Perintöjuristi paljastaa, mitä suomalaiset tahtovat. Mutta voidaanko yksilölliset hoitotahdot ja sopimukset toteuttaa, kun yksi haluaa yhtä ja toinen toista?

Viisi vuotta sitten eräs pariskunta tuli joensuulaisen asianajajan Harri Kontturin luo tekemään testamenttia ja edunvalvontavaltakirjaa.

Rouva oli sairastunut vakavasti ja joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle. Se oli puolison mielestä kammottava, ja hän esitti yksityistä hoitopaikkaa.

– Lapset olivat yllättäen sitä mieltä, ettei terveyskeskuksessa ole mitään vikaa. Siellä muutkin hoidetaan loppuun. Olivat jo perinnöstäkin puhuneet ja ilmoittivat, että ainakin lakiosa vaaditaan heti äidin kuoltua.  Se oli isälle järkytys. Vaimo onneksi tokeni ja pääsi kotiin. Pariskunta itki. He surivat lastensa suhtautumista, Harri Kontturi kertoo.

Samaan huoneeseen

Sitten pari laati tarkat kirjalliset ohjeet viimeisten, mahdollisesti laitoksessa elettävien vuosien varalle.

– He kuvailivat, millaisessa hoidossa ja paikassa he haluavat elää. Erityisesti pari korosti haluavansa samaan huoneeseen. Edunvalvoja sai ohjeet olla välittämättä lapsista, jos he kieltäisivät ottamasta hoitoon rahaa vanhusten tililtä, Harri Kontturi kertoo.

– Heidän pelkonsa oli niin todellinen, että olen sen jälkeen tehnyt elintasotestamentin aina, kun asiakkaalla on tuntunut olevan siihen tarvetta. Teen sen usein edunvalvontavaltakirjan liitteenä. Nimi ei ole virallinen, vaan käyttämäni työnimi.

Lue myös: Harri Kontturi paljastaa kolme syytä perintöriitoihin

Juridinen ohjenuora

Hyvää haluava edunvalvoja-lapsi saattaa joutua ikävään välikäteen, jos ostaa isälle isän rahoilla vaikkapa hierovan tuolin tai tablettitietokoneen viihdykkeeksi hoitolaitokseen. Sisarukset voivat vaatia selityksiä edunvalvoja-lapselta.

Asianajaja ehdottaa välttämään hankaluudet: isä voi kertoa tahtonsa kirjallisesti etukäteen.

– Otan joskus puheeksi elintasotestamentin. Kysyn, onko mahdollista, että lapsille tulisi kiistaa omaisuuden käytöstä vanhempiensa hyväksi, Harri Kontturi kertoo.

Edunvalvontavaltakirjaan kirjataan suuret linjat. Tarkemmat ohjeet kannattaa laittaa sen liitteeseen.

– Elintasotestamentti on edunvalvontavaltakirjaan liitettävä yksityisoikeudellinen määräysasiakirja, joka on pätevä juridinen ohjenuora edunvalvojalle, Harri Kontturi tiivistää.

Jos pappa haluaa päästä katsomaan pesäpalloa pari kertaa kesässä, tämä toive ja määräys liitetään edunvalvontavaltakirjaan, ja se todistetaan yhtä juhlallisesti oikeaksi kuin muukin asiakirja.

Lain mukaan kampaajalle

Siltä varalta, että edunvalvoja alkaisi perillisten mieliksi säästellä heille tulevia perintörahoja, voidaan määrätä edunvalvojan patistelija.

Esimerkiksi hoitohenkilöstö voi ottaa ennalta määrättyyn asianajajaan yhteyttä ja ilmoittaa, jos edunvalvoja ei toimi oikein.

– Eräs mummo toivoi kampaajakäyntiä kerran kuukaudessa, koska hän ei halunnut näyttää elämän ehtoota elävältä tarhapöllöltä. Näin ei ollut tapahtunut vuoteen, mutta asian­ajajan puututtua tilanteeseen kampaajakäynnit jatkuivat.

Edunvalvontavaltakirja ja elintasotestamentti maksavat Harri Kontturin mukaan keskimäärin 250–300 euroa. Neuvotteluun kuluu tavallisesti yksi tunti, jonka hinta arvonlisäveroineen on noin 250 euroa.

