Rypäleet kerätään käsin Valladon tilalla Reguan seudulla.

Dourojoen laaksossa juhlitaan railakkaasti sadonkorjuuta. Hyppää kivipaljuun polkemaan!

Rypäleet riippuvat raskaina vyötäröön ulottuvien köynnösten oksilla. Niks ja naks, terttu tömähtää saaviin näppärien leikkurien avulla.

Portugalilainen Vitoria Moreira opastaa poikiaan José Miguelia ja Santiago Megrea. Pojat nakkelevat suuhunsa kutkuttavan makeita tummia rypäleitä.

– Pojat eivät ole ennen osallistuneet viininkorjuuseen. Haluamme näyttää heille, miten ruokakulttuuriimme kuuluva juoma valmistetaan alusta loppuun, Vitoria nauraa ja vetää kumisaappaat jalkaansa.

Mehukas touriga nacional on yksi lähes 300:sta portugalilaisesta rypälelajista.
Mehukas touriga nacional on yksi lähes 300:sta portugalilaisesta rypälelajista.

Poiminta on raskasta uurastusta jyrkillä kukkuloilla, mutta työ tuo tärkeää lisätuloa paikallisille asukkaille. Viinilaakson tärkeimpään kaupunkiin Peso da Reguaan virtaa ihmisiä myös muualta maasta apuvoimaksi.

Sadonkorjuu huipentuu tuhansilla viinitiloilla ja pikkukylissä vauhdikkaisiin talkoojuhliin. Me osallistumme ulkopaikkakuntalaisille räätälöityihin karkeloihin vanhan aateliskartanon tiluksilla lähellä Reguaa. Tiedossa on ohjelmaa koko päiväksi noin 50 eurolla.

Laulua ja tanssia

Odotukset kohoavat korkealle heti aamutuimaan, kun talkoojuhlan erikoisjuna nytkähtää liikkeelle Porton kaupungista Atlantin rannikolla.

Juna kolskuttelee milloin ylärinteillä rypäle- ja oliivitarhojen pieltä, milloin joen tummanvihreää pintaa nuollen. Vastapäisillä penkeillä istuvat eläköityneet opettajat Maria ja José Armanda Sousa Pinto henkäilevät ihastuksesta. Douron 1800-luvun rataa ylistetään heidän mukaansa maisemiltaan yhdeksi maailman upeimmista.

Eläkkeellä oleva opettajapari Maria Armanda Sousa Pinto ja Aviomies José matkustavat viiniriehaan junalla.
Eläkkeellä oleva opettajapari Maria Armanda Sousa Pinto ja Aviomies José matkustavat viiniriehaan junalla.

– Tänne kannattaa matkustaa aina, mutta kun osallistumme viininkorjuujuhlaan, vaalimme samalla kauniita perinteitä. Rypäleiden poljenta-altaissa on lisäksi hauskaa laulaa ja tanssia, Maria vinkkaa.

Rallatus raikuu heti tervetuliaisiksi Campanhãn tilan pihassa. Pelimanniorkesteri panee polkaksi, ja tanhuajat sieppaavat vieraita pyörähtelemään.

Tarjoilijat kiikuttavat lämpöisiä turskapiiraita ja kinkkupasteijoita alkupaloiksi. Suuta kostutetaan portviinillä, Douron tunnusjuomalla. Grillimestari kääntelee possupihvejä aurinkokatoksen alla.

Pelimanniryhmä tervehtii sadonkorjuujuhlaan saapuvia Campanhãn viinitilalla.
Pelimanniryhmä tervehtii sadonkorjuujuhlaan saapuvia Campanhãn viinitilalla.

Polvia myöten rypäleissä

Livahdan välillä hellettä pakoon hämyisään viinikellariin, jossa opas kertoo satavuotisen tilan historiasta muhkeiden tammitynnyrien katveessa. Kartanossa ei enää asu Alijón kreivisukua, vaan paikkaa isännöi hotelli Peso da Regua. Tilan portit avataan yleisölle vain erityistapahtumissa.

Tämäkin ylimyskoti rakennettiin majesteettiselle näköalapaikalle dourolaisten vallaskotien tapaan. Yhä useammat alueen viinintekijät houkuttelevat tiloille myös matkailijoita. Tiloilla voi syödä ja nukkua tai ainakin maistella viinejä. Douro on noussut viinituristien suosikkilistalle.

– Ja jos sattuu juomaan liikaa, viinitilan kappelissa pyydetään krapulaa anteeksi, eräs vieras veistelee.

Tällä kertaa kukaan ei kumminkaan ylitä sietokykyään, kun vaakunatunnuksin somistettuja pulloja ilmaantuu ruokapöytiin perinneherkkujen rinnalle.

Kilistelemme maljoja tuikituntemattomien pöytänaapurien kanssa pitkäksi venähtävän ruokakavalkadin aikana. Raaputamme muruja kakkulautasilta, kun loppuhuipennos koittaa.

