Näyttelijä Ville Haapasalo on Helsingin keskustaan perjantaina avautuvan ravintola Purpurin keulakuva.

Hatsapuri, loobio, phaal. Siinä georgialaisia ruokia, joita Ville Haapasalo kokkaa hiki myssyssä viittä vaille valmiin ravintola Purpurin keittiössä.

− Yleensä ihmiset syövät elääkseen, mutta georgialaiset elävät syödäkseen, Haapasalo veistelee kasvot tutussa virneessä ja päässä tavaramerkkinsä, musta pipo. Sehän merkitsee miehelle, että hän on töissä.

Georgia on Haapasalon mukaan maa, jossa kasvaa kaikkea.

Hyvinä vuosina syödään lihaa, laihoina kasviksia.

Laihoina vuosina ihmiset keräävät vuorten rinteilltä talteen kaiken: villiyrtit, juuret, lehdet.

− Iso osa georgialaisesta keittiöstä on syntynyt heikkoina vuosina. Ruoat eivät ole muuttuneet noin tuhanteen vuoteen.

Georgialaisessa ravintolassa on tapana, että alkupaloja ei viedä pois, kun lämmin ruoka tulee pöytään. Niitä syödään koko aterian ajan lisukkeena.

− Syöminen on Georgiassa hyvin yhteisöllista ja sitä haluamme edistää myös Purpurissa. Se, joka on kutsunut ihmiset syömään, valitsee ruokalajit. Hän myös se onnellinen, joka saa maksaa. Ei siis joudu maksamaan, niin kuin Suomessa, Haapasalo erittelee.

Perinteisessä korttelissa

Purpur on remontoitu Rikhardinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmaan perinteiseen ravintolakiinteistöön. Samoissa tiloissa ovat toimineet niin legendaarinen Rikhard's Pub kuin Hans Välimäen Michelin-ravintolat, viimeksi belgialaisbistro Rikhard von Trappe.

Keittiöön tuodaan aineksia Georgiasta, kuten sarviapilan kaltaisia mausteita, tiettyä suolaista kivennäisvettä, viinejä, teetä. Tuoretavara on Suomesta. Oikea makumaailma on tärkeä.

"Aluksi ajattelimme tuoda tomaatitkin Georgiasta."

– Muusikko Pauli Hanhiniemi maistoi georgialaista tomaattia, ja hän tokaisi, että kerrankin sai syödä tomaattia, johon ei tarvinnut laittaa ketsuppia päälle, Haapasalo tarinoi.

Purpurin taustalla on ravintolakonserni Restamax. Haapasalo keskittyy ruoanlaittoon ja paikan hengen luomiseen.

− Teen aina ruokaa fiiliksen mukaan, ei minulla ole hajuakaan resepteistä. Enkä ymmärrä, miksi resepteissä pitää olla tieto, kuinka monelle se on. Mieluummin lasken, kuinka monta on tulossa syömään ja teen sen mukaan, hän naurahtaa.

”Georgialaisia juustolättyjä”

Tiskillä on paksunoloisia taikinakeikkoja, joita Haapasalo vaivaa huolellisesti. Taikinassa on vehnäjauhoja, kananmunaa ja kermaviiliä. Siitä Haapasalo valmistaa georgialaisia juustoleipiä, hatsapureja, joiden täytteeksi tulee sulguni-juustoa.

Sulguni on tehty lehmänmaidosta, ja se on melko hapanta ja suolaista. Haapasalon ja keittiöpäällikkö Mikko Nilosaaren yllätykseksi sitä tehdään myös Suomessa.

− Olin aamutelevisiossa haastateltavana ja valittelin, ettei Suomesta saa sulgunia. Lähetyksen jälkeen minulle soitettiin Polvijärveltä ja sanottiin, että kyllä saa. Hei toivat minulle näytepalan Helsinkiin. Sulgunin voi korvata mozzarellalla ja fetalla yhdessä.

Haapasalo taputtelee taikinakiekot litteiksi, kokoaa päälle kasan juustoa ja rypyttää nyytiksi. Sitten hän painelee nyytit paksuhkoiksi leipäsiksi ja voitelee munalla. Nilosaari nostaa ne uuniin paistumaan.

− Hatsapurin voi tehdä miljoonalla tavalla.

"Kaikki ruokalajit kulkevat suvussa."

– Kun joltain mummolta kysyy, hän sanoo, että juuri hän tekee ainoalla oikealla tavalla. Kadun toisella puolella ulvahdetaan, ettei muori nyt tiedä mitään ruoanlaitosta. Pääkaupunki Tbilisiä voi kiertää kuukauden ja löytää joka päivä uuden tekotavan.

Sesongin tuotteita

Seuraavaksi on vuorossa loobio-papupata, joka on jo kypsynyt hellalla. Pavut on liotettu ja keitetty ja keitinveteen on heitetty mustaa kardemummaa, jotta ruoasta tulisi paremmin sulavaa.

Haapasalo palottelee ronskilla otteella juustoa, paprikaa, punasipulia, yrttejä, mausteita, saksanpähkinää ja heittää ne pataan.

− Georgiassa voi huoletta syödä missä tienvarsikuppilassa tahansa, toisin kuin Venäjällä. Georgiassa ruokaa kunnioitetaan ja arvostetaan, ja se tehdään aina ylpeydellä. Siksi se ei voi olla huonoa.

Haapasalo kaivaa kylmäkaapista kasvismuhennokselta näyttävää vihertävää phaalia. Siitä hän pyörittelee palleroita, joita kutsuu "rutistetuiksi pingispalloiksi".

− Phaal tehdään aina sesongin raaka-aineista, jotka keitetään pehmeäksi ja soseutetaan. Tämä on pinaatti-kaali-phaal.

Jokaisen palleron päälle Haapasalo painaa peukalolla kuopan, johon asettelee riipimäänsä granaattiomenan sisusta.

− Ja sitten vielä pakollinen rouhittu saksanpähkinä. Sitä laitetaan Georgiassa ruokaan kuin ruokaan.

