Vanhat musiikkilaitteet herättävät monissa muistoja raisuista nuoruusvuosista. Jukebox-nostalgia ei ole kuitenkaan mikään halpa harrastus, kertoo arvotavaran asiantuntija Pentti Avomaa.

Ihme soittopeli kimmelsi usein paikallisen baarin nurkassa ja soitti Lazzarellaa samalla, kun nautittiin pullollinen Jive-colaa puoliksi – kokonaiseen pulloon kun ei ollut varaa. Samalla pälyiltiin arasti lähipöytien tyttökatrasta.

Silloin piti kerätä koko pöytäseurueelta kolehti, jotta muutama levy saatiin soitettua – mikäli levystä päästiin yksimielisyyteen. Jo se herätti jännitystä, löytääkö soitin valitun levyn.

Nyt pitäisi puolestaan tyhjentää pankkitili, jotta vanhan jukeboxin saisi ostettua kotiinsa.

Halvimmillaan niitä saa muutamalla sadalla eurolla, mutta kyseessä on tällöin todennäköisesti toimimaton soitin, projekti, johon aletaan haalia osia vaikkapa kansainvälisten nettikauppasivustojen kautta. Ja sitten etsitään henkilö, joka pystyy laitteen korjaamaan.

Tuhannella eurolla saa jo toimivan jukeboxin, jos on valmis tinkimään tietyistä asioista, kuten valmistusvuodesta ja mallista.

Terveisiä savikiekkoajalta

ET-lehden lukijan omistuksessa oleva Wurlitzerin jukebox vuodelta 1936 näyttäisi olevan todella hieno Simplex-malli 412. Se on erittäin harvinainen Suomessa ja harvinainen myös maailmalla. Se soittaa vanhoja savikiekkoja eli 78 kierrosnopeuden levyjä, joita koneeseen mahtuu 12 kappaletta.

Kolikkolaitekin näyttää olevan tallessa – se nostaa laitteen arvoa.
Samana vuonna on tosin tehty myös Wurlitzer mallia 312. Vuodelta 1936 on kansainvälisillä markkinoilla ollut tarjolla myös muun muassa W412 prototyyppi, josta on pyydetty 12 500 euroa.

Maailmalla 412-mallisia Wurlitzereita vuodelta 1936 on ollut harvakseltaan myynnissä, ja myyntihinta lähtee kunnosta riippuen yleensä 2 500 eurosta ylöspäin. Tämä yksilö on lukijan mukaan hyväkuntoinen, joten se hinnaksi voisi arvioida jopa 3 500–5 000 euroa.

Lue myös: Levykauppias: "Näitä haluavat nyt ihan kaikki"

Se alkoi vuonna 1927

Ensimmäisenä varsinaisena elektronisena jukeboxina pidetään AMI:n (American Music Instrument Corporation) kehittämää automaattisoitinta vuodelta 1927. Moderni jukebox syntyi vasta 1930-luvulla, jolloin asiakkaat pääsivät itse valitsemaan kappaleet. Tuolloin 12-levyn valikoima oli vielä kova sana.

Kun laitetta kysyttiin niin kahviloihin kuin muihinkin paikkoihin, joihin ihmisiä kerääntyi, alalle ilmaantui muitakin valmistajia: ensin Wurlitzer ja1935 Seeburg ja samoihin aikoihin myös Rock Ola.

Vuonna 1939 suosituin malli Yhdysvalloissa oli Wurlitzer 600, pyöreäkulmainen kiiltävän puun ja metallin yhdistelmä.

Voidaan jopa sanoa, että jukeboxit omalta osaltaan demokratisoivat Amerikkaa, sillä niistä kuunneltiin mielellään sellaisia muusikoita kuin vaikkapa Bessie Smith ja Muddy Waters, joiden musiikkia ei järin paljon soiteltu radiokanavilla.
Laitteista tehtiin silmiähivelevän kauniita, ja levyvalikoimakin kasvoi koko ajan. Suurin harppaus tapahtui 1950-luvun alussa, kun vanhat savikiekko-levyt korvattiin nopeuden 45 rpm -vinyylilevyillä.