Edunvalvontavaltakirja rekisteröidään vasta, kun sitä tarvitaan. Paperi jää sen tehneelle henkilölle ja jäljennös siitä tavallisesti tulevalle edunvalvojalle. Monet haluavat alkuperäisen sopimuksen jäävän asianajajalle.

Vierailija

Yhteinen huone ja kampaaja – perintöjuristi tietää, mitä suomalaiset haluavat viimeisinä vuosinaan

Enpä ole ikinä kuullutkaan elintasotestamentista. Jos minä sellaisen teen, niin mitenkähän se käytännössä toimii? Ja mikähän laki määrää, että rangaistuksia tulee (ja millaisia), jos laatijan tahtoa ei noudateta... Oletetaan, että olin määrännyt, että haluan elokuviin kolme kertaa vuodessa. Olisin jonkinlaisessa laitoshoidossa ja jo hieman höpsähtänyt. Perilliset eivät välitä koko elintasotestamentista. Tuskin hoitohenkilönnalla sen olemassaolosta olisi mitään tietoa ja jos on, ei varmasti ole...
Lue kommentti
Vierailija

Yhteinen huone ja kampaaja – perintöjuristi tietää, mitä suomalaiset haluavat viimeisinä vuosinaan

Toisaalla tuolla IS tanään kirjoitetaan,että 95 vuotias miesvanhus tuhlasi ?omaisuutensa,eikä antanut sitä 70 vuotiaalle adptiotyttärelleen riitojen takia. Ettei vain sielläkin olisi takana ovela lakimies ,joka järjesteli asiat niin,ettei tarvitse maksaa perintöveroa.Uskookohan kukaan,että pappa teki oma-aloitteisesti Aarniot ja kaivoi leiviskänsä maahan. Epäilen?
Lue kommentti

Perukirja on kuolinpesän veroilmoitus, joka on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Ketkä perunkirjoitukseen osallistuvat ja miten se tehdään, lue tästä.

Jokaisen Suomessa kuolleen henkilön kuoleman jälkeen on tehtävä perunkirjoitus. Perunkirjoitusta varten laaditaan perukirja, johon luetteloidaan pesän varat ja velat. 

Perukirjalla on kolme tehtävää. Se on osakasluettelo eli siitä ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat. Toiseksi se on yhteenveto vainajan varoista ja veloista. Kolmanneksi se on veroilmoitus, jonka perusteella perillisille määrätään perintövero.

Perukirja toimitetaan verotoimistoon.

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, tosin siihen voi hakea jatkoaikaa verotoimistosta.

Vastuu perunkirjoituken järjestämisestä on sillä kuolinpesän osakkaalla, jonka hoidossa vainajan jäämistö on. Perunkirjoituksen laiminlyönnistä voi seurata henkilökohtainen velkavastuu pesän osakkaalle, jos pesä on velkainen.

Perunkirjoitukseen osallistuvat

Perunkirjoituksia tekevät hautaustoimistot ja lakitoimistot. Perunkirjoituksen voi periaatteessa tehdä myös itse, jos pesän varat ovat pienet ja perinnönjako yksinkertainen.

Perunkirjoitustilaisuuteen on kutsuttava kaikki pesän osakkaat ja leski. Kutsu voidaan esittää suullisesti tai kirjallisesti. Jos joku osakas ei saavu paikalle, perunkirjoitus voidaan silti tehdä.

Perunkirjoitukseen voi valtuuttaa asiamiehen edustamaan itseään. Perunkirjoituksen toimittaa kaksi uskottua miestä, jotka arvioivat omaisuuden arvon ja merkitsevät sen perukirjaan.

Uskottuna miehenä voi toimia pesän osakaskin, mutta parempi on käyttää esteettömiä ja päteviä henkilöitä. Uskottuina miehinä toimivat yleensä pankit tai asianajo- ja lakiasiaintoimistot.

Perunkirjoituksessa tarvittavat asiakirjat

1. Virkatodistus

Jokaiselta pesän osakkaalta tarvitaan oma, niin sanottu "elää" -virkatodistus ja vainajalta katkeamaton sarja virkatodistuksia siitä alkaen kun hän on täyttänyt 15 vuotta. Evankelisluterilaisten seurakuntien jäsenten todistukset tilataan siitä seurakunnasta, jossa vainaja on viimeksi ollut kirjoilla. Vuoden 2013 alusta seurakunnan kirjoittama virkatodistus kattaa ajan 1.10.1999 alkaen. Sitä aiemmalta ajalta ne on tilattava kustakin seurakunnasta erikseen. 

