Tämän auton peräkonttiin mahtuu vaikka koko perikunta.

Fabia on Skodan toiseksi pienin malli, josta on myynnissä kaksi versiota: perinteiseltä pikkuautolta näyttävä viisiovinen ja farmarimalli Combi. Varsinaisista pikkuautoista ei ole kyse, sillä Combilla on mittaa yli 4,2 metriä. Koeajon perusteella Fabia on auto, josta on tavattoman helppo pitää.

Tilat

Koeajetussa autossa oli lisävarusteena saatavat sportti-istuimet. Ne tarjoavat erinomaisen tuen, kunhan kuljettaja ei ole ihan mahdottoman kokoinen. 190-senttiselle kuskille istuin on hiukan vajaamittainen. Muuten edessä on hyvin tilaa.

Kojelauta ja mittaristo ovat miellyttävän selkeät. Erilaiset painikkeet ovat helppokäyttöisiä ja ne on ryhmitelty loogisesti. Kojelaudan keskellä on iso kosketusnäyttö. Tunnelmassa on paljon samaa kuin vuoden autoksi valitussa Volkswagen Passatissa.

Takapenkillä on niukempaa. Kaksi aikuista mahtuu penkille hyvin, vaikka jalkatilaa ei ylenpalttisesti ole. Istuin on melko alhaalla, joten istuma-asento käy pitemmän päälle raskaaksi. Kolmas matkustaja tekee olon tukalaksi, sillä hartiatila alkaa loppua kesken. Keskipaikkalaisen olo ei muutenkaan ole järin mukava, sillä kookas keskitunneli syö jalkatilan.

Farmari-Fabian todellinen valtti on valtava tavaratila. Virallinen tilavuuslukema on 530 litraa, saman verran kuin vaikkapa Volvon V70-farmarissa. Tilasta ei ole muuta moitteen sanaa kuin se, että kun takapenkin selkänojat kipataan, jää laajennettuun tilaan harmillisesti kynnys.

Turvallisuus

Fabia sai virallisesta törmäystestistä täydet viisi tähteä. Turvallisuuteen on muutenkin panostettu. Autossa on hätäjarrutusjärjestelmä, joka mittaa etäisyyttä edellä ajavaan. Jos etäisyys käy liian lyhyeksi, auto hälyttää kuljettajaa. Tarvittaessa auto huomauttaa kuljettajaa pienellä jarrujen nykäyksellä, ja jos törmäys näyttää väistämättömältä, järjestelmä jarruttaa automaattisesti

Autosta on hyvä näkyvyys niin eteen kuin taaksekin. Etunäkyvyydestä kuuluu iso kiitos A-pilareille, jotka ovat sopivan sirot.

Turvatyynyjä on kuusi kappaletta. Takapenkkien reunapaikoilla on Isofix-kiinnikeet turvaistuimia varten. Harmillisesti parkkitutka on hankittava lisävarusteena.

Talous

Koeajetun auton hinta nousee lisävarusteineen reiluun 21 tuhanteen euroon. Summalla saa ja hyvän varustelun ja hiukan prameamman ulkonäön. Edullisimmillaan farmari-Fabia maksaa vähän yli 15 000 euroa.

Virallinen kulutuslukema on 4,8 litraa sadalla kilometrillä. Koeajossa ei noin alhaisiin lukemiin päästy, mutta kohtuullisen lähelle kuitenkin. Maantiellä kulutus nousi hiukan yli viiden litran.

Tekniikka

1,2-litrainen moottori on oiva valinta Fabiaan. Sen teho- ja vääntölukemat eivät näytä paperilla järin suurilta, mutta käytännön suorituskyky on hyvällä tolalla. Auto kiihtyy sadan kilometrin tuntivauhtiin alle 10 sekunnissa. Ajamisessa onkin melkeinpä sporttista tunnelmaa. Voimavarojen rajallisuuden huomaa vasta silloin, kun kuski yrittää kiihdyttää isolla vaihteella. Moottorin vääntö loppuu kesken, ja kiihtyvyys jää kovin verkkaiseksi. Pienemmällä vaihteella auto on paljon sähäkämpi kiihtymään.

