Miltä kuulostaisi joulu kylpylässä, laivalla tai vuokramökillä? Yhä useampi kaipaa joulua, joka kuulostaa kuitenkin monen mielessä vielä kovin "epätavalliselta". Silti rahaa voi mennä vähemmän kuin olisi kotona, koska kaikki on laitettu valmiiksi eikä oteta turhaa stressiä.

Joulututut kohtaavat kylpylässä

Muhoslainen Elvi Kohtalo on viettänyt Rokuan kylpylässä Utajärvellä kaksi mukavaa joulua.

”Olen viettänyt monia jouluja viiden lapseni luona, mutta en halua heitäkään aina vaivata. Kylpyläjoulu ystävättären kanssa on oikein mieluisa minulle! Siellä on mukavaa ja tunnelmallista. Minulla on Rokualla jo joulututtujakin, ihmisiä eri puolilta Suomea. Joulunvietossa on kaikkiaan parisataa ihmistä. 

Yksineläjälle kylpyläjoulu on mainio, kun saa istua valmiiseen joulupöytään, jossa on kaikki mahdolliset herkut. Voi olla yksin tai muiden seurassa, ohjelmaa nimittäin riittää. Jouluemäntä vetää laulutuokioita niin sisällä kuin ulkona kodallakin. Hän laulaa ja lausuu runoja, ja vetääpä myös joulupäivän allasjumpankin. Joulupäivänä on paritanssiakin orkesterin säestyksellä.

Yövaellus ulkona on monien mieleen. Minä käyn mielelläni aattoyönä joulukirkossa Utajärvellä. Tunnelma on siellä hyvin koskettava. Viime vuonna oli valtavasti lunta ja pakkasta -30 astetta. Luonto Rokualla on aivan mahtavaa, jouluvaloja vaaramaisemassa. Saan siellä henkisesti täydellisen joulun ja hyvän mielen.”

Kodinomaista tunnelmaa maatilalla

Espoolainen Annele Nikkilä on nauttinut Ilorannan maatilan jouluherkkuja jo yhdeksänä vuonna. 

”Alunperin innostuimme maatilajoulusta mieheni kanssa siksi, että lapsettomana pariskuntana halusimme ihmisten pariin jouluna. Mieheni kuoltua vuonna 2009 minulle oli pieni kynnys jatkaa yhteistä perinnettä yksin, mutta onneksi menin. Ilorannan joulunviettäjissä on paljon kanta-asiakkaita, mutta uudet tulijatkin otetaan joukkoon. Meitä vieraita on noin 50, yli puolet on lapsiperheitä.

Parasta Ilorannassa on kotoinen ja henkilökohtainen tunnelma, sillä isäntäväki Leena ja Mikko Haavisto ovat koko ajan mukana seurustelemassa. Ohjelmaa on paljon piparinpaistosta lauluhetkeen, mutta kaikki on tietysti vapaaehtoista. Ihanassa ranta- ja savusaunassa voi löylytellä pitkin joulua.  Kauniisti koristeltu Iloranta on kuin luminen joulumaa keskellä Hauhon  maaseutua.

Aattona pääsemme yhteiskuljetuksella Hauhon vanhaan kivikirkkoon hartauteen. Jouluillallisella tunnelma tiivistyy, kun Mikko laulattaa ja leikittää lapsia. Heidän jännitystään on mahtavaa seurata. Kun joulupukki vihdoin tulee, hän jakaa kontistaan jokaiselle yhden paketin.

Minulle tärkeätä on todella herkullinen ruoka, kaikki leivästä lähtien on itse tehtyä! Arvostan myös sitä, että voin ottaa Iida-koirani mukaan, kun majoitun pienessä piha-aitassa. Täydellisen joulun kruunaa tunnelmallinen kynttiläkulkue yöllä rantamäelle. Joka joulu varaan paikan seuraavaksi jouluksi.

Hössötys loppuu vuokramökillä

Hollolalainen Juha Sivèn sukulaisineen on viettänyt monta joulua vuokramökin rauhassa. 

