Puoli tuntia liikuntaa, yksi annos alkoholia, 500 grammaa hedelmiä ja vihanneksia... Elämässä riittää suosituksia. Miten sinä noudatat näitä?

0,5 h liikuntaa

Pelkästään puoli tuntia liikuntaa joka päivä lisää terveyttä ja elinvuosia. Laihduttajan pitäisi liikkua jopa tunti.

6 h istumista

Jos päivittäin istuu yli seitsemän tuntia, lisää se huomattavasti kuolemanriskiä. Suositusten mukainen liikuntakaan ei vähennä tätä riskiä. Alle kuusi tuntia istumista on suositeltava määrä, jonka kehosi vielä kestää melkein napisematta.

7,5 h unta

Unentarve on yksilöllinen: Riittävän yöunen määrä vaihtelee ihmisillä ja se on noin 6–9 tuntia.

Eikö uni tule? Ei monelle muullekaan. Asiantuntijatietoja ja vinkkejä unettomuudesta löydät lisää täältä.

500 g vihanneksia

Vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi nauttia joka päivä vähintään 500 grammaa. Se tarkoittaa noin 5–6 annosta. Siitä puolet pitäisi olla marjoja ja hedelmiä. Useiden tutkimusten mukaan runsaasti vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä sisältävä ruokavalio vähentää riskiä sairastua moniin sairauksiin.

Testaa tästä, syötkö suositusten mukaan.

1,5 l nesteitä

Nesteen tarve on yksilöllistä ja riippuu janon tunteesta.  Ruuan sisältämän nesteen lisäksi suomalaisille suositellaan 1–1,5 litraa muita juomia päivittäin. 

Mistä tiedän, saanko riittävästi vettä? Katso artikkeli tästä.

5 g suolaa

Suolansaantisuositus on korkeintaan 5 grammaa päivässä. Suuri osa suomalaisista saa päivittäin liikaa suolaa, mikä kohottaa verenpainetta.

Lue myös: Mistä suolaa voi vähentää helpoiten?

25 g ravintokuitua

Ravintokuitua saat runsaimmin täysjyväviljasta ja pieniä määriä myös hedelmistä, kasviksista, vihanneksista, pähkinöistä, manteleista ja siemenistä.

Näistä merkeistä tiedät, saatko sinä tarpeeksi kuituja.

1–2 alkoholiannosta

Alkoholin kohtuukäytön rajat riippuvat siitä, oletko mies vai nainen. Kohtuukäyttö on naisille enintään 1 ja miehelle enintään 2 ravintola-annosta päivässä, mutta ei joka päivä.

Säännöllisestä alkoholinkäytöstä on monenlaisia haittoja: lue niistä lisää ja testaa alkoholinkäyttösi tästä.

20 ug D-vitamiinia

Ikääntyneiden ja vähän ulkona oleskelevien ihmisten saantisuositus on 20 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa. Muilla aikuisilla se on 10 mikrogrammaa. Puutos voi vaikuttaa elinikään lyhentävästi sekä aikaistaa kuolemia, jotka johtuvat sydän- ja verisuonitaudeista.

BMI 24,9

Painoindeksi (Body Mass Index) kertoo pituuden ja painon suhteesta. Jos painoindeksisi on alle 24,9, olet normaalipainoinen. Esimerkiksi 167 cm pitkä henkilö on normaalipainoinen vielä 69-kiloisena.  

Lähteet: ET-lehden arkisto, Ravitsemusneuvottelukunta, Sydänliitto, UKK-insituutti, Duodecim

Vuotavasta nenästä ja kutiavista silmistä ei kannata kärsiä, sillä siitepölyallergiaa voidaan hoitaa tehokkaasti – siedätyshoidolla jopa täysin oireettomaksi. Uusinta uutta on heinäallergian tablettimuotoinen siedätyshoito

1. Allergiassa elimistön immuunijärjestelmä on yliherkistynyt ja reagoi haitallisesti johonkin ympäristön sinänsä harmittomaan aineeseen kuten siitepölyyn, eläinpölyyn tai ruoka-aineeseen.

2. Elimistön reaktio allergian aiheuttajaan eli allergeeniin voi olla joko nopea, jolloin oireet ilmenevät muutamissa minuuteissa tai tunneissa tai hidas, jolloin oireet tulevat vasta useiden tuntien tai päivien kuluttua altistumisesta. Hitaista allergioista suurin osa on kosketusallergioita, siitepöly- ja pistiäisallergiat lukeutuvat nopeisiin allergioihin.