Vaihteisto toimii nätisti ja kevyesti liikkuvaa kytkintä on helppo käyttää. Autoon saa myös erinomaisesti toimivan automaattivaihteiston hiukan alle 2000 eurolla.

Auton jarrut ovat tunnokkaat ja tehokkaat. Sekin lisää osaltaan turvallisuutta. Jousitus on napakka, joidenkin mielestä jopa kova. Ominaisuus jakaa varmasti mielipiteitä. Osin jousituksen ansiosta auton ajettavuus on kuitenkin oivallisella tasolla. Ohjaus on tarkka ja tuntuma hyvä. Fabia voikin olla auto, jossa kuski viihtyy matkustajia paremmin.

Skoda Fabia Combi 1.2 TSI 110 Style

LUKUJEN VALOSSA

Mitat (mm): pituus 4257, leveys 1958, korkeus 1488, akseliväli 2470, raideleveys edessä 1463, takana 1457, maavara 135. Kääntöympyrä 10,9 m.
Painot (kg): omamassa 1153, kantavuus 530, perävaunu jarruin 1100 ja jarruitta 570.
Tavaratila (l): 530, laajennettuna 1395.
Moottori: iskutilavuus 1197 cm³, teho 81 kW (110 hv)/4600–5600 r/min, vääntö 175 Nm/1400–4000 r/min.
Kiihtyvyys: 0–100 km/h 9,6 sekuntia, huippunopeus 199 km/h.
Kulutus: 4,8 l/100 km, bensa.
Hiilidioksidipäästöt: 110 g/km.
Hinta: 20 590 euroa (lisävarustein 21 599 e).

ARVIO

Skoda Fabia tarjoaa ison auton tavaratilan kompakteissa ulkomitoissa. Pieni moottori riittää lähes sporttiseen menoon. Jousituskin on lähes urheiluautomaisen kova, mikä ei ehkä kaikkia miellytä.

PLUSSAT

Iso tavaratila
Hyvä ajettavuus

MIINUKSET

Jousitus melko kova
Takapenkki ahdas kolmelle

Rauni Uotila, 88, aloitti kivitalon veistämisen 75-vuotiaana. Hän tekee kaiken käsin, vieläpä yksin, ja puuskahtaa valittajille: "Moni sanoo, että kämppä maksaa, mutta eihän tällainen talo mitään maksa."

2239252

Mies puhelee kuin itsekseen.

– Mahdanko tätä valmiiksi saadakaan, en taida saada.

Rauni Uotila, 88, valikoi sopivaa puutavaraa saunan sisätöihin. Rakennustarvikevarasto on yksi hiirenhiljaisen tontin rakennuksista Sontulan rauhallisen kylätien laidassa Akaan kupeessa.

Pihassa nauraa kivestä veistetty hahmo. Pihatie on lähes umpeen ruohottunut.

Tontin laidalla seisoo kivilohkarein verhoiltu kaksikerroksinen talonjärkäle. Paanukatto on tervasta kauniin ruskea, tuuli on koristellut sen männynhavuilla.

Talon vieressä on kivestä rakennettu sauna, tontin päädyssä iso varastohalli. Tontin toisella laidalla on pieni hirrestä veistetty huvimaja varaston vieressä. Varastosta kuuluu kolinaa, rakentaja seuloo vielä lautoja.

Katso kuvat: 79-vuotias tuohi-Erkki tekee kaiken koivusta – vaatteensakin

Tarpeeton ostos

Kolmetoista vuotta sitten Rauni tuli tehneeksi tarpeettoman hankinnan. Hän osti purkukuntoisen talon.

– Joskus tuli luvattua talossa asuneelle tuttavalle, että saattaisin ostaa talon. Olihan lupaus pidettävä, vaikken tätä tarvitsisi, Rauni kertoo.

