Perinteinen makaronilaatikko uudistuu, kun siihen upottaa vihanneksia ja pekonia. Parilla vaihdoksella onnistuu myös kevyempi versio. Tämä resepti julkaistiin ET-lehdessä 5/2017 virheellisesti ilman kananmunien määrää. Tässä korjattu ohje.

Makaronilaatikko

6 annosta

1 ps (400 g) täysjyvämakaroneja
1 pkt (170 g) pekonia
1 sipuli
400 g naudan jauhelihaa
1 tl paprikajauhetta
2 tl oreganoa
1 tl mustapippuria myllystä
1 tl suolaa
1 maustekurkku
4 dl lehtikaalia silputtuna
4 dl vettä
1 lihaliemikuutio
2 dl ruokakermaa
3 munaa
150 g cheddarraastetta
10 kirsikkatomaattia

 

  1. Keitä makaronit pussin ohjeen mukaan. Valuta ja jätä siivilään odottamaan.
  2. Pilko sipuli ja puolet pekonista.
  3. Lisää pekonipalat paistinpannulle ruskistumaan. Sekoita joukkoon jauheliha ja sipuli. Ruskista seos ja mausta se paprikajauheella, oreganolla, pippurilla ja suolalla.
  4. Pilko maustekurkku kuutioiksi. Leikkaa lehtikaalin lehdistä pois kova lehtiruoti ja silppua kaali.
  5. Valmista lihaliemi. Lisää joukkoon kerma ja munat.
  6. Kokoa makaronilaatikko reiluun 4 litran uunivuokaan. Lisää makaronit, jauheliha, maustekurkkukuutiot, lehtikaali ja juustoraaste. Sekoita tasaiseksi.
  7. Lorauta päälle liemi. Halkaise kirsikkatomaatit ja asettele pintaan. Laita pinnalle loput pekonipalat.
  8. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 1 tunti. Jos pinta tummuu liikaa, alenna lämpö 175 asteeseen.

Vinkki! Kevyempi laatikko syntyy, kun kerman korvaa maidolla ja jättää pekonin kokonaan pois.

Uskaltaako mättöruokaa kokkaamaan tottunut tarttua huippukokkien resepteihin? Uskaltaa, ainakin yksinkertaisiin pikatehtäväohjeisiin. 

Kokkisota-ohjelmassahan julkkikset hankkivat raaka-aineet, ja kokki valmistaa niistä parissakymmenessä minuutissa aterian. Nyt esimerkiksi Kari Aihisen, Pipsa Hurmerinnan ja Antto Melasniemen ohjelmassa kehittämät reseptit on koottu kirjaksi.

Osa resepteistä on aika jännittäviä. Metsäistä villisikaa ja ruskistettuja sirkkoja? Ainesten hankkiminen taitaa olla liian hankalaa. Liekitetyt maarianheinämustikatkin menevät yli ymmärryksen.

Mutta pikatehtävien resepteistä löytyy yksinkertaisempia ohjeita ja raaka-ainelistat on kohtuullisen lyhyitä. Chorizopasta kuulostaa sopivan mausteiselta ja maa-artisokkakeitossa on mausteiden lisäksi vain kolme ainesosaa. 

Teemu Laurellin chorizopasta.
Teemu Laurellin chorizopasta.

Näin Kokkisota-aterian tekeminen sujui kotona

Rakettispagetin keittäminen on lastenleikkiä. Suurin työ tämän ruuan valmistamisessa on ainesten pilkkominen: chorizot, sipulit ja valkosipulit. Kun ne on kuullotettu, niin pakasteherneet vain joukkoon lämpenemään. Aineet yhdistetään ja joukkoon lisätään kerma ja mausteet. Lisukkeeksi neuvotaan tekemään marinoitua fenkolia.

Pasta oli oikein maukas, ehkä hiukan rasvainen omaan makuuni, mutta kun ruuassa on makkaraa, rasvalta ei täysin välty. Sitruunainen marinoitu fenkoli sopi mainiosti pastan päälle. Perhe tykkäsi. Tekisin uudelleen. 

Maa-artisokkakeitossakin suurin työ on artisokkien kuoriminen. Ohjeessa oli 5–6 mukulaa, mikä on epätarkka määrä. Mukuloiden koko kun vaihtelee peukalon kokoisesta puolikkaan nyrkin kokoiseen.

