Näyttelijä Ville Haapasalo on Helsingin keskustaan perjantaina avautuvan ravintola Purpurin keulakuva.

Hatsapuri, loobio, phaal. Siinä georgialaisia ruokia, joita Ville Haapasalo kokkaa hiki myssyssä viittä vaille valmiin ravintola Purpurin keittiössä.

− Yleensä ihmiset syövät elääkseen, mutta georgialaiset elävät syödäkseen, Haapasalo veistelee kasvot tutussa virneessä ja päässä tavaramerkkinsä, musta pipo. Sehän merkitsee miehelle, että hän on töissä.

Georgia on Haapasalon mukaan maa, jossa kasvaa kaikkea.

Hyvinä vuosina syödään lihaa, laihoina kasviksia.

Laihoina vuosina ihmiset keräävät vuorten rinteilltä talteen kaiken: villiyrtit, juuret, lehdet.

− Iso osa georgialaisesta keittiöstä on syntynyt heikkoina vuosina. Ruoat eivät ole muuttuneet noin tuhanteen vuoteen.

Georgialaisessa ravintolassa on tapana, että alkupaloja ei viedä pois, kun lämmin ruoka tulee pöytään. Niitä syödään koko aterian ajan lisukkeena.

− Syöminen on Georgiassa hyvin yhteisöllista ja sitä haluamme edistää myös Purpurissa. Se, joka on kutsunut ihmiset syömään, valitsee ruokalajit. Hän myös se onnellinen, joka saa maksaa. Ei siis joudu maksamaan, niin kuin Suomessa, Haapasalo erittelee.

Perinteisessä korttelissa

Purpur on remontoitu Rikhardinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmaan perinteiseen ravintolakiinteistöön. Samoissa tiloissa ovat toimineet niin legendaarinen Rikhard's Pub kuin Hans Välimäen Michelin-ravintolat, viimeksi belgialaisbistro Rikhard von Trappe.

Keittiöön tuodaan aineksia Georgiasta, kuten sarviapilan kaltaisia mausteita, tiettyä suolaista kivennäisvettä, viinejä, teetä. Tuoretavara on Suomesta. Oikea makumaailma on tärkeä.

"Aluksi ajattelimme tuoda tomaatitkin Georgiasta."

– Muusikko Pauli Hanhiniemi maistoi georgialaista tomaattia, ja hän tokaisi, että kerrankin sai syödä tomaattia, johon ei tarvinnut laittaa ketsuppia päälle, Haapasalo tarinoi.

Purpurin taustalla on ravintolakonserni Restamax. Haapasalo keskittyy ruoanlaittoon ja paikan hengen luomiseen.

− Teen aina ruokaa fiiliksen mukaan, ei minulla ole hajuakaan resepteistä. Enkä ymmärrä, miksi resepteissä pitää olla tieto, kuinka monelle se on. Mieluummin lasken, kuinka monta on tulossa syömään ja teen sen mukaan, hän naurahtaa.

”Georgialaisia juustolättyjä”

Tiskillä on paksunoloisia taikinakeikkoja, joita Haapasalo vaivaa huolellisesti. Taikinassa on vehnäjauhoja, kananmunaa ja kermaviiliä. Siitä Haapasalo valmistaa georgialaisia juustoleipiä, hatsapureja, joiden täytteeksi tulee sulguni-juustoa.

Sulguni on tehty lehmänmaidosta, ja se on melko hapanta ja suolaista. Haapasalon ja keittiöpäällikkö Mikko Nilosaaren yllätykseksi sitä tehdään myös Suomessa.

− Olin aamutelevisiossa haastateltavana ja valittelin, ettei Suomesta saa sulgunia. Lähetyksen jälkeen minulle soitettiin Polvijärveltä ja sanottiin, että kyllä saa. Hei toivat minulle näytepalan Helsinkiin. Sulgunin voi korvata mozzarellalla ja fetalla yhdessä.

Haapasalo taputtelee taikinakiekot litteiksi, kokoaa päälle kasan juustoa ja rypyttää nyytiksi. Sitten hän painelee nyytit paksuhkoiksi leipäsiksi ja voitelee munalla. Nilosaari nostaa ne uuniin paistumaan.

− Hatsapurin voi tehdä miljoonalla tavalla.

"Kaikki ruokalajit kulkevat suvussa."

– Kun joltain mummolta kysyy, hän sanoo, että juuri hän tekee ainoalla oikealla tavalla. Kadun toisella puolella ulvahdetaan, ettei muori nyt tiedä mitään ruoanlaitosta. Pääkaupunki Tbilisiä voi kiertää kuukauden ja löytää joka päivä uuden tekotavan.

