Willemstadin värikäs siluetti kävelysillalta katsottuna.

Curaçao on aktiivilomailijan luonto- ja kulttuurikohde, jota maustaa siirtomaaisänniltä omaksuttu jämptiys. Ja vahva kansallistunne.

Vanha leidi svengaa. Näinkin tätä hieman notkuvaa, kaupunginosat yhdistävää kävelysiltaa kutsutaan. Eikä siinä kaikki. Kun olen keskellä siltaa, se lähtee sireenit soiden liikkeelle päästääkseen jonkun lemmenlaivan lipumaan ohitseen kohti satamaa.

Mitään suurempaa jännitystä tapahtumaan ei liity. Juuri näin ponttoonien päälle rakennettu Emma Bridge on ”irrotellut” jo vuodesta 1888. Väittävät, että se on lajissaan ainoa koko maailmassa.

Ainutlaatuinen on myös Willemstadin kaupunki. Arkkitehtuuriltaan häkellyttävän värikylläinen yhdistelmä eurooppalaisia, afrikkalaisia ja karibialaisia perinteitä. Suotta sitä ei ole julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Usko maan ja matkailun tulevaisuuteen näkyy rakennusten ahkerana entistämisenä.

Saarivaltion vetovoima ulottuu yhä myös entiseen emämaahan Hollantiin, jonka eläkeläiset arvostavat ”täydellistä ilmastoa”. Tropiikkia, jossa kaikki toimii. Curaçao on Karibian alueen vakaimpia talouksia, vaikka ihan putkeen ei ole mennyt viime aikoina silläkään. Mutta yleinen hyvinvointi näkyy – myös paikallisten kasvoissa.

Poika tuo itsekseen asuville vanhemmilleen kattilallisen keittoa.
Poika tuo itsekseen asuville vanhemmilleen kattilallisen keittoa.

Pääkaupungin vanhin osa Punda on pittoreski, kapeiden kujien ja kauppojen verkosto. Toiselta reunalta sitä rajaa 1600-luvulla rakennetun linnoituksen muuri, jonka katveessa on ravintola poikineen. Toisella reunalla kelluvat Venezuelasta rantautuneiden kauppiaiden kojut. Käsitöillä ja hedelmillä kuormatut puuveneet kipaisevat Curaçaon pääkaupunkiin muutamassa tunnissa. Muistutuksena Etelä-Amerikan läheisyydestä.

Tavallisissa marketissa pistää silmään eurooppalaisten tuotteiden määrä. Mutta muuten meininki on kiitettävän omaperäistä, pullakin leivottu kilpikonnan muotoon.

Legendaarisen autenttista meno on myös vanhassa kauppahallissa, Marsche Bieuw, jossa toimii lounasaikaan koko joukko kreoli-ruokaa valmistavia keittiöitä. Älä annapaikan näennäisen rähjäisyyden ja hulinan hämätä. Aterian hinta–laatusuhde on loistava, hygieniasta tinkimättä. Kokeile vaikkapa saari­valtion kansalliseläintä vuohta, kabritu. Tai lihamuhennosta, saté, pähkinäkastikkeen kera. Jälkiruuaksi kookosleivonnaisia, kokada.

Kuin Kalliossa

Toinen puoli. Sitä Otropanda tarkoittaa ihan kirjaimellisesti. Kävelysillan toiselta puolelta avautuva, työväestön perinteisesti asuttama kaupunki polveilee pitkin kukkuloita ja tuo meiningiltään muutenkin mieleen Helsingin Kallion. Arkisempaa eloa, paljon kapakoita, kirkkoja ja kampaamoja. Sitä afrotukan suoristamisen määrää!

Pääasiaksi pitää laskea myös yksi museo, Kura Hulanda, jonka verenpunaisten seinien sisällä kiteytyy musta holokausti. CuraÇaon monessa mielessä murheellinen menneisyys orjakaupan keskiössä. Esillä on hyytävä määrä seudulta löytyneitä kahleita ja ”säilytysjärjestelmiä”, joiden kehittelyssä kiteytyy ihmismielen pirullinen kekseliäisyys.

Karusta teemasta huolimatta Kura Hulandan museo on ajatuksia avartava. Jakob Gelt Dekker on tehnyt todellisen kulttuuriteon sijoittamalla varallisuuttaa orjien elämän dokumentointiin.
Karusta teemasta huolimatta Kura Hulandan museo on ajatuksia avartava. Jakob Gelt Dekker on tehnyt todellisen kulttuuriteon sijoittamalla varallisuuttaa orjien elämän dokumentointiin.

Museoon on rekonstruoitu myös pala helvettiä, erään orjien kuljetukseen käytetyn laivan ruuma. Seuraavassa salissa katsojat hiljentää pari veristä Ku-klux-klaanin pukua. Ja monet muut rotusorron dokumentit tähän päivään saakka.

Kura Hulanda muistuttaa myös siitä, että vaikka orjuus kumottiin virallisesti 1863, ei se maailmasta ole poistunut, vain muuttanut muotoaan. Karu fakta on sekin, että Curaçao on yhä strategisesti tärkeä välisatama tämän päivän ihmis­kaupalle. Tavallisen turistin silmiin se ei näy. Päinvastoin, tunnelma on hyvin levollinen. Ulkoilmabordellikin on kipattu johonkin lentokentän takamaille.

