Sohvakaupoilla ei pidä hätiköidä. Kotimaista vaihtoehtoa pidetään yleensä laadukkaana, mutta alkuperä kannattaa aina varmistaa kunnolla.

Tuttu tilanne monessa perheessä: yli kymmenen vuotta vanhat sohvat ovat alkaneet muuttua olohuoneen kaunistuksesta sen kauhistukseksi. Päällyskangas on kulunut, läikikäs ja rispaantunut. Tyynyjen uumeniin on kadonnut milloin kaukosäädin, milloin kännykkä.

Tämä on tuttu näkymä meilläkin.

Paras suunnata siis sohvaostoksille. Saamamme mainoksen innoittamana lähdimme bussimatkan päässä sijaitsevaan pikkuliikkeeseen sen suppeaa valikoimaan tutkimaan. Asialle lähdettiin syyspimeänä arki-iltana töiden jälkeen.

Päätös tehtiin yhdellä istumalla. Kotimaista laatua piti myyjän mukaan oleman, vaikka sitä ei kiireessä tullut varmistettuakaan, sillä liikkeen sulkemisaika lähestyi.

Myyjä joudutti ratkaisua tarjoamalla muikean tuntuisen alennuksen kahden- ja kolmenistuttavan sohvan paketista: yhteishinta 1 500 euroa. Kalusteet saatiin kotiin myyjän lainaamalla pakettiautolla.

Heti seuravana päivänä alkoi vaikuttaa – tytär sen taisi sanoa ääneenkin – että uusi sohvahan on aivan samanlainen kuin se vanha. Saman värinenkin.

Viikkojen kuluessa käsitys vahvistui. Mutta ei siitä voinut puhua ääneen, nolotti ja harmitti sen verran. Hätähousujen oma moka.

Kerran sohvaa siirrettäessä nojapehmuste repeytyi vähän irti. Sama toistui myöhemmin. Sitten saumoista alkoi irtaantua langanpätkiä. Vai että kotimaista laatua. Missäs ne myyjän yhteystiedot olivatkaan?

Kun arkistojen kätköihin ajautuneet paperit löytyivät, kävi ilmi, että takuuaika oli juuri umpeutunut. Emme tulleet ottaneeksi yhteyttä myyjään, koska tuntui liian työläältä alkaa setviä yli vuoden takaista kauppaa.

Olivatko kalusteet todella kotimaisia, ja jos olivat, miksi ne olivat laadultaan keskinkertaisia. Emme tiedä, mutta saimme hyvän opetuksen seuraavaa sohvaostosta varten. Sitä ennen kysyimme viisi kysymystä huonekalu- ja sisustusketju Askolta.

Asko vastaa x 5

1. Tuotepäällikkö Sami Markula, miten Askossa nähdään kotimaisuuden merkitys

– Tarjonnastamme yli 70 prosenttia on kotimaisia oman sohvatehtaamme tuotteita. Myynnistämmekin yli 60 prosenttia tulee näistä tuotteista.

2. Mikä on kotimaisten sohvien hintahaarukka? Puhutaan vaikka kahden- ja kolmenistuttavista perussohvista.

– Askossa kotimaisten sohvien hintahaarukka alkaa noin 350 eurosta ja nousee aina yli tuhannen euron tuotteisiin.

3. Onko Suomessa tehty sohva aina laadukkaampi kuin ulkomainen?

– Näin ei mielestäni aina voi sanoa. Monet kansainväliset toimijat ovat investoineet paljon, jotta ovat saaneet laatua selkeästi paranemaan. Vaikka edelleenkin sohvan valmistuksessa käsityö on merkittävässä roolissa, myös tuotantotekniikalla on varsin iso merkitys loppulaadussa.

4. Miten ostaja voi vakuuttua sohvan kotimaisuudesta?

– Meillä kerrotaan aina sohvan alkuperä asiakkaalle pienellä avainlippu-logolla, joka on kiinnitetty tuotteeseen. Lisäksi myyjämme on ohjeistettu aina kertomaan tuotteen alkuperä.

