Kaupunki tuntuu vetoavan kaikenikäisiin. Mistä syntyy sen rentous ja vapaus? Berliinissä asuvat suomalaiset eläkeläiset kertovat.

Lokakuisena iltana seitsemän vuotta sitten Juhani Seppovaara istui tyhjän jugendkaksion lattialla Itä-Berliinin Prenzlauer Bergissä ja kaatoi punaviiniä hammasmukiin. Yksin uudessa asunnossaan, vierellään vain patja, tärkeimmät tavarat sisältävä reppu ja juhlallisesti palava kynttilä.

– Se oli uskomattoman jännä hetki. Tuntui, että nyt alkaa uusi vaihe, hän muistelee nyt, niin ikään kotonaan Prenzlauer Bergissä, asunto vain on vaihtunut.

Juhani Seppovaaran, 67, ja Berliinin rakkaustarina alkoi vuonna 1980. Silloin Suomen Pankissa uraa luonut Seppovaara kaupunkiin ensi kertaa, vierailulle ystävän luo.

– Itä-Berliini oli läpirämä ja harmaa, mutta ilmapiiri oli kotoisa, ja ihmiset olivat uteliaita, kuten Itä-Euroopassa ollaan. Heidän kanssaan ajautui helposti keskusteluihin, aina sattui ja tapahtui. Se sopi minulle. Minulla on sellainen itämieli, Juhani sanoo.

Vuosien varrella hän palasi kaupunkiin yhä uudestaan. Käyntien aikana muuttuivat sekä kaupunki että mies.

Hortoilija löytää paikkansa

Nuorella Juhanilla oli kunnianhimoinen suunnitelma muuttaa Suomea pankkimaailmasta käsin viher-vasemmistolaisemmaksi. Aika pian into lopahti, ja mies alkoi turhautua. Työnsä vastapainoksi hän rakensi kotipihalleen Kirkkonummelle kanalan ja ryhtyi valokuvaamaan.

Berliinin muuri murtui, Saksat yhdistyivät, ja suur-Berliini haparoi ensiaskeliaan. Kaupunki alkoi vaurastua, uusia rakennuksia nousi, mutta vanha raja kummitteli yhä ihmisten mielessä. Eurooppa alkoi hitaasti avautua ja turismi virrata Berliiniin. Kaupunki kasvoi ja kansainvälistyi.

"Tämä on minulle se kaupunkien kaupunki."

Juhani jätti työnsä pankissa ja ryhtyi kokopäiväiseksi valokuvaajaksi ja kirjoittajaksi. Hän kiersi Suomea, kuvasi kaikkea huusseista mummonmökkeihin ja julkaisi toistakymmentä teosta. Hän alkoi myös viettää yhä pitempiä aikoja Berliinissä.

– Tuli tunne, että Suomi oli nähty ja koettu. Lopulta muuttopäätös oli helppo. Tämä on minulle se kaupunkien kaupunki.

Lisämausteena turkinpippuri

Juhani Seppovaara ei ole yksin. Berliinissä asuu noin 1 600 suomalaista, ja vuosittain siellä käy arviolta 70 000 suomalaismatkaajaa.

Nuoret tulevat juhlimaan kuuluisilla klubeilla, varttuneempi väki viihtyy taidenäyttelyjen, teatterin ja konserttien takia.

Juhanille Berliini tarkoittaa taidetta ja tapahtumia, mutta ennen kaikkea ystävien tapaamista ja päämäärätöntä hortoilua ympäri kaupunkia. Berliinissä eri ikäiset viihtyvät samoissa kahviloissa ja baareissa.

Mies ei miellä itseään eläkeläiseksi ollenkaan. Hän kirjoittaa ja kuvaa yhä: viimeksi ilmestyi postikortteihin perustuva omaelämäkerrallinen Elämän kortit.

– Parasta Berliinissä ovat taide, hortoilu ja ystävien tapaaminen, Juhani Seppovaara sanoo.
– Parasta Berliinissä ovat taide, hortoilu ja ystävien tapaaminen, Juhani Seppovaara sanoo.

Tänä keväänä Juhani aikoo seikkailla rauhallisesta Prenzlauer Bergin lintukodostaan nuorison suosikkeihin Kreuzbergiin ja Neuköllniin sekä lisäksi Weddingiin. Kaikki kolme kaupunginosaa tunnetaan Berliinin suuren turkkilaisyhteisön kotikulmina.

– Turkkilaisuus kiinnostaa minua ilmiönä – ravintolat, koko kulttuuri. Koko se ajattelutapa on niin erilainen verrattuna prenzlauerbergiläiseen elämänmuotoon, hirveän machomainen.

Ompelutaidottomien ompeluseura

Juhani Seppovaara käy säännöllisesti myös Kirkkonummella toisessa kodissaan, jossa hänen vaimonsa asuu. Berliinissä mies ei erityisemmin kaipaa suomalaisyhteisöä ympärilleen.

Toiset kaipaavat, ja heille Kreuzbergissä toimii Suomi-keskus, joka tarjoaa neuvontaa ja majoitusta sekä järjestää tapahtumia. Keskuksen yhteydessä toimivat Suomi-koulu ja Berliinin suomalainen seurakunta. Seurakunnan vapaaehtoiset järjestävät toimintaa myös senioreille: sauna- ja elokuvailtoja sekä ompeluseuroja.

– Eikä tarvitse edes osata ommella, vakuuttaa Leena Kratzer, joka perusti seuran viisi vuotta sitten eläkkeelle jäätyään.

