Ammattijärjestäjä Maria Laitista kohtasi eräässä kodissa pysäyttävä näky. Eikä edes kovin epätavallinen.

Myönnä pois: sinulla on liikaa roinaa. Mutta älä hätäänny. Tilanne on suurimmassa osassa suomalaiskoteja yhtä kurja – jopa kaaosmainen ja hengenvaarallinen.

Ammattijärjestäjä Maria Laitinen näkee työssään jatkuvasti asuntoja, jotka pullistelevat tavarakaaoksessa.

Kodeista löytyy turhia vaatteita, papereita ja esineitä – jopa rekkalavoittain pois vietäväksi.

Katso kuvat ET-lehden suositusta Kodin kaaos kuriin -kilpailusta tästä.

Näin tapahtui myös 55 neliön kaksiossa, johon Maria kutsuttiin järjestämään paikkoja. Asunnossa asuva henkilö oli kerännyt ympärilleen niin paljon tavaraa, että se oli jopa vaarallista.

– Asunnossa ei ollut paljasta lattiatilaa eikä sänkyäkään pystynyt siirtämään, kuvailee Maria lähtötilannetta.

Asukkaalla oli alkava muistisairaus, joten raivaustöissä oli mukanaan hänen aikuinen lapsi. Hän haluaa pysytellä nimettömänä, mutta kertoo ET-lehden lukijoille tärkeän sanoman:

– Älkää jättäkö raivausta perinnöksi lapsillenne.

Maria, hänen kollegansa ja omainen viettivät viikon raivaten asuntoa. Sieltä lähti kierrätykseen kuorma-autollinen tavaraa. Jopa elektroniikkaa sai kuljettaa pois, sillä niitä asukas ei osannut tai halunnut enää käyttää.

– Henkilö oli hyvin fiksu ja tiedonjanoinen, joten hänellä oli myös paljon papereita. Terassillakin oli paljon lehtiä ja kirjoja, Maria kertoo.

"Tarvitsen sitä vielä joskus"

Työkseen asioita ja esineitä järjestelevä Maria sanoo, että melkein jokaisessa kodissa hän on törmännyt samaan ongelmaan – iästä tai sosioekonomisesta luokasta huolimatta.

– Tuntuu kuin tavaroihin kiintyminen olisi tullut kaikille suomalaisille geenien tai äidinmaidon mukana. Pula-aika kummittelee eikä pois, roskiin tai kierrätykseen, uskalleta heittää juuri mitään vanhaa.

Vaatteet antavat perspektiivin tähän hommaan ehkä parhaiten. Ne ovat hyvä mittari turhan tavaran määrittämisessä: Jos kaapissa on vaikka 1990-luvun jakku, voi itseltään kysyä: Pukisinko sen huomenna päälle? Jos vastaus on ei, miksi jakku sitten siellä vielä roikkuu?

– Asiakkaiden yleisin lause on: ”Ei tätä voi heittää vielä pois, tarvitsen sitä vielä joskus”.

Lue myös: "Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko lasikaapissasi lottopotti?

"Vähemmän riitoja perinnönjaossa"

Sisätiloissa oleva ylimääräinen tavara, varsinkin paperit, ovat jo suuri paloriskikin. Varsinkin jos vaikka polttelee paljon kynttilöitä.

Myös liikkuminen vaarantuu, kun kaikki tila on täytetty. Pölyäkin kertyy ja pienet tuholaisetkin, kuten turkiskoit ja jauhokuoriaiset, ovat yleisiä ilmiöitä tavarakasojen alla, selvittää Maria ongelmia, jotka syntyvät sotkusta ja liiallisesta roinasta.

Moni ei kuitenkaan tiedosta näitä pulmia kodin kaaoksessa. Eikä etenkään malta ottaa vastaan apua omaan kotiinsa.

Tarkista tilanteesi: Säästätkö itsellesi ja läheisellesi ongelmia?

Marian mukaan ammattijärjestäjää tarvitaan ennen kaikkea, kun valtavat tavaramäärät ja kodin kaaokset uhkaavat fyysistä liikkumista ja kodin viihtyvyyttä. Joskus ne jopa aiheuttavat stressiä ja horjuttavat mielenterveyttä.

