Matka Tallinnaan on nopein lääkitys matkakuumeeseen. Hintataso nousee joka vuosi, mutta eksotiikka on entisellään.

Alkusanat

"Eläväinen Viron pääkaupunki yllättää jatkuvasti. Uusia ruokapaikkoja, baareja, kahviloita ja design-kauppoja pompahtaa tuon tuosta. Eikä laadusta tingitä. Tallinnassa on draivia. Muinoin suomalaiset pakkautuivat Mustamäen torille hamstraamaan halpaa ruokaa, nyt nautitaan eurooppalaisesta kahvilakulttuurista, kokeillaan uusia, omaperäisiä ruokapaikkoja, tutkitaan nuorten suunnittelijoiden töitä tai ihaillaan Kalamajan uutta tarjontaa. Tallinnassa viettää helposti loman hyvän ruoan, juoman ja taiteen parissa."

Ninarose Maoz, freelance-toimittaja

5 syytä lähteä Tallinnaan

  1. Helppo, edullinen loma
  2. Lähellä
  3. Vanha tuttu, joka yllättää yhä uudelleen
  4. Ravintolakulttuuri
  5. Uudet, koko perheen museot

Vanhaakaupunkia voi ihailla näköalapaikoilta.
Vanhaakaupunkia voi ihailla näköalapaikoilta.

Näin perille ja muuta tärkeää infoa

  • Helsingistä Tallinnaan liikennöi moni laivayhtiö. Nopeimmillaan matka sujuu 100 minuutissa. Laivalippu alkaen 19 e/suunta.
  • Taksimatka satamasta keskustaan maksaa noin 6 euroa. Kävely keskustaan vie noin 30 minuuttia.
  • Vanhankaupungin alueella ja ydinkeskustassa liikkuu kätevästi kävellen. Kauemmaksi kannattaa ajaa bussilla.
  • Taksikyyti on halvempi kuin Suomessa. Aloitusmaksu on 2–5 euroa. Jokainen taksiyrittäjä hinnoittelee itse palvelunsa, hinnasto on kiinnitetty auton ikkunaan. Kysy hinta-arvio ennen kuin astut kyytiin ja seuraa, että kuski käynnistää mittarin.
  • Tallinnassa voi vuokrata Segwayn, kaksipyöräisen, moottoroidun kulkuvälineen. Sen kyydissä voi osallistua opastetulle kaupunki- tai rantakierrokselle. Pelin voi myös vuokrata omatoimiretkelle, tunti 30 e. Kahden tunnin kaupunkikierros 90 e. 
  • Tallink Card -matkustajakortilla pääsee maksutta katsomaan suosituimpia nähtävyyksiä, sillä matkustaa ilmaiseksi joukkoliikenteessä ja sillä saa alennuksia joihinkin kohteisiin. Kortin voi ostaa 1–3 vuorokaudeksi, hinta alkaen 31 e. Kortin voi hankkia satamasta tai matkailuneuvonnasta sekä hotelleista. 
  • Hanki Tallinnan design-kartta matkailu-infosta, Niguliste 2. Opas kertoo uusimmat ja mielenkiintoisimmat putiikit, galleriat ja ravintolat.

Segway-ajelu on hauska tapa tutustua Tallinnaan.
Segway-ajelu on hauska tapa tutustua Tallinnaan.

Tutustu tallinnalaiseen

Kansanluonne: Ei eroa merkittävästi suomalaisesta luonteesta. Rauhallinen ja luonnonläheinen.

Arvot: Isänmaallisuus. Virolaisten isänmaallisuus huipentuu laulujuhlissa, jotka järjestetään Tallinnan laulukentällä joka viides vuosi, seuraavan kerran heinäkuussa 2019.

Kehu tästä: Viron itsenäisyys palautui niin kutsutulla laulavalla vallankumouksella vuonna 1991, täysin verettömästi.

Tabu: Neuvostoliiton aikainen historia on vielä monelle tabu, eikä se toimi hyvänä keskustelun aloituksena.

Sosiaalinen pelisääntö: Teititteleminen on yleistä. Esimerkiksi koulussa oppilaat teitittelevät opettajia.

Juuri nyt: Viro on hoitanut hyvin taloutensa ja porskuttaa vauhdilla taantuvassa Euroopassa. Yritteliäisyys on arvossa, ja myös nuoret ovat innostuneita siitä.

Maiasmokk on Tallinnan vanhin kahvila.
Maiasmokk on Tallinnan vanhin kahvila.

Oho!

  • Tallinnan hintataso on noussut, silti esimerkiksi Kalamajan kaupunginosassa pääruuan saa yhä 6–7 eurolla.
  • Petipaikan, saunan ja porekylpyn voi saada keskustan hostellissa jopa 16 eurolla. 16eur.hostels.ee
  • Ennen tuloaan Helsinkiin Carl Ludvig Engel toimi Tallinnan kaupunginarkkitehtinä.
  • Viron väkiluku on vain 1,3 miljoonaa. Tallinnassa asukkaita on noin 400 000.
  • Virossa on käytössä tasavero, 20 prosenttia palkasta.
  • Naisten ja miesten välinen palkkaero on Virossa Euroopan suurin. Keskipalkka on hieman yli 1 000 euroa kuukaudessa, mutta palkkaerot voivat olla suuria.

Ensimmäistä kertaa Tallinnassa? Nämä on pakko kokea

1. Kadriorgin puisto

Kauniilla ilmalla lähde tallinnalaisten tapaan kävelylle kauniiseen puistoon. Nauti suihkulähteistä, taiteesta ja leivoksista. Puisto perustettiin 1700-luvulla palatsin maille, se on aina ollut avoin yleisölle. Palatsi toimii nykyään taidemuseona. kadriorupark.ee

Kadriorgin puisto on suosittu ajanviettopaikka varsinkin viikonloppuisin.
Kadriorgin puisto on suosittu ajanviettopaikka varsinkin viikonloppuisin.

2. Kahvila Maiasmokk

Kahvittelu kuuluu asiaan tässä kaupungissa. Ennen kahviloihin pukeuduttiin fiinisti, nyt uutta ovat boheemit paikat, joissa voi olla yhtä rennosti kuin omassa olohuoneessaan. Aloita kahvilakierros Tallinnan ensimmäisestä kahvilasta, vuonna 1864 avatusta Maiasmokkista. Osoite on Pikk tn 16.

3. Piritan ranta

Kuinka moni ajattelee Tallinnaa rantakaupunkina? Kesäkuumalla Piritan kaunis hiekkaranta viisi kilometriä keskustasta koilliseen on vilvoittava keidas.