– Puolet tulevat paikalle vain, jotta saavat puhua suomea, hän kertoo.

Leena Kratzer rakastaa Berliinin filharmonikkoja. Konserttisalin aula on tuttu paikka.
Leena Kratzer rakastaa Berliinin filharmonikkoja. Konserttisalin aula on tuttu paikka.

Helsingistä kotoisin oleva Leena Kratzer, 65, on asunut Berliinissä yli 30 vuotta. Hänen kotiseudullaan, noin puolen tunnin metromatkan päässä keskustasta sijaitsevassa Dahlemissa, huomaa Berliinissä olevan paljon muutakin kuin museoita, kahviloita ja Alexanderplatzin tv-torni. Siellä on kaksi keskikokoista järveä, ja yliopiston omistamalla viheralueella laiduntaa lampaita.

– Kuin pienet keuhkot, Leena Kratzer kuvailee asuinympäristöään.

Jännityksellä vuotta 2018

Leenan toi Berliiniin parikymppisenä kielikurssilla tavattu saksalaisnuorukainen, josta sittemmin tuli hänen aviomiehensä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen: Leena on saanut kolme lasta, ollut toisenkin kerran aviossa ja jäänyt leskeksi. Hän on työskennellyt Länsi-Berliinin jo lakkautetussa pääkonsulivirastossa ja kääntäjänä. Eläkkeelle hän jäi lastenkodin laskentapuolen tehtävistä.

Hän puhuu verkkaisesti ja nauraa paljon.

– Kuulun ompelu-, elokuva- ja kirjoituskerhoon, ja aloin opiskella viittomakieltä ja espanjaa kansanopistossa. Rakastan musiikkia! Jännitän jo, kenestä tulee Berliinin filharmonikkojen johtaja, kun Sir Simon Rattlen kausi päättyy vuonna 2018.

Design on saksalaisten vahvuuksia, ja Berliini on tyylikkään suunnittelun näyteikkuna.
Design on saksalaisten vahvuuksia, ja Berliini on tyylikkään suunnittelun näyteikkuna.

Suomalaisuus on yhä vankka osa Leenaa, vaikka joku suomen sana välillä unohtuukin. Kirjahyllyssä on Kjell Westön uusin romaani, tuolilla Marimekon unikkokassi. Saksalaisissa häntä ärsyttää halvan hinnan pakkomielle.

– Jos ostaa Artekin pöydän, maksaa laadusta. Sehän kestää koko elämän.

Leenan lapsista enää yksi asuu Berliinissä, toinen on Hampurissa ja kolmas Jyväskylässä. Leena omistaa Helsingin Lauttasaaressa pienen kakkosasunnon ja viettää kesät sukunsa saaressa Teijolla. Jyväskylään on syntynyt ensimmäinen lapsenlapsi, ja hetken Leena harkitsi jo muuttoa Suomeen. Mutta Berliini on yhä koti.

"Missään ei ole niin helppo tutustua ihmisiin kuin Berliinissä."

Vapaa, rento, kiireetön

Leena Kratzer kehuu Berliinin eläkeläiselle edullista verojärjestelmää ja laadukasta terveydenhuoltoa, josta hän saa apua kuluneisiin niveliinsä. Näiden etujen takia hän ei kuitenkaan pysy Saksassa.

– Berliiniläiset ovat syy tänne jäämiseeni. Kaupunki on monikulttuurinen, ihmiset ovat vapaamielisiä ja avoimia. Vaikka heillä tuntuu olevan kaikkeen vastaus valmiina, kukin saa tehdä mitä lystää eikä toisten tekemisiä kyttäillä. Esimerkiksi palkat eivät ole tabu, niistäkin voidaan jutella.

Myös Juhani Seppovaara pitää berliiniläisistä.

– Missään ei ole niin helppo tutustua ihmisiin kuin täällä, hän sanoo.

Juhani aistii Berliinin hengen parhaiten kantakahvilassaan Kohlen Quellessa. Kahvilan väki tuntee toisensa: aamuisin kätellään, vaihdetaan kuulumisia, jaetaan sanomalehti.

Kun kahvila äskettäin avattiin tavallista myöhemmin, omistaja oli käynyt silti paikalla, jättänyt ovenkahvaan Berlin Zeitungin ja kirjoittanut siihen liidulla ”varattu Juhanille”.

Kahvila on tuttujen ja tuntemattomien tärkeä kohtauspaikka Berliinissä. Latte maistuu Prenzlauer Bergin kaupunginosassa.
Kahvila on tuttujen ja tuntemattomien tärkeä kohtauspaikka Berliinissä. Latte maistuu Prenzlauer Bergin kaupunginosassa.

Juhanin vinkit Berliiniin

1. Kahvila Kohlen Quelle

Eripariset sohvat, samettipäällysteiset, hieman kuluneet tuolit ja vanhat lampunvarjostimet kertovat, että täällä ei stressata. Alakerrassa voi pelata pingistä. Kesällä ulkorakennuksessa paistetaan pizzaa.
Kopenhagener Straße 16  
Metro: Schönhauser Allee

2. Turkkilaiset markkinat

Tiistaisin ja torstaisin Landwehr-kanaalin varella Kreuzbergissä sijaitseva Maybachufer-katu täyttyy kojuista: tuoreita vihanneksia, kankaita, juustoja, leipiä, laukkuja ja vaatteita. Ilmassa tuoksuu karamellisoitu manteli ja minttu. Basaarimainen tunnelma tinkaavine kauppiaineen on elämys.
Maybachufer
Metro: Schönleinstraße

