Viisi suomalaista naista lähti keramiikkakursille Keski-Italiaan. Mitä heidän opettajansa heiltä odotti?

Keskiaikainen Villamagnan kylä sijaitsee Keski-Italiassa kukkulalla, jonka rinteitä peittävät viiniköynnökset ja oliivilehdot. Turistit ovat siellä harvinaisuus. 

Sinne suomalaisnaisten joukko kuitenkin matkusti. Liisa, Ritva, Sisko, Suoma ja Marjatta viettivät viikon kylässä. He matkustivat Villamagnaan osallistuakseen paikallisen keramiikkataiteilija Giuseppe Liberatin keramiikkakurssille. Naisryhmä oli pajan ensimmäinen ulkomaalaisista osallistujista koostuva kurssi. 

– Opin yllättävän paljon. Mielelläni olisin jatkanut pidempäänkin, koska viikossa ei ehtinyt tehdä kaikkea. Keskiaikainen kyläympäristö vuorineen virittivät luovuuteen, pohtii Ritva Poikela.

Marjatta (oikealla) ja Ritva keskittyvät työhön. Giuseppe Liberatin tytär Marta neuvoo.
Marjatta (oikealla) ja Ritva keskittyvät työhön. Giuseppe Liberatin tytär Marta neuvoo.

Giuseppe Liberati on syntyperäinen villamagnalainen. Hän perusti oman työpajan valmistuttuaan Chietin taideakatemiasta 1985. Mies aloitti perinteisen talouskeramiikan tekijänä, mutta laajensi pian muihin keramiikkatöihin.

– Ei tarvitse hylätä perinteitä, vaikka siirtyykin uusille urille ja haluaa jättää jälkensä aikaan, jossa elämme, Liberati sanoo.

Moderniin keramiikkaan siirtynyt Liberati on saanut lukuisia taidepalkintoja ja hänellä on ollut näyttelyitä sekä eri puolilla Italiassa että naapurimaissa. Hänen intohimonsa on kokeilla uutta: erilaisia värejä, uusia aineita, erilaisia polttotekniikoita.

Liberatia inspiroi luonto ja hän on huolissaan tavasta, jolla ihminen tuhoaa tätä planeettaa. Töissään Liberati tuntee voivansa ilmaista sisintään ja näkemyksiään. Hän kertoo kokevansa onnistumista, jos hän pystyy välittämään ajatuksensa taideteoksen kautta katsojalle.

– Silloin en ole tehnyt vain yksinkertaista keramiikkaa.

Suomalaisten keramiikkakurssilaisten töitä.
Suomalaisten keramiikkakurssilaisten töitä.

Entä miten Giuseppe Liberati neuvoo keramiikkakurssista tai muista taideharrastuksista haaveilevia?

  1. Sinulla tulisi olla kärsivällisyyttä katsoa, havainnoida ja kuunnella.
  2. Ole valmis löytämään jotain uutta itsestäsi.
  3. Haluan oppilaiden hoksaavan, että käsityön tekeminen vaatii ensijaisesti päätä ja sen jälkeen käsiä.
  4. Toivon, että jokainen saa mahdollisuuden kokea, kuinka on onnistunut luomaan jotain tyhjästä. 

Lue suomalaisnaisten matkakertomus ET-lehden numerosta 20/2016. 

Umpihankihiihdon helmikuiset MM-kisat Pudasjärvellä ovat kaksipäiväinen tapahtuma, jossa otetaan hiihtäjästä mittaa. ET:n toimittaja kokeili lajia ensi kertaa juuri maailmanmestaruustasolla. Kokemus oli ikimuistoinen.

Hiki valuu ja kampean itseäni ylös lumihangesta.

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Ajattelin lähteä viikonlopuksi rentouttavaan retkeilytapahtumaan. Lauantai ei ole ehtinyt puoleen päivään, kun aamun voimat ja viikonlopun virtaset on hukattu.

Olen pudonnut kerran elämässäni jäihin repun kanssa ja kiskonut itseni naskaleilla takaisin jääkannelle. Se ei ollut ihan helppoa. Umpihangesta nouseminen lähes kolmemetriset sukset jalassa ja 11-kiloinen rinkka selässä on paljon hankalampaa. Tekee mieli luovuttaa.

Soitellen sotaan

Kaikki alkoi siitä, kun sain tarjouksen tehdä jutun umpihankihiihdon MM-kisoista Pudasjärveltä. Järjestäjä lupasi kuulemma moottorikelkkakierroksen tapahtumapaikoille.

Vastasin ennen kuin ehdin ajatella: ”Mikä ettei, mutta voisinkohan hiihtää jonkun joukkueen mukana?”

Ja niin löydän itseni Pikku-Syötteen hotellihuoneen kuhmuraiselta lisävuoteelta helmikuisena perjantai-iltana. Viereisissä sängyissä joukkuetoverit Marko Suutari, 47, ja Markku Talka, 58, puhuvat asiantuntevasti umpihankihiihdosta ja tekevät viimeisiä hienosäätöjä taktiikkaan, voiteluun ja varusteluun.

ET:n toimittaja Heimo Hatakka (vas.) pääsi osallistumaan umpihankihiihdon MM-kisoihin Takamaan toivot -joukkueessa, johon kuuluvat Taisto Tuomivaara (toinen vas..), Marko Suutari ja Markku Talka.
ET:n toimittaja Heimo Hatakka (vas.) pääsi osallistumaan umpihankihiihdon MM-kisoihin Takamaan toivot -joukkueessa, johon kuuluvat Taisto Tuomivaara (toinen vas..), Marko Suutari ja Markku Talka.

Markku on osallistunut umpihankihiihdon MM-kisoihin 16 kertaa, kun kisat on järjestetty 17 kertaa. Markolle kisat ovat viidennet.

Marko hoitaa työkseen Taipalsaarella Maitosuutari-yritystä, jolla on kuutisenkymmentä lypsävää ja sen ohessa majoitustoimintaa. 15-tuntisten työpäivien lomassa tulee kuulemma hiihdeltyä ja pidettyä Taipalsaaren Kisan latuja auki latukoneella. Nuorempana Marko harjoitteli tosissaan jopa mäkihyppyä, kun isä veisteli suksia ja kannusti laskemaan vähän hurjemmatkin mäet.

Myös Markku on elänyt maasta, karjasta ja metsätöistä. Vapaa-aikansa hän viettää eräretkillä, maratoneilla, polkupyörän selässä ja kajakissa.

Joukkueen seniori Taisto Tuomivaara, 65, saapuu aamusella Posiolta. Hän on hiihtänyt kaikki umpihankikisat. Hiihdon lisäksi menestystä on tullut pöllinparkkuussa, jonka maailmanmestaruudesta kisataan kesäisin Kalle Päätalon kotikylässä Taivalkosken Jokijärvellä. Tehtävä on vetäistä parkkuuraudalla pöllejä puhtaiksi. Taisto on lajin maailmanmestari.

Jos nämä kolme sisupussia pudottaisi ikkunoiden takaa aukeaville Syötteen soille, kuukaudessa olisi pelto raivattu, tupa pystyssä ja sukset veisteltyinä.

Kynämies, joka on vältellyt puolet elämästään ylimääräistä hikoilua, on kovassa seurassa. Hän nukkuu ohuesti ja miettii, mihin on tullut lupauduttua.

