Minä huntua samettista raotan
tämän yhden ainoan kerran
Teidät kutsun taakse näyttämön
näette klovnin elämää kerran

Vaikka estraalilla hauska oon
kulisseissa mua suru painaa
Se kyynelsilmäinen narri oon
on ihme etten ole vainaa

Silti jatkan elämääni narrina
huomaan onnea tuon väkijoukkoon
Heiltä voimaa saan bravoo huudoista
en painukkaan surujen loukkoon

Ei kannata menneeseen kurkkia

pettymyksen jyviä urkkia

heitä jyvät roskiin

älä maahan peitä

Pidä suunta eteenpäin

helpompaa on näin

nauti päivistä näistä

elämässä kypsyneistä tähkäpäistä

Se on vanha puu,
väärä ja monihaarainen,
puuksi pieni.
Luulin sen tekevän
jo kuolemaa.

Mutta tänään,
kun kesä kääntyy
syksyyn.
Se oli puhjennut
kukkaan.

Marjaan ne eivät
enää ehdi.
Sekö olisi tärkeää
vanhalle puulle?

Jokainen kukka,
valkoinen tähti
on taideteos,
kuin kypsä rakkaus.

Vierailija

Paatsama kukkii

Kiitos kiitoksesta - mukava aina kun joku viitsii kommentoida. Mutta mielenkiintoista on se, kuinka luonnonkasvienkin esiintymistiheys tai -harvinaisuus voi vaihdella päinvastaisesti. Omalla kotiseudullani, Länsi-Suomessa, paatsama ei varsinkaan lihavilla mailla ole lainkaan harvinainen, mutta näsiä hyvinkin harvinainen. Kun sitten yhdellä rajatulla alueella sitä kasvaa melko paljon ja selvässä metsässä, olen alkanut epäillä, että näsiä vaatii jotain erityistä maaperältä, ehkäpä...
Lue kommentti
Vierailija

Paatsama kukkii

Kyllä muistinkin oikein tuon Paatsaman täälläpäin ei juuri kasva, Näsiääkin vain vähän Mutta Terttu ja Musta Seljaa runsaasti. Minusta on kauniita Kvintti puu ja Mahonia pensas Kiitos paljon runoistasi niitä on aina ilo lukea ♥
Lue kommentti

Maailma kohisee, se liikenne

Yhdistelmärekka jyrää keskustan katuja

Joka minuutti uusi lasti

Sora roiskuu kivet lentää

tunneli etenee, valmistuuko

Ajallaan entää liikenne

vanha keltainen tai

uusi punainen sokaisee

Näköiset euron kuvat

näkökentässä killuvat

Valkoiset viivat yli kadun

Mitä ne tarkoittanevat

ajatus viivähtää sekunniksi

Maailma eksyy on loppu

tuhottu hajalla rauniokasa

sekunnin murto-osassa

-valone-

Aamuyön unettomina tunteina

musta hahmo luumupuun liepeilä, hämärässä.

Sielun Vihollinenko se siellä?

No ei, vaan mustarastas (koiras).

Eikö sekään enää osaa nukkua?

Vai nälkäkö sen herätti?

Otan minäkin teetä termospullosta ja keksin.