Turha kruusailu pois

Haapasalo ei turhia kruusailee annoksia valimistaessaan. Ainekset hän sekoittaa ronskisti paljain käsin, joita aina välillä käy pesaisemassa.

Ville kokkaa satakymmenen lasissa

Hikikarpalot kihoavat otsalle kuumassa keittiössä.

− Olen haaveillut georgialaisesta ravintolasta 15 vuotta. Aion työskennellä täällä aina, kun olen Helsingissä. Kuinka muutenkaan, sillä tämä unelmien täyttymys. Haluan kokea, että muutaman viinin liikaa maistaneena voin tokaista laskun tuojalle, että en maksa, tämä on minun ravintolani, hän veistelee.

Haapasalo tutustui georgialaiseen keittiöön jo 1991 opiskellessaan teatterikoulussa silloisessa Leningradissa, jossa ruoka oli kortilla. Sitten hän löysi läheltä koulua georgialaisen kahvilan.

− Siellä tarjottiin hatsapureja ja loobiota. Olin silloin kasvissyöjä ja söin puolitoista vuotta joka päivä saman ruoan. Enkä kerennyt kyllästyä.

Simppeli salaatti

Vielä on jäljellä georgialainen salaatti, jonka ainekset odottavat tiskillä teräskulhoissa: kurkkua, tomaattia, punasipulia, lehtiselleriä, vähän valkosipulia, chilä. Haapasalo aloittaa ainesten huolellisen pilkkomisen.

− Georgialaisessa salaatissa ei ole lehtiä. Salaatinlehdet ovat ranskalaisten keksintö. Mukaan voi toki laittaa sulguni-juustoa.

Nilosaari on tällä välin nostanut hatsapuri-leivät jäähtymään ja sivellyt niiden päälle voita, jotta kuori ei kovettuisi.

Tuoreen leivän tuoksu on vastustamaton.

Sitten leivät, loobio, khaal ja salaatti asetetaan maisteltavaksi. Yksinkertaista ja hyvää.

− Mieliruokiani georgialaisessa keittiössä ovat juuri nämä, Haapasalo kertoo ylpeänä tuotoksistaan.

Monta projektia

Entä mistä on peräisin ravintolan nimi Purpur?

− Se voisi yhtä hyvin olla Murmur tai Tööttööt. Nimessä pitää olla hyvä klangi ja se pitää olla helppo muistaa.

Ravintolan lisäksi miehellä on monta muutakin rautaa tulessa, kuten aina. Yle Teemalla alkaa 28.9. pyöriä hänen uusin sarjansa Villen keittiö 30 minuutissa.

Sarjassa Haapasalo kutsuu keittiöönsä eri ruokakulttuurien edustajia kokkaamaan, tosin ei tällä kertaa georgialaisia. Luvassa on värikkäitä mausteita, kuivattuja toukkia, haudutettuja patoja ja grillausta.

Lokakuussa ilmestyy kirja Vimpan päälle kalareissu, jonka tekoon osallistumalla Haapasalo haluaa parantaa särkikalojen mainetta ja edistää niiden käyttöä.

− Halusin tehdä kalastuskirjan, kun kuulin, että Suomessa syömäkelpoista kalaa haudataan maahan, kun ei tiedetä, mitä sillä tehtäisiin, Haapasalo sanoo.

 

pitulo1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ravintolakasvo Ville Haapasalo: ”Haaveilin georgialaisesta ravintolasta 15 vuotta"

En ole käynyt PurPurissa. Lehdistä olen lukenut sen verran, että pääomistaja on ravintolayhtiö Restamax. Nähtävästi ravintolaa markkinoidaan Villen julkisuuskuvalla . Mikäli ravintola on asiakkaiden mielestä aidosti pettymys niin ravintolan tulevaisuusnäkymät lienevät huonot. Jutussa mainittu TV-ohjelma Villen keittiö 30 minuutissa on ainoa kokkausohjelma Tv:ssä, jota seuraan. Erilainen, hyväntuulinen ja mukaansatempaava ruokaohjelma. Tulee teemalta keskiviikkoisin klo 21.00. Suosittelen.
Lue kommentti
Afiq

Ravintolakasvo Ville Haapasalo: ”Haaveilin georgialaisesta ravintolasta 15 vuotta"

Kivaa höpinää georgialaisesta keittiöstä. Valitettavasti PurPurin "georgialainen" ruoka omalla twistillä, niin kuin he paikan päällä asian ilmaisevat, oli jotain ihan muuta. Suuri pettymys! Harvoin joutuu toteamaan, että jokseenkin kaikki oli pielessä: ruuat oli "suomalaistettu", annoskoot todella pienet, listan suppeus, käytetyt raaka-aineet; suomalainen Sulguni oli kumia, suomalaisen tomaatin käyttö on rikos itsessään, hintataso laatuun nähden järkyttävä...etc MIelestäni julkkis "omistajana"...
Lue kommentti

Meksikon kiehtovimmissa kohteissa ikiaikaiset perinteet elävät, siirtomaa-ajan kaupungit henkivät historiaa ja viidakot kätkevät mayojen aarteita. Matkan kruunaa pikkusaaren rento karibialaistunnelma.

Isla Mujeres – Karibialaistunnelmaa ja konnia

Meri kimmeltää ja leppeä tuuli tuivertaa hiuksia, kun pyöräilen rantatietä Isla Mujeresin pikkusaarella. Vastaan tulee golfkärryillä körötteleviä pariskuntia ja pari mopoilijaa. Ohitan poukaman, jossa ahavoituneet kalastajat selvittelevät verkkojaan veneidensä äärellä.

Seuraan viittoja, jotka johtavat Isla Mujeres Tortugranjan kilpikonnafarmille. Keskus suojelee merikilpikonnien elinympäristöä ja valvoo niiden pesintää.

Farmin työntekijä nostaa altaasta tulitikkurasian kokoisen poikasen ja kertoo, että sen tulevaisuus on turvattu keskuksen toiminnan ansiosta. Altaissa uiskentelee myös hellyttäviä merihevosia ja trooppisen meren kaloja.

