Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki tietää millaisista tavaroista huudetaan kilpaa. Tarkista, onko sinulla nämä vielä varastossa!

Nelosen Huutokauppakeisari-ohjelmasta tuttu Aki Palsanmäki on toisen polven huutokauppameklari. Oman kokemuksensa perusteella hän kertoo, millaisia tavaroita kannattaa nyt lähteä myymään.

Huutokaupoissa hyviä hintoja maksetaan tällä hetkellä esimerkiksi 1970-80-luvun esineistä ja vaatteista, muun muassa mekoista ja ensimmäisistä konsolipeleistä.

– Retrotuotteet ovat nyt kuumaa kamaa.

Lue myös: Näin muutat omaisuuttasi rahaksi nopeasti – 8 ammattilaisvinkkiä

Palsanmäki vinkkaa, mitkä tuotteet käyvät nyt hyvin kaupaksi:

  1. 1980-luvun alun käsikonsolipelit kuten Donkey Kong ja vastaavat käsikonsolipelit käyvät hyvin kaupaksi. Itse kutsun niitä muovihärpäkkeiksi.
  2. Emalikulhot ja muut emaliastiat.
  3. 1970-luvun korut ja hyväkuntoiset mekot.
  4. Hopea- ja kultakorut ovat takuuvarma artikkeli.
  5. Design-huonekalut ja kotimaiset lasituotteet kuten Aurinkopullot tai Onnenlehdet. Niille on aina ostajansa, ainakin, jos suunnittelijana on Tynellin, Tapiovaaran tai Aallon kaltainen nimi.
  6. Hyväkuntoinen Pappa-Tunturi löytää aina hintansa. Maalaishuutokaupoissa liikkuu muukin isompi tavara kuten veneet ja peräkärryt.
  7. Hyväkuntoisten tiikkihuonekalujen kysyntä ja hinnat ovat nousussa.

Mistä esineestä sait kirpputorilla hyvän hinnan? Mikä nyt myy? Kerro!

Lisää rahaa Kenillä? Barbien poikaystävästä maksetaan jopa 500 euroa

Keräilyn ja arvotavaran asiantuntija Pentti Avomaa tietää, että yllättävätkin asiat voivat olla keräilyharvinaisuuksia. Kuten Barbien poikaystävä.

Jos lapsiltasi tai lapsenlapsiltasi on jäänyt pahvilaatikoihin 1980–90-lukujen Barbie-nukkeja, ne kannattaa nyt kaivaa esiin. Eikä vain Barbeja, itse asiassa onnekkaita ovat ne, joilla lojuu nurkissaan Barbien kuuluisa ja moni-ilmeinen poikaystävä Ken.

Ken nimittäin on asusta ja paketista riippuen eläkeläiselle rahasampo.

– Keräilijät tarjoavat Ken-nukesta arvioilta 50–500 euroa. 500:n arvoisen nuken on oltava alkuperäisessä pakkauksessaan, huomauttaa keräilyn asiantuntija Pentti Avomaa.
Avomaa muistuttaa, ettei pahvipakkauksia kannata heittää pahvipaavoon tai paperinkeräykseen.

– Alkuperäispakkauksilla on keräilijöille arvoa ja niissä olevista tuotteista maksetaan pääsääntöisesti enemmän.

Rauni Uotila, 88, aloitti kivitalon veistämisen 75-vuotiaana. Hän tekee kaiken käsin, vieläpä yksin, ja puuskahtaa valittajille: "Moni sanoo, että kämppä maksaa, mutta eihän tällainen talo mitään maksa."

2239252

Mies puhelee kuin itsekseen.

– Mahdanko tätä valmiiksi saadakaan, en taida saada.

Rauni Uotila, 88, valikoi sopivaa puutavaraa saunan sisätöihin. Rakennustarvikevarasto on yksi hiirenhiljaisen tontin rakennuksista Sontulan rauhallisen kylätien laidassa Akaan kupeessa.

Pihassa nauraa kivestä veistetty hahmo. Pihatie on lähes umpeen ruohottunut.

Tontin laidalla seisoo kivilohkarein verhoiltu kaksikerroksinen talonjärkäle. Paanukatto on tervasta kauniin ruskea, tuuli on koristellut sen männynhavuilla.