3. Kulturbrauerein museo 

Kulttuuripyhätöksi muuttuneessa entisessä panimossa avattiin muutama vuosi sitten museo. Pysyvä näyttely esittelee historian ystäville DDR:n arkea. Kulturbrauereissa järjestetään myös konsertteja ja markkinoita.
Knaackstraße 97
Metro: Eberswalderstraße

4. Hamburger Bahnhof

Entinen rautatieasema toimii nykyään komeana kotina Berliinin valtavan Nationalgalerien kokoelmille, joita on kartutettu 1960-luvulta alkaen. 
Invalidenstraße 50-51
Metro: Berlin Hauptbahnhof

Berliinin turkkilaiset markkinat sijaitsevat Neuköllnissä. Tiistai ja perjantai ovat markkinapäiviä.
Berliinin turkkilaiset markkinat sijaitsevat Neuköllnissä. Tiistai ja perjantai ovat markkinapäiviä.

Leenan vinkit Berliiniin

1. Berliinin Filharmonia

Berliinin filharmoninen orkesteri on maailmankuulu, ja Hans Scharounin suunnittelema konserttitalo tunnetaan kiivaita tunteita herättäneestä arkkitehtuuristaan ja hyvästä akustiikastaan. Maistiaisia orkesterin soitosta saa joka tiistai kello 13 järjestettävässä ilmaisessa lounaskonsertissa.
Herbert-von-Karajan-Straße 1
Metro: Potsdamer Platz

2. Berliner Ensemble -teatteri

1800-luvun lopussa rakennettu teatterirakennus on pala teatterihistoriaa. Täällä on nähty Max Reinhardtin kuuluisa versio Shakespearen Kesäyön unelmasta. Bertolt Brechtin ja tämän vaimon Helene Weigelin 1940-luvun lopussa perustama Berliner Ensemble -ryhmän esitykset painottuvat yhä klassikkonäytelmiin ja tietenkin Brechtin tuotantoon.
Theater am Schiffbauerdamm, Bertolt-Brecht-Platz 1
Metro: Oranienburger Tor

3. Tomasa Villa Kreuzberg

Suuren Viktoriaparkin kyljessä sijaitsevan ravintolan keittiö on italialaisvaikutteinen sekoitus klassista ja modernia, kuten kuhaa valkoviini-tryffelikastikkeessa, mutta myös perinteisempää vasikkaa perunaröstin, sienten ja sipulin kera. Tomasalla on kolme muutakin ravintolaa, ja se järjestää kokkikursseja.
Kreuzbergstraße 62
Metro: Yorckstaße

4. Bootshaus Stella 

Tätä ei ehkä suurkaupungista olettaisi löytävänsä: sympaattisessa mökissä toimiva rantakahvila, jonka suuri terassi aukeaa Lietzensee-järven päälle paalujen varassa. Charlottenburgin kaupunginosassa Länsi-Berliinissä sijaitseva Bootshaus Stella on suosittu kahvittelupaikka, mutta tarjoilee myös tuhdimpaa ruokaa ja olutta.
Witzlebenplatz 1
Metro: Sophie-Charlotte-Platz

Villa Kreuzbergin Tomasa-ravintola tarjoaa täydellisen italialaistyylisen brunssin.
Villa Kreuzbergin Tomasa-ravintola tarjoaa täydellisen italialaistyylisen brunssin.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2015.

Missä yöpyä Berliinissä?

  • Yksityismajoitus, alkaen 20 e/yö, on suosittua Berliinissä. Katso Airbnb-majoitukset (www.airbnb.com). 
  • Facebookin Berliinin suomalainen asuntokanava -ryhmässä on myös usein tarjolla Berliinissä asuvien suomalaisten koteja lyhytaikaiseen majoitukseen.
  • Jos toisten nurkissa asuminen jännittää, Shoenhause (www.schoenhouse.de) tarjoaa siistejä ja tyylikkäitä huoneistoja Prenzlauer Bergin läheisyydessä.
  • Perinteisen hotellin ystävälle sopii hyvässä paikassa Spree-joen varrella sijaitseva mutkaton Meliá Berlin -hotelli (www.melia.com/en).

Itämeren voi kiertää upeita linnoja tutkien Turusta Tukholmaan. Kotimaassakin pääsee kiehtovaan keskiajan tunnelmaan.

1. Turun linna 

Kiitos haarukasta! 

Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia. Se on Turun linnan erään opastuskierroksen nimi. Kierroksella esitellään päälinnan länsipäädyssä oleva 8,5 metrin syvyinen kuiluvankila, jonne vangit ja heidän niukka ruokansa laskettiin pienestä luukusta. Pyöveli haki tuomitut mestattaviksi Turun suurtorille.
Kivinen linna saarella Aurajoen suulla oli vaikea piirittää. Sotilaat nukkuivat muurien sisällä taivasalla.

1500-luku oli linnan merkittävintä aikaa. Kustaa Vaasa nimitti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi, joka toi Turkuun puolalaisen vaimonsa, prinsessa Katariina Jagellonican. Katariinan ansiosta Suomeen saatiin haarukka.

Kun linnan hallinnollinen tehtävä himmeni, rakennus jatkoi vankilana ja varastotilana. Toisessa maailmansodassa linnaa pommitettiin rajusti. Restaurointityö saatiin valmiiksi vasta 1961. Linnassa toimii nykyisin museo, jossa lapset voivat järjestää syntymäpäiväjuhlia.