4. Huippumuseot

  • Viru-hotellissa toimi aikoinaan Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n toimisto. Silloin kerroshoitajat kirjasivat hotellivieraan jokaisen liikkeen. KGB-museossa kuullaan mielenkiintoisia tarinoita ja näköala on upea 23. kerroksesta. Kesällä kierros kannattaa varata etukäteen, puh. +372 6 809 300. Viru Väljak 4. Pääsymaksu ja opastus, 10 e.
  • Lentosataman merimuseo sijaitsee 100 vuotta vanhoissa vesitasohangaareissa. Loppuvuoden 2017 museon valtaa uusi meripelastusta koskeva Mayday-näyttely. Laaja näyttely kertoo käytännönläheisesti meripelastuksen historiasta ja nykypäivästä. Kävijä saa tutustua aitoon pelastushelikopteriin ja muihin varusteisiin. Vesilennuki 6. Pääsylippu 14 e. 
  • Energian Oivalluskeskuksessa pääsee kokeilemaan, kuinka salamat syntyvät ja hiukset nousevat pystyyn, kun sähkö kulkee vartalon läpi. Hauskaa puuhaa koko perheelle. Põhja pst 29. Pääsylippu 9 e. 
  • Juomakulttuurin museossa vanhankaupungin Toompeanmäellä pääsee tutustumaan viininvalmistukseen Virossa. Lisäksi voi maistella elvytetyn Luscher & Matiesenin viinitilan tuotteita. Toom-Rüütli 10. Pääsylippu 3 e. 

Telliskiven F-Hoone-ravintolassa voi istua ikkunalaudalla ja lapset saavat lainata puukenkiä.
Telliskiven F-Hoone-ravintolassa voi istua ikkunalaudalla ja lapset saavat lainata puukenkiä.

Tallinnan ravintolat x 5

Keskiaikaistyyliset ravintolat vetävät edelleen väkeä, mutta kulinaristin Tallinna on muualla. Hyviä ruokapaikkoja löytyy joka nurkalta.

  1. Leib resto & aedLeipäravintola ja puutarha, pääruuat alkaen 12 e. Paikan juju on tuore leipä, hyvä lähiruoka sekä monipuolinen olut- ja viinilista. Intohimo käsityöolueen näkyy myös talon omassa oluessa. Uus 31. 
  2. UmamiLeipäravintolan omistajaparin uusi ravintola. Myös Umamissa käytetään virolaisia raaka-aineita, lisäksi myös valikoituja tuontituotteita. Kadaka tee 141. 
  3. MekkSavoy-hotellin alakerrassa sijaitsevan ravintolan keittiössä tehdään luovasti hyvää virolaista fine dine -ruokaa. Ainekset ovat pitkälti luomulaatua. Suur-Karja 17–19. 
  4. F-hooneKalamajan Telliskivessä voi syödä vaikka ikkunalaudalla. Rento tunnelma ja edulliset hinnat pitävät huolta siitä, että paikassa on aina väkeä ja iloinen puheensorina. Leikkinurkkaus lapsille. Telliskivi 60 A. 
  5. Vegan Restauran VJo pitkään kasvissyöjiä palvellut vegaaniravintola tarjoaa hyvää ja kauniisti aseteltua ruokaa kivassa miljöössä. Rataskaevu 12. 

Täältä löydät listan Viron 50 parhaasta ravintolasta.

Sisäpiirin vinkki: Vielä kolme hyvää ravintolaa

Vinkit antoi Peke Eloranta, joka on ravintoloitsija ja viinitilan omistaja, asuu Tallinnassa ja Muhun saarella.

1. Yksi lempipaikoistani on uusi, Välimeren ruokakulttuurista ammentava Kuldmokk . Ravintolan omistajilla ei ole pitkää alan kokemusta, mutta he vetävät talon täyteen ruokailijoita joka ilta. Falgi tee 3. 

2. Kirjailijoiden talossa, Harju 1, sijaitsee kulttipaikka, virolaista ruokaa ja ilmiömäistä palvelukulttuuria tarjoava pelkistetty Pegasus. Myös Pegasuksen omistajien uusi ravintola Rataskaevu 16 osoitteessa Rataskaevu 16 löi läpi saman tien.

3. Kesällä suuntaan usein Tallinnan vastarannalle Viimsiin. Rantaravintola Paatin terassilla voi ihailla Tallinnan siluettia ja nautiskella mahtavasta grillimenyystä. Rohuneeme tee 53, Viimsi. 

Suositun ravintola Pefasuksen leipätarjotin on runsas.
Suositun ravintola Pefasuksen leipätarjotin on runsas.

Tallinnan kahvilat x 6 

  1. Cafe Must Puudel. Hyvää ruokaa, hyvää musiikkia ja lisäksi hauska, värikäs retrosisustus. Kesällä sisäpiha on oiva taukopaikka. Müürivahe 20. Facebookissa Must Puudel.
  2. Chocolats de Pierre. Ihana suklaakahvila on ilahduttanut jo pitkään ihanilla leivoksillaan ja käsintehdyillä suklaakonvehdeillaan. Vene 6. Sisarkahvila Cafe Josephine sijaitsee saman kadun numerossa 16. Kirjailija Sofi Oksanen on kertonut Josephinen olevan hänen lempikahvilansa. 
  3. Komeet. Tv-kokki Anni Arron perustama kahvila tarjoilee kevyttä purtavaa ja suussa sulavia kakkuja. Kattoterassia koristavat veikeät aurinkovarjot. Estonia pst 9, Solaris-keskus.  
  4. Katharinenthal. Kaunein kahvittelumiljöö, Kadriorgin puisto, ympäröi ruokakirjailija Angeelika Kangin perustamaa kahvilaa. Nälän yllättäessä kahvilasta voi siirtyä sujuvasti ravintolan puolelle. A.Weizenbergi 22. 
  5. LevierKalamajan kaupunginosan uusimpia tulokkaita. Ihania kakkuja, joiden reseptit ovat Angeelika Kangin käsialaa. Vana-Kalamaja 21. 
  6. Butterfly. Kaupungin paras cocktail-baari sijaitsee vanhassakaupungissa. Listalla on pikkusyötävää ja pitkä valikoima hauskannimisiä cocktaileja, kuten Sex with ex ja Bitter babysitter. Vana-Viru 13. 

Kahvila Must Puudel leikittelee sisustuksella.
Kahvila Must Puudel leikittelee sisustuksella.

Sisäpiirin vinkki: Parhaat oluet Tallinnassa

Heikki Kähkönen olutasiantuntija, Baarimies Tallinnassa -oppaan kirjoittaja 

1. Monet Tallinnan gastropubit ja ravintolat tarjoavat laadukkaita oluita Virosta ja maailmalta. Virossa eletään nyt pienpanimo-oluiden vallankumousta. Uudet panimot ovat innovatiivisia. Myös vahvat baltialaistyyliset portterit ja imperial stoutit sekä paikallisesta rukiista tehdyt oluet ovat kiinnostavia. Suosikkini on Hopner-baari , joka voi brassailla 200 oluen valikoimallaan. Vanaturu kael 3.