5. Mistä tunnistaa laadukkaan sohvan?

– Jos nopealla silmäyksellä sohvaa katsoo, kannattaa huomioida ommelsaumat. Uudessa tuotteessa niiden tulee olla aina suorat ja huolellisesti viimeistelty.

Seuraa Suomi-työ-juttujamme täällä.

Vierailija

Onko kotimainen sohva aina myös paras?

Ostin vuonna 1994 Pohjanmaan kalusteen laadukkaat nahkasohvat 2:n ja 3:n istuttavat. Olivat hintavat mutta hyvin ovat kestäneet ajan patinaa. Tosin ei ole kissoja eikä koiria kotona. Kannattaa ostaa laadukas tuote heti alkujaan koska se maksaa ajan mittaan itsensä takaisin. Ikean halpissohvia en suosittele, eivät säilytä ryhtiään. Ainoastaan sitten vain Ikean sohva jos on varaa vaihtaa se vuoden - kahden välein. Tulee kyllä kalliimmaksi kuin laatusohvan ostaminen vuosien saatossa.
Lue kommentti
Vierailija

Onko kotimainen sohva aina myös paras?

Laadukas sohva maksaa, mutta sen lisäksi kestää. Nykyajan kertakäyttökulttuuri ja trendimuoti on pahinta myrkkyä ekosysteemille. Nämä Ikean sohvat eivät välttämättä kestä kuin vuoden pari ja sitten alkaa jo tyynyt levitä ja kangas kulahtaa. Jos haluat laadukkaan sohvan, osta käsintehty sohva muualta kuin Maskusta, Iskusta tai muista massaliikkeistä. Sohva ei ole mikään pikkuostos. Jos sinulla ei ole varaa tai halua ostaa halvempaa, istu lattialla.
Lue kommentti

Me kysyimme, te vastasitte. Tällaiset ovat hyvät hautajaiset.

Katri Helenaa vai haitari­jazzia?

"Jos minä kuolisin kesällä, toivoisin että minut siunattaisiin oman mökin pihalla, keskellä luontoa. Arkku olisi valkoinen, siellä minä nukkuisin luonnonkukilla ympäröitynä. Virsiä ei veisattaisi, mutta musiikkia olisi silti. Levyltä soisi Katri Helenan Mun sydämeni tänne jää sekä Kari Tapion Olen kuullut on kaupunki tuolla. Mansikkakakkua ehdottomasti, ja skumppalasinkin voisi nostaa kunniakseni.”

"Olen puolet elämästäni kunnostanut veneitäni jokirannassa, jossa on komea laituri. Jos jälkeenjääville sopii, tuhkauurnan voisi tyhjentää virtaavaan veteen laiturilta. Ennen peijaisia keittiön ison pöydän ääressä soisin järjestettävän laituritanssit haitarimusiikin tahdissa. Saaristolaismusiikin lisäksi kuuntelisin itse mielelläni haitarijazzia. Keittiössä tarjottaisiin tuhtia lihasoppaa ja vuosia vaalimastani taikinajuuresta leivottua ruisleipää. Perilliset valitkoon juomapuolen tarkalleen jäljelle jäävän perinnön määrällä.
Vitsejä ja kommelluksia lukuun ottamatta ei muistopuheita, please.”

"Yli 40 vuotta vanhoja (mykkiä) kaitafilmejäni voidaan katsella, jos samanikäinen projektori vielä toimii. Filmeistä on hupia ainakin niissä esiintyville omille lapsilleni.”

Pappi saa tulla

"Kun minä kuolla kupsahdan, haluaisin vaatimattomat ja iloiset muistelot – jos jälkeen jääneet ylipäätään haluavat. Kirkosta eronneenakin sallin tutun papin toimittaa jotain parhaaksi katsomaansa perinteisimpiä sukulaisia varten.”