2. Pietari-Paavalin linnoitus, Pietari 

Täällä lepäävät tsaarit perheineen 

Linnoituksessa toimii nykyisin kaupungin museo ja sen läheisyydessä rahapaja.
Linnoituksessa toimii nykyisin kaupungin museo ja sen läheisyydessä rahapaja.

Tervetuloa Pietarin Jänissaarelle! Saaren komeaan katedraaliin on haudattu kaikki Venäjän keisarit Pietari Suuresta (1672-1725) lähtien. Pietari Suuri myös perusti linnoituksen, joka rakennettiin alun perin puusta. Tarkoitus oli suojella kaupunkia Ruotsia vastaan Suuressa Pohjan sodassa, jossa Ruotsi menetti asemansa Pohjois-Euroopassa.

Nevajoelta katsottuna linnoitus on hyvin muureilla suojattu. Muurin yli pilkistää katedraalin torni, jonka kellotapuli on Pietarin korkein rakennus.

Linnoituksen tyrmään teljettiin aatelismiehet ja poliittiset vangit vuoteen 1917 asti. Karut vankikopit ja jalkakahleet hyytävät kävijää kauneimpanakin kesäpäivänä.

Kirkon barokkisisustus on upea. Pietari Suuri halusi paikalle saarnastuolin länsimaiseen tyyliin, vaikka sellaista ei yleensä ole ortodoksikirkoissa.
Kirkon barokkisisustus on upea. Pietari Suuri halusi paikalle saarnastuolin länsimaiseen tyyliin, vaikka sellaista ei yleensä ole ortodoksikirkoissa.

Linnoituksen pihaa pääsee tutkimaan ilman pääsymaksua, mutta kirkkoon ja museoihin pitää ostaa lippu. Linna-alue on avoinna päivittäin aamuvarhaisesta iltamyöhään.

1970-luvulla elvytettiin uudelleen tsaarinajan perinne laukaista tykki keskipäivällä. Sen jälkeen kannattaa kesälauantaisin katsoa aukiolla mahtipontinen vahdinvaihto.

  • Opastus 6 e. Metro: Gorkovskaja. spbmuseum.ru/themuseum
  • Jos historia ei kiinnosta, lepäile saaren hiekkarannalla, kuten paikalliset tekevät huhtikuusta alkaen.
     

3. Piispanlinna, Saarenmaa

Ruttotautisia ja kommunistiterroria 

Tornit Pikk Herman ja Sturvolt näkyvät kauas.
Tornit Pikk Herman ja Sturvolt näkyvät kauas.

Saarenmaan komeimman nähtävyyden katolta näkee kauas. Etelässä kimaltaa Kuressaaren matala uimaranta, jonka vesi on Viron lämpimimpiä. Pohjoisessa näkyy vallihauta, jonka yli linnaan kävellään Kuressaaren keskustasta.

Piispanlinna eli Piiskopilinnus on Baltian parhaiten säilyneitä keskiaikaisia linnoja. Sen peruskivet vyörytettiin paikalle jo 1200-luvulla. Paksut muurit ja tornit uhmaavat urheasti aikaa vielä 800 vuotta myöhemmin.
Piispoja linnassa on asunut viimeksi 1500-luvulla, jolloin piispa Johannes V. Munchhausen myi Saarenmaan tanskalaisille. 1600-luvulla saari siirtyi Ruotsille, ja linnaa luovutettaessa rakennuksessa oli kirjoilla 850 palkkasoturia ja 800 talonpoika-miliisiä. Rutto runteli ruotsalaisten varuskuntaa, joten 1700-luvulla venäläiset valtasivat linnan ilman vastarintaa.

Kesäisin järjestetään turnajaisnäytöksiä.
Kesäisin järjestetään turnajaisnäytöksiä.

Sujuvasti käy myös matkailijan kulku linnassa olevan tyylikkään historiamuseon läpi. Näyttelyissä saa kattavan kuvan sekä Saarenmaan luonnosta että historiasta. Eteläisen puolustustornin ruutikellarissa voi tutustua kommunistiseen terroriin. Näyttelystä voi toipua tornikahvilassa. Ryhmät voivat tilata kynttilänvalossa nautittavan keskiaikaisen aterian. Hinta 25 hengen ryhmälle on 1 125 euroa.

4. Malborkin linna, Puola 

Ritari opastaa linnaan yöllä 

Kiitos nuoren runoilijan Max von Schenkendorfin, Malborkin linna on yhä olemassa. Hän kirjoitti sanomalehteen vuonna 1803 paheksuvan mielipidekirjoituksen, sillä arvokas linna oli pahasti rapistunut. Preussin kuningas joutui julkisen paineen takia varaamaan rahat linnan entisöintiin. Ja kaikki tämä ennen sosiaalista mediaa!

Suurmestarin palatsin salissa on katseen vangitseva holvikatto.
Suurmestarin palatsin salissa on katseen vangitseva holvikatto.

Upea, iso linna sijaitsee Puolassa, noin puolen tunnin junamatkan päässä Gdanskin kaupungista. Linnaa alettiin rakentaa jo 1270-luvulla sekä sotilaallisiin että uskonnollisiin tarkoituksiin. Saksalainen ritarikunta käännytti Puolassa asuvia muinaispreussilaisia kristinuskoon ja tarvitsi turvallisia tukikohtia. Malborkin linnasta tuli ritarikunnan suurmestarin asemapaikka.

Toisessa maailmansodassa puolet linnasta tuhoutui, ja kunnostus alkoi vasta 1950-luvun lopulla. Nykyisin linna kuuluu Unescon maailmanperintölistalle.