Sen verran hullu idea

Kaikki lähtee ideasta, niin tämäkin tapahtuma.

Helsinkiläinen kustantaja Heikki Haavikko on ollut pienestä pitäen innokas erämies. Parikymmentä vuotta sitten hän hiihteli metsäsuksilla Iso-Syötteellä ja ihmetteli, kun ketään muita umpihangessa hiihtelijöitä ei tullut vastaan, vaikka soinen maasto oli kuin tehty metsäsuksilla hiihtelyyn.

Haavikko alkoi pohtia, voisikohan talvivaeltajille järjestää jonkin viikonlopputapahtuman, ehkä jopa kisat.

Helsinkiin palattuaan hän otti yhteyttä Pudasjärven urheiluihmisiin ja liikuntapäättäjiin. Hänet kutsuttiin esittelemään ideansa.

– Pöydän vastapuolella istui viisi vakavaa miestä. Lopuksi he totesivat, että idea on sen verran hullu, että sitä pitää yrittää.

Kilpailun kestoksi päätettiin kaksi päivää, joiden välissä kisailijat yöpyisivät luonnossa omine varusteineen. Tavoite oli päästä eräretken tunnelmaan ja ottaa siinä sivussa mittaa itsestään ja muista vaeltajista.

Pakkanen pelottaa eniten

Parin lehti-ilmoituksen avulla tapahtuma keräsi heti ensimmäisenä vuonna 125 osallistujaa. Vuosien saatossa osallistujamääräksi on vakiintunut noin 300.

– Ensikertalaisia on joka vuosi noin neljännes, joskus jopa enemmän, Haavikko kertoo. Parhaaksi ajankohdaksi on osoittautunut helmikuun alku ennen hiihtolomasesonkia. Silloin lunta on riittävästi ja pakkasta...

– Hyvällä onnella tammikuun paukkupakkaset ovat ohi. Tosin on sitä pakkasta ollut pahimmillaan 37 astetta.

Ensikertalaiset jännittävät usein eniten juuri pakkasta ja leiriyötä ulkosalla.

– Lisäksi pitää osata hiihtää ja olla sen verran kunnossa, että jaksaa vaeltaa 10 tuntia päivässä taukoja pitäen. Vähintään yhden joukkueessa pitää hallita myös suunnistaminen ja leiritaidot. Ja tietysti pitää osata pukeutua sopiviin vaatteisiin, Haavikko opastaa ensikertalaista.

Toimittajaa ei jätetä

Pakkasen voi pyyhkiä yli suurimpien huolien listalta. Pakkasta on lähtöaamuna vain muutama aste. Sen sijaan muita huolia riittää.

Rinkka painaa, etelän lumeton alkutalvi on estänyt hiihtelyt ja 260 senttiä pitkät metsäsukset ovat uusi tuttavuus.

Lähtöviivalla on yritettävä tyhjentää mielensä ja luotettava siihen, että asioiden on tapana järjestyä.

Ensimmäisestä laskusta Pikku-Syötteen hotellilta alaville maille selviän pystyssä, mutta jännittäminen nostaa hien pintaan. Hikoileminen taas tuo janon.

Kilpakumppanien kokemusten mukaan juuri tämä pitäisi välttää. Pukeutua riittävän ohuesti ja hiihdellä rauhallisesti, hiostumatta. Silloin edessä olevasta yli 30 kilometrin päivämatkasta ei tule liian raskas.

Vaan minkäs teet. Hikoilu yltyy, kun sukset lipsuvat ylämäessä ja yritän lykkiä itseäni käsivoimin mäen päälle. Paino menee aivan liikaa sauvoille, ja kun hanki pettää toisen somman alta, löydän itseni makaamasta umpihangesta.

Hävettää ja hiki valuu solkenaan. Jos joukkuetoverit ajattelevatkin että ”ai tällainen tapaus”, he eivät onneksi sano sitä ääneen. Markku lainaa minulle ystävällisesti sauvansa, joissa on isompi ja pitävämpi sompa, ja Taisto lisää suksiini pitoa.

Matka jatkuu, mutta tiedän satavarmasti, että siitä tulee pitkä ja raskas. Hiihtotekniikkani toimii kohtalaisesti tasamaalla, mutta ylä- ja alamäissä kokemattomuus kostautuu.

Jos pääsen maaliin, olen kokemusta rikkaampi ja muutamaa tuulentupaa köyhempi.

Kilpailijat, harrastajat, kokeilijat

Millainen ihminen lähtee painavan repun ja pitkien suksien kanssa umpihankeen?

Kysymykseen ei ole tämän tapahtuman perusteella yhtä vastausta. Kilpailijoiden joukosta erottuvat nuoret ja sporttiset, joille umpihankihiihto on yksi kilpailullinen extreme-laji muiden joukossa. He ovat tulleet paikalle voittaakseen.

Toinen selkeä tyyppi ovat kovakuntoiset keski-ikäiset, jotka ovat harrastaneet hiihtoa ja liikuntaa eri muodoissaan pienestä pitäen. Joukkuetoverini kuuluvat tähän porukkaan.

– No se umpihankihiihto alkoi kansakoulun ensimmäisellä luokalla Posion Livolla. Meille ei ollut tietä, joten kahdeksan kilometrin koulumatka piti hiihtää tai kävellä, Taisto muistelee.

Taisto tykästyi hiihtämiseen, aina se kävelyn voitti. Hänelle on kertynyt tänäkin alkutalvena jo 1200 hiihtokilometriä – parikymmentä kilometriä päivässä.

Myös Markku taittoi varhaiset koulumatkansa hiihdellen. Markon ei tarvinnut hiihdellä kouluun, mutta muuten ”oltiin aina suksilla”.

Nämä teräsmiehet ovat kisassa muistuttamassa nuoremmille, että umpihangissa kokemus ja sitkeys ovat kovaa valuuttaa.

Osallistujissa on vielä kolmaskin ryhmä, hullunrohkeat seikkailijat.

Ne, jotka ovat haluavat kokea eksoottisen viikonlopun suomalaisen talven armoilla. Kuulun siihen sekalaiseen seurakuntaan.

Viimeksi mainittuja varten tapahtumassa on myös hyvät turvajärjestelyt. Jokainen joukkue ja yksilökilpailija kantaa matkassaan ”koiratutkaa”, jonka avulla etenemistä voidaan seurata ja viedä tarvittaessa apu paikalle. Joskus tarvitaan: kerran metsään eksyi joukkueellinen eräopasopiskelijoita.

Osa panostaa viikonlopussa tulokseen, osa elämykseen. Itse keskityn pystyssä pysymiseen.

”Nautinto ol kysseenalasta”

Kun tuska on pahin, palautan mieleeni alkuperäisen pyyntöni tapahtuman järjestäjälle. ”Älä laita minua ainakaan mihinkään kilpailulliseen joukkueeseen.”

En kehtaa kysyä, millähän mainesanoilla minut on Takamaan toivot -joukkueeseen myyty.

Onneksi ihminen on sopeutuvainen. Minä sopeudun epätoivoon ja hiihtelen sen seurassa. Joukkuetoverit luopuvat puolestaan suosiolla hyvästä sijoituksesta ja tarjolla olevista lisäpisteistä. Hiihdämme lauantain reitin poiketen pakollisten tehtävärastien lisäksi vain yhdellä lisärastilla. Päivämatkaa kertyy runsaat 30 kilometriä.