”Halusimme saada jouluksi ison porukan kasaan, äiti ja me kolme veljestä perheinemme. Äidin luo emme olisi mahtuneet, joten vuokrasimme hyvinvarustellun ison mökin Asikkalan Lehmonkärjestä. Kaikille perheille on omat huoneet, paljon yhteisiä tiloja ja mahtava sauna.

Mökkijoulussa parasta on päästä kodin joulurumbasta pois. Teen paljon kotona töitä, joten välillä on hyvä päästä muualle. Mieluiten menisimme Lappiin, mutta se on liian kaukana. Viikko metsässä Lehmonkärjessä laannuttaa turhan hössötyksen. Ehdimme nauttia ison perheen kanssa olemisesta. 

Aatonaattona koristelemme kuusen ja sytytämme mökin pihakynttilät. Kun hämärä laskeutuu metsään, ne loistavat eikä kuulu ääntäkään. Tunnelma on todella jouluinen. Kerran istuimme terassin porealtaassa tonttulakit päässä pakkasessa. Ei hassumpaa!

Ruokatalous sujuu leppoisasti, kun jokainen tekee jotain. Viime vuonna saimme tilata perinteiset laatikot, rosollit, graavilohet ja sillit Lehmonkärjen omistajien keittiöstä. Kinkun, kotikaljan ja piparit haluamme aina valmistaa itse mökillä. Niistä tulee joulun tuoksu.

Tänä jouluna meitä on seitsemä. Vanhin tytär perheineen piipahtaa. Koko sakki viettää aattona jouluhetken Impi-mummin luona palvelutalossa.”

Samppanjaa ja hyvää ruokaa laivalla

Eeva Sarmanto–Neuvonen ja Jari Neuvonen viettivät joulun Ruotsin laivalla.

”Olemme olleet jouluna usein matkoilla, niin Kiteellä kuin Fidzi-saarillakin. Viime vuonna halusimme viettää joulua Jarin äidin kanssa, koska yleensä olemme minun sukuni seurassa. Laivajoulu oli meille kaikille uutta.

Laiva irtautui satamasta jouluaattona neljältä, jousikvartetti soitti ovella ja kaikille tarjottiin glögiä. Liikkeellä oli paljon sukuja ja suuria seurueita, ulkomaalaisia ja julkkiksiakin näkyi. Vain nuoret bilettäjät puuttuivat. Laivalla oli hyvin rauhallista. Söimme myöhäisemmän joulubuffeekattauksen. Ruoka oli aivan erinomaista! Jonottaa ei tarvinnut.

Mieleenpainuvin hetki oli suomalainen jouluhartaus St. Jacobin kirkossa Kungsträdgårdenissa, jonne kaikki halukkaat kuljetettiin bussilla. Tukholmassa joulupäivänä kaupungilla oli paljon ihmisiä ja elämää, kahvilat ja ravintolat olivat auki.

Parasta helppous ja kiireettömyys. Istuimme paljon samppanjabaarissa seurailemassa ihmisiä. Anoppikin tykkäsi, Risteily oli joulunlahjamme hänelle. Kävimme Jarin kanssa kylpylässäkin. Laiva saapui Helsinkiin tapanina vasta kello 11 joten ehdimme nauttia rauhassa erikoisaamiaisen.”

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran etlehti.fissä vuonna 2014.
 

Tee niin kuin kuopiolainen Pitkäsen pariskunta: järjestä omaisuutesi tulevaisuus jo eläessäsi ja ota lapset mukaan päättämään.

Vuosikymmenten mittaan kertyneen varallisuuden tulevaisuus tuli ajankohtaiseksi kuopiolaisille Tarja ja Tauno Pitkäselle, kun he luopuivat yrittäjätoiminnasta.

Käynnistyi parin vuoden prosessi, jonka aikana heille kirkastui kaksi asiaa: järkevintä on eläessään lahjoittaa omaisuutta lapsille ja ennen kaikkea ottaa heidät mukaan suunnitteluun.