Margarida Silvestre näyttää, miten viinistä nautitaa portugalilaisittain.
Margarida Silvestre näyttää, miten viinistä nautitaa portugalilaisittain.

Hanuristi kehottaa vaihtamaan juhlatamineet sortseihin. Säntäämme hämärän pihan poikki graniittisille viininpoljenta-altaille. Potkaisen kengät jalastani, ja solahdan polvia myöten violettiin rypälemuussiin. Se viilentää mukavasti tanssista polttelevia varpaita.

– Entä jos liukastun? yksi polkijoista säikähtää.

– Rypälemehu nuorentaa hipiää, toinen vitsailee.

Kokeneet polkijat opastavat meitä ottamaan vieruskaveria kaulasta kiinni ja nostelemaan sääriä kuin kabareetanssi can-canissa. Osa vieraista taputtaa tahtia altaan reunojen takana. Posket punehtuvat, ja tarpominen alkaa sujua. Harmonikka tahdittaa menoa railakkaasti.

Murcasin tilalla poljetaan viiniä antaumuksella.
Murcasin tilalla poljetaan viiniä antaumuksella.

Douro haastaa Toscanan

Douro oli pitkään vaivalloisten kulkuyhteyksien päässä, sillä jylhät vuoristot suojaavat viinilaaksoa. Tieverkostoa kunnostetaan kovaa kyytiä. Viljelyksille autoillaan pujottelevat turistit saavat silti nauttia myös extreme-ajosta, kun pyörät sutivat jyrkänteiden reunaa.

Syrjäiseksi mielletty seutu haastaa omintakeisuudellaan vaikkapa Italian Toscanan. Portugalissa viljellään liki kolmeasataa omaa rypälelajiketta. Sauvignon blanc -rypäle on valkoviinin ystäville tuttu, mutta entäpä rabo de ovelha, lampaan takamus? Taikka keskiajalta asti punaviiniksi pullotettu mustekoira tinta cão?

Moni viljelijä vannoo paikallisten rypäleiden nimiin.

– Ne ovat Douron valtti. Ei meidän tarvitse kopioida kansainvälisiä muotivirtauksia. Tänne saapuu uteliaita ja kokeilunhaluisia ihmisiä, tuuheaviiksinen enologi Domingos Alves de Sousa painottaa.

Hän on kuljettanut meitä maastoautossa pitkin perhetiluksia kukkuloiden harjanteilla. Cumieiran kylässä Peso da Reguan lähellä asuva perhe vaalii unohdettuja rypälelajikkeita, joten heidän viininsä herättää kiinnostusta.

Quinta da Gaivosan isäntä Domingos Alves de Sousa, 66, tarjoaa mieluusti viiniä vierailleen.
Quinta da Gaivosan isäntä Domingos Alves de Sousa, 66, tarjoaa mieluusti viiniä vierailleen.

Tilan yhteydessä toimii komea vierailukeskus. Sellaisissa saa maistella juomia asiantuntevassa seurassa. Tietoiskussa kerrotaan, miksi Douron liuskekivistä rakennetut viljelyterassit ovat Unescon suojeluksessa.

Monet viiniyrittäjät kehittelevät muutakin viihdykettä. Pachecan hotelliksi kunnostetulla 1700-luvun sukutilalla järjestetään viinikursseja. Syksyisin kuka tahansa pääsee sadonkorjaajaksi. Korjuupäivän päätteeksi saa talloa rypäleitä perinteisissä kivipaljuissa.

Kuuluisa Valladon kellari kauppoineen edustaa huippuarkkitehtuuria. Ylelliset hotellit tarjoavat viinimenyy-aterioita.

Douron 40 000 hehtaarin viinitarhoista neljänneksen omistaa Symingtonin suku. Suku avasi yleisölle vastikään hulppean Bomfimin tilan, jonne on merkitty kolme kävelyreittiä. Vierailukeskuksessa toimii myös museo. 

Viininkorjuujuhlassa pelimannit panevat polkaksi.
Viininkorjuujuhlassa pelimannit panevat polkaksi.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2015.

Hyvä tietää: Viinimatka Portugalissa

Näin pääset perille

Meno–paluulento Helsingistä Lissaboniin alkaen 170 e.

Lissabonista junalla Portoon 3 tunnissa. Portosta vie 1800-luvun rautatie kohti Espanjan rajaa Pocinhon kylään. Jos vuokraat auton, hyppää maisemien vuoksi junaretkelle vaikkapa Peso da Reguasta Pinhãoon. Erikoisjunia mantelien kukinta- ja viininkorjuuaikaan. linhadodouro.net

Paras aika matkustaa

Douron viinilaakson vilkkain sesonki kestää toukokuusta lokakuulle. Viiniä polkemaan pääsee varmimmin syyskuussa. Appelsiinit kypsyvät talvella, ja kylissä järjestään värikkäitä karkeloita kukkivien mantelipuiden kunniaksi helmi-maaliskuussa. Viiniköynnöksetkin vihertävät jo helmikuussa.

