Willemstadin värikäs siluetti kävelysillalta katsottuna.

Curaçao on aktiivilomailijan luonto- ja kulttuurikohde, jota maustaa siirtomaaisänniltä omaksuttu jämptiys. Ja vahva kansallistunne.

Vanha leidi svengaa. Näinkin tätä hieman notkuvaa, kaupunginosat yhdistävää kävelysiltaa kutsutaan. Eikä siinä kaikki. Kun olen keskellä siltaa, se lähtee sireenit soiden liikkeelle päästääkseen jonkun lemmenlaivan lipumaan ohitseen kohti satamaa.

Mitään suurempaa jännitystä tapahtumaan ei liity. Juuri näin ponttoonien päälle rakennettu Emma Bridge on ”irrotellut” jo vuodesta 1888. Väittävät, että se on lajissaan ainoa koko maailmassa.

Ainutlaatuinen on myös Willemstadin kaupunki. Arkkitehtuuriltaan häkellyttävän värikylläinen yhdistelmä eurooppalaisia, afrikkalaisia ja karibialaisia perinteitä. Suotta sitä ei ole julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Usko maan ja matkailun tulevaisuuteen näkyy rakennusten ahkerana entistämisenä.

Saarivaltion vetovoima ulottuu yhä myös entiseen emämaahan Hollantiin, jonka eläkeläiset arvostavat ”täydellistä ilmastoa”. Tropiikkia, jossa kaikki toimii. Curaçao on Karibian alueen vakaimpia talouksia, vaikka ihan putkeen ei ole mennyt viime aikoina silläkään. Mutta yleinen hyvinvointi näkyy – myös paikallisten kasvoissa.

Poika tuo itsekseen asuville vanhemmilleen kattilallisen keittoa.
Poika tuo itsekseen asuville vanhemmilleen kattilallisen keittoa.

Pääkaupungin vanhin osa Punda on pittoreski, kapeiden kujien ja kauppojen verkosto. Toiselta reunalta sitä rajaa 1600-luvulla rakennetun linnoituksen muuri, jonka katveessa on ravintola poikineen. Toisella reunalla kelluvat Venezuelasta rantautuneiden kauppiaiden kojut. Käsitöillä ja hedelmillä kuormatut puuveneet kipaisevat Curaçaon pääkaupunkiin muutamassa tunnissa. Muistutuksena Etelä-Amerikan läheisyydestä.

Tavallisissa marketissa pistää silmään eurooppalaisten tuotteiden määrä. Mutta muuten meininki on kiitettävän omaperäistä, pullakin leivottu kilpikonnan muotoon.

Legendaarisen autenttista meno on myös vanhassa kauppahallissa, Marsche Bieuw, jossa toimii lounasaikaan koko joukko kreoli-ruokaa valmistavia keittiöitä. Älä annapaikan näennäisen rähjäisyyden ja hulinan hämätä. Aterian hinta–laatusuhde on loistava, hygieniasta tinkimättä. Kokeile vaikkapa saari­valtion kansalliseläintä vuohta, kabritu. Tai lihamuhennosta, saté, pähkinäkastikkeen kera. Jälkiruuaksi kookosleivonnaisia, kokada.

Kuin Kalliossa

Toinen puoli. Sitä Otropanda tarkoittaa ihan kirjaimellisesti. Kävelysillan toiselta puolelta avautuva, työväestön perinteisesti asuttama kaupunki polveilee pitkin kukkuloita ja tuo meiningiltään muutenkin mieleen Helsingin Kallion. Arkisempaa eloa, paljon kapakoita, kirkkoja ja kampaamoja. Sitä afrotukan suoristamisen määrää!

Pääasiaksi pitää laskea myös yksi museo, Kura Hulanda, jonka verenpunaisten seinien sisällä kiteytyy musta holokausti. CuraÇaon monessa mielessä murheellinen menneisyys orjakaupan keskiössä. Esillä on hyytävä määrä seudulta löytyneitä kahleita ja ”säilytysjärjestelmiä”, joiden kehittelyssä kiteytyy ihmismielen pirullinen kekseliäisyys.

Karusta teemasta huolimatta Kura Hulandan museo on ajatuksia avartava. Jakob Gelt Dekker on tehnyt todellisen kulttuuriteon sijoittamalla varallisuuttaa orjien elämän dokumentointiin.
Karusta teemasta huolimatta Kura Hulandan museo on ajatuksia avartava. Jakob Gelt Dekker on tehnyt todellisen kulttuuriteon sijoittamalla varallisuuttaa orjien elämän dokumentointiin.

Museoon on rekonstruoitu myös pala helvettiä, erään orjien kuljetukseen käytetyn laivan ruuma. Seuraavassa salissa katsojat hiljentää pari veristä Ku-klux-klaanin pukua. Ja monet muut rotusorron dokumentit tähän päivään saakka.

Kura Hulanda muistuttaa myös siitä, että vaikka orjuus kumottiin virallisesti 1863, ei se maailmasta ole poistunut, vain muuttanut muotoaan. Karu fakta on sekin, että Curaçao on yhä strategisesti tärkeä välisatama tämän päivän ihmis­kaupalle. Tavallisen turistin silmiin se ei näy. Päinvastoin, tunnelma on hyvin levollinen. Ulkoilmabordellikin on kipattu johonkin lentokentän takamaille.

Luonnon yllätyksiä

Polulla lötköttää metrin verran upeasti vihertävää liskoa. Ja pitkä mustavalkoraidallinen häntä siihen päälle. Eikä tyyppi tee elettäkään väistääkseen – metsän herra.