Asumiskelvottoman talon lisäksi kauppaan kuului vajaan puolen hehtaarin hoitamaton, roskattu tontti, joka osoittautui myöhemmin pienemmäksi kuin papereihin oli merkitty.

Projekti kohtasi heti alkuunsa vastatuulta. Tontilla pistäytynyt rakennustarkastaja totesi, ettei purettavan talon paikalle heruisi uutta rakennuslupaa. Tämä ei Raunia pysäyttänyt, vaan hän ilmoitti topakasti siinä tapauksessa vuoraavansa talon kivillä. Hän laati projektista uudet paperit ja haki peruskorjauslupaa, joka sentään liikeni. Soisella tontilla alkoi tapahtua.

Mies rautaa, talo kiveä

Rauni oli ollut mukana paikallisen kiviveistämön tulipalon jälkeisissä korjaustöissä. Kiitokseksi avusta hänelle kipattiin tontin laidalle lasteittain suuria kivenmurikoita. Seurakunnalle Rauni oli ollut tekemässä talkootyönä tietä, ja siitä projektista hänellä oli jäljellä dynamiittia.

Tontin laidassa hän räjäytteli lohkareita pienemmiksi ja työsti niitä edelleen kiviporalla ja kiilalla sopivaan muotoon, ulkoverhoiluun sopiviksi.

– Jokaisen kiven olen itse hakannut lekalla ja moskalla, mies toteaa ohimennen. Moukari ja talttavasara eivät ole päässeet helpolla.

Talon seinät ovat suorat, kivien pinta kauniin rosoinen. Pieni kiilan jälki jokaisessa lohkareessa kielii käsityöstä, lukuisista uurastetuista tunneista.

"Kun tein seinää ja hakkasin kiviä, toiset kirosivat, toiset siunasivat."

Pienittyään lohkareet oikeaan kokoon ja muotoon Rauni nosti ne päällekkäin. Seinä syntyi kerros kerrokselta. Autoja kurvaili tontille päivittäin. Tutut ja tuntemattomat päivittelivät mahdottomalta näyttävää projektia ja korkeilla telineillä huojuvaa kahdeksankymppistä.

– Kun tein seinää ja hakkasin kiviä, toiset kirosivat, toiset siunasivat. Herra varjele, he sanoivat, Rauni nauraa.

Taivasta vasten keikkuvan miehen voimat riittivät, tasapaino piti ja seinät valmistuivat. Valmiin kivikuoren sisältä Rauni purki pikkuhiljaa vanhan purkukuntoisen talon pala kerrallaan ikkuna- ja oviaukkojen kautta.

Kuin kalso kirves

Työtä Rauni ei pelkää, ei ole koskaan pelännyt. Talvisodassa hän lähti 14-vuotiaana sotilaspoikana kotoaan Akaalta VR:lle veturimieheksi. Lastina oli ruumiita.

– Meitä oli kaksi pikkupoikaa kärräämässä kuolleita. Niitä oli vaunussa sikin sokin. Kun ruumiita vedettiin ulos laiturille, ne hajoilivat kappaleiksi, Rauni muistelee.

Rauni toivoi pääsevänsä tositoimiin setänsä tykistöön Karjalaan, mutta VR piti hyvästä työntekijästä kiinni eikä päästänyt häntä rintamalle. Työpäivien jälkeen hän osallistui talkoisiin: teki metsätöitä ja hakkasi halkoja hurjalla vauhdilla. Neljästä motista nuorimies palkittiin hopeakirveellä. Kun sodan jälkeen alaikäiset joutuivat lähtemään VR:ltä, Rauni jatkoi rakennustyömaalle. Myöhemmin hän palasi veturinkuljettajaksi.

– Köyhän rengin poika ja monitöinen mies kuin kalso kirves! Rauni nauraa. Tylsä kirves on miehestä kaukana.