– Usein vanhemmat haluavat itse määrätä, mitä kukin lapsista perii. Me päätimme toimia toisella tavalla, Tauno kertoo.

Pitkästen ystävä, Metsäkeskuksessa työskentelevä Seppo Niskanen, teki selväksi, että perintöasiat pitää ratkaista selkeästi ja kerralla.

Ratkaisematta roikkuvat tai osittain ratkaistut asiat saattavat pitää sisällään riidan siemenen.

–  Seppo neuvoi, että esimerkiksi metsätilan tai kesämökin hallintaoikeuden pidättäminen itsellään voi johtaa hankalaan tilanteeseen perillisen kannalta. Tämä ei pysty tekemään mitään ilman perinnönantajan suostumusta. Metsä jää hakkaamatta ja mökki hoitamatta, Tarja kertoo.

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Tarjalla ja Taunolla on neljä aikuista lasta, joilla kaikilla on hyvä koulutus ja hyvät työpaikat. Heillä on myös taloudellista osaamista, joten oli luontevaa heittää pallo heille.

– Pyysimme heitä suunnittelemaan omaisuuden jaon ja miettimään keskenään, mistä osuudesta kukin olisi kiinnostunut, Tauno kertoo.

Vanhin poika laski, miten lahjat jakakantuisivat tasapuolisesti. Metsätila siirtyi kaupalla yhdelle, kaupunkiasunto lahjana puoliksi kahdelle, samoin kesäpaikka. Tarjalla ja Taunolle jäi hallintaoikeus kaupunkiasuntoon, jota he kutsuvat ”talvimökikseen”.

– Tuntui todella mukavalta, kuin saimme eteemme kaikessa sovussa laaditun suunnitelman ja laskelmat. Sitten piti vain hoitaa byrokratia, lahjakirjat ja -verot. Tiesimme, että saatoimme luottaa lapsiimme, Tauno iloitsee.

Taustaa: 10 kysymystä ja vastausta ennakkoperinnöstä
Lue myös: 8 vinkkiä: näin annat rahaa ja sijoituksia lahjaksi lapsenlapselle

3 faktaa lahjasta

  1. Alle 4 000 euron lahjan voi lahjoittaa verovapaasti kolmen vuoden välein. Arvon ollessa 4 000 euroa tai yli, veroprosentti nousee lähiomaisilla asteittain kahdeksasta 20 prosenttiin. Kaukaisemmilla sukulaisilla ja vierailla on vero 4000 euroa ylittävältä osalta 21–36 prosenttia.
  2. Tärkeä lauseke lahjakirjassa on, ettei lahja ole ennakkoperintöä. Silloin asiaa ei tarvitse ottaa aikanaan huomioon perunkirjoituksessa. Ennakkoperintö myös lahja, mutta siitä määrätään, että se pitää ottaa perinnönjaossa huomioon jo saatuna omaisuutena.
  3. Jos lahjakirjassa ei ole erillistä lauseketta ja lahja otetaan huomioon perinnönjaossa, päädytään korkeampiin veroihin, koska aikanaan maksetun lahjaveron lisäksi maksetaan perintövero. Tämän vuoksi lahja kannattaa määritellä ennakkoperinnöksi vain silloin, kun yhdelle lapselle annetaan lahja, jota vastaavaa ei pystytä samaan aikaan antamaan muille lapsille.

Lottovoitto on monen unelma. 12 suomalaista kertoo, mitä tekisi lottovoitolla. Vastaukset voivat yllättää.

Pirjo, 57

"Lottoan säännöllisesti, mutta vakiriviä minulla ei ole. Jos saisin seitsemän oikein, ostaisin omakotitalon isältäni ja hankkisin lisää koiria. Minulla on tällä hetkellä yksi lhasa apso, ja kyllä niitä saisi olla kolme enemmän."

Marina, 58

"Lottoan harvakseltaan. Päävoitto tarkoittaisi ainakin asunnon vaihtamista helppohoitoisempaan. Asun nyt 70-luvun omakotitalossa, jossa on koko ajan jotain laittamista. Voisin ehkä vaihtaa töitäkin. Esimerkiksi puutarha-ala kiinnostaisi."