Sesongin tuotteita

Seuraavaksi on vuorossa loobio-papupata, joka on jo kypsynyt hellalla. Pavut on liotettu ja keitetty ja keitinveteen on heitetty mustaa kardemummaa, jotta ruoasta tulisi paremmin sulavaa.

Haapasalo palottelee ronskilla otteella juustoa, paprikaa, punasipulia, yrttejä, mausteita, saksanpähkinää ja heittää ne pataan.

− Georgiassa voi huoletta syödä missä tienvarsikuppilassa tahansa, toisin kuin Venäjällä. Georgiassa ruokaa kunnioitetaan ja arvostetaan, ja se tehdään aina ylpeydellä. Siksi se ei voi olla huonoa.

Haapasalo kaivaa kylmäkaapista kasvismuhennokselta näyttävää vihertävää phaalia. Siitä hän pyörittelee palleroita, joita kutsuu "rutistetuiksi pingispalloiksi".

− Phaal tehdään aina sesongin raaka-aineista, jotka keitetään pehmeäksi ja soseutetaan. Tämä on pinaatti-kaali-phaal.

Jokaisen palleron päälle Haapasalo painaa peukalolla kuopan, johon asettelee riipimäänsä granaattiomenan sisusta.

− Ja sitten vielä pakollinen rouhittu saksanpähkinä. Sitä laitetaan Georgiassa ruokaan kuin ruokaan.

Turha kruusailu pois

Haapasalo ei turhia kruusailee annoksia valimistaessaan. Ainekset hän sekoittaa ronskisti paljain käsin, joita aina välillä käy pesaisemassa.

Ville kokkaa satakymmenen lasissa

Hikikarpalot kihoavat otsalle kuumassa keittiössä.

− Olen haaveillut georgialaisesta ravintolasta 15 vuotta. Aion työskennellä täällä aina, kun olen Helsingissä. Kuinka muutenkaan, sillä tämä unelmien täyttymys. Haluan kokea, että muutaman viinin liikaa maistaneena voin tokaista laskun tuojalle, että en maksa, tämä on minun ravintolani, hän veistelee.

Haapasalo tutustui georgialaiseen keittiöön jo 1991 opiskellessaan teatterikoulussa silloisessa Leningradissa, jossa ruoka oli kortilla. Sitten hän löysi läheltä koulua georgialaisen kahvilan.

− Siellä tarjottiin hatsapureja ja loobiota. Olin silloin kasvissyöjä ja söin puolitoista vuotta joka päivä saman ruoan. Enkä kerennyt kyllästyä.

Simppeli salaatti

Vielä on jäljellä georgialainen salaatti, jonka ainekset odottavat tiskillä teräskulhoissa: kurkkua, tomaattia, punasipulia, lehtiselleriä, vähän valkosipulia, chilä. Haapasalo aloittaa ainesten huolellisen pilkkomisen.

− Georgialaisessa salaatissa ei ole lehtiä. Salaatinlehdet ovat ranskalaisten keksintö. Mukaan voi toki laittaa sulguni-juustoa.

Nilosaari on tällä välin nostanut hatsapuri-leivät jäähtymään ja sivellyt niiden päälle voita, jotta kuori ei kovettuisi.

Tuoreen leivän tuoksu on vastustamaton.

Sitten leivät, loobio, khaal ja salaatti asetetaan maisteltavaksi. Yksinkertaista ja hyvää.

− Mieliruokiani georgialaisessa keittiössä ovat juuri nämä, Haapasalo kertoo ylpeänä tuotoksistaan.

Monta projektia

Entä mistä on peräisin ravintolan nimi Purpur?

− Se voisi yhtä hyvin olla Murmur tai Tööttööt. Nimessä pitää olla hyvä klangi ja se pitää olla helppo muistaa.

Ravintolan lisäksi miehellä on monta muutakin rautaa tulessa, kuten aina. Yle Teemalla alkaa 28.9. pyöriä hänen uusin sarjansa Villen keittiö 30 minuutissa.

Sarjassa Haapasalo kutsuu keittiöönsä eri ruokakulttuurien edustajia kokkaamaan, tosin ei tällä kertaa georgialaisia. Luvassa on värikkäitä mausteita, kuivattuja toukkia, haudutettuja patoja ja grillausta.

Lokakuussa ilmestyy kirja Vimpan päälle kalareissu, jonka tekoon osallistumalla Haapasalo haluaa parantaa särkikalojen mainetta ja edistää niiden käyttöä.

− Halusin tehdä kalastuskirjan, kun kuulin, että Suomessa syömäkelpoista kalaa haudataan maahan, kun ei tiedetä, mitä sillä tehtäisiin, Haapasalo sanoo.