Keittoon päätynyt iguana maistuu hieman kanalle.

Upeita iguanoja ja niiden pikkuserkkuja gekkoja vilistää kaikkialla. Pelätä niitä ei tarvitse, edes ruokalistalla. Esimerkiksi keittoon päätynyt iguana (yuana) maistuu hieman kanalle. Mutta ennen ruokaa tekee hyvää hiukan kiipeillä.

Curaçaon korkein vuori Christoffel on kaunis ja näkyy kauas, vaikka se kohoaa vain 375 metrin korkeuteen. Tukevilla tossuilla ja juomapullolla varustettuna sen valloittaa suhteellisen helposti reilussa tunnissa, koska huipulle johtava polku on tulvillaan luonnon omia portaita – ja innostavaa tutkittavaa.

Kiltti kovanaama. Siellä täällä viilettävä iguana on saaren kansalliseläin.
Kiltti kovanaama. Siellä täällä viilettävä iguana on saaren kansalliseläin.

Aluksi näyttää kuin joku olisi huiskinut kaktusten kimpussa punaisen maalin kanssa. Mutta kyllä se väri on osa agavemaisesti aukeavan kasvin kukintoa.

Sitten silmä jää kiinni puiden oksilla nököttäviin nyytteihin: orkideoja! Helmikuun alussa valtaosa niistä on vielä nupullaan. Mitä korkeammalle polku nousee, sitä kosteammaksi – kumma kyllä – ilma muuttuu. Ja sitä enemmän puissa alkaa näkyä naavaa, joka täälläkin on merkki puhtaasta ilmasta. Ja yhtäkkiä se on siinä, valkoinen orkidea, kuin puuhaaraan aseteltu leivos.

Pysäyttävä on myös ympärillä avautuva panoraama. Kuin olisi ylhäällä liitelevä valkohäntäinen haukka itsekin.

Vuokraamalla auton päiväksi ehtii saada monta erilaista luontoelämystä.

Mitä aikaisemmin lähtee liikkeelle, sitä enemmän näkee lintuja, vihreinä välkkyviä papukaijaparvia ja kinikin-nimisen linnun, jolla on roosaa rinnassa ja sinistä siivissä.

Vuokraamalla auton päiväksi ehtii saada monta erilaista luontoelämystä. Kaktusmetsiä, jotka kukkivat ja tuottavat hedelmää myös kuivalla kaudella. Akaasioiden muodostamia tunneleita ja kristallinkirkkaita laguuneja. Saaren pohjoisranta on ihan toinen maailma. Uneliaita kyliä ja vulkaanisen karua, meren ja suolaisen tuulen pieksämää maisemaa.

Jeremin taivaallisen kirkas laguuni. Kaikki hotellit ja kymmenet valkohiekkaiset rannat ovat saaren eteläisellä sivulla.
Jeremin taivaallisen kirkas laguuni. Kaikki hotellit ja kymmenet valkohiekkaiset rannat ovat saaren eteläisellä sivulla.

Pinnan alla piilee vaara

Kohti riuttoja ajettaessa keli on kova ja ryskyttävä, mutta sukellus­opas viihdyttää porukkaa haijutuilla. Hui hai, oikeasti tarinan päähenkilö on Hollannin kuningatar, jo kruunustaan luopunut Beatrix.

Curaçao on luonnollisesti ollut myös kuningashuoneen suosima lomakohde, ja kuningattarella oli nuorempana useinkin tapana polskia eräässä tietyssä poukamassa. Muuan paikallinen irvileuka huusi kerran ihan piruuttaan varoituksen, että hai näkyvissä – saadakseen vipinää arvovaltaiseen seurueeseen. Huuto oli siis vitsi, mutta sen jälkeen Kuningattaren ranta ympäröitiin verkolla.

"Nämä vedet ovat paljon vaarallisempia kuin miltä ne vaikuttavat."

Veneemme laskee ankkurinsa siihen liepeille ja muutama verkkoa varten pystytetty puomi näyttää olevan yhä jäljellä. Luojan kiitos jäljellä on myös kohtalaisen elävä riutta, jolle soittavat fanfaaria trumpettikalat ja koko joukko värikkäämpiä kulkijoita. Eipä ihme, että tuore Dive-lehti nimesi Curaçaon sukeltajien Top 5 -kohteisiin myös sen vuoksi, että alueella riittää tutkittavaksi isoja ja pieniä laivanhylkyjä.

Vedestä noustuamme newyorki­lainen, liki seitsemänkymppinen Peter tosin joutuu sukellusoppaan tiukkaan puhutteluun. Ikämies sooloili liikaa, ja häipyi ilman paria ison rauskun perään.

– Luulisi tuolla elämänkokemuksella ymmärtävän, että nämä vedet ovat paljon vaarallisempia kuin miltä ne kaikessa satumaisuudessaan vaikuttavat, puhisee opas.

Jenkki-Peter hullaantui riutoista liikaakin.
Jenkki-Peter hullaantui riutoista liikaakin.

Silmiä hivelevää kauneutta

Kauneuskuningattaria on tullut paljon näiltä Karibianmeren kulmilta. Miehissäkin on näköä ja kokoa, mutta naisissa on jotakin erityistä. Moni heistä on vankka ja kurvikas – ja sen oloinen, että iloitsee täysin rinnoin naiseudestaan. Ja juuri se tekee monesta daamista vastustamattoman ilmestyksen. Naiset ovat eturivissä myös Curaçaon talouselämässä ja politiikassa. 

