Miten pitää menetellä, jos haluaa antaa lapsenlapsille etusijan perinnönjaossa, kysyy seitsenkymppinen eläkeläispari.

Ensin perintöä lastenlapsille

Olemme yli 70-vuotias eläkeläispari. Olemme tehneet 2003 käyttö- ja hallintaoikeustestamentin, jossa perijöinä ovat kaksi lastamme tasapuolisesti. Heidän mahdolliset puolisonsa on suljettu pois.

Haluaisimme, että kaksi lastenlapsistamme saisivat ensin perinnöksi esimerkiksi 20 000 euroa ja tämän jälkeen saisivat lapsemme jakaa loput. Onko hallintaoikeustestamentti hyvä vaihtoehto ja mikä verotuksellisesti olisi viisasta?
Omistamme kohtuuhintaisen kaupunkiosakkeen. Mökin olemme jo myyneet.

Lapsenlapset huomioon

Testamentissa voitte määrätä kullekin lapsenlapselle omaisuutta esimerkiksi 19 999 euron arvosta, sillä perintöveroasteikko alkaa vasta 20 000 eurosta. Pitää tosin muistaa perintöveroa määrättäessä otetaan huomioon kaikki raha- tai arvopaperilahjat, joita lapsenlapsenne olisivat teiltä saaneet kolmen viimeisen vuoden kuluessa ennen varsinaista perintöä.

Hallintaoikeustestamenttia suositaan nykyään verosyistä, mutta testamentin laadinnassa tulee huomioida monia muitakin asioita. On myös ymmärrettävä tarkasti, mitä hallintaoikeus käsitteenä merkitsee omassa tapauksessa, jotta yllätyksiltä vältytään.

Verotuksellisesti ja käytännön kannalta viisaan testamentin laadinta vaatii yleensä tapauskohtaista harkintaa näihin asioihin perehtyneen lakimiehen avustuksella. Perheet ovat kovin erilaisia, samoin niihin liittyvät varallisuus- ja lakiasiat. T.L.

Yhä useampi meistä kuolee ilman lähiomaisia, mutta jättää silti jälkeensä omaisuutta. Hyvä testamentti -kampanjan avulla varat voi testamentata hyväntekeväisyyteen – ja samalla esittää omia hautajaisia koskevat toiveet.

Vain pieni osa suomalaisista tekee testamentin. Jos testamentti puuttuu, eikä perillisiä tai lähisukulaisiakaan ole, omaisuuden perii valtio.

Ilman perillistä kuolleilta jäi omaisuutta noin 40 miljoonan euron arvosta vuonna 2015.

Summa liki kaksinkertaistui edellisvuodesta.

Iso joukko hyväntekeväisyysjärjestöjä käynnisti vuonna 2015 kampanjan, joka kannustaa ihmisiä tekemään hyvää testamenttinsa avulla.

– Kampanjan tarkoitus on edistää testamenttikulttuuria Suomessa, kertoo koordinaattori Pia Tornikoski.

–  Haluamme muistuttaa, että on tärkeää ylipäätänsä tehdä testamentti. Se on varautumista tulevaan. Järjestölle tehdyllä testamentilla voi tukea itselleen tärkeitä asioita.

Hyvä testamentti -kampanjassa on mukana 24 järjestöä, joille voi testamentata omaisuuttaan. Omalla testamentilla voi tukea esimerkiksi hyvinvointia tai luonnonsuojelua, edistää ihmisten tai eläinten oikeuksia tai parantaa kehitysmaissa elävien ihmisten oloja. 

"Vaikka oma elämäni päättyy, pystyn testamenttini kautta mahdollistamaan jollekin toiselle ihmisarvoisen elämän. Onhan se aika lohdullista."

Nän tuumii opiskelija Lotta Snellman Hyvä testamentti -kampanjan videolla.

Testamentin tekijä voi valita, mille järjestölle hän haluaa määrätä osan omaisuudestaan. Hyvään kohteeseen voi testamentata myös jonkin itselle tärkeän esineen.

Tornikoski muistuttaa, että testamentin voi tehdä minkä ikäisenä tahansa. Testamenttia voi myös muuttaa esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa.