Kun maa-artisokat on kypsennetty kasvisliemen ja kerman seassa, ne heitetään blenderiin ja soseutetaan. Ohjeessa oli mausteeksi peräti ruokalusikallinen currya, mutta laitan vain puolikkaan, ja se on aivan riittävästi. Uskon, että lusikallinen currya olisi jättänyt maa-artisokan maun taustalle.

Tuloksena oli samettinen keitto, todella maukas. Tätäkin tekisin uudelleen. 

Teemu Laurellin chorizopasta

2 dl rakettispagettia
100 g chorizomakkaraa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä tai voita paistamiseen
1 1/2 dl pakasteherneitä
1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Keitä spagetti suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Paloittele chorizo ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Paista chorizot sipulien kanssa pannulla öljyssä. Lisää herneet ja anna lämmetä. 

Valuta pasta ja sekoita chorizo-sipuliseoksen kanssa. Lisää kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. 

 

Teemu Laurellin marinoidut fenkolit

1/2 fenkolia
1/2 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
hyppysellinen sokeria
ripaus suolaa

Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi. Sekoita muista aineksista marinointiliemi. Anna fenkolin marinoitua liemessä noin 5 min. 

 

Serko Rantasen maa-artisokkakeitto

5-6 mukulaa maa-artisokkaa
2 dl kasvislientä
2 dl kermaa
1 rkl currya (puolikas mieluummin!) 
suolaa 
mustapippuria

Kuori maa-artisokat ja pilko pieniksi paloiksi. Kuumenna kasvisliemi, kerma ja mausteet kattilassa kiehuviksi. Lisää maa-artisokkapalat kattilaan ja keitä kypsäksi. Soseuta keitto blenderissä. 

Hyönteisiä voi olla ruokakaupoissa jo ensi vuoden lopulla. Mutta miltä sirkat ja toukat maistuvat? Entä miksi niiden syönnistä pitäisi innostua?

Puistattaa, ei voi mitään! Onko pakko maistaa?

Lounaslautasellani on hyönteisiä. Tarkemmin sanottuna sirkkoja, matoja ja toukkia. Saan herkutella maissilastuilla paistettujen kotisirkkojen kera, salaatin päälle on ripoteltu mehiläisentoukkia ja vietnamilaisten kevätrullien sisältä löytyy jauhomatoja. Hyönteisiä on jopa jälkiruuassa, sillä punajuurismoothieen on lisätty sirkkajauhetta. 

Menun on laatinut hyönteiskokki Topi Kairenius, joka on kiertänyt kertomassa hyönteisten syönnistä jo kahden ja puolen vuoden ajan. 

Tilaisuuden järjestää Suomen Coca-Cola. Kokista onkin käytetty ruoka-annoksissa ainesosana, tai sitten annokset on suunniteltu juuri kolan kanssa nautittavaksi. 

– Coca-Cola on aina ollut kehittämässä ja edistämässä uusia ruokatrendejä. Kokikseen yhdistetään hampurilainen ja pizza, ja mietimme, mikä voisi olla seuraava makupari. Hyönteiset kiinnostivat, sillä ne ovat uutta ruokakulttuuria, kertoo Suomen Coca-Colan viestintäpäällikkö Théa Natri.

Kyllä vain, hyvältä maistuu.

Kokoan maissilastuni päälle salsaa, juustokastiketta ja sirkkoja. Sitten teen virheen: katson näkyä ja huomaan sirkkojen jalat. Hyönteisiä lienee parasta maistaa aluksi silmät kiinni. Vieruskaverilla on päällä lievä paniikki. 

Mutta kyllä vain, hyvältä maistuu! Sirkat eivät ole niin rapeita kuin odotin, mutta koostumus on silti mukava. Coca-cola maistuu sirkkojen marinadissa, ja suolaiset nachot sopivat makeuden kaveriksi hyvin. Maistan sirkkaa vielä sellaisenaan. Maku on lihaisa ja neutraali, eikä millään tavalla häiritsevä.

Jauhomadot sen sijaan häiritsevät hieman. Niiden kuori jää hampaankoloon. Mehiläisentoukka taas on hyvää. Hunajan esiastetta ravinnokseen syövät toukat ovat makeahkoja ja maku on vähän maissimainen.  

Paistetut sirkat sopivat nachojen kaveriksi.
Paistetut sirkat sopivat nachojen kaveriksi.