Väestörekisterissä olevilta tilaukset tehdään maistraatista. Muista tilattaessa mainita, että virkatodistus on perunkirjoitusta varten. Virkatodistuksen toimitusaika voi olla jopa kolme viikkoa. Kannattaa samalla kertaa pyytää  todistukset kaikista niistä paikoista, joissa vainajan tiedetään olleen kirjoilla.

2. Pankista papereita

Pankit saavat tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmästä ja lähettävät automaattisesti vainajan osoitteeseen saldo- ja korkotodistuksen kuolinpäivältä. Ne on liitettävä perukirjaan.

Hautajaisiin ja perunkirjoitukseen liittyvät laskut voidaan maksaa kuolinpesän tililtä jo ennen perunkirjoitusta. Pankki tarvitsee virkatodistuksen, joka osoittaa pankissa asioivan pesän osakkaan ja vainajan välisen sukulaisuussuhteen. Muilta osakkailta ei tarvita valtakirjoja .

3. Isännöitsijän- tai lainhuutotodistus

Asunto-osakkeista tulee tilata isännöitsijäntodistus ja kiinteistöistä ote lainhuutotodistuksesta, jonka saa maanmittaustoimistosta.

4. Testamentit, avioehdot ja perukirjat

Perunkirjoituksessa tarvitaan myös vainajan mahdollinen testamentti, aviopuolisoiden tekemä avioehto ja aikaisempi perukirja, mikäli vainaja on ollut jakamattoman kuolinpesän osakkaana.

Perunkirjoitus maksaa useita satasia

Perunkirjoituksen hinta vaihtelee suuresti. Yksinkertaisessa tapauksessa, jossa on vähän osakkaita ja omaisuuden määrä ei ole huomattava, perunkirjoitus maksaa muutamia satasia. Kustannuksia laskee, kun hankkii itse yllämainitut asiakirjat. 

Ruokakaupassa käynti onnistuu nykyään myös netissä. Itse valitut tuotteet voi saada kotiovelle jopa ilman lisämaksua. 

1. K-ruokakauppa.fi

Toimittaa haluamasi K-ruokakaupan tuotteet kotiisi.

Kuljetus maksaa: 9,90 e, yli 130 e ostoksissa kuljetus maksutta.

Missä toimii: Eri puolilla maata. Tarkista kuljetusmahdollisuus syöttämällä palveluun postinumerosi. 

2. Citymarket.fi

Toimittaa Citymarketin tuotteet kotiisi. 

Kuljetus maksaa: 9,90 e, yli 140 euron kuljetus maksutta.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu

3. Alepa Kauppakassi

Toimittaa lähimmän Alepan tuotteet kotiisi Foodie.fi -palvelun kautta. Voit saada tuotteet jo tilauspäivänä, jos tilaat ne arkisin ennen klo 12 ja lauantaisin ennen klo 9. 

Kuljetus maksaa: alkaen 8,90 e, S-Etukortilla alkaen 5,90 e. Saman päivän tilauksiin 5 e lisämaksu.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu, Tuusula, Nurmijärvi, Klaukkala 

4. S-market, Prisma & Sale Kauppakassi

Foodie.fi -palvelu toimittaa joidenkin S-markettien, Prismojen ja Sale-kauppojen tuotteet kotiovelle. 

Kuljetus maksaa: Vaihtelee paikkakunnittain; esimerkiksi Lahdessa 11,90 e.

Missä toimii: Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Iisalmi. Tarkista täältä toimitusalueet tarkemmin. 

5. Ruoka.net

Riippumaton päivittäistavaraverkkokauppa, joka toimittaa tuotteita tukusta kotiovellesi. 

Kuljetus maksaa: 9,90 e

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu 

6. Kauppahalli24.fi

Riippumaton verkkokauppa, joka hankkii tilaamasi tuotteet suoraan tuottajilta, tavarantoimittajilta ja tukuista ja toimittaa ne kotiisi. Saat tuotteet aikaisintaan kahden päivän päästä tilauksestasi. 

Kuljetus maksaa: 5,90 e 

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu, Järvenpää, Tuusula, Sipoo, Kirkkonummi, Klaukkala, Veikkola, Jokela ja Hyvinkää

7. Svarfvars.fi

Raaseporilainen Svarfvarsin luomutila pitää Hyvän Elämän Ruokakauppa -nettikauppaa ja toimittaa luomu- ja biodynaamisia elintarvikkeita kotiisi.