Halvin arkku kelpaa

"Ainoa asia, jota olen korostanut, on se, ettei minun ruumistani tarvitse täältä ulkomailta Suomeen kustantaa. Mieheni oli kuvitellut, jotta niin haluaisin. Onneksi tuli tuokin asia puhuttua.”

"Ei polttohautausta. Vain lähisuku. Pienet ja vaatimattomat.”

"Olimme veljeni kanssa hautaustoimistossa ja käytännöllisesti kysyimme edullisinta. Tiesimme, että isällemme olisi kelvannut vaikka aaltopahvi ja hän olisi pitänyt järkyttävänä tuhlauksena jotain pompöösiä tammiarkkua. Mutta tässä tulee surulla rahastus mukaan kuvaan: hautaustoimiston virkailija vastasi, että edullisin on niin sanottu kuntamalli, mutta sitä ei yleensä kukaan ota.
Kuntamalli siis tarkoittaa kunnan kustantamia hautajaisia niille, joilla ei ole omaisia. Mutta veljeni innostui kovasti, että isähän oli ikänsä kunnalla töissä, olisi hienoa, jos siinä näkyisi vielä jokin leimakin...
Itse mietin, että oman arkkuni voisi vaikka koristella. Tutut saisivat piirtää ja kirjoittaa siihen terveisiä.”

Pitää päästä perhehautaan

"Kukkia ja musiikkia paljon. Ruusuja ja freesioita tuoksun vuoksi. Kanttori voisi esittää useampia kauniita tilaisuuteen sopivia musiikkikappaleita, koska meidän suku ei juuri laula, ei ainakaan julkisesti. Aika perinteiset kuitenkin, mutta vain lähi­piirille. Hyvää syötävää pitää ehdottomasti tarjota, ehkä myös ruuan kanssa viiniä.
Sillä, onko minut tuhkattu vai ei, ei ole minulle merkitystä, mutta hautausmaalle perhehautaan haluan päästä.”

Tuhkat Niiliin tai mereen

"Tuhkani jaettaisiin osiin, yksi osa siroteltaisi Niilin virtaan ja toisen osan saisi laittaa paikkaan, jossa minua voisi muistella.”

"Isäni ei ollut koskaan mikään hautausmaiden ystävä eikä pätkääkään uskonnollinen. Arkkuun tuhlaamista hän olisi pitänyt turhana.
Siksipä meidän omaisten oli aika helppoa päätellä, että merituhkaus sopisi hyvin entiselle merimiehelle.
Isäni tuhka ripoteltiin Abrahaminluodolle. Hänet tuhkattiin Hietaniemessä, se oli kirkkoon kuulumattomalle edullisempaa kuin Malmilla tuhkaaminen.”
Sitaatit ovat ET-lehden lukijoiden lähettämiä.

Millaiset hautajaiset sinä haluaisit? Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Haudatkaa minut näin

  • Hautajaistoiveensa voi kirjata Hautajaisjärjestelyni -vihkoseen, jollaisia saa Suomen hautaus­toimistojen liiton jäsenliikkeistä. Vihkosen voi antaa henkilölle, jonka toivoo huolehtivan hautajaisjärjestelyistä. Kopion voi viedä hautaustoimistoon.
  • Hautaustestamentissa voi määrätä omien hautajaistensa järjestämisestä. Hautaustestamentti allekirjoitetaan ja todistetaan kuten tavallinenkin testamentti. Sitä tehdään kaksi saman­sisältöistä kappaletta, toinen hautaustestamentin tekijälle, toinen hautaustoimistolle.

Perintöjuristi paljastaa, mitä suomalaiset tahtovat. Mutta voidaanko yksilölliset hoitotahdot ja sopimukset toteuttaa, kun yksi haluaa yhtä ja toinen toista?

Viisi vuotta sitten eräs pariskunta tuli joensuulaisen asianajajan Harri Kontturin luo tekemään testamenttia ja edunvalvontavaltakirjaa.

