Lahtelainen luotsi Karl Loveson ei mieti eläkkeelle jäämistä, vaikka takana on lähes 40 vuotta työelämää. Vapaaehtoistyö tosin voisi houkuttaa.

"Olen ollut työelämässä 38 vuotta, joista 28 vuotta merillä, 10 vuotta luotsina. Eläkeikäni 64 vuotta on sopiva, ainakin minulle. Olen terve, hyvässä kunnossa ja pidän työtäni merkityksellisenä ja haasteellisena – siksi en mieti vielä koko asiaa.

Toimintakyky kuitenkin heikkenee iän myötä vääjäämättä, ja jään varmaan eläkkeelle heti kun voin. Siihen vaikuttavat tietysti monet asiat, ennen muuta terveys.

"Kaikissa töissä pitäisi kyllä voida arvioida ihmisen työkykyä ja säätää eläkkeelle pääsy sen mukaan."

Erityisen raskaassa fyysisessä työssä eläkeiän pitäisi olla selkeästi normaalia alempi. Luotsin työ ei ole sellaista, mutta on hyvä, että terveydentila ja kunto tarkistetaan joka toinen vuosi.

Eläkkeeni määrästä en ole ihan perillä, mutta se tulee olemaan korkeampi kuin miesten nykyinen keskimääräinen 1 760 euron eläke. En ole erityisesti varautunut eläkeikään. Luotan, että minun ja kehitysvammaisten koulussa työskentelevän vaimoni eläkkeet riittävät meidän kahden tarpeisiin.

Ja kun eläkkeelle jään, ansiotöitä en tee. Vapaaehtoistöitä sen sijaan voisin tehdä – kaikenlaista mitä nyt terveillä käsillä saa aikaan.

Lasten urheiluharrastuksiin liittyvissä seuratoiminnoissa olen ollut parikymmentä vuotta, lähinnä Lahti Ringetessä. Meillä on neljä lasta ja pian kolme lastenlasta, joten puuhaa riittää. Myös uusi mökkitontti rakennussuunnitelmineen haukkaa palan lisääntyneestä vapaa-ajastamme.

Oloneuvoksen elämä on lokoisaa. Vai onko? Työkiireitten jäätyä taakse kuvaan saattavat astua uudet huolet. Eläkevalmentaja neuvoo, kuinka niistä selviää.

1. Pysynkö terveenä?

Terveys on tutkimusten mukaan eläkeikäisten suurin huolenaihe. Kun työterveyshuolto säännöllisine ikä- ja muine tarkastuksineen ei enää seuraa vointia, vastuu siirtyy ihmiselle itselleen.

– Työsuhde on turvaverkko. Työnantajilla on jopa velvollisuus seurata työntekijöiden terveydentilaa. Jos eläkeläinen alkaa luisua kaltevalla pinnalla, kuka ottaa hänestä kiinni? kysyy Ergosumin eläkevalmentaja Ilari Rantala.

Jos on työssäolovuosina tottunut säännöllisiin tarkastuksiin, niitä on syytä jatkaa myös eläkkeellä. Kuulon- ja näöntutkimuksissa kannattaa käydä säännöllisesti, samoin hammaslääkärissä. Verenpaine- ja muiden lääkitysten tasoon syytä  tarkistuttaa tietyin väliajoin.

Taustaa: Suomalaiset jäävät eläkkeelle entistä iäkkäämpinä

Palveluja pitää hakea omatoimisesti julkisesta terveydenhuollosta tai yksityiseltä puolelta. Yksityinen vaihtoehto ei välttämättä ole kallis.

– Esimerkiksi Terveystalolla on tarjota eläkeläisille 95 euron paketti, johon kuuluvat kaikki perustarkastukset, Rantala tietää kertoa.

Fyysisen ja henkisen kunnon aktiivista ylläpitoa on hyvä jatkaa myös eläkkeellä. Voimavaroista riippuen kuntoilun tapaa voi joutua keventämään, esimerkiksi lenkkeily voi vaihtua polkupyöräilyyn.

– Henkisellä puolella yksi ongelma voi olla, että työminä jää päälle. Usein näkee syntymäpäiväilmoituksia, joissa kerrotaan vielä titteli, vaikka töissä ei ole oltu pitkiin aikoihin, Rantala kertoo.

Työminästä luopuminen voi aiheuttaa stressiä. Jos työ on täyttänyt koko elämän, on vaikea paikka, kun se pitää jättää. Ihminen kysyy, kuka minä olen?

– Eläkkeelle jäävällä on kuitenkin toinenkin vaihtoehto: tehdä uusi alku ja ruveta ihan joksikin muuksi. Kannatan tätä.