5. Amalienborg, Kööpenhamina 

Kuningatar on ketjupolttaja 

Mene Kööpenhaminaan 16. huhtikuuta. Silloin juhlitaan kuningattaren syntymäpäivää. Vain punatakkiset henkivartijat pysyvät viilipyttymäisinä mustissa tötteröhatuissaan. Heidänkin univormunsa on tavallista komeampi.

Amalienborgin rokokoolinna on Tanskan kuningasperheen talvikoti. Linnan neljä palatsia muistuttavat toisiaan, mutta kuningatar Margareetalla on ylimääräinen savupiippu. Tanskalaiset vihjaavat sen johtuvan 75-vuotiaan kuningattaren tupakoinnista: boheemi hallitsija polttaa ketjussa.

Vahvinvaihto tapahtuu joka päivä klo 12.
Vahvinvaihto tapahtuu joka päivä klo 12.

Rakennuksia yhdistävät maanalaiset tunnelit, mutta silti linnan pihalla voi nähdä vaikkapa kruununprinssit Frederikin tai Joachimin. Molemmilla on neljä lasta.

Keskipäivällä tapahtuu näyttävä henkivartioston vahdinvaihto. Museo sijaitsee Christian VIII:n palatsissa.

6. Kuninkaanlinna, Tukholma 

Varo kellarin kummitusta 

Jos Kaarle XVI Kustaa kutsuu sinut vieraaksi, päädyt Kuninkaanlinnaan. Jos kutsua ei kuulu, linnaan pääsee myös opastetulle kierrokselle. Opastus on ruotsiksi, englanniksi, kiinaksi, venäjäksi ja saksaksi.

Linnassa työskentelee 200 ihmistä ja pari kummitusta. Tarinan mukaan niin sanottu Harmaa ukko päivystää vanhassa kellarissa. Kahisevaan silkkiin pukeutuvan Valkean rouvan näkeminen taas ennustaa yleensä jonkun kuninkaallisen kuolemaa.

Tukholmassa voi nähdä Vita Havet -salin.
Tukholmassa voi nähdä Vita Havet -salin.

Vierashuoneissa on majoitettu valtion päämiehiä 150 vuotta. Vierailut kestävät kolme päivää, ja niitä varten huoneet sisustetaan vaihtuvin silkkiverhoin ja kukka-asetelmin.

Museoita on neljä. Kruunut, miekat ja kuninkaallinen kastemalja esitellään Aarrekammiossa linnan eteläisen osan kellariholveissa.

  • Lippu 17 e. Slottsbacken 1.
    kungahuset.se
  • Ruotsin suurlähetystön julkisivu muistuttaa Kuninkaanlinnaa Lejonbackenin suunnalta katsottuna. Pohjoisesplanadi 7, Helsinki.

 

Suomen linnat x 3

Vinkit antoi Suomen kansallismuseon intendentti, Jouni Marjamäki.

Olavinlinna 

"Maailman pohjoisin keskiaikainen linna, jonka rakentaminen aloitettiin 1475. Tornien epätasaisia portaita kavutessa voi tuntea menneisyyden aidosti. Moni tuntee linnan Savonlinnan Oopperajuhlien estradina, mutta karu puolustuslinna on käymisen arvoinen myös talvella."

Raaseporin rauniot

"Suomesta ei löydy toista vastaavaa linnaa, jonka rakentaminen aloitettiin 1300-luvulla. Linnan sisäosia on helppoa tutkia kulkemalla pitkin puisia portaita ja kulkusiltoja. Hämärät muurien kolot ja kolkat herättävät kävijän mielenkuvituksen eloon."

Snappertuna. raseborg.org/slott/fin

Suomenlinna

"Vanhin osa Helsinkiä löytyy 1700-luvulla rakennetusta Suomenlinnasta. Monelle on yllätys, että Helsingistäkin löytyy "linnanpiha", nimittäin Suuri linnanpiha Susisaaressa.
Pihan ympäristö oli aikoinaan linnoituksen keskus. Osa rakennuksista tuhoutui myöhemmin Krimin sodassa. Helsingin vanhimpiin kuuluva aukio on vaikuttava kokemus. Kustaanmiekansalmen linnoitusvalleille kannattaa mennä silloin, kun laivat ohittavat linnoituksen hämmästyttävän läheltä."

Helsinki. suomenlinna.fi

Kotiharjun saunassa Helsingin Kalliossa pesijä Aino-Liisa Kaljusen maaginen kosketus tuo autuuden niin sieluun kuin ruumiiseen. Joskus se kirvoittaa jopa rakkaudentunnustuksen.

Kotiharjun sauna Kalliossa on Helsingin ainoa puulämmitteinen korttelisauna. Graafinen suunnittelija Aino-Liisa Kaljunen, 53, on yksi saunan neljästä pesijästä.

– Minulle pesijän työ on vanhojen suomalaisten perinteiden vaalimista. Saunakulttuuria pitäisi suojella siinä missä saimaannorppiakin, hän toteaa.

Aino-Liisa pesee asiakkaansa aina kokonaan, hiuksia ja varpaanvälejä myöten. Ainoastaan kasvojen ja intiimialueiden puhdistus on ihmisen tehtävä itse.

– Lavitsalle voi asettua rentoutumaan joko ennen tai jälkeen saunomisen. Pestävä saa itse päättää, haluaako hän keskustella vai nauttia hiljaisuudesta.

Yksinäiselle pesukokemus voi olla harvinainen huolenpidon hetki.