2. Pudel Baar sijaitsee Kalamajan kaupunginosassa. Baarin britti-isäntä James Ramsden on käsityöoluiden edelläkävijä, joka aloitti Tallinnan olutbaaritrendin. Telliskivi 60 A.

3. Koht-baarin valikoimassa on 230 pullo-olutta. Täältä saa myös tuliaiset oluen ystäville. Lai 8, porttikäytävä.

Must Puudelin sinihomejuustojää'telön saa mustaherukkakastikkeella koristettuna.
Must Puudelin sinihomejuustojää'telön saa mustaherukkakastikkeella koristettuna.

Ostoksille!

Viron muoti on askeleen edellä Suomea. Kekseliästä ja rohkeaa suunnittelua arvostetaan ja siitä ollaan valmiita maksamaan.

1. Reval Denim Guild

Virolainen Reval Denim Guild -merkki perustettiin 2010. Farkkujen lisäksi paja suunnittelee laadukkaita denim-kankaisia takkeja ja hameita. Tyylikkääseen vanhankaupungin esittelytilaan kannattaa poiketa shoppailemaan tai ihailemaan vaatteita. Toom-Rüütli 10. 

2. Pillerkaar

Virolaista luonnonkosmetiikkaa voi ostaa esimerkiksi Solaris-kauppakeskuksen 1. kerroksessa, vanhankaupungin vierestä. Pillekaar on maan ensimmäinen luonnonkosmetiikkakauppa. Estonia pst 9. 

3. Nu Nordik

Neljän virolaisen suunnittelijan kauppa on Tallinnan ensimmäisiä design-kauppoja. Se myy nuorten suunnittelijoiden käyttö- ja koriste-esineitä sekä vaatteita, jotka mahtuvat mukaan matkalaukkuun. Vabaduse Väljak 8.

4. Tiina Talumees

Suositun virolaisen muotisuunnittelijan Tiina Talumeesen studiossa Rottermannissa voi ihastella sekä arkisia että haute couture -malliston luomuksia. Myös tilaustöitä. Rotermanni 5/ Roseni 10. 

5. Muotiliikkeitä

Rottermannin korttelissa lähellä satamaa kannattaa käydä ihastelemassa arkkitehtuurin lisäksi muotiliikkeiden tarjontaa. Kiinnostavia ovat esimerkiksi Sfäär, Reede ja Agan. Shoppailun jälkeen voi levähtää lähiravintolassa tai -kahvilassa, kuten Hetk, Basiilik ja Kaks kokka. Hetk-klubilla järjestetään bileitä aamuun saakka.

Sfäärissä voi ruokailla shoppailun lomassa.
Sfäärissä voi ruokailla shoppailun lomassa.

Neljä parasta näköalapaikkaa

Tallinna sijaitsee meren rannalla ja nousee Toompean kukkulaa kohden. Näköalapaikat kauniiseen kaupunkiin ovat tervetulleita.

  1. Tv-torni. Haluatko kahvia korkeimmalla paikalla? Tv-tornin moderni kahvila-ravintola sijaitsee 170 metrin korkeudessa. Näköalatasanteen reunalle pääsee kävelemään turvavaljaissa, porrasjuoksukisa joka huhtikuu. Kloostrimetsa tee 58. Hissilippu 11 e. 
  2. Heliumpallo. Koe Tallinna lintuperspektiivistä uuden heliumpallon kyydissä. Pallo nousee 120 metriin, ja koriin mahtuu kerrallaan 30 henkilöä. Säävaraus. Alkaen 20 e. Sadama. 
  3. Neitsyttorni. Vanhankaupungin 1300-luvun muureille pääsee jalan. Neidon tornin museo kertoo linnoituksen tarinan. Tornin kahvilassa pääsee nauttimaan leivonnaisten lisäksi näköalasta. Lossi plats 11. 
  4. Kirkontorni. Kiipeä 232 porrasta ja näet vanhakaupungin panoraamana. Vielä vuonna 1625 Olevisten kirkontorni oli maailman korkein, mutta salama lyhensi sitä. Nyt torni yltää 124 metriin. Lai 50. Lippu 2 e.

Neuvostoaikaan tv-torni oli harvoja paikkoja, joista kurkistaa vapauteen. Tornista näkee iltaisin Helsingin valot.
Neuvostoaikaan tv-torni oli harvoja paikkoja, joista kurkistaa vapauteen. Tornista näkee iltaisin Helsingin valot.

Kolme hotellia

Kallis: St Petersbourg

Tallinnan vanhin hotelli on myös kaupungin ylellisin. 1300-luvun rakennus on nähnyt monta aikakautta, uuden loiston se sai pari vuotta sitten. 2 hh alkaen 160 e.

Halpa: Marta

Yö parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsevassa yli satavuotiaassa puutalossa on kuin paluu mummolaan. 2 hh alkaen 35 e. Puh. +372 502 4050.

Yllättävä: Birgitta

Birgittalaisluostari Piritan kaupunginosassa tarjoaa rauhaa, hiljaisuutta ja yksinkertaista majoitusta luostarin pihapiirissä. 2 hh 58 e, sisältää aamiaisen.

Marta guesthouse tarjoaa ullakkohuoneen vaikka hääyöksi.
Marta guesthouse tarjoaa ullakkohuoneen vaikka hääyöksi.

Tee syrjähyppy!

15 kilometrin päässä Tallinnasta sijaitsee luonnonkaunis, merellinen keidas, Viimsi. Sen kalastajakylät ovat satoja vuosia vanhoja.

Viimsissä voi nautiskella hiekkadyyneistä ja tutustua rantakansojen historiasta kertovaan museoon. Viimsin ulkomuseon pihalla voi rapsuttaa kotieläimiä tai vaikkapa grillata omia eväitä. Viikonloppuisin museon markkinoilta voi hankkia paikallisia, kotitekoisia herkkuja.

Viimsissä toimii rantaravintola Paatin lisäksi pirttihenkinen Roots, joka järjestää muutaman kerran kuukaudessa lasten kokkauskursseja. Tallinnasta Viimsiin liikennöi bussi 1A.

Viimsi.
Viimsi.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 4/2015. Tietoja on päivitetty maaliskuussa 2017.

Kuittisen kylässä Aunuksen Karjalassa on lämpimänä kesäiltana jotain taianomaista, menneen maailman tunnelmaa. Ilmassa leijuu vieno saunanlämmityksen ja sireenien tuoksu.

