Karkaako luottokortti joskus käsistä? Et muuten ole yksin. Suomalaisilla on seitsemän miljoonaa Visa-korttia, ja yhä useampi maksaa sillä pienetkin ostokset.

Suomalaiset käyttivät Visa-korttejaan viime vuonna yli miljardi kertaa. Ostoksia korteilla tehtiin yli 30 miljardilla eurolla. Suomalaiset ovatkin korttimaksujen määrässä Euroopan kärkikastia, ilmenee luottokorttiyhtiö Visan luvuista.

Kortilla maksetaan myös entistä pienempiä ostoksia. Ennen luotolla käytiin ostamassa auto tai nahkasohva, nyt keskimääräinen korttiostos on arvoltaan melko pieni, vain 29,50 euroa. Vastaava luku Euroopassa on 48 euroa.

Luottokorttimaksaminen tulee lähivuosina lisääntymään, kun ostaminen siirtyy yhä enemmän verkkokauppoihin. Luottokorttiyhtiöt ja kaupat kehittelevätkin verkkoon koko ajan kätevämpiä tapoja maksutapoja.

Hurjimmissa suunnitelmissa ollaan jo luopumassa käteisen käytöstä kokonaan. Tällaisen ajatuksen esitti alkuvuodesta Abba-miljonääri Björn Ulvaeus, jonka mielestä Ruotsista pitäisi tehdä maailman ensimmäinen ilman käteistä toimiva yhteiskunta.

Käytännössä tuo ei tarkoita sitä, että kaikkien olisi pakko tehdä ostoksensa luotolla. Esimerkiksi debit-kortilla maksaminen vastaa käteisellä maksamista, sillä rahat veloitetaan silloin suoraan omalta tililtään.

Eläkeläisellä ei voi olla palkkatyöläisen menoja

Vaikka luottokortteja on Suomessa miljoonia, on niiden käytössä selviä eroja eri-ikäisten välillä.

– Näppituntumani on, että korttiostaminen on yleisempää nuorissa ikäryhmissä. Vanhemmasta väestä löytyy enemmän heitä, jotka haluavat maksaa ostoksensa käteisellä, kertoo Visa Europen maajohtaja Vesa Tukonen.

Niin kätevää kuin korttiostaminen onkin, on käteisessä yksi ylivertainen etu – sen käytöstä ei nimittäin tule ylimääräisiä kuluja.

Luotolla ostettaessa joutuu useimmiten maksamaan erilaisia lisämaksuja, kuten luottokortin vuosimaksuja tai korkoja. Ongelmana on myös se, että luottoa saattaa huomaamatta kertyä enemmän kuin oma rahatilanne sallisi.

Maksuhäiriömerkintöjen määrä on kääntynyt Suomessa pieneen laskuun, mutta samaan aikaan merkinnän saaneiden henkilöiden määrä on kasvanut. Vuoden 2014 loppuun mennessä maksuhäiriömerkinnän oli saanut 367 000 henkilöä.

Huolestuttavaa on, että myös iäkkäämpien henkilöiden määrä merkinnän saaneiden joukossa kasvaa jatkuvasti. Etenkin eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä voi olla hankala sopeuttaa taloutta muuttuneisiin tuloihin.

60–64-vuotiaista miehistä lähes joka kymmenennellä on maksuhäiriömerkintä. Samanikäisistä naisista merkinnän on saanut alle viisi prosenttia.

– Valitettavasti miehet ovat kaikissa ikäryhmissä yliedustettuina. Luotonantajilla pitäisi olla mahdollisuus arvioida asiakkaan maksukykyä. Toimiva keino siihen olisi niin sanottu positiivinen luottotietorekisteri, mutta valitettavasti Suomen lainsäädäntö vielä estää järjestelmän luomisen, kertoo Suomen Asiakastieto Oy:n liiketoimintajohtaja Jouni Muhonen.

Millä tavoin maksuvaikeuksilta sitten voi suojautua? Tämä kysymys on monen mielessä, jopa heidän, joilla talous on kunnossa.

– Paras tapa on, että uudessa elämäntilanteessa ihminen laskee tulonsa ja menonsa, ja sopeuttaa kulutuksensa sen mukaan, toteaa Muhonen.

Rauni Uotila, 88, aloitti kivitalon veistämisen 75-vuotiaana. Hän tekee kaiken käsin, vieläpä yksin, ja puuskahtaa valittajille: "Moni sanoo, että kämppä maksaa, mutta eihän tällainen talo mitään maksa."