Hautajaistoiveet ovat vaatimattomia

Suomalaiset hyväntekijät eivät halua tehdä suurta numeroa itsestään. Osa lahjoittajista ei pidä valitsemaansa järjestöön lainkaan yhteyttä elinaikanaan, vaan päätös lahjoittamisesta testamentin kautta syntyy hiljalleen omissa oloissa.  

–  Perunkirjoitusten aikaan lahjoittajan asunnosta on saattanut löytyä sen hyväntekeväisyysjärjestön lehti, jolla lahjoitus on tehty Tornikoski kertoo.

Järjestöille tehtyihin testamentteihin voi sisällyttää pyynnön omien hautajaisten järjestämisestä. Tällöin järjestö säilyttää hautaustestamentin suunnitelmineen ja vastaa hautajaisista..

Suomalaisten hautajaistoiveet ovat usein vaatimattomia. 

–  Tiedän, että joskus on jopa mainittu, ettei lehteen saa laittaa ilmoitusta, Tornikoski sanoo.  

Tornikoski tietää, että joskus lahjoittajan hautajaisissa ainoat osallistujat ovat olleet testamentista löytyneiden järjestöjen edustajia, papin ja suntion lisäksi. 

– Tällaiset tarinat laittavat miettimään, millaisen elämän ihminen on elänyt, jos hautajaisissa ei ole läheisiä saattamassa viimeiselle matkalle. Ja miten kunnioitettavaa on, että tällainen henkilö on kuitenkin tehnyt merkittävän päätöksen tärkeän asian hyväksi.

Katso täältä, mitkä järjestöt ja yleishyödylliset yhteisöt ovat mukana Hyvä testamentti -kampanjassa.

Hyvä testamentti -kampanjan sivuille pääset tästä

 

Kuinka ennakkoperintöä annetaan ja paljonko siitä koituu veroja lapsille? Näillä vinkeillä pääset alkuun.

Omaisuuden siirtämiseen liittyy niin monimutkaista lainsäädäntöä, että asiantuntijan apu on paikallaan. Omin päin voi onnistua tekemään oikeanlaisia ratkaisuja, mutta pieneltä tuntuvat yksityiskohdat saattavat myös johtaa suuriin kuluihin.

Kysyimme neuvoa verojuristi Tuomo Lindholmilta, joka on 25 vuoden urallaan Veronmaksajain Keskusliitossa auttanut kymmeniätuhansia yksityishenkilöitä heidän vero-ongelmissaan.

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

  1. Liittyykö perinnönjakoon yleisiä harhaluuloja?

    Yleisimmin luullaan, että ennakkoperinnöstä maksetaan veroja vasta antajan kuoleman jälkeen. Saajan on kuitenkin maksettava lahjavero heti ennakkoperinnön saatuaan.
    Ennakkoperintö voi myös kiristää perintöveroa. Oletetaan, että vanhemmilla ei ole avioehtoa ja he antavat lapselleen ennakkoperintöä. Kun vanhempi kuolee, ennakkoperintö lisätään perittävään omaisuuteen. Koska omaisuuspotti näin kasvaa, siitä perittävä perintöverokin on suurempi, sillä perintöverotus on progressiivista. Ennakkoperinnön antamisen yhteydessä maksettu lahjavero huomioidaan toki kuitenkin vähennyksenä.
    Ennakkoperinnöllä tarkoitetaan lähtökohtaisesti sitä, kun vanhempi antaa lapselleen tavanomaista suuremman lahjan tai myy omaisuutta olennaisesti käypää hintaa edullisemmin.

  2. Eihän ennakkoperintöä sitten kannata antaa!

    Riippuu tilanteesta. Ennakkoperintö mahdollistaa lasten tasapuolisen kohtelun. Jos yksi tarvitsee taloudellista apua, toisten kannalta on tasapuolista, että apu kirjataan jo itse lahjakirjassa ennakkoperinnöksi, elleivät he saa vastaavaa lahjaa. Näin lopullisessa perinnönjaossa ennakkoperintö vähennetään muiden asten vaatimuksesta saajan osuudesta ja kaikki perivät yhtä paljon.
    Lapselle annettu lahja oletetaan lain mukaan ennakkoperinnöksi, ellei muuta ole määrätty tai ellei antaja ole tarkoittanut muuta. Viimemainitussa on kysymys tulkinnasta. Antajan olosuhteista katsoen tavanomainen lahja ei ole lain mukaan ennakkoperintöä.
     