Rouva oli sairastunut vakavasti ja joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle. Se oli puolison mielestä kammottava, ja hän esitti yksityistä hoitopaikkaa.

– Lapset olivat yllättäen sitä mieltä, ettei terveyskeskuksessa ole mitään vikaa. Siellä muutkin hoidetaan loppuun. Olivat jo perinnöstäkin puhuneet ja ilmoittivat, että ainakin lakiosa vaaditaan heti äidin kuoltua.  Se oli isälle järkytys. Vaimo onneksi tokeni ja pääsi kotiin. Pariskunta itki. He surivat lastensa suhtautumista, Harri Kontturi kertoo.

Samaan huoneeseen

Sitten pari laati tarkat kirjalliset ohjeet viimeisten, mahdollisesti laitoksessa elettävien vuosien varalle.

– He kuvailivat, millaisessa hoidossa ja paikassa he haluavat elää. Erityisesti pari korosti haluavansa samaan huoneeseen. Edunvalvoja sai ohjeet olla välittämättä lapsista, jos he kieltäisivät ottamasta hoitoon rahaa vanhusten tililtä, Harri Kontturi kertoo.

– Heidän pelkonsa oli niin todellinen, että olen sen jälkeen tehnyt elintasotestamentin aina, kun asiakkaalla on tuntunut olevan siihen tarvetta. Teen sen usein edunvalvontavaltakirjan liitteenä. Nimi ei ole virallinen, vaan käyttämäni työnimi.

Lue myös: Harri Kontturi paljastaa kolme syytä perintöriitoihin

Juridinen ohjenuora

Hyvää haluava edunvalvoja-lapsi saattaa joutua ikävään välikäteen, jos ostaa isälle isän rahoilla vaikkapa hierovan tuolin tai tablettitietokoneen viihdykkeeksi hoitolaitokseen. Sisarukset voivat vaatia selityksiä edunvalvoja-lapselta.

Asianajaja ehdottaa välttämään hankaluudet: isä voi kertoa tahtonsa kirjallisesti etukäteen.

– Otan joskus puheeksi elintasotestamentin. Kysyn, onko mahdollista, että lapsille tulisi kiistaa omaisuuden käytöstä vanhempiensa hyväksi, Harri Kontturi kertoo.

Edunvalvontavaltakirjaan kirjataan suuret linjat. Tarkemmat ohjeet kannattaa laittaa sen liitteeseen.

– Elintasotestamentti on edunvalvontavaltakirjaan liitettävä yksityisoikeudellinen määräysasiakirja, joka on pätevä juridinen ohjenuora edunvalvojalle, Harri Kontturi tiivistää.

Jos pappa haluaa päästä katsomaan pesäpalloa pari kertaa kesässä, tämä toive ja määräys liitetään edunvalvontavaltakirjaan, ja se todistetaan yhtä juhlallisesti oikeaksi kuin muukin asiakirja.

Lain mukaan kampaajalle

Siltä varalta, että edunvalvoja alkaisi perillisten mieliksi säästellä heille tulevia perintörahoja, voidaan määrätä edunvalvojan patistelija.

Esimerkiksi hoitohenkilöstö voi ottaa ennalta määrättyyn asianajajaan yhteyttä ja ilmoittaa, jos edunvalvoja ei toimi oikein.

– Eräs mummo toivoi kampaajakäyntiä kerran kuukaudessa, koska hän ei halunnut näyttää elämän ehtoota elävältä tarhapöllöltä. Näin ei ollut tapahtunut vuoteen, mutta asian­ajajan puututtua tilanteeseen kampaajakäynnit jatkuivat.

Edunvalvontavaltakirja ja elintasotestamentti maksavat Harri Kontturin mukaan keskimäärin 250–300 euroa. Neuvotteluun kuluu tavallisesti yksi tunti, jonka hinta arvonlisäveroineen on noin 250 euroa.