Harri, 68

"Olen koukussa lottoon. Syntymäpäivistähän se johtuu. Kun on niillä numeroilla alkanut lotota, ei lopettaakaan voi. Päävoitoilla tekisin varmaan saman, minkä kaikki muutkin: ostaisin osakkeen merenrannasta Eirasta, ylimmästä kerroksesta. Siihen yksi jättipotti sitten menisikin."

Nina, 50

"Minä en lottoa lainkaan. Olen erityisopettaja ja opetan myös todennäköisyyslaskentaa. Tiedän, miten häviävän pieni voittomahdollisuus on. Oppilaani ovat nuoria aikuisia, joilla osalla voi olla peliriippuvuuskin. Olemme käyneet hedelmällisiä keskusteluja voittotodennäköisyyksistä."

"Tiedän, miten häviävän pieni voittomahdollisuus on."

Elina, 57

"Meillä mies lottoaa niin paljon, ettei minun enää tarvitse. Kyllä hän kuulemma välillä voittaakin jotain. Täysosumalla veisimme lapset ja lapsenlapset kahdeksi viikoksi Kuubaan lomalle viiden tähden hotelliin. Niin, ja maksaisimme putkiremonttilainan pois."

Jusa, 58

"Lottoan verkossa aina kun muistan, yleensä aina lauantaisin viiden euron panoksella. Työkyvyttömyyseläkeläiselle voitto tarjoaisi ihan rajattomat mahdollisuudet. Raha avaa ovia, ei siitä mihinkään pääse. Haluaisin matkustella Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Etenkin Kiina ja Japani siintävät mielessä."

Kai, 61

"Aloin lotota, kun jäin eläkkeelle. Pitäähän sitä eläkeläisen vähän uhkapeliä harrastaa. Teen viisi riviä viikossa. Voitolla korjaisin ensin maalla vanhat ladot kuntoon ja sen jälkeen talon. Jos remontoista jotain jäisin, tuhlaisin loput."

"Aloin lotota, kun jäin eläkkeelle. Pitäähän eläkeläisen harrastaa uhkapeliä."

Jouni, 43

"Kuponki tulee laitettua satunnaisesti, ehkä pari kertaa kuussa. Voitto tarkoittaisi sitä, että töihin en ainakaan enää menisi. Niitä on tullut tehtyä jo ihan riittävästi. Vapaa-ajalla voisin harrastamaan kaikkea. Etenkin jousiammunta kiinnostaa kovasti."

Heli, 50

"Joka lauantai kone arpoo minulle yhden lottorivin. Olen itselleni perustellut, että se riittää, sillä vain yksi rivi voittaa. Voitolla maksaisin velat pois ja ostaisin itselleni asunnon, ja pojalle myös. Sen jälkeen tekisin jotain hyvää. Olen aina miettinyt, että haluan auttaa lapsia, joilla on paha olla."

Erkko, 51

"Lottoan ehkä kolme kertaa vuodessa, kun potti on riittävän iso. Minulla on vakiorivi, jota käytän. Voi olla, että hiukan harmittaisi, jos se tulisi sellaisella viikolla, jolloin en ole lotonnut. Olen ollut vuodesta 1970 jalkapallojoukkue Leedsin miehiä. Jättipotista antaisin puolet talousvaikeuksissa olevalle seuralle. Elämänlaatuni paranisi, jos Leeds alkaisi pelata paremmin."

"Antaisin puolet jättipotista jalkapalloseura Leedsille."

Johanna, 53

"Minulla on ollut vakiorivit, joilla lottoan joka viikko. Unelmana on oman kämpän ostaminen. Seitsemän oikein antaisi mahdollisuuden heittäytyä täysillä vapaaehtoistyöhön. Voisi olla monessa mukana, vaikka Amnestyssa ja pakolaisten parissa."