Kuljetus maksaa: 10 e, yli 50 e ostoksissa kuljetus maksutta. Alle 25 euron tilauksia ei käsitellä.

Missä toimii: Pääkaupunkiseutu ja Länsi-Uusimaa

8. Avada.fi

Toimittaa tuotteet markettien valikoimista. Voit valita tuotteet vapaasti tai tilata valmiiksi kootun perhekassin (65 e) tai pikkukassin (34 e).

Kuljetus maksaa: 12 e

Missä toimii: Jyväskylä

9. Kauppakassi.com

Kerää tuotteet Metro-tukun valikoimasta ja toimittaa ne kotiisi.

Kuljetus maksaa: 8,90 e

Missä toimii: Helsingin ja Espoon keskusta 10 km säteellä, sovittaessa kauempana

Raha ja lahjakortit ilahduttavat useimpia valmistuvia, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Tässä ET:n toimituksen käytännössä koetellut mainiot vinkit – ja omat lahjamuistot.

Elämyksiä – jopa lahjan antajan seurassa – voi riihikuivan rahan sijasta lahjoittaa nuorelle aikuiselle, vinkkaa ET:n toimitus:

”Nuori ei ehkä koskaan ole syönyt kolmen tai useamman ruokalajin illallista ravintolassa. Valitse kukkarollesi sopiva ravintola ja osta lahjakortti. Voit lupautua illallisseuraksi!”

”Yhteinen matka kotimaassa tai jopa ulkomaille.”

”Matkalahjakortti (esim. reilaus tai vastaava) on aika hyvä lahjaidea.”

Elämyslahjoiksi voi laskea nämäkin ehdotukset:

”Paikalliset taidegraafikot usein myyvät grafiikkaa sopuhintaan. Valitse pieni ja hillitty grafiikka ja kehystytä se valmiiksi, niin nuorella on jotakin seinälle laitettavaa omaan kotiin muuttaessaan.”

”Harva nuori satsaa hyviin veitsiin, vaikka se tekee ruuanlaitosta huomattavasti miellyttävämpää. Ehkä joku innostuu keittiöhommista sinun lahjasi ansiosta!”

Lahjakortti ajatuksella

Lahjakortin valinnalla voi kertoa, että lahjan saajan persoonaa on ajateltu:

”Jos tiedän nuoren harrastuksen, voin ostaa lahjakortin alan liikkeeseen tai esimerkiksi Lippupalveluun.”

"Lahjakortti hyvään ravintolaan, urheiluliikkeeseen tai muuhun nuoren kiinnostuksen kohteeseen."

Muutamia tavaralahjoja ET:n toimituksen väki tohtii suositella:

”Elektroniset opiskeluvälineet (tietokone, tabletti) ja käyttökelpoiset, mutta kauniit astiat ovat hyviä lahjoja.”

”Marimekon pussilakanat, Hackmanin kattila.”

”Tytöille olen ostanut astioita, jos ovat jo nuorena intoutuneet hankkimaan jotain sarjaa. Kivat kahvimukit käyvät aina.”

Lapsenlapselle 100–500 e

Rahan suosio lahjana on toki et:läisten tiedossa, ja itsekin he sitä usein suosivat. Naapurin nuorelle sopiva lahjasumma on heidän mielestään 20–50 euroa, kummilapsen tai sisaruksen jälkikasvulle 50–100 euroa ja omalle lapsenlapselle 100–500 euroa.

Toimituksen nuori kesävahvistus kertoo muutaman vuoden takaisista ylioppilasjuhlistaan: ”Mummini oli varta vasten säästänyt rahaa ylioppilaslahjakseni.”

Ylioppilas vuosimallia 1975 muistelee:

”Sain lahjaksi rahaa yhteensä 450 markkaa. Ostin sillä polkupyörän, jolla poljin 33 vuotta. Olin kaikin puolin tyytyväinen lahjaan.”

Muita mieluisia lahjoja ovat olleet Iittalan astiasto, taidekirja ja matkalahjakortti.

Voi ei, pitsiliina

Hyvästä sydämestä annetut, mutta saajaansa kauhistuttaneet lahjat ovat tuttuja myös ET:n toimituksessa:

”Sain mummolta ja papalta Timo Sarpanevan Kumela-maljakon, jonka laattaan on kaiverrettu nimeni ja ylioppilaspäiväni. Design-maljakko ei ole lainkaan makuni mukainen, joten en ole ikinä käyttänyt sitä. En osaa sitä poiskaan heittää, joten se on kulkenut alkuperäispakkauksessa mukanani 20 vuotta.”

