, rautuja kuhisevan tunturijärven tuntumaan.
      2. Lukuisissa järvissämme on mielenkiintoisia, kodikkaita pieniä saaria, joissa varmasti viihtyisi luonnonantimia hyödyntäen.
      3. Olisi myös kiinnostavaa päästä maatilalle osallistumaan maatilan toimintaan. Tämä on nouseva trendi maatilamatkailussa, asiakkaille ei enää riitä pelkkä lehmien ja lampaiden rapsuttelu ja vaan halutaan kokea ja oppia enemmän.

      Sastamalassa vietetään Wanhan musiikin päiviä 21.-28.7. Festivaalin toiminnanjohtaja kertoo, mikä konsertti kenenkin kannattaa valita. 

      Sastamala Gregorianaa eli Wanhan musiikin päiviä vietetään jo 22. kertaa. Festivaalin toiminnanjohtaja Tiina Kuusisto neuvoo, mikä konsertti sopii kenellekin:

      "Avajaiskonsertti 21.7. pidetään upeassa Laukon kartanossa. Konsertin tenho on kartano kaikessa komeudessaan ja mahdollisuus tutustua sen näyttelyihin konsertin ohessa. Jotenkin miellän avajaiskonserttiin sellaista vanhanajan herraskaista joutilaisuuden lumoa.

      Konserttipaikka poikkeaa täysin Sastamalan upeista kirkoista, joissa muut konsertit järjestetään. Henry ja Daniel Purcellin musiikki on todella kaunista, ja ryhmässä on huippuesiintyjätiimimme Michael Fieldsin kokoama Sprezzatura-yhtye. Solistina on Evelyn Tubb. Lippu sisältää juhlamaljan. Konsertti alkaa juhlatallissa klo 20.

      Lauantain 22.7. konsertti on varsinainen spektaakkeli 40 taiteilijan voimin. Jos pidät mahtipontisuudesta ja isoista kuoro-osuuksista, tule silloin.

      Sunnuntaina 23.7. konserttimme on kevyempi ja riehakkaampi kuin edelliset. Barokkiyhtye Baccanon solisteina ovat upeat taiteilijat, sopraano Tuuli Lindebergin  ja kontratenori Teppo Lampela. Kolme ensimmäistä konserttia tulevat todennäköisesti olemaan suosituimmat.

      Maanantain 24.7. konsertti saattaa olla konserteista hengellisin, Lutherin työtä kunnioittava. Se esitetään Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa.

      Tiistain 25.7. Markku Luolajan-Mikkolan Bach-esitys taas on hienovireinen, jylhä ja varmasti todella tunnelmallinen askeettisessa Sastamalan Pyhän Marian kirkossa. Kaikessa koruttomuudessaan se voi kuitenkin olla festivaalien sykähdyttävin.

      Ekstrana tiistain konserttiin saadaan vielä hauska kirkon esittely. Laulava opas on festivaalin hallituksen puheenjohtajan Maiju Vuorenojan puoliso Upi eli Urpo Vuorenoja. Pariskunta on yhdessä ollut perustamassa festivaalia 22 vuotta sitten he ovat kasvattaneet tapahtumasta kansainvälisen ja korkealaatuisen, silti kodikkaan lämpöisen festivaalin. He ovat molemmat tehneet oppaan työtä myös vuosikymmeniä.

      Keskiviikkona 28.7. järjestetään koko perheen tarinakonsertti Suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa. Osallistujat pääsevät kokeilemaan suomalaisia perinnesoittimia, laulamaan ja tanssimaan. Konsertti sopii parhaiten alle 12-vuotiaille.

      Torstaina 27.7. konsertoi Lumen Valo ja teemana on reformaatio 500 vuotta ja Suomi 100 vuotta. Yhtye on monille erittäin rakas kokoonpano.

      Yllättävyydessään suosittelen myös Mestarikurssin päätöskonsertti 28.7., josta ei koskaan voi teettää, mitä tuleman pitää.

      Valitse näistä nyt sitten!"

      Lisätiedot: sastamalagregoriana.fi

      Konsertteihin on linja-autokuljetus Vammalasta Sastamalan keskustasta.

      Päijännepurjehduksen konkari Ilkka Lilja on tartuttanut intonsa kolmanteen polveen asti.