Toisille saunan yhteydessä tehtävään puhdistautumiseen liittyy muistoja lapsuudesta. Niin myös Aino-Liisalle.

– Tätini pesi minut usein löylyjen jälkeen ollessani pieni tyttö. Samanlainen rauhoittava tunne valtaa mieleni vieläkin, kun joku saippuoi ja huuhtelee jalkani tai selkäni.

Kiireettömyyden luominen on pestessä olennaista. Asiakkaan kanssa ei saa hätiköidä, vaikka lavitsalle olisi jonoa. Tavallisesti puhdistamiseen kuluu aikaa 15–20 minuuttia.

Toisinaan pestävää saattaa jännittää.

Silloin on tärkeää, että pesijän kädenliikkeet tuntuvat hoivattavasta ennakoitavilta. Olennaisinta on olla katkaisematta kosketusta. Se tekee rentoutumisesta helpompaa.

Mieleenpainuvimman asiakaskohtaamisen Aino-Liisalle tarjosi ranskalainen taiteilijaseurue. Joukossa ollut sarjakuvapiirtäjä kävi kollegoidensa kanssa pitkän keskustelun siitä, voisiko toisen pestävänä oleminen olla miellyttävä kokemus. Lopulta hän uskaltautui Aino-Liisan käsittelyyn.

– Miehestä huomasi, kuinka hermostunut hän aluksi oli. Ei kuitenkaan mennyt kuin hetki, kun hän rauhoittui tyystin ja sulki silmänsä, pesijä kuvailee.

Saunomisen päätyttyä voimakkaan elämyksen vavahduttama taiteilija tahtoi puhutella Aino-Liisaa.

– En koskaan unohda, miten hän katsoi suoraan silmiini ja kertoi kokemuksen olleen niin vahva, että hän tunsi suorastaan rakastuneensa.

Aino-Liisan työpaikka on Kallion sydämessä.
Aino-Liisan työpaikka on Kallion sydämessä.

 

Keskiyön auringosta huolimatta yöllä saa nukuttua, jos noudattaa näitä Lapin asukkaan vinkkejä.

Muoniolainen varhaiskasvatuksen ohjaaja Päivi Kangosjärvi kertoo, että Lapissa juhannus on taitekohta.

– Juhannuksen jälkeen jälkeen iskevät sääsket. Lunta on enää yleensä vain tunturissa, koivu vihertää. Lämmintäkin on, yleensä yli 10 astetta.

Lämmintäkin on, yleensä yli 10 astetta.

Vaikka Päivi on nähnyt keskiyön auringon elämässään jo kymmeniä kertoja juhannuksenakin, hänestä se on aina yhtä hieno elämys. Takana on pitkä talvi, josta Päivi kuitenkin muistuttaa, ettei sekään ole pimeä, kun Lapissa on silloin puhdasta valkoista lunta.

Kangosjärvien nelilapsisen perheen perinteitä ovat pihan siivoaminen ennen juhannusta ja retkeily vapaapäivinä.

– Raivaamme pihalta roskat ja muut turhat tavarat, jotta kehtaa nostaa lipun salkoon aattoiltana. Lipunnosto on meille tärkeää. Sanonnan mukaan talo on silloin velaton, kun pihassa on lipputanko. Meillä se on ollut vasta muutaman vuoden.

Parasta kiireettömyys

Päivin mielestä juhannuksessa parasta on kiireettömyys.

– Lapsemme ovat 3-, 5-, 9- ja 10-vuotiaita, joten rauhallinen vapaa-aika on arvokasta. Mitään ihmeellistä ei tarvitse olla, vaan retki tunturiin kruunaa juhlapyhät.

Mitä vinkkejä on etelänihmiselle, jotta saa yöllä nukuttua huolimatta auringonpaisteesta?

– Kannattaa tulla Lappiin ajoissa, jotta ehtii tottua valoisiin öihin jo ennen juhannusta. Valoisia öitä on toukokuusta elokuuhun. Toinen vinkki on sulkea sälekaihtimet, itse en aina tarvitse niitäkään.

Bulgarian maaseudulla moni asia on toisin kuin muualla: tavat, hinnat ja ihmisten ylenpalttinen ystävällisyys.

Vanha nainen koskettaa sormiani. Hiuksia peittää huivi, silmät ovat kirkkaat, työn kovettamat kädet karheat.

Blagodarya, hän hokee. Kiitos.

Olen juuri ostanut häneltä päärynöitä kahdella levalla, eurolla.

Hymyilen ja nyökkään. Vanhus ei puhu englantia, mutta onneksi ystävällisillä eleillä pääsee pitkälle.

Seison kuoppaisella raitilla Karabunarin kylässä. Ajoimme tänne vuokra-autolla Burgasista, noin 300 kilometriä.

Mieheni Pasi ajaa, 11-vuotias Sampo ja 7-vuotias Pihla istuvat takapenkillä ja kurkistelevat uteliaina maailmaa, joka on kovin erilainen kuin mihin he ovat tottuneet.

Huvipuistoa tai eläintarhaa tämä matka ei tarjoa, muuta ihmeteltävää sitäkin enemmän. Vanhoja Ladoja ja hevoskärryjä riittää liikenteessä, lammaslaumoja tienpientareilla.

Karabunarin kylässä mummot myyvät puutarhojensa satoa.
Karabunarin kylässä mummot myyvät puutarhojensa satoa.

Olemme maaseudulla, koska ystävämme Tarja Vettersten puolisoineen asuu lähellä, Menenkyovossa.