Lähden tallustelemaan kyläraittia, jossa kaikki vastaantulijat huomioivat minut: tervehtivät karjalan kielellä tai venäjäksi, ja pysähtyvät juttelemaan. Paikalla on paljon kaupungista tulleita, kesälomaa viettäviä lapsenlapsia, vunukoita.

Kohtaamisen helppous rentouttaa turistinkin, ja alan hymyillä ja katsoa tapittaa kaikkia silmiin. Kylän värikkäät puutalot ovat syötävän suloisen näköisiä. Kaunis kesä ja iloiset ihmiset saavat puutarhat näyttämään paratiisilta, vaikka talvella näkymä on varmasti ankeampi.

Saavumme kylää halkovalle Megrera-joelle, jonka törmällä istuu ukko tupakilla. Helteisessä kesäillassa en voi vastustaa pikaista kastautumista. Uidessa tutustun kymmenvuotiaisiin tyttöihin, jotka haluavat harjoitella kanssani englannin puhumista.

Piipahdan pienessä kaupassa ostamassa Baltika-oluen. Samasta oven avauksesta kauppaan tuodaan tuoretta leipää puulaatikossa. Kuittisessa on muuten kolme ruokakauppaa, vaikka asukkaita ei ole kuin muutama sata.

Jatkamme matkaa ja näemme pariskunnan maalaavan vihreää taloa. Venäläinen poppi raikaa autostereoista. Svetlana Polupehova ja hänen miehensä Alik Ismi poseeraavat meille auliisti. Ylitän itseni sönkkäämällä 30 vuoden takaista kouluvenäjää. Eleitä vaan peliin, ja ymmärrys syntyy avoimuudella ja uteliaisuudella.

Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.
Svetlana Polupehova ja Alik Ismi maalaavat taloaan mahtavan vihreäksi.

Seuraavan talon pihalla Tatjana Arhipova pesee räsymattoja, ja miehensä Sergei Arhipov juttelee naapurin kanssa aitaan nojaten.  

Naapurin pihapiiri on räjäyttävän värikäs! Tamara Nemolotova on maalannut sadunomaisilla hahmoilla niin talonsa, saunansa kuin kanalansa. Vanha romu-Ladakin on koristemaalattu, ja piha on täynnä hassua kierrätystaidetta: muovisista vesikanistereista tehtyjä possuja, eläinhahmoiksi maalattuja tynnyreitä.

– Olen matematiikan opettaja, mutta sisälläni asuu pieni taiteilija, Tamara nauraa.

Olen saanut kutsun tulla syömään ja saunomaan Tamaralle. Hän on laittanut pöydän koreaksi.

Mummon lämmin kyly

Tamaran kyly eli sauna on tunnelmallinen, ja paljon isompi kuin suomalaissaunat. Hän on rakentanut pienen uima-altaankin kylyn eteen.

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen yöpyy Tamaran tuvassa. Vilvoitellessaan saunan terassilla hän kertoo jo lapsena Kerimäellä kuulleensa kotikylän vanhusten tarinoita rajantakaisen Karjalan laulumaista.

– Alue tuntui olevan lähellä mutta kaukana. Tutkailin pikkupoikana pieniä sahalaitareunaisia tsasounan kuvia, ja alkukipinä Karjala-innostukseen syttyi.

Kiinnostus ei ainakaan vähentynyt, kun Heikki opiskeli historiaa ja ryhtyi opettajaksi.

– Tulin Aunukseen ensimmäisen kerran 1997 seurakuntaryhmän mukana. Neukkutyylinen hotelli Olonia oli täysi, ja minulle alettiin etsiä kotimajoitusta.

Lopulta Heikin luo ajoi nuori poika Ladalla hirvittävää vauhtia. Vanha huivipäinen mummo istui etupenkillä.

– Minut tuotiin Kuittisiin, 16 kilometrin päähän kaupungista. Sauna oli lämpimänä, mummo tarjosi ruokaa ja mankeloiduissa lakanoissa vaivuin nopeasti uneen. Aamulla heräsin karjan kelloihin, ja tuli samanlainen tunne kuin lapsuudessa. Ikuinen rakkaus kylään syntyi tuolloin.

Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.
Kuittisen kylässä on kahdeksan vapaana kulkevaa lehmää.

Seurakunnan matkalla tehtiin paljon vapaaehtoistyötä, ja koteihin vietiin tarpeellista tavaraa kiukaista vaatteisiin.

– Olin usein järjestöjen ja seurakunnan matkoilla apuna, koska ne tekevät pyyteetöntä työtä. Veimme täällä kylällä tavaraa tarvitseville. Ne olivat avartavia matkoja, meitä oli yleensä pari kolme äijää kantoapuna. Yövyin aina perheissä ja pääsin sisään ihmisten elämään. Kontaktit ovat harventuneet, sillä väkeä on kuollut vanhemmasta päästä, mutta onneksi on vielä 2–3 kyläpaikkaa.

Avustustoimintakin on hiukan hiipunut, koska nykyisin rajan yli saa tuoda vain vähän tavaraa. Sallitut kilomäärät ovat todella alhaisia.

Hauskan illan jälkeen kävelemme valokuvaaja Karoliinan kanssa majapaikkaamme, Santeri, 77, ja Sandra, 81, Moltsinin kodin kammariin.

Suomalaiskoulun kasvatti

Havahdun aamulla Santerin ja Sandran ääniin tuvassa. He ovat nousseet aikaisin. Santeri keittää tsajua, Rizik-kissa leikkii pallolla ja vanhukset puhuvat keskenään pehmeää karjalan kieltä. On ihana rauha, kuin mummolassa lapsena. Huoneessani on gobeliini seinällä ja pitsiverhot ikkunassa.

Nousemme aamupuurolle, jonka painikkeena saamme Santerin tekemää mustikkahilloa. Hän on innokas marjastaja ja kotipuutarhuri. Sandran jalat ovat niin huonossa kunnossa, että hän ei metsään enää pääse.

Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.
Santeri toi Sandralle mustikkaiset tuliaiset metsäreissulta.

Santeri oli aikoinaan sovhoosissa kuorma-autonkuljettajana, Sandra kyläkoulun opettajana. Heidän kotinsa on vuonna 1965 sohvoosin työntekijöille rakennettu soma talo. Sisään tulee kylmä vesi, ja huussi ja kyly ovat pihalla.

– Olen asunut koko ikäni tässä kylässä, jossa suurin osa on karjalaisia perheitä. Kaupungin hulinaan en ole koskaan halunnut, Santeri toteaa.

Sandran ja Santerin pojat VolodjaValera ja Juri asuvat Aunuksessa, Petroskoissa ja Pietarissa. He käyvät kerran kuussa auttamassa. Pojat osaavat hyvin karjalaa, mutta neljä vunukkaa eivät enää puhu sitä, Santeri kertoo. Sandra kävi kolmanteen luokkaan asti suomalaista kansakoulua, kun suomalaiset miehittivät Itä-Karjalan. Koska kaikki puhuivat karjalaa, oli suomea helppo oppia.