Yöleirissä olemme hyvissä ajoin ennen pimeää.

Valtaamme nuotiopaikan yli puolimetriseltä lumihangelta, viritämme tulet, pystytämme laavun polkemamme lumen päälle ja alamme kokkailla.

Kun pimeä laskeutuu, metsään on syntynyt satakunta leiriä ja nuotiopaikkaa. Näky on kummallisen rauhoittava.

Ensimmäinen hiihtopäivä on takana. Taisto ja Heimo kokkailevat iltasta.
Ensimmäinen hiihtopäivä on takana. Taisto ja Heimo kokkailevat iltasta.

Kuivattelemme vaatteita, tarinoimme ja kaivamme repuista pienet yömyssyt. Päivän koettelemukset karisevat niskasta, ja raukeus valtaa jäseniä.

Järjestetyssä iltaohjelmassa on tarjolla yhteislaulua, puheita ja iltahartaus. Vapaamuotoinen iltaohjelma jatkuu senkin jälkeen. Tuttuja käydään moikkailemassa lähileireissä ja umpihankikisojen legendat siirtyvät kokeneemmilta ensikertalaisille. Hiihto- ja maastopukujen alta kuoriutuu värikkäitä tyyppejä ja omien latujensa hiihtäjiä.

Osansa muisteluista saavat myös ne paukkupakkasyöt, kun umpihankihiihtäjät ovat yrittäneet saada unen päätä kiinni kuka mitenkin.

– Nautinto ol kysseenalasta, Taisto kiteyttää.

Nyt ei ole sitä ongelmaa. Nukun yöllä laavussa poikkeuksellisen makoisat telttaunet.

”Sai olla viimeinen kerta”

Voihan kele! Sunnuntaiaamuna taivaalta mättää räntää ja lämpötila on plussan puolella. Umpihankihiihtokisojen vajaan kymmenen kilometrin kilpahiihto-osuudesta on tulossa raskas.

Jälkipolville siitä jää kertomista tämän verran: sukselle tulee aika monta lisäkiloa, kun lunta paakkuuntuu sekä suksen ylä- että alapintaan.

On puskettava sisulla. Joillain sitä riittää vielä tuhlattavaksi asti. Puolimatkan jälkeen ohitse pyyhältää mies, joka kuskaa selässään kahta rinkkaa ja kaveri tulee perässä.

– Siinä täytyy olla kaveruus kunnossa, kun on tuohon valmis, Taisto lohkaisee.

Maalissa tekee mieli ottaa saman tien sukset jalasta, mutta muuten kyllä hymyilyttää.

Marko ilahduttaa naiskatsojia hiihtelemällä maaliin yläruumis paljaana. Onnitteluhalaajaa ei tarvitse kauan odotella.

Laskeskelen keikan saldoa. Raskaampaa ja ikimuistoisempaa viikonlopun työkeikkaa ei tule heti mieleen. En kadu lähtöäni, vaikka paikkoja kivistää ja vasen isovarvas on mustana.

Päivällisellä kisan jälkeen seuraamme istuu myös Taiston vaimo Seija Tuomivaara, joka on tullut hakemaan miestään kotiin. Hän tietää kokemuksesta, miten asiat kulkevat tästä eteenpäin.

– Kotimatkalla se sanoo, että sai olla viimeinen kerta. Sitten kuluu viikko ja alkaa valmistautuminen seuraavaan kertaan.

– Ei kai tänne ihan kunnottomana kehtaa lähteä, Taisto toteaa. Mitä tuohonkin nyt sanoisi…

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 6/2014.

Keväthangille 2017

ET poimi laturetkitarjonnasta kevättalven helmet. Lumitilanne kannattaa tarkistaa tapahtumien infosivuilta.

Umpihankihiihdon 20. MM-kisat Pudasjärvi 10.–12.2. www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi

Tervahiihto Oulu 25.2. Perinteitä jo vuodesta 1889! Kilpa-, kunto- ja retkisarjat 86, 53 ja 22km. Perhesarja 22km. tervahiihto.fi

Pogostan hiihto Ilomantsi 17.–19.3. Voit sekä kilpailla että retkeillä. Matkat ovat 30 kilometristä ylöspäin. www.pogostanhiihto.fi

Saami Ski Race Enontekiö, Hetta 1.4. Tapahtumassa hiihdetään Enontekiön Hettasta Norjan Kautokeinoon. Matkat 90, 60 ja 30 km. www.saamiskirace.fi

Hallan Hiihto Suomussalmi 25.3. Matkat ovat 35, 52 ja 61 km. www.hallanhiihto.fi

Lapponia hiihto Pallas-Yllästunturin kansallispuisto 10.–13.4. Useita matkoja, 25–80 km, perinteisellä ja vapaalla hiihtotyylillä. www.lapponiahiihto.fi

Kevätvaellus Paistuntureille Utsjoki. Kevätvaelluksessa hiihdetään lähes puuttoman tunturialueen läpi, vedetään varusteet ahkiossa ja yövytään teltoissa. Lisätietoja: markempp@dnainternet.net tai 0405883656

Uusia ravintoloita, kahviloita ja baareja ilmestyy Pietariin yhtä ­tiuhaan kuin ihmisiä kadulle Gostini Dvorin metroaseman heiluri­ovista. Shoppailukin on monipuolisempaa kuin aikoihin. Ja kaikki tämä vain neljän tunnin junamatkan päässä Helsingistä.

5 syytä lähteä Pietariin

  1. Kulttuuri. Joutsenlammesta rock-musiikkiin ja realismin mestareista modernisteihin.
  2. Ruoka. Uzbekistanilaista ­juustoleipää, georgialaista pataa, sushia ja babuškan blinejä.
  3. Shoppailu. Trendiputiikeista valtaviin ­tavarataloihin.
  4. Majesteettinen arkki­tehtuuri ja avaruudentuntu. ­Pietarissa on valtavia aukioita ja vain vähän todella korkeita rakennuksia.
  5. Läheisyys. Pietariin on alle neljän tunnin junamatka perille Helsingistä.

Ekaa kertaa Pietarissa – tutki nämä

  1. Eremitaasi
    Ihmeteltyäsi hetken Palatsi­aukiota astu sisään Eremitaasin porteista ­satumaiselle sisäpihalle. Aika pysähtyy. ­Käsittämättömän laajassa museossa kannattaa vierailla ainakin kolmannessa kerroksessa. Siellä on impressionismin mestariteoksia Monet’sta Matisseen.

  2. Kävelyreitti 
    Yksi ­kauneimmista kävely­reiteistä lähtee Kristuksen ­ylösnousemuksen katedraalilta eli Verikirkolta, kulkee läpi ikuisen tulen Mars-kentän, ylittää Nevajoen Troitski-siltaa pitkin ja päätyy Pietari-­Paavalin ­linnoitukselle, yhdelle kaupungin monista ­maamerkeistä.

  3. Nevski prospekt 
    Elämää kuhiseva pääkatu ei hiljene yölläkään. Kun taittaa Nevski ­prospektilla Palatsiaukion ja Vosstanija-aukion väliä, matkan varrelle osuu kymmeniä ­kauppoja, ravintoloita, kahviloita ja baareja sekä monta ­Pietarin tärkeintä nähtävyyttä.

