Pentti Avomaa tietää, että suomalaisten vintit ja varastot ovat täynnä tavaraa. Mutta tunnetaanko tavaran arvo?

"Vanhojen tavaroiden hinta-arvioinnit ovat suosittuja aiheita monissa televisio-ohjelmissa ja lehdissä. Ohjelma tai juttu täyttää tarkoituksensa, mikäli jotkut katsojat tai lukijat saavat kuulla, että heidän rihkamaksi luulemansa tavaran arvo onkin melkoisen huomattava. Mutta miten paljon hinta-arvioon voi luottaa?

Ihmiset ilahtuvat sitä enemmän, mitä isompi hintalappu hänelle esitetään, ja tämä voi johtaa ylioptimistisiin arvioihin. Tähän saatetaan syyllistyä senkin takia, että esineen arvioitavaksi antaneelle ei oikein raaskita tuottaa kovaa pettymystä – odotukset kun ovat usein liian korkealla.

Jotkut jopa suuttuvat, jos hinta-arvio ei täytä odotuksia, jotka siis ovat jo alun perin ylioptimistisia.

Odotukset vanhan tavaran arvosta ovat usein liian korkeita sen takia, että ihmiset ovat kuulleet ullakoilta ja vaikka koirankopista tehdyistä ihmeellisistä esinelöydöistä, joista huutokaupoissa on maksettu huimaavia summia. Sellaisia yllätyksiä maailmalta kyllä löytyy, mutta tosiasiassa suurin osa vanhasta tavarasta on vain muutaman euron tai muutaman kymmenen euron arvoista. Ne ovat vain vanhoja, käytettyjä tavaroita – eivät antiikkia eivätkä edes vintagea.

Lue arvioita ja kommentteja keräilyesineistä täältä.

Mitä arvolla tarkoitetaan?

Yleensä arvioitsijat tarkoittavat käyvällä arvolla hintaa, jolla suunnilleen samanlaisia tavaroita on myyty huutokaupoissa. Joku käyttää mieluummin termiä ”kohteen vakuutusarvo” – luullakseni, jotta saisi hinnan näyttämään komeammalta ja siis kysyjän tyytyväisemmältä.

Täsmällisiä hinta-arvioita voi esittää vain, jos tyystin samanlaisia ja samankuntoisia esineitä on myyty runsaasti eri huutokaupoissa, ja näinhän on vain harvoin. Kuvista päätellen samannäköisissäkin voi olla myös isot laatuerot – posliinissa krakelointia tai särö, design-lasissa naarmuja, taiteilijan työ ”väärältä” luomiskaudelta, kirja nuhraantunut jne.

Arviohinta on siis parasta esittää hintahaarukkana. Silti aina löytyy niitä, jotka voivat sanoa löytäneensä esineen jostain halvemmalla. Tai myyneensä kalliimmalla. Tai ei onnistu myymään arvioidulla hinnalla.

Vaikka hinta-arvio perustuisi toteutuneisiin huutokauppahintoihin, se ei suinkaan tarkoita, että esineen omistaja saisi arviosumman itselleen esineestään vaikkapa huutokaupan kautta myytynä, sillä huutokauppayhtiö ottaa itselleen tietysti myyntipalkkion. Ei saa myöskään ostaja esinettä tuohon vasarahintaan, sillä sen päälle tulee arvohuutokaupoissa vielä ainakin ostoprovisiot, ja sille arvonlisävero – ehkä myös taitelijakorvaus.

Katso myös: "Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Osto- ja myyntiprovisiot vaihtelevat hieman eri huutokauppayhtiöissä, mutta jos ne ovat esimerkiksi 20 prosenttia, se tarkoittaa, että sadan euron vasarahintaisesta esineestä myyjä saa itselleen 80 euroa ja ostaja joutuu maksamaan siitä 120 euroa.

Tietysti voi yrittää myydä itsekin vaikkapa netin välityksellä, mutta se ei välttämättä tuota edes yhtä hyvää tulosta.