Rahasta Rauni on oppinut olemaan tarkka lapsesta lähtien. Kivitaloonkaan ei ole monta euroa kulunut ostamisen jälkeen.

Kivivuorauksen takana olevat seinätiilet Rauni valoi itse omalla tiilikraanalla. Kattopaanut hän veisti ja tervasi itse. Tervaa hän poltti omissa tervahaudoissa.

– Eihän tällainen talo mitään maksa. Moni sanoo, että kämppä maksaa, mutta eihän se mitään voi maksaa, jos kiertää kaukaa rakennustarvikekaupat ja tekee kaiken itse, Rauni päivittelee.

"Moni sanoo, että kämppä maksaa,
mutta eihän se voi maksaa,
jos tekee kaiken itse."

Hiekkapuhallettuja unelmia

Kivitalon ovi on aina auki. Rauni ei lukitse sitä, sillä hän pelkää varkaiden hajottavan ikkunat. Varastettavaa tyhjässä talossa ei ole, ihailtavaa sen sijaan vaikka kuinka.

Keittiön kaapisto on itse puusta veistetty. Lattialaudat Rauni on höylännyt oman metsän puista. Kun kohdalle sattui erityisen kaunista koivua, Rauni päätti tehdä siitä olohuoneeseen parketin. Käsin.

Olohuoneen seinästä isäntää tarkkailee kivestä veistetty kotka. Portaikon mies on takonut itse, kaiteet ja puuveistokset työstänyt omin käsin.

Sisäovien ikkunalasit on koristeltu hiekkapuhaltamalla.

– En minä taiteesta mitään ymmärrä, Rauni painottaa kierrellessään talon alakerrassa.

Talon yläkerta on vielä hieman keskeneräinen. Seinään pitäisi kiinnittää levy ja tapetti, lattia kaipaa viimeistelyä. Lautojen keskellä on vanha, edelliseltä omistajalta jäänyt patja. Sillä voisi välillä töiden lomassa lepäillä, jollei ylösnousu olisi niin vaivalloista.

Huonekaluja ei vielä ole – eikä asukkaita.

– En minä tänne muuta, en ikinä, eikä ole tarkoituskaan ollut, Rauni puuskahtaa.

Kivitalon sijaan Rauni asuu vaimonsa Elvin kanssa mieluummin parin kilometrin päässä sijaitsevassa vanhassa talossaan. Sekin on itse tehty, samoin kuin muutama muukin talo samalla kadulla.

– Hartiapankissa on halpa korko. Sieltä minäkin sain ennen niin paljon kuin halusin. Ei ollut mitään rajaa. Mutta enää en saa, Rauni hiljenee ja luo hieman huolestuneen katseen ympärilleen.

Tervetuloa taloon, Vladimir

Tänä vuonna Rauni täytti 88 vuotta. Liikkuminen ei ole enää niin ketterää kuin ennen, eikä voimia riitä entiseen tapaan.

Pyörä kulkee edelleenkin, vaikka hitaanlaisesti. Pyöräilyhistoriansa aikana Rauni on jäänyt auton alle kolme kertaa, siksi lonkka vihoittelee.

Ylämäet mies kulkee lähes kontaten. Parin kilometrin matkaan vierähtää nykyisin helposti yli tunti.

– Viime pyhänä, kun ajoin tänne, kaaduin tuohon pihaan. Pienestä oli kiinni, ettei pää osunut kiveen. Siinä makasin pitkän aikaa, Rauni toteaa hiljaa.

Suunnitelma kivitalon tulevaisuudesta on kuitenkin jo olemassa. Huumorintajuinen mies seuraa ahkerasti yhteiskunnan tapahtumia ja ottaa kantaa politiikkaan omalla sarkastisella tavallaan.

"Putin saa tästä hyvän päämajan."

– Perikunta saa myydä kivitalon Putinille sitten, kun hän tulee tänne. Tästä saa nimittäin hyvän päämajan. Tykillä rakennuksen saa kyllä rikki, mutta rouninkinkuula ei mene seinästä läpi, Rauni vitsailee.