Luonnon yllätyksiä

Polulla lötköttää metrin verran upeasti vihertävää liskoa. Ja pitkä mustavalkoraidallinen häntä siihen päälle. Eikä tyyppi tee elettäkään väistääkseen – metsän herra.

Keittoon päätynyt iguana maistuu hieman kanalle.

Upeita iguanoja ja niiden pikkuserkkuja gekkoja vilistää kaikkialla. Pelätä niitä ei tarvitse, edes ruokalistalla. Esimerkiksi keittoon päätynyt iguana (yuana) maistuu hieman kanalle. Mutta ennen ruokaa tekee hyvää hiukan kiipeillä.

Curaçaon korkein vuori Christoffel on kaunis ja näkyy kauas, vaikka se kohoaa vain 375 metrin korkeuteen. Tukevilla tossuilla ja juomapullolla varustettuna sen valloittaa suhteellisen helposti reilussa tunnissa, koska huipulle johtava polku on tulvillaan luonnon omia portaita – ja innostavaa tutkittavaa.

Kiltti kovanaama. Siellä täällä viilettävä iguana on saaren kansalliseläin.
Kiltti kovanaama. Siellä täällä viilettävä iguana on saaren kansalliseläin.

Aluksi näyttää kuin joku olisi huiskinut kaktusten kimpussa punaisen maalin kanssa. Mutta kyllä se väri on osa agavemaisesti aukeavan kasvin kukintoa.

Sitten silmä jää kiinni puiden oksilla nököttäviin nyytteihin: orkideoja! Helmikuun alussa valtaosa niistä on vielä nupullaan. Mitä korkeammalle polku nousee, sitä kosteammaksi – kumma kyllä – ilma muuttuu. Ja sitä enemmän puissa alkaa näkyä naavaa, joka täälläkin on merkki puhtaasta ilmasta. Ja yhtäkkiä se on siinä, valkoinen orkidea, kuin puuhaaraan aseteltu leivos.

Pysäyttävä on myös ympärillä avautuva panoraama. Kuin olisi ylhäällä liitelevä valkohäntäinen haukka itsekin.

Vuokraamalla auton päiväksi ehtii saada monta erilaista luontoelämystä.

Mitä aikaisemmin lähtee liikkeelle, sitä enemmän näkee lintuja, vihreinä välkkyviä papukaijaparvia ja kinikin-nimisen linnun, jolla on roosaa rinnassa ja sinistä siivissä.

Vuokraamalla auton päiväksi ehtii saada monta erilaista luontoelämystä. Kaktusmetsiä, jotka kukkivat ja tuottavat hedelmää myös kuivalla kaudella. Akaasioiden muodostamia tunneleita ja kristallinkirkkaita laguuneja. Saaren pohjoisranta on ihan toinen maailma. Uneliaita kyliä ja vulkaanisen karua, meren ja suolaisen tuulen pieksämää maisemaa.

Jeremin taivaallisen kirkas laguuni. Kaikki hotellit ja kymmenet valkohiekkaiset rannat ovat saaren eteläisellä sivulla.
Jeremin taivaallisen kirkas laguuni. Kaikki hotellit ja kymmenet valkohiekkaiset rannat ovat saaren eteläisellä sivulla.

Pinnan alla piilee vaara

Kohti riuttoja ajettaessa keli on kova ja ryskyttävä, mutta sukellus­opas viihdyttää porukkaa haijutuilla. Hui hai, oikeasti tarinan päähenkilö on Hollannin kuningatar, jo kruunustaan luopunut Beatrix.

Curaçao on luonnollisesti ollut myös kuningashuoneen suosima lomakohde, ja kuningattarella oli nuorempana useinkin tapana polskia eräässä tietyssä poukamassa. Muuan paikallinen irvileuka huusi kerran ihan piruuttaan varoituksen, että hai näkyvissä – saadakseen vipinää arvovaltaiseen seurueeseen. Huuto oli siis vitsi, mutta sen jälkeen Kuningattaren ranta ympäröitiin verkolla.

"Nämä vedet ovat paljon vaarallisempia kuin miltä ne vaikuttavat."

Veneemme laskee ankkurinsa siihen liepeille ja muutama verkkoa varten pystytetty puomi näyttää olevan yhä jäljellä. Luojan kiitos jäljellä on myös kohtalaisen elävä riutta, jolle soittavat fanfaaria trumpettikalat ja koko joukko värikkäämpiä kulkijoita. Eipä ihme, että tuore Dive-lehti nimesi Curaçaon sukeltajien Top 5 -kohteisiin myös sen vuoksi, että alueella riittää tutkittavaksi isoja ja pieniä laivanhylkyjä.

Vedestä noustuamme newyorki­lainen, liki seitsemänkymppinen Peter tosin joutuu sukellusoppaan tiukkaan puhutteluun. Ikämies sooloili liikaa, ja häipyi ilman paria ison rauskun perään.

– Luulisi tuolla elämänkokemuksella ymmärtävän, että nämä vedet ovat paljon vaarallisempia kuin miltä ne kaikessa satumaisuudessaan vaikuttavat, puhisee opas.