Hinta-arvio on lähtökohta

Hinta-arvio on kuitenkin hyvä lähtökohta niin tavaroiden myyjälle kuin ostajallekin – tulee se sitten lehtien palstoilta tai vaikkapa huutokauppaluettelosta. Se ankkuroi kohteen johonkin realistiseen näkemykseen, josta sitten mennään ylös- tai alaspäin tilanteen mukaan. Se auttaa muun muassa huutokauppaihmisiä, jotka huutokauppaluettelon arviohinnoista saavat jonkinlaisen tuntuman siitä, mikä kohde kenties maksaa.

Arvohuutokauppojen järjestäjiltä se vaatii kuitenkin ylimääräistä työtä, ja esimerkiksi Helander ja Huutokauppahuone Aleksi eivät esitä hinta-arvioita enää lainkaan luetteloissaan, mikä on mielestäni vahinko."

Pentti Avomaa

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Perukirja on kuolinpesän veroilmoitus, joka on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Ketkä perunkirjoitukseen osallistuvat ja miten se tehdään, lue tästä.

Jokaisen Suomessa kuolleen henkilön kuoleman jälkeen on tehtävä perunkirjoitus. Perunkirjoitusta varten laaditaan perukirja, johon luetteloidaan pesän varat ja velat. 

Perukirjalla on kolme tehtävää. Se on osakasluettelo eli siitä ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat. Toiseksi se on yhteenveto vainajan varoista ja veloista. Kolmanneksi se on veroilmoitus, jonka perusteella perillisille määrätään perintövero.

Perukirja toimitetaan verotoimistoon.

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, tosin siihen voi hakea jatkoaikaa verotoimistosta.

Vastuu perunkirjoituken järjestämisestä on sillä kuolinpesän osakkaalla, jonka hoidossa vainajan jäämistö on. Perunkirjoituksen laiminlyönnistä voi seurata henkilökohtainen velkavastuu pesän osakkaalle, jos pesä on velkainen.

Perunkirjoitukseen osallistuvat

Perunkirjoituksia tekevät hautaustoimistot ja lakitoimistot. Perunkirjoituksen voi periaatteessa tehdä myös itse, jos pesän varat ovat pienet ja perinnönjako yksinkertainen.

Perunkirjoitustilaisuuteen on kutsuttava kaikki pesän osakkaat ja leski. Kutsu voidaan esittää suullisesti tai kirjallisesti. Jos joku osakas ei saavu paikalle, perunkirjoitus voidaan silti tehdä.

Perunkirjoitukseen voi valtuuttaa asiamiehen edustamaan itseään. Perunkirjoituksen toimittaa kaksi uskottua miestä, jotka arvioivat omaisuuden arvon ja merkitsevät sen perukirjaan.

Uskottuna miehenä voi toimia pesän osakaskin, mutta parempi on käyttää esteettömiä ja päteviä henkilöitä. Uskottuina miehinä toimivat yleensä pankit tai asianajo- ja lakiasiaintoimistot.

Perunkirjoituksessa tarvittavat asiakirjat

1. Virkatodistus

Jokaiselta pesän osakkaalta tarvitaan oma, niin sanottu "elää" -virkatodistus ja vainajalta katkeamaton sarja virkatodistuksia siitä alkaen kun hän on täyttänyt 15 vuotta. Evankelisluterilaisten seurakuntien jäsenten todistukset tilataan siitä seurakunnasta, jossa vainaja on viimeksi ollut kirjoilla. Vuoden 2013 alusta seurakunnan kirjoittama virkatodistus kattaa ajan 1.10.1999 alkaen. Sitä aiemmalta ajalta ne on tilattava kustakin seurakunnasta erikseen. 

Väestörekisterissä olevilta tilaukset tehdään maistraatista. Muista tilattaessa mainita, että virkatodistus on perunkirjoitusta varten. Virkatodistuksen toimitusaika voi olla jopa kolme viikkoa. Kannattaa samalla kertaa pyytää  todistukset kaikista niistä paikoista, joissa vainajan tiedetään olleen kirjoilla.

2. Pankista papereita

Pankit saavat tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmästä ja lähettävät automaattisesti vainajan osoitteeseen saldo- ja korkotodistuksen kuolinpäivältä. Ne on liitettävä perukirjaan.