 

pitulo1
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ravintolakasvo Ville Haapasalo: ”Haaveilin georgialaisesta ravintolasta 15 vuotta"

En ole käynyt PurPurissa. Lehdistä olen lukenut sen verran, että pääomistaja on ravintolayhtiö Restamax. Nähtävästi ravintolaa markkinoidaan Villen julkisuuskuvalla . Mikäli ravintola on asiakkaiden mielestä aidosti pettymys niin ravintolan tulevaisuusnäkymät lienevät huonot. Jutussa mainittu TV-ohjelma Villen keittiö 30 minuutissa on ainoa kokkausohjelma Tv:ssä, jota seuraan. Erilainen, hyväntuulinen ja mukaansatempaava ruokaohjelma. Tulee teemalta keskiviikkoisin klo 21.00. Suosittelen.
Lue kommentti
Afiq

Ravintolakasvo Ville Haapasalo: ”Haaveilin georgialaisesta ravintolasta 15 vuotta"

Kivaa höpinää georgialaisesta keittiöstä. Valitettavasti PurPurin "georgialainen" ruoka omalla twistillä, niin kuin he paikan päällä asian ilmaisevat, oli jotain ihan muuta. Suuri pettymys! Harvoin joutuu toteamaan, että jokseenkin kaikki oli pielessä: ruuat oli "suomalaistettu", annoskoot todella pienet, listan suppeus, käytetyt raaka-aineet; suomalainen Sulguni oli kumia, suomalaisen tomaatin käyttö on rikos itsessään, hintataso laatuun nähden järkyttävä...etc MIelestäni julkkis "omistajana"...
Lue kommentti

Kurniiko nälkä, janottaako tai tekeekö muuten vain mieli pysähtyä hetkeksi? ET-lehden toimitus listasi omat suosikkitaukopaikkansa. Hyvää kesämatkaa!

Hyvässä taukopaikassa on jotain omaleimaista: parhaat karjalanpiirakat, kaunis maisema, huippuhyvä palvelu tai vaikkapa persoonallinen sisustus. Kun matkaväsymys alkaa painaa ja nälkäkiukku uhata, tulee helposti poikettua ensimmäiseen vastaantulevaan paikkaan. Silloin jää moni ainutlaatuinen taukopaikka näkemättä. 

ET-lehden toimitus ja lukijat valitsivat suosikkinsa Suomen taukopaikoista. Mukaan pääsivät esimerkiksi nämä:

"Kesäkaudella Isonkyrön Tuuralassa on auki Tuuralan kyläkaffila, jossa kannattaa pysähtyä nauttimaan kahvit nätissä jokimaisemassa."

"Matin ja Liisan asema Lapinlahdella!
Siellä on superhyvä palvelu ja erinomaista ruokaa. Vessat ovat aina siistit ja lapsille on oma pikkupytty sekä tilava lastenhoitohuone."

"Tiihosen kahvila-konditoria on idyllinen ja klassinen kahvila sijaitsee aivan Laitilan keskustassa. Tiihosen valikoima on huikea: päivittäin tarjolla on jopa 100 erilaista herkkua."

"Bus Burger Lahdessa on näkemisen arvoinen paikka. Entisen huoltoaseman kylkeen on ajettu amerikkalainen koulubussi, joka toimii ravintolasalina. Loistavat burgerit." 

Kaikki ET-lehden toimituksen ja lukijoiden Kaikki taukopaikat löydät oheisesta kartasta. Klikkaa merkkejä, niin näet lisää tietoa paikasta ja sen sijainnista.

 

Mitkä ovat sinun suosikkipaikkasi? Kerro niistä meille ja osallistu keskusteluun alla olevassa kommentointikentässä.

Täydennämme karttaa vinkkienne mukaan.

 

 

Kekkula

ET-lehti valitsi: Nämä ovat Suomen parhaat taukopaikat

Kohen ajellessa yanhojen Volkkareiden tiimoilta siellä täälä on vakiintunut muuan paikat: Tammi Masa Kouvolan ja Lahden välissä sorakoppoolin reunalla. Kyläkauppa Kylis Ridasjävenkyläntiellä, Kera Grilli Hyvinkää tie 25, Väätäiskyläntiellä suomen pienin kioski ja kirppis, Tervossa karavaani alueen tarjonta. Noi tuli nyt nopeesti mieleen paikkoina jossa tarottava, kohtelu ja hyvä fiilis kohtaa a ina käydessä. Tietysti Pylkönmäen sitin kahvilassa on aina ilo poiketa.
Lue kommentti

Stadin slangi ry:n toiminnanjohtaja Marjut Klinga esittelee suosikkipaikkansa Helsingissä. 