3. Taipumus allergiaan on perinnöllinen, ja useimmiten allergia puhkeaa jo lapsena tai varhaisella aikuisiällä. Jos molemmat vanhemmat ovat allergisia, on lapsella 75-prosenttinen allergiariski. Myös haitalliseen suuntaan muuttuneet ympäristö ja elintavat ovat lisänneet allergioita. Kaupunkien tiivis asuminen ja vähäinen kosketus luontoon ja eläimiin altistavat allergioille. Myös vanhempien tupakointi lisää lapsen sairastumisriskiä.

4. Nuorista aikuisista noin 40 prosenttia on herkistynyt siitepölylle, eläimille tai ruoka-aineille. Uusia allergioita voi ilmetä myöhemminkin, harvoin kuitenkaan yli 65-vuotiaana. Noin kolmannes allergisista nuhista paranee itsekseen vuosien mittaan. Joillakin oireet kehittyvät ja muuttuvat astmaksi.

Allergista nuhaa kannattaakin hoitaa hyvin, koska siten voidaan ehkä estää nuhan puhkeaminen astmaksi. Allerginen nuha heikentää myös usein merkittävästi elämänlaatua, joten hoitoa ei kannata laiminlyödä tästäkään syystä.

Koivu on pahin riesa

5. Kaikki yleisimmin allergiaa aiheuttavat kasvit ovat tuulipölytteisiä, jolloin niiden siitepöly on kevyttä, hyvin leviävää ja limakalvoilla helposti liukenevaa. Koivu on tavallisin siitepölyallergian aiheuttaja Suomessa. Sille herkistyneistä valtaosa saa oireita myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölystä. Muut lehti- ja havupuut aiheuttavat allergiaa vain harvoin.

6. Heinistä ainakin 40 eri lajia tuottaa allergisoivaa siitepölyä. Mikäli oireita saa yhdestä lajista, kannattaa karttaa muitakin heinäkasveja niiden kukinta-aikaan. Tavallisimmin oireita aiheuttavat timotei, puntarpäät, nadat, nurmikat, koiranheinät, lauhat ja järviruoko sekä teidenvarsien ja joutomaiden rikkakasvi pujo.

7. Siitepölykausi alkaa jo huhtikuussa, kun leppä ja pähkinäpensas alkavat kukkia. Kausi jatkuu läpi kesän heinien siitepölyn vuoksi, ja pujon siitepöly voi aiheuttaa oireita vielä syyskesälläkin.

8. Itiöitä levittävien kasvien kuten sanikkaisten ja levien sekä home-, lahottaja- ja ruokasienten itiöt voivat aiheuttaa kesällä siitepölyallergian kaltaisia oireita. Tärkeimpiä sieni-itiöallergiaa aiheuttavia sienisukuja ovat Cladosporium- ja Alternaria-homeet. Ne aiheuttavat oireita kesäkuusta pitkälle syksyyn. Homeitiöt vähenevät ilmasta merkittävästi maan jäätyessä.

9. Jotkut siitepölyallergikot ovat allergisia myös joillekin ruoka-aineille. Tämä ns. ristiinreagointi voi lisääntyä iän myötä ja on yleisempää aikuisilla kuin lapsilla. Limakalvo- ja vatsaoireita voivat aiheuttaa erilaiset juurekset ja hedelmät kuten raaka peruna, porkkana ja selleri ja hedelmistä tuoreina esimerkiksi omena, päärynä, kiivi, persikka ja luumu.

Osalle oireita aiheuttavat myös erilaiset mausteet sekä pähkinät ja mantelit. Mitään ruoka-ainetta tai maustetta ei kuitenkaan tarvitse ”varmuuden vuoksi” välttää, jos se ei ole aiheuttanut oireita.

Aloita hoito ajoissa

10. Siitepölyallergian oireita ovat nuha ja runsas aivastelu sekä nenän, silmien ja joskus myös kurkun kutina. Muita oireita voivat olla voimakas väsymys, päänsärky ja atooppisen ihottuman pahentuminen.

11. Lääkehoito kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen oireiden ensi merkkejä, sillä jo ärtyneitä limakalvoja on vaikeampi rauhoitella. Kasvien siitepölytuotanto voi alkaa, kun ilman lämpötila on nollan yläpuolella. Eteläiset ilmavirrat voivat tuoda jo tammi-helmikuussa eteläiseen Suomeen siitepölyä oireita aiheuttavia määriä. Koivun, lepän ja pajun siitepölylle allergisen on syytä aloittaa lääkitys useimmiten maaliskuun alussa.

12. Siitepölyallergiaa samoin kuin itiöallergioita hoidetaan antihistamiinitableteilla, nenäsumutteilla sekä tarpeen mukaan silmien kutinaa ja punoitusta lievittävillä silmätipoilla. Näitä kaikkia saa apteekista ilman reseptiä. Reseptillä lääkkeet tulevat kuitenkin halvemmiksi varsinkin, jos oireilukausi on kovin pitkä.