      Juurikkasaaren satamassa Jyväskylän Säynätsalossa käy kuhina. Päijännepurjehduksen aattona viime hetken valmistelut työllistävät venekuntia.

      Dynastarin kippari Ilkka Lilja, 68, on passittanut vävypoikansa Mikko Puhalaisen, 38, pesemään paattinsa pohjaa. Puhtaus voi kiihdyttää vauhtia puolikin solmua tunnissa. 

      – Pitkä ja kapea veneemme on juuri sopiva järvipurjehdukseen, mutta Atlantin ylitys tuskin onnistuisi. Samanlaisia veneitä on Suomessa vain neljä tai viisi. Tämä on 30 vuotta vanha kovan tuulen kapistus, Ilkka kertoo.

      Joka vuosi Päijännepurjehduksessa mukana ollut kippari nimettiin tapahtuman kunniajäseneksi pari vuotta sitten. Tuolloin vuorossa oli 40. kerta. Purjehduskärpänen puraisi Ilkkaa jo pikkupoikana.

      – Menin isän kanssa kanootilla pitkin Päijännettä. Välillä oli purjekin mukana. Järvipartioon liityin 1958 ja myöhemmin olin merivoimissa.

      Päijännepurjehduksen historian kulta-aika ajoittuu 80-luvulle. Enimmillään mukana on ollut 261 venekuntaa. 

      Vuosien varrella Ilkka on kisannut useammalla venetyypillä. Voitto on napsahtanut  toistakymmentä kertaa eri miehistöjen saattelemana.

      – Nyt unohdan puolet miehistön jäsenten nimistä, kun jonotan ilmoittautumiseen, konkari vitsailee.

      Myrskyn kourissa esikoista odottaessa

      Aattoillan rutiineihin lukeutuu kipparikokous. Juurikkasaaren juhlatalon sali täyttyy toisilleen tutuista ihmisistä ja iloisesta puheensorinasta. Tuulesta riittää puhuttavaa.

      – Parasta on vain katsella taivaalle. Ukonilma on tunnistettava ajoissa. Tuulesta ja purjemuodosta riippuen sama vene voi muuttua aalloilla kyntäväksi hävittäjäksi tai purjelentokoneeksi, Ilkka virkkaa.

      Lue myös: Mielitkö vesille? Älä unohda tätä helteellä

      Näkökulmaa antaa työura. Viimeiset 20 vuotta Ilkka on toiminut yrittäjänä ja tuonut maahan sääasemia.

      Muiden tarinoidessa miehen mieli palaa vuoden 1976 kipparikokoukseen, jonka aikana syntyi viisilapsisen perheen ainoa tytär, Liisa. Sinä kesänä Ilkka seilasi paksu sikari suussaan. Nyt Liisa, 38, on miehistön jäsen puolisonsa Mikko Puhalaisen, kanssa.

      Liisalle veneily on tuttua lapsuudesta saakka, ja Mikko innostui purjehduksesta vaimonsa perheen myötä.

      – Tähän mennessä jännittävin kisa on ollut 2001. Odotin esikoistamme. Vettä tuli niin, ettei eteensä nähnyt. Ukonilmassa vene kallistui kyljelleen. Silloin pelotti, Liisa muistelee.

      Isän kilpailuhenkisyys on helpottanut

      Kolmas Liljan perheen edustaja miehistössä on Ilari Lilja, 34, kokenut purjehtija hänkin.

      – Välissä oli 15 vuotta, jolloin en halunnut lähteä isän kanssa vesille. Nuorempana hän oli melkoisen kilpailuhenkinen. Nyt kun olen aikuinen, tilanne on rauhoittunut. Purjehduskilpailut ovat opettaneet, ettei kenellekään kannata irvistellä, kuopus naurahtaa.

      Miehistöä täydentää Ilkan pitkäaikainen ystävä, Kari Elivuo, 70.

      – Minulla on aina ollut kavereita, jotka ovat pyytäneet mukaan. Miehistön jäsenenä olen vapaa purjeveneen omistamisen vastuusta. Voin vain kantaa korteni kekoon, rentoutua ja nauttia maisemista, Kari tuumaa. 