    Taustaa: 8 vinkkiä: näin annat rahaa ja sijoituksia lahjaksi lapsenlapselle

  3. Kuinka iso on tavanomaista suurempi lahja?

    Riippuu lahjan antajan varallisuudesta. Tavallisessa perheessä arvotaulu on tavanomaista suurempi lahja eli ennakkoperintöä, hyvin varakkaassa perheessä sama lahja olisi tavanomainen. Vastaavasti jos tavallisessa perheessä myydään lapselle vaikka mökki käypää hintaa 30–40 prosenttia edullisemmin, kyseessä voi alennuksen osalta jo olla ennakkoperintö.
    Kun tavaran tai vaikka kiinteistön myyntihinta on yli 75 prosenttia käyvästä hinnasta, alennuksesta ei tarvitse maksaa lahjaveroa. Jos taas myyntihinta on 75 prosenttia tai pienempi käyvästä hinnasta ja alennus ostajalle samalla vähintään 4000 euroa, koko alennuksesta pitää maksaa lahjaveroa.
    Luovutuskirjaan kannattaa kirjoittaa, onko kyseessä ennakkoperintö vai ei. Lahjasta on myös tehtävä lahjaveroilmoitus kolmen kuukauden sisällä lahjan saamisesta. Kaupassa tulee huomioida myös mahdolliset myynti- ja varainsiirtoverot.

  4. Paljonko lahjasta maksetaan veroa?

    Jos lahjan arvo on 4000 euroa tai enemmän, siitä maksetaan lahjaveroa progressiivisen lahjaveroasteikon mukaan. Lähisuku, kuten lapset ja lapsenlapset, kuuluvat ensimmäiseen veroluokkaan, kaukaisemmat sukulaiset ja vieraat toiseen. Samalta henkilöltä kolmen vuoden välein päivästä päivään tarkastellut ja saadut yhteensä alle 4000 euron lahjat ovat verottomia.
    Kun tavaran tai muun omaisuuden omistaja vaihtuu, siihen liittyy yleensä aina jokin vero: lahjavero, myyntivero, varainsiirtovero tai perintövero.

  5. Ovatko perintöverot yhtä suuria kuin lahjavero?

    Perintöveroa maksetaan vasta jos oma verotettava perintö on 20 000 euroa tai suurempi. Myös perintöveroasteikkoja on kaksi, lähisuvulle ja kaukaisemmille perijöille erikseen.
     

    Lue lisää etlehti.fi:n perinnönjakoteemasivuilta.

  6. Jos annan vaikka kesämökin lapselleni, mitä siinä on huomioitava?

    Jos haluat käydä edelleen mökillä ja päättää siitä, kuka mökillä voi viettää aikaa, jätä itsellesi hallintaoi­keus. Se takaa myös sen, ettei mökkiä voi myydä elinaikanasi ilman lupaasi.
    Lapsi joutuu maksamaan mökistä lahjaveroa, mutta veron määrään vaikuttaa mökin arvon lisäksi sinun ikäsi. Mitä nuorempi olet, sitä pitempään mökin saanut joutuu todennäköisesti odottamaan hallintaoikeuden saamista ja sitä pienempi lahjavero on.
    Hallintaoikeudesta voi halutessaan myöhemminkin luopua lahjansaajan hyväksi. Luopuminen on kuitenkin lahja, josta voidaan lahjaverottaa.
    Kiinteistöjen omistusta voi siirtää myös murto-osina vaikka kolmen vuoden välein. Jos osuuksien arvo on alle 4000 euroa, lahjaveroa ei tarvitse maksaa, kun saaja ei saa samalta lahjoittajalta muita lahjoja samana kolmen vuoden aikana. Kiinteistön luovutukseen liittyy myös aina vähintään viranomaiskuluja. Ja mökkikin on vähänkin arvokkaampi, sen luovuttamisen murto-osissa, esimerkiksi alle 4000 euron siivuissa, on aika työlästä.
    Joskus lapsi kuolee ennen vanhempiaan. Jos hänellä ei ole omia lapsia eikä perivää puolisoa, vanhemmat perivät hänet, ellei lapsella ole testamenttia muille. Silloin vanhemmat joutuvat hyvinkin maksamaan perintöveroa alun perin omasta mökistään.
    Yleensä lahjakirjoihin kirjataan, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta lahjoihin ja ennakkoperintöihin. Vävy tai miniä ei pääse silloin mökistä tai muusta lahjasta osille esimerkiksi erotilanteessa. Irtaimen lahjakirja vaatii silloin kaksi esteetöntä todistajaa.