Varpu, 36

"Laitan rahaa rahapeleihin harvoin. Silloinkin vain, jos jaossa on megapotti. Kyllähän sellaisen voittaminen laittaisi elämän ihan uusiksi. Laittaisin paljon rahaa hyväntekeväisyyteen ja lähipiirilleni. Asunnot ostaisin Suomesta ja ulkomailta, vaikka New Yorkista tai Lontoosta."

Tieto

Lotto numeroina

  1. Suomalaisten suosikkirivi lotossa on 3, 9, 15, 21, 27, 33 ja 39, siis kolmas pystyrivi. Täysosumalla voittaisi muutamia satasia. Muita suosikkirivejä ovat 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7 sekä kupongin ensimmäinen pystyrivi. Myös edellisen kierroksen voittorivi on suosittu.
  2. Kaikkien aikojen suurin lottopotti, 27,8 miljoonaa, maksettiin vuonna 2015 kierroksella 7.
  3. Suomen suurin rahapeli-voitto, 61,1 miljoonaa tuli Eurojackpotista syyskuussa 2014.
  4. Kaikki voitot maksetaan puhtaana käteen.
  5. Porukkalottoajien on syytä tehdä asiasta kirjallinen sopimus. Silloin jokainen osallistuja saa osuutensa verottomasti. Ilman sopimusta jaetuista rahoista voi joutua maksamaan lahjaveron. Sopimus löytyy Veikkauksen internetsivuilta.

Perhesopu on koetuksella, kun tulee perinnönjaon aika. Eniten riidellään hirvensarvista ja kansallispuvuista, niille häviävät Arabian astiatkin.

Joensuulainen asianajaja Harri Kontturi muistaa tilanteen elävästi. Hän oli suorittamassa perinnönjakoa. Rahat ja rikkaudet oli jaettu kahden siskon ja kahden veljen kesken. Vuoroon tuli Kärkölän kansallispuku, joka oli pieni kummallekin siskolle mutta jonka kumpikin halusi.

Tilaisuuden luonne muuttui silmänräpäyksessä järkevien aikuisten kiihkottomasta keskustelusta tunnemyrskyksi ja piikeillä pistelyksi.

”Eihän se sinun pullukkatyttäresikään mahdu tuohon!” toinen siskoista sivalsi.

Puvun perijästä ei päästy sopuun vaan se jaettiin kahdelle sisarukselle osa osalta: hilkka sulle, esiliina mulle.

– Saalis lähti muovipusseissa kahteen eri osoitteeseen, Kontturi kertoo.

Lue myös: Harri Kontturi paljastaa kolme syytä perintöriitoihin

Harvoin riitaa osakkeista

Perikunnat taistelevat Kontturin mukaan harvoin maista, rahoista ja osakkeista. Mutta auta armias, kun jaossa on pokasaha, jolla isoisä ansaitsi leipänsä Sortavalassa.

–Kun lähestytään kansallispukuja ja hirvensarvia, eurot kutistuvat ja tunteet kasvavat, Kontturi toteaa.

Harri Kontturi listaa neljännesvuosisadan kokemukseensa nojaten perintöriitojen kotimaisen kärkikymmenikön. Listaan tulee lopulta 11 kohtaa.

Näistä perinnönjaossa riidellään

  1. Äidin kansallispuku
  2. Isän ampumat hirvensarvet
  3. Vanhat aseet ja sotaan liittyvät esineet
  4. Äidin Kalevala-korut
  5. Oiva Toikan lasikuutiot ja puhalletut linnut
  6. Poljettava vanha Singer
  7. Arabian astiat ja astiastot
  8. Vanhat pitsiliinat ja muistoja herättävät taulut
  9. Artekin kalusteet ja muut design-huonekalut
  10. Perheraamattu
  11. Vanha kaappikello tai könninkello

Lue myös: Kaikki perinnöstä ja perinnönjaosta – kattava teema

Listalla on tapahtunut parissakymmenessä vuodessa muutoksia. Kärjestä ovat pudonneet muun muassa vihkisormukset, poljettava rukki ja minkkiturkit.