Silloin ammattiraivari tulee apuun.  

– Asiakkaamme eivät ehdi, jaksa tai pysty muutoin raivaamaan itse kotiaan. Olemme sellaisia apukäsiä ja -jalkoja. Samalla olemme asiakkaan apupää. Asiakas kertoo aina toki itse, mitä heitetään pois, mutta autamme tekemään päätöksiä ja yhdessä luomme tavaroille paikkoja.

"Kodin raivaaminen on parempi tehdä vielä silloin,
kun omat voimat ja muisti ovat tallessa."

Itseään Maria tituleeraa yhdeksi Suomen ensimmäisistä ammattijärjestäjistä. Hän aloitti työnsä viisi vuotta sitten ja silloin Suomessa oli vain yksi samanniminen toimija. Maria on ollut myös perustamassa muun muassa Suomen Ammattijärjestäjien yhdistystä.

Viidessä vuodessa hän on huomannut, että tarpeeton tavara ei pelkästään aiheuta ongelmia sen omistajalle itselleen. Hamstraaja voi vaikeuttaa myös läheistensä ongelmia.

– Kodin raivaaminen on parempi tehdä vielä silloin, kun omat voimat ja muisti ovat tallessa. Myös perillisten kanssa pitäisi käydä läpi tärkeät paperit, kun on vielä elossa, niin tulee vähemmän riitoja sitten perinnönjaossa, Maria vinkkaa.

Lähtötilanne:

Kodissa ei voinut siirtää edes sänkyä, sillä vapaata lattiatilaa ei ollut näkyvillä.

Terassillakin oli paljon tavaraa.

Raivauksen jälkeen:

Viikon raivauksen jälkeen kodissa ei ollut enää tavarakasoja lattialla.

Keskustele aiheesta! 

Oletko sinä joutunut raivaamaan läheisesi kotia? Miten se onnistui ja mitkä olivat suurimmat aiheet? Kommentoi alla olevassa kentässä.

Kysely

Oletko joutunut raivaamaan kuolinpesän?

Kyllä
Kyllä
70.1%
En
En
30.0%
Ääniä yhteensä: 500
Vierailija

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Minusta olisi ihanaa periä kasoittain hyviä kirjoja. Ja niitä kirjoja ei todellakaan saa sieltä kirjastosta, joilla nykyään ei ole tilaa säilyttää kirjoja, kun uutuutta pukkaa tuhansia kirjoja vuodessa, eivätkä ne todellakaan korvaa niitä vanhoja parempia kirjoja, vaikka kuinka saisi halvalla. Kirjastoista on usein vaikea saada edes tilaamalla muutamaa vuotta vanhempia opuksia. Mutta ellei lue, niin kai ne kirjat ovat joutavaa roskaa.
Lue kommentti

Joki-Korpelan seitsemän sisarusta hoitavat rakkaudella vanhaa lapsuudenkotiaan, yhteistä kesäpaikkaansa. Kaikkien toiveena on, että talo säilyy myös seuraavien sukupolvien ilona.

Keltaisen rintamamiestalon ympärillä käy kuhina. Ihmisiä avaruuspuvuissa eli valkoisissa kuituhaalareissaan kulkee sudit käsissä ja maaliämpärit kourissa. Kaiken keskellä juoksee lapsia, koira on sidottuna puuhun ja kaksi hevosta laiduntaa pihalla. Taustalla Lestijoen Korpelan padon koski kohisee rauhoittavasti. Ollaan Kannuksen Korpelan kylässä, Sillanmäen talossa.

Tämä on Joki-Korpelan sisarusten Ritvan, Raimon, Hannun, Anna-Maijan, Eskon, Riston ja Hilkan lapsuudenkoti. Vanhemmat Veikko ja Viola Joki-Korpela ovat jo kuolleet, mutta heidän toiveenaan oli, että koti jäisi lasten yhteiseksi kesäpaikaksi.

Vanha rintamamiestalo rakennettiin vuonna 1950.