Ota mukaan

Tukevat retkeilykengät, sateenpitävä takki, paahteelta suojaava hattu sekä automatkalle navigaattoriin kohteiden tarkat koordinaatit.

Itämeren voi kiertää upeita linnoja tutkien Turusta Tukholmaan. Kotimaassakin pääsee kiehtovaan keskiajan tunnelmaan.

1. Turun linna 

Kiitos haarukasta! 

Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia. Se on Turun linnan erään opastuskierroksen nimi. Kierroksella esitellään päälinnan länsipäädyssä oleva 8,5 metrin syvyinen kuiluvankila, jonne vangit ja heidän niukka ruokansa laskettiin pienestä luukusta. Pyöveli haki tuomitut mestattaviksi Turun suurtorille.
Kivinen linna saarella Aurajoen suulla oli vaikea piirittää. Sotilaat nukkuivat muurien sisällä taivasalla.

1500-luku oli linnan merkittävintä aikaa. Kustaa Vaasa nimitti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi, joka toi Turkuun puolalaisen vaimonsa, prinsessa Katariina Jagellonican. Katariinan ansiosta Suomeen saatiin haarukka.

Kun linnan hallinnollinen tehtävä himmeni, rakennus jatkoi vankilana ja varastotilana. Toisessa maailmansodassa linnaa pommitettiin rajusti. Restaurointityö saatiin valmiiksi vasta 1961. Linnassa toimii nykyisin museo, jossa lapset voivat järjestää syntymäpäiväjuhlia.

2. Pietari-Paavalin linnoitus, Pietari 

Täällä lepäävät tsaarit perheineen 

Linnoituksessa toimii nykyisin kaupungin museo ja sen läheisyydessä rahapaja.
Linnoituksessa toimii nykyisin kaupungin museo ja sen läheisyydessä rahapaja.

Tervetuloa Pietarin Jänissaarelle! Saaren komeaan katedraaliin on haudattu kaikki Venäjän keisarit Pietari Suuresta (1672-1725) lähtien. Pietari Suuri myös perusti linnoituksen, joka rakennettiin alun perin puusta. Tarkoitus oli suojella kaupunkia Ruotsia vastaan Suuressa Pohjan sodassa, jossa Ruotsi menetti asemansa Pohjois-Euroopassa.

Nevajoelta katsottuna linnoitus on hyvin muureilla suojattu. Muurin yli pilkistää katedraalin torni, jonka kellotapuli on Pietarin korkein rakennus.

Linnoituksen tyrmään teljettiin aatelismiehet ja poliittiset vangit vuoteen 1917 asti. Karut vankikopit ja jalkakahleet hyytävät kävijää kauneimpanakin kesäpäivänä.

Kirkon barokkisisustus on upea. Pietari Suuri halusi paikalle saarnastuolin länsimaiseen tyyliin, vaikka sellaista ei yleensä ole ortodoksikirkoissa.
Kirkon barokkisisustus on upea. Pietari Suuri halusi paikalle saarnastuolin länsimaiseen tyyliin, vaikka sellaista ei yleensä ole ortodoksikirkoissa.

Linnoituksen pihaa pääsee tutkimaan ilman pääsymaksua, mutta kirkkoon ja museoihin pitää ostaa lippu. Linna-alue on avoinna päivittäin aamuvarhaisesta iltamyöhään.

1970-luvulla elvytettiin uudelleen tsaarinajan perinne laukaista tykki keskipäivällä. Sen jälkeen kannattaa kesälauantaisin katsoa aukiolla mahtipontinen vahdinvaihto.

  • Opastus 6 e. Metro: Gorkovskaja. spbmuseum.ru/themuseum
  • Jos historia ei kiinnosta, lepäile saaren hiekkarannalla, kuten paikalliset tekevät huhtikuusta alkaen.
     

3. Piispanlinna, Saarenmaa

Ruttotautisia ja kommunistiterroria 

Tornit Pikk Herman ja Sturvolt näkyvät kauas.
Tornit Pikk Herman ja Sturvolt näkyvät kauas.

Saarenmaan komeimman nähtävyyden katolta näkee kauas. Etelässä kimaltaa Kuressaaren matala uimaranta, jonka vesi on Viron lämpimimpiä. Pohjoisessa näkyy vallihauta, jonka yli linnaan kävellään Kuressaaren keskustasta.

Piispanlinna eli Piiskopilinnus on Baltian parhaiten säilyneitä keskiaikaisia linnoja. Sen peruskivet vyörytettiin paikalle jo 1200-luvulla. Paksut muurit ja tornit uhmaavat urheasti aikaa vielä 800 vuotta myöhemmin.
Piispoja linnassa on asunut viimeksi 1500-luvulla, jolloin piispa Johannes V. Munchhausen myi Saarenmaan tanskalaisille. 1600-luvulla saari siirtyi Ruotsille, ja linnaa luovutettaessa rakennuksessa oli kirjoilla 850 palkkasoturia ja 800 talonpoika-miliisiä. Rutto runteli ruotsalaisten varuskuntaa, joten 1700-luvulla venäläiset valtasivat linnan ilman vastarintaa.