      Lue myös: 73 vuotta purjehtineen nostalgiset kuvat

      Myös Ilkan puoliso Maire Lilja, 67, on ollut aiemmin seilaamassa. Viime vuosina hän on keskittynyt tapahtuman järjestelyihin, lastenlasten hoitoon ja kannustamiseen.

      – Huonot jalkani eivät oikein kestä veneilyä, Maire kertoo.

      Pariskunnan rakkaustarina alkoi kansakoulussa, kun Ilkka veti Mairea letistä ja molemmat passitettiin nurkkaan häpeämään.

      Ilkka rustasi Mairelle Minä rakastan sinua -lappusen. Ajoitus oli valitettavasti väärä.

      – Ajattelin tuolloin, ettei poikia olisi pitänyt olla olemassakaan, Maire naurahtaa.

      Teini-iässä kiusantekijä pyysi Mairea painolastiksi veneretkelleen, ja häitä juhlittiin Ilkan ylioppilaaksi pääsyn jälkeen.

      Ilkka on konkari. Hänellä on menossa 42. Päijännepurjehdus.
      Ilkka on konkari. Hänellä on menossa 42. Päijännepurjehdus.

      Tuuli tuntuu poskessa

      Kilpailupäivän aamu valkenee aurinkoisena, ja tuuli on heikohko. Juurikkasaaren satama pullistelee väkeä. Omaa starttiaan odottelevat paatit kiertävät lähtöaluetta kuin ravihevoset rataa.

      Työnjako Dynastarissa on selkeä: Ilkka istuu ruorissa ja luotsaa. Vävypoika vastaa isopurjeesta. Etupurjeet ovat Karin ja Ilarin heiniä. Liisa navigoi ja tarkkailee kilpakumppaneita.

      Viisi minuuttia ennen h-hetkeä Lys 4 -luokka saa ensimmäisen äänimerkkinsä.

      –157 tulee kovaa vasemmalta, huomasitteko? Liisa tiedottaa.

      Tasan kello 12 Dynastar solahtaa vauhdilla matkaan. Maali häämöttää Padasjoella. Reilun sadan kilometrin reitti taittuu parhaimmillaan noin kahdeksassa tunnissa. Useimmiten Dynastarin kisa on kestänyt 12–14 tuntia.

      – Nyt luovitaan siksakkia kohti tuulta. Tunnen sen paineen poskessani.

      Veneen ääneen Ilkalla on samanlainen suhde kuin lapsen itkuun.

      – Itku on yöllä erilaista kuin vaikkapa silloin, kun kaverit kiusaa. Eri äänien perustella on toimittava eri tavoin. Sama pätee veneeseen. Veden läpsytys, solina ja ryskytyksen voimakkuus suhteessa poskessa tuntuvaan tuulipaineeseen neuvovat minua. Niitä kuulostelemalla voisin seilata vaikka silmät kiinni, Ilkka kuvailee ruorissa.

      Napakat käskyt

      Alku sujuu vauhdikkaasti. Ilkka määrittelee järvipurjehduksen herkäksi lajiksi, johon maaston muodot vaikuttavat. Tuuli kääntyy nopeasti, kun ilma kohoaa rantoja pitkin.

      – Yleensä kolme venettä ajaa kisan aikana karille. Kilpa­purjehtijan on kovissakin säissä osattava toimia ja pärjättävä, Ilkka sanoo.

      Tarinoidessaan kippari näyttää rauhalliselta, mutta valpas hän on. Silmä seuraa herkeämättä purjeisiin kiinnitettyjä virtauslankoja. Käsky tulevat ajallaan ja napakasti.

      – Kiristäkää spinaakkeripurjetta. Löysätkää vähän, kaikki veneen vasemmalle laidalle. Säädä mastoa. Keulapurje suoraksi, vaijeri ei saa taipua liikaa.

      Tällä kertaa voitosta kisaa 140 venettä.
      Tällä kertaa voitosta kisaa 140 venettä.

      Luonnonkauniin Kärkistensalmen maisemissa miehistön katse kiinnittyy sillalla huiskuttaviin katsojiin. Maire on hurauttanut Puhalaisten lasten ja esikoisensa Vesa Liljan, 47, kanssa kisaajia kannustamaan. Vesa on tallentanut ja kuvannut vuosien ajan Päijännepurjehduksen etenemistä, milloin rannoilta, milloin veneestä käsin.