    Voisiko perinnöstä päättää yhdessä? Pitkästen perhe pyysi lapsia suunnittelemaan omaisuuden jaon

  7. Onko asunto-osakkeiden antamisessa erityistä huomioitavaa?

    Asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestys kannattaa lukea tarkoin. Joissain yhtiöissä yhtiöllä ja osakkailla on oi­keus lunastaa myynnissä oleva asunto myyntihinnalla. Joskus pykälä koskee myös lahjoja. Jos siis lahjoittaa tai myy asunnon lapselleen kovin edullisesti, joku muu saattaakin lunastaa asunnon.
    Lahjan saajan on hyvä omistaa asunto vähintään vuoden. Silloin sen myymisestä ei tarvitse maksaa myyntivoiton veroa, jos asunto myydään lahjaveroarvosta. Jos asunto myydään aiemmin, myyntivoitto lasketaan käyttämällä ensisijaisesti lahjoittajan hankintamenoa. Tämä on paha sudenkuoppa tietämättömälle lahjansaajalle. Lahjavero toki tulee maksettavaksi heti lahjan saantihetkellä.
    Vanhemmat voivat myös lahjoittaa vain oman osuutensa yhteisestä omaisuudesta. Yhteisen kodin luovutukseen tarvitaan molempien vanhempien suostumus. Lahjaveroa tulee maksettavaksi vähemmän, kun on kaksi lahjanantajaa yhden sijaan.

  8. Entä jos lahjoittaa omaisuutta lapsenlapsille?

    Ainakin lapsen ikä kannattaa ottaa huomioon. Alaikäiselle lahjoitettua omaisuutta hallinnoivat yhdessä hänen vanhempansa, yleensä myös vanhempien mahdollisen eron jälkeen. Toisaalta parikymppinenkään ei ole välttämättä kypsä omistaja. Jos lahjoittaa esimerkiksi opiskeluasunnon lapsenlapselle, asuntoon kannattaisi ehkä jättää itselle vaikka määräaikainen hallintaoikeus. Näin nuori ei pääse esimerkiksi myymään asuntoa päähänpistona. Kerran toiselle annettua ei saa takaisin, vaikka toinen kohtelisi lahjaa tai lahjanantajaa huonostikin.

    Vinkki! "Kultalautasella odottava perintö luisuu vääriin käsiin" – näin rauhoitat huolestuneet jälkeläiset

  9. Mitä sitten uskaltaa lahjoittaa?

    Ei kannata antaa pois omaisuutta, jota uskoo vielä itse tarvitsevansa. Siksi esimerkiksi oma koti on yleensä syytä säilyttää loppuun asti. Yhteisomistuksiakin on hyvä harkita tarkoin, sillä elämäntilanteet muuttuvat. Omistusten purku voi olla hankalaa ja siitä seuraa yleensä myös veroja ja muita kuluja. Helpointa olisi antaa rahaa, mieluiten yhtä aikaa ja saman verran kaikille lapsille, ja määrätä samalla vielä, ettei kyse ole ennakkoperinnöstä.
    Jos omaisuutta on suhteellisen paljon ja monenlaista, voi olla vaikea olla tasapuolinen. Annetun omaisuuden arvokin voi muuttua ajan kuluessa. Jos toiselle lapselle antaa vaikka pörssiosakkeita ja toiselle vastaavan arvoisen asunnon, ei voi tietää etukäteen, kumpi saa lopulta enemmän, pörssikurssit kun nousevat ja laskevat.