Kesäisin järjestetään turnajaisnäytöksiä.
Kesäisin järjestetään turnajaisnäytöksiä.

Sujuvasti käy myös matkailijan kulku linnassa olevan tyylikkään historiamuseon läpi. Näyttelyissä saa kattavan kuvan sekä Saarenmaan luonnosta että historiasta. Eteläisen puolustustornin ruutikellarissa voi tutustua kommunistiseen terroriin. Näyttelystä voi toipua tornikahvilassa. Ryhmät voivat tilata kynttilänvalossa nautittavan keskiaikaisen aterian. Hinta 25 hengen ryhmälle on 1 125 euroa.

4. Malborkin linna, Puola 

Ritari opastaa linnaan yöllä 

Kiitos nuoren runoilijan Max von Schenkendorfin, Malborkin linna on yhä olemassa. Hän kirjoitti sanomalehteen vuonna 1803 paheksuvan mielipidekirjoituksen, sillä arvokas linna oli pahasti rapistunut. Preussin kuningas joutui julkisen paineen takia varaamaan rahat linnan entisöintiin. Ja kaikki tämä ennen sosiaalista mediaa!

Suurmestarin palatsin salissa on katseen vangitseva holvikatto.
Suurmestarin palatsin salissa on katseen vangitseva holvikatto.

Upea, iso linna sijaitsee Puolassa, noin puolen tunnin junamatkan päässä Gdanskin kaupungista. Linnaa alettiin rakentaa jo 1270-luvulla sekä sotilaallisiin että uskonnollisiin tarkoituksiin. Saksalainen ritarikunta käännytti Puolassa asuvia muinaispreussilaisia kristinuskoon ja tarvitsi turvallisia tukikohtia. Malborkin linnasta tuli ritarikunnan suurmestarin asemapaikka.

Toisessa maailmansodassa puolet linnasta tuhoutui, ja kunnostus alkoi vasta 1950-luvun lopulla. Nykyisin linna kuuluu Unescon maailmanperintölistalle.

5. Amalienborg, Kööpenhamina 

Kuningatar on ketjupolttaja 

Mene Kööpenhaminaan 16. huhtikuuta. Silloin juhlitaan kuningattaren syntymäpäivää. Vain punatakkiset henkivartijat pysyvät viilipyttymäisinä mustissa tötteröhatuissaan. Heidänkin univormunsa on tavallista komeampi.

Amalienborgin rokokoolinna on Tanskan kuningasperheen talvikoti. Linnan neljä palatsia muistuttavat toisiaan, mutta kuningatar Margareetalla on ylimääräinen savupiippu. Tanskalaiset vihjaavat sen johtuvan 75-vuotiaan kuningattaren tupakoinnista: boheemi hallitsija polttaa ketjussa.

Vahvinvaihto tapahtuu joka päivä klo 12.
Vahvinvaihto tapahtuu joka päivä klo 12.

Rakennuksia yhdistävät maanalaiset tunnelit, mutta silti linnan pihalla voi nähdä vaikkapa kruununprinssit Frederikin tai Joachimin. Molemmilla on neljä lasta.

Keskipäivällä tapahtuu näyttävä henkivartioston vahdinvaihto. Museo sijaitsee Christian VIII:n palatsissa.

6. Kuninkaanlinna, Tukholma 

Varo kellarin kummitusta 

Jos Kaarle XVI Kustaa kutsuu sinut vieraaksi, päädyt Kuninkaanlinnaan. Jos kutsua ei kuulu, linnaan pääsee myös opastetulle kierrokselle. Opastus on ruotsiksi, englanniksi, kiinaksi, venäjäksi ja saksaksi.

Linnassa työskentelee 200 ihmistä ja pari kummitusta. Tarinan mukaan niin sanottu Harmaa ukko päivystää vanhassa kellarissa. Kahisevaan silkkiin pukeutuvan Valkean rouvan näkeminen taas ennustaa yleensä jonkun kuninkaallisen kuolemaa.

Tukholmassa voi nähdä Vita Havet -salin.
Tukholmassa voi nähdä Vita Havet -salin.

Vierashuoneissa on majoitettu valtion päämiehiä 150 vuotta. Vierailut kestävät kolme päivää, ja niitä varten huoneet sisustetaan vaihtuvin silkkiverhoin ja kukka-asetelmin.

Museoita on neljä. Kruunut, miekat ja kuninkaallinen kastemalja esitellään Aarrekammiossa linnan eteläisen osan kellariholveissa.