Talon vieressä on kivestä rakennettu sauna, tontin päädyssä iso varastohalli. Tontin toisella laidalla on pieni hirrestä veistetty huvimaja varaston vieressä. Varastosta kuuluu kolinaa, rakentaja seuloo vielä lautoja.

Katso kuvat: 79-vuotias tuohi-Erkki tekee kaiken koivusta – vaatteensakin

Tarpeeton ostos

Kolmetoista vuotta sitten Rauni tuli tehneeksi tarpeettoman hankinnan. Hän osti purkukuntoisen talon.

– Joskus tuli luvattua talossa asuneelle tuttavalle, että saattaisin ostaa talon. Olihan lupaus pidettävä, vaikken tätä tarvitsisi, Rauni kertoo.

Asumiskelvottoman talon lisäksi kauppaan kuului vajaan puolen hehtaarin hoitamaton, roskattu tontti, joka osoittautui myöhemmin pienemmäksi kuin papereihin oli merkitty.

Projekti kohtasi heti alkuunsa vastatuulta. Tontilla pistäytynyt rakennustarkastaja totesi, ettei purettavan talon paikalle heruisi uutta rakennuslupaa. Tämä ei Raunia pysäyttänyt, vaan hän ilmoitti topakasti siinä tapauksessa vuoraavansa talon kivillä. Hän laati projektista uudet paperit ja haki peruskorjauslupaa, joka sentään liikeni. Soisella tontilla alkoi tapahtua.

Mies rautaa, talo kiveä

Rauni oli ollut mukana paikallisen kiviveistämön tulipalon jälkeisissä korjaustöissä. Kiitokseksi avusta hänelle kipattiin tontin laidalle lasteittain suuria kivenmurikoita. Seurakunnalle Rauni oli ollut tekemässä talkootyönä tietä, ja siitä projektista hänellä oli jäljellä dynamiittia.

Tontin laidassa hän räjäytteli lohkareita pienemmiksi ja työsti niitä edelleen kiviporalla ja kiilalla sopivaan muotoon, ulkoverhoiluun sopiviksi.

– Jokaisen kiven olen itse hakannut lekalla ja moskalla, mies toteaa ohimennen. Moukari ja talttavasara eivät ole päässeet helpolla.

Talon seinät ovat suorat, kivien pinta kauniin rosoinen. Pieni kiilan jälki jokaisessa lohkareessa kielii käsityöstä, lukuisista uurastetuista tunneista.

"Kun tein seinää ja hakkasin kiviä, toiset kirosivat, toiset siunasivat."

Pienittyään lohkareet oikeaan kokoon ja muotoon Rauni nosti ne päällekkäin. Seinä syntyi kerros kerrokselta. Autoja kurvaili tontille päivittäin. Tutut ja tuntemattomat päivittelivät mahdottomalta näyttävää projektia ja korkeilla telineillä huojuvaa kahdeksankymppistä.

– Kun tein seinää ja hakkasin kiviä, toiset kirosivat, toiset siunasivat. Herra varjele, he sanoivat, Rauni nauraa.

Taivasta vasten keikkuvan miehen voimat riittivät, tasapaino piti ja seinät valmistuivat. Valmiin kivikuoren sisältä Rauni purki pikkuhiljaa vanhan purkukuntoisen talon pala kerrallaan ikkuna- ja oviaukkojen kautta.

Kuin kalso kirves

Työtä Rauni ei pelkää, ei ole koskaan pelännyt. Talvisodassa hän lähti 14-vuotiaana sotilaspoikana kotoaan Akaalta VR:lle veturimieheksi. Lastina oli ruumiita.

– Meitä oli kaksi pikkupoikaa kärräämässä kuolleita. Niitä oli vaunussa sikin sokin. Kun ruumiita vedettiin ulos laiturille, ne hajoilivat kappaleiksi, Rauni muistelee.

Rauni toivoi pääsevänsä tositoimiin setänsä tykistöön Karjalaan, mutta VR piti hyvästä työntekijästä kiinni eikä päästänyt häntä rintamalle. Työpäivien jälkeen hän osallistui talkoisiin: teki metsätöitä ja hakkasi halkoja hurjalla vauhdilla. Neljästä motista nuorimies palkittiin hopeakirveellä. Kun sodan jälkeen alaikäiset joutuivat lähtemään VR:ltä, Rauni jatkoi rakennustyömaalle. Myöhemmin hän palasi veturinkuljettajaksi.