  10. Mistä saa apua?

    Veronmaksajien Keskusliiton jäsenet saavat 24 euron jäsenmaksulla henkilökohtaista puhelinneuvontaa ja voivat myös teettää toimeksiantoja erillisestä maksusta. Apua saa myös esimerkiksi pank­kien varainhoitoyksiköistä. Verohallinnon sivuilla on myös tietoa.

Suomalaiset ovat innokkaita hyväntekijöitä. Harva kuitenkaan tietää, että testamentillakin voi auttaa.

Suomalaiset järjestöt ovat vakavan ongelman edessä. Valtio leikkaa järjestöille antamaansa rahoitusta, eivätkä järjestöt pysty jatkamaan toimintaansa nykyisellään, ellei katoavia tukirahoja jollain keinoin saada korvattua. Samaan aikaan hädänalaisten ja apua tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa.

Yleishyödylliset järjestöt keräävät nyt itse rahaa ennennäkemättömällä tarmolla. Niiden tavoitteena on kaksinkertaistaa omalla varainhankinnalla saatavat eurot.

Suomalaiset lahjoittajat ovat vaatimattomia

Testamenttilahjoitukset tuovat vuosittain noin kymmenen prosenttia yleishyödyllisten järjestöjen rahoituksesta. Vuosittainen heittely on kuitenkin valtavaa. Jonakin vuonna yksittäinen järjestö voi saada 60 prosenttia tuloistaan isosta perinnöstä, sen jälkeen voi mennä vuosia ilman latin latia.

Isoilla järjestöillä, joilla testamenttilahjoittaminen on vakiintunut varainhankintatapa, vuosittainen vaihtelu on maltillisempaa. Esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto, Syöpäsäätiö ja Suomen Punainen Risti saavat vuosittain useiden miljoonien testamenttituotot.

Suurimmat yhdistysten saamat lahjoitukset ja testamentit ovat miljoonaluokkaa. Niistä pidetään kuitenkin harvoin ääntä, sillä suurlahjoittajia vaivaa Suomessa vaatimattomuus.

– Hyvä testamentti -kampanjan yksi tavoite on, että testamentin tekemisestä sekä suunnitellusta testamenttilahjoittamisesta voitaisiin avoimesti keskustella, kertoo koordinaattori Pia Tornikoski.

Valtaosa järjestöjen saamista perinnöistä on melko pieniä.

Yksittäisiä summia ei kuitenkaan kannata vähätellä, sillä pienistä puroista kertyy iso virta.

Perinnöt ovat yleishyödyllisille järjestöille verovapaata tuloa.

Vähäkin auttaa

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä.

Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa lahjoituksen tehdä

Lahjoitustestamentti kannattaa tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa. Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan.

– Testamentin laatimisesta saattaa kulua vuosia tai vuosikymmeniä sen toimeenpanoon. On ihan mahdollista, ettei järjestöllä olekaan vuosien kuluttua juuri sitä tiettyä testamentissa mainittua toimintaa, Tornikoski muistuttaa.

Aika ajoin järjestöt joutuvat kieltäytymään niille osoitetuista testamenteista, koska ne eivät pysty täyttämään testamentin ehtoja. Jos lahjoittaja on osoittanut Unicefille perinnön laardin ja maitopulverin ostamiseksi Kainuun kansakoululaisille, Unicef ei voi ottaa testamenttilahjoitusta vastaan.

Järjestö voi auttaa testamentin laatimisessa

Kustannuksia ei kannata pelätä. Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä taas on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden umerossa 13/2016.

Oletko ajatellut testamenttaavasi hyväntekeväisyyteen?

En ole
En ole
100.0%
Kyllä olen
Kyllä olen
0%
Ääniä yhteensä: 3

Riitta Suomi, 68, testamenttasi puolet omaisuudestaan Unicefin kautta maailman lapsille. Hän oppi jo kotona, että heikompaa pitää auttaa.

– Testamenttiajatus syntyi yllättäen. Olin Unicefin tilaisuudessa, jossa käsiteltiin testamenttilahjoittamista. Siellä sanoin ääneen, että nyt teen testamentin, Riitta Suomi kertoo.