Tietä reunustavat punatiilikattoiset, valkoiseksi kalkitut kivitalot, taivaanrannassa kulkevat sinisenä jonona etäiset Balkanvuoret. Tienvarsilla seisoo myyntipöytiä, joilla on kaalinpäitä, sipulinippuja, kurpitsoita, rypäleitä, tomaatteja, paprikoita, omatekoisia säilykkeitä, hunajaa.

Ja viiniä, tietenkin. Kaksi litraa maksaa nelisen euroa. Joka talon pihalla on oma pergola, joka kannattelee korkealla suikertavia viiniköynnöksiä. Rypäleet kerätään pitkän kuuman kesän lopulla, ja niistä tehdään mehumaista kevyttä viiniä. Sitä myydään kahden litran muovipulloissa, joiden kylkiä koristavat yhä rispaantuneet limuetiketit. Myynnissä on myös tuimempaa juomaa, kotipolttoista rakia.

Yhden kojun kohdalle pysähtyy rekka keskelle tietä hätävilkut päällä. Rekan takana tuleva Lada odottaa, kunnes rekkakuski on tehnyt ostoksensa. Ei tarvitse töötätä tai heristää nyrkkiä.

Tiet ovat paremmassa kunnossa kuin uskalsimme odottaa. Tarkkana pitää olla, asfaltissa on yllättäviä juosteita ja murtumia, joita ei liiemmin paikkailla. Tienvarren liikennemerkit varoittavat kärryliikenteestä.

Paikalliset ajavat lujaa ja ohittelevat reippaasti, mutteivät päättömästi. Liikenne on oikeanpuoleista, liikennesäännöt samat kuin meillä.

Lachkovin talon pihassa on pergola, kuten Bulgariassa on tyypillistä.
Lachkovin talon pihassa on pergola, kuten Bulgariassa on tyypillistä.

Saamme kutsun ystävämme tutun huoltomiehen Kostadin Angelov Lachkovin, 43, kotiin. Sukutalossa asuvat Kostan ja hänen vaimonsa Atanaskan ohella Kostan pikkuveli perheineen sekä miesten iäkäs äiti.

Sisäpihalla on possujen karsina, kyyhkyslakka, kanatarha, pergola viiniköynnöksineen ja paljon polttopuuta siisteissä pinoissa. Talon miehet juoksuttavat pihalle pöydän, nostelevat tuoleja sen ympärille.

Atanaska panee pöydälle liinan ja herkkuja. Rasvaista suolaista juustoa, sireneä, kuin fetaa mutta maukkaampaa. Mustia oliiveja. Vastakeitettyjä perunoita omasta maasta, suolakurkkuja, lihaisaa maalaismakkaraa, sipuli-paprikapikkelsiä. Kukin poimii ruuan omalla haarukallaan yhteisiltä lautasilta keskeltä pöytää.

Kosta nostaa pöytään rakipullon, täyttää lasit piripintaan.

Nazdrave, kippis.

Juoma polttaa kitalakea ja nielua, tuo vedet silmiin. Talon väkeä vain naurattaa.

– Bulgaria, viisikymmentä vuotta jäljessä muusta Euroopasta, Kosta pahoittelee englanniksi ja panee tupakan palamaan.

Menenkyovon kylän iloiset pojat ovat päässeet Kosta Lachkovin kainaloon.
Menenkyovon kylän iloiset pojat ovat päässeet Kosta Lachkovin kainaloon.

Vierailijalle näiden seutujen viehätys piilee juuri siinä. Bulgarian maaseudulla pääsee matkalle menneisyyteen. Vaaleatukkaista matkailijaa vilkuillaan uteliaasti, niin harvinainen näky turisti täällä yhä on. Moni tahtoo puristaa kättäni. Lapset keräävät hymyjä ja tukan pörrötyksiä.

Bulgaria kuului yli 40 vuotta itäblokkiin. Kommunismi romahti 1989, jolloin isäntämme Kosta oli vasta poikanen.

Tilalle tulivat monipuoluejärjestelmä ja markkinatalous. Euroopan unioniin Bulgaria liittyi 2007.

Kosta on ehtinyt nähdä myös maailmaa.

– Nuorena olin rakennustöissä Englannissa ja Saksassa. Se oli raskasta ja ankeaa. Ihmiset kulkivat kuin laput silmillä toistensa ohi, Kosta sanoo ja kupertaa suuret kätensä näkökentän rajaksi.

Kosta palasi kotikylään. Siellä vanhat valkotukkaiset miehet istuvat rakilaseineen varjossa ainokaisen kuppilan edessä, viinirypäleet kypsyvät auringossa, koirat kiertelevät irrallaan kuhmuisia katuja. Köyhyyttä on paljon. Monet kylät autioituvat, kun osaavimmat nuoret karkaavat leivän perässä töihin muualle.

Kun kuski teki ostokset, rekka odotti keskellä tietä.
Kun kuski teki ostokset, rekka odotti keskellä tietä.

Toisaalta monin paikoin on yhä jäljellä yhteisö, jossa jokaisesta pidetään huoli. Menenkyovon miehet käyvät pilkkomassa puut ja kantamassa vedet myös yksin jääneiden vanhusten taloissa.

– Työtä. Paljon työtä, Kosta sanoo.

Kommunismi tai EU, maaseudun asukkaille se on aina melkein samantekevää. Hinnat ovat nousseet, siitä moni ei pidä, Kosta selittää, levittää käsiään.

– Jos tekee enemmän työtä, voi ansaita enemmän rahaa. Se on hyvä. Kommunismissa palkka oli sama, teki töitä tai ei.