Karmeiden lahjojen listalla ovat myös pitsiliina ”Made in China” ja tädin tuunaama pöytälamppu.

Jotta lahjastasi jäisi mukava muisto, ET:n toimitus suosittelee välttämään näitä: korut, koriste-esineet, maljakot, antajan maun mukainen design, käytöksen kultainen kirja, aforismikirja.

Näitäkin voi harkita, jos lahjan saajan maku on tiedossa, tai hän on jotain näistä erityisesti toivonut. Lahjavinkkiä voi myös kysyä valmistujan vanhemmilta.

Kysely: Tavaralahjaksi kännykkä

Tavaralahjoista elektroniikka, kuten kännykät ja tabletit nousi ykköseksi Itäkeskuksen kauppakeskuksen kävijäkyselyssä. Toivelistalle pääsivät myös elämykset, korut ja kellot, astiat, tekstiilit ja vaatteet.

Eniten silti toivottiin rahaa ja lahjakortteja, ja näitä myös valtaosa lahjan antajista piti parhaina vaihtoehtoina.

Matkailuautossa on joka reissussa kuin kotonaan. Vuokraa ensin käytetty, niin saat tuntumaa matkantekoon.

Tuusulalaiset Irmeli ja Ari Valve ovat innokkaita matkailuautoilijoita. Irmeli on myös SF Caravan Matkailuautoilijat -yhdistyksen puheenjohtaja. Pariskunta asuu autossa lähes puolet vuodesta.

– Enemmänkin reissaisimme, mutta Ari on vielä töissä. Autoilemme lähes kaikki viikonloput ja lomat. Caravan-paikallisyhdistyksillä on rosvopaisti-iltoja ja muikkutreffejä, ja kesällä kierrämme kesäteattereita, Irmeli kertoo.

–  Valitsemme aina uudet paikat ja tiet. Viime kesänä ajoimme Via Balticaa pohjoismaiseen karavaanaritapahtumaan Tanskaan. Samalla kiertelimme Puolassa ja Saksassa.

Matkailuautoilla on sen verran hintaa, että ostoa on syytä harkita tarkkaan.

– Kannattaa kokeilla reissaamista ensin vuokra-autolla, Irmeli vinkkaa.

Paikallisia vuokrafirmoja löytää hyvin Karavaanarit.fi-sivustolta. Touring Cars, McRent ja Laiska-Lassi ovat isoja vuokrafirmoja. Viikon vuokraushinta on auton iästä, kunnosta, koosta ja varustuksesta riippuen 500-2500 euroa.

Osta käytetty liikkeestä

Omaa matkailuautoa haluavan on mietittävä auton käyttötarkoitusta, koska se määrittelee varustetason. Toinen kysymys on, ostaako uuden vai käytetyn. Uusi voi houkuttaa, kunhan muistaa, että sen arvo tippuu nopeasti.

Käytettyjä autoja on tarjolla paljon. Ensimmäistä autoa hankkivaa Irmeli neuvoo kääntymään autoliikkeen puoleen.

–  Liikkeessä takuut ovat kunnossa. Yksityiseltä ostettaessa voi olla heikossa asemassa, jos tulee yllättäviä ongelmia.

Auton takatalli eli säilytystila on erityisen tärkeä, jos ostajan täytyy kuljettaa mukana isoja harrastusvälineitä esimerkiksi laskettelua, golfia, kalastusta tai pyöräilyä varten.

–  Matkustamme mieheni ja koiran kanssa kolmistaan neljän hengen autossamme. Tilavassa takatallissa on polkupyörät ja leiriytymistä varten pöytä, tuolit, grilli ja vokki.

B-ajokortin haltija saa ajaa vain alle 3 500 kiloa painavaa autoa, painavampi vaatii vähintään C1-kortin. Irmelin ja Arin auto painaa 3 850 kiloa, minkä vuoksi Irmeli ajoi muutama vuosi sitten kuorma-autokortin.

Valven pariskunnan auto on LMC vuodelta 2009, integroitu malli. Verot ja vakuutukset maksavat 1 700 euroa vuodessa, pakolliset huollot, kaasun koeponnistus ja kosteustarkastus noin 900 euroa. Päälle tulevat kaasukulut.