Hyönteiset kauppoihin ensi vuoden lopulla

Maailmanlaajuisesti jo kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä. Me länsimaalaiset olemme oikeastaan niitä outoja, koska lautasiltamme ei löydy vielä toukkia eikä sirkkoja. Siihen on kuitenkin syynsä.

Ensimmäinen ja selkeä syy liittyy evoluutiopsykologiaan: hyönteiset ällöttävät, pelottavat ja puistattavat, koska ne eivät ole koskaan kuuluneet ruokakulttuuriimme tai -historiaamme. 

Ötököitä voidaan nähdä kaupoissa syksyllä 2018.

Toinen syy liittyy lainsäädäntöön. Hyönteiset on vuodesta 1997 luokiteltu uuselintarvikkeeksi. Uuselintarvikelainsäädännön mukaan elintarvikkeita pitää tutkia 25 vuoden ajan Euroopassa ennen kuin niitä saa myydä elintarvikkeena. Laki muuttuu vuoden 2018 alussa siten, että myös muualta maailmasta tuleva tutkimustieto hyväksytään. Ötököitä voidaan siis nähdä kaupoissa jo vuoden 2018 syksyllä.

Yksityiskäyttöön hyönteisiä saa tälläkin hetkellä kasvattaa. Niin tekee myös hyönteiskokki Topi Kairenius, joka kasvattaa jauhomatoja pienpanimotoimintansa ohella. Lisäksi esimerkiksi Kurikassa kasvatetaan kotisirkkoja porsastuotantotilan yhteydessä. Tänään tarjolla olleet sirkat ovat oikeaa lähiruokaa, sillä ne tulevat espoolaiselta Entocube Oy:ltä.

Vielä toistaiseksi hyönteisten syönti on kallista: kilohinta on yli 60 euroa. Kun yritykset alkavat vähitellen kehittää hyönteisten kasvatusta, niiden hintakin laskee. Myös kotikasvatuksesta voi tulla trendi.

Suomalaiset hyönteissyönnin edelläkävijöitä

Hyönteisvillitys alkoi vuonna 2013, kun YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO julkaisi raportin, jonka mukaan länsimaiden tulisi hyödyntää hyönteisiä ravinnossa.

"Suomalaiset ovat vastaanottavaisia uusille ruokatyypeille."

Euroopan maista hyönteisten syönnistä innostuneimpia ovat hollantilaiset ja belgialaiset, mutta suomalaiset tulevat heti kolmantena. Turun yliopistossa tehtiin vuoden alussa tutkimus, jonka mukaan jopa 70 prosenttia suomalaisista olisi valmis käyttämään hyönteisiä ruuanlaitossa.

– Suomalaiset ovat uteilaita ja vastaanottavaisia uusille ruokatyypeille. Kun olin kokkaamassa hyönteisiä eräässä tilaisuudessa Oulussa, minulla oli purkissa esillä jauhomatoja. Ne katosivat ihmisten suihin ennen kuin ehdin edes paistaa niitä, Topi Kairenius nauraa.

Kairenius uskoo, että hyönteisravinto sopii hyvin suomalaisten arkeen.

– Hyönteisiä voidaan murskata tai rouhia ja tarjota vaikka myslin seassa. Niitä voidaan paistaa, keittää ja käyttää jauheena leivonnassa.

Suomalaiset kokeilevat mielellään uusia asioita, ja ruokakulttuurimme muuttuu jatkuvasti. Vuoden 2016 superhittejä olivat uudet kasvisproteiinit, nyhtökaura ja härkis, mutta olemme me osannneet innostua jo aiemminkin. Kun viime vuonna äänestettiin Suomen kansallisruuasta, listalla oli pizza, joka saapui maahamme vasta 1960-luvulla. Hampurilaisia ihmeteltiin 80-luvulla ja sushia 2000-luvulla. 

Ei ole vaikea kuvitella, että myös hyönteisistä vähitellen innostuttaisiin. Kenties niitä nähdään tavallisten suomalaisperheiden paistinpannuilla kymmenen vuoden päästä? 

– Ei siihen niin kauaa mene. Muutama vuosi riittää, uskoo Kairenius.

150 gramman naudanlihatuotantoon kuluu 3290 litraa vettä, samaan määrään sirkkaproteiinia 0 litraa.

Ekologista ja ravintorikasta

Miksi hyönteisiä sitten pitäisi syödä? 