Ennen tätä taloa suurperhe asui huoneen ja keittiön asunnossa.

Uusi koti tuntui hulppean isolta, vaikka vintti jätettiin vielä rakentamatta. Käyttövesi pumpattiin käsin joesta ja juomavesi haettiin lähteestä.

Sisarukset puolisoineen ovat paljon tekemisissä keskenään, vaikka asuvatkin eri puolilla Suomea. Yhdessä vietetään niin jouluja kuin juhannuksia.

– Mummun toive oli, että talo pidetään ja kaikki saisivat tulla sinne silloinkin, kun isovanhemmista on aika jättänyt. Hän oli niin sydämellinen ihminen, että tästä tuli todella rakas paikka meille miniöille ja vävyillekin, kertoo Hannun vaimo Ulla Joki-Korpela.

Talossa on kaikki ennallaan, kuin mummu ja pappa olisivat vain käymässä kirkolla.

Hyllyllä on vanhoja valokuvia, Violan ja Veikon kihlakuva paraatipaikalla. Veikon tekemä seinäkello raksuttaa.

Tutut astiat ovat kaapeissa ja lakanat komuuteissa.

Tavaroita ei lähdetty jakamaan, vaikka aluksi osa sisaruksista toivoi sitä. Täällä ne ovat kaikkien käytössä.

– Vanhempani olivat käteviä käsistään, isä teki kaappikelloja ja äiti virkkasi pöytäliinat kaikkien lastenkin pöydille, Ritva Salo kertoo.

Kannuksessa asuva Esko Joki-Korpela toimii Sillanmäen pehtoorina. Hän on pesänhoitaja, johon viranomaiset ottavat yhteyttä. Perikunta omistaa talon yhdessä ja jakaa kulut. Eskon poika Juuso asuu naapurissa ja pitää mummulaa silmällä.

Taloa pidetään yhteisvoimin kunnossa, mutta Esko hoitaa peruslämpölaskut, vakuutukset ja muut laskut. Jätesopimus on voimassa koko ajan. Jokainen seitsemästä sisaruksesta maksaa noin 250 euroa vuodessa.

– Suunnitelmissa on romutalkoot, joissa pitäisi tyhjentää pihavaja. Siellä on kaikkea vanhasta wc-pöntöstä pihakiikkuun. Muutama vuosi sitten maalattiin keittiö ja pari vuotta sitten laitettiin ilmalämpöpumppu. Se on vähentänyt lämmityskustannuksia, ja lämpimään taloon on mukava tulla, Hannu kertoo.

Puita tehtiin toissa kesänä niin paljon, että poltettavaa riittää moneksi vuodeksi. Sauna toimii sähköllä, mutta sisällä on kakluuni. Lähtönsä jälkeen jokainen siivoaa ja huolehtii siitä, että on talossa on tiskiainetta, vessapaperia ja vähintään yksi avaamaton kahvipaketti. Pienessä pakastimessakin on aina jotain valmiina.

Heinäkuussa kaikki kynnelle kykenevät tulevat Kannukseen

Kesäteatteri Eskolassa vetää puoleensa ja Hilkka-siskon syntymäpäiviä juhlitaan yhdessä.

Hannu ja Ulla käyvät Kannuksessa monta kertaa vuodessa. Yleensä ollaan viikko, kesällä kaksikin. Kontiolahdella asuva Risto perheineen viettää usein joulun Kannuksessa. Muutkin sisarukset ja osa lastenlapsistakin käy siellä ahkerasti.

Ihan kaikki eivät kerralla mahdu taloon, ja puhelimessa kuulostellaan, onko muita tulossa.

Yhtä aikaa mahtuu yöpymään 12 ihmistä ja pihalla on vielä ”syytinkitupa” eli kesähuone, johon mahtuu kaksi. Usein joku tulee asuntoautolla ja osa klaanista yöpyy Kannuksessa asuvilla sisaruksilla.

