Rakkaus vei Oscarin vankilaan

Osaatko sanoa, ketä tuo patsas esittää? ­Murtaen englantia puhuva albanialais­pariskunta katsoo minua uteliaasti.

Olemme sattuneet samaan aikaan ­Oscar Wilden (1854–1900) muisto­merkille ­Dublinin keskustan Merrion-­aukiolle. Juuri muistomerkin mies on tuonut minut ­viikonlopuksi kaupunkiin, joten ­kerron pariskunnalle aikansa menestyneimpiin kuuluneesta näytelmä­kirjailijasta.

Oscar Wilde varttui samaisen aukion kulmassa, ja lapsuudenkoti oli hänen tukikohtansa Dublinissa vuoteen 1876. Sitten lahjakas ­nuorukainen muutti opintojen perässä Oxfordiin.

– Ja tuolla on hänen vaimonsa! albanialaiset viittovat.

Pudistan päätäni. Outo, vaaleanvihreä alastonpatsas ­Wilden ­näköispatsasta vasta­päätä tuskin esittää kirjailijan vaimoa, vaikka ­olihan Wilde naimisissa – hetken.

Valkoinen olohuone

Oscar Wilden jäljillä ei ole helppo kulkea, sillä aika on ­tehnyt tepposensa ja merkkejä miehen elämästä löytyy ­harvakseltaan. Merrion-aukion kotitalossa toimii nykyisin opinahjo, American ­College, ja kirjailijan synnyinkodissa sijaitsee maineikkaan Trinity-­yliopiston Oscar Wilde -keskus.

Viihtyisässä Bewley’s Oriental -kahvilassa ­kuvittelen, kuinka nuori mies aikoinaan nautti kupillisen maitoon ­sekoitettua teetä suklaa­kakun kera saman yhtiön teehuoneessa, joka silloin sijaitsi eri ­osoitteessa. Bewleyn leivonnaiset herauttavat yhä veden kielelle.

Valmistuttuaan Oxfordin yliopistosta 1879 Oscar Wilde lähti ­Lontooseen. Hän vuokrasi lahjakkaan mutta värisokean taide­maalarin Frank Milesin kanssa kolmikerroksisen talon West Endistä. Se sijaitsi osoitteessa Salisbury Street 13.

Wilden olohuone oli maalattu kauttaaltaan valkoiseksi, ja ­liljojen tuoksu täytti romanttisesti sisustetun huoneiston. West Endistä ­kirjailija lähti shoppailemaan juuri perustettuun Royal Arcade -tavara­taivaaseen. Myynnissä oli jo silloin merkkituotteita, antiikkia ja taide-esineitä.

1800-luvun lopun Lontoo oli britti-imperiumin keskus. Yli 60 vuotta hallinneen kuningatar Viktorian aikakaudella vaikutteita ­lainattiin Afrikan siirtomaista, Intiasta ja Karibialta niin muotiin, kulttuuriin kuin kirjallisuuteenkin.

– Muoti on niin sietämätön kurjuuden muoto, että meidän pitää muuttaa se joka kuudes kuukausi, Wilde kirjoitti ironiseen tyyliinsä. Hän itse pukeutui aina viimeisen päälle. Asun kruunasi takin­käänteen napinläpeen pujotettu vihreä neilikka.

Dorian Grayn muotokuva

Englannissa työväestön olot olivat kehnot, mutta yläluokka huvitteli samppanjabaareissa ja luksushotelleissa. Oscar Wilde viihtyi Savoy-hotellin upeassa Savoy Grill -ravintolassa ja Sohossa ­sijaitsevassa Kettner’s Champagne -baarissa.

Julkkiskokki Gordon Ramsayn luotsaama Savoy Grill palautettiin hiljattain alkuperäiseen loistoonsa, Wilden aikaista pöytäjärjestystä myöten. Sisustus on hulppea: kristallikruunut säihkyvät ja ravintolasalia rytmittävät pylväät on päällystetty tuhkanharmaalla peilillä.

– Hyvän illallisen jälkeen voi antaa anteeksi kaikille. Jopa omille sukulaisilleen, Wildellä oli tapana sanoa.