13. Allergiat ovat hyvin yksilöllisiä ja niin on myös allergialääkkeiden vaikutus. Jos jokin antihistamiini ei tunnu auttavan kyllin hyvin, kannattaa kokeilla toista valmistetta. Se voi toimia paremmin tai ei ehkä väsytä niin paljon kuin toinen lääke. Lääkkeitä kannattaa myös käyttää riittävän pitkään. Allergialääkkeistä ei ole todettu haittaa pitkässäkään käytössä eikä niillä ole ristikkäisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

14. Jos oireet lääkityksestä huolimatta jatkuvat tai pahenevat, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Lääkäri voi määrätä keuhkoputkia avaavan ja hoitavan lääkesuihkeen hengitystieoireisiin tai muuten tehostaa lääkitystä. Joskus on hyvä varmistaa allergian aiheuttaja tai aiheuttajat allergiatestillä. Mikäli oireisiin liittyy hengenahdistusta, vinkunaa tai pitkäkestoista kuivaa yskää on myös syytä mennä lääkäriin. Oireet voivat viitata alkavaan astmaan.

15. Siitepölyaikana tulisi välttää rasittavaa liikuntaa ulkona ja sisäilma tulisi pitää mahdollisimman pölyttömänä. Tässä auttavat tuuletuksen välttäminen, tuuletusikkunoihin asennettavat suodattimet sekä huoneilmaa puhdistavat raitisilmasuodattimet. Pyykkiä ei tulisi kuivattaa eikä vaatteita tuulettaa ulkona pahimman pölykauden aikana.

16. Sää vaikuttaa siitepölymääriin. Vähiten ulkoilmassa on siitepölyä aamuisin, iltaisin ja kostealla säällä, eniten aurinkoisella ja tuulisella säällä. Koivun ja heinien pölymäärä moninkertaistuu ilmassa sateen alkaessa ja erityisesti ukkosmyrskyssä, jolloin oireet saattavat pahentua. Päivän siitepölyarvot löytyvät sanomalehdistä, TV:stä sekä internetistä Turun yliopiston Aerobiologian yksikön sivuilta.

17. Myös tupakansavu, voimakkaat hajut ja muut kuin siitepölyt voivat pahentaa siitepölyallergiaa. Mikäli siitepölyallergisella ei ole eläinallergiaa tai eläinallergikon oireet ovat lieviä, ei perheessä jo olevaa lemmikkieläintä nykykäsityksen mukaan tarvitse antaa pois.

Piikissä piilee vaara

18. Pistiäisallergikko on allerginen mehiläisen- tai ampiaisenpiston sisältämälle myrkylle. Allergia yleensä joko on tai ei ole eli harva on allerginen molemmille. Kaikkein lievimmässä reaktiossa iho punoittaa, kihelmöi ja pistoskohtaan voi nousta paukama. Lievässä yleisreaktiossa ilmenee nokkosrokkoihottumaa ja siihen voi liittyä limakalvoturvotusta. Hengenvaarallisessa yleisreaktiossa eli ns. anafylaktisessa shokissa ilmenee sydän-, verisuoni- ja hengityselinoireita. Tila etenee hyvin nopeasti ja vaatii mahdollisimman pikaista sairaalahoitoa.

19. Jos ampiainen tai mehiläinen pääsee pistämään myöhemmin uudelleen, noin viidelle prosentille paikallisen reaktion saaneista kehittyy vaarallinen yleisreaktio. Niistä, jotka ovat saaneet lievän yleisreaktion ensimmäisestä pistosta, se tulee 15–30 prosentille.

20. Ensiapuna mehiläisen tai ampiaisen pistoon voi käyttää kyypakkausta. Pistoksille pahoin allergisen kannattaa pitää mukanaan reseptillä saatavaa ns. adrenaliinikynää, jota käytetään ensiapuna vaikeassa yleisreaktiossa. Vakavan yleisreaktion saaneille suositellaan aina siedätyshoitoa. Lievän yleisreaktion pistosta saaneille siedätyshoitoa voidaan harkita, jos uusintapiston saamisen riski on suuri.

21. Joka kymmenes suomalainen reagoi hyttysen pistoihin tavallista voimakkaammin. Tällöin pistoskohtaan voi kohota jopa puolen kämmenen kokoinen turvotusalue ja muodostua vesirakkuloita. Pistot voivat myös turvottaa koko raajan tai aiheuttaa kuumetta ja väsymystä. Vakavat reaktiot ovat kuitenkin harvinaisia.

22. Hyttysallergiaan ei ole siedätyshoitoa, mutta ennaltaehkäisevästi nautittuna tietyistä antihistamiineista (setiritsiini ja ebastiini) voi olla apua kutinaan ja paukaman turvotukseen. Paras tulos saadaan, kun antihistamiinia otetaan pari tuntia ennen hyttyspistoille altistumista.