Pyöräretki saaren ympäri jatkuu Capitán Dulchén merimuseoon, jossa on purjealusten pienoismalleja, vanhoja valokuvia ja merenkulkuun liittyvää esineistöä. Nautin museon terassiravintolassa virkistävän hedelmäpirtelön ja pulahdan laiturilta turkoosiin veteen.

Vuokrattavilla kärryillä on leppoisaa liikkua.
Vuokrattavilla kärryillä on leppoisaa liikkua.

Läheisessä Playa Garrafón Parque Naturalin rantapuistossa voi snorklata koralliriutan tuntumassa ja huristella köysiradalla rantaviivaa myöten. Päivä kuluu mainiosti myös lueskellen pehmeässä rantatuolissa palmun varjossa. Kun nälkä yllättää, buffetpöydän antimet tuovat pelastuksen.

Pitkulaisen saaren eteläkärkeä valvovat sulassa sovussa suloinen majakka, moderni veistospuisto ja Ixchel-jumalattarelle omistetun mayatemppelin rauniot. Karun kaunista Punta Surin maisemaa ihailtuani ajelen hiljakseen takaisin saaren ainoaan kylään tuulenpuoleista itärannikkoa pitkin. Muutaman kilometrin matka sujuu leppoisasti luonnonrauhasta nauttien.

Isla Mujeresin kylässä voi aistia aitoa karibialaista tunnelmaa. Talot on maalattu kirkkain värein ja elämänmeno on kiireetöntä. Kahviloissa soivat salsan sävelet, ja meksikolainen keittiö merenelävineen, mole-kastikkeineen ja tortilloineen vie kielen mennessään. Illan hämärtyessä kävelykatua reunustavista ravintoloista kantautuu ilmoille iloinen puheensorina. Saaren parasta antia onkin hiekkarantojen lisäksi pikkukylän yhteisöllisyys, johon vierailija otetaan avosylin mukaan.

Nam! Tee itse ihanaa broileria mole-kastikkeessa

Vinkit Isla de Mujeresiin

  • Playa La Media Luna Hotel: Tasokas rantahotelli tarjoaa kylpyläpalveluita ja joogatunteja sekä järjestää kalastus- ja purjehdusretkiä. Sección Rocas, Lotes 9 y 10, Punta Norte, playamedialuna.com. 2 hh/alkaen noin 70 e.
  • Mercado Municipal: Autenttisilla ruokamarkkinoilla kannattaa maistaa vaikkapa täytettyjä enchiladoja vihreän salsan kanssa tai kanaa mausteisen mole-kastikkeen kera. 
  • Retkeile: Varaa hotellistasi päiväretki läheiselle Isla Contoyn luonnonpuistosaarelle. Siellä voi bongata flamingoja, fregattilintuja, pelikaaneja ja lukuisia muita lintulajeja. Retkeen kuuluu opastettu kävelykierros saarella ja snorklausta. Lounasta täydentää matkan varrella pyydystetty tuore kala.

Palenque – Valtakunta viidakon kätköissä

Vehreä viidakko syleilee Meksikon kauneinta rauniokaupunkia, Unescon maailmanperintökohteeksi julistettua Palenquea. Muinaisten mayojen valtakunnassa lähteet pulppuavat pyhää vettä, kosket ryöppyävät alas reheviä rinteitä ja tukaanit ja papukaijat pyrähtelevät puusta toiseen.

Nousen kivirappusia arkeologisen alueen keskuspalatsiin, joka toimi sekä hallitsijaperheen kotina että seremoniakeskuksena. Korokkeen päällä kohoavan El Palacion saleja yhdistävät sisäpihat ja käytävät. Mansardikattoista tähystystornia käytettiin observatoriona.

Kaupungin ylhäisö katseli aikoinaan palatsin tornista, kuinka aurinko laski talvipäivänseisauksena tarkalleen läheisen pyramidin taakse. Hautamuistomerkki Templo de las Inscripciones kätkee mayahallitsija Pakalin viimeisen leposijan 600-luvulta. Mahtava kuningas lepäsi sarkofagissaan jadenaamiolla ja jalokivillä peitettynä.

Palenquen mayarauniot sijaitsevat viidakon keskellä.
Palenquen mayarauniot sijaitsevat viidakon keskellä.

Ihmetys ja ihailu valtaavat mielen, kun ylitän akveduktin ja jatkan matkaa kohti seuraavaa temppeliryhmää. Piirtokirjoitukset, hieroglyfit ja kaiverretut kattokoristeet elävöittävät julkisivuja.

Palenquen loiston päivinä rakennukset oli maalattu verevän punaisiksi ja koristeltu sinikeltaisin stukkokuvioin. Kaupungin arkkitehtuuri oli erityisen hienostunutta, ja rakennukset sulautuivat osaksi villiä luontoa.

Ruokavinkki: Herkuttele itse tehdyllä salsalla

Klassisen kauden vaikuttavimpiin mayakeskuksiin kuuluvasta kaupungista on edelleen suuri osa viidakon peitossa.

Täällä myös luonnon ystävän odotukset ylittyvät, sillä onnekas kulkija voi nähdä apinoiden loikkivan puissa tai oselotin tassuttelevan kasvillisuuden suojassa. Mystiset rauniot ja niitä ympäröivä metsä onkin nimetty Parque Nacional Palenquen kansallispuistoksi.

Vinkit Palenqueen:

  • Kiipeä ja kiertele! Palenque on hyvinhoidettu ja kompakti arkeologinen alue, ja siellä on helppo liikkua. Joidenkin rakennusten sisään voi kiivetä rappuja myöten. Kaiteita ei ole, joten hyvä tasapainoaisti on tarpeen. Ilmasto on kuuma ja kostea.
  • Ota mukaan vesipullo ja auringolta suojaava päähine. Kierros kannattaa päättää arkeologisen alueen museoon, jossa on myös ravintola.

Campeche – Linnoituskaupungin lumoissa

Siirtomaa-aikainen Campechen kaupunki on korea kuin karamelli. Sen pääaukiota ympäröivät mintunvihreät, okrankeltaiset ja tiilenpunaiset talot holvikaarikäytävineen. Aukion laidalla nököttää raitiovaunuja, jotka ajeluttavat vierailijoita Unescon suojelemassa vanhassakaupungissa.