Edunvalvontavaltakirja rekisteröidään vasta, kun sitä tarvitaan. Paperi jää sen tehneelle henkilölle ja jäljennös siitä tavallisesti tulevalle edunvalvojalle. Monet haluavat alkuperäisen sopimuksen jäävän asianajajalle.

Vierailija

Yhteinen huone ja kampaaja – perintöjuristi tietää, mitä suomalaiset haluavat viimeisinä vuosinaan

Enpä ole ikinä kuullutkaan elintasotestamentista. Jos minä sellaisen teen, niin mitenkähän se käytännössä toimii? Ja mikähän laki määrää, että rangaistuksia tulee (ja millaisia), jos laatijan tahtoa ei noudateta... Oletetaan, että olin määrännyt, että haluan elokuviin kolme kertaa vuodessa. Olisin jonkinlaisessa laitoshoidossa ja jo hieman höpsähtänyt. Perilliset eivät välitä koko elintasotestamentista. Tuskin hoitohenkilönnalla sen olemassaolosta olisi mitään tietoa ja jos on, ei varmasti ole...
Lue kommentti
Vierailija

Yhteinen huone ja kampaaja – perintöjuristi tietää, mitä suomalaiset haluavat viimeisinä vuosinaan

Toisaalla tuolla IS tanään kirjoitetaan,että 95 vuotias miesvanhus tuhlasi ?omaisuutensa,eikä antanut sitä 70 vuotiaalle adptiotyttärelleen riitojen takia. Ettei vain sielläkin olisi takana ovela lakimies ,joka järjesteli asiat niin,ettei tarvitse maksaa perintöveroa.Uskookohan kukaan,että pappa teki oma-aloitteisesti Aarniot ja kaivoi leiviskänsä maahan. Epäilen?
Lue kommentti

Eläkkeelle lähtöä lykkäävä saa vastedes palkkioksi pysyvän korotuksen eläkkeeseensä. Työntekoa ennen eläkeikää vähentävältä puolestaan leikataan eläkettä pysyvästi. Muutokset johtuvat vuoden alussa voimaan tullesta eläkeuudistuksesta. 

Eläkeuudistus nosti tämän vuoden alusta eläkkeelle pääsyn alaikärajaa kaikilta vuoden 1954 jälkeen syntyneiltä. Tavoitteena on pidentää suomalaisten työuria. Työntekoon myös houkutellaan uudenlaisin porkkanoin, jotka tuovat lisää euroja eläkkeeseen.

Vuoden 2017 alusta eläkettä ansaitaan läpi työuran samat 1,5 prosenttia vuositulosta. Vuoden 2025 loppuun jatkuva siirtymäaika takaa 53–62-vuotiaana hieman suuremman kertymän eli 1,7 prosenttia.

Lykkäyskorotus töissä jatkajalle

Uudistus lopetti eläkevuosien töistä maksetun 4,5 prosentin superkarttuman. Sen tilalle tuli lykkäyskorotus, joka tehdään jo ansaittuun eläkkeeseen. Jos siis jatkaa työntekoa eläkeiän alarajan saavutettuaan, saa jokaisesta työntekokuukaudesta 0,4 prosentin pysyvän korotuksen eläkkeeseensä.

Vuoden mittainen työrupeama eläkeiässä nostaa karttunutta eläkettä 4,8 prosenttia. Jos eläkettä olisi vaikkapa 1500 euroa, lykkäyskorotus olisi 72 euroa kuukaudessa. Lisäksi jatkovuoden palkasta ansaitaan normaali 1,5 prosenttia eläkettä. Vaikutus lopulliseen eläkkeeseen kannattaa selvittää omasta työeläkelaitoksesta

Osittain eläkkeelle voi lähteä 61 vuotta täytettyään. Silloin voi alkaa nostaa kertyneestä eläkkeestä joko puolet tai neljäsosan. Tämä pienentää jo ansaittua eläkettä lopullisesti.