1. Pikkukosken uimaranta

Pikkukosken uimarannalta löytyy hyppytorni. Kuva: Sanoma-arkisto / Heikki Pölönen
Pikkukosken uimarannalta löytyy hyppytorni. Kuva: Sanoma-arkisto / Heikki Pölönen

"Kävin lapsena paljon uimassa Pikkukosken rannalla. Asuimme Kannelmäessä ja lähempänäkin olisi ollut uimamahdollisuuksia, mutta Pikkukoskelle oli pakko päästä kesäisin – ja on yhä. Tuntuu, että siellä on aina vehreää, lämmintä ja kaunista.

Helsingin viheralueista pitää pitää kiinni. Täällä on luontoa ihan lähellä merta, isoja ja ihania paikkoja, joita harmittavan harvoin näytetään turisteille. Kaivopuisto ja Koffinpuisto ovat hienoja puistoja vaikka piknikeille."

2. Hakaniemen halli

Vuonna 1904 valmistuneen Hakaniemen kauppahallin peruskorjaus alkaa vuoden 2018 alussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen
Vuonna 1904 valmistuneen Hakaniemen kauppahallin peruskorjaus alkaa vuoden 2018 alussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen

"Hakaniemen halli on mielestäni ainoa halli, jossa on vielä kunnon fiilis, kivan kotikutoinen. Hakiksen halli ei ole liian vanhanaikainen, mutta sitä ei ole onneksi yritetty täyttää liian moderneilla kahviloilla tai myymälöillä. Sieltä saa ruokaa, leivonnaisia ja käsitöitä. Kiertelen hallissa mielelläni."

3. Taivaskallio

Voit liikuttaa yllä olevaa kuvaa klikkaamalla ja vetämällä hiirelläsi.

"Taivaskallio on iso, omaleimainen metsäalue keskellä asutusta Käpylän kaupunginosassa. Siellä on paljon vaihtelevaa maastoa ja liikkumismahdollisuuksia. Korkealta on hienot näkymät kaupungin yli. Taivaskalliolla voi tunnelmoida historiaa, sillä siellä toimi sotien aikaan raskas ilmatorjuntapatteri. Kallioilla on yhä muistomerkki, useita ilmatorjunta-asemia ja yksi tykki. Taivaskalliolla voi harrastaa boulderointia eli kalliokiipeilyä. Ja paikalle pääsee sporalla!"

4. Vallisaari

Vallisaaren korkeimmasta kohdasta on komeät näkymät merelle. Kuva: Sanoma-arkisto / Rio Gandara
Vallisaaren korkeimmasta kohdasta on komeät näkymät merelle. Kuva: Sanoma-arkisto / Rio Gandara

"Suomenlinna on tietysti pakollinen vierailukohde, jos siellä ei ole ennen käynyt, mutta sen rinteet alkavat tuntua jo aika kuluneilta. Viime kesän uutuus, Vallisaari, on mielestäni vielä kivempi ja näkemisen arvoinen paikka. Vallisaari on luonnollisessa tilassaan ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Vieressä on Lonnan saari, joka on pieni, mutta sinne tulee tänä kesänä sauna. Siitä tulee varmasti mahtava paikka: voi saunoa keskellä merta.

Olen varannut kesälle saarihyppelyn, jonka aikana vieraillaan Santahaminassa, Vallisaaressa, Kuninkaansaaressa ja Suomenlinnassa. Siitä tulee kiva päiväretki. "

5. Raitiovaunut

Helsingin raitiolinjaverkosto kattaa 13 linjaa. Ratikoita eli sporia käyttää vuosittain lähes 57 miljoonaa matkustajaa.
Helsingin raitiolinjaverkosto kattaa 13 linjaa. Ratikoita eli sporia käyttää vuosittain lähes 57 miljoonaa matkustajaa.

"Sporat liittyvät olennaisesti Helsinkiin. Itselleni mieluisin on 8-ratikka, jonka reitti kulkee Arabiasta Töölön kautta Jätkäsaareen. Matkalla näkee Vallilan ja Kallion alueet, jotka ovat niin perusstadilaisia kuin olla voi. Arabian päätepysäkiltä voi kävellä Vanhankaupunginlahdelle, ja toinen päätepysäkki Jätkäsaari on mielenkiintoista, rakennuksen alla olevaa aluetta. Reitin varrella on myös Linnanmäki, Kulttuuritalo, Oopperatalo ja paljon muuta. 

6. Puu-Vallila

Voit liikuttaa yllä olevaa kuvaa klikkaamalla ja vetämällä hiirelläsi.
 