Sana kiirii ja pittoreskin Campechen suosio kasvaa kohisten. Tänne kannattaa tulla pikimmiten nauttimaan merihistorian taidonnäytteistä ja aidosta meksikolaisesta kaupunkielämästä.

Espanjalaisten valloittajien aikakaudella Campeche oli Jukatanin niemimaan tärkein satamakaupunki, josta laivattiin arvotavaraa Eurooppaan. Kaupungin vaurastuminen ja täyteen lastatut kauppa-alukset vetivät puoleensa myös merirosvoja. Lopulta siirtomaaisännät rakensivat kaupungin ympärille suojamuurin pitääkseen piraatit loitolla.

Talot hehkuvat pastelliväreissä Campechen linnoituskaupungissa.
Talot hehkuvat pastelliväreissä Campechen linnoituskaupungissa.

Historialliset linnoitukset kutsuvat kävelykierrokselle. Merimiesten suojelupyhimyksen mukaan nimetty Baluarte de Nuestra Señora de la Soledad rakennettiin 1600-luvun loppupuolella suojaamaan sataman suuta. Linnoituksista suurimpaan on perustettu kiehtova maya-arkkitehtuurin museo, jossa voi ihastella kaiverrettuja kivipatsaita eli steeloja.

Matkailijaa ilahduttaa linnoitusten uusiokäyttö, sillä niiden uumenista löytyy taidegalleria, kaupunginmuseo, kansantaidenäyttely ja vieläpä kasvitieteellinen puutarhakin. Bastionien päältä avautuu huikea näkymä syvänsiniselle Meksikonlahdelle.

Ruokavinkki! Kokeile Campechen katkarapu-cocktailia

Kaupungin ulkopuolella kohoaa kaksi hulppeaa linnoitusta. Ne rakennettiin kukkuloiden päälle tähystyspaikoiksi jo ennen kaupunginmuuria. San José el Alton linnoituksessa on esillä historiallisia aseita ja veneitä. Arkeologiset löydökset taas ovat vallanneet San Miguelin jyhkeän linnoituksen. Museon opas valistaa, että läheiseltä Jainan saarelta löytyneet, maya-aristokraatille kuuluneet esineet ovat kokoelman helmiä.

Päivän päätteeksi kuljen kahviloiden ja pikkupuotien reunustamalle kävelykadulle. Sen molemmissa päissä on portit, jotka olivat satoja vuosia sitten ainoat poistumistiet linnoituksesta. Puerta de Tierra -sisäänkäynnillä järjestetään iltaisin näyttävä valo- ja ääniesitys tykinlaukauksineen, kun taas meren puoleinen portti vie Malecón-rantabulevardille.

Vinkit Campecheen:

  • Casa Don Gustavo -hotelli ja ravintola: Tunnelmallinen boutiquehotelli uima-altaineen kuljettaa menneiden aikojen tunnelmaan. Hotellin ravintola tarjoaa sekä meksikolaisen että kansainvälisen keittiön antimia. Calle 59 No. 4, casadongustavo.com. 2 hh/noin 150 e
  • Hotel Francis Drake: Tilavat huoneet ja ystävällinen palvelu takaavat viihtyisän oleskelun. Calle 12 No. 207, hotelfrancisdrake.com. 2 hh/noin 50 e.
  • Ravintola Marganzo: Maista Jukatanin alueen erikoisuuksia, kuten Pan de Cazónia eli jauhetulla hain lihalla, pavuilla ja tomaattikastikkeella täytettyä tortilla-leipää. Calle 8 No. 267, marganzo.com.

San Cristóbal de Las Casas – Artesaanikahvia ja käsitöitä

Käsityömarkkinat Santo Domingon kirkon juurella kuhisevat elämää jo kukonlaulun aikaan. Intiaanikylistä saapuneet myyjät asettelevat kojuihinsa kudottuja ryijyjä, kodin tekstiilejä, koruja, kirjailtuja vaatteita ja puisia leluja.

Alkuperäiskansojen sydänmailla sijaitsevaa San Cristóbal de Las Casasia on siunattu ikuisen kevään ilmastolla ja vuoristomaisemilla. Kaupungin vetonaula on rikas käsityöperinne.

Kuuluisat artesaanit ammentavat kansanperinteestä ja lisäävät ripauksen uusia tuulia. Seuraan taiteilijoiden työpajassa, kuinka he valmistavat kierrätyspaperista ja luonnonmateriaaleista kirjoja, julisteita ja kortteja. Taidokkaat tuotteet koristellaan mayamytologian kuvioilla.

Paikalliset tekevät päivittäiset ostoksensa markkinoilla San Juan Chamulassa.
Paikalliset tekevät päivittäiset ostoksensa markkinoilla San Juan Chamulassa.

Chiapasin osavaltion käsityöt kuuluvat Meksikon parhaimpiin. Tzotzil-intiaanien yhteisöissä naiset ovat muodostaneet osuuskuntia, joissa on mukana satoja kutojia.

– Valmistamme kaikki tuotteet alusta loppuun saakka käsityönä. Suuritöisimpien tekstiilien kutomiseen ja kirjailemiseen kuluu aikaa jopa kuukausia, J’Pas Joloviletikin osuuskunnan liikkeen myyjä kertoo.

Hän mainitsee myös, että käsitöiden valmistaminen on vuoristokylien naisille sekä ylpeydenaihe että tuikitärkeä tulonlähde.

Testaa ihanaa meksikolaista avokadokeittoa

Puodissa ostoskassiin sujahtaa upeasti kirjailtuja tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja. Kuljen tuliaiset kainalossa keskustan mukulakivikaduilla ja piipahdan meripihkamuseossa ja suklaapuodissa. Viihtyisä kahvimuseo esittelee pienten perheviljelmien toimintaa ja tarjoilee vastapaahdettua artesaanikahvia. Chiapasin osavaltion yltäkylläisessä luonnossa kahvipavut saavat hienon, täyteläisen aromin.