Leikkaus kohdistuu nostettuun osaan ja on 0,4 prosenttia jokaiselta varhennuskuukaudelta eli 4,8 prosenttia jokaiselta vuodelta.

Pysyvää pienennystä eläkkeeseen pystyy nyt paikkaamaan joustavammin kuin mitä aiempi osa-aikaeläke mahdollisti. Uusi osittainen varhennettu vanhuuseläke nimittäin sallii osittaisen, kokopäiväisen tai vaikka pätkittäisen työnteon eläkeaikana ilman rajoituksia.

Tarkka laskelma eri vaihtoehtojen vaikutuksista on hyvä pyytää omasta työeläkelaitoksesta.

Työeläkeuudistus toi tarjolle myös uuden, sairauteen perustuvan työuraeläkkeen, jonka alaikäraja on 63 vuotta. Tämä eläkemuoto edellyttää lähes tauotonta 38 vuoden työuraa erittäin raskaassa työssä, joten tätä eläkettä tulee saamaan vain harva.

Elinaikavähennyksestä arvio 57-vuotiaille

Jos aiot eläkkeelle heti vanhuuseläkeiän koittaessa, muista elinaikakerroin. Vuonna 2010 käyttöön otettu elinaikakerroin  leikkaa kuukausieläkettä, jotta eläkesumma riittäisi, vaikka elinaika pitenee.

Eliaikakertoimen vaikutus eläkkeisiin on vielä melko pieni, mutta vuosi vuodelta se kasvaa. Esimerkiksi vuonna 1955 syntyneeltä kerroin vie 3,7 prosenttia eläkkeestä. Vuodesta 2017 alkaen kukin ikäluokka saa 57-vuotiaana arvion omasta vähennysprosentistaan.

Elinaikakertoimen aiheuttaman eläkkeen leikkauksen voi paikata jatkamalla työntekoa hieman pidempään eli tavoite-eläkeikään saakka. Vuoden 1955 ikäluokan tavoite-eläkeikä on 64 vuotta 1 kuukausi, siis 10 kuukautta yli eläkeiän alkamisajan.

Jo maksettavia eläkkeitä vuoden 2017 uudistukset eivät muuta. Työeläkettä sai viime vuonna 900 000 suomalaista. Naisten työeläke Suomessa oli keskimäärin 1 262 euroa ja miesten 1 692 euroa. Pienimpiä työeläkkeitä täydentää Kelan maksama kansaneläke, yksin asuvalla sen tuloraja on 1 300 euroa.

Lue lisää eläkeuudistuksesta täältä.

Hajosiko pesukone? Haaveiletko uudesta puhelimesta? Uusia kodinkoneita tai teknisiä laitteita ostaessa on syytä pitää mielessä muutama seikka. 

Olemme ympäröineet itsemme tekniikalla. Teknisissä laitteissa on se ikävä puoli, että ne tuppaavat vanhenemaan, hajoamaan, käymään epätarkoituksenmukaisiksi tai olemaan sitä alun perinkin.

Mikä on järkevä laitekannan perustaso? Mitä pitää ottaa huomioon, kun päivitämme arsenaaliamme?

Listasimme neljä asiaa, jotka on syytä pitää mielessä laiteostoksia tehtäessä. 

1. Mieti, millä pärjäät

– Yli 55-vuotiaiden mielestä arjen pyörittämiseen tarvitaan liesi, jääkaappi ja pakastin. Ne ovat yleensä asunnoissa vakiovarusteena, toteaa projektisuunnittelija Kristiina Aalto.

Hän työskentelee Kuluttajatutkimuskeskuksessa, joka viimeksi 2013 päivitti niin sanotut kohtuullisen minimin viitebudjetit eri kotitalouksille. Ne kertovat, mitä tavaroita ja palveluja elämiseen tarvitaan.