"Helsingin oma Porvoo. Vanhaan Porvooseenhan tehdään päiväretkiä ja mennään ihastelemaan puutaloja, mutta yhtä hienon retken voi tehdä vanhaan Vallilaan. Siellä on oma kahvipaahtimo ja ihania kahviloita."

Suomalaispari kiertää matkoillaan James Bond -elokuvien kuvauskohteissa ja agenttikirjoissa mainituilla paikoilla. Kokemuksistaan he kertovat blogissaan.

Kun Mika Hyyrynen näki James Bond -elokuva Octopussyn Jyväskylän Elohuvissa 12-vuotiaana, hän innostui oitis. Siitä alkoi agentti Bondinaktiivinen ihailu.

Viisi vuotta sitten Mika tapasi Pirita Maunulan, ja he huomasivat heti yhteisen mielenkiinnon  kohteen, Bondin. Kolmen kuukauden seurustelun jälkeen he matkustivat jo Tšekkeihin, Casino Royalen kuvauspaikalle.

– Reissu oli mahtava. Grand Hotel Puppin In the Track of the Agent 007 -paketti sisälsi kolmen yön majoituksen, illallisen, hieronnan ja pelimerkkejä hotellin kasinolle. Se maksoi 358 euroa henkeä kohden, Pirita muistaa.

Schitthornin huipulla Sveitsissä kiertää tyylikäs James Bond -aiheinen polku.
Schitthornin huipulla Sveitsissä kiertää tyylikäs James Bond -aiheinen polku.

Koulumajoitus Kotkassa 

Bondin perässä ei etsitä vain luksusta, vaan hahmon jäljille pääsee myös edullisesti. Piritaa ja Mikaa kiinnostavat elokuvien kuvauspaikkojen lisäksi 50 Bond-kirjan miljööt. Niiden löytäminen vaatii usein hieman selvittelyä.

– John Pearsonin kirjassa James Bond, superagentin hurja elämä Bond lähti Kotkasta moottoriveneellä pienelle saarelle lähelle rajavyöhykkettä. Päättelimme koordinaateista, että kyseessä voisi olla Haapasaari, Mika sanoo.

Pariskunnan lempielokuvassa Bondia esittänyt Roger Moore pelasti Jane Seymourin näyttelemän neidin 1973.
Pariskunnan lempielokuvassa Bondia esittänyt Roger Moore pelasti Jane Seymourin näyttelemän neidin 1973.

Niinpä Mika, Pirita ja Piritan tytär lähtivät edulliselle retkelle Kotkaan ja Haapasaareen.

– Bond vietti yönsä ulkona kylmässä, me taas mukavasti koulumajoituksessa. Samalla matkalla katsoimme muutkin Kotkan nähtävyydet.

Mika ja Pirita kirjoittavat aktiivisesti blogia, jossa he kertovat matkoistaan, jopa kiinnostavia hintatietoja. Blogissa on kuvattu myös Tehtävä Suomessa, James Bond -kirjan paikkoja.

Pirita ja Mika Vaux-le-Vicomten linnassa Ranskassa. Linna näkyy Bond-elokuvassa Kuuraketti.
Pirita ja Mika Vaux-le-Vicomten linnassa Ranskassa. Linna näkyy Bond-elokuvassa Kuuraketti.

Aston Martinin pienoismalli vihjaa James Bondin automausta.
Aston Martinin pienoismalli vihjaa James Bondin automausta.

Suunnittelu on puoli huvia

Ulkomaankohteen suunnittelu alkaa puoli vuotta etukäteen listaamalla elokuvien ja kirjojen Bond-paikat.

– Hotellit, ravintolat, kadunkulmat ja varastotkin kiinnostavat. Siirrämme kuukausittain rahaa matkatilille. Kun reissu lähenee, katsomme matkaan liittyvän elokuvan uudestaan.

– Esimerkiksi Berliinissä kävimme Bond Berlin -ravintolassa ja Octopussyn kuvauspaikoilla. Etsimme myös Kochstrassen ja Wilhelmstrassen kulman, jossa olevasta talosta kirjailija Ian Fleming kertoo kirjassaan Hetken huumaus.

Jos matkaan kuuluu kallis teemahotelli, pari yöpyy siellä vain yhden yön. Euroopan kohteissa voi pärjätä hyvinkin pienellä budjetilla.

Matkamuistoksi hankitaan usein Bond-tavaraa, kuten shottilasit.
Matkamuistoksi hankitaan usein Bond-tavaraa, kuten shottilasit.

Piritan ja Mikan matkamuistoja.
Piritan ja Mikan matkamuistoja.