Mielenkiintoinen artikkeli:
"Mikään ei ollut parempaa kuin rätisevä C-kasetti"

Automaattipianoista alku

Wurlitzer – oikeastaan WurliTzer – oli perheyritys, jonka perustajan juuret ovat Saksassa. Se kävi kauppaa musiikki-instrumenteilla ja valmisti jossain vaiheessa myös kolikoilla käynnistyviä automaattipianoja.

Mykkäfilmikaudella yhtiö valmisti urkuja, joita soitettiin elokuvateattereissa elokuvan taustamusiikkina. Äänifilmin tulo oli vähällä saattaa yhtiö konkurssiin, mutta vuonna 1933 aloitettu jukeboxien valmistus nosti sen taas jaloilleen, ja vuoteen 1972 mennessä yhtiö valmisti niitä 650 000 kappaletta.

Kasvuvauhti oli aluksi erittäin kovaa: vuonna 1933 Wurlitzer myi ainoastaan 300 jukeboxia, mutta vuonna 1936 jo 44 000 kappaletta.

1930-luvulla valmistetut Wurlitzerin jukeboxit ovat harvinaisia, koska yhtiö otti ikään kuin käsirahana vanhoja jukeboxeja vaihdossa uusiin, ja romutti sitten nuo vanhat.

Näin muutat omaisuuttasi rahaksi nopeasti – 8 ammattilaisvinkkiä

Vaikka Wurlitzerin valmistus loppui Yhdysvalloissa 1973, niiden tuotanto jatkui Saksassa, ja nykyisin cd-jukeboxin valikosta voi löytyä jopa 2 000 musiikkikappaletta.

Retromalleja tehdään jukeboxien kultakauden näköisinä, mutta kunnon keräilijä arvostaa tietysti alkuperäistä. Laitteiden hinnoitteluun vaikuttaa kunnon ohella myös se, miten paljon siinä on yhä jäljellä alkuperäisiä osia. Niitä myydään netissä muun muassa eBayn huutokaupassa ja alan sivustoilla.

Wurlitzerin ehkä kuuluisin jukebox oli malli 1015, joka esiteltiin sotien jälkeen vuonna 1946. Sitä myytiin kahdessa vuodessa 56 000 kappaletta, ja siitä tuli jonkinlainen alan ikoni. Niinpä yhtiö valmisti siitä juhlamallin ”One more time” vuonna 1986. Sen design oli vanha, mutta teknologia oli tuoreinta mahdollista. Koska kysyntä oli hyvä, Yhdysvalloissa julkaistiin kymmenen vuotta myöhemmin jopa postimerkki tuon mallin kunniaksi.

Tonnista ylöspäin

Suomessa jukeboxeja myydään sattumoisin huutokaupoissa ja myös muun muassa Huuto.netin kautta.

Rock Ola ja Rowe Amia ovat suosittuja suomalaiskeräilijöiden keskuudessa. Huuto.netissä esimerkiksi ilmeisen huonokuntoisesta Rock Ola 464:stä vuodelta 1974 – josta rahalukko on poistettu – pyydettiin lähes 1 000 euroa.

Hiljattain puhdistetusta ja öljytystä vuoden 1981 Rock Olasta mallia 481 manuaaleineen pyydettiin lähes 1 500 euroa.

Ulkomailla tarjonta on suurempaa, mutta jukeboxit pitää joko hakea paikan päältä tai tilata kuljetus. Ihan halpaa ei ole kumpikaan tapa, sillä vanhat jukeboxit tehtiin kestämään ja elektroniikka ei ollut vielä transistorinkevyttä - ne saattavat painaa yli 200 kiloa.

"Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Millaisia muistoja sinulla tulee mieleen jukeboxista? Mitä kappaleita olet kuullut jukeboxista? Kenen kanssa kuuntelit jukeboxia? Kerro muistojasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Suomalaiset käyttävät keskimäärin 517 euroa henkeä kohti joululahjoihin, -ruokiin ja muihin valmisteluihin. 55–65-vuotiailla joulun hinta nousee 678 euroon, ilmenee Nordean teettämästä tutkimuksesta. Tavaralahjan korvaa yhä useammin lahjakortti.