– Köyhän rengin poika ja monitöinen mies kuin kalso kirves! Rauni nauraa. Tylsä kirves on miehestä kaukana.

Rahasta Rauni on oppinut olemaan tarkka lapsesta lähtien. Kivitaloonkaan ei ole monta euroa kulunut ostamisen jälkeen.

Kivivuorauksen takana olevat seinätiilet Rauni valoi itse omalla tiilikraanalla. Kattopaanut hän veisti ja tervasi itse. Tervaa hän poltti omissa tervahaudoissa.

– Eihän tällainen talo mitään maksa. Moni sanoo, että kämppä maksaa, mutta eihän se mitään voi maksaa, jos kiertää kaukaa rakennustarvikekaupat ja tekee kaiken itse, Rauni päivittelee.

"Moni sanoo, että kämppä maksaa,
mutta eihän se voi maksaa,
jos tekee kaiken itse."

Hiekkapuhallettuja unelmia

Kivitalon ovi on aina auki. Rauni ei lukitse sitä, sillä hän pelkää varkaiden hajottavan ikkunat. Varastettavaa tyhjässä talossa ei ole, ihailtavaa sen sijaan vaikka kuinka.

Keittiön kaapisto on itse puusta veistetty. Lattialaudat Rauni on höylännyt oman metsän puista. Kun kohdalle sattui erityisen kaunista koivua, Rauni päätti tehdä siitä olohuoneeseen parketin. Käsin.

Olohuoneen seinästä isäntää tarkkailee kivestä veistetty kotka. Portaikon mies on takonut itse, kaiteet ja puuveistokset työstänyt omin käsin.

Sisäovien ikkunalasit on koristeltu hiekkapuhaltamalla.

– En minä taiteesta mitään ymmärrä, Rauni painottaa kierrellessään talon alakerrassa.

Talon yläkerta on vielä hieman keskeneräinen. Seinään pitäisi kiinnittää levy ja tapetti, lattia kaipaa viimeistelyä. Lautojen keskellä on vanha, edelliseltä omistajalta jäänyt patja. Sillä voisi välillä töiden lomassa lepäillä, jollei ylösnousu olisi niin vaivalloista.

Huonekaluja ei vielä ole – eikä asukkaita.

– En minä tänne muuta, en ikinä, eikä ole tarkoituskaan ollut, Rauni puuskahtaa.

Kivitalon sijaan Rauni asuu vaimonsa Elvin kanssa mieluummin parin kilometrin päässä sijaitsevassa vanhassa talossaan. Sekin on itse tehty, samoin kuin muutama muukin talo samalla kadulla.

– Hartiapankissa on halpa korko. Sieltä minäkin sain ennen niin paljon kuin halusin. Ei ollut mitään rajaa. Mutta enää en saa, Rauni hiljenee ja luo hieman huolestuneen katseen ympärilleen.

Tervetuloa taloon, Vladimir

Tänä vuonna Rauni täytti 88 vuotta. Liikkuminen ei ole enää niin ketterää kuin ennen, eikä voimia riitä entiseen tapaan.

Pyörä kulkee edelleenkin, vaikka hitaanlaisesti. Pyöräilyhistoriansa aikana Rauni on jäänyt auton alle kolme kertaa, siksi lonkka vihoittelee.

Ylämäet mies kulkee lähes kontaten. Parin kilometrin matkaan vierähtää nykyisin helposti yli tunti.

– Viime pyhänä, kun ajoin tänne, kaaduin tuohon pihaan. Pienestä oli kiinni, ettei pää osunut kiveen. Siinä makasin pitkän aikaa, Rauni toteaa hiljaa.

Suunnitelma kivitalon tulevaisuudesta on kuitenkin jo olemassa. Huumorintajuinen mies seuraa ahkerasti yhteiskunnan tapahtumia ja ottaa kantaa politiikkaan omalla sarkastisella tavallaan.

"Putin saa tästä hyvän päämajan."

– Perikunta saa myydä kivitalon Putinille sitten, kun hän tulee tänne. Tästä saa nimittäin hyvän päämajan. Tykillä rakennuksen saa kyllä rikki, mutta rouninkinkuula ei mene seinästä läpi, Rauni vitsailee.