Jenkki-Peter hullaantui riutoista liikaakin.
Jenkki-Peter hullaantui riutoista liikaakin.

Silmiä hivelevää kauneutta

Kauneuskuningattaria on tullut paljon näiltä Karibianmeren kulmilta. Miehissäkin on näköä ja kokoa, mutta naisissa on jotakin erityistä. Moni heistä on vankka ja kurvikas – ja sen oloinen, että iloitsee täysin rinnoin naiseudestaan. Ja juuri se tekee monesta daamista vastustamattoman ilmestyksen. Naiset ovat eturivissä myös Curaçaon talouselämässä ja politiikassa. 

Taksikuskien tietotoimiston mukaan hyvin koulutettujen naisten itsenäisyys on mennyt jo liiallisuuksiin: rakentavat itselleen isoja hienoja taloja, elelevät sinkkuina ja vaihtavat poikaystävää, marmattaa virallisen eläkeiän, 65 vuotta ylittänyt herra, joka myöntää, että isompiakin murheita yhteiskunnassa kyllä on.

Turismin ohella tärkein bisnes, öljynjalostus, on sekin yhtä aikaa hyvä ja paha asia. Edestakaisin ravaavat tankkerit nähdään mustana kultana ja melkoisena ympäristöriskinä. Teollisuuden houkuttamat vierastyöläisetkin aiheuttavat kitkaa, vaikka eri rodut harmoniassa elävätkin.

Ravintola Gouverneur on vanha kuvernöörin virka-asunto.
Ravintola Gouverneur on vanha kuvernöörin virka-asunto.

Valtaosa naisista käy ansiotyössä, ja arvot ovat muutenkin aika euroop­palaisella mallilla. Koteja useammin vanhukset päätyvät hoitolaitoksiin. Karibian asteikolla Curaçao on kuitenkin hyvinvointivaltio, ja se näkyy myös meikäläisittäin tuttuina terveysongelmina: kasvussa ovat erityisesti kakkos­tyypin diabetes ja muistisairaudet.

Silti joka paikassa, kalsareista bussinkylkiin, törmää riemukkaaseen iskulauseeseen Dushi! Dushi Korsou! Se on papiamentua, saaren alkuperäisasukkaiden kieltä ja tarkoittaa makeaa ja suloista. Makea Curaçao!

Ja kyllä, reissusta jää suuhun uusi, yllättävän hyvä maku.

Hyvä tietää!

  • Vesijohtovesi on juotavaa, merivedestä suodatettua.
  • Valuutta Antillean guilder (ANG tai Nafl) ja USA:n dollarit.
  • Hintataso hieman Suomea edullisempi. Tarkista onko palvelu (10 prosenttia) jo lisätty ravintolalaskuun. Useimmiten on.
  • Takseissa on mittarit, mutta matka kentältä kaupunkiin on vakio, 25 dollaria. Taksikuski odottaa 10 prosentin tippiä.
  • Lämpötila miellyttävän tasainen noin +28 C ympäri vuorokauden ja vuoden. Tuuli saa auringon tuntumaan vaarattomammalta kuin se on. Talvikaudella tuuli voi olla navakkaa.
  • Ei malariaa eikä muita trooppisia tauteja. Moskiittoja voi esiintyä sateisimpaan aikaan, alkuvuodesta.
  • Tiukka asenne huumeisiin.
  • Aikaero Suomeen – 7 h.

Curaçao x 10

  1. Saarivaltio Karibian­merellä, Venezuelan edustalla. Entinen Hollannin siirtomaa. Itsehallinto vuodesta 1954.
  2. Hollannin Antilleista (Aruba, Bonnaire, Curacao) suurin. Ranta­viivaa 364 km.
  3. Karibian alueen vakaimpia ja kehittyneimpiä maita. Moni­puoluejärjestelmä. Naiset näkyvässä asemassa yhteiskunnassa. Kuvernööri on Hollannin kuningas­huoneen edustaja.
  4. Asukkaita 153 000. Viidennes yli 65-vuotiaita.
  5. Laadukas koulujärjestelmä. Toimiva terveydenhuolto.
  6. Saarella asuu runsaasti hollantilaisia eläkeläisiä, joita huomioidaan vero­helpotuksin.
  7. Kielet: papiamentu, hollanti ja englanti.
  8. Väestöstä katolisia 80 prosenttia.
  9. Tärkein työllistäjä turismin ohella on öljynjalostus ja laiva­teollisuus.
  10. Talouskasvu noin 4 prosenttia. Työttömyys 6 prosenttia. Kasvava nuorisotyöttömyys vauhdittaa nuorten maasta pakoa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2014.

Stadin slangi ry:n toiminnanjohtaja Marjut Klinga esittelee suosikkipaikkansa Helsingissä. 

1. Pikkukosken uimaranta

Pikkukosken uimarannalta löytyy hyppytorni. Kuva: Sanoma-arkisto / Heikki Pölönen
Pikkukosken uimarannalta löytyy hyppytorni. Kuva: Sanoma-arkisto / Heikki Pölönen

"Kävin lapsena paljon uimassa Pikkukosken rannalla. Asuimme Kannelmäessä ja lähempänäkin olisi ollut uimamahdollisuuksia, mutta Pikkukoskelle oli pakko päästä kesäisin – ja on yhä. Tuntuu, että siellä on aina vehreää, lämmintä ja kaunista.