Suomalaisten joulubudjetti pysyy Nordean tutkimuksen mukaan jo kolmatta vuotta lähes samalla tasolla, keskimäärin 517 eurossa henkilöä kohden. Lapsiperheissa summa on 610 euroa, lapsettomissa talouksissa 470 euroa henkeä kohti.

Lapsiperheitäkin enemmän rahaa jouluun menee 55-65-vuotiailta, keskimäärin 678 euroa henkeä kohti. Tämä ikäryhmä nipistää nyt hieman joulumenoistaan, sillä viime vuoden kyselyssä summa oli 26 euroa suurempi.

Lahjoihin rahasta käytetään 305 euroa (55–65-vuotiaat 394 euroa) ja muihin jouluhankintoihin 212 euroa (55–65-vuotiaat 284 euroa).

Suklaa, vaatteet ja lelut ovat lahjoista suosituimpia. 55–65-vuotiaat antavat useimmin suklaata, lahjakortteja ja vaatteita. 

Tavaran sijasta lahjakortti tai rahaa

– Aineettomien lahjojen suosio jatkaa kasvuaan. Nyt jo joka kolmas suomalainen suunnittelee hankkivansa lahjakortin joululahjaksi. Myös rahalahjojen antaminen on nousussa, ja rahalahjat ovat yleisiä etenkin yli 55-vuotiailla, Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen kertoo.

Joka seitsemäs vastaaja kertoo sopineensa lahjoille hintarajan. Lasten lahjalle se oli keskimäärin 50 euroa ja aikuisten lahjalle 30 euroa.

Jouluun käytettävä rahamäärä määräytyy pitkälti sen mukaan, miten ihmiset arvioivat oman taloutensa kehittyvän.

– Vaikka suomalaisten kuluttajien luottamus Suomen talouteen on nyt vahvinta viiteen vuoteen, tämä luottamus ei vielä ylety oman talouden näkymiin, Olli Kärkkäinen toteaa.

Rahankäytössä on eroja sukupuolten välillä. Miehet kertovat kasvattavansa joulubudjettia viime vuodesta, naiset taas aikovat selvitä viime vuotta pienemmällä summalla.

Neljä kymmenestä aikoo ostaa ainakin osan joululahjoista verkosta, ja 55–65-vuotiaistakin joka viides.

Nordean TNS Gallupilla teettämä kysely tehtiin internetissä marraskuun alussa. Vastaajia oli 1010 ja he olivat iältään 18–65 vuotta. Vastaukset edustavat tilastollisesti suomalaisia iän, sukupuolen ja asuinpaikan osalta.

Paljonko sinä käytät rahaa jouluun? Vastaa alla olevassa kommenttikentässä.

Koira on ihmisen paras kaveri, joka tutkitusti pitää terveyttä yllä. Ihan ilmaista koiran pito ei ole, mutta euroistaan tarkka selviää kohtuullisen halvalla.

Koiran osto

Rotukoiran pentu maksaa noin 1000 euroa. Yleinen hintahaarukka on 800–1200 euroa. Sekarotuisen tai rekisteröimättömän pennun hinnassa liikkumavara on suurempi. Rekisteröimättömäntä koiraa hankittaessa on syytä olla tarkkana, ettei tule vahingossa tukeneeksi pentutehtailua.  

Moni aikuinen koira tarvitsee syystä tai toisesta uutta kotia. Tällaisen sijoituskoiran saa useimmiten ilmaiseksi. Silloin pitää olla valmis panostamaan koiran kasvatukseen.

Tarvikkeet

Tarvikkeisiin saa upotettua isonkin summan, etenkin, jos kotona ei ole aiemmin ollut koiraa. Ylärajaa kuluille ei ole. Pelkkä koiran designkuvioitu ulkoilutakki voi maksaa satasen. 