Talvipakkasilla yksi kaasupullo riittää yhden viikonlopun lämmitykseen, kokkailuun ja jääkaapin viilentämiseen. Kesällä pärjää kahdella kaasupullolla koko kesän. Kaasupullon hinta on 20-25 euroa.

Täyden palvelu leirintäalueet

Irmeli hehkuttaa matkailuautoilun vapautta: voi aamulla päättää mihin jatkaa.

– Kaikki 6-9 viikon Euroopan reissumme ovat olleet mukavia. Usein ajamme Via Balticaa, sillä lautta Saksaan maksaa jopa 2 000 euroa. Puolassa on paljon nähtävää. Kroatia on kaunis, siisti ja edullinen. Tänä kesänä ajamme Norjaan, Tanskaan, Hollantiin, Puolaan ja Baltiaan.

Valveet yöpyvät aina leirintäalueilla, sillä siellä saa sähköä, voi ladata akut ja tyhjentää likavedet. Iso kylpyhuone on iso nautinto.

– Mies haluaisi Islantiin, mutta minä tykkään lämmöstä. Kun hän pääsee eläkkeelle, kiertelemme koko talven Etelä-Euroopassa, Irmeli suunnittelee.

Testissä matkailuauto: "Kotiuduin kuin leikkimökkiin"

Reija Ypyä ja Börje Uimonen reissaavat matkailuautolla tapahtumiin ja kalaretkille.
Reija Ypyä ja Börje Uimonen reissaavat matkailuautolla tapahtumiin ja kalaretkille.

Reija Ypyä, Helsinki: 

"Saimme mieheni Börje Uimosen kanssa kahdeksi viikoksi käyttöön uudenkarhean LMC 2015 -matkailuauton. Vertailukohtana on oma 18-vuotias Viva-asuntoautomme.

En ollut ennen ajanut automaattivaihteilla – olipa ihanan helppoa! Autoa oli mukava ajaa myös mutkaisella ja kapealla tiellä.

Auton 'makuuhuoneessa' on kaksi kiinteää sänkyä, joissa on hyvät joustinpatjat. Niiden väliin saisi viriteltyä sängyn vaikka lapselle. Myös istuinryhmästä saisi lisävuoteen, mutta oikeasti auto on paras pariskunnalle. Omassa Vivassamme voi neljäkin yöpyä mukavasti.

Sänkyjen päällä on runsaasti kaappitilaa, mutta kokopitkä henkarikaappi puuttui. Sellainen olisi tarpeen varsinkin talvella. Tässä autossa takit pitää jättää oven koukkuun.

Suihkun ja wc:n pinnat ovat ihanan uusia. Itse asiaa se ei toki muuta: pienessä tilassa on varsinkin ison miehen hankala suihkutella. Jos emäntä kokkaa samaan aikaa keittiössä kylppärin oven luona, liikkumisvuorot täytyy jakaa. 

Vessaa ja vesiä käytetään tavalliseen tapaan. Säiliöt tyhjennetään sellaisella huolto-asemalla, jossa siihen on mahdollisuus.

Keittiö on erittäin miellyttävä. Siinä on neljän levyn kaasuliesi ja uuni. Kaappitilaa on paljon, mutta kunnollinen roskakorin paikka puuttuu. 

Oman automme jääkaappi viilenee kaasulla, mutta tässä valinta on automaattinen. Jos auto on kytketty verkkovirtaan, se käyttää sähköä. Ajossa viilennys tapahtuu akun avulla ja sähköttömässä pysähdyspaikassa kaasulla.

Ilahduimme tilavasta takatallista. Vetokoukku puuttui, samoin pyöräteline, joka olisi meille hyvin tarpeellinen.

Koeajoauton hinta on noin 75 000 euroa. Saman laatuluokan pari vuotta vanhat autot maksavat 55 000-60 000 euroa. Vivan mallia 1997 saisi 15 000 eurolla.

Pysäköintisääntöjen puitteissa yövymme lähes millä tahansa parkkipaikalla: uimarannalla, torilla, kirkon luona, marketin pihassa tai sillan kupeessa. Leirintäaluetta emme kaipaa. Autossahan on kaikki mitä tarvitsemme."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2016.

Reija Ypyä ja Börje Uimonen reissaavat matkailuautolla tapahtumiin ja kalaretkille.