Yksinkertainen silakkavuoka maistuu parhaalta keitettyjen perunoiden ja tillin kera. Tässä juttusarjassa ET:n toimitus testaa uutuusruokakirjojen reseptejä. 

Ensinäkemältä komea, kovakantinen ja yhteen raaka-aineeseen keskittyvä keittokirja herätti minussa uteliaisuudella höystettyä epäilystä.

Pekka Laineen Silakkakirja paljastui kuitenkin nopeasti vähintään yhtä paljon tieto- kuin ruokakirjaksi. Sen sivumäärästä selkeä enemmistö käsittelee silakan historiaa, biologiaa, levinneisyyttä ja asemaa ruokaperinteessä eri aikoina. Runsas taustatieto on tarjoiltu sopivina sivun tai kahden suupaloina, minkä ansiosta kirjaa on helppo selailla vaikka keittiössä. 

Kun tarkastelen teosta keittokirjana, kiinnitän huomiota äärimmäisen karsittuun ulkoasuun. Kirjassa ei oikeastaan ole ainuttakaan kuvaa itse raaka-aineesta tai valmiista ruuista. Kuvaköyhyys ja reseptien sekava otsikointitapa jättävät visuaalisesti epätasaisen jälkimaun. Onkohan tässä nyt säästetty väärässä paikassa?

Kaikki reseptit ovat korostetun yksinkertaisia ja luottavat hyvien raaka-aineiden tuoreuden voimaan. Tätä henkeä kunnioitten (ja oman harjaantuneisuuteni huomioiden) valitsin helpoista helpoimman reseptin eli uunisilakat. Tarkemmin sanottuna kyseessä on Hotelli Palacessa aikanaan tarjoiltu Silakkavuoka kenraaliluutnantti Leonard Grandellin mukaan.

Maustoin, taittelin takaisin kalanmuotoon ja ladoin voilla voideltuun vuokaan reilut 600 g silakkafileitä. Jälkikäteen huomasin poikenneeni ohjeesta, sillä sirottelin tilliä myös fileiden sisälle enkä vain voinokareiden kera niiden pinnalle. Päätin antaa asian olla – uskon että myös kenraaliluutnantti Grandell olisi antanut virheen anteeksi. 

Miten onnistui?

Kun silakat olivat olleet 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia, ne näyttivät ja tuoksuivat juuri siltä, miltä toivoinkin niiden tekevän. Pinnalta kalat olivat sopivan rapeita ja pohjalta meheviä.

Hyvältä maistuivat! Keitettyjen perunoiden, tillin, leipäpalan sekä pienen snapsin kera ne katosivat lautasilta nopeasti. Aion tehdä ruokaa toistekin ja kokemusta kerättyäni saatan rohkaistua kokeilemaan jotain kirjan monimutkaisempaa reseptiä, kuten silakkavuokaa Ragnarin tapaan.

Silakkavuoka Leonard

600 g silakkafileitä
suolaa
valkopippuria
voita
hienonnettua tilliä
 

Tee näin:

Silakkafileet maustetaan suolalla ja pippurilla.
Ne taitetaan kalan muotoon ja asetetaan voideltuun uunivuokaan.
Päälle ripotellaan runsaasti voinokareita ja hienonnettua tilliä.
Haudutetaan 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tarjoilu: Tarjotaan keitettyjen perunoiden kanssa.

Vihje! Anna-Maija Tantun mainiossa Silakkakeittokirjassa (Otava 1994) kerrotaan, että Palacessa oli myös vuorineuvos Ragnar Enbergin mukaan nimetty silakkaruoka. Silakkavuoka Ragnarin tapaan valmistettiin täsmälleen samoin kuin Silakkavuoka Leonard, mutta joka kolmannen silakan väliin laitettiin anjovisfilee.

ET:n toimitus testaa uusia keittokirjoja kokeilemalla niiden reseptejä.

Tuoreiden leipomusten tuoksua ei voita mikään! Yrteillä, leseillä ja pellavarouheella ryyditetyt sämpylät hellivät myös vatsaa. Ja rasvaa et tarvitse lainkaan.

25 kpl

5 dl haaleaa vettä
1 ½–2 tl suolaa
½–1 dl vehnäleseitä
2 rkl pellavansiemenrouhetta
5 dl vehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
2 dl ruisjauhoja
2–3 rkl kuivattuja yrttejä (basilikaa, rakuunaa, oreganoa)

  • Mittaa vesi kulhoon, lisää suola, leseet ja pellavarouhe. Sekoita ja anna olla muutama minuutti.
  • Tee vehnäjauhojen keskelle pieni kuoppa ja kaada siihen kuivahiiva. Sekoita ensin hiiva jauhoihin ja sitten jauhot nesteeseen. Vatkaa reippaasti, jotta taikinaan tulee hyvä sitko.
  • Lisää ruisjauhot, yrtit ja tarvittaessa hieman vehnäjauhoja. Jätä taikina löysäksi.
  • Anna taikinan kohota hyvin.
  • Pyörittele taikina sämpylöiksi ja kohota nekin.
  • Paista 200 asteessa 15–18 minuuttia.

 

Reippaan talvipäivän hämärtyessä maistuu ruokaisa piirakka. Hyvin kypsynyt goudajuusto ja granaattiomenainen hunaja on kerrassaan herkullinen makuyhdistelmä. 