2239252

Mies puhelee kuin itsekseen.

– Mahdanko tätä valmiiksi saadakaan, en taida saada.

Rauni Uotila, 88, valikoi sopivaa puutavaraa saunan sisätöihin. Rakennustarvikevarasto on yksi hiirenhiljaisen tontin rakennuksista Sontulan rauhallisen kylätien laidassa Akaan kupeessa.

Pihassa nauraa kivestä veistetty hahmo. Pihatie on lähes umpeen ruohottunut.

Tontin laidalla seisoo kivilohkarein verhoiltu kaksikerroksinen talonjärkäle. Paanukatto on tervasta kauniin ruskea, tuuli on koristellut sen männynhavuilla.

Talon vieressä on kivestä rakennettu sauna, tontin päädyssä iso varastohalli. Tontin toisella laidalla on pieni hirrestä veistetty huvimaja varaston vieressä. Varastosta kuuluu kolinaa, rakentaja seuloo vielä lautoja.

Katso kuvat: 79-vuotias tuohi-Erkki tekee kaiken koivusta – vaatteensakin

Tarpeeton ostos

Kolmetoista vuotta sitten Rauni tuli tehneeksi tarpeettoman hankinnan. Hän osti purkukuntoisen talon.

– Joskus tuli luvattua talossa asuneelle tuttavalle, että saattaisin ostaa talon. Olihan lupaus pidettävä, vaikken tätä tarvitsisi, Rauni kertoo.

Asumiskelvottoman talon lisäksi kauppaan kuului vajaan puolen hehtaarin hoitamaton, roskattu tontti, joka osoittautui myöhemmin pienemmäksi kuin papereihin oli merkitty.

Projekti kohtasi heti alkuunsa vastatuulta. Tontilla pistäytynyt rakennustarkastaja totesi, ettei purettavan talon paikalle heruisi uutta rakennuslupaa. Tämä ei Raunia pysäyttänyt, vaan hän ilmoitti topakasti siinä tapauksessa vuoraavansa talon kivillä. Hän laati projektista uudet paperit ja haki peruskorjauslupaa, joka sentään liikeni. Soisella tontilla alkoi tapahtua.

Mies rautaa, talo kiveä

Rauni oli ollut mukana paikallisen kiviveistämön tulipalon jälkeisissä korjaustöissä. Kiitokseksi avusta hänelle kipattiin tontin laidalle lasteittain suuria kivenmurikoita. Seurakunnalle Rauni oli ollut tekemässä talkootyönä tietä, ja siitä projektista hänellä oli jäljellä dynamiittia.

Tontin laidassa hän räjäytteli lohkareita pienemmiksi ja työsti niitä edelleen kiviporalla ja kiilalla sopivaan muotoon, ulkoverhoiluun sopiviksi.

– Jokaisen kiven olen itse hakannut lekalla ja moskalla, mies toteaa ohimennen. Moukari ja talttavasara eivät ole päässeet helpolla.

Talon seinät ovat suorat, kivien pinta kauniin rosoinen. Pieni kiilan jälki jokaisessa lohkareessa kielii käsityöstä, lukuisista uurastetuista tunneista.

"Kun tein seinää ja hakkasin kiviä, toiset kirosivat, toiset siunasivat."

Pienittyään lohkareet oikeaan kokoon ja muotoon Rauni nosti ne päällekkäin. Seinä syntyi kerros kerrokselta. Autoja kurvaili tontille päivittäin. Tutut ja tuntemattomat päivittelivät mahdottomalta näyttävää projektia ja korkeilla telineillä huojuvaa kahdeksankymppistä.

– Kun tein seinää ja hakkasin kiviä, toiset kirosivat, toiset siunasivat. Herra varjele, he sanoivat, Rauni nauraa.

Taivasta vasten keikkuvan miehen voimat riittivät, tasapaino piti ja seinät valmistuivat. Valmiin kivikuoren sisältä Rauni purki pikkuhiljaa vanhan purkukuntoisen talon pala kerrallaan ikkuna- ja oviaukkojen kautta.

Kuin kalso kirves

Työtä Rauni ei pelkää, ei ole koskaan pelännyt. Talvisodassa hän lähti 14-vuotiaana sotilaspoikana kotoaan Akaalta VR:lle veturimieheksi. Lastina oli ruumiita.