Helsingin viheralueista pitää pitää kiinni. Täällä on luontoa ihan lähellä merta, isoja ja ihania paikkoja, joita harmittavan harvoin näytetään turisteille. Kaivopuisto ja Koffinpuisto ovat hienoja puistoja vaikka piknikeille."

2. Hakaniemen halli

Vuonna 1904 valmistuneen Hakaniemen kauppahallin peruskorjaus alkaa vuoden 2018 alussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen
Vuonna 1904 valmistuneen Hakaniemen kauppahallin peruskorjaus alkaa vuoden 2018 alussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Juhani Niiranen

"Hakaniemen halli on mielestäni ainoa halli, jossa on vielä kunnon fiilis, kivan kotikutoinen. Hakiksen halli ei ole liian vanhanaikainen, mutta sitä ei ole onneksi yritetty täyttää liian moderneilla kahviloilla tai myymälöillä. Sieltä saa ruokaa, leivonnaisia ja käsitöitä. Kiertelen hallissa mielelläni."

3. Taivaskallio

Voit liikuttaa yllä olevaa kuvaa klikkaamalla ja vetämällä hiirelläsi.

"Taivaskallio on iso, omaleimainen metsäalue keskellä asutusta Käpylän kaupunginosassa. Siellä on paljon vaihtelevaa maastoa ja liikkumismahdollisuuksia. Korkealta on hienot näkymät kaupungin yli. Taivaskalliolla voi tunnelmoida historiaa, sillä siellä toimi sotien aikaan raskas ilmatorjuntapatteri. Kallioilla on yhä muistomerkki, useita ilmatorjunta-asemia ja yksi tykki. Taivaskalliolla voi harrastaa boulderointia eli kalliokiipeilyä. Ja paikalle pääsee sporalla!"

4. Vallisaari

Vallisaaren korkeimmasta kohdasta on komeät näkymät merelle. Kuva: Sanoma-arkisto / Rio Gandara
Vallisaaren korkeimmasta kohdasta on komeät näkymät merelle. Kuva: Sanoma-arkisto / Rio Gandara

"Suomenlinna on tietysti pakollinen vierailukohde, jos siellä ei ole ennen käynyt, mutta sen rinteet alkavat tuntua jo aika kuluneilta. Viime kesän uutuus, Vallisaari, on mielestäni vielä kivempi ja näkemisen arvoinen paikka. Vallisaari on luonnollisessa tilassaan ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Vieressä on Lonnan saari, joka on pieni, mutta sinne tulee tänä kesänä sauna. Siitä tulee varmasti mahtava paikka: voi saunoa keskellä merta.

Olen varannut kesälle saarihyppelyn, jonka aikana vieraillaan Santahaminassa, Vallisaaressa, Kuninkaansaaressa ja Suomenlinnassa. Siitä tulee kiva päiväretki. "

5. Raitiovaunut

Helsingin raitiolinjaverkosto kattaa 13 linjaa. Ratikoita eli sporia käyttää vuosittain lähes 57 miljoonaa matkustajaa.
Helsingin raitiolinjaverkosto kattaa 13 linjaa. Ratikoita eli sporia käyttää vuosittain lähes 57 miljoonaa matkustajaa.

"Sporat liittyvät olennaisesti Helsinkiin. Itselleni mieluisin on 8-ratikka, jonka reitti kulkee Arabiasta Töölön kautta Jätkäsaareen. Matkalla näkee Vallilan ja Kallion alueet, jotka ovat niin perusstadilaisia kuin olla voi. Arabian päätepysäkiltä voi kävellä Vanhankaupunginlahdelle, ja toinen päätepysäkki Jätkäsaari on mielenkiintoista, rakennuksen alla olevaa aluetta. Reitin varrella on myös Linnanmäki, Kulttuuritalo, Oopperatalo ja paljon muuta. 

6. Puu-Vallila

Voit liikuttaa yllä olevaa kuvaa klikkaamalla ja vetämällä hiirelläsi.
 
"Helsingin oma Porvoo. Vanhaan Porvooseenhan tehdään päiväretkiä ja mennään ihastelemaan puutaloja, mutta yhtä hienon retken voi tehdä vanhaan Vallilaan. Siellä on oma kahvipaahtimo ja ihania kahviloita."

Suomalaispari kiertää matkoillaan James Bond -elokuvien kuvauskohteissa ja agenttikirjoissa mainituilla paikoilla. Kokemuksistaan he kertovat blogissaan.

Kun Mika Hyyrynen näki James Bond -elokuva Octopussyn Jyväskylän Elohuvissa 12-vuotiaana, hän innostui oitis. Siitä alkoi agentti Bondinaktiivinen ihailu.

Viisi vuotta sitten Mika tapasi Pirita Maunulan, ja he huomasivat heti yhteisen mielenkiinnon  kohteen, Bondin. Kolmen kuukauden seurustelun jälkeen he matkustivat jo Tšekkeihin, Casino Royalen kuvauspaikalle.