Iltapäivällä hyppään minibussiin ja hurautan kymmenen kilometrin päähän San Juan Chamulaan. Kylän suosituin käyntikohde on keskusaukiolla kohoava vitivalkoinen kirkko. Sen hämärän salin lattiaa peittävät havunneulaset, ja suitsukepilvien keskellä lepattavat sadat kynttilät.

San Juan Chamulan kirkko on suosittu käyntikohde.
San Juan Chamulan kirkko on suosittu käyntikohde.

Paikalla voi olla papin sijasta parantaja, sillä kyläläiset yhdistävät katolisen kirkon oppeihin omia perinteisiä uskomuksiaan.

Pyhimyspatsaiden äärellä rukoilevien paikallisten hartaus tarttuu matkaajaankin, samoin kuin kiitollisuus siitä, että vielä nykypäivänä voi seurata vuosisataista seremoniaa.

Vinkit San Cristóbal de Las Casasiin

  • Casa Felipe Flores -hotelli: Hurmaava viiden huoneen siirtomaa-aikainen boutiquehotelli, oleskelutilassa takka, vehreä sisäpiha. Huoneet on sisustettu meksikolaisella taiteella ja käsitöillä. Calle Dr. Felipe Flores 36, felipeflores.com. 2 hh/ noin 100 e.
  • Na Bolom -hotelli: Yövy tutkimusmatkailijan tunnelmissa: samoissa tiloissa sijaitsee lacandón-intiaanien elämää esittelevä museo/tutkimuskeskus, jonka perusti tanskalais-sveitsiläinen pariskunta. Vicente Guerrero 33, nabolom.org. 2 hh/ noin 50 e.
  • Käsityöostoksille 1: Sna Jolobil 1970-luvulla perustetussa osuuskunnassa työskentelee yli 800 naista. Heidän valmistamiaan korkealaatuisia käsitöitä voi hankkia myymälästä Santo Domingon kirkon kupeesta.
  • Käsityöostoksille 2: Lázaro Cárdenas J’Pas Joloviletik Myymälässä on esillä vuoristokylien naisten tekemiä tekstiilejä. Henkilökunta voi järjestää vierailun osuuskuntaan kuuluvan kutojan kotiin. Retkeen kuuluu käsityönäytöksen lisäksi perheen valmistama perinteinen ateria. Utrilla 43
  • Käsityöostoksille 3: Taller Leñateros Paikallisten artesaanien käsintehdyt paperituotteet ovat hauskoja tuliaisia. Calle Flavio A. Paniagua 54, tallerlenateros.com.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin ET-lehdessä 2/2015.

Meksiko-infoa

Etelä-Meksikon kohteet ovat näppärästi saavutettavissa Cancúnin kaupungista. Sinne voi lentää esimerkiksi Finnairin ja British Airwaysin tai Iberian Oneworld-yhteistyölennoilla. Hinnat alkaen 750 euroa.

Valmis- ja kiertomatkoja Meksikoon järjestävät esimerkiksi Aktiv-Resor, Finnmatkat, Olympia Kaukomatkatoimisto ja TEMA-matkat. • Meksikoon voi matkustaa mihin vuodenaikaan vain. Talvella sää on viileämpi ja kuivempi, kesällä sataa enemmän ja lämpötila nousee.

Virallinen kieli on espanja, lisäksi puhutaan lukuisia intiaanikieliä. Turistialueilla pärjää kohtalaisesti englannilla.

Ensimmäisen luokan bussit ovat laadukkaita, edullisia ja turvallisia. Esimerkiksi ADO-yhtiön busseilla hurauttaa mukavasti Etelä-Meksikon kaupungista toiseen. Lisätietoja ado.com.mx.

Ihastuttavia majapaikkoja on joka makuun ja hinnat ovat kohtuulliset. Vertaile tarjontaa esimerkiksi hotels.com -sivustolla.

Ravintoloissa syöminen on edullista, hyvän lounaan ruokajuomineen voi saada 5–10 eurolla ( 1 e = 18 pesoa). Seudun omaleimaisia ruokalajeja ovat esimerkiksi poc chuc eli marinoitu ja grillattu porsaanliha sekä queso relleno, lihalla ja kasviksilla täytetty juustopallo. Rannikolla kannattaa maistaa meren antimia.

Jos mielit lomalle tai haikailet pienestä paussista vierailla mailla, tammikuu on todennäköisesti paras aika matkustaa ulkomaille.

Yksi yli 55-vuotiaiden suosikkimatkustusajoista on tammikuu. Syy löytyy halvoista hinnoista. Kun perheellisten loma-aikasesonki päättyy, voi etelän lämpöön päästä halvimmillaan 200–300 eurolla.

– Jos työelämä ei määritä lomailuaikaa, voi matkaa suunnitteleva hyödyntää äkkilähdöt, neuvoo Finnmatkojen tiedottaja Salla Salo.

Huokeita matkoja myydään loppiaisen jälkeen. Muita yleensä edullisia matkustusaikoja ovat toukokuu ja syyskuu eli ennen ja jälkeen kesäsesongin.

Kanariansaaret ja Thaimaa ovat tammikuun suosikkikohteita. Thaimassa ilmasto on tällöin erinomainen, aurinko paistaa ja lämmintä on 25–30 astetta. Vähän lähemmäksi, kuten Kanarialle pääsee halvemmalla.

Enemmän kuin viikko?

Neljän viikon matkat ovat suosittuja yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Matkatoimistot räätälöivät tarvittaessa myös pidempiä 4–10 viikon matkoja.
Nousevia kiinnostuksen kohteita ovat Meksiko ja Dubai.

Tietoa edullisista äkkilähdöistä löytyy matkatoimistojen nettisivuilta ja matkahakukoneiden avulla. Kokeile esimerkiksi www.rantapallo.fi tai www.napsu.fi.

Lähetä postikortti kännykällä

Onko ystävälläsi kännykkä, johon ei voi lähettää kuvaviestejä? Ei hätää. Nyt voit ilahduttaa häntä lapsenlapsista tai reissusta otetulla kuvalla postikortin muodossa.