Hirvensarvet ovat sen sijaan tikittävä aikapommi, jos useampi perijöistä käy metsällä. Kaupungissa hirvensarvien vastine voi olla isän museokatsastettu kesäauto. Kontturi suosittelee aina tällaisen irtaimiston ottamista mukaan testamenttiin.

Muuten käy niin kuin siinä taloudessa, jossa isän ampumat kaksitoistapiikkiset hirvensarvet törröttivät salin seinällä, kunnes vanhemmista aika jätti.

– Jokainen kolmesta pojasta oli ehtinyt kuvitella sarvet oman tupansa seinälle. Niin alkoi keskustelu, kuuluvatko hirvet vanhimmalle pojalle, pojalle joka oli ampumishetkellä lähimpänä tapahtumapaikkaa vai kolmannelle, joka opiskelee biologiaa.

Kun sopua ei löytynyt, sarvet piti myydä. Tulos oli 50 markkaa mieheen ja jäytävä jälkipeli.

Ford Anglian pilkkominen onnistui paremmin, vaikka kolme veljestä oli jo ehtinyt kuvitella itsensä seuraavan kevään vappuajelulle sen rattiin.

– He päättivät pysyä väleissä ja pitivät auton yhteiskäytössä.

Asianajaja vertaa testamenttia tv:n ostoon: "Kestää 50 vuotta ja estää perintöriidat”

Nämä eivät kelpaa kenellekään

Pesiin mahtuu myös paljon sellaista, jota kukaan ei halua.
Sellaisia ovat:

  1. Parisänky
  2. Keittiön ruokapöytä
  3. Putkitelevisio

Kirjoista kiistakapulaksi kohoaa useimmiten vanha Perheraamattu.

– Vaikka ihmiset olisivat eronneet kirkosta, vanhasta Raamatusta taistellaan.

Muut kirja-aarteet tekevät huonommin kauppansa.

Bibliofiilien lisäksi perikuntien kauhistuksia ovat numismaatikot ja filatelistit. Kukaan ei huolisi heidän raha- ja postimerkki-kokoelmiaan käypään hintaan.

Vinyylilevyjen ja retrokalusteiden kohdalla tilanne on muuttunut. Lapsenlapset tietävät niiden arvon ja ottavat ne matkaansa.

Asianajaja Harri Kontturi.
Asianajaja Harri Kontturi.
Vierailija

Perintöjuristi paljastaa: Näistä kapineista suku riitelee

Isäni oli keräilijä mm. vanhoja rahoja ja antiikkia. Meitä on 6 sisarusta. Laitoimme tavaroita summan mutikassa kuuteen eri kasaan ja arvoimme tavarat. Jos joku sai arvonnassa tavaran jonka joku toinen halusi, he tekivät vaihtokauppaa tavaroista keskenään. Homma toimi ihan hyvin. Tavaroista ei siis tullut mitään rittaa toisin kuin maaomaisuuden jakamisesta, mistä on käyty oikeutta 8 vuotta. Nyt vasta loppu häämöttää kun valituslupaa korkeimpaan oikeuteen ei ole myönnetty.
Lue kommentti

Anne ja Hannu Kauton kauppa Helsingin Katajanokalla kätkee sisälleen muistoja vuosikymmenten takaa.

Anne ja Hannu Kautto tapasivat toisensa yli 20 vuotta sitten. Kahden keräilijän rakkaustarina näkyy pariskunnan liiketilassa, jossa Anne ja Hannu työskentelevät yhdessä päivittäin.

Anne ja Hannu Kauton kivijalkaliike kätkee sisäänsä monta tuhatta nallea ja keräilijöiden tarkkaan valitsemia aarteita.

– Hietaniemen kirpputori Helsingissä on suosikkini, sieltä voi löytää mitä tahansa, Anne Kautto toteaa.

Kautot ovat tottuneet siihen, että heidän kokoelmansa herättää asiakkaissa vahvoja muistoja. Lapsuuden lelun näkeminen vitriinin takana tai mummon vanhaan posliiniesineeseen törmääminen voi olla vaikuttava kokemus.