      – Hän on tapahtuman kävelevä tietopankki, Ilkka määrittelee.

      Dynastarin liepeillä pyörähtää moottoriveneellä myös perheen toiseksi vanhin poika, Anssi Lilja, 43, vaimonsa Katri Liljan kanssa. Anssin ja Katrin seitsemästä lapsesta kaksi vanhinta poikaa osallistui kisaan pienellä Lightning-veneellään. Ilkka on tartuttanut into­himonsa kolmanteen polveen.

      Ukkosta ilmassa

      Kuminan saarta lähestyttäessä on tehtävä ratkaisu: kierretäänkö länsi- vai itäpuolta? Oman mausteensa pähkäilyyn tuovat navigaattorin temppuilu ja nouseva ukonilma.

      – Kymmeniä vuosia olen seilannut kartan kanssa, joten tekniikan pettäminen ei haittaa mitään, Ilkka tuumaa ja valitsee länsipuolen.

      Matkan edetessä tuuli tyyntyy ja ilma viilenee. Dynastar lipuu etananvauhdilla eteenpäin, ja länteen suuntaaminen osoittautuu virheeksi. Ilari häipyy tirsoille kajuuttaan, ja Kari napostelee veneen nokassa pähkinöitä. Ilkka harmittelee reitti­valintaansa.

      – Parhaina vuosina olemme olleet jo yhdeksän tunnin seilauksen jälkeen maalissa, ja ilmassa on ollut urheilujuhlan tuntua.

      Nyt näyttää sille, että edessä on pitkä yö. Tuulta ei voi tehdä, se annetaan.

      – Ottaako joku tonnikala-majoneesileipiä ja täytettyjä kanamunia? kapteeni kyselee ja alkaa avata eväslaatikoita.

      Illan tullen tuuli katosi ja vauhti hiipui.
      Illan tullen tuuli katosi ja vauhti hiipui.

      Kippari ottaa torkut

      Yön saapuessa kärsivällisyys alkaa olla koetuksella. Kolmen aikoihin Dynastariin kantautuu tieto, että ensimmäinen kisaaja on saapunut maaliin 02.34.

      – Harvoin on näin suuria eroja, Ilkka huokaa.

      Pikkutuntien hämärässä hän bongaa pojanpoikansa lahdenpoukamasta. Nuorten vene on seisonut jo useita tunteja.

      – Hyvinhän teillä menee, isoisä kannustaa.

      On hänen vuoronsa torkahtaa. Vävypoika ottaa ohjat käsiinsä.

      – Olisi pitänyt mennä itäpuolta. Purjehtiminen on kivaa hyvällä tuulella, Ilari murjaisee.

      Liisa saattoi ottaa nokoset pitkän päivän jälkeen.
      Liisa saattoi ottaa nokoset pitkän päivän jälkeen.

      Treffi-ilta veneessä

      Aamun valjetessa tuuli nostattaa vauhdin purjeisiin ja miehistö valpastuu. Taas mennään, ja hymy on herkässä. Padasjoen satama häämöttää. Reilun 23 tunnin seilauksen päätteeksi maalivene töräyttää Dynastarille merkin. Perillä ollaan.

      – Ei tarvinnut keskeyttää, Ilkka kiittelee.

      Aurinko paistaa täydeltä terältä. Kun vene lipuu satamaan, miehistö rullaa purjeet, kiristää köydet ja laskee lepuuttajat paikoilleen. Ilari hyppää uimaan.

      – Mikolle ja minulle tämä oli kuin treffi-ilta, pääsimme ilman lapsia purjehtimaan, Liisa iloitsee.

      Dynastar saa levähtää hetken määränpäässä. Anssi perheineen on luvannut seilata veneen alkuviikosta kotisatamaan. Kun ei kisata, kiireen voi unohtaa.

      – Purjehduksen ystävä on energian ja luonnon säästäjä. Nautin äänettömästä etenemisestä, kippari kiteyttää.

      Katso lisää Päijänne-kuvia kuvakarusellista.

      Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2015.

      Päijännepurjehdus 2017 Padasjoelta Jyväskylään järjestetään 21.7-23.7.