Lataa puhelimeesi Posti Mobiili -sovellus ja lähetä postikortti itse ottamallasi kuvalla suoraan puhelimesta. Aikaa säästää puolestaan se, ettei sinun tarvitse erikseen etsiä postimerkkiä tai -laatikkoa.

Posti Mobiili -sovellus, Android, iOS. Ilmainen.

Oho! 20 % yli 55-vuotiaista omistaa tabletin. Määrä on kasvanut kohisten, sillä vuonna 2012 tabletti oli viidellä prosentilla ikäryhmästä.

Koiravaljakolla ajo on hienoimpia tapoja kokea erämaan voima. Antauduimme rekikoirien ja Susi Nordmanin tarinoiden vietäväksi Kuusamossa.

Kun valjakko lähtee liikkeelle, haukku loppuu ja huskyt ovat yhtä jäntevää voimanpesää, juoksemisen riemua. Elämys on myös istua ah­kion kyydissä porontaljalla.

– Kaikkein vaikuttuneimpia ajelusta ovat olleet hauraat vanhukset tai vammautuneet, joiden elinpiiri saattaa muuten olla suppea, kertoo Jukka ”Susi” Nordman, 55, joka on jo vuosia pyörittänyt huskyfarmia Kuusamossa.

Parempaa kuin seksi. Näin luonnehti valjakko­retkeään muuan 73-vuotias britti, jolla oli ­ar­­­­vi­onsa­ pohjaksi muu­takin kuin elämänkokemusta. Upseerivuosinaan hän oli kouluttanut laskuvarjojoukkoja ja harrasti yhä triatlonia.

Ei kuitenkaan tarvitse olla teräsmies pysyäkseen koiravaljakon jalaksilla ja nauttiakseen luontoyhteydestä. Koirien sydämeenkäyvästä seurasta, vauhdin hurmasta, erämaan kauneudesta. Hiljaisuudesta.

Rekikoira ei hyydy edes 50 asteen pakkasessa.

Minä pääsen puikkoihin itse. Kokemaan, miten esi-isät ovat liikkuneet tiettömillä taipaleilla vuosituhansia. Ovathan Suomesta löytyneet vanhimmat reenjalakset peräisin kivikaudelta, ja koira on konettakin sitkeämpi ja viisaampi valinta arktisiin olosuhteisiin. Rekikoira kun ei hyydy edes 50 asteen pakkasessa ja lepää luontevasti myös lumen alla.

Kuin jääkiekkojoukkue

Nordmanin tilalla koiria on parisataa. Pihapiirin tunnelma on kuitenkin kodinomainen. Jokaisella koiralla on oma aitaus ja mökki – ja persoona. Luonteenlaadun mukaan kootaan myös valjakot. Kuka sopii kenenkin pariksi ja mihinkin asemaan: nokkelimmat kärkeen, vahvimmat kelkan eteen, joustavimmat puurtajat siihen väliin.

– Vähän samalla tavoin kuin jääkiekkovalmentaja miettii joukkuettaan, Susi selittää.

Yksi 14-vuotias eläkeläinenkin makailee omassa rauhassaan lähtöpaikan liepeillä – antaa nuoren polven vuorostaan revitellä.

– Koirat ovat minulle kuin lapsia, kun ei ole muitakaan lapsia siunaantunut, Susi Nordman sanoo. Ja kyllä sen näkee myös hänen otteistaan.

Mies tuntee jokaisen koiran nimeltä, paijaa ja puhelee. Antaa rajat ja ruuan. Päivässä kuluu 80 kiloa kuivamuonaa ja 50 kiloa lihaa. Vuodessa se tekee rapiat 50 000 euroa. Mutta asiakkaita on riittänyt, ja huolellinen hoiva on pitänyt lääkärikulut pieninä.

Juuri nyt Susi Nordmania huolestuttaa vain kulmilla liikkunut ahma.

– Se on pedoista fiksuin ja kavalin, menee läpi vaikka panssariaidasta.

– Koirillemme hyvä hoito on vielä tärkeämpää kuin lemmikeille, koska nämä ovat myös työkavereita ja perheenjäseniä, korostaa Jukka "Susi" Nordman.
– Koirillemme hyvä hoito on vielä tärkeämpää kuin lemmikeille, koska nämä ovat myös työkavereita ja perheenjäseniä, korostaa Jukka "Susi" Nordman.

Hiukan shamaanin vikaa

Jukka Nordman varttui Turun saaristossa ja oppi jo poikasena, että luonnossa pärjää vain sitä kunnioittamalla.

– Isäni antoi vahvan mallin. Hän taisi olla vähän shamaani, lumosi käärmeitä ja syötti lintuja kädestään.

Lappiin Jukan toi parikymmentä vuotta sitten eräopaskurssi.

– Olen aina tykännyt talvesta ja koirien kanssa touhuamisesta. Ehkä myös Jack Londonin tarinoilla on ollut vähän vaikutusta.

Vaimokin löytyi muutama vuosi sitten tunturista. Espoossa fysioterapeuttina työskennellyt Mirja Pyysiäinen oli juuri eronnut lähtiessään lomalle Lappiin.

– Osallistuin Kiilopäällä retkeen, jota Jukka veti. Lumikenkäni remmissä oli vikaa, jota opas joutui monesti korjailemaan, ja siitä se lähti kytemään, Mirja muistelee.

"Panin kaikkeni peliin romanttisia rakovalkeita myöten."

– Kun sain hänet seuraavan kerran täällä käymään, panin kaikkeni peliin romanttisia rakovalkeita myöten, Susi kertoo pilke silmäkulmassaan.

Nyt Mirja tuntee jo juurtuneensa tunturin kupeeseen, ja puuhaa riittää huskytilan konttorissa, kaupassa ja kahvilassa.

Kaataessaan teetä Mirja hymähtää, että aidot puusta koverretut kuksat EU kieltää kahviloilta hygienisyihin vedoten. Tämä puumassasta tehty kupikka on konepestävä. Byrokratiaan matkailuyrittäjä törmää usein muutenkin, mutta hyviä puolia on enemmän.