Käsipäivää Georgelle

Bond-harrastus on tuonut paljon ystäviä muiden maiden Bond-bloggareista. Kesällä toteutui pariskunnan unelma, Bond-näyttelijän kohtaaminen.

– Meidät kutsuttiin 007 Walk of fame -polun VIP-avajaisiin Sveitsiin. Kolme kilometriä korkealla Schilthornin vuorella kiertää polku, jonka varrella on Bond-elokuvatähtien valokuvia, kädenjälkiä ja muistoja Schilthornista kuvauspaikkana.

– Näimme esimerkiksi, kun tähdet painoivat kädenjälkensä pehmeään vahamuottiin, joka muutettiin myöhemmin teräslaataksi.

Pirita ja Mika tapasivat australialaisen George Lazenbyn, joka näytteli James Bondia vain kerran, elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa vuonna 1969. Hyväkuntoinen, 76-vuotias näyttelijä oli loistotuulella.

– Oli hienoa tavata hänet ja syödä illallinen Bond-tähtien kanssa.

Blogi: 007travelers.blogspot.fi

George Lazenby näytteli Bondia vain yhdessä elokuvassa.
George Lazenby näytteli Bondia vain yhdessä elokuvassa.

Pariskunnan omat 007-suosikit

Elokuvat:

Erittäin salainen, 1981
Elä ja anna toisten kuolla, 1973

Tunnusmusiikki:

Duran Duran: A View To a Kill, 1985
Paul McCartney: Live and let die, 1973.

Bond-tyttö:

Vuoden 2015 Spectressä näyttelevä italialainen 51-vuotias Monica Belucci. 

Näyttelyt:

Bond in motion Lontoossa, www.londonfilmmuseum.com
Designing 007 Madridissa, www.disenar007.es

Artikkeli on julkaistu Matkaopas-lehden numerossa 5/2015. 

Raikas kotimaan luonto hurmaa retkeilijän. Vaelsimme päiväretket Muoniossa, Espoossa ja Kuusamossa biologi Jyrki Mäkelän kanssa.

1. Nuuksio

Jylhiä maisemia ja mukavia reittejä

Biologi Jyrki Mäkelä pitää Nuuksion kansallispuiston parhaana puolena helppoutta.

– Pohjois-Espoo on monille vaivaton saavuttaa. Polutkin ovat enimmäkseen helppokulkuisia, jopa pyörätuolin ja lastenrattaiden kanssa. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja maisemat vaihtelevia. Puisto on kuin metsien ja vesistöjen kaunis mosaiikki, hän kehuu.

Metsät ovat enimmäkseen yli satavuotiaita, purot ja lammet ovat kirkasvetisiä. Lajisto on monipuolista, uimapaikkoja runsaasti, samoin harrastusmahdollisuuksia, kuten melontaa ja maastopyöräilyä, sienestystä ja marjastusta.

Kiinnostavaa: 5 syytä, miksi kävely on parempi laji kuin juoksu

Jyrki Mäkelä vinkkaa rauhaa rakastavalle, että ajoittaisen vaeltajien ruuhkan välttää valitsemalla keskipäivän sijaan varhaisaamun tai myöhäisillan, viikonlopun sijaan arkipäivän ja opastetun reitin sijaan maaston reittien ulkopuolella.

Kierrämme Korpinkierroksen erämaata, kauniita rantoja, jäkälikköjä ja näemme komeita keloja korkean kallion päällä. Kallioilla pesivä korppi kronkkuu ja todistaa, miksi kierros on nimetty sen mukaan. Kaakkuri kaakattaa jostain lähilammelta, kurjet töräyttelevät, tikat koputtelevat, rastaiden huilut säestävät, punarinnan soolo solisee kuin puro ja peukaloisen ponteva säe kuuluu kauas.

Puiston nimikkoeläintä liito-oravaa tai sen jälkiä emme näe, vaikka opettelin varta vasten tunnistamaan sen kirkkaankeltaiset pitkulaiset papanat Espoon luontotalo Villa Elfvikin takana.

Nuuksion kansallispuistoon pääsee kätevästi myös Vihdintieltä. Yli-Takkulan tilan parkkipaikalta kävelemme ensin Saarijärven rantaan ja sitten metsäpolkua pitkin Pöksynhaara-nimiselle lammelle.

Sydämenmuotoisen lammen rannalla on mukava pitää evästauko. Pienelle mäntykankaalle ei kuulu liikenteen kohu lainkaan. Reitti palkitsee kartanlukutaitoisen, kompassiin tottuneen retkeilijän tyynnyttävällä luonnonrauhalla. Jo lammen nimi saa hyvälle tuulelle.