Kesällä 1880 kirjailija muutti osoitteeseen Tite Street 34. Chelseassa sijaitsevan rakennuksen seinälle on kiinnitetty sininen muisto­laatta hänen kunniakseen.

Lontoon seurapiireissä keikarin elämää viettäneestä irlantilaiskirjailijasta muodostui käsite, ja hänestä tehtiin pilaa James ­Alberyn näytelmässä Where’s the Cat. ­Kaiken humun keskellä Wilde kirjoitti tuotteliaasti ja matkusti ­
luennoimaan New Yorkiin ja Kanadaan asti.

Palattuaan Atlantin takaa runoilija-kirjailija päätti asettua aloilleen. Toukokuussa 1884 hänet vihittiin Constance Lloydin kanssa St. Jamesin kirkossa Lontoon Piccadillyssä. Parille syntyi kaksi lasta: Cyril (1885–1915) ja Vyvyan (1886–1968), jonka poika Merlin Holland on kirjailijan ainoa elossa oleva jälkeläinen.

Nuori perheenisä tienasi elantonsa toimittamalla Woman’s World -nimistä naistenlehteä. Hänet nähtiin usein Piccadillyyn vuonna 1797 perustetussa Hatchards-kirjakaupassa selailemassa uutuuksia.

Sitten Oscar Wilde julkaisi romaaninsa Dorian Grayn muotokuva. Romaanin homoeroottinen perusvire tuomittiin moraalittomana. Wilde vältteli kirjan synnyttämää kohua paiskimalla töitä, kunnes hän tutustui kohtalokkain seurauksin lordi Alfred Douglasiin.

Miesten välille leimahti intohimoinen rakkaus. Douglasin isä ei suvainnut poikarakkautta, ja kirjailija joutui oikeuteen. Tuohon aikaan homoseksuaalisuus oli rikos.

– Olen pyrkinyt toteuttamaan itseäni ennemmin nautinnon kuin kärsimyksen kautta, Wilde puolustautui.

Marraskuussa 1895 Wilde tuomittiin sodomiittina kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Hänen koko omaisuutensa ulosmitattiin, ja hän teki henkilökohtaisen konkurssin.

Lasten huoltajuus annettiin Constance-vaimolle, mutta tämä kuoli pian miehensä oikeudenkäynnin jälkeen kompastuttuaan portaissa pariskunnan Tite Streetin asunnossa.

Oscar Wilden runoilijaäiti oli menehtynyt pari vuotta aiemmin ja lääkäri-isä jo pojan asuessa Dublinissa.

Jäähyväiset Englannille

Vapauduttuaan vankilasta toukokuussa 1897 Oscar Wilde hyvästeli Englannin eikä koskaan enää palannut sinne. Lontoosta hän matkusti Napoliin tapaamaan lordi Douglasia ja sieltä ­edelleen ­Pariisiin.

Ranskan pääkaupunki oli kirjailijalle tuttu jo ­edelliseltä vuosi­kymmeneltä, jolloin hän piti majaa viiden tähden Hôtel ­Continentalissa. Hotelli tunnetaan nykyään nimellä Westin Paris.

Ensimmäisen matkansa Ranskaan Wilde teki äitinsä Jane ”­Speranza” Wilden kanssa jo vuonna 1874, jolloin äiti ja poika asettuivat Seinen varren Hôtel du Quai Voltaireen. Samassa hotellissa Jean Sibelius viihtyi Pariisin-konserttimatkallaan viime vuosisadan alussa.

Wilde kävi katsomassa näyttelijälegenda Sarah Bernhardtin ­esityksiä. Hän ystävystyi kirjailija Edmond de Goncourtin kanssa. Tämä kuvaili irlantilaiskollegaansa suorasukaisesti:

– Hän edustaa arveluttavaa sukupuolta ja puhuu leveästi kuin ­amatöörinäyttelijä.

Vuonna 1884 Oscar Wilden ja Constance Lloydin häämatka oli suuntautunut niin ikään Pariisiin. Tuolloin nuoripari asui Tuileries-­puistoa vastapäätä, Louvren taidemuseon lähellä Wagram-hotellissa, jonka huoneet on sittemmin muutettu luksusasunnoiksi.