Hautajaisiin ja perunkirjoitukseen liittyvät laskut voidaan maksaa kuolinpesän tililtä jo ennen perunkirjoitusta. Pankki tarvitsee virkatodistuksen, joka osoittaa pankissa asioivan pesän osakkaan ja vainajan välisen sukulaisuussuhteen. Muilta osakkailta ei tarvita valtakirjoja .

3. Isännöitsijän- tai lainhuutotodistus

Asunto-osakkeista tulee tilata isännöitsijäntodistus ja kiinteistöistä ote lainhuutotodistuksesta, jonka saa maanmittaustoimistosta.

4. Testamentit, avioehdot ja perukirjat

Perunkirjoituksessa tarvitaan myös vainajan mahdollinen testamentti, aviopuolisoiden tekemä avioehto ja aikaisempi perukirja, mikäli vainaja on ollut jakamattoman kuolinpesän osakkaana.

Perunkirjoitus maksaa useita satasia

Perunkirjoituksen hinta vaihtelee suuresti. Yksinkertaisessa tapauksessa, jossa on vähän osakkaita ja omaisuuden määrä ei ole huomattava, perunkirjoitus maksaa muutamia satasia. Kustannuksia laskee, kun hankkii itse yllämainitut asiakirjat. 

Ruokakaupassa käynti onnistuu nykyään myös netissä. Itse valitut tuotteet voi saada kotiovelle jopa ilman lisämaksua. 

1. K-ruokakauppa.fi

Toimittaa haluamasi K-ruokakaupan tuotteet kotiisi.

Kuljetus maksaa: 9,90 e, yli 130 e ostoksissa kuljetus maksutta.

Missä toimii: Eri puolilla maata. Tarkista kuljetusmahdollisuus syöttämällä palveluun postinumerosi. 

2. Citymarket.fi

Toimittaa Citymarketin tuotteet kotiisi. 

Kuljetus maksaa: 9,90 e, yli 140 euron kuljetus maksutta.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu

3. Alepa Kauppakassi

Toimittaa lähimmän Alepan tuotteet kotiisi Foodie.fi -palvelun kautta. Voit saada tuotteet jo tilauspäivänä, jos tilaat ne arkisin ennen klo 12 ja lauantaisin ennen klo 9. 

Kuljetus maksaa: alkaen 8,90 e, S-Etukortilla alkaen 5,90 e. Saman päivän tilauksiin 5 e lisämaksu.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu, Tuusula, Nurmijärvi, Klaukkala 

4. S-market, Prisma & Sale Kauppakassi

Foodie.fi -palvelu toimittaa joidenkin S-markettien, Prismojen ja Sale-kauppojen tuotteet kotiovelle. 

Kuljetus maksaa: Vaihtelee paikkakunnittain; esimerkiksi Lahdessa 11,90 e.

Missä toimii: Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Iisalmi. Tarkista täältä toimitusalueet tarkemmin. 

5. Ruoka.net

Riippumaton päivittäistavaraverkkokauppa, joka toimittaa tuotteita tukusta kotiovellesi. 

Kuljetus maksaa: 9,90 e

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu 

6. Kauppahalli24.fi

Riippumaton verkkokauppa, joka hankkii tilaamasi tuotteet suoraan tuottajilta, tavarantoimittajilta ja tukuista ja toimittaa ne kotiisi. Saat tuotteet aikaisintaan kahden päivän päästä tilauksestasi. 

Kuljetus maksaa: 5,90 e 

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu, Järvenpää, Tuusula, Sipoo, Kirkkonummi, Klaukkala, Veikkola, Jokela ja Hyvinkää

7. Svarfvars.fi

Raaseporilainen Svarfvarsin luomutila pitää Hyvän Elämän Ruokakauppa -nettikauppaa ja toimittaa luomu- ja biodynaamisia elintarvikkeita kotiisi.

Kuljetus maksaa: 10 e, yli 50 e ostoksissa kuljetus maksutta. Alle 25 euron tilauksia ei käsitellä.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu ja Länsi-Uusimaa

8. Avada.fi

Toimittaa tuotteet markettien valikoimista. Voit valita tuotteet vapaasti tai tilata valmiiksi kootun perhekassin (65 e) tai pikkukassin (34 e).