Ensinnäkin se on ekologista. Hyönteisten tuotantoon kuluu merkittävästi vähemmän luonnonvaroja kuin lihantuotantoon. Kun 150 gramman naudanlihatuotantoon kuluu 3290 litraa vettä, vastaavaan määrään sirkkaproteiinia ei kulu vettä lainkaan. Vähäisen vedenkulutuksen vuoksi hyönteisten syönti on jopa ekologisempaa kuin monien kasvien, kuten soijan, tuotanto.

Hyönteiset tarvitsevat vain vähän elintilaa ja niille kelpaavat ravinnoksi elintarviketeollisuuden ruokajätteet sekä sellaiset rehukasvien osat, joita ei syötetä eläimille. Hyönteisiä varten ei tarvitse kaataa sademetsiä tai kuljettaa ravintoa toiselta puolen maapalloa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Ruokapöydässä on näytillä myös eläviä esimerkkejä.
Ruokapöydässä on näytillä myös eläviä esimerkkejä.

Toiseksi: hyönteiset ovat ravinteikkaita. Ne sisältävät paljon proteiinia, esimerkiksi sirkkajauheessa on proteiinia on peräti 68 prosenttia. Lisäksi hyönteisissä on hyviä rasvahappoja, kuitua, mineraaleja sekä vitamiineja – myös B12-vitamiinia, jota kasvikunnan proteiineista ei löydy.

Hyönteisten syönnin eettisyydestä ollaan montaa mieltä. Muihin tuotantoeläimiin verrattuna niiden syönti on taatusti eettisin valinta. Tämän hetkisten tutkimusten valossa hyönteiset eivät ole tiedostavia olentoja. Niiden vastuullinen tehotuotanto on helppoa, ja kasvatusolosuhteet ovat hyvin lähellä niiden luonnonvaraista kasvuympäristöä. Hyönteiset tapetaan pakastamalla, jolloin ne vaipuvat ennen kuolemaansa horrokseen.

Hyönteisten syönti on parhaimmillaan ilmaista.

Toisaalta hyönteiset ovat tietysti eläviä olentoja ja kärsivät siten jollain tasolla pakastuksesta.

Yksi hyönteisten syönnin etu on myös se, että niiden syönti on parhaimmillaan ilmaista. Ötököitä voi keräillä maasta vaikka mustikanpoimintareissun yhteydessä, toteaa Topi Kairenius.

– Villihyönteiskausi on pitkä. Esimerkiksi kovakuoriaisten ja perhosten toukat alkavat jo heräillä horroksestaan.

Passionhedelmä on raikas vaihtoehto perinteiselle sitruuna-marenkipiiralle. Tässä juttusarjassa ET:n toimitus testaa uusien ruokakirjojen reseptejä. 

Televisiokokki Sara La Fountainin uutuuskirjaan Sara's Australia – Raikas ruokamatka on valittu parhaita paloja La Fountainin Australian matkan varrelta. Reissua pääsee seuraamaan nyt myös televisiosta, sillä Ava-kanavalta tulee maanantaisin klo 19.30 Sara La Fountain Australiassa -sarja.

Kirjan ja sarjan ajoitus osuu nappiin, sillä Australia on nyt kuulemma varsin trendikäs ruokamaa.

Raikas ruokamatka -kirjan kuvat ovat värikkäitä ja vesi herahtaa kielelle katsellessa. Mukana on niin aamupaloja, pääruokia kuin jälkiruokiakin. Sivut vilisevät kauniita smoothie bowleja ja muita kulhoon tehtäviä annoksia. Kirjassa on myös useampi salaattiohje.

Kirjan alussa kerrotaan, että reseptien raaka-aineet on valittu niin, että niitä saa Suomesta. Pelkällä lähikauppareissulla ei silti selviä, jos haluaa tehdä esimerkiksi La Fountainin taskurapusalaattia, grillattua mustekalaa tai kampasimpukoita. Tosikokkaajalle kirja varmasti tarjoaa sopivasti haastetta.

Yksi epäjohdonmukaisuus kuitenkin ärsyttää. Reseptit on nimetty vaitelevasti sekä englanniksi (juicy berry bowl), suomeksi (pähkinäiset parsat) että hämmentävästi kahdella kielellä (raw taskurapu salaatti). Miksi ihmeessä? 

Minkä reseptin valitsin?