– Opettajamme oli suomalainen Saimi, joka kutsui minut usein luokseen kylään. Hän meni naimisiin suomalaisen upseerin kanssa ja sai pojan Aunuksessa.

Joitain vuosia sitten Saimin poika kirjoitti paikallislehteemme, että muistaako kukaan suomalaisia opettajia. Kirjoitin, lähetin kuviakin ja poika kävikin täällä pari kertaa, Sandra muistelee.

– Noin 15 vuotta sitten täällä alkoi käydä tutkijoita kyselemässä suomalaissotilaiden lapsista ja karjalaisista lauluista. Viime vuosina kävijät ovat vähentyneet.

Moltsinit toteavat 1960–70-luvuilla kyläläisten elämän olleen mallillaan. Sovhoosissa oli kunnon palkat, ja ihmisillä alkoi olla varaa ostaa jääkaappeja ja pesukoneita.

Nyt ruoan hinta nousee joka viikko Krimin ja Ukrainan tilanteen takia.

Ladalla liikenteeseen

Santeri pyyhkii Ladastaan pölyt joka päivä ja ajaa auton aina talliin.

– Aloin jonottaa ensimmäistä Mosseani vuonna 1973. Sain sen kahden vuoden, kahden kuukauden ja 19 päivän odotuksen jälkeen. Se maksoi 5 023 ruplaa, ja ajoin sillä kuusi vuotta. Tällä Ladalla olen ajanut yhdeksän vuotta, hän toteaa ylpeänä.

Lähden Santerin, Heikin ja Karoliinan kanssa tutkimaan lähiseutuja.

Ensin rämmimme metsään katsomaan jatkosodan aikaista PSS-linjaa.

– Nämä taisteluasemat ja korsut rakennettiin jatkosodan aikana välillä Pisi–Saarimäki–Sammatus. Mutta niistä jouduttiin luopumaan melko nopeasti, koska puna-armeijan suurhyökkäys eteni Karjalan kannaksella Valkeasaaressa kesäkuussa 1944, Heikki kertoo.

Nyt luonto on vallannut linjan ja maasto on upeaa mustikkametsää. Santeri kertoo täällä asuneen paljon suomalaisia sotilaita sodan aikana.

– Me lapset kuljimme metsässä, ja sotilaat kutsuivat meidät syömään ja antoivat kotiin vietävääkin.

Jatkamme Sammatuksen kylään, jossa asuu pari perhettä talvella, kesällä 40 ihmistä. Käymme koputtelemassa Santerin ystävän Valerin ovea, mutta hän lienee mustikassa.

Sammatuksessa on kylän hautausmaa, vanhoja suomalaisten rakentamia bunkkereita ja sotamuistomerkkinä tankki. Paikalla käytiin juhannuksena 1944 kova taistelu.

– Täällä opeteltiin 1940-luvulla uutta valutekniikkaa, jota sitten käytettiin Salpalinjan rakentamisessa, Heikki kertoo.

Santeri puolestaan kertoo tarinan pysähtyessämme vanhan talon eteen. Talossa asui aikoinaan Anni, joka sai sota-aikana lapsen suomalaisen miehen kanssa.

– Mies tuli vuonna 1991 etsimään poikaansa. Anni ohjasi hänen pojan luo, mutta tämä oli sammunut humalaansa eivätkä he siis edes tavanneet. Venäläinen kohtalo, tuumii Santeri, joka ei ole viinamäen miehiä lainkaan.

Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.
Aunuksen musiikkifestivaalien näyttämönä toimii kaunis kylämiljöö.

Karjala elää praasniekassa 

Seuraavana päivänä matkaamme Suuren Selän kylään, jossa vietetään Iljan päivän praasniekkaa 2.8. Kylämiljöö 1800-luvun hirsitaloineen on ainutlaatuisen kaunis.

– Iljan päivä on puoliksi kesää, puoliksi syksyä. Yleensä nostan silloin perunat. Juhlia vietetään eri kylissä eri viikonloppuina, Santeri selittää.

Aunuksen musiikkifestivaalit on järjestetty jo viitenä kesänä. Kuoroja, esiintyjiä ja soittajia tulee niin Suomesta kuin Aunuksen alueelta. Konserttiareena on aurinkoinen pihapiiri. On yksi kesän kuumimpia päiviä, lähes 30 astetta.

Karjalainen kansanmusiikki sopii kyliin kuin nenä päähän. Karjalan tasavallassa festivaalia koordinoi Intra-säätiö, Suomen puolella Pohjanmaa-Karjala ry.

– Tapahtumat on hajautettu kyliin, missä karjalaa puhuvat ihmiset elävät. Konserttien juonnot ja esitykset ovat karjalaksi. Tämä on tietoinen valinta, vaikka yleisössä on paljon suomalaisia ja venäjänkielisiä. Karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin kohottaminen on yksi festivaalin tavoitteita, kertoo vaasalainen puuhamies Antti Koski

Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.
Sisarukset Vera ja Nadesda kastelevat pientä sipulipeltoaan kevätillassa.

Kulkurin valssi suomeksi 

Viimeisenä iltana ajamme pöliseviä hiekkateitä pitkin Kuujärven Paloniemen kylään. Sen kauneudesta runoilija Yrjö Jylhä loihti sanailemaan: Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu, Kuujärven rannoilla karsikkopuu, pilviä päin kuvastuu.

Kylä kylpee ilta-auringossa. Siellä ei asu enää yhtään vakituista asukasta. Mutta kesällä se herää henkiin, kun pietarilaiset ja petroskoilaiset saapuvat kesänviettoon.

Sisarukset Vera Petuhova ja Nadesda Piskunova kastelevat pientä sipulipeltoa ja ryhdymme heidän kanssaan juttusille. Kun he kuulevat meidän olevan Suomesta, he alkavat huutaa naapurin rouvaa paikalle. Hän osaa kuulemma suomea, koska kävi suomalaista kansakoulua.

Lilja Semjonovna, 85, köpöttelee pihalle ja istuu penkille Anastasia Tsevtkovan, 86, viereen. Lilja kertoo asuvansa Petroskoissa, mutta viettää kesää lapsuudenkodissaan sukulaisten kanssa. Vera ja Nadesda yllyttävät Liljaa puhumaan suomea. Hyväntuulinen mummo sanoo nauraen venäjäksi, että ei hän enää muista mitään.

Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.
Anastasia Tsevtkova, 86, ja Lilja Semjonovna, 85, asuvat Petroskoissa, mutta viettävät kesää Kuujärven kylässä.