– Meitä oli kaksi pikkupoikaa kärräämässä kuolleita. Niitä oli vaunussa sikin sokin. Kun ruumiita vedettiin ulos laiturille, ne hajoilivat kappaleiksi, Rauni muistelee.

Rauni toivoi pääsevänsä tositoimiin setänsä tykistöön Karjalaan, mutta VR piti hyvästä työntekijästä kiinni eikä päästänyt häntä rintamalle. Työpäivien jälkeen hän osallistui talkoisiin: teki metsätöitä ja hakkasi halkoja hurjalla vauhdilla. Neljästä motista nuorimies palkittiin hopeakirveellä. Kun sodan jälkeen alaikäiset joutuivat lähtemään VR:ltä, Rauni jatkoi rakennustyömaalle. Myöhemmin hän palasi veturinkuljettajaksi.

– Köyhän rengin poika ja monitöinen mies kuin kalso kirves! Rauni nauraa. Tylsä kirves on miehestä kaukana.

Rahasta Rauni on oppinut olemaan tarkka lapsesta lähtien. Kivitaloonkaan ei ole monta euroa kulunut ostamisen jälkeen.

Kivivuorauksen takana olevat seinätiilet Rauni valoi itse omalla tiilikraanalla. Kattopaanut hän veisti ja tervasi itse. Tervaa hän poltti omissa tervahaudoissa.

– Eihän tällainen talo mitään maksa. Moni sanoo, että kämppä maksaa, mutta eihän se mitään voi maksaa, jos kiertää kaukaa rakennustarvikekaupat ja tekee kaiken itse, Rauni päivittelee.

"Moni sanoo, että kämppä maksaa,
mutta eihän se voi maksaa,
jos tekee kaiken itse."

Hiekkapuhallettuja unelmia

Kivitalon ovi on aina auki. Rauni ei lukitse sitä, sillä hän pelkää varkaiden hajottavan ikkunat. Varastettavaa tyhjässä talossa ei ole, ihailtavaa sen sijaan vaikka kuinka.

Keittiön kaapisto on itse puusta veistetty. Lattialaudat Rauni on höylännyt oman metsän puista. Kun kohdalle sattui erityisen kaunista koivua, Rauni päätti tehdä siitä olohuoneeseen parketin. Käsin.

Olohuoneen seinästä isäntää tarkkailee kivestä veistetty kotka. Portaikon mies on takonut itse, kaiteet ja puuveistokset työstänyt omin käsin.

Sisäovien ikkunalasit on koristeltu hiekkapuhaltamalla.

– En minä taiteesta mitään ymmärrä, Rauni painottaa kierrellessään talon alakerrassa.

Talon yläkerta on vielä hieman keskeneräinen. Seinään pitäisi kiinnittää levy ja tapetti, lattia kaipaa viimeistelyä. Lautojen keskellä on vanha, edelliseltä omistajalta jäänyt patja. Sillä voisi välillä töiden lomassa lepäillä, jollei ylösnousu olisi niin vaivalloista.

Huonekaluja ei vielä ole – eikä asukkaita.

– En minä tänne muuta, en ikinä, eikä ole tarkoituskaan ollut, Rauni puuskahtaa.

Kivitalon sijaan Rauni asuu vaimonsa Elvin kanssa mieluummin parin kilometrin päässä sijaitsevassa vanhassa talossaan. Sekin on itse tehty, samoin kuin muutama muukin talo samalla kadulla.

– Hartiapankissa on halpa korko. Sieltä minäkin sain ennen niin paljon kuin halusin. Ei ollut mitään rajaa. Mutta enää en saa, Rauni hiljenee ja luo hieman huolestuneen katseen ympärilleen.

Tervetuloa taloon, Vladimir

Tänä vuonna Rauni täytti 88 vuotta. Liikkuminen ei ole enää niin ketterää kuin ennen, eikä voimia riitä entiseen tapaan.

Pyörä kulkee edelleenkin, vaikka hitaanlaisesti. Pyöräilyhistoriansa aikana Rauni on jäänyt auton alle kolme kertaa, siksi lonkka vihoittelee.

Ylämäet mies kulkee lähes kontaten. Parin kilometrin matkaan vierähtää nykyisin helposti yli tunti.

– Viime pyhänä, kun ajoin tänne, kaaduin tuohon pihaan. Pienestä oli kiinni, ettei pää osunut kiveen. Siinä makasin pitkän aikaa, Rauni toteaa hiljaa.