Taksikuskien tietotoimiston mukaan hyvin koulutettujen naisten itsenäisyys on mennyt jo liiallisuuksiin: rakentavat itselleen isoja hienoja taloja, elelevät sinkkuina ja vaihtavat poikaystävää, marmattaa virallisen eläkeiän, 65 vuotta ylittänyt herra, joka myöntää, että isompiakin murheita yhteiskunnassa kyllä on.

Turismin ohella tärkein bisnes, öljynjalostus, on sekin yhtä aikaa hyvä ja paha asia. Edestakaisin ravaavat tankkerit nähdään mustana kultana ja melkoisena ympäristöriskinä. Teollisuuden houkuttamat vierastyöläisetkin aiheuttavat kitkaa, vaikka eri rodut harmoniassa elävätkin.

Ravintola Gouverneur on vanha kuvernöörin virka-asunto.
Ravintola Gouverneur on vanha kuvernöörin virka-asunto.

Valtaosa naisista käy ansiotyössä, ja arvot ovat muutenkin aika euroop­palaisella mallilla. Koteja useammin vanhukset päätyvät hoitolaitoksiin. Karibian asteikolla Curaçao on kuitenkin hyvinvointivaltio, ja se näkyy myös meikäläisittäin tuttuina terveysongelmina: kasvussa ovat erityisesti kakkos­tyypin diabetes ja muistisairaudet.

Silti joka paikassa, kalsareista bussinkylkiin, törmää riemukkaaseen iskulauseeseen Dushi! Dushi Korsou! Se on papiamentua, saaren alkuperäisasukkaiden kieltä ja tarkoittaa makeaa ja suloista. Makea Curaçao!

Ja kyllä, reissusta jää suuhun uusi, yllättävän hyvä maku.

Hyvä tietää!

  • Vesijohtovesi on juotavaa, merivedestä suodatettua.
  • Valuutta Antillean guilder (ANG tai Nafl) ja USA:n dollarit.
  • Hintataso hieman Suomea edullisempi. Tarkista onko palvelu (10 prosenttia) jo lisätty ravintolalaskuun. Useimmiten on.
  • Takseissa on mittarit, mutta matka kentältä kaupunkiin on vakio, 25 dollaria. Taksikuski odottaa 10 prosentin tippiä.
  • Lämpötila miellyttävän tasainen noin +28 C ympäri vuorokauden ja vuoden. Tuuli saa auringon tuntumaan vaarattomammalta kuin se on. Talvikaudella tuuli voi olla navakkaa.
  • Ei malariaa eikä muita trooppisia tauteja. Moskiittoja voi esiintyä sateisimpaan aikaan, alkuvuodesta.
  • Tiukka asenne huumeisiin.
  • Aikaero Suomeen – 7 h.

Curaçao x 10

  1. Saarivaltio Karibian­merellä, Venezuelan edustalla. Entinen Hollannin siirtomaa. Itsehallinto vuodesta 1954.
  2. Hollannin Antilleista (Aruba, Bonnaire, Curacao) suurin. Ranta­viivaa 364 km.
  3. Karibian alueen vakaimpia ja kehittyneimpiä maita. Moni­puoluejärjestelmä. Naiset näkyvässä asemassa yhteiskunnassa. Kuvernööri on Hollannin kuningas­huoneen edustaja.
  4. Asukkaita 153 000. Viidennes yli 65-vuotiaita.
  5. Laadukas koulujärjestelmä. Toimiva terveydenhuolto.
  6. Saarella asuu runsaasti hollantilaisia eläkeläisiä, joita huomioidaan vero­helpotuksin.
  7. Kielet: papiamentu, hollanti ja englanti.
  8. Väestöstä katolisia 80 prosenttia.
  9. Tärkein työllistäjä turismin ohella on öljynjalostus ja laiva­teollisuus.
  10. Talouskasvu noin 4 prosenttia. Työttömyys 6 prosenttia. Kasvava nuorisotyöttömyys vauhdittaa nuorten maasta pakoa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2014.

Itämeren voi kiertää upeita linnoja tutkien Turusta Tukholmaan. Kotimaassakin pääsee kiehtovaan keskiajan tunnelmaan.

1. Turun linna 

Kiitos haarukasta! 

Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia. Se on Turun linnan erään opastuskierroksen nimi. Kierroksella esitellään päälinnan länsipäädyssä oleva 8,5 metrin syvyinen kuiluvankila, jonne vangit ja heidän niukka ruokansa laskettiin pienestä luukusta. Pyöveli haki tuomitut mestattaviksi Turun suurtorille.
Kivinen linna saarella Aurajoen suulla oli vaikea piirittää. Sotilaat nukkuivat muurien sisällä taivasalla.

1500-luku oli linnan merkittävintä aikaa. Kustaa Vaasa nimitti poikansa Juhanan Suomen herttuaksi, joka toi Turkuun puolalaisen vaimonsa, prinsessa Katariina Jagellonican. Katariinan ansiosta Suomeen saatiin haarukka.

Kun linnan hallinnollinen tehtävä himmeni, rakennus jatkoi vankilana ja varastotilana. Toisessa maailmansodassa linnaa pommitettiin rajusti. Restaurointityö saatiin valmiiksi vasta 1961. Linnassa toimii nykyisin museo, jossa lapset voivat järjestää syntymäpäiväjuhlia.