– Reissu oli mahtava. Grand Hotel Puppin In the Track of the Agent 007 -paketti sisälsi kolmen yön majoituksen, illallisen, hieronnan ja pelimerkkejä hotellin kasinolle. Se maksoi 358 euroa henkeä kohden, Pirita muistaa.

Schitthornin huipulla Sveitsissä kiertää tyylikäs James Bond -aiheinen polku.
Schitthornin huipulla Sveitsissä kiertää tyylikäs James Bond -aiheinen polku.

Koulumajoitus Kotkassa 

Bondin perässä ei etsitä vain luksusta, vaan hahmon jäljille pääsee myös edullisesti. Piritaa ja Mikaa kiinnostavat elokuvien kuvauspaikkojen lisäksi 50 Bond-kirjan miljööt. Niiden löytäminen vaatii usein hieman selvittelyä.

– John Pearsonin kirjassa James Bond, superagentin hurja elämä Bond lähti Kotkasta moottoriveneellä pienelle saarelle lähelle rajavyöhykkettä. Päättelimme koordinaateista, että kyseessä voisi olla Haapasaari, Mika sanoo.

Pariskunnan lempielokuvassa Bondia esittänyt Roger Moore pelasti Jane Seymourin näyttelemän neidin 1973.
Pariskunnan lempielokuvassa Bondia esittänyt Roger Moore pelasti Jane Seymourin näyttelemän neidin 1973.

Niinpä Mika, Pirita ja Piritan tytär lähtivät edulliselle retkelle Kotkaan ja Haapasaareen.

– Bond vietti yönsä ulkona kylmässä, me taas mukavasti koulumajoituksessa. Samalla matkalla katsoimme muutkin Kotkan nähtävyydet.

Mika ja Pirita kirjoittavat aktiivisesti blogia, jossa he kertovat matkoistaan, jopa kiinnostavia hintatietoja. Blogissa on kuvattu myös Tehtävä Suomessa, James Bond -kirjan paikkoja.

Pirita ja Mika Vaux-le-Vicomten linnassa Ranskassa. Linna näkyy Bond-elokuvassa Kuuraketti.
Pirita ja Mika Vaux-le-Vicomten linnassa Ranskassa. Linna näkyy Bond-elokuvassa Kuuraketti.

Aston Martinin pienoismalli vihjaa James Bondin automausta.
Aston Martinin pienoismalli vihjaa James Bondin automausta.

Suunnittelu on puoli huvia

Ulkomaankohteen suunnittelu alkaa puoli vuotta etukäteen listaamalla elokuvien ja kirjojen Bond-paikat.

– Hotellit, ravintolat, kadunkulmat ja varastotkin kiinnostavat. Siirrämme kuukausittain rahaa matkatilille. Kun reissu lähenee, katsomme matkaan liittyvän elokuvan uudestaan.

– Esimerkiksi Berliinissä kävimme Bond Berlin -ravintolassa ja Octopussyn kuvauspaikoilla. Etsimme myös Kochstrassen ja Wilhelmstrassen kulman, jossa olevasta talosta kirjailija Ian Fleming kertoo kirjassaan Hetken huumaus.

Jos matkaan kuuluu kallis teemahotelli, pari yöpyy siellä vain yhden yön. Euroopan kohteissa voi pärjätä hyvinkin pienellä budjetilla.

Matkamuistoksi hankitaan usein Bond-tavaraa, kuten shottilasit.
Matkamuistoksi hankitaan usein Bond-tavaraa, kuten shottilasit.

Piritan ja Mikan matkamuistoja.
Piritan ja Mikan matkamuistoja.

Käsipäivää Georgelle

Bond-harrastus on tuonut paljon ystäviä muiden maiden Bond-bloggareista. Kesällä toteutui pariskunnan unelma, Bond-näyttelijän kohtaaminen.

– Meidät kutsuttiin 007 Walk of fame -polun VIP-avajaisiin Sveitsiin. Kolme kilometriä korkealla Schilthornin vuorella kiertää polku, jonka varrella on Bond-elokuvatähtien valokuvia, kädenjälkiä ja muistoja Schilthornista kuvauspaikkana.

– Näimme esimerkiksi, kun tähdet painoivat kädenjälkensä pehmeään vahamuottiin, joka muutettiin myöhemmin teräslaataksi.

Pirita ja Mika tapasivat australialaisen George Lazenbyn, joka näytteli James Bondia vain kerran, elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa vuonna 1969. Hyväkuntoinen, 76-vuotias näyttelijä oli loistotuulella.

– Oli hienoa tavata hänet ja syödä illallinen Bond-tähtien kanssa.

Blogi: 007travelers.blogspot.fi

George Lazenby näytteli Bondia vain yhdessä elokuvassa.
George Lazenby näytteli Bondia vain yhdessä elokuvassa.

Pariskunnan omat 007-suosikit

Elokuvat:

Erittäin salainen, 1981
Elä ja anna toisten kuolla, 1973

Tunnusmusiikki:

Duran Duran: A View To a Kill, 1985
Paul McCartney: Live and let die, 1973.

Bond-tyttö:

Vuoden 2015 Spectressä näyttelevä italialainen 51-vuotias Monica Belucci. 

Näyttelyt:

Bond in motion Lontoossa, www.londonfilmmuseum.com
Designing 007 Madridissa, www.disenar007.es

Artikkeli on julkaistu Matkaopas-lehden numerossa 5/2015. 