  • Lippu 17 e. Slottsbacken 1.
    kungahuset.se
  • Ruotsin suurlähetystön julkisivu muistuttaa Kuninkaanlinnaa Lejonbackenin suunnalta katsottuna. Pohjoisesplanadi 7, Helsinki.

 

Suomen linnat x 3

Vinkit antoi Suomen kansallismuseon intendentti, Jouni Marjamäki.

Olavinlinna 

"Maailman pohjoisin keskiaikainen linna, jonka rakentaminen aloitettiin 1475. Tornien epätasaisia portaita kavutessa voi tuntea menneisyyden aidosti. Moni tuntee linnan Savonlinnan Oopperajuhlien estradina, mutta karu puolustuslinna on käymisen arvoinen myös talvella."

Raaseporin rauniot

"Suomesta ei löydy toista vastaavaa linnaa, jonka rakentaminen aloitettiin 1300-luvulla. Linnan sisäosia on helppoa tutkia kulkemalla pitkin puisia portaita ja kulkusiltoja. Hämärät muurien kolot ja kolkat herättävät kävijän mielenkuvituksen eloon."

Snappertuna. raseborg.org/slott/fin

Suomenlinna

"Vanhin osa Helsinkiä löytyy 1700-luvulla rakennetusta Suomenlinnasta. Monelle on yllätys, että Helsingistäkin löytyy "linnanpiha", nimittäin Suuri linnanpiha Susisaaressa.
Pihan ympäristö oli aikoinaan linnoituksen keskus. Osa rakennuksista tuhoutui myöhemmin Krimin sodassa. Helsingin vanhimpiin kuuluva aukio on vaikuttava kokemus. Kustaanmiekansalmen linnoitusvalleille kannattaa mennä silloin, kun laivat ohittavat linnoituksen hämmästyttävän läheltä."

Helsinki. suomenlinna.fi

Kotiharjun saunassa Helsingin Kalliossa pesijä Aino-Liisa Kaljusen maaginen kosketus tuo autuuden niin sieluun kuin ruumiiseen. Joskus se kirvoittaa jopa rakkaudentunnustuksen.

Kotiharjun sauna Kalliossa on Helsingin ainoa puulämmitteinen korttelisauna. Graafinen suunnittelija Aino-Liisa Kaljunen, 53, on yksi saunan neljästä pesijästä.

– Minulle pesijän työ on vanhojen suomalaisten perinteiden vaalimista. Saunakulttuuria pitäisi suojella siinä missä saimaannorppiakin, hän toteaa.

Aino-Liisa pesee asiakkaansa aina kokonaan, hiuksia ja varpaanvälejä myöten. Ainoastaan kasvojen ja intiimialueiden puhdistus on ihmisen tehtävä itse.

– Lavitsalle voi asettua rentoutumaan joko ennen tai jälkeen saunomisen. Pestävä saa itse päättää, haluaako hän keskustella vai nauttia hiljaisuudesta.

Yksinäiselle pesukokemus voi olla harvinainen huolenpidon hetki.

Toisille saunan yhteydessä tehtävään puhdistautumiseen liittyy muistoja lapsuudesta. Niin myös Aino-Liisalle.

– Tätini pesi minut usein löylyjen jälkeen ollessani pieni tyttö. Samanlainen rauhoittava tunne valtaa mieleni vieläkin, kun joku saippuoi ja huuhtelee jalkani tai selkäni.

Kiireettömyyden luominen on pestessä olennaista. Asiakkaan kanssa ei saa hätiköidä, vaikka lavitsalle olisi jonoa. Tavallisesti puhdistamiseen kuluu aikaa 15–20 minuuttia.

Toisinaan pestävää saattaa jännittää.

Silloin on tärkeää, että pesijän kädenliikkeet tuntuvat hoivattavasta ennakoitavilta. Olennaisinta on olla katkaisematta kosketusta. Se tekee rentoutumisesta helpompaa.

Mieleenpainuvimman asiakaskohtaamisen Aino-Liisalle tarjosi ranskalainen taiteilijaseurue. Joukossa ollut sarjakuvapiirtäjä kävi kollegoidensa kanssa pitkän keskustelun siitä, voisiko toisen pestävänä oleminen olla miellyttävä kokemus. Lopulta hän uskaltautui Aino-Liisan käsittelyyn.

– Miehestä huomasi, kuinka hermostunut hän aluksi oli. Ei kuitenkaan mennyt kuin hetki, kun hän rauhoittui tyystin ja sulki silmänsä, pesijä kuvailee.

Saunomisen päätyttyä voimakkaan elämyksen vavahduttama taiteilija tahtoi puhutella Aino-Liisaa.

– En koskaan unohda, miten hän katsoi suoraan silmiini ja kertoi kokemuksen olleen niin vahva, että hän tunsi suorastaan rakastuneensa.

Aino-Liisan työpaikka on Kallion sydämessä.
Aino-Liisan työpaikka on Kallion sydämessä.

