Vain nuppuja ruusutarhassa

Miksi katsot aina salaa,
mikset rohkeasti tuu vain ja halaa.
Mikset tartu kädestäni,
ja tunnusta: olet ystäväni.

En tiedä mitä saisin,
jos sinua rohkaistaisiin.
Olisitko alati vain ohi menossa,
pää pystyssä ryhti takakenossa.

En tiedä miten missä,
voitaisiin olla tekemisissä.
Missä voitais tutustua,
kun et katso edes kohti mua.

Vaistonvarassa, harhassa,
kuljen kuin ruusutarhassa,
jossa nuppuja on, kukat aukee vain ei,
tunnen, eri polkusi sinut liian kauaks kai vei.

Mikä kääntäisi pääsi,
sulattais sydänjääsi?
Kuiskaan: päästä minut lähellesi,
ota, itsellesi.


Carina
Kommentoi   8

Kommentit

 
Vierailija 1/8

Olisi mukava saada tästä runosta myös arvio. Ehkäpä samalta henkilöltä joka runon Sydän arvioi.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2012 klo 14:04"]

Olisi mukava saada tästä runosta myös arvio. Ehkäpä samalta henkilöltä joka runon Sydän arvioi.

[/quote]
 
Vierailija 3/8


joko taas...

Ei ole elsin! mutta elsi tahtoisi arvostelusi lukea ja kiitän edellisen arviosta ja otan opikseni... kiitos.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2012 klo 14:22"]

[quote]
joko taas...[/quote]
Ei ole elsin! mutta elsi tahtoisi arvostelusi lukea ja kiitän edellisen arviosta ja otan opikseni... kiitos.

[/quote]
 
Vierailija 4/8

Kukko ei tietenkään käskien laula. Runojen ruotiminen ei ole intohimoni, vaan ihmisten. Yksi asia saa yhdellä blogin muodon, toinen - usein moniulotteisempi - runon. Juoni kiinnostaa ja sitä eivät sanat aina riitä kertomaan. Kun on yrittänyt kymmeniä sivuja ymmärtää, mitä ihminen ajattelee elämästä, hämmästelee miten erilaisena se avautuu runossa.

Nimetön kommentoija opetti, etteivät runo ja runoilija ole samaa elämää. Totuuden tietää runoilija. "Vain nuppuja ruusutarhassa" on tarinaltaan tiukka, riimittelyä tapaileva ja rauhallisesti mietityn oloinen. Intuitioni johdattelee tutuksi tulleen keittiönpöydän ääreen, johon jonkun pitäisi navigoida olemattomalla navigaatorilla, ilman osoitetta. Muistuu mieleen ihmettely: "Ehkäpä terälehtesi vielä avautuvat."

[quote author="Vierailija" time="23.04.2012 klo 16:34"]

Kukko ei tietenkään käskien laula. Runojen ruotiminen ei ole intohimoni, vaan ihmisten. Yksi asia saa yhdellä blogin muodon, toinen - usein moniulotteisempi - runon. Juoni kiinnostaa ja sitä eivät sanat aina riitä kertomaan. Kun on yrittänyt kymmeniä sivuja ymmärtää, mitä ihminen ajattelee elämästä, hämmästelee miten erilaisena se avautuu runossa.

Nimetön kommentoija opetti, etteivät runo ja runoilija ole samaa elämää. Totuuden tietää runoilija. "Vain nuppuja ruusutarhassa" on tarinaltaan tiukka, riimittelyä tapaileva ja rauhallisesti mietityn oloinen. Intuitioni johdattelee tutuksi tulleen keittiönpöydän ääreen, johon jonkun pitäisi navigoida olemattomalla navigaatorilla, ilman osoitetta. Muistuu mieleen ihmettely: "Ehkäpä terälehtesi vielä avautuvat."

[/quote]
 
Vierailija 5/8

Runo on vahvaa iskelmälyriikkaa, koottu perinteisistä aineksista, samoista riipaisevista tunnoista kuin sadat muutkin lajinsa edustajat. Kuka säveltäisi, kuka rakentaisi rallattavan kertosäkeen, kuka olisi solisti?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2012 klo 17:20"]

Runo on vahvaa iskelmälyriikkaa, koottu perinteisistä aineksista, samoista riipaisevista tunnoista kuin sadat muutkin lajinsa edustajat. Kuka säveltäisi, kuka rakentaisi rallattavan kertosäkeen, kuka olisi solisti?

[/quote]
 
Vierailija 6/8

Ja kuka teki ton poskettoman kaupallisen videon?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2012 klo 17:37"]

Ja kuka teki ton poskettoman kaupallisen videon?

[/quote]
 
Vierailija 7/8

Sinua kiitän arviostasi, minä joka sitä pyysin ja sinä kuuliaisesti teit. Kiitos! elsi

[quote author="Vierailija" time="23.04.2012 klo 17:57"]

Sinua kiitän arviostasi, minä joka sitä pyysin ja sinä kuuliaisesti teit. Kiitos! elsi

[/quote]

Keskustelualue on suljettu