Mutta yhtäkkiä hän puhkeaa laulamaan Kulkurin valssin suomeksi. 

Hetkessä on jotain pysäyttävää, ja me kaikki hiljennymme kuuntelemaan. Lopulta yhdymme mukaan, kun Lilja unohtaa joitain sanoja. Lilja ei ole puhunut suomea 70 vuoteen.

Tästä ihmeellisestä ja koskettavasta tapaamisesta innostuneena yritämme saada Liljan laulun videolle. Vera ja Nadesda eivät malta olla hiljaa, vaan maanittelevat mummoa. Nauramme kaikki tilanteelle, ja lopulta laulamme kaikki yhdessä Miljoona ruusua, he venäjäksi ja me suomeksi. 

Tämä kohtaaminen kruunasi koko matkan. Ja minä päätin mennä työväenopistolle parantelemaan venäjän taitojani.

Kun seuraavana aamuna olemme lähdössä Moltsineilta pois kohti Suomea, kehottaa Sandra kaikkia istumaan hetkeksi paikalleen.

– Niin mieli rauhoittuu tulevaan, kohtaamaan uutta. Tämä on karjalainen tapa, hän sanoo ja halaa meitä läksiäisiksi.

Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.
Kuittisen kylä kukoistaa kesällä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 9/2015.

Upea luonto, kauniita rakennuksia, herkullista ruokaa sekä paljon tapahtumia ja mukavia ihmisiä. Sellainen on Ahvenanmaa!

Käringsundin vanha kalasatama Eckerössä on kuin ahvenanmaalainen postikortti: kauniita harmaita ja punamultaisia venevajoja meren äärellä, aurinko paistaa ja lokit kirkuvat. Tässä idyllissä kuvattiin Astrid Lindgrenin Saariston lapsia 1960-luvulla.

Andreas Sjöblom herkuttelee Amandan, 5, ja Antonin, 2, kanssa jäätelöllä Gastropub Bodeganin terassilla.

– Asun lähellä ja piipahdan täällä usein fiilistelemässä meritunnelmaa. Ruokakin on hyvää, Andreas kehuu.

Eckerön kunta on manner-Ahvenanmaan läntisin paikka, ja siellä käy paljon ruotsalaisturisteja. Matka Grisslehamniin kestää vain pari tuntia. Toinen syy on aurinko: Eckerö on yksi Pohjoismaiden aurinkoisimpia paikkoja aurinkotunneissa mitattuna! Ei ihme, että kunnassa on peräti viisi leirintäaluetta.

Lue myös: Ahvenanmaa on käsityöfriikin unelmakohde

Kalliolla kävelevä ruotsalaispariskunta Inger Dolk ja Lars-Ove Andersson on viettänyt jo 12 kesää Ahvenanmaalla.

– Asuntovaunullamme on vuosipaikka Alebon leirintäalueella. Meillä on myös kanootit ja polkupyörät ja liikumme paljon luonnossa. Täällä on kaunista ja mukavaa, he toteavat.

Vanhan Venäjän läntisin piste

Vuonna 1828 rakennettu Eckerön posti- ja tullitalo on mahtipontisen komea pytinki meren rannalla. Silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitä, kun rakennettiin Venäjän läntisintä raja-asemaa autonomian ajalla.

Rakennus on tärkeä osa ahvenanmaalaista kulttuuriperintöä, sillä vanha postitie kulki vuodesta 1638 lähtien Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Pietariin. Ahvenanmaalaiset talonpojat vastasivat postin ja matkustajien kuljetuksesta meren yli. Nykyisin järjestetään joka kesä Eckerön ja Ruotsin Grisslehamnin välillä Postisoutukilpailu.

Herkkuhetki Eckerössä

Tessa Nordlund pyörittää tyttärensä Celindan ja hänen ystävänsä Fridan kanssa tyylikästä kahvila-ravintola Tsarevnaa Postitalon sivurakennuksessa. Vitriinissä on ihania kotitekoisia leivonnaisia.  

– Meillä on aina kaksi päivän lounasta ja kolme lista-annosta. Esimerkiksi tänään lounaana on kalaa Wallenbergin tapaan ja lammasmurekepihvit, Tessa kertoo.

Äiti ja tytär ovat aina haaveilleet kahvilasta. Koko perhe tsemppaa mukana: 15-vuotias pikkuveli Leonard on innokas kalastaja.

– Tämän päivän Wallenbergin ainekset tulivat häneltä, Celinda nauraa.

"Rakastan Ahvenanmaan rauhaa, luontoa ja turvallisuutta."

Tsarevnan naapurissa on pieni suklaapuoti, jossa Mercedes Urbano-Winquist valmistaa suussasulavia suklaakonvehteja. Mercedes muutti Venezuealasta 10 vuotta sitten Ahvenanmaalle rakkauden perässä.

– Työskentelin Suomen suurlähetystössä Caracasissa, kun Peter Winquist tuli sinne keraamikkoryhmän kanssa. Huolehdin heistä, ja siitä se lähti pikku hiljaa. Venezuelasta kaipaan perhettä, tuoksuja, värejä ja intensiivistä taivaan sineä. Mutta rakastan Ahvenanmaan rauhaa, luontoa ja turvallisuutta, Mercedes toteaa.  

Degersandin kultaiset hiekat

Degersandin leirintäalueella on tyylikkäitä mökkejä, upea hiekkaranta ja hyvää ruokaa tarjoava ravintola. Rantasaunan löylyhuoneen seinä on lasia, ja siitä avautuu upea näkymä Ahvenanmerelle. Voisin leiriytyä heti tänne!   

Saksalaiset Stefanie Albert ja Gerhard Blanke ovat nostaneet aurinkotuolit rannalle asuntoautonsa eteen. He ovat viihtyneet jo kaksi viikkoa ja viipyvät vielä viikon.

– Kävin Ahvenanmaalla viimeksi 30 vuotta sitten. Nyt luimme Tove Janssonin Sommarbuchin, joka kertoo kesänvietosta Suomenlahden saarella. Innostuimme lähtemään, ja onhan tämä kuin pieni paratiisi. Olemme myös pyöräilleet ympäri saarta. Ensi kesänä autoilemme Islantiin. Asuntoauton kuljetus laivalla Tanskasta maksaa 1500 euroa, mutta vuokraaminen siellä maksaisi 5000 euroa, Gerhard kertoo.

Sturen puulaatikot ja Evan kahvipannut

Annelundin tila Hammarlandissa on varmaan Oolannin originellein puutarha. Emäntä Annette Häger-Ahlström hoitaa lampaita ja yrttitarhaa. Hän järjestää myös yrttikursseja ja puutarhaan tutustumiskierroksia ryhmille. Aviomies Sture Ahlström on tuhattaituri ja käsityöläinen, joka on rakentanut romusta tilalle monia hauskoja rakennuksia ja esineitä.  