 

Keskiyön auringosta huolimatta yöllä saa nukuttua, jos noudattaa näitä Lapin asukkaan vinkkejä.

Muoniolainen varhaiskasvatuksen ohjaaja Päivi Kangosjärvi kertoo, että Lapissa juhannus on taitekohta.

– Juhannuksen jälkeen jälkeen iskevät sääsket. Lunta on enää yleensä vain tunturissa, koivu vihertää. Lämmintäkin on, yleensä yli 10 astetta.

Lämmintäkin on, yleensä yli 10 astetta.

Vaikka Päivi on nähnyt keskiyön auringon elämässään jo kymmeniä kertoja juhannuksenakin, hänestä se on aina yhtä hieno elämys. Takana on pitkä talvi, josta Päivi kuitenkin muistuttaa, ettei sekään ole pimeä, kun Lapissa on silloin puhdasta valkoista lunta.

Kangosjärvien nelilapsisen perheen perinteitä ovat pihan siivoaminen ennen juhannusta ja retkeily vapaapäivinä.

– Raivaamme pihalta roskat ja muut turhat tavarat, jotta kehtaa nostaa lipun salkoon aattoiltana. Lipunnosto on meille tärkeää. Sanonnan mukaan talo on silloin velaton, kun pihassa on lipputanko. Meillä se on ollut vasta muutaman vuoden.

Parasta kiireettömyys

Päivin mielestä juhannuksessa parasta on kiireettömyys.

– Lapsemme ovat 3-, 5-, 9- ja 10-vuotiaita, joten rauhallinen vapaa-aika on arvokasta. Mitään ihmeellistä ei tarvitse olla, vaan retki tunturiin kruunaa juhlapyhät.

Mitä vinkkejä on etelänihmiselle, jotta saa yöllä nukuttua huolimatta auringonpaisteesta?

– Kannattaa tulla Lappiin ajoissa, jotta ehtii tottua valoisiin öihin jo ennen juhannusta. Valoisia öitä on toukokuusta elokuuhun. Toinen vinkki on sulkea sälekaihtimet, itse en aina tarvitse niitäkään.

Bulgarian maaseudulla moni asia on toisin kuin muualla: tavat, hinnat ja ihmisten ylenpalttinen ystävällisyys.

Vanha nainen koskettaa sormiani. Hiuksia peittää huivi, silmät ovat kirkkaat, työn kovettamat kädet karheat.

Blagodarya, hän hokee. Kiitos.

Olen juuri ostanut häneltä päärynöitä kahdella levalla, eurolla.

Hymyilen ja nyökkään. Vanhus ei puhu englantia, mutta onneksi ystävällisillä eleillä pääsee pitkälle.

Seison kuoppaisella raitilla Karabunarin kylässä. Ajoimme tänne vuokra-autolla Burgasista, noin 300 kilometriä.

Mieheni Pasi ajaa, 11-vuotias Sampo ja 7-vuotias Pihla istuvat takapenkillä ja kurkistelevat uteliaina maailmaa, joka on kovin erilainen kuin mihin he ovat tottuneet.

Huvipuistoa tai eläintarhaa tämä matka ei tarjoa, muuta ihmeteltävää sitäkin enemmän. Vanhoja Ladoja ja hevoskärryjä riittää liikenteessä, lammaslaumoja tienpientareilla.

Karabunarin kylässä mummot myyvät puutarhojensa satoa.
Karabunarin kylässä mummot myyvät puutarhojensa satoa.

Olemme maaseudulla, koska ystävämme Tarja Vettersten puolisoineen asuu lähellä, Menenkyovossa.

Tietä reunustavat punatiilikattoiset, valkoiseksi kalkitut kivitalot, taivaanrannassa kulkevat sinisenä jonona etäiset Balkanvuoret. Tienvarsilla seisoo myyntipöytiä, joilla on kaalinpäitä, sipulinippuja, kurpitsoita, rypäleitä, tomaatteja, paprikoita, omatekoisia säilykkeitä, hunajaa.

Ja viiniä, tietenkin. Kaksi litraa maksaa nelisen euroa. Joka talon pihalla on oma pergola, joka kannattelee korkealla suikertavia viiniköynnöksiä. Rypäleet kerätään pitkän kuuman kesän lopulla, ja niistä tehdään mehumaista kevyttä viiniä. Sitä myydään kahden litran muovipulloissa, joiden kylkiä koristavat yhä rispaantuneet limuetiketit. Myynnissä on myös tuimempaa juomaa, kotipolttoista rakia.

Yhden kojun kohdalle pysähtyy rekka keskelle tietä hätävilkut päällä. Rekan takana tuleva Lada odottaa, kunnes rekkakuski on tehnyt ostoksensa. Ei tarvitse töötätä tai heristää nyrkkiä.

Tiet ovat paremmassa kunnossa kuin uskalsimme odottaa. Tarkkana pitää olla, asfaltissa on yllättäviä juosteita ja murtumia, joita ei liiemmin paikkailla. Tienvarren liikennemerkit varoittavat kärryliikenteestä.