2. Pietari-Paavalin linnoitus, Pietari 

Täällä lepäävät tsaarit perheineen 

Linnoituksessa toimii nykyisin kaupungin museo ja sen läheisyydessä rahapaja.
Linnoituksessa toimii nykyisin kaupungin museo ja sen läheisyydessä rahapaja.

Tervetuloa Pietarin Jänissaarelle! Saaren komeaan katedraaliin on haudattu kaikki Venäjän keisarit Pietari Suuresta (1672-1725) lähtien. Pietari Suuri myös perusti linnoituksen, joka rakennettiin alun perin puusta. Tarkoitus oli suojella kaupunkia Ruotsia vastaan Suuressa Pohjan sodassa, jossa Ruotsi menetti asemansa Pohjois-Euroopassa.

Nevajoelta katsottuna linnoitus on hyvin muureilla suojattu. Muurin yli pilkistää katedraalin torni, jonka kellotapuli on Pietarin korkein rakennus.

Linnoituksen tyrmään teljettiin aatelismiehet ja poliittiset vangit vuoteen 1917 asti. Karut vankikopit ja jalkakahleet hyytävät kävijää kauneimpanakin kesäpäivänä.

Kirkon barokkisisustus on upea. Pietari Suuri halusi paikalle saarnastuolin länsimaiseen tyyliin, vaikka sellaista ei yleensä ole ortodoksikirkoissa.
Kirkon barokkisisustus on upea. Pietari Suuri halusi paikalle saarnastuolin länsimaiseen tyyliin, vaikka sellaista ei yleensä ole ortodoksikirkoissa.

Linnoituksen pihaa pääsee tutkimaan ilman pääsymaksua, mutta kirkkoon ja museoihin pitää ostaa lippu. Linna-alue on avoinna päivittäin aamuvarhaisesta iltamyöhään.

1970-luvulla elvytettiin uudelleen tsaarinajan perinne laukaista tykki keskipäivällä. Sen jälkeen kannattaa kesälauantaisin katsoa aukiolla mahtipontinen vahdinvaihto.

  • Opastus 6 e. Metro: Gorkovskaja. spbmuseum.ru/themuseum
  • Jos historia ei kiinnosta, lepäile saaren hiekkarannalla, kuten paikalliset tekevät huhtikuusta alkaen.
     

3. Piispanlinna, Saarenmaa

Ruttotautisia ja kommunistiterroria 

Tornit Pikk Herman ja Sturvolt näkyvät kauas.
Tornit Pikk Herman ja Sturvolt näkyvät kauas.

Saarenmaan komeimman nähtävyyden katolta näkee kauas. Etelässä kimaltaa Kuressaaren matala uimaranta, jonka vesi on Viron lämpimimpiä. Pohjoisessa näkyy vallihauta, jonka yli linnaan kävellään Kuressaaren keskustasta.

Piispanlinna eli Piiskopilinnus on Baltian parhaiten säilyneitä keskiaikaisia linnoja. Sen peruskivet vyörytettiin paikalle jo 1200-luvulla. Paksut muurit ja tornit uhmaavat urheasti aikaa vielä 800 vuotta myöhemmin.
Piispoja linnassa on asunut viimeksi 1500-luvulla, jolloin piispa Johannes V. Munchhausen myi Saarenmaan tanskalaisille. 1600-luvulla saari siirtyi Ruotsille, ja linnaa luovutettaessa rakennuksessa oli kirjoilla 850 palkkasoturia ja 800 talonpoika-miliisiä. Rutto runteli ruotsalaisten varuskuntaa, joten 1700-luvulla venäläiset valtasivat linnan ilman vastarintaa.

Kesäisin järjestetään turnajaisnäytöksiä.
Kesäisin järjestetään turnajaisnäytöksiä.

Sujuvasti käy myös matkailijan kulku linnassa olevan tyylikkään historiamuseon läpi. Näyttelyissä saa kattavan kuvan sekä Saarenmaan luonnosta että historiasta. Eteläisen puolustustornin ruutikellarissa voi tutustua kommunistiseen terroriin. Näyttelystä voi toipua tornikahvilassa. Ryhmät voivat tilata kynttilänvalossa nautittavan keskiaikaisen aterian. Hinta 25 hengen ryhmälle on 1 125 euroa.

4. Malborkin linna, Puola 

Ritari opastaa linnaan yöllä 

Kiitos nuoren runoilijan Max von Schenkendorfin, Malborkin linna on yhä olemassa. Hän kirjoitti sanomalehteen vuonna 1803 paheksuvan mielipidekirjoituksen, sillä arvokas linna oli pahasti rapistunut. Preussin kuningas joutui julkisen paineen takia varaamaan rahat linnan entisöintiin. Ja kaikki tämä ennen sosiaalista mediaa!

Suurmestarin palatsin salissa on katseen vangitseva holvikatto.
Suurmestarin palatsin salissa on katseen vangitseva holvikatto.

Upea, iso linna sijaitsee Puolassa, noin puolen tunnin junamatkan päässä Gdanskin kaupungista. Linnaa alettiin rakentaa jo 1270-luvulla sekä sotilaallisiin että uskonnollisiin tarkoituksiin. Saksalainen ritarikunta käännytti Puolassa asuvia muinaispreussilaisia kristinuskoon ja tarvitsi turvallisia tukikohtia. Malborkin linnasta tuli ritarikunnan suurmestarin asemapaikka.

Toisessa maailmansodassa puolet linnasta tuhoutui, ja kunnostus alkoi vasta 1950-luvun lopulla. Nykyisin linna kuuluu Unescon maailmanperintölistalle.