Siedätys vaatii kärsivällisyyttä

23. Siedätyshoito on tehokas tapa hoitaa allergiaa. Sitä on syytä harkita, kun hankalat oireet vaivaavat lääkärin määräämästä lääkityksestä huolimatta tai kun oireita alkaa tuntua myös keuhkoissa. Eniten siedätyksellä on hoidettu siitepölyallergioita sekä ampiais- ja mehiläispistoallergioita.

24. Siedätyshoito on allergian aiheuttajaan kohdistuvaa hoitoa toisin kuin lääkitys, joka vaikuttaa vain oireisiin. Hoidon tulokset ovat hyviä. Oireet lievittyvät tai häviävät täysin, ja lääkkeiden tarve vähenee. Osalla potilaista hoito ehkäisee uusien allergioiden puhkeamista tai estää allergisen nuhan etenemistä astmaksi.

25. Hoito voidaan aloittaa, kun testein on varmistettu tarkka allergian aiheuttaja ja potilas on valmis pitkäkestoiseen hoitoon. Lapsilla siedätyshoito voidaan aloittaa aikaisintaan viiden vuoden iässä, mutta yläikärajaa ei ole. Hoidon suunnittelee ja aloittaa aina allerkologian erikoislääkäri.

26. Siedätyshoito vaikuttaa vain yhteen allergeeniin tai allergeeniryhmään kerrallaan. Toisaalta allergeenien samankaltaisuuden vuoksi koivun siitepölyallergiaan annettu hoito auttaa myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölyallergiaan ja timotei-uutteella annettu hoito muihinkin heinäallergioihin. Siedätyshoitoa voidaan antaa joissakin tapauksissa samaan aikaan useammalle allergeenille.

27. Siedätyksessä allergeeniuutetta ruiskutetaan ihon alle aluksi viikon välein annosta lisäten ja jatkossa kuukauden tai kahden välein ylläpitoannoksella. Kokonaisuudessaan hoito vie noin kolme vuotta ja sen vaikutus kestää useita vuosia. Pistiäisallergiassa siedätyshoito antaa täyden suojan kahdeksalle potilaalle kymmenestä ja lopuistakin suurin osa saa uusintapistosta vain paikallisen reaktion.

28. Hoidon aloittaa aina erikoislääkäri. Ruiskeet annetaan sairaalassa tai vastaanotolla lääkärin valvonnassa mahdollisten yliherkkyysreaktioiden varalta. Vakavat komplikaatiot ovat tosin harvinaisia. Hoito tulee aloittaa siitepölykauden ulkopuolella.

29. Uusinta uutta on tablettimuodossa annettava timotein siedätyshoito, joka voidaan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta ottaa turvallisesti kotona. Tablettimuodossa hoito on hyvin siedettyä ja myös hoidon tulokset ovat lupaavia. Heinien siitepölyn samankaltaisuuden vuoksi timoteillä annettu hoito vaikuttaa myös muihin heinäallergioihin. 

30. Seuraavaksi tablettimuotoinen siedätyshoito on tulossa pölypunkkiallergiaan, joka on suuri ongelma etenkin Etelä- ja Keski-Euroopan leudomman ilmaston maissa. Myös koivun tablettimuotoinen siedätyshoito on kehitteillä. Markkinoilla sen tosin odotetaan olevan vasta ensi vuosikymmenen puolella.

Jutun asiantuntijoina olivat allergianeuvoja ja koulutusvastaava Anne Vuorenmaa Allergia- ja astmaliitosta sekä maajohtaja Klaus Idänpään-Heikkilä ALK-Abelló Nordicista, joka on siedätyshoitoja kehittävä yritys.

Täältä näet ajankohtaisen siitepölytilanteen!

Lisätietoja: www.allergia.com

 

Sinertävät suonikiemurat eivät imartele kantajaansa, mutta ei niistä yleensä ole vaaraakaan. Verisuonikirurgi kertoo, milloin kohjuja kannattaa hoitaa.

1. Miten suonikohjut syntyvät?

Suonikohjuja ilmaantuu, kun jalkojen laskimoihin kehittyy vajaatoiminta. Laskimoiden heikko toiminta johtuu siitä, että niiden seinämät alkavat vaurioitua ja veren virtausta ohjaavat läpät eivät toimi enää kunnolla. Laskimopaine jaloissa nousee.

Suonikohjut näkyvät pullottavina, sinertävinä, kiemuraisina ja eri paksuisina suonirihmoina jaloissa. Ne ilmestyvät tavallisimmin pohkeisiin, mutta joskus myös reisiin.