– Moni on täällä haikaillut oman nallensa perään ja päättänyt kaivaa sen esiin varastojen kätköistä, Anne Kautto kertoo.

Kauttojen liiketilassa toimii Isonkarhun nallekaupan lisäksi nallemuseo ja nallesairaala. Sokkeloiseen liiketilaan piiloutuu monta muutakin yllätystä.

Kaupan takaosassa toimivassa nallesairaalassa on myös Anne Kauton työpaja. Anne valmistaa vanhan ajan nalleja myyntiin liikkeeseen.

– Vapaina hetkinä kudon koirille lämpimiä, mittojen mukaan tehtyjä villaliivejä, Anne kertoo.

Tällaisia keräilijöiden aarteita Kauttojen liikkeestä löytyy:

Anne Kauton kokoelmissa on kolikoita jo antiikin ajoilta asti. Vanhat markat herättävät kuitenkin vahvimmat reaktiot ihmisissä.

– Aikakaudet ja raha liittyvät vahvasti yhteen, markat herättävät nyt nostalgiaa ja ihmetystä, että tuoltako ne näyttivätkin! Anne kertoo.

Pariskunnan tarkoin vaalima aarre on Urho Kekkosen vastauskirje syntymäpäiväonnitteluihin, vuodelta 1975.

– Kekkonenhan vastasi useimpiin saamiinsa kirjeisiin. Tämä kirje ei ole minun, vaan olen perinyt sen eräältä ystävältäni, Anne Kautto kertoo.

Viipurin soitintehtaan harmonikka odottaa kauttojen liiketilassa kunnostusta.

– Eräs soittimen nähnyt musiikkia harrastava nuori mies kertoi minulle muistavansa sitä koskevan mainoksen jostakin vanhasta lehdestä. Myöhemmin hän lähetti meille valokopion vuoden 1937 Rytmi-lehdestä, Anne Kautto kertoo.

Koivussa notkuvat karhut kertovat venäläistä kansantarinaa. Vieressä karhuemo nukuttaa poikasiaan.

Pienet tiikerinpennut ovat löytö kirpputorilta.

Kävelevä nukke on siirretty piiloon kulman taakse, sillä se on pelottanut monia lapsia.

Tunnistatko kupit? Arabian kupposet ovat tutut Juhlamokan mainoksesta.

Vitriinillinen kameroita. Ljubitel-kamera on aikanaan suunnattu harrastelijoille.

Tätä ei niin vaan kannetakaan mukana! Koristeellinen kassakone on valtavan painava.

Vuoden 1980 Olympialaisiin valmistettu keskusteluopas turisteille on paristaasivuinen...

Anne Kautto on koonnut kuhunkin postimerkkinippuun sata postimerkkiä.

– Tavoitteenani on koota näistä lopulta pyramidi, hän kertoo.

Nallemuseon tauluun on koottu karhuja kiinnostavia sanoja.

Hannu Kauton ylpeys on yhden huoneen täyttävä pienoisrautatie, joka toimii ajastetusti ympäri vuorokauden. 

– Rautatien jokainen hiekanjyvä on liimattu käsin, Anne Kautto kertoo.

Pienoismaailman yksityiskohdat ovat hurmanneet lapsia ja aikuisia.

Palstaviljely on muotia myös pienoiskaupungissa.

Luokkaretken keskeyttänyt nujakointi on saanut luokanopettajan hiiltymään.

Ratsupoliisit partioivat ruuhkaisella asemalla.

Anne ja Hannu ovat toteuttaneet unelmansa perustaessaan Isonkarhun kaupan. Pienoisradan rakentaminen, kirpputorien koluaminen ja museon sisustaminen tehdään yhdessä.

– Nalleja löytyy kotoamme vieläkin noin sata kappaletta, Anne Kautto toteaa.

Menoa vahtii Annen ja Hannun Hurja-koira, joka köllöttelee mieluiten selällään nallemuseossa.