Kuljetus maksaa: 12 e

Missä toimii: Jyväskylä

9. Kauppakassi.com

Kerää tuotteet Metro-tukun valikoimasta ja toimittaa ne kotiisi.

Kuljetus maksaa: 8,90 e

Missä toimii: Helsingin ja Espoon keskusta 10 km säteellä, sovittaessa kauempana

Raha ja lahjakortit ilahduttavat useimpia valmistuvia, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Tässä ET:n toimituksen käytännössä koetellut mainiot vinkit – ja omat lahjamuistot.

Elämyksiä – jopa lahjan antajan seurassa – voi riihikuivan rahan sijasta lahjoittaa nuorelle aikuiselle, vinkkaa ET:n toimitus:

”Nuori ei ehkä koskaan ole syönyt kolmen tai useamman ruokalajin illallista ravintolassa. Valitse kukkarollesi sopiva ravintola ja osta lahjakortti. Voit lupautua illallisseuraksi!”

”Yhteinen matka kotimaassa tai jopa ulkomaille.”

”Matkalahjakortti (esim. reilaus tai vastaava) on aika hyvä lahjaidea.”

Elämyslahjoiksi voi laskea nämäkin ehdotukset:

”Paikalliset taidegraafikot usein myyvät grafiikkaa sopuhintaan. Valitse pieni ja hillitty grafiikka ja kehystytä se valmiiksi, niin nuorella on jotakin seinälle laitettavaa omaan kotiin muuttaessaan.”

”Harva nuori satsaa hyviin veitsiin, vaikka se tekee ruuanlaitosta huomattavasti miellyttävämpää. Ehkä joku innostuu keittiöhommista sinun lahjasi ansiosta!”

Lahjakortti ajatuksella

Lahjakortin valinnalla voi kertoa, että lahjan saajan persoonaa on ajateltu:

”Jos tiedän nuoren harrastuksen, voin ostaa lahjakortin alan liikkeeseen tai esimerkiksi Lippupalveluun.”

"Lahjakortti hyvään ravintolaan, urheiluliikkeeseen tai muuhun nuoren kiinnostuksen kohteeseen."

Muutamia tavaralahjoja ET:n toimituksen väki tohtii suositella:

”Elektroniset opiskeluvälineet (tietokone, tabletti) ja käyttökelpoiset, mutta kauniit astiat ovat hyviä lahjoja.”

”Marimekon pussilakanat, Hackmanin kattila.”

”Tytöille olen ostanut astioita, jos ovat jo nuorena intoutuneet hankkimaan jotain sarjaa. Kivat kahvimukit käyvät aina.”

Lapsenlapselle 100–500 e

Rahan suosio lahjana on toki et:läisten tiedossa, ja itsekin he sitä usein suosivat. Naapurin nuorelle sopiva lahjasumma on heidän mielestään 20–50 euroa, kummilapsen tai sisaruksen jälkikasvulle 50–100 euroa ja omalle lapsenlapselle 100–500 euroa.

Toimituksen nuori kesävahvistus kertoo muutaman vuoden takaisista ylioppilasjuhlistaan: ”Mummini oli varta vasten säästänyt rahaa ylioppilaslahjakseni.”

Ylioppilas vuosimallia 1975 muistelee:

”Sain lahjaksi rahaa yhteensä 450 markkaa. Ostin sillä polkupyörän, jolla poljin 33 vuotta. Olin kaikin puolin tyytyväinen lahjaan.”

Muita mieluisia lahjoja ovat olleet Iittalan astiasto, taidekirja ja matkalahjakortti.

Voi ei, pitsiliina

Hyvästä sydämestä annetut, mutta saajaansa kauhistuttaneet lahjat ovat tuttuja myös ET:n toimituksessa:

”Sain mummolta ja papalta Timo Sarpanevan Kumela-maljakon, jonka laattaan on kaiverrettu nimeni ja ylioppilaspäiväni. Design-maljakko ei ole lainkaan makuni mukainen, joten en ole ikinä käyttänyt sitä. En osaa sitä poiskaan heittää, joten se on kulkenut alkuperäispakkauksessa mukanani 20 vuotta.”

Karmeiden lahjojen listalla ovat myös pitsiliina ”Made in China” ja tädin tuunaama pöytälamppu.