Nuuksion Haukkalammelle pääsee myös pyörätuolilla.

3 x Nuuksion testatut

Tuskin missään länsimaassa aivan pääkaupungin kyljessä pääsee sellaiseen erämaatunnelmaan kuin Nuuksiossa.

Kolme suositeltavaa reittiä:

  • 1. Maahisenkierros,  2 km Helpoin, reitin voi kiertää myös pyörätuolilla. Reitin alku on piilotettu Solvallan urheiluopiston taakse. Korkean kallion päällä on hieno näköalatasanne järvi- ja metsämaisemineen.
  • 2. Punarinnankierros, 2 km Helppo. Vaihtelevaa kallio- ja metsäpolkua, muutama laavupaikka. Lampia, pitkospuita,
    vanhaa metsäluontoa.
  • 3. Korpinkierros,  8 km Monipuolinen kierros kalliolla, vanhassa metsässä ja metsä­lampien rannoilla. Hyvät nuotio-
    ja telttapaikat. Viikonloppuisin reitillä voi olla ruuhkaa.
    www.luontoon.fi/nuuksio/reitit

2. Pallas-Ylläs

Katse kantaa kauas

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suosituin reitti on 55 kilometrin pituinen Hetta–Pallas-polku. Merkittyjä kesäreittejä on 350 kilometriä ja luontopolkuja 18. Polkujen pituus vaihtelee 1–17 kilometriin.

Helpointa on lähteä päivävaellukselle hotelli Pallaksen pihasta. Polku nousee loivasti tunturimaisemaan. Vastaan tulee heti porojen erotusaitaus.

Katso kuvat: ”Venäjän Karjalan luonnossa yhdistyy rumuus ja kauneus”

Biologi Jyrki Mäkelän mielestä tunturissa on avaruuden tunnun ja upeiden maisemien lisäksi parasta se, että siellä pääsee keskikesällä pakoon räkkää eli verenhimoisia hyttysiä, paarmoja ja polttiaisia. Tunturissa tuulee aina sen verran, etteivät pienet hyönteiset pärjää siellä. Myös porot pakenevat räkkää tunturiin. Räkän lisäksi seutu tunnetaan rakasta.

– Maasto on osin jään ja roudan murentamaa rakkakivikkoa, jolla jalka lipeää herkästi.

– Valoa on kesällä 24 tuntia vuorokaudessa, joten kaikki kasvit kasvavat kuin pikakelauksella päivin öin. Puut eivät menesty paljakalla, niille seutu on liian kylmää ja tuulista talvella, Jyrki sanoo.

Patikoimme hotellilta ja luontokeskukselta Pallastuntureiden korkeimmalle kohdalle, 807-metriselle Taivaskerolle. Täällä Paavo Nurmi sytytti olympiatulen kesällä 1952.

Kiven päällä nököttää väriään valkeasta ruskeaksi vaihtava kiiruna, tunturin laella kesät talvet elävä kanalintukaunotar. Se elää syömällä silmuja. Sitäkin kauniimpi on tunturiin synnytyslomalle lentävä pieni kahlaaja, keräkurmitsa. Sen tunnistaa oranssista rinnasta.

– Jos näet sen, istu alas odottamaan. Lintu voi palata pesälleen ja päästää lähelle seuraamaan hautomispuuhiaan

Taivaskeron reitillä Pallastuntureilla voi juoda suoraan purosta.

Hiljaisuudessa korva herkistyy: tunturikoivikossa laulaa kuuluvasti Lapin satakieleksi sanottu sinirinta, ja tunturinummelta kuuluu kapustarinnan haikea piippaus.

Nisäkkäistä tunturieksotiikkaa tarjoaa ruskealaikkuinen tunturisopuli, Lapissa elävä myyrälaji. Metsäntutkimuslaitos ennustaa sopulihuippua Lappiin syksyksi 2015.

Pitkällä tunturivaelluksella parhaita varusteita ovat kevyt rinkka, tuulen ja sateen kestävä asu ja hyvät vaelluskengät sekä rakkolaastarit. Kiikari on hyödyllinen, jos haluaa nähdä seudulla päivystävän kotkan.

Myllykosken ylittävällä riippusillalla pääsee lähelle kosken kuohuja.

3. Oulanka

Koskia ja kanjoneita

Nousen autosta Base Camp -matkailuyrityksen parkkipaikalla Kuusamossa. Voisihan nimi olla suomenkielinen, vaikka Peruskarhu, mutta en anna asian häiritä vaan kömmin polulle, Pienelle karhunkierrokselle.