Hän viittaa amerikkalaisen John Moses Browningin kehittämiin aseisiin, kuten toisessa maailmansodassa käytettyyn Browning-pikakivääriin.

Sontulan tontti hiljenee iltapäivään, muutamia autoja ajaa harvakseltaan ohi.

Havupuiden oksat antautuvat tuulenvireelle. Rakentaja Rauni pysähtyy ikkunan ääreen ja katselee edessä avautuvaa maisemaa.

– Valkoinen on puhtauden väri, sininen Suomen väri. Vihreä on luonnon väri, punainen aatteen väri. Ja keltainen on kuoleman väri.

Lue lisää Raunista: "On maailmassa kovempiakin äijiä"

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 14/2015.

Rauni Uotila x 4

  1. Syntyi 1927 Akaalla, jossa yhä asuu.
  2. Ammatti: Veturinkuljettaja, eläkkeellä.
  3. Perhe: Vaimo Elvi, 6 lasta (joista yksi kuoli viime syksynä), 14 lastenlasta ja 3 lastenlastenlasta.
  4. Harrastukset: Puutyöt ja kasvimaan hoito.

Testamenttia tarvitaan. Sillä voi turvata esimerkiksi puolison taloudellisen aseman. Nämä ovat viimeisen tahdon vaiheet.

1. Tee ajoissa

Perimysjärjestystä voidaan muuttaa vain testamentilla. Jos testamenttia ei ole, omaisuus jaetaan kuten laki määrää. Lapsettoman henkilön omaisuus luovutetaan viime kädessä valtiolle, jos perillisiä ei löydy.

2. Kuka perii?

Rintaperillisiä ovat lapset tai heidän lapsensa. He ovat ensisijaisia perijöitä. Jos rintaperillisiä ei ole, perijä on aviopuoliso. Avopuoliso ei ilman testamenttia peri. Mikäli aviopuolisoa eikä rintaperillisiä ole, perijöitä ovat vainajan isä ja äiti sekä siskot ja veljet lapsineen. Serkut eivät nykylain mukaan peri.

3. Rintaperillisten oikeudet

Perintöosa on perittävä omaisuus jaettuna rintaperillisten määrällä. Jos omaisuus on testamentilla määrätty toisaalle, ovat rintaperilliset silti oikeutettuja lakiosaan, joka on puolet perintöosasta.

Esimerkki: jos rintaperillisiä on kaksi ja perinnön suuruus 100 000 euroa, on kummankin perintöosa 50 000 euroa. Testamentilla voidaan määrätä 50000 euroa toisaalle. Silloin rintaperilliset saisivat lakiosana 25 000 euroa kumpikin.

4. Todistajat mukaan

Testamentin todistajiksi tarvitaan kaksi 15 vuotta täyttänyttä, täysissä sielunvoimissaan olevaa ihmistä, jotka ovat molemmat yhtä aikaa paikalla. Todistaja ei saa olla testamentin tekijän perillinen, muu edunsaaja tai muulla tavoin esteellinen.

5. Säilytä turvassa ja kerro muille

Testamentteja tehdään vain yksi kappale. Sitä kannattaa säilyttää esimerkiksi pankin tallelokerossa tai sinettisäilytyksessä. Omaisille on hyvä vinkata testamentin olemassaolosta ja säilytyspaikasta. Jos omaisen testamentti ei ole itselle mieluinen, oikeutta ei kannata ottaa omiin käsiin. Jos menee esimerkiksi repimään toisen testamentin, menettää oikeuden koko perintöön.

Lähde: asianajaja Ilona Piironen, hyvatestamentti.fi

Artikkeli on julkaistu ET:n numerossa 13/2016.

Lue myös: 10 syytä tehdä testamentti

Lue myös: Testamenttaisitko hyväntekeväisyyteen? Pienikin summa auttaa

Täältä löydät kaikki ET:n perintöasioihin liittyvät artikkelit.