Jotta lahjastasi jäisi mukava muisto, ET:n toimitus suosittelee välttämään näitä: korut, koriste-esineet, maljakot, antajan maun mukainen design, käytöksen kultainen kirja, aforismikirja.

Näitäkin voi harkita, jos lahjan saajan maku on tiedossa, tai hän on jotain näistä erityisesti toivonut. Lahjavinkkiä voi myös kysyä valmistujan vanhemmilta.

Kysely: Tavaralahjaksi kännykkä

Tavaralahjoista elektroniikka, kuten kännykät ja tabletit nousi ykköseksi Itäkeskuksen kauppakeskuksen kävijäkyselyssä. Toivelistalle pääsivät myös elämykset, korut ja kellot, astiat, tekstiilit ja vaatteet.

Eniten silti toivottiin rahaa ja lahjakortteja, ja näitä myös valtaosa lahjan antajista piti parhaina vaihtoehtoina.

Matkailuautossa on joka reissussa kuin kotonaan. Vuokraa ensin käytetty, niin saat tuntumaa matkantekoon.

Tuusulalaiset Irmeli ja Ari Valve ovat innokkaita matkailuautoilijoita. Irmeli on myös SF Caravan Matkailuautoilijat -yhdistyksen puheenjohtaja. Pariskunta asuu autossa lähes puolet vuodesta.

– Enemmänkin reissaisimme, mutta Ari on vielä töissä. Autoilemme lähes kaikki viikonloput ja lomat. Caravan-paikallisyhdistyksillä on rosvopaisti-iltoja ja muikkutreffejä, ja kesällä kierrämme kesäteattereita, Irmeli kertoo.

–  Valitsemme aina uudet paikat ja tiet. Viime kesänä ajoimme Via Balticaa pohjoismaiseen karavaanaritapahtumaan Tanskaan. Samalla kiertelimme Puolassa ja Saksassa.

Matkailuautoilla on sen verran hintaa, että ostoa on syytä harkita tarkkaan.

– Kannattaa kokeilla reissaamista ensin vuokra-autolla, Irmeli vinkkaa.

Paikallisia vuokrafirmoja löytää hyvin Karavaanarit.fi-sivustolta. Touring Cars, McRent ja Laiska-Lassi ovat isoja vuokrafirmoja. Viikon vuokraushinta on auton iästä, kunnosta, koosta ja varustuksesta riippuen 500-2500 euroa.

Osta käytetty liikkeestä

Omaa matkailuautoa haluavan on mietittävä auton käyttötarkoitusta, koska se määrittelee varustetason. Toinen kysymys on, ostaako uuden vai käytetyn. Uusi voi houkuttaa, kunhan muistaa, että sen arvo tippuu nopeasti.

Käytettyjä autoja on tarjolla paljon. Ensimmäistä autoa hankkivaa Irmeli neuvoo kääntymään autoliikkeen puoleen.

–  Liikkeessä takuut ovat kunnossa. Yksityiseltä ostettaessa voi olla heikossa asemassa, jos tulee yllättäviä ongelmia.

Auton takatalli eli säilytystila on erityisen tärkeä, jos ostajan täytyy kuljettaa mukana isoja harrastusvälineitä esimerkiksi laskettelua, golfia, kalastusta tai pyöräilyä varten.

–  Matkustamme mieheni ja koiran kanssa kolmistaan neljän hengen autossamme. Tilavassa takatallissa on polkupyörät ja leiriytymistä varten pöytä, tuolit, grilli ja vokki.

B-ajokortin haltija saa ajaa vain alle 3 500 kiloa painavaa autoa, painavampi vaatii vähintään C1-kortin. Irmelin ja Arin auto painaa 3 850 kiloa, minkä vuoksi Irmeli ajoi muutama vuosi sitten kuorma-autokortin.

Valven pariskunnan auto on LMC vuodelta 2009, integroitu malli. Verot ja vakuutukset maksavat 1 700 euroa vuodessa, pakolliset huollot, kaasun koeponnistus ja kosteustarkastus noin 900 euroa. Päälle tulevat kaasukulut.