2. Millaisia oireita suonikohjuihin liittyy?

Alkuvaiheessa ei yleensä minkäänlaisia. Oireina voi kuitenkin olla jalkojen turvottelua, kipuilua, pistelyä ja paineen tunnetta. Turvotus tuppaa lisääntymään päivän mittaan ja yltyy pahimmilleen iltaisin. Jos jalat nostaa koholle, turvotus vähenee. Moni suonikohjupotilas potee öisin suonenvetoa, särkyä tai levottomia jalkoja.

Toisin kuin luullaan, seisomatyö ei lisää suonikohjuriskiä.

3. Mitkä tekijät altistavat suonikohjuille?

Aikuisista noin 30-40 prosentilla on jalkojen pintalaskimoiden vajaatoimintaa. Jo kolmi-nelikymppisellä voi olla näkyviä suonikohjuja. Ikääntyessä suonikohjuja ilmaantuu lisää, ja monella eläkeikäisellä niitä on jaloissaan runsaasti.

Suonikohjuja on enemmän naisilla kuin miehillä ja synnyttäneillä naisilla enemmän kuin synnyttämättömillä. Myös perintötekijät vaikuttavat. Toisin kun yleensä luullaan, seisomatyö ei ilmeisesti lisää riskiä saada suonikohjuja.

4. Voiko suonikohjuja hoitaa itse?

Ei voi, mutta suonikohjuiset jalat kiittävät etenkin riittävästä liikunnasta ja painonhallinnasta. Tukisukkia kannattaa kokeilla, koska ne usein helpottavat paineen tunnetta.

Hoito on tarpeen, kun suonikohjut muuttuvat suonikohjutaudiksi.

5. Ovatko suuret suonikohjuröllykät terveysvaara?

Eivät ole, eikä oireettomia suonikohjuja tarvitse hoitaa - olipa kinttu sitten kuinka ruma tahansa. Hoito on tarpeen vasta sitten, kun suonikohjut muuttuvat varsinaiseksi suonikohjutaudiksi.

6. Milloin suonikohjujen vuoksi on syytä mennä lääkäriin?

Silloin, kun et enää pärjää ikävältä tuntuvien oireiden kanssa: nilkkasi turpoavat, suonikohjuisiin jalkoihisi ilmaantuu kutisevaa ihottumaa, iho jaloissasi tummuu tai olet sairastanut pintalaskimon tukkotulehduksen. Nämä ovat merkkejä edenneestä suonikohjutaudista. Hoitamattomana suonikohjutauti saattaa tässä tilanteessa aiheuttaa säärihaavan.

7. Kannattaako vaarattomia mutta ikävännäköisiä suonikohjuja hoidattaa?

Julkisessa terveydenhuollossa hoidetaan vain oireista suonikohjutautia. Jos muhkuroista ei ole mitään muuta kuin kosmeettista haittaa, niitä voi hoidattaa yksityisellä lääkäriasemalla.

Molemmat hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

8. Mitkä ovat suonikohjujen hoitomuodot?

Uudet hoitokeinot ovat syrjäyttäneet lähes täysin perinteisen veitsikirurgian. Tätä nykyä suonikohjuja hoidetaan pääosin kahdella tapaa: vaahtokovetushoidolla tai lämpökatetrihoidolla. Suonikohjuhaaroja voidaan poistaa niin sanotulla koukkumenetelmällä pienistä pistohaavoista.

Vaahtokovetushoidossa jalan laskimoon ruiskutetaan ultraäänen avulla vaahtomaista ainetta. Menetelmä kutistaa laajentuneen ja vioittuneen laskimon ja aiheuttaa siihen keinotekoisen arpeutuman. Suonikohju häviää.

Lämpökatetrihoidossa pinnalliseen runkolaskimoon ujutetaan kuuma kuitu, joka tuhoaa viallisen laskimon. Suoni ensin arpeutuu ja sitten katoaa.

Molemmat hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

Hoitosukka on varotoimenpide.

9. Millainen on toipumisvaihe?

Potilas pääsee toimenpidepäivänä kotiin. Vaahtohoidon jälkeen sairauslomaa ei yleensä tarvita, mutta lämpökatetrihoidon jälkeen sairausloma kestää tavallisesti muutamia päiviä. Liikunta ja tavalliset tulehduskipulääkkeet kuurina riittävät hoidetun jalan kipuiluun.

Lääkäri määrää jatkohoidoksi hoitosukan, jota käytetään yleensä parin viikon ajan hoitotoimenpiteen jälkeen. Sukka on varotoimenpide ja sen toivotaan parantavan hoidetun raajan laskimoverenkiertoa. Varmaa tutkimustietoa sukan vaikutuksesta ei kuitenkaan ole.

10. Uusiutuvatko suonikohjut?

Usein uusiutuvat, ikävä kyllä. Ikääntyminen kasvattaa uusien suonikohjujen syntyriskiä, ja viidessä vuodessa jopa puolet hoidetuistakin potilaista saa uusia suonikohjuja. Hoitoon voi tarvittaessa hakeutua silloin uudestaan.