Lue myös: Tältä näyttää kattokierrosten Pietari

Ruokaa ja juomaa: Parhaat ravintolat

Kaupunkiin on pyyhältänyt ruokatrendejä euro-­aasialaisesta fuusiokeittiöstä amerikkalaistyylisiin burgereihin ja Kaukasian herkuista ranskalaisiin leivonnaisiin.

Juuri nyt pietarilaiset rakastavat tuoreella otteella ­valmistettuja perinneruokia. He tykkäävät illastaa pitkän kaavan mukaan, ja yleensä lapsille on ravintoloissa omat leikkinurkkaukset.

Pieni vinkki: kun tilaat blinejä, saat ohuita, rullalle käärittyjä täytettyjä lettuja. Herkullisia yhtä kaikki.

Jack & Chan 
Tyylikkään rosoinen ravintola-kahvila-baari. Maukasta kaakkoisaasialaista ruokaa ja burgereita. Koristeena keskellä on yllättäen kontti. ­Lämpimät ruoat alkaen 10 €, olut alkaen 7 €. Inženernaja ulitsa 7. Metro: Gostini Dvor. Lisää tietoa löydät ravintolan Facebook-sivuilta.

Na rechke 
Suositun Ginza ­Project -ketjun ravintola kauniilla paikalla Krestovskin saarella. Japanilaista ja venäläistä ruokaa. Terassilla trendiväkeä. Pienet šašlikit 12 €, sushi alkaen 3 €. Koko ateriasta tulee helposti ­hintava. Olgina ulitsa 8.  Puh. +7 812 640-16-16. Metro: ­Krestovki Ostrov. Ota metro­asemalta taksi perille.

Moskva 
Laadukas ja kotoisa näköalaravintola Nevski Center -tavaratalon katolla, Stockmannin tavaratalon ylä­puolella. Monipuolinen fuusiomenyy ­syntyy avokeittiössä. Keitto alkaen 8 €, sushit 3 €, liharuoat 15 €. Lapsille leikkinurkkaus ja hoitaja. Nevski ­prospekt 114–116. Metro: Ploštšad Vosstanija.

KoKoKo 
Moderni ote, ­perinteistä ruokaa. Kalaa ­Laatokasta ja yrttejä lähimetsistä. Kotitekoista ­likööriä. Illallinen ja lasi viiniä 35 €. Ulitsa Nekrasova 8. Metro: Tšerniševskaja. 

Bruxelles 
Gastrobaari, rehellisen maukasta belgialaista ruokaa ja miehekkäät tarjoilijat. Laaja olutvalikoima. Mahdollisuus seurata urheilua. Tuoreita simpukoita ranskalaisten kera to–su. Annos alkaen 15 €, olut 4 €. Ulitsa Vosstanija 20/16. Metro: Ploštšad Vosstanija.

Kofe na Kuhne 
Fontanka-kanavan varren sympaattista kahvilaa suosivat laatukahvin ystävät ja vegaanit. Kahvi alkaen 2,50 €, pikku­suolaiset 4 €. Naberežnaja reki Fontanki 16. Metro: Majakovskaja tai ­Gostini Dvor.

Candies by Coffee Room  ­
Mainion ketjun kotoisasti kierrätys­huone­kaluilla sisustettu holvi­kattoinen kahvila. Maista mehukasta sieni­hampurilaista. Gorokhovaja ulitsa 11. Metro: Admiralteiskaja.

Tearoom 
Nevski prospektin vanhalla puolella ylellisesti sisustettu kahvila-teehuone. Ostereita, samppanjaa ja kello viiden teetä. Salaatti alkaen 6 €, pannu teetä 5 €. Nevski prospekt 152. Metro: Ploštšad ­Aleksandra Nevskogo.

Kiinnostaisiko jatkaa matkaa Pietarista? Lue junamatkasta Pietari-Murmansk

Täydellinen ilta – konsertista baariin

Käynnistä ilta oopperalla uudessa upeassa Mariinski II -teatterissa, Ulitsa Dekabristov 34.

Hyppää esitykseen jälkeen taksiin tai Nevski prospektille suuntaavaan bussiin tai johdin­autoon 3, 22 tai 27.

Tee pubikierros trendikkäällä Rubinšteina-kadulla.

Kohota mielialaasi entisestään lasillisella ja suupalalla ravintola Stšastessa, suomeksi Onni, Ulitsa Rubinšteina 15–17.

Viimeistele ilta 48 Chairs -ravintolassa, osoitteessa Ulitsa Rubinšteina 5. Siellä soi elävä musiikki joka ilta.

Ostoksille – jokaiseen makuun

Pietarin tarjonta tyydyttää vaativammankin maun: on ylellisiä putiikkeja, valtavia ostoskeskuksia, nuorten suunnittelijoiden showroomeja ja jännittäviä kirpputoreja.

Bolšaja Konjušennaja ulitsa 
Pietarin tyylikkäin ostoskatu. Numerossa 13A ovat Omegan, Diorin ja Louis Vuittonin liikkeet. Numerossa 1 Subbota Showroom myy englantilaisia, amerikkalaisia ja venäläisiä vaatemerkkejä. Ylellisestä ostoskeskuksesta DLT:stä, numero 21–23A, saa merkkilaukkuja, vaatteita, koruja, hajusteita ja upeita pantamaisia hiuskoruja hyvän palvelun kera. Kuuluisa Pyški-donitsikahvila sijaitsee numerossa 25. Metro: Kanal Gribojedova, Gostini Dvor.

Galereja 
Uusi siisti ostos­keskus on suosittu. Yli 300 liikkeen joukosta löytyy kaikkea hemmottelutuotteista vaatteisiin ja urheilu­varusteisiin. Ylimmässä kerroksessa on hyviä ravintoloita, kuten kaukasialaista ­ruokaa tarjoava Baklažan. Ligovski prospekt 30A. Metro: Ploschad Vosstania, Ligovski Prospekt tai Majakovskaja. www.galeria-spb.ru

Nevski Centre 
Pietarin uusimpia ostoskeskuksia, yli 70 liikettä, kuten Hugo Bossin, DKNY:n myymälät ja Stockmannin tavaratalo. Stockan Herkku on keskustan parhaita ruokakauppoja. Nevski prospekt 112. Metro: Ploštšad Vosstanija tai Majakovskaja.

Tkatši 
Hipstereiden ja muiden trenditietoisten täyttämä luova keskus, jossa on sympaattisia kauppoja, työhuoneita ja näyttely­tiloja. Electra myy huippumuodikkaita polkupyöriä ja Funky Home design-huone­kaluja. 5. kerroksessa on ­kahvila ja sali vaihtuville tapahtumille, kuten design-kirppiksille. Naberežnaja Obvodnogo kanala 60. Metro: Obvodni Kanal. www.tkachi.com

Bankovski pereulok 
Veikeän, graffitein vuoratun kujamaisen kadun varrella on sekalaisia putiikkeja eri alakulttuurien tarpeisiin. Gootti- ja katuvermeitä sekä rokkaavia kenkiä myyvät Fab Street numerossa 4 ja Fab Store numerossa 3. Metro: Sadovaja tai Sennaja Ploštšad.