Sture valmistaa kuusipuusta hienoja 30-luvun tyylisiä puulaatikoita. Hän tekee ne alusta pitäen: sahaa, liimaa, hioo, maalaa, sekoittaa värit ja tekee sapluunat.

– Näitä tehtiin 1960-luvulle asti, sitten muovi jyräsi markkinat. Muovi menee rikki, mutta puulaatikon voi korjata. Se sopii niin veneeseen, pyörän päälle, verstaaseen kuin keittiöönkin.

Laatikoiden tekstit Sture ideoi 1930-luvun sanomalehtien mainoksista, museoista ja netistä. Kolmen vartin eli 3/4-laatikko on suosituin. Se maksaa 38 euroa. Sture tekee laatikoita neljää kokoa. Minun mukaani lähtee laatikko, jossa on Dunlop-teksti, vanha irlantilaisen räätälin mainos.

Pian on pakko pysähtyä pihakirppikselle, sillä puutarha on täynnä kahvipannuja! Retroesineitä on myynnissä vanhassa asuntovaunussa ja aitassa, jonka vintillä on lastenvaunu - ja nukenvaunumuseo. Vanhaan maakellariin Eva ja Peter Gustafsson suunnittelevat kahvilaa.

– Tämä on hauska harrastus meille. Ostan paljon tavaraa ruotsalaisista huutokaupoista. Aluksi minulla oli 240 kahvipannua, mutta paljon olen jo myynytkin niitä kolmen euron hintaan. Aukioloajat selviävät netistä, mutta jos olemme kotona, voi tulla muulloinkin.

Verevä Maarianhamina

Maarianhamina on kompakti saaristolaiskaupunki, joka on vilkkaampi ja kaupunkimaisempi kuin vastaavan kokoiset 11 000 asukkaan paikat manner-Suomessa. Kävelykatu Torggatanilla on paljon kauppoja ja kiinnostavia ravintoloita.  

Maarianhamina on kapealla niemellä, jonka kummallakin puolella on satama, Väster- ja Österhamn. Satamasta toiseen on vain noin kilometri. Länsisatamassa on museolaiva Pommern, yli satavuotias nelimastoinen parkki. Itäpuolella on perinteisiä purjealuksia ja vanhoja puulaivoja sekä merikortteli. Siellä on kesäisin paljon tapahtumia.  

Käsityökahvila ja puutarha

Stickstugan on supersöpö kahvila- ja käsityöpuoti viisi kilometriä Maarianhaminasta etelään, Järsön saarella. Upeassa puutarhassa on ruosteisia esineitä Singeristä polkupyörään ja mahtavan runsas kukkameri. Tämä on nähtävä!

Emäntä Lotta Gustafsson jakaa aikansa neulomisen, leipomisen ja puutarhahoidon kesken.

– Tämä on mukavaa työtä, sillä voin vaihtaa leipomisesta puutarhatöihin ja kutomiseen. Kahvilassakin neulon, kudon jos ei ole asiakkaita. Talvisin värjään villalankoja keittiössä.

Lue täältä lisää Lotta Gustafssonin kahvilasta.

Sokerina pohjalla teemme vielä ilta-auringossa merimatka saaristoon. Idyllinen Degerbyn kylä Föglön saaressa on helppo kohde, sillä laivamatka Lumparlandista kestää vain 25 minuuttia eikä maksa jalankulkijoille mitään.

Viikonloppuna 5.–6.9. kymmenet taiteilijat avaavat työhuoneidensa ovet matkailijoille. 19.-20.9. taas on Skördefest, jolloin noin 40 maatilaa avaa ovensa vierailijoille.

Maarianhaminalainen Hannele Ögård-Forsman suosittelee:

  1. Notvikin tornilta aukeaa upea ahvenanmaalainen saaristomaisema. Se on Bomarsundissa, noin 40 km Maarianhaminasta. Linnoitus on aikoinaan ollut valtava. Lähellä on myös Kastelholman linna ja mukava ravintola Smakbyn.
  2. Maarianhaminassa kahvila Iwassa on aina tarjolla herkullinen päivän kalakeitto. Perinteinen Ahvenanmaan pannukakku kannattaa nauttia tunnelmallisessa Bagarstugan-kahvilassa.
  3. Judys keramik on kiinnostava keramiikkapaja ja myymälä vanhassa teurastamossa Gölbyssä. Siellä on myös kahvila.

Suomessa on kuusi yleistä naturistirantaa. Alasti voi olla muuallakin, kunhan se ei häiritse toisia. 

Rajaton rusketus, tuulen kosketus iholla, kaukana kiristävät vaatteet – nakuna on hyvä olla.

Suomalainen lainsäädäntö on alastomuuden suhteen salliva. Alasti saa olla kaikkialla, kunhan siiten ei liity häiritsevää käytöstä. Toisten huomioiminen on kuitenkin kohteiliasta. Alastomuutta on syytä välttää paikoissa, jossa se voi ulkopuolisia häiritä. Se ei paljon vaadi.

– Rannalla kietaistaan pyyhe vyötäisille, kun poiketaan kahvilassa, kertoo Osmo Heinonen Luonnonmukaiset-naturistijärjestöstä.

Naturistien kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu myös peflettipakko. Peflettiä kannetaan mukana kaikkialla, ja se heitetään pyllyn alle aina, kun istutaan tuolille. 

Kuva Teemu Kuusimurto
Kuva Teemu Kuusimurto

Valtaosa nakuilusta tapahtuu yksityisalueilla. Ilkosillaan olo kun kuuluu suomalaiseen mökkielämään sangen yleisesti. Naturistirantoja maastamme löytyy kuusi. Osa on rajattu vain alastomana liikkuville, osa taas on sekarantoja, joissa uimapuvulliset ja -puvuttomat loikoilevat rinnakkain.

Huomaavaisuus on rannallakin valttia. Kuvaamista naturistirannoilla on syytä välttää. Kännykkäkameroiden aikana kuvien ottamista mahdotonta kontrolloida.

– Hyviin tapoihin kuuluu, että ainakaan kuvia ei ulkopuolisille näytetä, muistuttaa Heinonen.

Hangon Tulliranta

Suomen tuorein naturistiranta avattiin pari vuotta sitten upealla paikalla Hankoniemen hiekkadyyneille. Hangon matala ranta tuo mieleen Yyterin ja se sopii hyvin myös lapsille. Naturisteille varattu alue on yleisen uimarannan päässä. Tullirannalla on kuitenkin niin paljon mittaa, että yhteiselo sujuu sopuisasti. Erityiskiitoksen Hanko ansaitsee upeasta merimaisemastaan.

Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS
Auringonottoa Helsingin Pihlajasaaren naturistirannalla. Kuva Eva Persson/HS

Helsingin Pihlajasaari

Pihljasaari on lyhyen lauttamatkan päässä Helsingin Kaivopuistosta. Saarella on useita uimarantoja, joista eteläpään ranta on aidoin rajattu naturistien käyttöön. Pihlajasaari on hyvin suosittu kohde, joten kauniilla ilmalla rannalla on paljon porukkaa. Myös yhteysaluksella voi olla täyttä. Saarella on kahviloita ja kioskeja, mutta naturistirannalla on tyytyminen omiin eväisiin, ellei ole valmis pukeutumaan kahvilareissun ajaksi. 

Helsingin Seurasaari

Seurasaaren ulkomuseon kupeessa sijaitseva nakuranta on alueen tyyliin sopivan perinteinen. 1900-luvun alussa rakennetussa uimalassa on aidoin erotettu naisten ja miesten puolet. Jaottelusta huolimatta – tai juuri sen takia – Seurasaarikin on suosittu auringonottopaikka. Lähelle rantaa pääsee bussilla Helsingin keskustasta.

Inkoon Kopparnäs

Kauniiden rantakallioiden koristama Kopparnäsin ulkoilualue on kaikkien ulkoilijoiden käytössä. Alastomat ja vaatetut ihmiset liikkuvat alueella siis sulassa sovussa. Se luonnollisesti edellyttää asiallista käytöstä kaikilta osapuolilta. Mereen viettävät silokalliot tarjoavat ainutkertaisen hienon mahdollisuuden auringonottoon.

Porin Yyteri

Suomen kuuluisin uimaranta tunnetaan etenkin upeista hiekkadyyneistään ja matalasta rantavedestään. Naturisteille varattu alue on sijaitsee yleisen uimarannan eteläpuolella. Naturistirannalla ei ole omia palveluita, mutta uimapukupuolelta löytyy niin kahvila kuin kioskikin. Aivan Yyterin rannan vieressä on hotelli ja leirintäalue, joten yöpymismahdollisuudet ovat erinomaiset.

Turun Ruissalo

Ruissalon epävirallinen naturistiranta on pieni, mutta sille mahtuu silti hiekkauimarantakin. Alue on hiukan syrjässä, leirintäalueen kupeessa. Toisaalta Ruissalon luonto ja maisemat tarjoavat unohtumatonta silmäniloa. Rannalla ei ole minkäänlaisia palveluita, joten omat eväät on syytä varata mukaan.

Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
Turun Ruissalon naturistirannalta avautuu Airisto. Kuva Vesa-Matti Väärä/HS
Montellin maja Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kuva Tea Karvinen

Yhä useampi haluaa lomailla kuin Robinson Crusoe, kaukana arjen hälinästä ja modernista teknologista. Suomalaisille muoti tarjoaa mahdollisuuden lisätä matkailutuloja. Nyt vanhalla mökinrähjälläkin voi tehdä tiliä.  

Yltäkylläisyyden keskeltä ja infoähkyn kourista on välillä päästävä pois. Robinson Crusoen maailmaan voi paeta esimerkiksi Kroatiassa, missä vanhat kalastajien kiviseinäiset mökit tarjoavat pakopaikan arjesta. Pesuvesi tulee sadevesisäiliöstä, sähkö aurinkopaneelista eikä autoteistä ole tietoakaan.

Ihan kuin mikä tahansa suomalainen kesämökki. 

Maailmanlaajuinen ilmiö

Maailman suurimmilla matkamessuilla Berliinissä listattiin nousevaksi trendiksi rauha ja vetäytyminen.

– Tämä tukee myös seikkailumatkailun kysynnän kasvamista. Sekä seikkailumatkailu että selviytyminen askeettisissa olosuhteissa lisäävät suosiotaan, kertoo matkailun lehtori Heidi Kaihua Lapin ammattikorkeakoulun Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta
Vuokrattava majakka pikkuruisella Hostin saarella Visin kylän edustalla. Kuva Outi Pyhäranta

Matkailijat hakevat autenttisuutta, askeettisuutta ja seikkailua. Seikkaillessaan nykyajan Robinson Crusoet haluavat oppia tuntemaan eri kulttuureja ja uusia alueita.

– Halu oppia matkailun kautta kasvaa jatkuvasti. Selviytyminen luonnossa sekä ruuan hankkiminen ja valmistaminen ainakin osittain itse on oivallinen tapa oppia ja ylittää itsensä, toteaa Kaihua.

Suomen valttikortit

Jos robinsonismi onnistuu tiheästi asutussa Etelä-Euroopassa, on Suomessa siihen ainutkertaiset olosuhteet. Vuodenaikamme antavat seikkailuun lisäsäväyksen: jos matkailija palaa toisena vuodenaikana, on kokemus täysin erilainen.

Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta
Hiljentymishetk Kosevan autiotuvalla Tiilikkajärven kansallispuistossa. Kuva Outi Pyhäranta

– Turvallisuushakuisuus on megatrendi. Vaikka ihmiset haluavat seikkailla, he tahtovat tehdä sen turvallisesti. Tämä on yksi syy, miksi seikkailumatkailulla on kysyntää myös Suomessa.

Uusi tapa tienata

Isoissa kaupungeissa erilaiset kotimajoitusvaihtoehdot lisääntyvät koko ajan. Esimerkiksi Helsingissä AirBnB-majapaikkoja on jo tuhansia. Tällainen jakamistalous voisi olla tapa, jolla Suomessa pystytään vastaamaan Robinson Crusoe -majapaikkojen kysyntään. Rauhallisia ja askeettisia mökkejähän suomalaisilta löytyy niin erämaasta kuin lähempää asutuskeskuksiakin. 

Vertailun vuoksi: yö askeettisessa kroatialaisessa mökissä maksaa helposti yli satasen. Syrjäisellä rähjämökillä voisi Suomessakin tehdä vuoden mittaan hyvän tilin.

3 x Robinson-loma Suomessa

Matkailualan asiantuntija Heidi Kaihua valitsi kolme kiinnostavaa kotimaan kohdetta Robinson-lomalle.

  1. Itse lähtisin mielelläni kokeilemaan selviytymistä puurajan yläpuolelle, jylhään maisemaan, rautuja kuhisevan tunturijärven tuntumaan.
  2. Lukuisissa järvissämme on mielenkiintoisia, kodikkaita pieniä saaria, joissa varmasti viihtyisi luonnonantimia hyödyntäen.
  3. Olisi myös kiinnostavaa päästä maatilalle osallistumaan maatilan toimintaan. Tämä on nouseva trendi maatilamatkailussa, asiakkaille ei enää riitä pelkkä lehmien ja lampaiden rapsuttelu ja vaan halutaan kokea ja oppia enemmän.