– Usein menemme tarkoituksella Raimon ja Anna-Maijan perheiden kanssa samaan aikaa. Päivittäin nähdään myös Kannuksen sisaruksia, joten sosiaalinen elämä on vilkasta. Mennään yhdessä uimaan tai vaikka Ylivieskaan Kärkkäiselle ostoksille. Joskus saatetaan jaksaa lähteä lavatansseihinkin, Hannu kertoo.

– Vaikka käymme sukulaisissani Kälviällä, niin yövymme täällä. Mukavaa, kun ei tarvitse olla kenenkään nurkissa, Ulla toteaa.

Kuka näkee jotain korjattavaa, hän toimii.

Yksi laittaa kesäkukkia portin pieleen, toinen ostaa uuden maton vessaan. Pikkuhankinnoista ei tehdä numeroa.

– Haluamme Sillanmäen olevan kotoisa.  Aina kun olemme porukalla, teemme ruokaa yhdessä. Riitaa ei tule. Päinvastoin, ruokaa on yleensä liikaakin, Hannu myhäilee.

Päivi Joki-Korpela, Raimon tytär, toivoo että Sillanmäki säilyisi seuraavillekin polville.

– Olemme sukurakasta sakkia ja paljon yhteydessä. Minulle tämä merkitsee lapsuusmuistoja, vaikka paikka oli tietysti erilainen mummun ja papan eläessä. Nyt tästä on muotoutunut suvun tärkeä tapaamispaikka. Lapseni Otso, 9, Jaakko, 3, ja Viola, 1,5 viihtyvät täällä hyvin.

Otso muistelee mielellään ”Joki-pappaa”.

– Hän istui keinutuolissa ja kertoi kiinnostavia juttuja. Hän oli ollut sodassa, ja hänestä otettiin irti kranaatin sirpale. Vitsejäkin hän kertoi.

Kannuksessa asuvat sisarukset piipahtavat Sillanmäessä usein. Esko käy vaimonsa Marjon kanssa viikoittain uimassa ja saunassa. Pääsiäisenä poltetaan kokkoa pihalla.

– Mummu ja pappa olivat aina portailla vastassa ja ruoka valmiina. Aluksi tyhjään taloon tuleminen tuntui surulliselta. Joskus Esko ja Marjo ovat menneet sinne valmiiksi ja keittäneet kahvia. Nauroinkin, että oletko ottanut mummun viran, Ulla kertoo.

– Toivon, että Sillanmäki säilyisi meillä pitkään. Sitä on monesti haluttu ostaa, koska se on tosi kauniilla paikalla. Mutta sillä rahalla ei olisi seitsemälle sisarukselle suurta merkitystä. Tunnearvo näin on isompi, Hannu toteaa.

Monet sisarukset eivät sopeudu yhteismökin ylläpitoon. Mikä lienee Joki-Korpelan klaanin salaisuus, ettei riitoja ei tule?

– Olemme sopuisaa sakkia, ainakaan vielä ei ole ollut ongelmia. Paikka on ihana, kaikki tekevät kaikkea ja talo pidetään kunnossa. Ja kun meitä on niin monta, niin ei sitä edes jaksaisi riidellä, Hannu nauraa.

Kun 44 litraa maalia on sudittu seiniin, on ruuan ja kahvin aika.

Naiset ovat tehneet karjalanpaistia ja perunoita. Anna-Maijan mies Jürgen eli ”Jyrki” on leiponut hienon mansikkakakun, kondiittori kun on. Talkoiden jälkeen lämmitetään sauna ja käydään joessa pulikoimassa. Kesä ei tästä paremmaksi tule.

Reportaasi Seitsemän sisaruksen mökiltä on julkaistu ET-lehdessä 12/2013.

Perukirja on kuolinpesän veroilmoitus, joka on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Ketkä perunkirjoitukseen osallistuvat ja miten se tehdään, lue tästä.

Jokaisen Suomessa kuolleen henkilön kuoleman jälkeen on tehtävä perunkirjoitus. Perunkirjoitusta varten laaditaan perukirja, johon luetteloidaan pesän varat ja velat. 

Perukirjalla on kolme tehtävää. Se on osakasluettelo eli siitä ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat. Toiseksi se on yhteenveto vainajan varoista ja veloista. Kolmanneksi se on veroilmoitus, jonka perusteella perillisille määrätään perintövero.