Raikas kotimaan luonto hurmaa retkeilijän. Vaelsimme päiväretket Muoniossa, Espoossa ja Kuusamossa biologi Jyrki Mäkelän kanssa.

1. Nuuksio

Jylhiä maisemia ja mukavia reittejä

Biologi Jyrki Mäkelä pitää Nuuksion kansallispuiston parhaana puolena helppoutta.

– Pohjois-Espoo on monille vaivaton saavuttaa. Polutkin ovat enimmäkseen helppokulkuisia, jopa pyörätuolin ja lastenrattaiden kanssa. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja maisemat vaihtelevia. Puisto on kuin metsien ja vesistöjen kaunis mosaiikki, hän kehuu.

Metsät ovat enimmäkseen yli satavuotiaita, purot ja lammet ovat kirkasvetisiä. Lajisto on monipuolista, uimapaikkoja runsaasti, samoin harrastusmahdollisuuksia, kuten melontaa ja maastopyöräilyä, sienestystä ja marjastusta.

Kiinnostavaa: 5 syytä, miksi kävely on parempi laji kuin juoksu

Jyrki Mäkelä vinkkaa rauhaa rakastavalle, että ajoittaisen vaeltajien ruuhkan välttää valitsemalla keskipäivän sijaan varhaisaamun tai myöhäisillan, viikonlopun sijaan arkipäivän ja opastetun reitin sijaan maaston reittien ulkopuolella.

Kierrämme Korpinkierroksen erämaata, kauniita rantoja, jäkälikköjä ja näemme komeita keloja korkean kallion päällä. Kallioilla pesivä korppi kronkkuu ja todistaa, miksi kierros on nimetty sen mukaan. Kaakkuri kaakattaa jostain lähilammelta, kurjet töräyttelevät, tikat koputtelevat, rastaiden huilut säestävät, punarinnan soolo solisee kuin puro ja peukaloisen ponteva säe kuuluu kauas.

Puiston nimikkoeläintä liito-oravaa tai sen jälkiä emme näe, vaikka opettelin varta vasten tunnistamaan sen kirkkaankeltaiset pitkulaiset papanat Espoon luontotalo Villa Elfvikin takana.

Nuuksion kansallispuistoon pääsee kätevästi myös Vihdintieltä. Yli-Takkulan tilan parkkipaikalta kävelemme ensin Saarijärven rantaan ja sitten metsäpolkua pitkin Pöksynhaara-nimiselle lammelle.

Sydämenmuotoisen lammen rannalla on mukava pitää evästauko. Pienelle mäntykankaalle ei kuulu liikenteen kohu lainkaan. Reitti palkitsee kartanlukutaitoisen, kompassiin tottuneen retkeilijän tyynnyttävällä luonnonrauhalla. Jo lammen nimi saa hyvälle tuulelle.

Nuuksion Haukkalammelle pääsee myös pyörätuolilla.

3 x Nuuksion testatut

Tuskin missään länsimaassa aivan pääkaupungin kyljessä pääsee sellaiseen erämaatunnelmaan kuin Nuuksiossa.

Kolme suositeltavaa reittiä:

  • 1. Maahisenkierros,  2 km Helpoin, reitin voi kiertää myös pyörätuolilla. Reitin alku on piilotettu Solvallan urheiluopiston taakse. Korkean kallion päällä on hieno näköalatasanne järvi- ja metsämaisemineen.
  • 2. Punarinnankierros, 2 km Helppo. Vaihtelevaa kallio- ja metsäpolkua, muutama laavupaikka. Lampia, pitkospuita,
    vanhaa metsäluontoa.
  • 3. Korpinkierros,  8 km Monipuolinen kierros kalliolla, vanhassa metsässä ja metsä­lampien rannoilla. Hyvät nuotio-
    ja telttapaikat. Viikonloppuisin reitillä voi olla ruuhkaa.
    www.luontoon.fi/nuuksio/reitit

2. Pallas-Ylläs

Katse kantaa kauas

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston suosituin reitti on 55 kilometrin pituinen Hetta–Pallas-polku. Merkittyjä kesäreittejä on 350 kilometriä ja luontopolkuja 18. Polkujen pituus vaihtelee 1–17 kilometriin.

Helpointa on lähteä päivävaellukselle hotelli Pallaksen pihasta. Polku nousee loivasti tunturimaisemaan. Vastaan tulee heti porojen erotusaitaus.

Katso kuvat: ”Venäjän Karjalan luonnossa yhdistyy rumuus ja kauneus”

Biologi Jyrki Mäkelän mielestä tunturissa on avaruuden tunnun ja upeiden maisemien lisäksi parasta se, että siellä pääsee keskikesällä pakoon räkkää eli verenhimoisia hyttysiä, paarmoja ja polttiaisia. Tunturissa tuulee aina sen verran, etteivät pienet hyönteiset pärjää siellä. Myös porot pakenevat räkkää tunturiin. Räkän lisäksi seutu tunnetaan rakasta.

– Maasto on osin jään ja roudan murentamaa rakkakivikkoa, jolla jalka lipeää herkästi.