– Itse hankituista laitteista tarpeellisina pidettiin pölynimuria, mikroaaltouunia, silitysrautaa ja kahvin- tai vedenkeitintä. Viihde-elektroniikasta nousivat esiin matkapuhelin, televisio, radio, tietokone ja tulostin.

Mitä vanhemmasta ihmisestä on kysymys, sitä enemmän korostuvat helppokäyttöisyys ja turvallisuus.

Mieti siis: mitkä laitteet tarvitset ehdottomasti kotiisi? Mitkä ovat ylimääräistä "luksusta"? 

2. Vertaile, mutta ole tarkkana 

Kun uutta kodinkonetta harkitaan, kannattaa miettiä ainakin budjettia ja rahoitusta, laitteiden teknisiä ominaisuuksia, energialuokkaa, äänitasoa, takuuta ja kuljetusta.

Ystäviltä ja tuttavilta voi kysyä suosituksia. Kuluttaja-lehden ja Tekniikan Maailman kaltaisista julkaisuista löytyy luotettavia vertailuja ja testejä. Marttaliiton kotisivut tarjoavat ohjeet kodinkoneiden hankintaan, oikeaan käyttöön ja huoltamiseen.

Myös internetin keskustelupalstoilta saa tietoa, mutta siihen ei aina voi luottaa. Jokaisen arvio perustuu omaan kokemukseen. Mikä miellyttää yhtä, ei ehkä sovi toiselle.

Vertaile ja kysy apua tutuilta. Netti on hyvä tiedonlähde, mutta muista, että keskustelupalstojen arvioihin ei pidä luottaa sokeasti. 

3. Myyjä on apuna ostoksilla 

Kaupassa vastaan tulee myyjä. Onko hänen ainoa tehtävänsä saada asiakas ostamaan?

– Ensin myyjämme kartoittaa, mikä tuote vastaa asiakkaan tarpeisiin parhaiten, vakuuttaa Gigantin tuotepäällikkö Mikko Pesonen.

Jotta pettymyksiltä ja palautuksilta vältyttäisiin, myyjän on syytä esimerkiksi älypuhelinta kaupitellessaan kysyä, onko asiakkaalla jo samaan ekosysteemiin sopivia tuotteita, kuten Android-tabletti.

– Samoin on hyvä selvittää, valokuvaako asiakas puhelimella paljon tai pitääkö kosketusnäytön kirjainkoko olla säädettävissä.

Muista siis, että hyvä myyjä kysyy tarpeistasi ja kuuntelee toiveitasi, eikä tuputa väkisin. 

4. Kutsu osaaja apuun

Jos ei ole nörttiä sukulaista tai avuliasta naapuria ripustamaan televisiota seinälle tai kytkemään tiekonetta langattomaan verkkoon, voi turvautua asiantuntijan apuun.

Isot kodinkoneita myyvät liikkeet markkinoivat asennuspalveluja, mutta tarjolla on myös erikoistuneita yrittäjiä, "digitalonmiehiä".

– Eniten asiakkaillani tökkii tietotekniikka ja uuden television käyttö, kertoo Lilli Oy:n digitalkkari Jaakko Kortepuro.

Varsinkin ikäihmiset tarvitsevat apua laitteiden asennukseen ja käytön opastukseen.

– Tyypillinen tehtävä liittyy nyt Windows 10 -käyttöjärjestelmään. Tietty toiminto voi vahingossa pyyhkiä pois kaikki tiedostot.

Turun seudulla toimiva Kortepuro kutsuu itseään asiakaspalvelijaksi.

– Veloitan kolmen vartin kotikäynnistä 79 euroa, mutta olen asiakkaan luona niin kauan, että homma tulee kuntoon. Kannattaa muistaa, että digitalkkarin palveluista saa kotitalousvähennyksen.

Älä ala asentaa laitteita, jos et ole varma, osaatko. Pyydä asennusapuun osaava tuttu tai käänny ammattilaisen puoleen. 

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 18/2015.