Kuusamossa maailma tulee luokse. Viime vuonna vieraita oli 35 maasta. Kielitaidolla on käyttöä, ja sitä laventavat myös tarhan harjoittelijat, toinen Venäjältä, toinen Ranskasta.

– Koirien hoito sitoo samalla tavalla kuin karja, joten apuvoimaa tarvitaan.

Legenda antaa vauhtia

Lähtönykäisy on raju, mutta onhan siitä varoitettu. Nyt koko vartalo liikkeeseen, joustavin polvin, kyyryssä kaarteisiin. Hetken kestää muistaa, että reen jalaksia kantapäillä kääntämällä pystyy hieman vaikuttamaan ajolinjoihin. Silti alkumatkasta muutama käppyrämänty tulee aika lähelle, varsinkin kyydissäni istuvaa kaveria.

Mutta hän vain hihkuu riemusta.

Suon yli kiidetään kuin ilmassa. Kärjessä painaa nimensä veroinen Pikkumusta jäänsinisine silmineen. Saman väriset kuin isännällään.

Lähinnä kelkkaa rehkivät isä ja poika, Ago ja Tatu. Ago on saanut nimensä moottoripyöräilijä Giacomo Agostinilta, joka on kurvaillut myös Nordmanin huskyilla. Koiravaljakko voi viilettää jopa viittäkymppiä.

Koiria nimetään tilalla vierailleiden julkkisten mukaan. Mukana haukkuvat myös Hanna Pakarinen ja kaikki Suomen presidentit.

Mutkaa ja muuta haastetta

Kuulen Suden huutelevan taustalla. Paksun lakin läpi kuuluu huonosti, ja seikkailunmaku saa veren kohisemaan korvissani. En pysähdy, arvelen hänen huhuilevan paikannimiä.

Taas tiukka kaarre: Sebastian Vettelin mutka? Siinä formulatähden tyttöystävä sai taannoin lumipesun ajamalla kinokseen.

Ylämäessä olen koirille avuksi ottamalla pari juoksuaskelta, kädet kelkan sarvissa. Sitten hyppy takaisin jalaksille – ja taas mennään! Lumi tanssii ympärillä kuin taikapöly.

Tauolla kysyn, mitä Susi huuteli.

– Vähän enemmän olisit voinut jarrutella mutkapaikoissa. Muuten näyttää sujuvan hyvin.

Huomaan suhtautuvani kehuihin yhtä innostuneesti kuin koirat.

Rekikoira kestää 50 asteen pakkasen ja lepää vaikka lumen alla.
Rekikoira kestää 50 asteen pakkasen ja lepää vaikka lumen alla.

Se koirien koira

Pysähdys ottaa eniten voimille. Jarrun päällä saa seistä tosissaan, koska koirilla on luontainen menohalu. Myös kuskin pudotessa kyydistä.

Sudelle itselleenkin on käynyt niin. Vuosia sitten, saatuaan oksiin sotkeutuneet valjaat suoraksi, koirat ampaisivat saman tien liikkeelle. Kuski jäi keskelle erämaata, kymmenien kilometrien päähän kotoa. Mies kiirehti manaillen koiriensa perään, mutta aika matkan hän sai hölkätä ennen kuin näki valjakkonsa järven jäällä. Susi huhuili silloista valjakon johtajaa, Trevoria, niin lempeästi kuin kykeni.

Ja Trevor kuuli, kääntyi ja johti valjakon liikuttuneen isäntänsä jalkojen juureen. Nyt jo kuolleen, viisaan koiran kuva on kotona kunniapaikalla.

Myrskyä ja lupauksia

Monesta myrskystä on selvitty – ja kevään pehmittämästä suosta, joka pani koirat melkein uimaan.

Mirja kertoo parista, joka oli pyytänyt lähiomaiset koirasafarille.

"Tulevat anopit astuivat vähän ihmeissään sisään."

– Pakkasta oli 30 astetta, mutta kaikilla oli kelpo varusteet. Vauhdikas kierros päättyi kauniisti koristellun kodan eteen. Tulevat anopit astuivat vähän ihmeissään sisään eivätkä huomanneet mitään erityistä, vaikka pappi oli ovella vastassa. Molempien naisten silmälasit nimittäin huurustuivat avotulen loimussa. ­Pian näkymä kuitenkin kirkastui ja tilaisuuden todellinen luonne, häät, paljastui kaikkien riemuksi, Mirja kuvailee.

– Sama pari on juhlinut hääpäiväänsä täällä myöhemminkin. Silloin heitä on vetänyt morsiamen kaimaksi ristitty Noora, joka häiden aikaan oli vasta pentu.

Tilan lastentarhasta Susi nappaa suukoteltavakseen 8-viikkoisen söpöläisen, joka uskalsi ulos ensimmäisenä.

– Johtaja-ainesta, mies kuiskii.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 4/2015.

  • Vaihtoehtoja on paljon: 5–30 kilometrin lenkkejä ja 2–5 vuorokautta kestäviä retkiä, yöpyminen mökeissä. Kaikki saavat ajo-opetuksen ennen lähtöä.
  • Esimerkiksi 10 kilometrin ajo kestää noin 45 minuuttia ja maksaa 85 euroa/henkilö.
  • Vinkki: sopii lahjaksi myös varttuneemmalle väelle.
  • Erä-Susi Huskies, Rukajärventie 30, Rukatunturi, Kuusamo. www.erasusi.com

Yhdelle se on retki tulivuorelle, toiselle sukellus Karibianmereen. Poimimme parhaat elämykset lännestä itään.

1. Hallasan, Etelä-Korea

Eteläkorealaisten lomaparatiisi Jeju sijaitsee noin 90 kilometriä mannermaasta etelään. Saaren keskustaa hallitsee maan korkein vuori, 1 950 metriä korkea Hallasan.

Tulivuori on patikoitsijoiden suosiossa, ja ylös pääsee hyvin merkittyjä reittejä. Lyhin on vajaan neljän kilometrin mittainen Yeongsil. Se alkaa kilometrin korkeudesta ja päätyy reiluun 1 700 metriin. Nousu kestää kunnosta riippuen pari kolme tuntia, laskeutuminen puolitoista tuntia.