Vinkki! Valmistaudu eläkkeelle jo etukäteen
– varaudu ainakin näihin asioihin

2. Riittävätkö rahani?

Rantala suosittelee eläketason selvittämistä jo ennen eläkkeelle siirtymistä. Kun saa realistisen kuvan tuloistaan, voi talouttaan tarkastella uuden elämänvaiheen näkökulmasta. Eläkkeestään voi pyytää arvion eläkelaitoksesta.

– Pitää myös muistaa, että eläkkeelle jäädessä kulutustottumukset muuttuvat, joten toimeen yleensä tulee vähemmällä kuin työssäoloaikana. Vaatteisiin menee vähemmän rahaa, työmatkat ja heräteostot jäävät pois, on aikaa suunnitella talouttaan paremmin, Rantala luettelee.

Lue myös: Kuuma kysymys eläkeiän kynnyksellä

Kannattaa myös pohtia, olisiko voimia ja mahdollisuuksia jatkaa työelämässä osa-aikaisena tai epäsäännöllisissä töissä. Vanhuuseläkkeen aikana voi työskennellä ilman tulorajoituksia.

– Monet yritykset ottavat mielellään töihin kokeneita ja joustavia eläkeläisiä. Esimerkiksi siivous-, kiinteistö- ja toimitilapalveluja tarjoavalla SOL:lla on Keltaiset pantterit -projekti senioreiden työllistämiseksi.

Katso myös: Työelämän voittaja on ikääntyvä nainen

3. Jäänkö yksin?

Kun työpaikan sosiaalinen ympäristö jää taakse, tilanteet luontevalle jutustelulle ja ajatusten vaihdolle vähenevät. Avioero tai leskeksi jääminen voivat vielä lisätä yksinäisyyden tunnetta.

Ihmissuhteisiin kannattaa kuitenkin panostaa, sillä jos ei pidä yhteyttä ystäviinsä, he lakkaavat pitämästä yhteyttä sinuun.

–  Monet näkevät eläkkeelle pääsemisen hetken hurmassa miltei paratiisimaisena muutoksena. Kuherruskuukauden jälkeen huomataankin, että vapaus voi aiheuttaa suurta tuskaa, Rantala sanoo.

Rantalan mukaan tilalle on hyvä kehittää jotain, vaikka esittämällä itselleen kysymyksen: mitä minä haluan?

– Jos jää sohvan pohjalle makaamaan, on pian yhteiskunnallinen ongelma. Vastuu pitää tässäkin ottaa itselleen ja olla aloitteellinen.

Harrastusryhmistä tai vaikka vapaaehtoistyön piiristä jokainen voi Rantalan mukaan lähteä etsimään uusia tuttavuuksia.

4. Entäpä ne lapset?

Huoli jälkikasvusta ei lopu vaikka lapset olisivatkin jo aikuisia. Ongelmia huomatessaan ei pidä puristella toivottomana nyrkkejään vaan tunnistaa tilanne ja asettaa tavoite sen korjaamiseksi.

– Talousasioissa läheisiään voi tukea lahjoittamalla omaisuuttaan tai tekemällä testamentin, Rantala neuvoo.

Hänen mukaansa kannattaa kuitenkin varmistaa, että apu menee todelliseen tarpeeseen ja varoa liiallista silottamista ja paapomista.

– Jos jälkikasvun rahankäyttö on holtitonta, siihen ei auta, vaikka antaisi heille kuinka paljon euroja tahansa.

Yhteydenpitoa ei pidä jättää vain läheisten harteille, vaan olla itse aktiivinen. Lasten on hyödyllistä kuunnella vanhempiaan ja vanhempien lapsiaan.

– Omaa elämänkokemustaan kannattaa jakaa, vaikka vanhempien neuvoja ei aina haluttaisikaan kuulla, Rantala sanoo.

Lue myös: Pidennä kotona asumista – remontoi fiksusti

Vierailija

Nämä neljä asiaa stressaavat eniten eläkeläistä

Stressaa kanssa mutta enemmänkin ärsyttää! Mihin nuorten miesten muoti on menossa!! http://www.mensuas.com/image/cache/data/4111_Propel_Jockstrap_Red17052_1_large__23067134725433412801280-600x600.jpg Naapurin rintamamiestalon nuori isäntä haki postin tuollaisissa kamalissa vetimissä. Aika suojaisa piha ja paikka postilaatikolla. Silti jouduin näkemään. Hyh.
Lue kommentti

Eläkkeelle lähtöä lykkäävä saa vastedes palkkioksi pysyvän korotuksen eläkkeeseensä. Työntekoa ennen eläkeikää vähentävältä puolestaan leikataan eläkettä pysyvästi. Muutokset johtuvat vuoden 2017 alussa voimaan tulleesta eläkeuudistuksesta. 