Talvipakkasilla yksi kaasupullo riittää yhden viikonlopun lämmitykseen, kokkailuun ja jääkaapin viilentämiseen. Kesällä pärjää kahdella kaasupullolla koko kesän. Kaasupullon hinta on 20-25 euroa.

Täyden palvelu leirintäalueet

Irmeli hehkuttaa matkailuautoilun vapautta: voi aamulla päättää mihin jatkaa.

– Kaikki 6-9 viikon Euroopan reissumme ovat olleet mukavia. Usein ajamme Via Balticaa, sillä lautta Saksaan maksaa jopa 2 000 euroa. Puolassa on paljon nähtävää. Kroatia on kaunis, siisti ja edullinen. Tänä kesänä ajamme Norjaan, Tanskaan, Hollantiin, Puolaan ja Baltiaan.

Valveet yöpyvät aina leirintäalueilla, sillä siellä saa sähköä, voi ladata akut ja tyhjentää likavedet. Iso kylpyhuone on iso nautinto.

– Mies haluaisi Islantiin, mutta minä tykkään lämmöstä. Kun hän pääsee eläkkeelle, kiertelemme koko talven Etelä-Euroopassa, Irmeli suunnittelee.

Testissä matkailuauto: "Kotiuduin kuin leikkimökkiin"

Reija Ypyä ja Börje Uimonen reissaavat matkailuautolla tapahtumiin ja kalaretkille.
Reija Ypyä ja Börje Uimonen reissaavat matkailuautolla tapahtumiin ja kalaretkille.

Reija Ypyä, Helsinki: 

"Saimme mieheni Börje Uimosen kanssa kahdeksi viikoksi käyttöön uudenkarhean LMC 2015 -matkailuauton. Vertailukohtana on oma 18-vuotias Viva-asuntoautomme.

En ollut ennen ajanut automaattivaihteilla – olipa ihanan helppoa! Autoa oli mukava ajaa myös mutkaisella ja kapealla tiellä.

Auton 'makuuhuoneessa' on kaksi kiinteää sänkyä, joissa on hyvät joustinpatjat. Niiden väliin saisi viriteltyä sängyn vaikka lapselle. Myös istuinryhmästä saisi lisävuoteen, mutta oikeasti auto on paras pariskunnalle. Omassa Vivassamme voi neljäkin yöpyä mukavasti.

Sänkyjen päällä on runsaasti kaappitilaa, mutta kokopitkä henkarikaappi puuttui. Sellainen olisi tarpeen varsinkin talvella. Tässä autossa takit pitää jättää oven koukkuun.

Suihkun ja wc:n pinnat ovat ihanan uusia. Itse asiaa se ei toki muuta: pienessä tilassa on varsinkin ison miehen hankala suihkutella. Jos emäntä kokkaa samaan aikaa keittiössä kylppärin oven luona, liikkumisvuorot täytyy jakaa. 

Vessaa ja vesiä käytetään tavalliseen tapaan. Säiliöt tyhjennetään sellaisella huolto-asemalla, jossa siihen on mahdollisuus.

Keittiö on erittäin miellyttävä. Siinä on neljän levyn kaasuliesi ja uuni. Kaappitilaa on paljon, mutta kunnollinen roskakorin paikka puuttuu. 

Oman automme jääkaappi viilenee kaasulla, mutta tässä valinta on automaattinen. Jos auto on kytketty verkkovirtaan, se käyttää sähköä. Ajossa viilennys tapahtuu akun avulla ja sähköttömässä pysähdyspaikassa kaasulla.

Ilahduimme tilavasta takatallista. Vetokoukku puuttui, samoin pyöräteline, joka olisi meille hyvin tarpeellinen.

Koeajoauton hinta on noin 75 000 euroa. Saman laatuluokan pari vuotta vanhat autot maksavat 55 000-60 000 euroa. Vivan mallia 1997 saisi 15 000 eurolla.

Pysäköintisääntöjen puitteissa yövymme lähes millä tahansa parkkipaikalla: uimarannalla, torilla, kirkon luona, marketin pihassa tai sillan kupeessa. Leirintäaluetta emme kaipaa. Autossahan on kaikki mitä tarvitsemme."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2016.

Reija Ypyä ja Börje Uimonen reissaavat matkailuautolla tapahtumiin ja kalaretkille.