Perukirja toimitetaan verotoimistoon.

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, tosin siihen voi hakea jatkoaikaa verotoimistosta.

Vastuu perunkirjoituken järjestämisestä on sillä kuolinpesän osakkaalla, jonka hoidossa vainajan jäämistö on. Perunkirjoituksen laiminlyönnistä voi seurata henkilökohtainen velkavastuu pesän osakkaalle, jos pesä on velkainen.

Perunkirjoitukseen osallistuvat

Perunkirjoituksia tekevät hautaustoimistot ja lakitoimistot. Perunkirjoituksen voi periaatteessa tehdä myös itse, jos pesän varat ovat pienet ja perinnönjako yksinkertainen.

Perunkirjoitustilaisuuteen on kutsuttava kaikki pesän osakkaat ja leski. Kutsu voidaan esittää suullisesti tai kirjallisesti. Jos joku osakas ei saavu paikalle, perunkirjoitus voidaan silti tehdä.

Perunkirjoitukseen voi valtuuttaa asiamiehen edustamaan itseään. Perunkirjoituksen toimittaa kaksi uskottua miestä, jotka arvioivat omaisuuden arvon ja merkitsevät sen perukirjaan.

Uskottuna miehenä voi toimia pesän osakaskin, mutta parempi on käyttää esteettömiä ja päteviä henkilöitä. Uskottuina miehinä toimivat yleensä pankit tai asianajo- ja lakiasiaintoimistot.

Perunkirjoituksessa tarvittavat asiakirjat

1. Virkatodistus

Jokaiselta pesän osakkaalta tarvitaan oma, niin sanottu "elää" -virkatodistus ja vainajalta katkeamaton sarja virkatodistuksia siitä alkaen kun hän on täyttänyt 15 vuotta. Evankelisluterilaisten seurakuntien jäsenten todistukset tilataan siitä seurakunnasta, jossa vainaja on viimeksi ollut kirjoilla. Vuoden 2013 alusta seurakunnan kirjoittama virkatodistus kattaa ajan 1.10.1999 alkaen. Sitä aiemmalta ajalta ne on tilattava kustakin seurakunnasta erikseen. 

Väestörekisterissä olevilta tilaukset tehdään maistraatista. Muista tilattaessa mainita, että virkatodistus on perunkirjoitusta varten. Virkatodistuksen toimitusaika voi olla jopa kolme viikkoa. Kannattaa samalla kertaa pyytää  todistukset kaikista niistä paikoista, joissa vainajan tiedetään olleen kirjoilla.

2. Pankista papereita

Pankit saavat tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmästä ja lähettävät automaattisesti vainajan osoitteeseen saldo- ja korkotodistuksen kuolinpäivältä. Ne on liitettävä perukirjaan.

Hautajaisiin ja perunkirjoitukseen liittyvät laskut voidaan maksaa kuolinpesän tililtä jo ennen perunkirjoitusta. Pankki tarvitsee virkatodistuksen, joka osoittaa pankissa asioivan pesän osakkaan ja vainajan välisen sukulaisuussuhteen. Muilta osakkailta ei tarvita valtakirjoja .

3. Isännöitsijän- tai lainhuutotodistus

Asunto-osakkeista tulee tilata isännöitsijäntodistus ja kiinteistöistä ote lainhuutotodistuksesta, jonka saa maanmittaustoimistosta.

4. Testamentit, avioehdot ja perukirjat

Perunkirjoituksessa tarvitaan myös vainajan mahdollinen testamentti, aviopuolisoiden tekemä avioehto ja aikaisempi perukirja, mikäli vainaja on ollut jakamattoman kuolinpesän osakkaana.

Perunkirjoitus maksaa useita satasia

Perunkirjoituksen hinta vaihtelee suuresti. Yksinkertaisessa tapauksessa, jossa on vähän osakkaita ja omaisuuden määrä ei ole huomattava, perunkirjoitus maksaa muutamia satasia. Kustannuksia laskee, kun hankkii itse yllämainitut asiakirjat. 