Code 7 Store 
Petrogradin ­puolella jenkkityyliin hyvällä maulla sisustettu liike on erikoistunut miesten vaatteisiin ja kenkiin. Vanhan ajan lippa­hattuja, karvahuppuisia parkatakkeja ja pitkävartisia talvikenkiä. Ulitsa Mira 6. Metro: Gorkovskaja tai Petrogradskaja. www.code7.ru

Apraksin Dvor 
Pikkukauppojen ja myyntikojujen täyttämää ydinkeskustan torikorttelia kunnostetaan, mutta paikalla vallitsee vielä alkuperäinen, nuhjuisen romanttinen tunnelma. Sisäpihalta löytyy vaatteita ja erilaista rihkamaa myyviä kaukasialaisia ja aasialaisia liikkeitä. Myyjät eivät välttämättä halua tulla valokuvatuiksi. Ulitsa Sadovaja 28–30. Metro: ­Sadovaja tai Sennaja Ploštšad.  

Kun etsit uusia kokemuksia

  1. Taiga on hipstereiden suosima design-keskittymä vanhassa palatsissa Nevajoen rannalla. Sokkeloisten käytävien varrelta löytyvät pietarilaissuunnittelijoiden trendikkäitä vaatteita myyviä liikkeitä, kirjakauppa, parturi ja baari, jonka sisäpihalla näytetään kesällä ulkoilmaelokuvia. Dvortsovaja Naberežnaja 20. Metro: Admiralteiskaja tai Gostini Dvor. www.space-taiga.org
  2. Petrograd, pietarilaisittain Petrogradin puoli, on vähemmän tunnettu mutta upeasti säilynyt osa Pietarin historiallista keskustaa. Alueelta löytyy tv-tornin ja moskeijan kaltaisia maamerkkejä mutta myös tyylikkäitä kauppoja, kahviloita ja historiallisia jugend-rakennuksia. Tutki etenkin Kamennoostrovski prospektin arkkitehtuuria ja kaupoistaan tunnettua Bolšoi prospektia. Metro: Gorkovskaja tai Petrogradskaja.
  3. Udelnaja, Pietarin legendaarisimpia kirpputoreja. Sieltä voi hankkia kaikkea antiikkisista astioista neuvostoajan esineisiin ja vaatteista nahkalaukkuihin. Muista tinkiä. Metro: Udelnaja. Poistu oikealle ja kävele torille junaradan yli.
  4. Polkupyörät ovat pikkuhiljaa vyöryneet ­Pietariin, vaikka kaupunkia ei ole suunniteltu niitä varten. Menopelin päivävuokra on noin 8 € Skatprokat-pyöräkaupassa, joka järjestää myös opastettuja pyöräkierroksia toukokuusta syyskuuhun. Kypärä päiväksi 4 €. Gontšarnaja 7. Metro: Vosstanija. www.skatprokat.ru

Hotellit: 9 upeaa yöpaikkaa joka kukkarolle

3 kallista

  1. Belmond Grand Hotel Europe
    130-vuotias, yksi kaupungin ylellisimmistä hotelleista Nevski prospektin ja Taideaukion välissä. Jalokivi- ja hajuvesiputiikkeja, fitness-keskus ja kauneussalonki. Huone kahdelle alkaen 250 €. Mihailovskaja ulitsa 1/7. Metro: Gostini Dvor. www.belmond.com
  2. Kempinski Hotel Moika 22
    Viiden tähden hotelli kauniin Moika-joen rannalla, kivenheiton päässä Palatsiaukiosta. Kattokerroksessa huippuravintola Bellevue Brasserie. Huone kahdelle alkaen 200 €. Naberežnaja reki Moiki 22. Metro: Gostini Dvor. www.kempinski.com
  3. Hotel Astoria
    Vuonna 1912 avattu, jugendia ja uusklassismia henkivä hotelli tarjoaa luksusta valtavan Iisakinkirkon kupeessa. Aiempia vieraita Madonna ja Elton John. Huone kahdelle alkaen 200 €. Bolšaja Morskaya ulitsa 39. Metro: Admiralteiskaja. www.roccofortehotels.com

3 keskihintaista

  1. Sokos Hotel Vasilievski
    Vanhaan rakennukseen Vasilinsaarelle hyvällä maulla kunnostettu uusi hotelli. Reilun vartin kävelymatka Eremitaasille, metrolla yksi pysäkki Nevski prospektille. Huone kahdelle alkaen 100 €. V.o. 8. linja 11/17. Metro: Vasileostrovskaja. www.sokoshotels.fi
  2. Crowne Plaza Ligovsky
    Hyvä hotelli kauniissa talossa vilkkaan kadun varrella, Galeria-ostoskeskusta vastapäätä ja lyhyen kävelymatkan päässä Ploštšad Vosstanijan metroasemalta ja Etaži-kulttuurikeskuksesta. Huone kahdelle alkaen 100 €. Ligovski prospekt 61. Metro: Ligovski Prospekt. www.crowneplaza.com
  3. Hotel Moscow
    Neuvostoaikana rakennettu, jättimäinen hotelli Nevski prospektin vanhan puolen alkupäässä. Ryhmä- ja työmatkaajien suosiossa. Käynti metroon hotellin aulasta. Huone kahdelle alkaen 85 €. Ploštšad Aleksandra Nevskogo 2. Metro: Ploschad Aleksandra Nevskogo. www.hotel-moscow.ru

3 löytöä

  1. Kultura Hostel
    Sympaattinen hostelli (kuvassa yllä) taiteen täyttämällä sisäpihalla, jossa design-kauppa, viinibaari, galleria ja hampurilaisravintola. Jokaisessa huoneessa uniikki seinämaalaus. Suihkut ja vessat konteissa käytävällä. Huone kahdelle alkaen 35 €. Ulitsa Vosstanija 24. Metro: Ploschad Vosstania. www.kulturahostel.com
  2. Hostel Mir
    Mir on suomeksi Maailma. Hyväntuulisia asiakkaita ja työntekijöitä. Ketjulla on Pietarissa kolme pistettä, keskeisin on Nevski prospektilla. Saatat tulla vedetyksi mukaan vodka-iltamiin. Huone kahdelle, oma kylpyhuone, alkaen 40 €. Nevski prospekt 16. Metro: Admiralteiskaja. www.hostelmir.com
  3. Soul Kitchen
    Palkittu design-hostelli Moika-joen rannalla. Kotoisissa yhteistiloissa voi kuunnella vinyylilevyjä, pelata lautapelejä ja tarkistaa sähköpostit lainatietokoneesta. Huone kahdelle, oma kylpyhyone, alkaen 55 €. Naberežnaja reki Moiki 62/2, kv. 9. Metro: Admiralteiskaja. www.soulkitchenhostel.com

Muista nämä!

1. Viisumi. Turistikertaviisumeja ­Suomen matkatoimistoista, alkaen 70 €. Pari päivää viipyvät risteily­matkustajat eivät tarvitse viisumia.

2. Risteily Päivä Pietarissa -risteily alkaen 42 €. www.stpeterline.com

3. Junalla Allegro-junan meno-paluuliput noin 80–200 € vuodenajasta ja kellonajasta riippuen, varhaiset aamujunat edullisimpia. Juna saapuu Helsingistä Pietarin keskustan tuntumaan Suomen asemalle, jonka yhteydessä on Ploštšad Leninan metroasema. Taksikyyti ydin­keskustaan 8–20 €.