Pohdin pitkään, testaisinko kirjasta jonkin smoothiekulho-annoksen. Myös vegaaninen lehtikaalisalaatti houkutti. Päädyin silti jälkiruokaan ja päätin leipoa passionhedelmä-marenkipiirakan (Passion pie). Minun on jo pitkään ollut tarkoitus leipoa amerikkalainen klassikko, sitruunamarenkipiiras. Käytän passionhedelmää mielelläni smoothieissa, ja se kuulosti raikkaalta vaihtoehdolta piirakan täytteeksi.

Uskalsin tarttua reseptiin siitä huolimatta, että piirakkaan uppoaa valtava määrä passionhedelmiä: 17-20 kappaletta. Ne kustansivat S-marketista noin 10 euroa, joten ihan halvalla leipoja ei pääse.

18 passionhedelmän kaapiminen ja siivilöiminen vei aikaa.
18 passionhedelmän kaapiminen ja siivilöiminen vei aikaa.

Miten onnistui?

Tein mokan heti alussa. Voitelin tottuneesti piirakkavuoan, vaikka voinen murotaikina ei sitä tietenkään kaipaa. Tästä syystä piirakkapohjani vetäytyi uunissa ja irtosi reunoista hieman, kuten alla olevasta kuvasta näkee. Hups.

Törmäsin reseptiä noudattaessani muutamaan ongelmaan. Ohjeessa kehotetaan siivilöimään 17-20 passionhedelmän mehu, mutta ei mainita, paljonko mehua pitäisi lopulta olla. Omista passionhedelmistäni osa oli ainakin kuivempia kuin osa, joten en ollut varma, tuliko nestettä tarpeeksi.

Lisäksi resepti neuvoo säästämään 1,5 ruokalusikallista hedelmän siemeniä, mutta ohjeeseen on unohdettu kirjata, missä vaiheessa ne lisätään passiontäytteeseen. Päädyin lisäämään ne viimeisessä vaiheessa, juuri ennen kuin kaadoin täytteen paistetun pohjan päälle. 

Kolmas ongelma oli se, että täytettä varten kuuluu "vatkata keltuaiset erillisessä kulhossa". Minulle jäi epäselväksi, miten tanakaksi vaahdoksi keltuaiset olisi pitänyt vatkata. Jätin vaahdon melko löysäksi. Taisin keittää täytettä turhan pitkän ajan, sillä siitä tuli lopulta aika jämäkkää.

Suurin ongelmani oli kuitenkin passiontäytteeseen tulevan sokerin määrä. Runsaat 3 dl sokeria kuulosti paljolta, ja jos olisin tehnyt piirakkaa muuten vain, olisin jättänyt ainakin yhden desin pois. Tällä kertaa tarkoitus oli kuitenkin testata ohje sellaisenaan, joten kippasin koko sokerimäärän täytteeseen, vaikka hirvitti. 

Täyte valmiina, marenki puuttuu.
Täyte valmiina, marenki puuttuu.

Miltä maistui?

Juuri kuten arvelin – valtavan makealta. Passionhedelmätäyte oli niin imelää, että syöjien suu muikisteli joka lusikallisella. Niin ikään makea marenki päällä maistui hyvältä, mutta kokonaisuus oli liian ätläkkä. Todellinen makean ystävä voi pitää piirakasta sellaisenaan, mutta itse lisäisin ensi kerralla täytteeseen enintään puolet ohjeen sokerimäärästä, jotta täyte jäisi mukavan kirpeäksi. 

Piirakkapohjan ohje oli kuitenkin hyvä ja onnistunut. Myös marengista tuli kauniin kiiltävää ja kuohkeaa. Piirakka pysyi kauniisti kasassa leikattaessa eikä täyte valunut kuten kirjan kuvassa. Se ei haitannut, vaan pidin jämäkästä koostumuksesta.

Piirakka on melkoisen työläs ja sen leipominen oli urakka, jonka lopussa jo väsytti. Piirakka on myös kallis, sillä siihen uppoaa niin monta passionhedelmää. Ohje sopii kokeneille leipojille, jotka jaksavat noudattaa monivaiheisia reseptejä. 

Voisin tehdä piirakan kuitenkin uudelleen, mutta silloin vähentäisin sokerin määrää reippaasti ja korvaisin osan passionhedelmämehusta vaikkapa sitruunamehulla, jotta piirakka olisi halvempi tehdä. Silloin törmäisin tosin samaan ongelmaan kuin tällä ensimmäisellä kerralla: kuinka paljon mehua pitäisi oikein olla? 