Ruokakaupassa käynti onnistuu nykyään myös netissä. Itse valitut tuotteet voi saada kotiovelle jopa ilman lisämaksua. 

1. K-ruokakauppa.fi

Toimittaa haluamasi K-ruokakaupan tuotteet kotiisi.

Kuljetus maksaa: 9,90 e, yli 130 e ostoksissa kuljetus maksutta.

Missä toimii: Eri puolilla maata. Tarkista kuljetusmahdollisuus syöttämällä palveluun postinumerosi. 

2. Citymarket.fi

Toimittaa Citymarketin tuotteet kotiisi. 

Kuljetus maksaa: 9,90 e, yli 140 euron kuljetus maksutta.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu

3. Alepa Kauppakassi

Toimittaa lähimmän Alepan tuotteet kotiisi Foodie.fi -palvelun kautta. Voit saada tuotteet jo tilauspäivänä, jos tilaat ne arkisin ennen klo 12 ja lauantaisin ennen klo 9. 

Kuljetus maksaa: alkaen 8,90 e, S-Etukortilla alkaen 5,90 e. Saman päivän tilauksiin 5 e lisämaksu.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu, Tuusula, Nurmijärvi, Klaukkala 

4. S-market, Prisma & Sale Kauppakassi

Foodie.fi -palvelu toimittaa joidenkin S-markettien, Prismojen ja Sale-kauppojen tuotteet kotiovelle. 

Kuljetus maksaa: Vaihtelee paikkakunnittain; esimerkiksi Lahdessa 11,90 e.

Missä toimii: Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Iisalmi. Tarkista täältä toimitusalueet tarkemmin. 

5. Ruoka.net

Riippumaton päivittäistavaraverkkokauppa, joka toimittaa tuotteita tukusta kotiovellesi. 

Kuljetus maksaa: 9,90 e

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu 

6. Kauppahalli24.fi

Riippumaton verkkokauppa, joka hankkii tilaamasi tuotteet suoraan tuottajilta, tavarantoimittajilta ja tukuista ja toimittaa ne kotiisi. Saat tuotteet aikaisintaan kahden päivän päästä tilauksestasi. 

Kuljetus maksaa: 5,90 e 

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu, Järvenpää, Tuusula, Sipoo, Kirkkonummi, Klaukkala, Veikkola, Jokela ja Hyvinkää

7. Svarfvars.fi

Raaseporilainen Svarfvarsin luomutila pitää Hyvän Elämän Ruokakauppa -nettikauppaa ja toimittaa luomu- ja biodynaamisia elintarvikkeita kotiisi.

Kuljetus maksaa: 10 e, yli 50 e ostoksissa kuljetus maksutta. Alle 25 euron tilauksia ei käsitellä.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu ja Länsi-Uusimaa

8. Avada.fi

Toimittaa tuotteet markettien valikoimista. Voit valita tuotteet vapaasti tai tilata valmiiksi kootun perhekassin (65 e) tai pikkukassin (34 e).

Kuljetus maksaa: 12 e

Missä toimii: Jyväskylä

9. Kauppakassi.com

Kerää tuotteet Metro-tukun valikoimasta ja toimittaa ne kotiisi.

Kuljetus maksaa: 8,90 e

Missä toimii: Helsingin ja Espoon keskusta 10 km säteellä, sovittaessa kauempana

Raha ja lahjakortit ilahduttavat useimpia valmistuvia, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Tässä ET:n toimituksen käytännössä koetellut mainiot vinkit – ja omat lahjamuistot.

Elämyksiä – jopa lahjan antajan seurassa – voi riihikuivan rahan sijasta lahjoittaa nuorelle aikuiselle, vinkkaa ET:n toimitus:

”Nuori ei ehkä koskaan ole syönyt kolmen tai useamman ruokalajin illallista ravintolassa. Valitse kukkarollesi sopiva ravintola ja osta lahjakortti. Voit lupautua illallisseuraksi!”

”Yhteinen matka kotimaassa tai jopa ulkomaille.”

”Matkalahjakortti (esim. reilaus tai vastaava) on aika hyvä lahjaidea.”