Goudapiirakka

Pohja

200 g voita tai leivontamargariinia

1½ dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

1 rkl kylmää vettä

Täyte

3 dl goudajuustoa raastettuna

2 kananmunaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl ruokakermaa

3 rkl silputtua tuoretta timjamia

¾ tl mustapippuria myllystä

¾ tl suolaa

  • Sekoita pehmeä voin joukkoon kuivat aineet. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikinasta pallo ja nosta se kelmuun käärittynä jääkaappiin.
  • Raasta gouda karkeaksi raasteeksi. Sekoita juustoraasteeseen munat, tuorejuusto ja kerma. Silppua timjami joukkoon ja mausta täyte rouhitulla mustapippurilla. Lisää suola.
  • Taputtele taikina pyöreän vuuan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille. Kaada täyte pohjan päälle.
  • Paista juustopiirasta 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Granaattiomenahunaja

500 g juoksevaa hunajaa

1 granaattiomena

2 tähtisanista

Halkaise ja granaattiomena ja irrota siitä siemenet. Lusikoi siemenet purkkiin ja kaada päälle hunaja. Sekoita joukkoon tähtianikset. Anna hunajan tekeytyä kylmässä muutaman päivän. Tarjoa juustopiirakan kanssa.

Tällä taikinalla pullat onnistuvat! 

Usein hillo voittaa, kun kysytään, mikä on paras täyte laskiaispullaan. ET:n netissä ja Facebookissa kysely tuotti yllätyksen: mantelimassa kiri täpärästi mansikka- ja vadelmahillon ohi. Hilloista lukijat pitivät parhaana vadelmaa. Tai miksei pullan väliin voisi laittaa sekä hilloa että mantelimassaa, totesi eräs vastaaja. 

Nautitpa laskiaispullasta hillolla, mantelilla tai vaikka suklaakermalla, pullat kannattaa tehdä alla olevan reseptin mukaan. Täydellisen pehmeitä pullia, nam!

Pullataikina

n. 15 pullaa

1/2 l maitoa
1 tl suolaa
2 dl sokeria
2-3 tl kardemummaa
50 g hiivaa
noin 14 dl vehnäjauhoja
200 g voita tai margariinia

Lisäksi
4 dl vispikermaa
sokeria maun mukaan
haluamaasi hilloa tai mantelimassaa
1 muna voiteluun
pinnalle mantelilastuja tai raesokeria

Tee näin:

  1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää suola, sokeri, kardemumma sekä murennettu hiiva ja sekoita, kunnes hiiva liukenee maitoon.
  2. Lisää jauhot taikinaan koko ajan hyvin vaivaten. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen rasva ja tarvittaessa vielä vähän jauhoja. Vaivaa hyvin. Taikina on valmis, kun se on kimmoisaa ja pehmeää ja irtoaa kulhon reunoista.
  3. Peitä kulho kelmulla tai leivinpaperilla ja leivinliinalla. Kohota taikinaa 30–40 minuuttia vedottomassa paikassa.
  4. Kaada kohonnut taikina työpöydälle ja vaivaa siitä ilmakuplat pois.
  5. Jaa pullataikina kahteen osaan. Pyörittele taikinasta tanko ja leikkaa se 7–8 osaan. Pyörittele pullat kevyesti jauhotetulla työpöydällä pyöreiksi pikkupulliksi. Nosta pullat leivinpaperilla peitetylle pellille. Leivo toinen taikinapala samalla tavalla.
  6. Kohota pullia liinalla peitettyinä 20–30 minuuttia.
  7. Voitele kohonneet pullat munalla ja sirottele päälle mantelirouhetta tai raesokeria.
  8. Paista pullia 225 asteessa uunin keskitasolla 10–12 minuuttia. Jäähdytä.
  9. Täytä pullat. Leikkaa pullista ”hattu” pois. Vaahdota vispikerma ja mausta se sokerilla makusi mukaan. Laita pullan päälle reilu ruokalusikallinen hilloa tai mantelimassaa. Laita päälle reilusti kermaa. Nosta hattu päälle.

Palkokasvit ovat mahtavia proteiininlähteitä. Hauduta niitä juuresten kanssa, niin saat maukkaan pataruuan. 

Juures-papupata

4 annosta

2 rkl rypsiöljyä
noin ½ tl chilihiutaleita
3 porkkanaa
250 g palsternakkaa
1 prk (258 g) mustia papuja
1 omena
250 g hapankaalia
1 rkl hunajaa
1 ½ tl suolaa
(pala choritzoa)

Tee näin:

  1. Kuori ja kuutioi porkkanat ja palsternakat. Valuta ja huuhtele pavut ja lohko pesty omena.
  2. Kuumenna öljy kasarissa, lisää joukkoon chili ja juureskuutiot. Paista kevyesti muutama minuutti.
  3. Lisää joukkoon pavut, omena ja hapankaali sekä hunaja ja suola. Hauduta pataa 25 minuuttia kannen alla.
  4. Tarjoa sellaisenaan tai täysjyväriisin kanssa.

Vinkki! Halutessasi voit lisätä pataan pienen palan choritzoa makua antamaan. Leikkaa makkara ohuiksi viipaleiksi ja paahda kasarissa juuresten ja chilin kanssa.