Eläkeuudistus nosti tämän vuoden alusta eläkkeelle pääsyn alaikärajaa kaikilta vuoden 1954 jälkeen syntyneiltä. Tavoitteena on pidentää suomalaisten työuria. Työntekoon myös houkutellaan uudenlaisin porkkanoin, jotka tuovat lisää euroja eläkkeeseen.

Vuoden 2017 alusta eläkettä ansaitaan läpi työuran samat 1,5 prosenttia vuositulosta. Vuoden 2025 loppuun jatkuva siirtymäaika takaa 53–62-vuotiaana hieman suuremman kertymän eli 1,7 prosenttia.

Lykkäyskorotus töissä jatkajalle

Uudistus lopetti eläkevuosien töistä maksetun 4,5 prosentin superkarttuman. Sen tilalle tuli lykkäyskorotus, joka tehdään jo ansaittuun eläkkeeseen. Jos siis jatkaa työntekoa eläkeiän alarajan saavutettuaan, saa jokaisesta työntekokuukaudesta 0,4 prosentin pysyvän korotuksen eläkkeeseensä.

Vuoden mittainen työrupeama eläkeiässä nostaa karttunutta eläkettä 4,8 prosenttia. Jos eläkettä olisi vaikkapa 1500 euroa, lykkäyskorotus olisi 72 euroa kuukaudessa. Lisäksi jatkovuoden palkasta ansaitaan normaali 1,5 prosenttia eläkettä. Vaikutus lopulliseen eläkkeeseen kannattaa selvittää omasta työeläkelaitoksesta

Osittain eläkkeelle voi lähteä 61 vuotta täytettyään. Silloin voi alkaa nostaa kertyneestä eläkkeestä joko puolet tai neljäsosan. Tämä pienentää jo ansaittua eläkettä lopullisesti.

Leikkaus kohdistuu nostettuun osaan ja on 0,4 prosenttia jokaiselta varhennuskuukaudelta eli 4,8 prosenttia jokaiselta vuodelta.

Pysyvää pienennystä eläkkeeseen pystyy nyt paikkaamaan joustavammin kuin mitä aiempi osa-aikaeläke mahdollisti. Uusi osittainen varhennettu vanhuuseläke nimittäin sallii osittaisen, kokopäiväisen tai vaikka pätkittäisen työnteon eläkeaikana ilman rajoituksia.

Tarkka laskelma eri vaihtoehtojen vaikutuksista on hyvä pyytää omasta työeläkelaitoksesta.

Työeläkeuudistus toi tarjolle myös uuden, sairauteen perustuvan työuraeläkkeen, jonka alaikäraja on 63 vuotta. Tämä eläkemuoto edellyttää lähes tauotonta 38 vuoden työuraa erittäin raskaassa työssä, joten tätä eläkettä tulee saamaan vain harva.

Elinaikavähennyksestä arvio 57-vuotiaille

Jos aiot eläkkeelle heti vanhuuseläkeiän koittaessa, muista elinaikakerroin. Vuonna 2010 käyttöön otettu elinaikakerroin  leikkaa kuukausieläkettä, jotta eläkesumma riittäisi, vaikka elinaika pitenee.

Eliaikakertoimen vaikutus eläkkeisiin on vielä melko pieni, mutta vuosi vuodelta se kasvaa. Esimerkiksi vuonna 1955 syntyneeltä kerroin vie 3,7 prosenttia eläkkeestä. Vuodesta 2017 alkaen kukin ikäluokka saa 57-vuotiaana arvion omasta vähennysprosentistaan.

Elinaikakertoimen aiheuttaman eläkkeen leikkauksen voi paikata jatkamalla työntekoa hieman pidempään eli tavoite-eläkeikään saakka. Vuoden 1955 ikäluokan tavoite-eläkeikä on 64 vuotta 1 kuukausi, siis 10 kuukautta yli eläkeiän alkamisajan.

Jo maksettavia eläkkeitä vuoden 2017 uudistukset eivät muuta. Työeläkettä sai viime vuonna 900 000 suomalaista. Naisten työeläke Suomessa oli keskimäärin 1 262 euroa ja miesten 1 692 euroa. Pienimpiä työeläkkeitä täydentää Kelan maksama kansaneläke, yksin asuvalla sen tuloraja on 1 300 euroa.

Lue lisää eläkeuudistuksesta täältä.