5. Amalienborg, Kööpenhamina 

Kuningatar on ketjupolttaja 

Mene Kööpenhaminaan 16. huhtikuuta. Silloin juhlitaan kuningattaren syntymäpäivää. Vain punatakkiset henkivartijat pysyvät viilipyttymäisinä mustissa tötteröhatuissaan. Heidänkin univormunsa on tavallista komeampi.

Amalienborgin rokokoolinna on Tanskan kuningasperheen talvikoti. Linnan neljä palatsia muistuttavat toisiaan, mutta kuningatar Margareetalla on ylimääräinen savupiippu. Tanskalaiset vihjaavat sen johtuvan 75-vuotiaan kuningattaren tupakoinnista: boheemi hallitsija polttaa ketjussa.

Vahvinvaihto tapahtuu joka päivä klo 12.
Vahvinvaihto tapahtuu joka päivä klo 12.

Rakennuksia yhdistävät maanalaiset tunnelit, mutta silti linnan pihalla voi nähdä vaikkapa kruununprinssit Frederikin tai Joachimin. Molemmilla on neljä lasta.

Keskipäivällä tapahtuu näyttävä henkivartioston vahdinvaihto. Museo sijaitsee Christian VIII:n palatsissa.

6. Kuninkaanlinna, Tukholma 

Varo kellarin kummitusta 

Jos Kaarle XVI Kustaa kutsuu sinut vieraaksi, päädyt Kuninkaanlinnaan. Jos kutsua ei kuulu, linnaan pääsee myös opastetulle kierrokselle. Opastus on ruotsiksi, englanniksi, kiinaksi, venäjäksi ja saksaksi.

Linnassa työskentelee 200 ihmistä ja pari kummitusta. Tarinan mukaan niin sanottu Harmaa ukko päivystää vanhassa kellarissa. Kahisevaan silkkiin pukeutuvan Valkean rouvan näkeminen taas ennustaa yleensä jonkun kuninkaallisen kuolemaa.

Tukholmassa voi nähdä Vita Havet -salin.
Tukholmassa voi nähdä Vita Havet -salin.

Vierashuoneissa on majoitettu valtion päämiehiä 150 vuotta. Vierailut kestävät kolme päivää, ja niitä varten huoneet sisustetaan vaihtuvin silkkiverhoin ja kukka-asetelmin.

Museoita on neljä. Kruunut, miekat ja kuninkaallinen kastemalja esitellään Aarrekammiossa linnan eteläisen osan kellariholveissa.

  • Lippu 17 e. Slottsbacken 1.
    kungahuset.se
  • Ruotsin suurlähetystön julkisivu muistuttaa Kuninkaanlinnaa Lejonbackenin suunnalta katsottuna. Pohjoisesplanadi 7, Helsinki.

 

Suomen linnat x 3

Vinkit antoi Suomen kansallismuseon intendentti, Jouni Marjamäki.

Olavinlinna 

"Maailman pohjoisin keskiaikainen linna, jonka rakentaminen aloitettiin 1475. Tornien epätasaisia portaita kavutessa voi tuntea menneisyyden aidosti. Moni tuntee linnan Savonlinnan Oopperajuhlien estradina, mutta karu puolustuslinna on käymisen arvoinen myös talvella."

Raaseporin rauniot

"Suomesta ei löydy toista vastaavaa linnaa, jonka rakentaminen aloitettiin 1300-luvulla. Linnan sisäosia on helppoa tutkia kulkemalla pitkin puisia portaita ja kulkusiltoja. Hämärät muurien kolot ja kolkat herättävät kävijän mielenkuvituksen eloon."

Snappertuna. raseborg.org/slott/fin

Suomenlinna

"Vanhin osa Helsinkiä löytyy 1700-luvulla rakennetusta Suomenlinnasta. Monelle on yllätys, että Helsingistäkin löytyy "linnanpiha", nimittäin Suuri linnanpiha Susisaaressa.
Pihan ympäristö oli aikoinaan linnoituksen keskus. Osa rakennuksista tuhoutui myöhemmin Krimin sodassa. Helsingin vanhimpiin kuuluva aukio on vaikuttava kokemus. Kustaanmiekansalmen linnoitusvalleille kannattaa mennä silloin, kun laivat ohittavat linnoituksen hämmästyttävän läheltä."

Helsinki. suomenlinna.fi

Kotiharjun saunassa Helsingin Kalliossa pesijä Aino-Liisa Kaljusen maaginen kosketus tuo autuuden niin sieluun kuin ruumiiseen. Joskus se kirvoittaa jopa rakkaudentunnustuksen.

Kotiharjun sauna Kalliossa on Helsingin ainoa puulämmitteinen korttelisauna. Graafinen suunnittelija Aino-Liisa Kaljunen, 53, on yksi saunan neljästä pesijästä.

– Minulle pesijän työ on vanhojen suomalaisten perinteiden vaalimista. Saunakulttuuria pitäisi suojella siinä missä saimaannorppiakin, hän toteaa.

Aino-Liisa pesee asiakkaansa aina kokonaan, hiuksia ja varpaanvälejä myöten. Ainoastaan kasvojen ja intiimialueiden puhdistus on ihmisen tehtävä itse.

– Lavitsalle voi asettua rentoutumaan joko ennen tai jälkeen saunomisen. Pestävä saa itse päättää, haluaako hän keskustella vai nauttia hiljaisuudesta.

Yksinäiselle pesukokemus voi olla harvinainen huolenpidon hetki.

Toisille saunan yhteydessä tehtävään puhdistautumiseen liittyy muistoja lapsuudesta. Niin myös Aino-Liisalle.