4. Bussilla Meno-paluu Helsingistä alkaen 41 €. www.luxexpress.eu

5. Lentokoneella Meno-paluu ­Helsinki–Pietari alkaen 140 €.

6. Taksi lentokentältä Pulkovan kentältä ydinkeskustaan pääsee ruuhkasta riippuen noin 30 minuutissa. Lentokenttätaksi 20–60 €. Hinta kannattaa sopia etukäteen. Kaupungin bussit 39 ja 39A liikennöivät kentän ja Moskovskajan metroaseman väliä. Kyyti maksaa noin euron.

7. Liikkuminen Pietarissa etäisyydet ovat pitkiä, joten kauniista asemistaan tunnettu metro on nopein ja luotettavin kulkuväline. Yksi metro­kolikko, žetoni, maksaa noin 60 senttiä ja oikeuttaa vaihtoihin. Pietarin metrossa ei ole lipuntarkastajia, sillä ilman kolikkoa on miltei mahdotonta päästä liukuportaisiin johtavista porteista. Taksit ovat parhaimmillaan edullisia, mutta hinnasta kannattaa neuvotella ennen kyytiä.

8. Hintataso Kahvi 2–5 €, ­puolen litran vesipullo 0,50–2 €, iso tuoppi olutta 3–6 €, lasi viiniä 3–7 €. ­Lounas keskitason ravintolassa 10–15 €, kolmen ruokalajin illallinen noin 40 €. Suosituin pikaruoka ovat Teremokin rullalle käärityt, täytetyt blinit, joita saa ketjun ravintoloista ja kioskeista, noin 2 €. Ravintolassa syöminen maksaa lähes saman ­verran kuin Suomessa, mutta ­alkoholi on edullisempaa.

Toimittajalta

"Kun vierailin ensi kertaa Pietarissa, tuleva vaimoni Ekaterina vei minut elektronisen musiikin bileisiin vanhaan varastoon perustetulle klubille. Vuosi oli 2006. Olin nähnyt venäläis­nuoria vain uutiskuvissa mielenosoituksista, enkä tiennyt mitä odottaa. Tanssilattia oli täynnä hyvän­tuulisia juhlijoita Converse-tossuissa, pilli­farkuissa ja printti-t-paidoissa. Jamit jatkuivat aamuun, ja taas ­kerran ennakkoluuloni saivat kyytiä.
Sittemmin olen tanssinut Neva-joen hiekkarannoilla, matkustanut peukalokyydillä ympäri kaupunkia ja juossut yöllä vastarannalle, ennen kuin aukeava nostosilta katkaisee kotimatkan.
Kun kuvittelen nähneeni Pietarista jo kaiken, se aina yllättää. ­Ruokia, tapahtumia, juhlia, shoppailua ja sydämellisiä ihmisiä."

Jussi Palmén

Kaupunki tuntuu vetoavan kaikenikäisiin. Mistä syntyy sen rentous ja vapaus? Berliinissä asuvat suomalaiset eläkeläiset kertovat.

Lokakuisena iltana seitsemän vuotta sitten Juhani Seppovaara istui tyhjän jugendkaksion lattialla Itä-Berliinin Prenzlauer Bergissä ja kaatoi punaviiniä hammasmukiin. Yksin uudessa asunnossaan, vierellään vain patja, tärkeimmät tavarat sisältävä reppu ja juhlallisesti palava kynttilä.

– Se oli uskomattoman jännä hetki. Tuntui, että nyt alkaa uusi vaihe, hän muistelee nyt, niin ikään kotonaan Prenzlauer Bergissä, asunto vain on vaihtunut.

Juhani Seppovaaran, 67, ja Berliinin rakkaustarina alkoi vuonna 1980. Silloin Suomen Pankissa uraa luonut Seppovaara kaupunkiin ensi kertaa, vierailulle ystävän luo.

– Itä-Berliini oli läpirämä ja harmaa, mutta ilmapiiri oli kotoisa, ja ihmiset olivat uteliaita, kuten Itä-Euroopassa ollaan. Heidän kanssaan ajautui helposti keskusteluihin, aina sattui ja tapahtui. Se sopi minulle. Minulla on sellainen itämieli, Juhani sanoo.

Vuosien varrella hän palasi kaupunkiin yhä uudestaan. Käyntien aikana muuttuivat sekä kaupunki että mies.

Hortoilija löytää paikkansa

Nuorella Juhanilla oli kunnianhimoinen suunnitelma muuttaa Suomea pankkimaailmasta käsin viher-vasemmistolaisemmaksi. Aika pian into lopahti, ja mies alkoi turhautua. Työnsä vastapainoksi hän rakensi kotipihalleen Kirkkonummelle kanalan ja ryhtyi valokuvaamaan.

Berliinin muuri murtui, Saksat yhdistyivät, ja suur-Berliini haparoi ensiaskeliaan. Kaupunki alkoi vaurastua, uusia rakennuksia nousi, mutta vanha raja kummitteli yhä ihmisten mielessä. Eurooppa alkoi hitaasti avautua ja turismi virrata Berliiniin. Kaupunki kasvoi ja kansainvälistyi.

"Tämä on minulle se kaupunkien kaupunki."

Juhani jätti työnsä pankissa ja ryhtyi kokopäiväiseksi valokuvaajaksi ja kirjoittajaksi. Hän kiersi Suomea, kuvasi kaikkea huusseista mummonmökkeihin ja julkaisi toistakymmentä teosta. Hän alkoi myös viettää yhä pitempiä aikoja Berliinissä.

– Tuli tunne, että Suomi oli nähty ja koettu. Lopulta muuttopäätös oli helppo. Tämä on minulle se kaupunkien kaupunki.

Lisämausteena turkinpippuri

Juhani Seppovaara ei ole yksin. Berliinissä asuu noin 1 600 suomalaista, ja vuosittain siellä käy arviolta 70 000 suomalaismatkaajaa.

Nuoret tulevat juhlimaan kuuluisilla klubeilla, varttuneempi väki viihtyy taidenäyttelyjen, teatterin ja konserttien takia.

Juhanille Berliini tarkoittaa taidetta ja tapahtumia, mutta ennen kaikkea ystävien tapaamista ja päämäärätöntä hortoilua ympäri kaupunkia. Berliinissä eri ikäiset viihtyvät samoissa kahviloissa ja baareissa.

Mies ei miellä itseään eläkeläiseksi ollenkaan. Hän kirjoittaa ja kuvaa yhä: viimeksi ilmestyi postikortteihin perustuva omaelämäkerrallinen Elämän kortit.

– Parasta Berliinissä ovat taide, hortoilu ja ystävien tapaaminen, Juhani Seppovaara sanoo.
– Parasta Berliinissä ovat taide, hortoilu ja ystävien tapaaminen, Juhani Seppovaara sanoo.

Tänä keväänä Juhani aikoo seikkailla rauhallisesta Prenzlauer Bergin lintukodostaan nuorison suosikkeihin Kreuzbergiin ja Neuköllniin sekä lisäksi Weddingiin. Kaikki kolme kaupunginosaa tunnetaan Berliinin suuren turkkilaisyhteisön kotikulmina.

– Turkkilaisuus kiinnostaa minua ilmiönä – ravintolat, koko kulttuuri. Koko se ajattelutapa on niin erilainen verrattuna prenzlauerbergiläiseen elämänmuotoon, hirveän machomainen.

Ompelutaidottomien ompeluseura

Juhani Seppovaara käy säännöllisesti myös Kirkkonummella toisessa kodissaan, jossa hänen vaimonsa asuu. Berliinissä mies ei erityisemmin kaipaa suomalaisyhteisöä ympärilleen.