– Valoa on kesällä 24 tuntia vuorokaudessa, joten kaikki kasvit kasvavat kuin pikakelauksella päivin öin. Puut eivät menesty paljakalla, niille seutu on liian kylmää ja tuulista talvella, Jyrki sanoo.

Patikoimme hotellilta ja luontokeskukselta Pallastuntureiden korkeimmalle kohdalle, 807-metriselle Taivaskerolle. Täällä Paavo Nurmi sytytti olympiatulen kesällä 1952.

Kiven päällä nököttää väriään valkeasta ruskeaksi vaihtava kiiruna, tunturin laella kesät talvet elävä kanalintukaunotar. Se elää syömällä silmuja. Sitäkin kauniimpi on tunturiin synnytyslomalle lentävä pieni kahlaaja, keräkurmitsa. Sen tunnistaa oranssista rinnasta.

– Jos näet sen, istu alas odottamaan. Lintu voi palata pesälleen ja päästää lähelle seuraamaan hautomispuuhiaan

Taivaskeron reitillä Pallastuntureilla voi juoda suoraan purosta.

Hiljaisuudessa korva herkistyy: tunturikoivikossa laulaa kuuluvasti Lapin satakieleksi sanottu sinirinta, ja tunturinummelta kuuluu kapustarinnan haikea piippaus.

Nisäkkäistä tunturieksotiikkaa tarjoaa ruskealaikkuinen tunturisopuli, Lapissa elävä myyrälaji. Metsäntutkimuslaitos ennustaa sopulihuippua Lappiin syksyksi 2015.

Pitkällä tunturivaelluksella parhaita varusteita ovat kevyt rinkka, tuulen ja sateen kestävä asu ja hyvät vaelluskengät sekä rakkolaastarit. Kiikari on hyödyllinen, jos haluaa nähdä seudulla päivystävän kotkan.

Myllykosken ylittävällä riippusillalla pääsee lähelle kosken kuohuja.

3. Oulanka

Koskia ja kanjoneita

Nousen autosta Base Camp -matkailuyrityksen parkkipaikalla Kuusamossa. Voisihan nimi olla suomenkielinen, vaikka Peruskarhu, mutta en anna asian häiritä vaan kömmin polulle, Pienelle karhunkierrokselle.

– Tervetuloa itäiseen taigametsään, Jyrki Mäkelä toivottaa. Hän on kotoisin Kuusamosta ja myös asuu siellä. Mies kertoo, että reitin toinen aloituspiste on kilometrin päässä täältä, Juumassa. Sieltä lähdettäessä joutuu kävelemään parin kilometrin matkan edestakaisin.

Lue myös: Elokuvaohjaaja Ville Suhonen: "Luonnossa ihminen on aina vieras"

Ylös, alas. Polut ja puuportaat nostavat retkeilijän korkeille näköalapaikoille avariin maisemiin. Neljästä kuuteen tuntia kestävällä Pienellä karhunkierroksella pääsee kokemaan vaihtelevat Kuusamon maisemat.

– Oma suosikkini pysähdyspaikoista tulee heti aluksi, ja siihen reittiympyrä tai oikeastaan -kolmio myös sulkeutuu. Myllykoski vanhoine myllyineen ja riippusiltoineen on komeaa katseltavaa kaikkina vuodenaikoina, Jyrki Mäkelä sanoo.

– Hienointa reitillä on vapaana virtaava puhdas Kitkajoki. Se välkkyy ja kuohuu jyrkkäreunaisen kanjonin pohjalla. Kasvilajeista menestyy esimerkiksi harvinainen ja kaunis neidonkenkä, joka tarvitsee kalkkipitoisen maaperän. Parhaimmillaan sen kukinta on yleensä ennen juhannusta.

Koskenlasku sujuu Kitkajoen Myllykoskella Pienen karhunkierroksen varrella. Välineitä vuokraa esimerkiksi Base Camp.

Kitkajoessa ui ainutlaatuinen, tuhansia vuosia vanha alkuperäinen taimenkanta. Taimen syntyy ja kutee Suomessa, varttuu vaelluspoikaseksi ja käy Venäjän puolella kasvamassa lisää. Sitten se vaeltaa taas takaisin Suomeen kutemaan.

Juhannuksen aikoihin tarkkasilmäinen näkee taimenien hyppivän jopa yhdeksänmetristä Jyrävän putousta reitin varrella. Toinen Kitkajoen viileissä vesissä viihtyvä herkkukala on harjus eli harri. Siitä tulee nimi reitin Harrisuvannolle.

Reitti on nimetty karhun mukaan, sillä lähistöllä tallustaa muutama karhu kesäisin. Talvisin ne nukkuvat, yleensä Venäjällä. Vaelluksella kansalliseläintä on lähes mahdoton nähdä.

– Nalle pysyttelee kaukana ihmisestä ja liikkuu hiljaa varoen aistit valppaina. Grillijonossa on 10 000 kertaa vaarallisempaa kuin täällä, biologi vertaa.

Vihjeen karhusta voi saada hajun perusteella: se piilottaa turpeeseen vaikkapa poron vasan seuraavaa kevättä varten. Karhukin on vaeltaja, se liikkuu metsissä kymmeniä kilometrejä päivässä, ahmii mustikoita ja karttaa ihmisiä. Siihen on helppo samaistua.