– Tätini pesi minut usein löylyjen jälkeen ollessani pieni tyttö. Samanlainen rauhoittava tunne valtaa mieleni vieläkin, kun joku saippuoi ja huuhtelee jalkani tai selkäni.

Kiireettömyyden luominen on pestessä olennaista. Asiakkaan kanssa ei saa hätiköidä, vaikka lavitsalle olisi jonoa. Tavallisesti puhdistamiseen kuluu aikaa 15–20 minuuttia.

Toisinaan pestävää saattaa jännittää.

Silloin on tärkeää, että pesijän kädenliikkeet tuntuvat hoivattavasta ennakoitavilta. Olennaisinta on olla katkaisematta kosketusta. Se tekee rentoutumisesta helpompaa.

Mieleenpainuvimman asiakaskohtaamisen Aino-Liisalle tarjosi ranskalainen taiteilijaseurue. Joukossa ollut sarjakuvapiirtäjä kävi kollegoidensa kanssa pitkän keskustelun siitä, voisiko toisen pestävänä oleminen olla miellyttävä kokemus. Lopulta hän uskaltautui Aino-Liisan käsittelyyn.

– Miehestä huomasi, kuinka hermostunut hän aluksi oli. Ei kuitenkaan mennyt kuin hetki, kun hän rauhoittui tyystin ja sulki silmänsä, pesijä kuvailee.

Saunomisen päätyttyä voimakkaan elämyksen vavahduttama taiteilija tahtoi puhutella Aino-Liisaa.

– En koskaan unohda, miten hän katsoi suoraan silmiini ja kertoi kokemuksen olleen niin vahva, että hän tunsi suorastaan rakastuneensa.

Aino-Liisan työpaikka on Kallion sydämessä.
Aino-Liisan työpaikka on Kallion sydämessä.

 

Keskiyön auringosta huolimatta yöllä saa nukuttua, jos noudattaa näitä Lapin asukkaan vinkkejä.

Muoniolainen varhaiskasvatuksen ohjaaja Päivi Kangosjärvi kertoo, että Lapissa juhannus on taitekohta.

– Juhannuksen jälkeen jälkeen iskevät sääsket. Lunta on enää yleensä vain tunturissa, koivu vihertää. Lämmintäkin on, yleensä yli 10 astetta.

Lämmintäkin on, yleensä yli 10 astetta.

Vaikka Päivi on nähnyt keskiyön auringon elämässään jo kymmeniä kertoja juhannuksenakin, hänestä se on aina yhtä hieno elämys. Takana on pitkä talvi, josta Päivi kuitenkin muistuttaa, ettei sekään ole pimeä, kun Lapissa on silloin puhdasta valkoista lunta.

Kangosjärvien nelilapsisen perheen perinteitä ovat pihan siivoaminen ennen juhannusta ja retkeily vapaapäivinä.

– Raivaamme pihalta roskat ja muut turhat tavarat, jotta kehtaa nostaa lipun salkoon aattoiltana. Lipunnosto on meille tärkeää. Sanonnan mukaan talo on silloin velaton, kun pihassa on lipputanko. Meillä se on ollut vasta muutaman vuoden.

Parasta kiireettömyys

Päivin mielestä juhannuksessa parasta on kiireettömyys.

– Lapsemme ovat 3-, 5-, 9- ja 10-vuotiaita, joten rauhallinen vapaa-aika on arvokasta. Mitään ihmeellistä ei tarvitse olla, vaan retki tunturiin kruunaa juhlapyhät.

Mitä vinkkejä on etelänihmiselle, jotta saa yöllä nukuttua huolimatta auringonpaisteesta?

– Kannattaa tulla Lappiin ajoissa, jotta ehtii tottua valoisiin öihin jo ennen juhannusta. Valoisia öitä on toukokuusta elokuuhun. Toinen vinkki on sulkea sälekaihtimet, itse en aina tarvitse niitäkään.

Bulgarian maaseudulla moni asia on toisin kuin muualla: tavat, hinnat ja ihmisten ylenpalttinen ystävällisyys.

Vanha nainen koskettaa sormiani. Hiuksia peittää huivi, silmät ovat kirkkaat, työn kovettamat kädet karheat.

Blagodarya, hän hokee. Kiitos.

Olen juuri ostanut häneltä päärynöitä kahdella levalla, eurolla.

Hymyilen ja nyökkään. Vanhus ei puhu englantia, mutta onneksi ystävällisillä eleillä pääsee pitkälle.

Seison kuoppaisella raitilla Karabunarin kylässä. Ajoimme tänne vuokra-autolla Burgasista, noin 300 kilometriä.

Mieheni Pasi ajaa, 11-vuotias Sampo ja 7-vuotias Pihla istuvat takapenkillä ja kurkistelevat uteliaina maailmaa, joka on kovin erilainen kuin mihin he ovat tottuneet.

Huvipuistoa tai eläintarhaa tämä matka ei tarjoa, muuta ihmeteltävää sitäkin enemmän. Vanhoja Ladoja ja hevoskärryjä riittää liikenteessä, lammaslaumoja tienpientareilla.

Karabunarin kylässä mummot myyvät puutarhojensa satoa.
Karabunarin kylässä mummot myyvät puutarhojensa satoa.

Olemme maaseudulla, koska ystävämme Tarja Vettersten puolisoineen asuu lähellä, Menenkyovossa.