Elämyslahjoiksi voi laskea nämäkin ehdotukset:

”Paikalliset taidegraafikot usein myyvät grafiikkaa sopuhintaan. Valitse pieni ja hillitty grafiikka ja kehystytä se valmiiksi, niin nuorella on jotakin seinälle laitettavaa omaan kotiin muuttaessaan.”

”Harva nuori satsaa hyviin veitsiin, vaikka se tekee ruuanlaitosta huomattavasti miellyttävämpää. Ehkä joku innostuu keittiöhommista sinun lahjasi ansiosta!”

Lahjakortti ajatuksella

Lahjakortin valinnalla voi kertoa, että lahjan saajan persoonaa on ajateltu:

”Jos tiedän nuoren harrastuksen, voin ostaa lahjakortin alan liikkeeseen tai esimerkiksi Lippupalveluun.”

"Lahjakortti hyvään ravintolaan, urheiluliikkeeseen tai muuhun nuoren kiinnostuksen kohteeseen."

Muutamia tavaralahjoja ET:n toimituksen väki tohtii suositella:

”Elektroniset opiskeluvälineet (tietokone, tabletti) ja käyttökelpoiset, mutta kauniit astiat ovat hyviä lahjoja.”

”Marimekon pussilakanat, Hackmanin kattila.”

”Tytöille olen ostanut astioita, jos ovat jo nuorena intoutuneet hankkimaan jotain sarjaa. Kivat kahvimukit käyvät aina.”

Lapsenlapselle 100–500 e

Rahan suosio lahjana on toki et:läisten tiedossa, ja itsekin he sitä usein suosivat. Naapurin nuorelle sopiva lahjasumma on heidän mielestään 20–50 euroa, kummilapsen tai sisaruksen jälkikasvulle 50–100 euroa ja omalle lapsenlapselle 100–500 euroa.

Toimituksen nuori kesävahvistus kertoo muutaman vuoden takaisista ylioppilasjuhlistaan: ”Mummini oli varta vasten säästänyt rahaa ylioppilaslahjakseni.”

Ylioppilas vuosimallia 1975 muistelee:

”Sain lahjaksi rahaa yhteensä 450 markkaa. Ostin sillä polkupyörän, jolla poljin 33 vuotta. Olin kaikin puolin tyytyväinen lahjaan.”

Muita mieluisia lahjoja ovat olleet Iittalan astiasto, taidekirja ja matkalahjakortti.

Voi ei, pitsiliina

Hyvästä sydämestä annetut, mutta saajaansa kauhistuttaneet lahjat ovat tuttuja myös ET:n toimituksessa:

”Sain mummolta ja papalta Timo Sarpanevan Kumela-maljakon, jonka laattaan on kaiverrettu nimeni ja ylioppilaspäiväni. Design-maljakko ei ole lainkaan makuni mukainen, joten en ole ikinä käyttänyt sitä. En osaa sitä poiskaan heittää, joten se on kulkenut alkuperäispakkauksessa mukanani 20 vuotta.”

Karmeiden lahjojen listalla ovat myös pitsiliina ”Made in China” ja tädin tuunaama pöytälamppu.

Jotta lahjastasi jäisi mukava muisto, ET:n toimitus suosittelee välttämään näitä: korut, koriste-esineet, maljakot, antajan maun mukainen design, käytöksen kultainen kirja, aforismikirja.

Näitäkin voi harkita, jos lahjan saajan maku on tiedossa, tai hän on jotain näistä erityisesti toivonut. Lahjavinkkiä voi myös kysyä valmistujan vanhemmilta.

Kysely: Tavaralahjaksi kännykkä

Tavaralahjoista elektroniikka, kuten kännykät ja tabletit nousi ykköseksi Itäkeskuksen kauppakeskuksen kävijäkyselyssä. Toivelistalle pääsivät myös elämykset, korut ja kellot, astiat, tekstiilit ja vaatteet.

Eniten silti toivottiin rahaa ja lahjakortteja, ja näitä myös valtaosa lahjan antajista piti parhaina vaihtoehtoina.