Sara La Fountainin passionhedelmä-marenkipiiras

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 rkl sokeria
100 g kylmää voita, kuutioituna
1 kananmuna

Passiontäyte
17-20 passionhedelmää
3 1/4 dl sokeria (huom! vähennä, ellet pidä todella makeasta)
2 rkl vehnäjauhoja
3 rkl Maizena-suurustetta
ripaus suolaa
2 ½ dl vettä
½ vaniljatankoa, siemenet kaavittuna
2 rkl voita
4 kananmunan keltuaista

Marenki
4 kananmunan valkuaista
1½ sokeria
2 dl tomusokeria

Tee näin:

1. Laita kulhoon jauhot, suola ja sokeri ja sekoita hyvin. Lisää joukkoon voi ja nypi taikina rakeiseksi. Lisää joukkoon muna ja sekoita hyvin. Latia taikina kelmuun käärittynä jääkaappiin noin tunniksi kovettumaan hieman.
2. Kauli taikina hieman piirakkavuoan (halk. 24 cm) pohjaa suuremmaksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi. Laita pohjan päälle leivinpaperi ja kaada sen päälle papuja tai linssejä, jotta taikina ei nouse. Paista pohjaa uunissa 180 asteessa noin 20 minuuttia. Ota pavut ja levinpaperi pois. Paista pohjaa vielä ilman paperia noin 8 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä. 
3. Tee täyte. Halkaise passionhedelmät, lusikoi hedelmäliha kulhoon ja siivilöi. Ota neste talteen. Säästä 1,5 rkl passionhedelmän siemeniä.
4. Laita isohkoon kattilaan sokeri, jauhot, Maizena ja ripaus suolaa. Lisää joukkoon vesi, passionhedelmien neste sekä vaniljatangon siemenet. Keitä seosta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen. Kun seos alkaa kiehua, lisää joukkoon voi. Laita kattila hetkeksi sivuun. 
5. Vatkaa keltuaiset erillisessä kulhossa. Sekoita keltuaisten joukkoon noin 1 dl kuumahkoa täytettä koko ajan sekoittaen, jotta keltuaiset lämpenevät. Lisää keltuaisseos kattilaan.
6. Laita kattila takaisin liedelle. Anna seoksen kiehua koko ajan sekoittaen niin, että siitä tulee paksua.
7. Kaada passiontäyte vuokaan paistetun pohjan päälle. Levitä täyte tasaiseksi. Anna jäähtyä hetki ja laita sitten jääkaappiin jäähtymään.
8. Tee marenki. Sekoita valkuaiset isossa kulhossa sähkövatkaimella kuohkeiksi. Lisää joukkoon sokeri ja sekoita niin, että massasta tulee jämäkkää. Kääntele, esimerkiksi kauhalla, joukkoon vielä tomusokeri.
9. Levitä marenki täytteen päälle. Aloita reunoilta ja levitä vasta lopuksi piirakan keskelle, jotta saat keskelle kauniin marenkikeon. Paista piirakkaa uunissa 170 asteessa noin 10 minuuttia. 

 

Tässä juttusarjassa ET:n toimitus testaa uusien ruokakirjojen reseptejä. 

Valkosipulin ryydittämät uunipaistinperunat käyvät hyvän salaatin kanssa ateriasta.

2 annosta

2 suurta perunaa
merisuolaa
oliiviöljyä
runsaasti kuorittuja valkosipulinkynsiä

  • Kuumenna uuni 200 asteeseen.
  • Siivuta perunat pitkulaisiksi. Esikeitä perunoita noin 7 minuuttia suolatussa vedessä.
  • Kuivaa perunat ja nosta uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla. Lisää joukkoon valkosipulinkynnet kokonaisina.
  • Paista uunissa 20–25 min, kunnes perunat ja valkosipulit ovat kauniin ruskeita.
  • Pullauta valkosipulin pehmeä sisus ulos rapeasta kuoresta.
  • Kokoa perunoiden ja valkosipulien kylkeen maukas salaatti suosikkivihanneksistasi. Raejuusto, kalkkunaleike tai tofu tuo salaattiin lisää ruokaisuutta, mutta vähän kaloreita.