Tietä reunustavat punatiilikattoiset, valkoiseksi kalkitut kivitalot, taivaanrannassa kulkevat sinisenä jonona etäiset Balkanvuoret. Tienvarsilla seisoo myyntipöytiä, joilla on kaalinpäitä, sipulinippuja, kurpitsoita, rypäleitä, tomaatteja, paprikoita, omatekoisia säilykkeitä, hunajaa.

Ja viiniä, tietenkin. Kaksi litraa maksaa nelisen euroa. Joka talon pihalla on oma pergola, joka kannattelee korkealla suikertavia viiniköynnöksiä. Rypäleet kerätään pitkän kuuman kesän lopulla, ja niistä tehdään mehumaista kevyttä viiniä. Sitä myydään kahden litran muovipulloissa, joiden kylkiä koristavat yhä rispaantuneet limuetiketit. Myynnissä on myös tuimempaa juomaa, kotipolttoista rakia.

Yhden kojun kohdalle pysähtyy rekka keskelle tietä hätävilkut päällä. Rekan takana tuleva Lada odottaa, kunnes rekkakuski on tehnyt ostoksensa. Ei tarvitse töötätä tai heristää nyrkkiä.

Tiet ovat paremmassa kunnossa kuin uskalsimme odottaa. Tarkkana pitää olla, asfaltissa on yllättäviä juosteita ja murtumia, joita ei liiemmin paikkailla. Tienvarren liikennemerkit varoittavat kärryliikenteestä.

Paikalliset ajavat lujaa ja ohittelevat reippaasti, mutteivät päättömästi. Liikenne on oikeanpuoleista, liikennesäännöt samat kuin meillä.

Lachkovin talon pihassa on pergola, kuten Bulgariassa on tyypillistä.
Lachkovin talon pihassa on pergola, kuten Bulgariassa on tyypillistä.

Saamme kutsun ystävämme tutun huoltomiehen Kostadin Angelov Lachkovin, 43, kotiin. Sukutalossa asuvat Kostan ja hänen vaimonsa Atanaskan ohella Kostan pikkuveli perheineen sekä miesten iäkäs äiti.

Sisäpihalla on possujen karsina, kyyhkyslakka, kanatarha, pergola viiniköynnöksineen ja paljon polttopuuta siisteissä pinoissa. Talon miehet juoksuttavat pihalle pöydän, nostelevat tuoleja sen ympärille.

Atanaska panee pöydälle liinan ja herkkuja. Rasvaista suolaista juustoa, sireneä, kuin fetaa mutta maukkaampaa. Mustia oliiveja. Vastakeitettyjä perunoita omasta maasta, suolakurkkuja, lihaisaa maalaismakkaraa, sipuli-paprikapikkelsiä. Kukin poimii ruuan omalla haarukallaan yhteisiltä lautasilta keskeltä pöytää.

Kosta nostaa pöytään rakipullon, täyttää lasit piripintaan.

Nazdrave, kippis.

Juoma polttaa kitalakea ja nielua, tuo vedet silmiin. Talon väkeä vain naurattaa.

– Bulgaria, viisikymmentä vuotta jäljessä muusta Euroopasta, Kosta pahoittelee englanniksi ja panee tupakan palamaan.

Menenkyovon kylän iloiset pojat ovat päässeet Kosta Lachkovin kainaloon.
Menenkyovon kylän iloiset pojat ovat päässeet Kosta Lachkovin kainaloon.

Vierailijalle näiden seutujen viehätys piilee juuri siinä. Bulgarian maaseudulla pääsee matkalle menneisyyteen. Vaaleatukkaista matkailijaa vilkuillaan uteliaasti, niin harvinainen näky turisti täällä yhä on. Moni tahtoo puristaa kättäni. Lapset keräävät hymyjä ja tukan pörrötyksiä.

Bulgaria kuului yli 40 vuotta itäblokkiin. Kommunismi romahti 1989, jolloin isäntämme Kosta oli vasta poikanen.

Tilalle tulivat monipuoluejärjestelmä ja markkinatalous. Euroopan unioniin Bulgaria liittyi 2007.

Kosta on ehtinyt nähdä myös maailmaa.

– Nuorena olin rakennustöissä Englannissa ja Saksassa. Se oli raskasta ja ankeaa. Ihmiset kulkivat kuin laput silmillä toistensa ohi, Kosta sanoo ja kupertaa suuret kätensä näkökentän rajaksi.

Kosta palasi kotikylään. Siellä vanhat valkotukkaiset miehet istuvat rakilaseineen varjossa ainokaisen kuppilan edessä, viinirypäleet kypsyvät auringossa, koirat kiertelevät irrallaan kuhmuisia katuja. Köyhyyttä on paljon. Monet kylät autioituvat, kun osaavimmat nuoret karkaavat leivän perässä töihin muualle.

Kun kuski teki ostokset, rekka odotti keskellä tietä.
Kun kuski teki ostokset, rekka odotti keskellä tietä.

Toisaalta monin paikoin on yhä jäljellä yhteisö, jossa jokaisesta pidetään huoli. Menenkyovon miehet käyvät pilkkomassa puut ja kantamassa vedet myös yksin jääneiden vanhusten taloissa.

– Työtä. Paljon työtä, Kosta sanoo.

Kommunismi tai EU, maaseudun asukkaille se on aina melkein samantekevää. Hinnat ovat nousseet, siitä moni ei pidä, Kosta selittää, levittää käsiään.

– Jos tekee enemmän työtä, voi ansaita enemmän rahaa. Se on hyvä. Kommunismissa palkka oli sama, teki töitä tai ei.

