Eräällä paikkakunnalla,
erääseen apteekkiin astui eräs mies,
eräänä päivänä, illan suulla.
Kumarassa köpötteli, silti viriili,
numerolappusensa nouti,
silmänurkassaan vilkutti elohiiri.
Apteekkineiti esiin astui, tiedusteli:
"Mitähän Teille, herraseni?
Apteekki auttaa..."
Ilahtui siitä vanha vaari:
"Ka, ku kantapiät ja kaekki kutisoo,
rokahtuu rupista suut ja pielet,
ja halu oes vaemooki hieman hieroella
- jos ei sitte nii nitisis ja natisis, bella..."
Apteekki auttaa, sillä lailla sanotaan;
neito nätin purnukan näytille noutaa.
Kysyy, kummastelee kumara herra:
"Ka, kuis häntä hipijäänsä hipasoo,
soppiiko sairaihinki sopukoihi,
käypkö kaikkiin kaarteihi, kumpuloihi
- ja entäs niihi noihi katvealueihi?
Mikä lienee nimensäki, rasvase rohon?"
"A Helly´s Jelly S", neito nuori opastaa.
"Ähellys? Mittee työ? Elekeehä sentään",
ukko urahtaa, särkeä silmänsä polttaa.
"A Helly´s Jelly S", neito jo niiskuttaa.
"Jotta sellasta salavoo, sellastapa se,
antakeeha olla, te,
vaemoväk voes vielä vimmastuukkii,
ulukoruokintaan oes uhka,
riski roema miullakii",
murahti myrtynyt maailmanmies, kumarsi,
ja ulos uksesta urhomme uljas livahti.