Hän viittaa amerikkalaisen John Moses Browningin kehittämiin aseisiin, kuten toisessa maailmansodassa käytettyyn Browning-pikakivääriin.

Sontulan tontti hiljenee iltapäivään, muutamia autoja ajaa harvakseltaan ohi.

Havupuiden oksat antautuvat tuulenvireelle. Rakentaja Rauni pysähtyy ikkunan ääreen ja katselee edessä avautuvaa maisemaa.

– Valkoinen on puhtauden väri, sininen Suomen väri. Vihreä on luonnon väri, punainen aatteen väri. Ja keltainen on kuoleman väri.

Lue lisää Raunista: "On maailmassa kovempiakin äijiä"

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 14/2015.

Rauni Uotila x 4

  1. Syntyi 1927 Akaalla, jossa yhä asuu.
  2. Ammatti: Veturinkuljettaja, eläkkeellä.
  3. Perhe: Vaimo Elvi, 6 lasta (joista yksi kuoli viime syksynä), 14 lastenlasta ja 3 lastenlastenlasta.
  4. Harrastukset: Puutyöt ja kasvimaan hoito.

Testamenttia tarvitaan. Sillä voi turvata esimerkiksi puolison taloudellisen aseman. Nämä ovat viimeisen tahdon vaiheet.

1. Tee ajoissa

Perimysjärjestystä voidaan muuttaa vain testamentilla. Jos testamenttia ei ole, omaisuus jaetaan kuten laki määrää. Lapsettoman henkilön omaisuus luovutetaan viime kädessä valtiolle, jos perillisiä ei löydy.

2. Kuka perii?

Rintaperillisiä ovat lapset tai heidän lapsensa. He ovat ensisijaisia perijöitä. Jos rintaperillisiä ei ole, perijä on aviopuoliso. Avopuoliso ei ilman testamenttia peri. Mikäli aviopuolisoa eikä rintaperillisiä ole, perijöitä ovat vainajan isä ja äiti sekä siskot ja veljet lapsineen. Serkut eivät nykylain mukaan peri.

3. Rintaperillisten oikeudet

Perintöosa on perittävä omaisuus jaettuna rintaperillisten määrällä. Jos omaisuus on testamentilla määrätty toisaalle, ovat rintaperilliset silti oikeutettuja lakiosaan, joka on puolet perintöosasta.

Esimerkki: jos rintaperillisiä on kaksi ja perinnön suuruus 100 000 euroa, on kummankin perintöosa 50 000 euroa. Testamentilla voidaan määrätä 50000 euroa toisaalle. Silloin rintaperilliset saisivat lakiosana 25 000 euroa kumpikin.

4. Todistajat mukaan

Testamentin todistajiksi tarvitaan kaksi 15 vuotta täyttänyttä, täysissä sielunvoimissaan olevaa ihmistä, jotka ovat molemmat yhtä aikaa paikalla. Todistaja ei saa olla testamentin tekijän perillinen, muu edunsaaja tai muulla tavoin esteellinen.

5. Säilytä turvassa ja kerro muille

Testamentteja tehdään vain yksi kappale. Sitä kannattaa säilyttää esimerkiksi pankin tallelokerossa tai sinettisäilytyksessä. Omaisille on hyvä vinkata testamentin olemassaolosta ja säilytyspaikasta. Jos omaisen testamentti ei ole itselle mieluinen, oikeutta ei kannata ottaa omiin käsiin. Jos menee esimerkiksi repimään toisen testamentin, menettää oikeuden koko perintöön.

Lähde: asianajaja Ilona Piironen, hyvatestamentti.fi

Artikkeli on julkaistu ET:n numerossa 13/2016.

Lue myös: 10 syytä tehdä testamentti

Lue myös: Testamenttaisitko hyväntekeväisyyteen? Pienikin summa auttaa

Täältä löydät kaikki ET:n perintöasioihin liittyvät artikkelit. 

Oletko varma, että kotivakuutuksesi suojaa myös perinnöksi saamasi arvoesineen?

Kotiin voi tupsahtaa esimerkiksi perintönä tavaraa, joiden rahallinen arvo on huomattava. Miten arvoesineiden kanssa voi elää menettämättä yöuniaan?