Hinnat ovat suomalaiseen hintatasoon tottuneelle erittäin edullisia. Bulgaria on Euroopan halvimpia maita, ja sen huomaa etenkin Mustanmeren turistikohteiden – Varnan, Sunny Beachin ja Burgasin – sekä pääkaupunki Sofian ulkopuolella. Nelihenkinen perhe syö kelpo aterian ravintolassa viineineen ja jälkiruokineen noin 40-60 levalla eli 20-30 eurolla.

Mutkaiset vuoristotiet vievät Velingradiin. Näemme mäntymetsiä, koivikkoja, lisää sinisiä vuoria, punatiilikattoisten talojen rykelmiä. Satunnainen risti siellä täällä tienvarressa muistuttaa, että ajaessa ei saa liiaksi keskittyä maisemiin.

Pihla uskalsi maistaa vettä, jota sai Velingradin kylpyläkaupungin vesipisteestä.
Pihla uskalsi maistaa vettä, jota sai Velingradin kylpyläkaupungin vesipisteestä.

Spa Hotel Dvoretsa huokuu menneen maailman loistoa. Laajojen aulojen ja leveiden portaikkojen lattiat on päällystetty kuviollisilla matoilla, kristallikruunut kimaltelevat, samettiverhot reunustavat ikkunoita. Bulgarian kommunistisen puolueen nokkamiehet on helppo kuvitella tänne palaveeraamaan sikareineen ja snapsilaseineen.

Hoitolassa saa 50 minuutin vartalohieronnan 30 eurolla, kasvohoidon samalla hinnalla. Ymmärrän hoitajan puheesta vain yhden sanan. Da. Se riittää.

Hotellin wi-fi-verkko toimii hyvin, ravintolan lista on kansainvälistä tasoa. Pihvi vai rapuja? Tarjoilija ymmärtää englantia paremmin kuin useimmat paikalliset.

Suureen ravintolasaliin astuu laulajatar minihameessaan. Haikeat ikivihreät kaikuvat. Muita asiakkaita ei ole. Kuumien lähteiden päälle rakennetun hotellin allasalue on laaja. Altaista kohoaa huurupilviä syksynviileään ilmaan.

Kellun selälläni 37-asteisessa vedessä, kuuntelen lasteni naurua, hengitän syvään vuoriston mäntyjen raikastamaa ilmaa.

Tähtien katselemiseen uima-altaasta ei kyllästy koskaan.

Balkanvuoret hehkuvat aamu-auringossa.
Balkanvuoret hehkuvat aamu-auringossa.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaoppaan numerossa 2/2016.

 

Näin pääset perille:

Edestakainen lento Helsinki-Burgas noin 250 e. Lentoaika noin 3 tuntia. Norwegianin lennot alkavat 30.4. Kesällä Mustanmeren rannikolle järjestetään Suomesta valmismatkoja.

Paras aika matkustaa:

Kesä-syyskuu. Bulgariassa kesä on pitkä ja kuuma, talvi luminen.

Turvallisuusvinkkejä:

  • Ota kattava matkavakuutus.
  • Hanki perus- ja hepatiittirokotukset. thl.fi
  • Varo taskuvarkaita.
  • Sairaalassa ei välttämättä puhuta englantia.
  • Jos tulet omalla autolla, papereiden pitää olla kunnossa.
  • Kaupunkien ajokulttuuri voi tuntua kaoottiselta. Aja mieluiten valoisaan aikaan, noudata liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia.
  • Pääväylät ovat tyydyttävässä kunnossa, muut tiet huonokuntoisia. Viitoitus ja valaistus on puutteellista.
  • Poliisi voi pysäyttää ja vaatia rahaa ajoluvasta. Pidä tällöin pää kylmänä. Kerro, ettei ole käteistä ja että tulet selvittämään asiaa poliisiasemalle. Yleensä matkaa saa jatkaa ongelmitta.
  • Maantiemaksu, vignette, tulee olla maksettu ja tarra kiinnitetty tuulilasiin. Maksukuitti on hyvä säilyttää tarkastusten varalta. Vignette-merkkejä myydään raja-asemilla, postissa ja poliisiasemilla. Henkilöauton maantiemaksu viikoksi on viitisen euroa. Vuokra-autossa asia on hoidettu.
  • Nastarenkaat on kielletty. formin.fi > Matkustaminen ja maat > Matkustustiedotteet

Hintoja ja raha-asiaa:

  • Bulgarian valuutta on leva. Kaksi levaa on noin 1 e.
  • Baarissa kahvi 0,50 e, virvoitusjuoma- tai olutpullo 1 e.
  • Ravintolassa illallinen neljälle 20-30 e, viinipullo alkaen 4 e.
  • Bensalitra 1 e.
  • Tavallisilla luottokorteilla voi nostaa käteistä pankkiautomaateista lähes kaikkialla
  • Vaihda rahaa vain pankeissa tai hotellin rahanvaihtopisteessä.

Vuokra-autolla:

  • Naapurimaat ovat lähellä, joten käynti niissä houkuttelee. Asiasta pitää kuitenkin ilmoittaa vuokraamoon etukäteen. Siitä peritään lisämaksu.
  • Sofiasta Mustanmeren rannikolle kulkevalla hyvällä moottoritiellä voi olla yllättäviä ruuhkia.
  • Ota kattava vakuutus. Ilmoita vaurioista heti poliisille. Vakuutus kattaa vaurion vain, jos tapauksesta löytyy poliisiraportti.
  • Auto viikoksi 180 e. Lähde: Avis.