Toiset kaipaavat, ja heille Kreuzbergissä toimii Suomi-keskus, joka tarjoaa neuvontaa ja majoitusta sekä järjestää tapahtumia. Keskuksen yhteydessä toimivat Suomi-koulu ja Berliinin suomalainen seurakunta. Seurakunnan vapaaehtoiset järjestävät toimintaa myös senioreille: sauna- ja elokuvailtoja sekä ompeluseuroja.

– Eikä tarvitse edes osata ommella, vakuuttaa Leena Kratzer, joka perusti seuran viisi vuotta sitten eläkkeelle jäätyään.

– Puolet tulevat paikalle vain, jotta saavat puhua suomea, hän kertoo.

Leena Kratzer rakastaa Berliinin filharmonikkoja. Konserttisalin aula on tuttu paikka.
Leena Kratzer rakastaa Berliinin filharmonikkoja. Konserttisalin aula on tuttu paikka.

Helsingistä kotoisin oleva Leena Kratzer, 65, on asunut Berliinissä yli 30 vuotta. Hänen kotiseudullaan, noin puolen tunnin metromatkan päässä keskustasta sijaitsevassa Dahlemissa, huomaa Berliinissä olevan paljon muutakin kuin museoita, kahviloita ja Alexanderplatzin tv-torni. Siellä on kaksi keskikokoista järveä, ja yliopiston omistamalla viheralueella laiduntaa lampaita.

– Kuin pienet keuhkot, Leena Kratzer kuvailee asuinympäristöään.

Jännityksellä vuotta 2018

Leenan toi Berliiniin parikymppisenä kielikurssilla tavattu saksalaisnuorukainen, josta sittemmin tuli hänen aviomiehensä. Paljon on tapahtunut sen jälkeen: Leena on saanut kolme lasta, ollut toisenkin kerran aviossa ja jäänyt leskeksi. Hän on työskennellyt Länsi-Berliinin jo lakkautetussa pääkonsulivirastossa ja kääntäjänä. Eläkkeelle hän jäi lastenkodin laskentapuolen tehtävistä.

Hän puhuu verkkaisesti ja nauraa paljon.

– Kuulun ompelu-, elokuva- ja kirjoituskerhoon, ja aloin opiskella viittomakieltä ja espanjaa kansanopistossa. Rakastan musiikkia! Jännitän jo, kenestä tulee Berliinin filharmonikkojen johtaja, kun Sir Simon Rattlen kausi päättyy vuonna 2018.

Design on saksalaisten vahvuuksia, ja Berliini on tyylikkään suunnittelun näyteikkuna.
Design on saksalaisten vahvuuksia, ja Berliini on tyylikkään suunnittelun näyteikkuna.

Suomalaisuus on yhä vankka osa Leenaa, vaikka joku suomen sana välillä unohtuukin. Kirjahyllyssä on Kjell Westön uusin romaani, tuolilla Marimekon unikkokassi. Saksalaisissa häntä ärsyttää halvan hinnan pakkomielle.

– Jos ostaa Artekin pöydän, maksaa laadusta. Sehän kestää koko elämän.

Leenan lapsista enää yksi asuu Berliinissä, toinen on Hampurissa ja kolmas Jyväskylässä. Leena omistaa Helsingin Lauttasaaressa pienen kakkosasunnon ja viettää kesät sukunsa saaressa Teijolla. Jyväskylään on syntynyt ensimmäinen lapsenlapsi, ja hetken Leena harkitsi jo muuttoa Suomeen. Mutta Berliini on yhä koti.

"Missään ei ole niin helppo tutustua ihmisiin kuin Berliinissä."

Vapaa, rento, kiireetön

Leena Kratzer kehuu Berliinin eläkeläiselle edullista verojärjestelmää ja laadukasta terveydenhuoltoa, josta hän saa apua kuluneisiin niveliinsä. Näiden etujen takia hän ei kuitenkaan pysy Saksassa.

– Berliiniläiset ovat syy tänne jäämiseeni. Kaupunki on monikulttuurinen, ihmiset ovat vapaamielisiä ja avoimia. Vaikka heillä tuntuu olevan kaikkeen vastaus valmiina, kukin saa tehdä mitä lystää eikä toisten tekemisiä kyttäillä. Esimerkiksi palkat eivät ole tabu, niistäkin voidaan jutella.

Myös Juhani Seppovaara pitää berliiniläisistä.

– Missään ei ole niin helppo tutustua ihmisiin kuin täällä, hän sanoo.

Juhani aistii Berliinin hengen parhaiten kantakahvilassaan Kohlen Quellessa. Kahvilan väki tuntee toisensa: aamuisin kätellään, vaihdetaan kuulumisia, jaetaan sanomalehti.

Kun kahvila äskettäin avattiin tavallista myöhemmin, omistaja oli käynyt silti paikalla, jättänyt ovenkahvaan Berlin Zeitungin ja kirjoittanut siihen liidulla ”varattu Juhanille”.

Kahvila on tuttujen ja tuntemattomien tärkeä kohtauspaikka Berliinissä. Latte maistuu Prenzlauer Bergin kaupunginosassa.
Kahvila on tuttujen ja tuntemattomien tärkeä kohtauspaikka Berliinissä. Latte maistuu Prenzlauer Bergin kaupunginosassa.

Juhanin vinkit Berliiniin

1. Kahvila Kohlen Quelle

Eripariset sohvat, samettipäällysteiset, hieman kuluneet tuolit ja vanhat lampunvarjostimet kertovat, että täällä ei stressata. Alakerrassa voi pelata pingistä. Kesällä ulkorakennuksessa paistetaan pizzaa.
Kopenhagener Straße 16  
Metro: Schönhauser Allee

2. Turkkilaiset markkinat

Tiistaisin ja torstaisin Landwehr-kanaalin varella Kreuzbergissä sijaitseva Maybachufer-katu täyttyy kojuista: tuoreita vihanneksia, kankaita, juustoja, leipiä, laukkuja ja vaatteita. Ilmassa tuoksuu karamellisoitu manteli ja minttu. Basaarimainen tunnelma tinkaavine kauppiaineen on elämys.
Maybachufer
Metro: Schönleinstraße

3. Kulturbrauerein museo 

Kulttuuripyhätöksi muuttuneessa entisessä panimossa avattiin muutama vuosi sitten museo. Pysyvä näyttely esittelee historian ystäville DDR:n arkea. Kulturbrauereissa järjestetään myös konsertteja ja markkinoita.
Knaackstraße 97
Metro: Eberswalderstraße

4. Hamburger Bahnhof

Entinen rautatieasema toimii nykyään komeana kotina Berliinin valtavan Nationalgalerien kokoelmille, joita on kartutettu 1960-luvulta alkaen. 
Invalidenstraße 50-51
Metro: Berlin Hauptbahnhof

Berliinin turkkilaiset markkinat sijaitsevat Neuköllnissä. Tiistai ja perjantai ovat markkinapäiviä.
Berliinin turkkilaiset markkinat sijaitsevat Neuköllnissä. Tiistai ja perjantai ovat markkinapäiviä.