Yhä edelleen Tuileries on rakastavaisten suosiossa. Puistossa otetaan aurinkoa ja pelataan petankkia. Historiaan perehtynyt muistaa, kuinka skandaalien ryvettämä kuningatar Marie Antoinette vietti elämänsä viime vuodet kotiarestissa Tuileries’n palatsissa.

Louvren vieressä sijainnut kaupunkilinna tuhoutui Pariisin kommuunin taisteluissa 1871. Onneksi sen suurenmoinen puutarha säilyi jälkipolville.

Marras-joulukuussa 1891 Wilde kirjoitti Pariisissa Salomé-näytelmäänsä osoitteessa Boulevard des Capucines 29. Kivenheiton päässä asunnolta sijaitsee Garnierin kuuluisa oopperatalo, jossa järjestetään päivittäin opastettuja tutustumiskierroksia.

Kurkistus ­oopperan kulisseihin maksaa kympin. Kun ­Salomén maailmanensi-iltaa juhlittiin Théâtre de l’Oeuvressa 1896, ­kirjailija istui itse vankilassa.

Sorbonnen aukiolla Latinalaiskorttelin sydämessä sijainnut Café d’Harcourt oli 1800-luvun lopulla Pariisin boheemin elämän ­keskus, jossa Oscar Wildekin vieraili säännöllisesti. Kuppila houkutteli ­opiskelijoita, taiteilijoita ja kirjailijoita parantamaan maailmaa.

Siellä nautittiin lasillinen jos toinenkin. 1940-luvulla natsien ­vallatessa Pariisin kahvila suljettiin. Sen tiloissa toimii nykyisin ­tuotemerkki Gapin vaate­myymälä.

Aamiaisen voimalla

Wilde palasi vankilasta Pariisiin rahattomana. Rue des Beaux-Arts’in Hôtel de Nicestä ja Hôtel d’Alsacesta tulivat hänen viimeiset tukikohtansa. Ruhtinaalliset illalliset ja pitkät lounaat olivat muisto vain, kun kirjailija sinnitteli hotelliaamiaisen turvin yöhön asti.

Elokuussa 1899 Wilde kirjoittautui Hôtel Marsollieriin, mistä hänet heitettiin ulos maksamattomien laskujen takia. Rahapulasta huolimatta miehen onnistui tehdä Pariisista matkoja Ranskan Rivieralle, Sveitsiin ja Italiaan.

Roomassa Wilde tapaili toimittaja Robert Rossia, johon hän oli tutustunut jo vuosia aiemmin. Kesällä 1900 keikari palasi Hôtel d’Alsaceen, jossa hän asui huoneessa numero 16 marraskuuhun, ­kuolemaansa asti. Nykyisin huone tunnetaan Oscar Wilden sviittinä, ja hotellin nimi on vaihtunut L’Hôteliksi.

Kahdesti haudattu

Kirjailija kuoli aivokalvontulehdukseen vain 46-vuotiaana. ­Siunaustilaisuus järjestettiin Saint-Germain-des-Prés’n kappelissa, lordi Alfred Douglas maksoi hautajaiset.

Yhdeksän vuotta kuolemansa jälkeen Oscar Wilde haudattiin uudelleen, tällä kertaa Pére Lachaisen hautausmaalle, joka on tunnettu kuuluisuuksien leposijoista.

Pian seremonian jälkeen kuvanveistäjä Jacob Epsteinin suunnitteleman, lentävää sfinksiä muistuttavan hautamonumentin kivekset hakattiin irti.

Kerrotaan, että ne ovat nykyään paperipainoina hautausmaan ­toimistossa. 1950-luvulla Robert Rossin uurna laskettiin Wilden kanssa samaan hautaan.

Villeimmät Wilde-fanit ovat päällystäneet sfinksiveistoksen suudelmin ja graffitein. Hiljattain se puhdistettiin töherryksistä ja huulipunasta ja ympäröitiin lasisuojuksella.

Jos Oscar Wilde eläisi, hän seuraisi tätä kuhinaa haltioissaan.

Artikkeli on ilmestynyt Matkaoppaan numerossa 7/2014.