Kotivakuutus on meistä melkein jokaisella. Finanssialan keskusliiton vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan 95 prosenttia suomalaisista on vakuuttanut kotinsa. Eri asia on, miten hyvin vakuutuksen taso on valittu.

Lue myös: "Näistä maksetaan yllättävän paljon"
– onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Vakuutuksissa isot erot

Jonkinlaisen suojan kotivakuutus toki aina antaa, mutta vakuutuksissa on isoja eroja. Yksi vakuutusyhtiö korvaa vaikka 50 000 euron arvoisen esineen menetyksen, toisella yksittäisen arvotavaran korvaussummassa katto tulee vastaan jo muutaman tuhannen euron kohdalla.

Sekin vaihtelee paljon, kuinka laajalle kotivakuutuksen voimassaolo ulottuu. Joissakin vakuutuksissa arvotavara saa vakuutussuojan, lähinnä vain, kun se on kotona. Toiset vakuutukset kattavat suojan jopa kaikkialla maailmassa, vaikka arvoesine olisi kokonaisen vuoden pois kotiosoitteesta.

Lisäksi vakuutusyhtiö voi vaatia arvotavarasta tarkan luettelon tai asiantuntijan lausunnon, joka vakuuttajan on hankittava omalla kustannuksellaan.

Kiinnostavaa: "Älä jätä tätä perinnöksi”
– katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Arvioi kotisi realistisesti

Koti-irtaimiston arvo kannattaa laskea realistisesti. Jos kaikki menisi, millä summalla saisit kaupasta uudet tilalle? Sama perinpohjainen arviointi on syytä tehdä arvotavaroiden kohdalla.

Kotivakuutukseensa saa valita haluamansa enimmäiskorvauksen. Mitä suurempi summa ja mitä pienempi omavastuu, sitä kalliimpi vakuutus. Laskennan pohjana käytetään usein kodin neliömäärää. Näin saatava enimmäiskorvaussumma ei välttämättä riitä, jos kotona tavanomaista irtaimistoa selvästi kalliimpaa tavaraa.

– Esimerkiksi 50 neliön kerrostalohuoneiston kotivakuutukseen suosittelemme 40 000–50 000 euron enimmäiskorvaussummaa. Erityisen arvokas irtaimisto tai arvoesineet saattavat edellyttää summan korottamista, sanoo vakuutuspäällikkö Jenni Reijonen OPsta.

OP ei vaadi vakuutuksen ottajaa luetteloimaan tai kuvaamaan arvotavaroitaan vakuutusyhtiötä varten. Muuten sellainen on Reijosen mielestä hyvä idea.

– Mitä tarkemmat tiedot omistajalla ja meilläkin arvoesineistä on, sitä paremmin ne kaikki pysyvät muistissa, jos jotain ikävää tapahtuu.

Yksi asia on sellainen, että sitä ei voi vakuuttaa: tunnearvo. Rakkaitten ihmisten valokuvia tai lasten askarteluja ei millään rahalla saa takaisin.

Mitä on arvotavara?

Arvotavaralla vakuutusyhtiöt tarkoittavat erityisen arvokasta yksittäistä esinettä. Näitä ovat esimerkiksi:

  • harrastusväline
  • soitin
  • turkis
  • järjestelmäkamera
  • taiteilijan signeeraama teos
  • taideteollisuusesine
  • antiikkiesine
  • koru
  • einekokoelma

Vakuutus voi esimerkiksi tuoda rahakorvauksen varkaustapauksessa, kattaa korjauskulut tai tuoda uuden esineen vahingoittuneen tilalle.

Näin vakuutus suojaa

Esimerkkejä arvoesineiden suojasta kotivakuutuksissa.

  • Fenniaturvan kotivakuutus

Suojaa irtaimistoa kotona. Suoja ulottuu myös kodin ulkopuolelle Pohjoismaissa ja rajatun ajan (alle vuosi).

Arvoesineitä korvataan enintään 10 000 euroon asti. Laajennetussa kotivakuutuksessa korvaussummia voi korottaa. Ikävähennys ja omavastuu saattavat pienentää korvausta

  •  If Kotivakutuus

Kotivakuutuksen suoja on voimassa kotona ja tilapäisesti (enintään vuoden ajan) koko maailmassa.