Leenan vinkit Berliiniin

1. Berliinin Filharmonia

Berliinin filharmoninen orkesteri on maailmankuulu, ja Hans Scharounin suunnittelema konserttitalo tunnetaan kiivaita tunteita herättäneestä arkkitehtuuristaan ja hyvästä akustiikastaan. Maistiaisia orkesterin soitosta saa joka tiistai kello 13 järjestettävässä ilmaisessa lounaskonsertissa.
Herbert-von-Karajan-Straße 1
Metro: Potsdamer Platz

2. Berliner Ensemble -teatteri

1800-luvun lopussa rakennettu teatterirakennus on pala teatterihistoriaa. Täällä on nähty Max Reinhardtin kuuluisa versio Shakespearen Kesäyön unelmasta. Bertolt Brechtin ja tämän vaimon Helene Weigelin 1940-luvun lopussa perustama Berliner Ensemble -ryhmän esitykset painottuvat yhä klassikkonäytelmiin ja tietenkin Brechtin tuotantoon.
Theater am Schiffbauerdamm, Bertolt-Brecht-Platz 1
Metro: Oranienburger Tor

3. Tomasa Villa Kreuzberg

Suuren Viktoriaparkin kyljessä sijaitsevan ravintolan keittiö on italialaisvaikutteinen sekoitus klassista ja modernia, kuten kuhaa valkoviini-tryffelikastikkeessa, mutta myös perinteisempää vasikkaa perunaröstin, sienten ja sipulin kera. Tomasalla on kolme muutakin ravintolaa, ja se järjestää kokkikursseja.
Kreuzbergstraße 62
Metro: Yorckstaße

4. Bootshaus Stella 

Tätä ei ehkä suurkaupungista olettaisi löytävänsä: sympaattisessa mökissä toimiva rantakahvila, jonka suuri terassi aukeaa Lietzensee-järven päälle paalujen varassa. Charlottenburgin kaupunginosassa Länsi-Berliinissä sijaitseva Bootshaus Stella on suosittu kahvittelupaikka, mutta tarjoilee myös tuhdimpaa ruokaa ja olutta.
Witzlebenplatz 1
Metro: Sophie-Charlotte-Platz

Villa Kreuzbergin Tomasa-ravintola tarjoaa täydellisen italialaistyylisen brunssin.
Villa Kreuzbergin Tomasa-ravintola tarjoaa täydellisen italialaistyylisen brunssin.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2015.

Missä yöpyä Berliinissä?

  • Yksityismajoitus, alkaen 20 e/yö, on suosittua Berliinissä. Katso Airbnb-majoitukset (www.airbnb.com). 
  • Facebookin Berliinin suomalainen asuntokanava -ryhmässä on myös usein tarjolla Berliinissä asuvien suomalaisten koteja lyhytaikaiseen majoitukseen.
  • Jos toisten nurkissa asuminen jännittää, Shoenhause (www.schoenhouse.de) tarjoaa siistejä ja tyylikkäitä huoneistoja Prenzlauer Bergin läheisyydessä.
  • Perinteisen hotellin ystävälle sopii hyvässä paikassa Spree-joen varrella sijaitseva mutkaton Meliá Berlin -hotelli (www.melia.com/en).

Teneriffa tunnetaan rannoistaan, mutta se tarjoaa myös upeaa luontoa, rosoisia vuoristoja, historiallisia pikkukaupunkeja.

1. Seiväs soikoon

Damian heilauttaa itsensä pitkän kepin varassa ylös kalliolle ja alkaa keskittyä vaarallisen näköiseen hyppyyn takaisin alas. Kärjestä vahvistetun lanza-seipään maalitauluksi hän on asettanut maahan euron kolikon.

Kameramme räpähtelevät, kun mies ponkaisee valtavaan loikkaan. Puuvarsi ottaa vastaan kovimman iskun, ja kaveri liukuu sen varassa hitaasti jaloilleen.

Seiväs jää sojottamaan vain parin sentin päähän kolikosta.

Tällä tavoin loikkimalla Teneriffan lammaspaimet liikkuivat entisaikaan vuoristoisessa maisemassa. Damianin kaltaiset miehet ovat kehittäneet hyppelystä urheilu- ja näytöslajin.

Seiväshyppelyä voi nähdä Luoteis-Teneriffalla Tenon kansallispuistossa.

2. Nälkä lähtee

Avokeittiöstä kantautuu herkullisia tuoksuja, kärisevän lihan hajua ja kiehuvien kattiloiden höyrypilviä. Pannut kolisevat ja pippurimyllyt jauhavat, kun kokit valmistavat perinteisiä kanarialaisen keittiön annoksia.

Ravintola Sabor Canario sijaitsee 1600-luvun talossa, joka on Orotavan kaupungin vanhimpia. Samassa yhteydessä toimii hotelli Rural Orotava.

Ja hieno rakennus onkin kaksine patioineen, jotka tuovat mieleen siirtomaavallan ajan tyylin. Jykevät kalusteet ja paksut, ruudulliset pöytäliinat synnyttävät hyvässä mielessä maalaismaisen tunnelman.

Vatsani lakkaa kurnimasta, kun saan eteeni tuhdin oloista liha-muhennosta, lasin Orotavan laakson punaviiniä ja vastaleivottua rapeata maalaisleipää.

Kolmen ruokalajin menyy 38 euroa. Yöpyminen kahdelle alkaen 80 euroa.  www.hotelrulalorotava.es

3. Huipulla tuulee

Matkalla ajamme ohi alueiden, joita peittää hohtavan valkoinen lumi. Koska on viikonloppu, teneriffalaisperheet ovat lähteneet autoajelulle. Lapset heittelevät riemuissaan lumipalloja ja laskettelevat kumpareita autosta napattujen kuramattojen päällä. Kekseliästä.

Vannoin pitkään, että jos matkustan Teneriffalle, en taatusti lähde Teidelle lunta katsomaan. No, tässä minä kuitenkin olen, jonottamassa vaijerihissin ala-asemalla kymmenen minuutin kuljetusta liki 3 700 metrin korkeudessa odottavalle näköalapaikalle.

Vaijerihissin gondolin ahtaudessa näen hädin tuskin ympäröiviä maisemia. Yläasemalla odotus kuitenkin palkitaan. Teiden vuoristo levittäytyy silmien edessä rosoisena ja ruskean eri sävyissä.

Asemalta pääsisi vielä kiipeämään 20 metriä ylemmäs aivan huipulle, mutta nyt polku on suljettu turvallisuussyistä.

Lumeen ja viimaan tottumattomia alkaa paleltaa, mutta suomalainen vain nauttii – kun kerran tuli noustua Teidelle.

Teleférico del Teide, avoinna joka päivä klo 9–16. Lippu 26 euroa. www.telefericoteide.com

4. Terkut Saharasta

Kouraisen märkää hiekkaa Santa Cruz de Tenerifen suosituimmalla rannalla, Playa de las Teresitasilla. Hiekka on hienojakoista ja rusehtavaa.
Puristan sitä nyrkissäni ja saan samalla terveiset Saharasta. Kuten monet muutkin Teneriffan pohjoisosan rannat, Teresitas on ollut alunperin kivinen ja musta.

1970-luvun alussa rannalle laivattiin 270 000 tonnia Saharan hiekkaa. Hiekan turvaksi rakennettiin pitkä aallonmurtaja. Näin merta estetään viemästä lastia mennessään.

Teresitas-rannalle on Santa Cruzista kymmenisen kilometriä.

Artikkeli on julkaistu alunperin Matkaopas 1/2015 -lehdessä.