– Tervetuloa itäiseen taigametsään, Jyrki Mäkelä toivottaa. Hän on kotoisin Kuusamosta ja myös asuu siellä. Mies kertoo, että reitin toinen aloituspiste on kilometrin päässä täältä, Juumassa. Sieltä lähdettäessä joutuu kävelemään parin kilometrin matkan edestakaisin.

Lue myös: Elokuvaohjaaja Ville Suhonen: "Luonnossa ihminen on aina vieras"

Ylös, alas. Polut ja puuportaat nostavat retkeilijän korkeille näköalapaikoille avariin maisemiin. Neljästä kuuteen tuntia kestävällä Pienellä karhunkierroksella pääsee kokemaan vaihtelevat Kuusamon maisemat.

– Oma suosikkini pysähdyspaikoista tulee heti aluksi, ja siihen reittiympyrä tai oikeastaan -kolmio myös sulkeutuu. Myllykoski vanhoine myllyineen ja riippusiltoineen on komeaa katseltavaa kaikkina vuodenaikoina, Jyrki Mäkelä sanoo.

– Hienointa reitillä on vapaana virtaava puhdas Kitkajoki. Se välkkyy ja kuohuu jyrkkäreunaisen kanjonin pohjalla. Kasvilajeista menestyy esimerkiksi harvinainen ja kaunis neidonkenkä, joka tarvitsee kalkkipitoisen maaperän. Parhaimmillaan sen kukinta on yleensä ennen juhannusta.

Koskenlasku sujuu Kitkajoen Myllykoskella Pienen karhunkierroksen varrella. Välineitä vuokraa esimerkiksi Base Camp.

Kitkajoessa ui ainutlaatuinen, tuhansia vuosia vanha alkuperäinen taimenkanta. Taimen syntyy ja kutee Suomessa, varttuu vaelluspoikaseksi ja käy Venäjän puolella kasvamassa lisää. Sitten se vaeltaa taas takaisin Suomeen kutemaan.

Juhannuksen aikoihin tarkkasilmäinen näkee taimenien hyppivän jopa yhdeksänmetristä Jyrävän putousta reitin varrella. Toinen Kitkajoen viileissä vesissä viihtyvä herkkukala on harjus eli harri. Siitä tulee nimi reitin Harrisuvannolle.

Reitti on nimetty karhun mukaan, sillä lähistöllä tallustaa muutama karhu kesäisin. Talvisin ne nukkuvat, yleensä Venäjällä. Vaelluksella kansalliseläintä on lähes mahdoton nähdä.

– Nalle pysyttelee kaukana ihmisestä ja liikkuu hiljaa varoen aistit valppaina. Grillijonossa on 10 000 kertaa vaarallisempaa kuin täällä, biologi vertaa.

Vihjeen karhusta voi saada hajun perusteella: se piilottaa turpeeseen vaikkapa poron vasan seuraavaa kevättä varten. Karhukin on vaeltaja, se liikkuu metsissä kymmeniä kilometrejä päivässä, ahmii mustikoita ja karttaa ihmisiä. Siihen on helppo samaistua.

Myllyrakennuksessa pesii koskikara, pohjoisen puhtaissa vesissä viihtyvä mustarastaan kokoinen pullea Lapin lintu. Se on musta lukuun ottamatta valkeaa rintaa.

Vinkki! Näitkö villieläimen poikasen luonnossa? Unohda se

– Koskikaran pesä kosken äärellä on vihreä sammalpallo, jonne kuljetaan alakautta. Kesät talvet se saalistaa hyönteistoukkia sukeltamalla. Muita reitillä nähtäviä tai kuultavia lintuja ovat kanalinnut ja taukopaikkojen rohkea kuukkeli.

Havahdun vihellykseen, mikä se on? Suomen pienin pöllö varpuspöllö kutsuu naarasta.

Kastaudun vielä jääkylmässä Kitkajoessa Siilastuvan edessä. Seuraavalla kerralla kokeilen Kitkajoen koskimelontaa.

Artikkeli on julkaistu Matkaopas-lehdessä 3/2015.

Mukaan päiväretkelle

  • hyvät kengät
  • säänmukainen vaatetus
  • rakkolaastarit
  • repussa juotavaa ja hyvät eväät
  • tulitikut, jos haluat lämmittää eväitä tai tehdä tulet laavulla
  • kännykkä tai kamera tarpeen mukaan

Vinkki! Uusin kansallis-puisto

  • Toukokuussa 2015 perustettu Teijon kansallispuisto sijaitsee meren ja parin järven rannalla 20 kilometriä Salosta.
  • Hallitsevana ovat vanha ruukkimiljöö ja lehdot.
  • Puisto on sympaattinen, mutta melko pieni. Metsät eivät ole kovinkaan luonnontilaisia.