Asiantuntijana thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri, dosentti Pekka Kuukasjärvi Turun ja Tampereen Terveystalosta.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2016.

1. Kuormita jalkojasi. Jävely, juoksu ja hyppely aktivoivat jalan laskimovirtausta. Ota liikunta osaksi arkeasi: nouse portaat, vältä pitkiä istumajaksoja ja kävele reippaasti ainakin osa työmatkastasi. Treenaa jalkateriä vaikka illalla TV:n ääressä. Etsi netistä kiva jalkavoimisteluohje.

2. Kokeile tukisukkia. Lääkinnällisistä tukisukista voi olla apua suonikohjuisten jalkojen kipuiluun ja lievään turvotteluun. Käytä tukisukkia myös liikkuessasi. Sukat saattavat kuivattaa ihoa, joten rasvaa jalkojasi säännöllisesti.

3. Kengät, joissa on ohut, päkiästä taipuisa pohja ja matala korko, ovat hyvät jaloille. Kengän kärkiosan on oltava riittävän tilava sekä pituus- että leveyssuunnassa. Siten jalkaterällä on varaa levitä ja pidentyä, ja varpailla on tilaa koukistua.

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila rakastaa liikkumista, sillä se ei ole ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Vaikka liike on hänelle lääke, se ei silti aina riitä. Siksi terveyspuheissakin pitää Hämeen-Anttilan mielestä muistaa kohtuus.

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila rakastaa liikkumista. Ehkä eniten siksi, että se ei ole ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Lapsuuden selkäkipu lamaannutti liikkumishalut moniksi vuosiksi.

– Vielä varhaislapsuudessa olin liikunnallinen ja ketterä, kiipeilin puissa ja juoksin. Mutta kun kivut murrosiän kynnyksellä valtasivat ruumiini, luovuin liikunnasta.

Kasvuiän jälkeen Virpi Hämeen-Anttilan selkäkivut helpottivat ja hän teki elämäntaparemontin: laihdutti ja ryhtyi kävelemään, uimaan ja pyöräilemään. Silti kivut ovat palanneet elämään aikuisenakin aina silloin tällöin.

Punainen pallo helpottaa

Virpi rakastaa kävelemistä. Se on loistavaa vastapainoa kirjailijan istumatyölle ja ajatus saa laukata kävellessä vapaana.

– Talvisin kävelen, kesäisin uin, mutta minullakin on ollut kausia, etten ole päässyt edes sängystä ylös.

Liike on ollut Virpille lääke, ihan konkreettisesti. Silti Virpin mielestä kaikessa terveyspuheessa pitäisi muistaa myös kohtuus, niin asiantuntijoiden kuin median.

– Harva parantaa oloaan vain makaamalla, on hyvä tehdä itsensä eteen asioita, että pystyy elämään mahdollisimman hyvää elämää. Aina se ei ole mahdollista. Siksi kehotus, että tee itsellesi jotain, voi olla kivun kanssa kamppailevalle musertava.

Virpille selkäkipu on enää nykyään vain satunnainen vieras. Jos kipu yllättää, hän yrittää hoitaa sitä nykyisin kipulääkkeitä mieluummin psyykkisillä menetelmillä.

– Olen saanut kipuihini sen verran paljon lääkkeitä, joten tiedän, että ne eivät ole minun juttuni. Siksi nykyään jätän lääkkeet pois heti kun se vain on mahdollista. Usein olen saanut meditoinnista apua. Kuvittelen kivun kohdalle lämpimän punaisen pallon, joka lämmittää aurinkona. Tämä mielikuva taittaa pahimmalta kivulta kärkeä.

Kipeä oikeus apuun

Virpi on vuosien varrella etsinyt tietoa selkävaivoistaan niin paljon selvää kuin mahdollista. Myös muualta kuin kulloiseltakin lääkäriltä.

– En tietenkään ryhdy neuvomaan lääkäreitä enkä liiaksi googlettele sairauksia tai diagnosoi itseäni. Tietotulvan avullahan ihminen pystyy tekemään itsensä hyvinkin sairaaksi.

Silti Virpin mielestä terveydenhuollossa usein unohdetaan, että potilas on enemmän kuin yhden vaivan, taudin tai oireen summa.

– Itse tulin tarkemmaksi ja kriittisemmäksi, kun äitini kuoli haimasyöpään. Hänelle kun ei sappileikkauksen jälkeen annettu kunnon ruokavalioohjeita, josta seurasi ensin haimatulehdus ja lopulta haimasyöpä.

Omista oikeuksista on pidettävä huolta, sairaanakin. Se on kilteille ihmisille Virpin mielestä todella vaikeaa.