Paikalliset ajavat lujaa ja ohittelevat reippaasti, mutteivät päättömästi. Liikenne on oikeanpuoleista, liikennesäännöt samat kuin meillä.

Lachkovin talon pihassa on pergola, kuten Bulgariassa on tyypillistä.
Lachkovin talon pihassa on pergola, kuten Bulgariassa on tyypillistä.

Saamme kutsun ystävämme tutun huoltomiehen Kostadin Angelov Lachkovin, 43, kotiin. Sukutalossa asuvat Kostan ja hänen vaimonsa Atanaskan ohella Kostan pikkuveli perheineen sekä miesten iäkäs äiti.

Sisäpihalla on possujen karsina, kyyhkyslakka, kanatarha, pergola viiniköynnöksineen ja paljon polttopuuta siisteissä pinoissa. Talon miehet juoksuttavat pihalle pöydän, nostelevat tuoleja sen ympärille.

Atanaska panee pöydälle liinan ja herkkuja. Rasvaista suolaista juustoa, sireneä, kuin fetaa mutta maukkaampaa. Mustia oliiveja. Vastakeitettyjä perunoita omasta maasta, suolakurkkuja, lihaisaa maalaismakkaraa, sipuli-paprikapikkelsiä. Kukin poimii ruuan omalla haarukallaan yhteisiltä lautasilta keskeltä pöytää.

Kosta nostaa pöytään rakipullon, täyttää lasit piripintaan.

Nazdrave, kippis.

Juoma polttaa kitalakea ja nielua, tuo vedet silmiin. Talon väkeä vain naurattaa.

– Bulgaria, viisikymmentä vuotta jäljessä muusta Euroopasta, Kosta pahoittelee englanniksi ja panee tupakan palamaan.

Menenkyovon kylän iloiset pojat ovat päässeet Kosta Lachkovin kainaloon.
Menenkyovon kylän iloiset pojat ovat päässeet Kosta Lachkovin kainaloon.

Vierailijalle näiden seutujen viehätys piilee juuri siinä. Bulgarian maaseudulla pääsee matkalle menneisyyteen. Vaaleatukkaista matkailijaa vilkuillaan uteliaasti, niin harvinainen näky turisti täällä yhä on. Moni tahtoo puristaa kättäni. Lapset keräävät hymyjä ja tukan pörrötyksiä.

Bulgaria kuului yli 40 vuotta itäblokkiin. Kommunismi romahti 1989, jolloin isäntämme Kosta oli vasta poikanen.

Tilalle tulivat monipuoluejärjestelmä ja markkinatalous. Euroopan unioniin Bulgaria liittyi 2007.

Kosta on ehtinyt nähdä myös maailmaa.

– Nuorena olin rakennustöissä Englannissa ja Saksassa. Se oli raskasta ja ankeaa. Ihmiset kulkivat kuin laput silmillä toistensa ohi, Kosta sanoo ja kupertaa suuret kätensä näkökentän rajaksi.

Kosta palasi kotikylään. Siellä vanhat valkotukkaiset miehet istuvat rakilaseineen varjossa ainokaisen kuppilan edessä, viinirypäleet kypsyvät auringossa, koirat kiertelevät irrallaan kuhmuisia katuja. Köyhyyttä on paljon. Monet kylät autioituvat, kun osaavimmat nuoret karkaavat leivän perässä töihin muualle.

Kun kuski teki ostokset, rekka odotti keskellä tietä.
Kun kuski teki ostokset, rekka odotti keskellä tietä.

Toisaalta monin paikoin on yhä jäljellä yhteisö, jossa jokaisesta pidetään huoli. Menenkyovon miehet käyvät pilkkomassa puut ja kantamassa vedet myös yksin jääneiden vanhusten taloissa.

– Työtä. Paljon työtä, Kosta sanoo.

Kommunismi tai EU, maaseudun asukkaille se on aina melkein samantekevää. Hinnat ovat nousseet, siitä moni ei pidä, Kosta selittää, levittää käsiään.

– Jos tekee enemmän työtä, voi ansaita enemmän rahaa. Se on hyvä. Kommunismissa palkka oli sama, teki töitä tai ei.

Hinnat ovat suomalaiseen hintatasoon tottuneelle erittäin edullisia. Bulgaria on Euroopan halvimpia maita, ja sen huomaa etenkin Mustanmeren turistikohteiden – Varnan, Sunny Beachin ja Burgasin – sekä pääkaupunki Sofian ulkopuolella. Nelihenkinen perhe syö kelpo aterian ravintolassa viineineen ja jälkiruokineen noin 40-60 levalla eli 20-30 eurolla.

Mutkaiset vuoristotiet vievät Velingradiin. Näemme mäntymetsiä, koivikkoja, lisää sinisiä vuoria, punatiilikattoisten talojen rykelmiä. Satunnainen risti siellä täällä tienvarressa muistuttaa, että ajaessa ei saa liiaksi keskittyä maisemiin.