Kitsastellenkin pärjää. Silloin rahaa kuluu ruokakuppeihin, pantoihin ja remmeihin noin 100 euroa.

Ruoka

Ruoka voi olla hyvin edullista tai erittäin kallista. 12 kilon säkki perusnappuloita  maksaa noin 50 euroa. Halvimmillaan saman kokoisen pussin saa 15 eurolla. Kalliin merkin muona taas voi maksaa satasenkin.

Erityisruokavaliota noudattavan koiran ruokakulut voivat olla moninkertaiset tavallista ruokaa syövään verrattuna.

Lääkäri

Lääkärikuluja vaikea ennakoida. Pentuvaiheen rokotukset maksavat noin 100  euroa. Sen jälkeen rokotuksiin, madotuksiin ja punkkiestoihin kuluu noin 100 euroa vuodessa. 2–3-vuotiaalle koiralle tehtävä silmä-, lonkka-, polvi- ja kyynärtarkastus maksaa noin 150 euroa.

Eläinlääkäreiden hintavertailu kannattaa, erot voivat olla moninkertaisia. Esimerkiksi yleinen hammaskiven poisto maksaa 100–400 euroa.

Vakuutus

Vakuutusmaksut riippuvat vakuutusyhtiöstä, koiran rodusta sekä korvaus- ja omavastuusummista. Karkea hinta-arvio vakuutukselle on noin 150–400 euroa vuodessa.

Vakuutusehdoissa on isoja eroja.

Vakuutusehdot on hyvä lukea tarkkaan, sillä korvattavien vaivojen hyväksymisessä voi olla isoja eroja. Esimerkiksi hammashoitoja ei yleensä korvata.

Turkin hoito

Jotkut rodut vaativat turkin trimmaamista. Se maksaa koirahoitolassa noin 50–100 euroa. Pelkkä kynsien leikkuu on 10–20 euroa.

Trimmaus ja kynsien leikkuu onnistuvat kotioloissakin. Kynsisakset maksavat muutaman euron, trimmauskoneet 50–200 euroa. 

Kokonaiskulut

Kaikkineen koiran ylläpito maksaa keskimäärin 700–2000 euroa vuodessa.

 

Hoitopäivät nostavat hintaa

Hyvinkääläinen Tuija Leskinen-Körkkö, 63, on koirahoitolan vakioasiakas. Tiibetinspanieli Ludvig ja sekarotuinen Sofi viettävät keskimäärin kolme päivää viikossa hoidossa. Hoitoon kuuluu esimerkiksi koirien pesu. 

Tuija käyttää koiriin vuodessa noin 3000 euroa. Näin summa muodostuu. 

Tuijan koirakulut

allergiaruoka 65 e, 7 kilon säkki kestää pari kuukautta

päivähoito 150–200 e/kk, sisältää pesut, uinnit ja muut hoidot

eläinlääkärikulut noin 300 e/v

tarvikkeet 300–500 e/v

Kahden koiran kulut yhteensä noin 3000 euroa vuodessa.

Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Näin säästät koiran kuluissa

Juurikin katsoin videon missä Rekku Rescue oli järjestänyt eilen Hakaniemen torilla koirien leipäjonon. Vähävaraisten koirille jaettiin ruokaa, leluja ja muita tarvikkeita. Jono oli tosi pitkä. Hieno teko Rekku Rescuelta. Moni vähissä varoissa oleva joutuu varmastikin tinkimään koiransa eläinlääkärikuluissa, senverran suolaisia ovat eläinlääkärin taksat. Meillä on tammikuussa tulossa Patukalle sierainten avarrus/kurkun limakalvojen ohennus leikkaus, arvioitu lasku yli 2000 euroa. Eikä tätä...
Lue kommentti
Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Näin säästät koiran kuluissa

Samaa mieltä Mökin muorin kanssa, koiran hyvinvointiin kuuluvissa asioissa en pihtaa. Toki jotakin voi tehdä edullisestikin, vaikkapa valmistaa itse vaatteet, jos on semmoinen koira, joka niitä talvella tarvitsee ja minulla on. Langat ja kankaat eivät paljon maksa, jos itse yhtään osaa tai haluaa yrittää tehdä. Kuvan "nutulla" pärjää pikkupakkasilla. Koira oli itse ohjeena, kun sen neuloin.
Lue kommentti

Kello on miehen koru. Vain elämää -tähtien ranteita koristavat täysin eri tyyliset kellot.

