Oodi keväälle

Pakkanen puraisi pinnan
kannen kiiltävän kovetti.
Suihkia sujuvan suksen,
hiihtelijän hurjastella.

Mikä on ihmisen elellä,
ihmetellä Luojan luoman?

Aurinko varhain nousi,
paistoi päivä, valo levisi.
Pajupensaan nyt punasi,
oranssiksi oksat muutti.

Värjäsi valolla koivut,
sutaisi sinellä seudun,
lepänvarren vihreäksi.

Mikä on ihmisen elellä
ihastella Luojan luoman?

Joutsenet joella souti,
suhisi sulassa siivet.
Kohta hyppii pienet virrat,
täyttyvät suvannot suuret.

Virittää jo kiuru laulun,
sinfoiansa lounatuuli.
Lämpö valtaa iltahetken,
sulattelee jäisen mielen.

Hyvä on ihmisen iloita,
nautiskella Luojan luoman.

mustaruusu
Kommentoi

Kommentit

Katso kommentoinnin säännöt
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä
Kommentoidaksesi nimimerkillä kirjaudu sisään