Jos yksittäisen esineen arvo ylittää 5 000 euroa tai esineiden yhteisarvo on yli 20 000 euroa, on nämä vakuutettava erikseen. Laajennetussa kotivakuutuksessa ylärajat ovat korkeammat.

Erikseen vakuuttamista edellyttävistä esineistä on myös toimitettava kirjalliset perustelut ja/tai asiantuntijan lausunto.

  • OP:n Omakoti-vakuutus

Kotivakuutus suojaa kotona olevia arvotavaroita – vaikka vain yhtä esinettä – vakuutuksen enimmäissummaan saakka. Ikävähennys ja omavastuu saattavat pienentää korvausta.

Suoja on voimassa kotona ja lisäksi kodin ulkopuolella Pohjoismaissa 5000 euroon saakka. Muuten tarvitaan erillinen arvotavaravakuutus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomeen on syntynyt mökkikuilu: toisille kesämökki on taivas, toisille kiirastuli. Kesämökit ovat suurelta osin seniorien omistuksessa, joten kannattaa selvittää hyvissä ajoin, tuleeko mökistä perintöpommi.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan kesämökkien omistajien keski-ikä on 61 vuotta, ja eniten mökkejä omistavat 60–69-vuotiaat.

Tässä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä saati surkuteltavaa. 60+-vaihe on ihmiselämässä parasta mahdollista mökkeilyaikaa, sillä mökillä ehtii jo ollakin. Lisäksi mökki tarjoaa aktiivisessa eläkeiässä monipuolista ja terveellistä hyötyliikuntaa.

Huolestuttavampi kehitys on se, että kohta 30 prosenttia mökkien omistajista on yli 70-vuotiaita. Jopa yli 80-vuotiaat omistavat mökkejä enemmän kuin alle 40-vuotiaat.

Hyvällä syyllä voi puhua mökki-Suomen sukupolvikuilusta. Vanhemmille sukupolville mökki on vuosikymmenten muistoilla kuorrutettu keidas, nuoremmille piipahtelupaikka, josta ampaistaan pois jos kelit eivät suosi tai nettiyhteys takkuaa.

Lue myös: 6 kysymystä ja vastausta kesämökin hankkimisesta

Hyvät syyt karttaa mökkielämää

Laulaja-lauluntekijä Kauko Röyhkä, 56, luetteli vuonna 2015 Facebook-sivuillaan syyt, miksi hän suuntaa lomallaan mieluummin ulkomaille kuin kesämökille.

Röyhkä on kuunnellut mökin omistavia ystäviään ja pannut merkille, että mökillä riittää tekemistä.

”Mökkiä täytyy hoitaa ja siivota, puita pilkkoa, paskahuusi tyhjentää, nurmikkoa leikata, kukkia ja taimia istuttaa, koivu kaataa, laituri korjata. Eli siellä siis pitää paiskia töitä, ehkä jopa enemmän kuin kotona”, Röyhkä kirjoittaa ja jatkaa:

”Lisäksi rasitteena ovat sateiset tai kolkonkalseat ilmat, sääsket ja paarmat, sukulaiset, jotka tunkevat samalle mökille vittuilemaan, uteliaat naapurit, inisevät pennut, räksyttävät koirat, maalaistiet, joita pitkin ei voi kävellä karkuun mökillä kytevää helvettiä koska ne eivät johda kuin toisen talon pihaan tai pöllipinolle, perämoottori, joka ei lähde käyntiin, vene joka vuotaa, saunan piippu tukossa, ampiaispesä katossa, myyrät, hiiret, lepakot sekä vaimo, joka syyttää sinua kaikesta tästä ja vielä muustakin, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä."

Röyhkän johtopäätös on looginen: "En halua sellaista. En halua kärsiä."

Nuoretkin haluavat mökin

Mikkeli on Suomen suosituin kesämökkikunta, jossa hintataso on ollut viime vuosina laskussa. Osan hintojen laskusta selittää venäläisten ostajien väheneminen.

Nyt vaatimattoman mökin Saimaan rannalta voi saada taas alle 100 000 euron ja pienemmiltä järviltä ja lammilta jopa 60 000 eurosta lähtien.