Hinnat ovat suomalaiseen hintatasoon tottuneelle erittäin edullisia. Bulgaria on Euroopan halvimpia maita, ja sen huomaa etenkin Mustanmeren turistikohteiden – Varnan, Sunny Beachin ja Burgasin – sekä pääkaupunki Sofian ulkopuolella. Nelihenkinen perhe syö kelpo aterian ravintolassa viineineen ja jälkiruokineen noin 40-60 levalla eli 20-30 eurolla.

Mutkaiset vuoristotiet vievät Velingradiin. Näemme mäntymetsiä, koivikkoja, lisää sinisiä vuoria, punatiilikattoisten talojen rykelmiä. Satunnainen risti siellä täällä tienvarressa muistuttaa, että ajaessa ei saa liiaksi keskittyä maisemiin.

Pihla uskalsi maistaa vettä, jota sai Velingradin kylpyläkaupungin vesipisteestä.
Pihla uskalsi maistaa vettä, jota sai Velingradin kylpyläkaupungin vesipisteestä.

Spa Hotel Dvoretsa huokuu menneen maailman loistoa. Laajojen aulojen ja leveiden portaikkojen lattiat on päällystetty kuviollisilla matoilla, kristallikruunut kimaltelevat, samettiverhot reunustavat ikkunoita. Bulgarian kommunistisen puolueen nokkamiehet on helppo kuvitella tänne palaveeraamaan sikareineen ja snapsilaseineen.

Hoitolassa saa 50 minuutin vartalohieronnan 30 eurolla, kasvohoidon samalla hinnalla. Ymmärrän hoitajan puheesta vain yhden sanan. Da. Se riittää.

Hotellin wi-fi-verkko toimii hyvin, ravintolan lista on kansainvälistä tasoa. Pihvi vai rapuja? Tarjoilija ymmärtää englantia paremmin kuin useimmat paikalliset.

Suureen ravintolasaliin astuu laulajatar minihameessaan. Haikeat ikivihreät kaikuvat. Muita asiakkaita ei ole. Kuumien lähteiden päälle rakennetun hotellin allasalue on laaja. Altaista kohoaa huurupilviä syksynviileään ilmaan.

Kellun selälläni 37-asteisessa vedessä, kuuntelen lasteni naurua, hengitän syvään vuoriston mäntyjen raikastamaa ilmaa.

Tähtien katselemiseen uima-altaasta ei kyllästy koskaan.

Balkanvuoret hehkuvat aamu-auringossa.
Balkanvuoret hehkuvat aamu-auringossa.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaoppaan numerossa 2/2016.

 

Näin pääset perille:

Edestakainen lento Helsinki-Burgas noin 250 e. Lentoaika noin 3 tuntia. Norwegianin lennot alkavat 30.4. Kesällä Mustanmeren rannikolle järjestetään Suomesta valmismatkoja.

Paras aika matkustaa:

Kesä-syyskuu. Bulgariassa kesä on pitkä ja kuuma, talvi luminen.

Turvallisuusvinkkejä:

  • Ota kattava matkavakuutus.
  • Hanki perus- ja hepatiittirokotukset. thl.fi
  • Varo taskuvarkaita.
  • Sairaalassa ei välttämättä puhuta englantia.
  • Jos tulet omalla autolla, papereiden pitää olla kunnossa.
  • Kaupunkien ajokulttuuri voi tuntua kaoottiselta. Aja mieluiten valoisaan aikaan, noudata liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia.
  • Pääväylät ovat tyydyttävässä kunnossa, muut tiet huonokuntoisia. Viitoitus ja valaistus on puutteellista.
  • Poliisi voi pysäyttää ja vaatia rahaa ajoluvasta. Pidä tällöin pää kylmänä. Kerro, ettei ole käteistä ja että tulet selvittämään asiaa poliisiasemalle. Yleensä matkaa saa jatkaa ongelmitta.
  • Maantiemaksu, vignette, tulee olla maksettu ja tarra kiinnitetty tuulilasiin. Maksukuitti on hyvä säilyttää tarkastusten varalta. Vignette-merkkejä myydään raja-asemilla, postissa ja poliisiasemilla. Henkilöauton maantiemaksu viikoksi on viitisen euroa. Vuokra-autossa asia on hoidettu.
  • Nastarenkaat on kielletty. formin.fi > Matkustaminen ja maat > Matkustustiedotteet

Hintoja ja raha-asiaa:

  • Bulgarian valuutta on leva. Kaksi levaa on noin 1 e.
  • Baarissa kahvi 0,50 e, virvoitusjuoma- tai olutpullo 1 e.
  • Ravintolassa illallinen neljälle 20-30 e, viinipullo alkaen 4 e.
  • Bensalitra 1 e.
  • Tavallisilla luottokorteilla voi nostaa käteistä pankkiautomaateista lähes kaikkialla
  • Vaihda rahaa vain pankeissa tai hotellin rahanvaihtopisteessä.

Vuokra-autolla:

  • Naapurimaat ovat lähellä, joten käynti niissä houkuttelee. Asiasta pitää kuitenkin ilmoittaa vuokraamoon etukäteen. Siitä peritään lisämaksu.
  • Sofiasta Mustanmeren rannikolle kulkevalla hyvällä moottoritiellä voi olla yllättäviä ruuhkia.
  • Ota kattava vakuutus. Ilmoita vaurioista heti poliisille. Vakuutus kattaa vaurion vain, jos tapauksesta löytyy poliisiraportti.
  • Auto viikoksi 180 e. Lähde: Avis.