Myllyrakennuksessa pesii koskikara, pohjoisen puhtaissa vesissä viihtyvä mustarastaan kokoinen pullea Lapin lintu. Se on musta lukuun ottamatta valkeaa rintaa.

Vinkki! Näitkö villieläimen poikasen luonnossa? Unohda se

– Koskikaran pesä kosken äärellä on vihreä sammalpallo, jonne kuljetaan alakautta. Kesät talvet se saalistaa hyönteistoukkia sukeltamalla. Muita reitillä nähtäviä tai kuultavia lintuja ovat kanalinnut ja taukopaikkojen rohkea kuukkeli.

Havahdun vihellykseen, mikä se on? Suomen pienin pöllö varpuspöllö kutsuu naarasta.

Kastaudun vielä jääkylmässä Kitkajoessa Siilastuvan edessä. Seuraavalla kerralla kokeilen Kitkajoen koskimelontaa.

Artikkeli on julkaistu Matkaopas-lehdessä 3/2015.

Mukaan päiväretkelle

  • hyvät kengät
  • säänmukainen vaatetus
  • rakkolaastarit
  • repussa juotavaa ja hyvät eväät
  • tulitikut, jos haluat lämmittää eväitä tai tehdä tulet laavulla
  • kännykkä tai kamera tarpeen mukaan

Vinkki! Uusin kansallis-puisto

  • Toukokuussa 2015 perustettu Teijon kansallispuisto sijaitsee meren ja parin järven rannalla 20 kilometriä Salosta.
  • Hallitsevana ovat vanha ruukkimiljöö ja lehdot.
  • Puisto on sympaattinen, mutta melko pieni. Metsät eivät ole kovinkaan luonnontilaisia.

Yleisradion suursatsaus Meidän maamme − Vårt land jatkuu uusin suvisin jaksoin. Helikopterista kuvatut, nautinnollisen hitaasti etenevät osiot kuljettavat katsojaa Lapista Ahvenanmaalle.

Ohjelmasarja Meidän maamme − Vårt land avaa Suomen maisemat ja luonnon ilmasta käsin. Tammikuussa saatiin ihastella talvisia näkymiä, ja nyt on vuorossa kesä.

Uusia jaksoja nähdään touko−kesäkuun mittaan yhdeksän, ja syksyllä vielä kooste.

Ohjelmasarjan kerrontatyyli on poikkeuksellinen: helikopterista kuvatut maisemat soljuvat rauhalliseen slow-tv:n mukaiseen rytmiin.

Kuvissa näkyvät Lapin tunturit, Pohjanmaan lakeudet, Itä-Suomen järvimaisemat, saaristo ja rannikkoseutu sekä eri kaupunkeja ja niiden elämää.

Välillä laajoja maisemia katsotaan kaukaa, välillä sukelletaan yksityiskohtiin.

Meidän maamme − Vårt land nähdään TV1:ssä arkisin kello 18.30 alkaen maanantaina 29.5. Kaikki jaksot julkaistaan Yle Areenassa samana päivänä.

Syksyn kooste on 40 minuutin mittainen. Musiikin siihen on säveltänyt Uljas Pulkkis, ja sen esittää Radion sinfoniaorkesteri kapellimestarinaan Jaakko Kuusisto

29.5. Länsi-Lappi

Jaksossa matkataan Kevon kanjonista Oulangan kansallismaisemien kautta kesäiselle Rukatunturille.

30.5. Itä-Lappi

Toinen jakso lennättää katsojat Itä-Lapin maisemien yli Torniojoen ja Kilpisjärven kautta Saanan äärelle.

31.5. Pohjanlahti ja länsirannikko

Kuvat kuljettavat linnuntietä Torniosta alaspäin Kalajoen hiekkasärkille ja yöllisen Vaasan valojen ylle.

1.6. Pohjanmaa ja Häme

Pohjanmaan lakeudet aukeavat ilmasta Köyliönjärven ja Rautaveden järvimaisemien kautta Hämeeseen.

2.6. Läntinen Järvi-Suomi

Jaksossa liikutaan läntisen Järvi-Suomen kaupunkimaisemissa Päijänteeltä Lahteen ja Alvar Aallon Jyväskylästä Savon sydämeen Kuopioon.

5.6  Itäinen Järvi-Suomi

Jaksossa matkataan Kolin maisemista Heinäveden kanavia pitkin aina Imatrankosken pauhuun.

6.6. Etelärannikko

Lentomatka etelärannikon yli vie Kotkan Meripäiviltä Porvoon ja Pohjan Ruukkien kautta Hangon kesään.

7.6. Helsinki ja pääkaupunkiseutu

Jaksossa esitellään Suomen merellinen pääkaupunki ja sen ympäristöä.

8.6. Ahvenanmaa ja Saaristomeri

Lentomatka vie Itämeren yli Saaristomerelle ja Ahvenanmaalta presidentin kesäasunnon Kultarannan kautta Suomen eteläisimpään pisteeseen.

9.6. Koko Suomi

Suomineidon maisemat avautuvat juhlavuoden kunniaksi Lapista Saaristomerelle ja Järvi-Suomen kautta Pohjanmaan lakeuksille. Kooste kauden parhaista kuvista.