Mikael Gabriel

"Kelloni on vuonna 1992 valmistettu Rolex. Tämä on aika pramea kello ja hyvässä kunnossa ikäisekseen. Minulla oli parhaimmillaan kolme Rolexia, mutta jouduin luopumaan niistä saadakseni tämän. Kellossa on vain yksi vika: mekaaninen automaattikoneisto pysähtyy, jos kelloa ei käytä. Se pitäisi joka kerta kääntää oikeaan aikaan, mutta en aina jaksa.

"Rolex on räppiä."

Viime aikoina minulla on ollut paljon käytössä Apple Watch, sillä kellojen vetäminen on niin tylsää hommaa. Mieluummin käytän arkisin digitaalikelloa, jonka voi laittaa vain latautumaan.

Rakastan ehdottomasti hienoja kelloja. Rolex on niin räppiä kuin vain mahdollista."

Hector

"Pidän pelkistetyistä kelloista. Sen takia vierastan esimerkiksi sukeltajankelloja. Arkikellona käytän aivan tavallista Seikoa.

Hienoin kelloni on Zenith, jonka isäni sai aikanaan töistä 40-vuotislahjaksi. Klassikkosveitsiläisiä. Siinä on sekundaattori ja päivämääränäyttö. Isäni saadessa elettiin 60-luvun alkua, joten se oli silloin häkellyttävän upea.

Kello on nykyään minulla. Vein sen korjattavaksi, mutta siinä on sellainen vika, että sitä voi käyttää vain aivan kuivana päivänä ja mieluummin sisällä. Muuten se kostuu ja viisarit pysähtyvät. Sen jälkeen kello pitää avata ja laittaa taas kondikseen."

Mikko Kuustonen

"Olen värisokea, joten olen mustavalkoinen ihminen. Tämän kellon väriskaala toimii minulle.

Pidän kelloista, mutta vihaan sellaisia, joista ei näe aikaa kunnolla. Sen takia käytän isoja malleja. Minulla on useita kelloja ja kaikissa niissä on iso taulu. Haluan myös tuntea ranteessa, että minulla on kello. Tässä TW Steelissä on isot nupit ja tätä on helppo käsitellä. Minulla on toinen samanmerkkinen, se on nelikulmainen.

"Mustavalkoinen kello toimii värisokealle."

Olen harrastanut pitkään sukeltamista. Minulla oli aiemmin käytössä Suunnon sukellustietokone. Se oli vähän haikea laite, sillä en päässyt sukeltamaan kovin usein. Kelloa katsoessa tuli aina mieleen, että olisin mieluummin pinnan alla. Tätä katsoessa taas tulee mieleen että olisinpa pinnalla."  

 

Jos hieno paperinen pörssiyhtiön osakekirja on ainoa dokumentti omistuksestasi, olet vaarassa menettää varasi. Siirtymäaika paperisista pörssiosakkeista sähköiseen arvo-osuuskirjaukseen on lopuillaan, muistuttaa Finanssialan keskusliitto.

Jos omistat vielä paperisia pörssiosakkeita, joita ei ole kirjattu sähköiselle arvo-osuustilille, toimi nyt. Vanhanaikaiset paperiosakkeet voivat muutoin menettää arvonsa kokonaan, varoittaa Finanssialan keskusliitto.

Paperisten osakkeiden kirjaamiselle sähköiselle arvo-osuustilille säädettiin aikanaan kymmenen vuoden määräaika, joka on nyt täyttymässä.