Suunnitelma kivitalon tulevaisuudesta on kuitenkin jo olemassa. Huumorintajuinen mies seuraa ahkerasti yhteiskunnan tapahtumia ja ottaa kantaa politiikkaan omalla sarkastisella tavallaan.

"Putin saa tästä hyvän päämajan."

– Perikunta saa myydä kivitalon Putinille sitten, kun hän tulee tänne. Tästä saa nimittäin hyvän päämajan. Tykillä rakennuksen saa kyllä rikki, mutta rouninkinkuula ei mene seinästä läpi, Rauni vitsailee.

Hän viittaa amerikkalaisen John Moses Browningin kehittämiin aseisiin, kuten toisessa maailmansodassa käytettyyn Browning-pikakivääriin.

Sontulan tontti hiljenee iltapäivään, muutamia autoja ajaa harvakseltaan ohi.

Havupuiden oksat antautuvat tuulenvireelle. Rakentaja Rauni pysähtyy ikkunan ääreen ja katselee edessä avautuvaa maisemaa.

– Valkoinen on puhtauden väri, sininen Suomen väri. Vihreä on luonnon väri, punainen aatteen väri. Ja keltainen on kuoleman väri.

Lue lisää Raunista: "On maailmassa kovempiakin äijiä"

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 14/2015.

Rauni Uotila x 4

  1. Syntyi 1927 Akaalla, jossa yhä asuu.
  2. Ammatti: Veturinkuljettaja, eläkkeellä.
  3. Perhe: Vaimo Elvi, 6 lasta (joista yksi kuoli viime syksynä), 14 lastenlasta ja 3 lastenlastenlasta.
  4. Harrastukset: Puutyöt ja kasvimaan hoito.

Testamenttia tarvitaan. Sillä voi turvata esimerkiksi puolison taloudellisen aseman. Nämä ovat viimeisen tahdon vaiheet.

1. Tee ajoissa

Perimysjärjestystä voidaan muuttaa vain testamentilla. Jos testamenttia ei ole, omaisuus jaetaan kuten laki määrää. Lapsettoman henkilön omaisuus luovutetaan viime kädessä valtiolle, jos perillisiä ei löydy.

2. Kuka perii?

Rintaperillisiä ovat lapset tai heidän lapsensa. He ovat ensisijaisia perijöitä. Jos rintaperillisiä ei ole, perijä on aviopuoliso. Avopuoliso ei ilman testamenttia peri. Mikäli aviopuolisoa eikä rintaperillisiä ole, perijöitä ovat vainajan isä ja äiti sekä siskot ja veljet lapsineen. Serkut eivät nykylain mukaan peri.

3. Rintaperillisten oikeudet

Perintöosa on perittävä omaisuus jaettuna rintaperillisten määrällä. Jos omaisuus on testamentilla määrätty toisaalle, ovat rintaperilliset silti oikeutettuja lakiosaan, joka on puolet perintöosasta.

Esimerkki: jos rintaperillisiä on kaksi ja perinnön suuruus 100 000 euroa, on kummankin perintöosa 50 000 euroa. Testamentilla voidaan määrätä 50000 euroa toisaalle. Silloin rintaperilliset saisivat lakiosana 25 000 euroa kumpikin.

4. Todistajat mukaan

Testamentin todistajiksi tarvitaan kaksi 15 vuotta täyttänyttä, täysissä sielunvoimissaan olevaa ihmistä, jotka ovat molemmat yhtä aikaa paikalla. Todistaja ei saa olla testamentin tekijän perillinen, muu edunsaaja tai muulla tavoin esteellinen.

5. Säilytä turvassa ja kerro muille

Testamentteja tehdään vain yksi kappale. Sitä kannattaa säilyttää esimerkiksi pankin tallelokerossa tai sinettisäilytyksessä. Omaisille on hyvä vinkata testamentin olemassaolosta ja säilytyspaikasta. Jos omaisen testamentti ei ole itselle mieluinen, oikeutta ei kannata ottaa omiin käsiin. Jos menee esimerkiksi repimään toisen testamentin, menettää oikeuden koko perintöön.

Lähde: asianajaja Ilona Piironen, hyvatestamentti.fi

Artikkeli on julkaistu ET:n numerossa 13/2016.

Lue myös: 10 syytä tehdä testamentti

Lue myös: Testamenttaisitko hyväntekeväisyyteen? Pienikin summa auttaa

Täältä löydät kaikki ET:n perintöasioihin liittyvät artikkelit.