Ravintolagurun Tokio-keittokirjan yksinkertaiset sushiburritot onnistuvat hyvin peruskokiltakin. Suurimassa osassa keittokirjan resepteistä on kuitenkin niin pitkät ainesosaluettelot, että ne uuvuttavat jo kättelyssä. 

Esimerkiksi Sandro- ja The Cock -ravintoloistaan tutun Richard McCormickin Tokio-keittokirjassa on paljon kauniita ja värikkäitä fiiliskuvia Japanista. Niiden lomassa kerrotaan japanilaisesta ruoka- ja ruokailukulttuurista.

Tuntuu kuitenkin siltä, että reseptit on suunnattu asiaa paljon harrastaneille. Kovin moni peruskokki tuskin haluaa säilöä japanilaisittain – sellaisiakin reseptejä kirjasta löytyy. Ruokien ainesosaluettelot ovat valtaosin uuvuttavan pitkiä eivätkä siksi houkuttele ainakaan minua.

Olen japanilaisen ruuan kokkaajana lähes noviisi. Takana on yksi nuoruuden aikainen sushikokkaus. Tartun reseptiin, jossa on vain kohtuullinen määrä raaka-aineita: kaliforniasushiburrito.

Mikä ihmeen ume shiso?

Suureen Citymarketiin ostoksille ja kohti etnohyllyä. Sushiriisi, merileväarkit ja riisiviinietikka löytyvät helposti, mutta ume shiso –mausteseos? Kaupan myyjäkään ei ole kuullut sellaisesta.

Googlatessa käy ilmi, että kyseessä on jonkinlainen ume-luumusta ja shiso-lehdistä tehty sekoitus, mutta jää arvoitukseksi, mistä valmista maustetta saisi. Kirja ei myöskään kerro, voisiko mausteen korvata jollakin muulla.

Joudun valmistamaan sushiburritot siis ilman ume shisoa. Ainesosaluettelossa mainuttu mikroverso on myös outo asia minulle, mutta reseptin kuvan perusteella päädyn ostamaan idätettyä alfalfaa.  

Miten onnistui?

Sushiriisin keitto sujuu hyvin ohjeiden mukaan. Riisin levittäminen ohuelle merileväarkille on hiukan hankalaa: riisi tarttuu sormiin ja jää epätasaisesti kerrokseksi merileväarkille. Kun keksin kostuttaa kädet, se sujuu paremmin. Tästä olisi ollut hyvä saada vinkki.

Muut ainekset riisin päälle ja rullaamaan. Noriarkki neuvotaan laittamaan tasaiselle alustalle, mutta onneksi olin hankkinut omin päin sushimaton, jonka päälle rullaaminen sujuu hyvin. Rullat pysyvät kasassa ihmeen hyvin.

Reseptissä oli neljä merileväarkkia, mutta täytteet riittivät hyvin viiteen arkkiin, ja riisiä jäi silti yli.

Lopputulos oli oikein maukas – ilman ume shisoakin –  ja täyttävä.

 

Kaliforniasushiburrito

Neljälle (16 kpl)

4 merileväarkkia (nori)
4 dl valmista sushiriisiä
1 rkl ume shiso -mausteseosta
4 rkl soijakastiketta
1 dl majoneesia
1 rkl srirachakastiketta
1 nippu tuoretta korianteria
1 avokado
200 g savustettua lohta
1 dl mikroversoja

Tee näin:

Rullaa sushiburritot yksitellen.

Laita noriarkki tasaiselle alustalle ja levitä sille ohut kerros sushiriisiä. Jätä noin 1 cm jokaisesta reunasta tyhjäksi. 

Ripottele riisin päälle ume shiso -mausteseosta ja lorauta hieman soijakastiketta. Levitä riisin päälle myös japanilaista majoneesia ja srirachaa.

Silppua korianteri ja ripottele noriarkille. Poista avokadosta kivi ja viipaloi hedelmäliha. Kerrosta sushiburriton keskelle pitkittäin avokadoa, lohta ja mikroversoja. Rullaa tiukaksi burritoksi ja leikkaa neljään osaan.

Richard McCormick: Tokio. Tammi 2016.

ET:n toimitus testaa uusia keittokirjoja kokeilemalla niiden reseptejä.

Pavut on valittu ensi vuoden vihannekseksi. Poimi talteen ET:n parhaat papureseptit!

Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry ovat nimenneet pavut ensi vuoden vihannekseksi. Valintaa perustellaan sillä, että papujen käytön ja viljelyn toivotaan lisääntyvän – suomalaiset kun syövät papuja selvästi vähemmän kuin monet muut maat.

Pavut ovat terveysruokaa. Ne sisältävät moniin muihin kasviksiin verrattuna enemmän kuituja, foolihappoa ja valkuaisaineita.

Pavut ovat oiva osa kasvispainotteista ruokavaliota, mutta ne sopivat hyvin myös sekasyöjille, sillä pavuissa on vähän kaloreita suhteessa niiden sisältämiin ravintoaineisiin.

Tiesitkö?