Ennen sähköisiä arvo-osuustilejä osakkeet olivat käteisen rahan tapaan paperisia kirjoja, joiden omistusoikeus todistettiin kauppakirjalla. Paperisysteemi oli kankea, siksi sen tilalle luotiin sähköinen arvo-osuusjärjestelmä.

Osakeyhtiöillä on määräajan täytyttyä oikeus tulevissa yhtiökokouksissaan tehdä päätös arvo-osuusjärjestelmään siirtymättömien osakkeiden myynnistä yhtiön nimiin. Sellanen päätös tekisi paperiosakkeista arvottomia.

Vanhaksi meno ei koske asunto-osakkeita.

Myös muut kuin pörssiyhtiöt ovat voineet siirtää paperiset osakekirjansa arvo-osuusmuotoiseksi jos ovat niin halunneet.

– Tämä koskee vain arvo-osuusjärjestelmään liittyneiden osakeyhtiöiden osakkeita. Tällä ei ole mitään tekemistä vaikkapa asunto-osakkeiden kanssa, Finanssialan keskusliiton asiantuntija Pauliina Lappeteläinen muistuttaa.

– On myös olemassa sellaisia osakeyhtiöitä, joilla ei ole lainkaan osakkeita arvo-osuusmuotoisina, vaan koko osakekanta on paperimuodossa (esimerkiksi Imatran Seudun Sähkö). Tällaisten osakkeiden omistus pysyy ennallaan paperimuotoisena.

– Hyvä nyrkkisääntö on, että jos yhtiö on pörssissä, ja kaapista löytyy paperinen osakekirja, on syytä toimia, Lappeteläinen linjaa.

Tee näin paperiosakkeen kanssa

Jos piirongin laatikosta löytyy vielä paperinen paperiosake, kannattaa ottaa yhteyttä omaan pankkiin tai muuhun arvopaperien säilyttäjään ja varata aika asian selvittämistä varten.

Pankkien kautta osakkeille avataan arvo-osuustili, jolle paperiset osakkeet kirjataan tai sitten annetaan lisäohjeita miten edetä.

– Arvo-osuusjärjestelmän etuna on se, että esimerkiksi osingot tulevat automaattisesti osakkeenomistajan tilille ilman, että niitä täytyy erikseen karhuta. Paperisten osakkeiden kohdalla näin ei aina ole, Lappeteläinen sanoo.

– Jos paperiset osakkeet kirjaa nyt arvo-osuusjärjestelmään, saa haltuunsa myös vanhentumattomat osingot, Lappeteläinen vihjaa.

Älä jää odottamaan yhteydenottoa

Paperiosakkeita omistavien ei kannata jäädä odottelemaan asiasta kertovaa yhteydenottoa yhtiöltä, sillä yhtiöillä ei välttämättä ole tiedossa, ketkä paperisia osakkeita omistavat.

Paperinen osakekirja on voinut vaihtaa omistajaa myynnin, lahjoituksen tai perinnön nojalla. Jos muutoksesta ei ole ilmoitettu yhtiölle, yhtiön osakasluettelolla on vanhentunut tieto.

Muuttuneen omistusoikeuden voi todistaa esimerkiksi kauppakirjalla.

Esimerkiksi finanssiyhtiö Sampo on kuitenkin lähettänyt kirjeen kaikille 12.9.1997 päivättyyn osakasluetteloon merkityille yksityishenkilöille. Yhtiöllä ei kuitenkaan voi olla varmuutta, ovatko yhteystiedot ajan tasalla tai ovatko silloin osakkeita omistaneet edelleen yhtiön omistajia.

Näin etsit yhtiön arvo-osuusjärjestelmästä

Arvo-osuusjärjestelmään liittyneet yhtiöt voi tarkistaa arvopaperikeskus Eurocelar Finlandin sivuilta.

Klikkaa avautuvalta sivulta linkkiä ”Siirry sivuille vierailijana”, jolloin saat näkyviin yhtiöt aakkosjärjestyksessä.

Jos yhtiö löytyy listalta, on sillä mahdollisuus halutessaan mitätöidä yhtiökokouksessaan paperiset osakkeet.