– Olen usein itsekin yrittänyt kestää kipua tuskan hien vallassa hiljaa. Silloin kenenkään ulkopuolisen on vaikea huomata, miten vakava toisen tila on. Olen yrittänyt lapsillenikin opettaa, että jos teihin sattuu, huutakaa kovaa, se on perusoikeus.

Lue lisää Virpi Hämeen-Anttilasta ET Terveys -lehden numerosta 2/2017. Pääset tutustumaan digilehteen täällä

  • Syntynyt 1958.
  • Asuu Vantaalla. Aviomies ja kaksi aikuista lasta.
  • Ammatiltaan kirjailija ja tutkija. Kirjoittanut useita kymmeniä kauno- ja tietokirjoja. Viimeisin, romaani Villa Speranza (Otava), ilmestyi talvella 2017.
  • Harrastaa kieliä, musiikkia, piirtämistä, kirjallisuutta ja liikuntaa. Uusimpana lajina pilates.

Mitä kivulle voi tehdä ja mitä sen piinaamana pysyy tekemään? Asiantuntijalääkäri neuvoo, miten selviät kivun kynsistä.

1. Mihin kipua tarvitaan?

Kivun tehtävänä on varoittaa uhkaavasta tai jo tapahtuneesta kudosvauriosta. Kipu on siis elintärkeä tuntemus, jota ilman emme ymmärtäisi hellittää hetkeksi.

Kivun tunne syntyy aivoissa, jonne kehon hermoradat välittävät sähköisen viestin esimerkiksi silloin, kun lihaksesi on venähtänyt. Kipuimpulssin tehtävänä on hälyttää, että ota rauhallisemmin, lepää ja hoida itseäsi.

2. Miksi kivut joskus kroonistuvat?

Kun kipu kroonistuu eli jää pysyväksi, aivot oppivat jo ennalta tulkitsemaan vaikkapa jotkut kipua tuottavat liikkeet satuttavina. Kipu on aina henkilökohtainen tuntemus, jonka voimakkuus riippuu kokijastaan. Juuri tämän vuoksi kivun kanssa voi oppia elämään, sillä voimme kesyttää kipua siedättämällä itseämme.

Kroonisia kipuja poteva voi opetella olemaan antamatta kivulle valtaa. Kivusta on mahdollista valmentaa seuralainen, joka kulkee mukana osana elämää. Konsteja on monia, kuten mielialaharjoitteet, rentoutusterapia ja eri liikuntalajit. Lihas- ja peruskuntoa sekä tasapainoa ylläpitävät lajit ovat hyvää kipukoulutusta.

3. Miten kipua lääkitään?

Ennen lääkkeiden määräämistä pitää selvittää, mistä kipu johtuu. Lääkkeet valitaan kivun aiheuttajan mukaan. Kudosvauriokipuun ja tavallisiin särkyihin sopivat vatsaystävällinen parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni. Kipugeeleissä taas vaikuttavana lääkeaineena on muun muassa diklofenaakkia tai piroksikaamia.

Näitä lääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä. Jos ne eivät tehoa, vaihtoehtona ovat reseptilliset kipu- ja tulehduskipulääkkeet. Vahvimpia niistä ovat opioidit, jotka ovat kuitenkin tunnettuja riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksistaan sekä haitallisista yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa. Siksi opioideja saa vain lääkärin määräyksestä, usein pienen annoksen kerrallaan.

4. Kivuilleni ei ole löytynyt kunnon syytä. Voivatko kipuni olla kuviteltuja?

Kipusi ovat todellisia, vaikkei niille olisi löytynyt syytä. Tilanteesi on kuitenkin raskas, jos kipujasi vähätellään. Pitkään jatkuva kipu on kenties saanut sinut turhautuneeksi, ärtyneeksi ja jopa vihaiseksi. Jatka sinnikkäästi sellaisten keinojen etsimistä, joilla jaksat paremmin ja jotka katkaisevat kivultasi ainakin sen terävimmän kärjen.

5. Voiko kivuliaana liikkua?

Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä. Aluksi on tärkeää tunnistaa, millainen liikunta aiheuttaa kipuja. Harjoittelumäärä on liian suuri, jos nivelkipu jatkuu yli kaksi tuntia liikuntarupeaman jälkeen. Liiasta harjoittelusta kielivät myös paheneva lihasheikkous, heikentynyt nivelten liikkuvuus ja nivelturvotus.

Kokeile uintia, hiihtoa tai tanssia - toisin sanoen liikuntaa, jossa koko kehosi on mukana ja josta nautit.