  • Tuoreena käytettävät pavut ovat joko pensas- tai salkopapuja. Ne voidaan syödä palkoineen, kun niitä on ensin keitetty noin kuuden minuutin ajan. Keittämättöminä pavut voivat aiheuttaa vatsaongelmia. 
  • Kuivatut pavut on aina liotettava ja/tai keitettävä ennen syöntiä. Kuivattujen papujen käsittelyohjeet löytyvät esimerkiksi Eviran sivuilta. Oikein käsiteltyinä ne ovat arvokkaita ravintoaineita, joiden on todettu muun muassa tasaavan veren sokeria ja alentavan kolesterolia.
  • Hittituote härkäpapu on virna eikä siis kuulu papujen sukuun vaan hernekasveihin. Nimitys tulee siemenen muodosta, joka muistuttaa papua. 
  • Satoaikana tuorepapuja voi ostaa ja pakastaa talven varalle. Huuhtele tuorepavut, keitä niitä muutama minuutti ja jäähdytä kylmällä vedellä. Pakkaa pavut valutettuina annospusseihin ja pakasta. Talvella voit käyttää papuja esimerkiksi parsan tapaan lisäkkeenä.

Testaa ET:n parhaat papureseptit

Mausteinen papupata

Lehtikaali-papukeitto

Juures-papupata

Yrttipavut

Marinoidut härkäpavut

Lue myös:

Linssit pursuavat proteiineja ja auttavat painonhallinnassa

Tunnetko jo nyhtökauran? Proteiinipommissa on reilusti kuitua ja aminohappoja

Hävikkiruokaravintola Loopin keittiömestari kertoo parhaan säilöntäohjeensa ja vinkkaa, miten kotona tulisi heitettyä vähemmän ruokaa hukkaan.

Keittiömestari Pauli Hakala pähkäilee työkseen ruokahävikin kanssa, mutta ei itse juuri aiheuta sitä. Hän kokkaa Suomen ensimmäisessä hävikkiruokaravintolassa, Helsingin Lapinlahdessa sijaitsevassa Loopissa. 

– Kyllä työ täällä on avannut silmiä huomaamaan, että me ihmiset haluamme aina vain uutta ja parempaa, myös ruuaksi, Hakala toteaa. 

Loopin ruoka tulee pääkaupunkiseudun suurista marketeista, mutta kauppojen hävikkiä suurempi ongelma on kotitaloudet. Niissä hävikkiä kertyy jokaiselta henkilöltä 20–30 kiloa vuodessa. 

– Ruuan suhteen kannattaa olla tarkempi, sillä tuo määrä on liian suuri, suorastaan porsastelua, Hakala toteaa. 

1,2,3 – säilömään!

Pauli Hakalan mielestä kuluttajan ei tarvitse tehdä ihmeitä, jotta hävikki laskisi. 

– Ensinnäkin kannattaa opetella säilömään. Pikkelöimällä saa jo vähän nuhjaantuneistakin vihanneksista mielenkiintoisia makuelämyksiä. 

Hakalan ohje juuresten ja vihannesten pikkelöimiseen on yksinkertainen. Hän kutsuu sitä 1-2-3-suhteeksi.

– Juurekset raastetaan karkeaksi raasteeksi tai pilkotaan tarpeeksi pieniksi paloiksi. Niiden päälle kaadetaan liemi, johon on kiehautettu yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä. Seoksen voi maustaa millä vain keksii, sekaan voi heittää vaikka männynoksia tai voikukannuppuja. Mausteina toimivat hyvin fenkoli, laakerinlehdet tai sinapinsiemenet. 

Ole säännöllinen!

Hakalan mielestä yksi tie ruokahävikkiin ovat turhan pitkät kaupassakäyntivälit. Silloin kerralla ostetaan hurjia määriä. 

– Kannattaa myös aina miettiä ennemmin sitä, mitä tekee ruuaksi, kuin että mitä tekee mieli. Heräteostokset lisäävät hukkaruuan määrä selvästi. 

Myöskään nälkäisenä ei kannata lähteä ruokaostoksille. 

– Hyvä rutiini on käydä kaupassa vaikka lounaan päälle. Silloin ei ajattele niin vatsallaan, Hakala toteaa. 

Ja kun uudet ostokset nostelee jääkaappiin, niitä ei kannata heitellä minne sattuu.

– Uudet ruuat on hyvä sijoitella jääkaapin takaosaan ja vanhemmat etualalle. Siitä ne tulee otettua käyttöön helpommin. 

Lue lisää hävikkiruokaravintola Loopista ET-lehden numerosta 15/2017.
 

Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka alun perin on syystä tai toisesta syömäkelpoista, mutta päätyy biojätteeksi tai roskiin.

Suomessa heitetään ruokaa roskiin noin 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa. Kotitalouksissa heitetään ruokaa hukkaan puolet enemmän kuin kaupoissa. 

Superhelppo kahden aineen tahna maustaa pastakastikkeen.

Hernepasta

1–2 annosta

150 g pastaa
1½ rkl oliiviöljyä

Tahna

100 g tuoreita tai pakasteherneitä
100 g piparjuurituorejuustoa
½ tl mustapippuria myllystä
½ tl suolaa
(herneenversoja)

  1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Lisää oliiviöljy valutetun kypsän pastan joukkoon.
  2. Keitä herneitä kymmenen minuuttia. Valuta herneet.
  3. Lusikoi piparjuurituorejuusto lämpimien herneiden sekaan ja soseuta ainekset sauvasekoittimella. Mausta tahna rouhitulla mustapippurilla ja suolalla.
  4. Sekoita hernetahna pastan joukkoon ja ripottele päälle herneenversoja.
  5. Vinkki! Tee hernetahnaa tupla-annos ja sipaise sitä levitteeksi leivälle.