Maisemat ovat huikeat. Kesällä kukkaloisto hivelee silmää. Ruskan aikaan lehtipuut ovat kauniin kirjavia, ja talvella lumi peittää huipun.

Jos haluaa kivuta ylös asti, on valittava reitiksi pitkä ja haastava Gwaneumsa tai Seongpanak. Niille on lähdettävä aamutuimaan ja urakkaan on varattava koko päivä. Vuorella ei voi yöpyä.

Meno-paluulennot Souliin alkaen 600 €. Lennot Soulista Jejulle 50–100 €.

2. Barbados, Karibia

Maalla kömpelö, vedessä sulava­liikkeinen. Kilpikonnan kohtaaminen jää mieleen.
Maalla kömpelö, vedessä sulava­liikkeinen. Kilpikonnan kohtaaminen jää mieleen.

Huljutan maskia vedessä ja puristan snorkkelia huulillani. Katamaraanin kapteeni rauhoittelee: ihan helppoa. En usko.

Näky Karibianmeren pinnan alla on kuitenkin niin palkitseva, että unohdan jännittää. Kymmenkunta merikilpikonnaa ui uskomattoman sulavasti kerätessään vedestä retkenjärjestäjän lahjoittamia makupaloja.

Ne ojentavat raajojaan kuin siipiä ja vaihtavat salamannopeasti suuntaa. Olympia-uimari Michael Phelps jäisi kakkoseksi. Nopeasti konna myös katoaa Karibianmeren turkoosiin.

Kun vedenalaiset ihmeet riittävät, voi loikoilla Crane-rannan valkealla hiekalla iskemässä silmää taskuravuille. Ne ovat yhtä hauskoja kuin Kolumbiassa.

12 päivän matka alkaen 2 800 €. Meno-paluulennot Helsinki–Bridgetown alkaen 790 €.

3. Lofootit, Norja

Meren myrskytessä on hienoa nukkua laiturille rakennetussa mökissa.
Meren myrskytessä on hienoa nukkua laiturille rakennetussa mökissa.

Jalkani juuresta nousee vuori jyrkästi kilometrin korkeuteen, ja saman jalan juuresta laskee merenpohja jyrkästi kahden kilometrin syvyyteen. Tieto jähmettää.

Lofoottien saaret suojaavat Pohjois-Norjaa kuin kilpi. Kun sataa, sataa kunnolla. Kun paistaa, on lämmintä kuin linnunpesässä.

Andenesissa asuva valassafariyrittäjä ei lähde merelle kovan tuulen takia. Lintuja, kuten kauniita lunneja, näkee ja kuulee paljon. Lauttamatkalla Moskenesista mantereelle pongaamme miekkavalaita.

Ajomatkaa Torniosta Pohjois-Ruotsin läpi noin 800 km. Polttoaine ja ruoka ovat samanhintaisia kuin Suomessa. Yö Eliassen-hostellissa kahdelle noin 80 €.

4. Angel Falls, Venezuela

Angel Falls on maailman korkein putous, 978 metriä.
Angel Falls on maailman korkein putous, 978 metriä.

Istun ahtaassa pikkukoneessa ja ihastelen, kuinka alapuolella levittäytyy Venezuelan rehevä viidakko kiemurtelevine jokiuomineen. Edessä siintää jyrkkäseinäisiä vuoria, joiden laki oli tasainen kuin pöytä. Ne ovat Guyanan ylänköalueen tepui-vuoria.

Yhtäkkiä kone pudottaa korkeutta ja sukeltaa moottori pauhaten vuorten ympäröimään solaan, Paholaisen kanjoniin. Seinämien välissä on jylhä jyristellä, mutta minä odotan jotain vielä mahtavampaa. Ohjaaja vinkkaa vasemmalle, ja koneessa käy kohahdus. Vasten kilometrin korkuista Auyàntepui-vuorta pärskyy Angel Falls, maailman korkein putous.

Pilviin verhoutuneen vuoren laelta syöksyvät vesimassat hajoavat tuulen voimasta sadunomaiselta näyttäväksi usvaksi. Alhaalla vesi kerääntyi uudelleen joeksi kadotakseen viidakon kätköihin.

Putous on nimetty amerikkalaisen kullanetsijän Jimmie Angelin mukaan. Hän laskeutui 1937 Auyàntepuin huipulle yksitasollaan, mutta ei pystynyt enää nousemaan ilmaan. Patikkamatka alas kesti 11 päivää.

Meno-paluulennot Caracasiin alkaen noin 1 500 €. Viiden päivän retki Caracasista Angel Fallsille 770 €.
Kolmen päivän retki Ciudad Bolivarista 350 €.

5. Madeira, Portugali

Madeiran levadat johdattavat kulkijan suoraan sisään maisemaan.
Madeiran levadat johdattavat kulkijan suoraan sisään maisemaan.

Madeiran vaihteleva sää yllättää juuri vaelluspäivänä. Vettä tihuttaa, ja näkyvyys on välillä vain muutama metri. Rabacalin-reitillä laakeripuumetsän vehreys tekee vaikutuksen. Mukana on opas, joka nimeää kasveja sieltä, täältä ja tuolta. Hotellilta saadut eväät takaavat, että energiaa riittää koko 11 kilometrin matkaan.

Saarella on eritasoisia ja -pituisia patikointireittejä, joita voi kulkea järjestetyillä retkillä tai omin päin. Polkuja ei ole aina merkittu hyvin, joten kannattaa olla tarkkana, ettei eksy. Osa kulkee pitkin rinteille rakennettuja kastelukanavia, levadoja. Saaren korkein huippu Pico Ruivo on pilvettömänä päivänä hieno retkikohde.

Viehättävä majatalo Dorisol Pousada dos Vinhaticos sijaitsee upeissa vuoristomaisemissa noin 26 kilometriä saaren pääkaupungista Funchalista. Hirsinen vierasmaja on suomalaisten rakentama.

Viikon matka alkaen noin 600 €. Kukkafestivaalit 7–13.4.2016.