Pihla uskalsi maistaa vettä, jota sai Velingradin kylpyläkaupungin vesipisteestä.
Pihla uskalsi maistaa vettä, jota sai Velingradin kylpyläkaupungin vesipisteestä.

Spa Hotel Dvoretsa huokuu menneen maailman loistoa. Laajojen aulojen ja leveiden portaikkojen lattiat on päällystetty kuviollisilla matoilla, kristallikruunut kimaltelevat, samettiverhot reunustavat ikkunoita. Bulgarian kommunistisen puolueen nokkamiehet on helppo kuvitella tänne palaveeraamaan sikareineen ja snapsilaseineen.

Hoitolassa saa 50 minuutin vartalohieronnan 30 eurolla, kasvohoidon samalla hinnalla. Ymmärrän hoitajan puheesta vain yhden sanan. Da. Se riittää.

Hotellin wi-fi-verkko toimii hyvin, ravintolan lista on kansainvälistä tasoa. Pihvi vai rapuja? Tarjoilija ymmärtää englantia paremmin kuin useimmat paikalliset.

Suureen ravintolasaliin astuu laulajatar minihameessaan. Haikeat ikivihreät kaikuvat. Muita asiakkaita ei ole. Kuumien lähteiden päälle rakennetun hotellin allasalue on laaja. Altaista kohoaa huurupilviä syksynviileään ilmaan.

Kellun selälläni 37-asteisessa vedessä, kuuntelen lasteni naurua, hengitän syvään vuoriston mäntyjen raikastamaa ilmaa.

Tähtien katselemiseen uima-altaasta ei kyllästy koskaan.

Balkanvuoret hehkuvat aamu-auringossa.
Balkanvuoret hehkuvat aamu-auringossa.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaoppaan numerossa 2/2016.

 

Näin pääset perille:

Edestakainen lento Helsinki-Burgas noin 250 e. Lentoaika noin 3 tuntia. Norwegianin lennot alkavat 30.4. Kesällä Mustanmeren rannikolle järjestetään Suomesta valmismatkoja.

Paras aika matkustaa:

Kesä-syyskuu. Bulgariassa kesä on pitkä ja kuuma, talvi luminen.

Turvallisuusvinkkejä:

  • Ota kattava matkavakuutus.
  • Hanki perus- ja hepatiittirokotukset. thl.fi
  • Varo taskuvarkaita.
  • Sairaalassa ei välttämättä puhuta englantia.
  • Jos tulet omalla autolla, papereiden pitää olla kunnossa.
  • Kaupunkien ajokulttuuri voi tuntua kaoottiselta. Aja mieluiten valoisaan aikaan, noudata liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia.
  • Pääväylät ovat tyydyttävässä kunnossa, muut tiet huonokuntoisia. Viitoitus ja valaistus on puutteellista.
  • Poliisi voi pysäyttää ja vaatia rahaa ajoluvasta. Pidä tällöin pää kylmänä. Kerro, ettei ole käteistä ja että tulet selvittämään asiaa poliisiasemalle. Yleensä matkaa saa jatkaa ongelmitta.
  • Maantiemaksu, vignette, tulee olla maksettu ja tarra kiinnitetty tuulilasiin. Maksukuitti on hyvä säilyttää tarkastusten varalta. Vignette-merkkejä myydään raja-asemilla, postissa ja poliisiasemilla. Henkilöauton maantiemaksu viikoksi on viitisen euroa. Vuokra-autossa asia on hoidettu.
  • Nastarenkaat on kielletty. formin.fi > Matkustaminen ja maat > Matkustustiedotteet

Hintoja ja raha-asiaa:

  • Bulgarian valuutta on leva. Kaksi levaa on noin 1 e.
  • Baarissa kahvi 0,50 e, virvoitusjuoma- tai olutpullo 1 e.
  • Ravintolassa illallinen neljälle 20-30 e, viinipullo alkaen 4 e.
  • Bensalitra 1 e.
  • Tavallisilla luottokorteilla voi nostaa käteistä pankkiautomaateista lähes kaikkialla
  • Vaihda rahaa vain pankeissa tai hotellin rahanvaihtopisteessä.

Vuokra-autolla:

  • Naapurimaat ovat lähellä, joten käynti niissä houkuttelee. Asiasta pitää kuitenkin ilmoittaa vuokraamoon etukäteen. Siitä peritään lisämaksu.
  • Sofiasta Mustanmeren rannikolle kulkevalla hyvällä moottoritiellä voi olla yllättäviä ruuhkia.
  • Ota kattava vakuutus. Ilmoita vaurioista heti poliisille. Vakuutus kattaa vaurion vain, jos tapauksesta löytyy poliisiraportti.
  • Auto viikoksi 180 e. Lähde: Avis.