6 Voiko kivun kahleista päästä psyykkisesti irti?

Kyllä, sillä kipua on mahdollista kouluttaa. Aseta itsellesi vaikkapa tällainen tavoite: "Kun koskee, en vetäydy, vaan ponnistaudun liikkeelle. Haluan voida paremmin, joten tarvitsen mielenhallintaharjoitusta." Etene sitten näin. Kun huomaat mielessäsi asettavasi jonkin aikeesi eteen sanan 'mutta' tai 'koska', kysy itseltäsi, onko sinulla oikeasti syytä estää itseäsi. Esimerkiksi ajatuksesi voi olla: "Lähtisin lenkille, mutten voi, koska olen kivulias ja väsynyt." Sen sijaan sano itsellesi: "Lähden lenkille, vaikka olen kivulias ja uupunut. Hyväksyn kipuni, mutta siitä huolimatta pidän hyvinvoinnistani kiinni."

Mitä hyötyä uudesta ajattelutavasta on? Opit pikkuhiljaa, että olet suurempi kuin kipujesi summa. Voit itse päättää, teetkö jotakin vai annatko valtaa kivulle. Jos vain odotat, että kiputilasi muuttuu, voit joutua odottamaan kauankin. Silloin olisit kipujesi vanki, vaikka niin ei tarvitse olla.

7. Onko luontaistuotteista tutkittua näyttöä polven nivelrikkokivun hoidossa?

Glukosamiini ja kondroitiini ovat ravintolisiä, joiden tehosta on nivelrikon hoidossa ristiriitaista tietoa. Jotkut kokevat kuitenkin saavansa niistä apua. Glukosamiini ja kondroitiini ovat nivelruston proteoglykaanien rakenneosasia. Ne parantavat nivelruston kimmoisuutta. Voit siis toki kokeilla niitä polvioireisiisi.

Yksi vaihtoehto ovat lääkärin antamat nivelensisäiset hyaluronaattiruiskeet lievän tai keskivaikean polvinivelrikon kivun hoidossa. Hyaluronaatin tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta aineen vaikutus perustunee tulehdusta ja kipua lieventäviin ominaisuuksiin. Ruiskeen parantava vaikutus polven kipuun ja toimintakykyyn saattaa alkaa hitaasti, mutta sen teho on pitkäkestoisempi kuin perinteisen, tulehdusta lievittävän kortisonipistoksen. Molemmat ruiskeet annetaan tavallisesti kerran puolessa vuodessa tai viikon välein kolmesti. Hyaluronaatista, toisin kuin kortisonipistoksesta, puuttuu kuitenkin luotettava näyttö.

Luontaistuotteita käyttävän potilaan on syytä lähteä lääkäriin viimeistään, kun polviniveliä särkee jatkuvasti levossakin. Tulehtunut nivel rauhoitetaan kortisonipistoksella.

8. Entä jos lääkkeet eivät auta kipuun?

Lääkäri voi suunnitella jokaiselle oman kivunhoitopolun. Lääkkeettömiä hoitoja ovat esimerkiksi kylmä, lämpö, sähkö tai akupunktio.
Esimerkiksi kylmä jarruttaa kiputuntemuksen kulkeutumista selkäytimeen ja vähentää kipeän kudoksen tulehdusreaktiota. Kodin pakastimesta napattu kylmäpakkaus tarjoaa sekä ensihoitoa moniin äkillisiin kipuihin että tukihoitoa kroonisiin kipuihin, kuten kulumavikakipuihin.

Lämpö voi helpottaa etenkin lihasperäisissä kiputiloissa. Akupunktio puolestaan lievittää usein muun muassa sitkeää jännityspäänsärkyä sekä niska- ja hartiaseudun kiputiloja.

Lääkärien ja fysioterapeuttien lisäksi kivunhoidon ammattilaisia ovat koulutetut osteopaatit, kiropraktikot ja naprapaatit. Jokainen on oman kipunsa paras asiantuntija. Jos kipu talttuu yhdestä konstista mutta toisesta ei, luota tuntemukseesi.

9. Millaista on hermovauriokipu?

Hermovauriokivun syy on kipua välittävässä hermoradassa. Tällainen kipu voi syntyä esimerkiksi diabeteksen tai hermovamman seurauksena, leikkauksen haittana tai vyöruusuinfektion jälkitilana. Kipu voi olla pistelyä, kuuman tai kylmän tunnetta, polttelua, puristusta tai sähköiskumaisen tuikkaavaa.

Reseptilääkkeet hermovauriokipuun etsitään kokeilemalla epilepsia- tai mielialalääkkeistä. Tavalliset särky- ja tulehduskipulääkkeet eivät tepsi.
 

Asiantuntijana kivunhoitolääketieteen erityispätevyyden omaava fysiatrian erikoislääkäri Jari Arokoski, Itä-Suomen yliopisto ja KYS.

Artikkeli on julkaistu ET -lehdessä 8/2016.