SKV Kiinteistönvälityksen välittäjän Leena Korhosen mukaan laskevat hinnat ovat tuoneet mökkikaupoille pitkästä aikaa myös nuoret ostajat, jotka haluavat sisustaa ja laittaa mieleisensä mökin itse. Lähtökohdaksi kelpaa vaatimaton kesämökki, kunhan se on järven rannalta.

– Kyllä se mökkielämän kaipuu on aika syvällä nuorillakin, Korhonen sanoo.

Keski-ikäiset luopuvat mökeistään

Mökin myyjissä on tapahtunut mielenkiintoinen muutos. Mökeistään luopuvat nyt monet keski-ikäiset, jotka haluavat tulevina eläkevuosinaan mieluummin matkustella kuin mökkeillä.

Mökeistään luopuu siis Kauko Röyhkän sukupolvi, eivät niinkään suurten ikäluokkien eläkeläiset.

– Eläkeläisten mökeille on kertynyt vuosikymmenet tunnearvoa, ja luopumisen tuska on melkoinen. Useimmiten nämä mökit jäävät perikunnille, Leena Korhonen kertoo.

Muistoja ja tunnearvoa tihkuvat mökit jäävät helposti vähälle käytölle, jos vanhat omistajat eivät jaksa enää mökkeillä, mutta pitävät mökistään kiinni viimeiseen asti.

Nyt puhutaan mökkiasia selväksi!

Jos mökki on omistajille rakkaista rakkain ja perillisille lähinnä huonosti varusteltu loma-asunto hankalien kulkuyhteyksien päässä, mökin kohtalosta kannattaa keskustella hyvissä ajoin ja maltilla.

Ainakin seuraavat kysymykset kannattaa selvittää juurta jaksain:

  • Miten kauan omistajat uskovat nauttivansa mökkeilystä?
  • Millaista nuorempien sukupolvien työpanosta mökillä kaivataan tulevina vuosina?
  • Jos joku perillisistä tekee mökillä kunnostus- ja huoltotöitä muita enemmän, miten nämä työt huomioidaan perintöä jaettaessa?
  • Olisiko joku lapsista tai jopa lapsenlapsista kiinnostunut ostamaan mökin?
  • Haluaako perikunta ensinkään periä kyseistä mökkiä, tonttia ja elämäntapaa?
  • Mikä on mökin käypä arvo ja miten suuntaan se on kehittymässä?

Mökkien nykyiset omistajat ovat sitä sukupolvea, joka rakensi mökit edullisesti sotien jälkeen. Vaikka mökit ovat omistajiensa silmäteriä, niiden elinkaari alkaa tulla tiensä päähän.

Seuraavassa vaiheessa luvassa on lisäinvestointeja, jos mökit haluaa pitää käytössä vielä seuraavat vuosikymmenet.

Suurten ikäluokkien kannattaisi luopua rakkaista kesänviettopaikoistaan ajoissa. Perinteinen kesämökkeily, jossa mökille vietetään lähes koko kesä, on heidän juttunsa. Interrail-sukupolvesta sen on omaksunut vielä osa, halpalentosukupolvesta enää ani harva.

Vinkki! Mitä kaikkia papereita kesämökistä pitää hankkia?

Mökki tykkää, kun sitä käytetään

Kummeli-sketsissä valtion ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen totesi, että auto tykkää kun sillä ajetaan. Mökkien suhteen asia on juuri niin: mökki tykkää, kun sitä käytetään. 720 000 mökkikiinteistön maassa on melkoinen haaste löytää kaikille mökeille aktiiviset käyttäjät.

Mökkien lukumäärä on Suomessa lisääntynyt, kun pari sataa tuhatta vanhaa maalais- ja omakotitaloa on siirtynyt mökkikäyttöön puolen miljoonan kesämökin lisäksi.

Mummonmökit ja maalaistalot ilman rantaa alkavat olla vaikeita myytäviä.

Rakennustutkimus RTS:n Suomi mökkeilee 2014 -tutkimuksen mukaan mökkien käyttö on laskussa. Mökit ovat vuodessa käytössä keskimäärin 76 päivää.

Onko sinulla kesämökki? Koetko sen työleirinä vai mansikkapaikkana? Entäpä, oletko suunnittelut mökkisi tulevaisuutta? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.