Riitalla ja hänen miehellään on uusperhe.

– Periminen voi olla monimutkaista ilman testamenttia, kun molemmilla on aikuisia lapsia aiemmista liitoista. Lapsenlapsiakin on yhteensä seitsemän.

– Mieheni päätyi myös tekemään testamenttilahjoituksen. Mietimme kahdestaan kotona sitä, miten omaisuutemme jaetaan. Keksimme kaikenlaisia hullujakin ratkaisuja, joille nauroimme moneen kertaan. Marssimme suunnitelmamme kanssa Unicefin asiantuntijan luokse, joka kirjoitti varsinaisen testamentin toiveittemme mukaan. Muokkasimme siitä vielä paria kohtaa ennen kuin laitoimme nimet alle.

Testamenteista ei paljon puhuta. Riitta arvelee sen johtuvan siitä, että siihen liittyy aina kuolema. Se saa ihmiset arastelemaan.

"Me olemme kertoneet lapsillemme avoimesti testamentista."

– He hyväksyvät päätöksemme täysin. Meillä on yhteinen käsitys siitä, että henkinen perintö on kuitenkin tärkeintä, mitä kotoa voi saada. Perinnönjaossa Unicef saa suurin piirtein saman verran kuin lapsenikin.

– Olen miettinyt myös historiaa. Suomen lapset saivat sodan jälkeen Unicefilta paljon apua. Pidän omaa toimintaani myös velanmaksuna.

Riitta syntyi keväällä 1948 kuopiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi.

– Kaikesta oli puutetta. Äiti ompeli vaatteet lapsille setien ja tätien vanhoista takeista, hameista ja housuista. Kengät olivat aina sisarusten perintöä. Vielä kouluaikanakin minulla oli monojen pohjissa suksisiteitä varten reikiä, joista lumi ja kosteus pääsivät palelluttamaan varpaat.

Koti oli omakotitalossa, jossa asui kolme muutakin perhettä.

– Meillä oli käytössä kammari ja keittiö. Pihan perällä oli ulkohuussi, ja vesi haettiin keskellä katua olevalta kaivolta.

– Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja onneksi pääsin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1967. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin rakennusinsinööriksi ja astuin työelämään.

"Nälkää näkevien lasten kuvat pysäyttivät minut 80-luvun alussa."

– Olin oppinut vanhemmiltani, että heikompaa pitää auttaa. Niinpä aloin hakea sopivaa tapaa olla avuksi. Monet sanoivat, ettei siitä ole mitään hyötyä, ei yhden ihmisen työ auta yhtään. Minä kuitenkin jatkoin etsimistä. Lopulta päädyin mukaan Unicefin toimintaan. Valitsin järjestön sen takia, että se auttaa nimenomaan lapsia.

– Elämässäni oli tuohon samaan kaikenlaista ikävää. Kun ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, aloin voida itsekin paremmin. Niin vähällä voi tehdä hyvää toisille ja maailmasta ainakin vähän paremman.

Riitta on käynyt Nepalissa todistamassa itse, että apu oikeasti menee perille.

– Vierailin vuoristokylässä, jossa oli käynnissä naisten luototusohjelma. Koko kylän toimeentulo oli lähtenyt nousuun naisten yritteliäisyyden ansiosta. Unicefin tuella rakennetut kaivot ja käymälät puolestaan paransivat koko kyläyhteisön elinoloja. Matkalla näin, miten paljon Unicefin toimintaa ja työntekijöitä arvostetaan.

Teksti on lyhennelmä ET 13/2016:ssa julkaistusta artikkelista.

Hyväntekijän testamentti on harvinaisuus

Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 testamenttia, joista vain satakunta määrää perinnön tai osan siitä jonkin järjestön hyväksi. Määrä kasvaa hiljalleen.

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä. Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa tehdä lahjoituksen.

Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan. Lahjoitustestamentti kannattaakin tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa.

Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

20 yleishyödyllistä järjestöä on perustanut yhteisen Hyvä testamentti -verkkosivun, jossa kerrotaan testamenttilahjoittamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, annetaan vinkkejä testamentin laadintaan ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin.