Tämä on tuttu mantra: Pese kätesi usein, syö terveellisesti, vitamiinejakin, ja nuku tarpeeksi. Silloin flunssa ei voi iskeä. Eihän?

Väärin. Omilla elintavoillaan voi toki vaikuttaa ja vahvistaa puolustustaan ennen flunssakautta, mutta vastustuskyky on koetuksella koko ajan.

Se joutuu taistelemaan viruksia vastaan varsin vimmatusti varsinkin näin kylmän ja pimeän aikaan. Stressaantunut ja uniongelmainen on aina suuremmassa vaarassa kuin hän, joka nukkuu yönsä hyvin ja elää muutenkin hyvinvoivaa elämää ravinnon, liikunnan ja hygienian suhteen.  

Lue myös: Iskikö flunssa? Lukijoiden 40 parasta häätöohjetta

Elintapoihin on hyvä kiinnittää huomiota, jos flunssa jatkuu ja jatkuu vaan tai tulee uudestaan.  Niiden lisäksi täytyy muistaa, että flunssalla on yllättäviä tapoja levitä. Canadian Living -lehti listaa kuusi vähemmän tunnistettua taudin lähdettä.

1. Kasvojen kosketteleminen

Nenänpäätä kutittaa, leuka tarvitsee lepoa ja nojaa käteesi, hius vaeltaa huulille. Tällaiset pienet jutut kehossamme ovat arkipäivää; tuskin mietimme kahdesti, kun reagoimme näihin asioihin. Jos käsissäsi on bakteereita tai viruksia, ne siirtyvät samalla kasvoillesi ja altistavat sinut flunssalle – tai jopa rajummalle kausi-influenssalle.

Ennen kuin kosketat kasvojasi, kannattaa kädet pestä hyvin ja desinfioida lopuksi kauttaaltaan sormen päitä myöten alkoholia sisältävällä käsihuuhteella.

2.  Alle kahden metrin väli

Kyynärpäätaktiikka on hyvä keino flunssaiselle olla tartuttamatta kanssaihmisiään. Mutta tiedätkö mitä sinun pitää terveenä tehdä, että vältät taudin?

Kanadalaislääkärit suosittelevat ”kahden metrin sääntöä": jos ympärilläsi on flunssaisia ihmisiä, on syytä pysyä vähintään kahden metrin päässä heistä. 

Varmimmin yskäisijän flunssapisarat lentävät juuri kahden metrin päähän, mutta uusimpien tutkimusten mukaan yskästä ja aivastuksesta syntyvät näkymättömät kaasupilvet voivat matkata jopa viisi kertaa luultua pidemmälle.

3. Hissipainikkeet

Open Medicine -lehti kertoo, että suuressa sairaalassa vain kolmannes hisseistä ovat puhtaita. 61 prosentista löytyi bakteereita ja viruksia, tutkimus paljastaa. Jopa sairaalan vessan pinnoilta löytyi vähemmän taudin aiheuttajia.

Jos vain pystyt, käytä kynää tai avainta painaessasi seuraavan kerran hissin painiketta. Tai pese kätesi kunnolla hissimatkan jälkeen. Sama neuvo kannattaa ottaa käyttöön, kun käy pankkiautomaatilla sekä tarttuu ovenkahvoihin julkisissa liikennevälineissä ja kaupoissa.

4. Tupakoiminen

Ei ole mikään salaisuus, että tupakointi tekee yleiskunnolle pahaa. Mutta usein siihen yhdistetään ”ainoastaan” pitkäaikaisia vaikutuksia ja niistä johtuvia sairauksia, kuten lisääntynyt riski keuhkosyöpään ja keuhkolaajentumaan. Itse asiassa tupakoijalla on kuitenkin suurempi riski saada pienempikin infektio, juuri tällä hetkellä.

Tupakointi heikentää keuhkojen toimintaa, mikä tarkoittaa, että tupakoitsijoiden on vaikeampi taistella vilustumista ja flunssapöpöjä vastaan. Tämäkin on yksi tärkeä syy lopettaa tupakointi!

5. Rokotusten vanhentuminen

Rokotteiden uusiminen ei ole vain pikkulapsien tai matkailijoiden hommaa. Monilta unohtuu tämä homma, sillä aikuisen on turha odottaa kutsua perusrokotusten saamiseksi. Oman lääkärin kanssa on hyvä selvittää tietyn väliajoin, että mitä rokotteita tarvitset.

Influenssarokotettakin on hyvä miettiä ja keskustella asiasta lääkärin luona. Kausi-influenssarokotteen saavat kaikki ne, joiden terveydelle influenssa aiheuttaa oleellisen uhan, kirjoitti ET-lehti jo aiemmin. Influenssa voi tarttua niin ikään hengitystie-eritteiden välityksellä joko pisara- tai kosketustartuntana.

6. Liiallisen alkoholin juominen

Kaamosaika – mikä ihana syy nauttia kotona viiniä tai cocktaileja juhlissa. Sopivina annoksina alkoholi tuottaa kaivattua mielihyvää.

Tähän ajatukseen ei kannata kuitenkaan tuudittautua, etenkään flunssa-aikana, sillä alkoholin juominen hidastaa elimistön aineenvaihduntaa. Samalla se vaikeuttaa kehon kykyä torjua infektioita. Tämä ”hidas tila” voi olla päällä jopa 24 tuntia humalan jälkeen ja näin tarjoaa otollisen tilaisuuden flunssaviruksille.

Suurin osa meistä hengittää juuri ja juuri henkensä pitimiksi. Tiedostamalla hengityksensä voi edistää mielen ja kehon hyvinvointia.

Keholla on kaksi omaa luontaista rytmiä. Sydämen sykkeeseen et voi vaikuttaa, mutta hengityksen rytmiin kyllä. Kun tiedostat hengityksesi, voit kehittää sitä.

– Hengitys liittyy kaikkiin elintoimintoihimme. Se on avain, joka yhdistää mielen ja kehon. Hengitys on aina läsnä. Se on ankkuri nykyhetkeen: ei ole eilistä tai huomista hengitystä, fysioterapeutti ja pilatesohjaaja Salla Salo kuvailee.

Hengityksen ensisijainen tehtävä on kuljettaa kehoon happea ja poistaa kuona-aineita. Hengityksensä tiedostamalla voi vaikuttaa merkittävästi omaan hyvinvointiinsa. Sairaudet voivat estää hyvää hengittämistä, mutta suuri merkitys on myös vartalon asennolla.

Perinteinen ajatus on, että ihminen painuu iän mukana kasaan. Silloin keuhkot joutuvat ahtaalle, ja hengitys muuttuu.

– Näin ei tarvitse tapahtua, jos tukilihaksista löytyy voimaa, Salla Salo vakuuttaa.

Muutama hengitysharjoitus säännöllisesti ja usein toistettuna auttaa kehoa pikkuhiljaa löytämään tasapainon.

– Kyseessä ei ole kurssi, vaan uudenlainen tapa olla kehossa.

Pingotus ei kannata

Ihmisen pystyasento on taistelua painovoimaa vastaan. "Olkapäät taakse ja lapaluut yhteen! Otas nyt oikein ryhdikäs asento!" kehotettiin aikoinaan.

Jumppatyttöasento tai armeijaryhti lukitsevat hengityksen ja voivat jopa aiheuttaa alaselkään kiputiloja.

– Toki ojennus on tärkeää, mutta kun asentoon löytyy oikea tasapaino, sitä ei tarvitse pingottaa eikä puskea väkisin. Ei auta väittää notkoselkää perinnölliseksi, sillä asento on tottumiskysymys. Kun on tietoinen kehostaan ja sen asennoista, niitä pystyy muokkaamaan, Salla Salo vakuuttaa.

Väsymys ja alavireisyys johtuvat usein siitä, että hengitys on liian pientä. 

Liu’uta rintakehän alareunassa olevia kylkikaaria aavistuksen alas ja sisäänpäin. Tuen aktivoituessa etupuolella aivoista tulee viesti selälle, että se voi antaa periksi ja rentoutua.

Kun mieli on virkeä ja iloinen, kehoa jaksaa kannatella. Väsymys, nuutunut olo ja alavireisyys johtuvat usein siitä, että hengitys on liian pientä, eikä keuhkoihin kulje happea.

Sisäänhengitys tukevoittaa, uloshengitys pehmentää. Hengityksen tehon suorituksessa voi kokea itse esimerkiksi nostaessaan taakkaa.

Jos olo on nuukahtanut, tee iso sisäänhengitys ja anna uloshengityksen virrata niin pitkään kuin ilmaa riittää. Se rauhoittaa ja tasapainottaa kehon tilan välittömästi.

Rauhallinen hengitys auttaa lihaksia rentoutumaan. Se on yksinkertainen tapa torjua painetta ja kiirettä, auttaa parempaan uneen, aktivoida ruuansulatusta ja jopa näyttää hoikemmalta, jos sellaista haluaa tavoitella.

Avainsana on keskiselkä

Tiedosta, mihin hengityksesi kulkee. Jääkö se pihisemään keuhkojen yläosaan vai hengitätkö liikuttelemalla alavatsaasi?

Istu rauhallisesti tuolilla ja kuuntele hengityksesi reittiä. Tarkkaile, mikä kohta kehossasi laajenee ja mikä supistuu. Kiinnitä huomiota erityisesti uloshengitykseen.

Hengityksen korjaaminen alkaa korjaamalla asento. Usein rintakehän asento on virheellinen, jolloin se lukitsee hengityksen.

– Pallealihaksen toiminta aloittaa aina sisäänhengityksen. Pallea on ohut, litteä lihas rinta- ja vatsaontelon välissä. Se kiinnittyy kylkiluihin, rintalastaan ja selkänikamiin, Salla Salo kuvailee.

Tärkeää on selkärangan tuki ja rintakehän oikean asennon löytäminen.

Pallea liikkuu hengityksen tahdissa. Sen liike ei näy ulospäin, mutta lihas liikkuu pitkän matkan navan ja rintakehän välisellä alueella. Kun pallea saa supistumiskäskyn, se lähtee painautumaan alaspäin ja levenee hieman. Usein seurauksena on vain mäntämäinen pumppaus ja vatsan pullistelu. Jos keskivartalon tukilihaksisto toimii, se toimii kuin tukisylinteri, jonka kattona pallea on.

Selkärangan tuki ja rintakehän oikean asennon löytäminen ovat tie hengityksen parantamiseen.

Suurin osa keuhkojen tilavuudesta sijaitsee selässä ja kyljissä, ja isoihin palkeisiin olisi saatava ilmaa.

Keskiselän alueelle, lapaluiden väliin kiinnittyy paljon lihaksia ja muun muassa pallean takaosan säikeet. Salla Salo kertoo, että hengityksen muuttuessa pinnalliseksi tai katkonaiseksi juuri tämä keskialue alkaa tyypillisesti kiristyä.

– Keho reagoi kaikkeen, mitä sen ympärillä tapahtuu, myös sellaisiin seikkoihin, joita ei itse tiedosta. Alkukantainen reaktio, suojaudu tai pakene, vaikuttaa hengitykseen. Kun kadulla kuuluu hälytysajoneuvon piipaa-ääni, keho jännittyy ja hengitys pysähtyy.

Keho ja hengitys reagoivat, jos ympäristössä on liikaa ärsykkeitä, ääniä, hälinää ja tapahtumia, ja jos päivittäistä touhua on liikaa. Kehoa alkaa kiristää, ja tunne lähtee liikkeelle usein juuri keskiselästä.

Kun keskiselkä kiristyy, rintakehä kallistuu taakse. Silloin on hankala hengittää taaksepäin. Silloin rintaranka tavallisesti ojentuu ja jäykistyy, ja sen luonnollinen, pyöreä pehmeys katoaa. Se aiheuttaa muutoksia ja kiputiloja hartialinjaan, kaulaan, niskaan ja päähän.

"Jos on ollut jäykkä kymmeniä vuosia, joustoa voi lähteä hakemaan pikkuhiljaa."

Vartalo paljastaa tyylin

Hengitys muokkaa tiedostamattomasti ulkomuotoamme.

"Pois tieltä! Tässä tulen minä! On pakko pärjätä, mutta tämä panssari kestää."

Miehellä voi olla tynnyrimäinen rintakehä, joka on jäykistynyt sisäänhengitysasentoon. Olemukseen liittyy kaikkivoipainen mielenmaisema. Silloin kehon tuntemuksia tiedostetaan huonosti, niitä ei osata kuunnella ja niitä pidetään toisarvoisina.

– Sydänparkakaan ei saa apua rintakehän liikkeistä, sillä rintakehän liikkuvuus avustaa sydämen toimintaa. Jos on ollut jäykkä kymmeniä vuosia, joustoa voi olla vaikea löytää, mutta sitä voi lähteä hakemaan pikkuhiljaa, Salla Salo muistuttaa.

"Tahdon olla näkymätön. Älkää nyt minun takiani…Eihän minusta ole mitään vaivaa?"

Toisessa äärilaidassa ovat naiset, joiden rintakehä on lukkiutunut uloshengitysasentoon. Silloin asento on supistunut ja vetäytynyt kasaan.

– Keskitie kulkee sisään- ja uloshengityksen vuoropuhelussa, jossa on sekä aktiivinen vaihe että palautumisvaihe. Rintakehän, lantion ja pään pitäisi olla samassa pystylinjassa, jolloin on mahdollista ohjata hengitystä keuhkoihin, sivulle ja taakse, eli sinne, missä on suurin hengityskapasiteetti.

Sisäänhengitys kannattaa tehdä nenän kautta, sillä ikääntyessä limakalvot haurastuvat.

Kylmä piinaa keuhkoja

Ikääntyneen keuhkot eivät tuuletu riittävästi. Sisäpuoli on siivottava, että pysyisi virkeämpänä.

Jos mahdollista, sisäänhengitys kannattaa tehdä nenän kautta, sillä ikääntyessä limakalvot kuivuvat ja haurastuvat. Suun kautta hengitettäessä limakalvot altistuvat kylmälle, ja keuhkoihin kulkeutuu pienhiukkasia ja bakteereita.

Jos kylmällä säällä haluaa liikkua ulkosalla, voi olla perusteltua käyttää hengityssuojaimia, jotka lämmittävät ilman. Kylmä ilma supistaa keuhkoputkia, jolloin hengitys jää pinnalliseksi.

Vaikka kuinka tykkäisi talvesta, keho ei siitä tykkää – poikkeuksena ovat kylmäpakkaukset kivun lievitykseen ja pistäytyminen avannossa. Paljaat kasvot ja kylmän ilman hengittäminen muovaavat ihmisen heti kokovartalokipsiin.

Jos hengityksessä rohisee lima ja hengitystiet tuntuvat tukkoisilta, kannattaa kokeilla perinteistä konstia, eli puhaltaa pilliä pitkin täysinäiseen vesipulloon. Vesi vastustaa uloshengitystä ja voi saada hengitystiet avautumaan. Konsti saattaa auttaa myös yskänärsytykseen.

Kun opettelee tiedostamaan hengityksensä, jopa astmakohtauksia voi hillitä paremmin.

Hengitystä harjoittelemalla on mahdollista lisätä hengityskapasiteettia. Ehkä hengitystieinfektiotkaan eivät tule niin helposti, kun hengitystiet pysyvät auki.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2014.

 

Espoolainen Anneli Hyttinen, 73, sai verenpainelääkkeet 15 vuotta sitten. Lääkkeet eivät kuitenkaan tehonneet. Anneli päättii muuttaa elintapojaan ja tulokset yllättivät.

"Korkea verenpaineeni huomattiin 15 vuotta sitten työterveystarkastuksen yhteydessä. Lukemat olivat huimat: 170/100. Poltin silloin vielä tupakkaa, ruokajuomana oli usein olut ja töissä oli stressiä. Arjen kiireiden ja paineiden takia uskottelin itselleni, että minulla ei ole aikaa harrastaa liikuntaa.

Sain verenpaineeseeni kaksi lääkettä.

"Kuvittelin, että kun otan napin tai pari, minun ei edes tarvitse kohentaa elintapojani."

Kun lääkitys ei sitten tuntunutkaan tehoavan, annostusta muutettiin. Siltikään verenpaineeni ei laskenut suositeltaviin arvoihin.

Oivalsin kahdeksan vuotta sitten, että hyvänen aika, enhän minä näin pärjää! Lopetin tupakoinnin ja aloin syödä terveellisemmin. Juhlissa skoolaan, mutta arkeeni alkoholi ei enää kuulu. Nykyisin käyn innokkaasti kuntosalilla ja pyrin kävelemään rappusia. Olen vähentänyt suolankäyttöä ja suosin Sydänmerkki-tuotteita.

Verenpainelukemani ovat tätä nykyä erinomaiset 120/60. Erityisiä verenpainelääkkeitä en käytä – hyvät elintavat riittävät. Yksi iso juttu hyvinvointini ylläpitäjänä on vapaaehtoistyö Potilastukipiste OLKA:ssa Meilahden sairaalassa Helsingissä. Kun jäin eläkkeelle, en halunnut samalla jäädä paikoilleni. Haluan auttaa.

Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei korkea verenpaine ole mikään pikkujuttu. Se on suurin yksittäinen syy muun muassa aivohalvaukselle ja sepelvaltimotaudin kehittymiselle.

Lääkitys ei tee ketään terveeksi. Omat valinnat ja elintapamuutokset sen sijaan kantavat pitkälle.”

 

-valone-Käyttäjä698
Seuraa 
Liittynyt11.3.2016

Anneli, 73, sai lopettaa verenpainelääkityksen: "Yksi oivallus riitti"

Vierailija kirjoitti: Hienoa- kuntosalin myötä pystyin lopettamaan verenpaine lääkityksen. Seuraavaksi lopetin tupakoinnin-suosittelen kaikille. Onneksi olkoon! Myöhään parempi kuin ei milloinkaan! Ihmettelen vain kuinka vähän ihmiset ajattelevat jaksamattomuutensa syitä. Viimeiseksi älytään, että itsehän sitä pitää jotakin hyvinvointinsa eteen tehdä! Kukaan muu ei sitä tee. Myös itse hyötyy kun tekee sen korjausliikkeen. Vai onko vain vaikea tehdä elämässään oikein? Pelätäänkö muiden...
Lue kommentti

Vuotavasta nenästä ja kutiavista silmistä ei kannata kärsiä, sillä siitepölyallergiaa voidaan hoitaa tehokkaasti – siedätyshoidolla jopa täysin oireettomaksi. 

1. Allergiassa elimistön immuunijärjestelmä on yliherkistynyt ja reagoi haitallisesti johonkin ympäristön sinänsä harmittomaan aineeseen kuten siitepölyyn, eläinpölyyn tai ruoka-aineeseen.

2. Elimistön reaktio allergian aiheuttajaan eli allergeeniin voi olla joko nopea, jolloin oireet ilmenevät muutamissa minuuteissa tai tunneissa tai hidas, jolloin oireet tulevat vasta useiden tuntien tai päivien kuluttua altistumisesta. Hitaista allergioista suurin osa on kosketusallergioita, siitepöly- ja pistiäisallergiat lukeutuvat nopeisiin allergioihin.

3. Taipumus allergiaan on perinnöllinen, ja useimmiten allergia puhkeaa jo lapsena tai varhaisella aikuisiällä. Jos molemmat vanhemmat ovat allergisia, on lapsella 75-prosenttinen allergiariski. Myös haitalliseen suuntaan muuttuneet ympäristö ja elintavat ovat lisänneet allergioita. Kaupunkien tiivis asuminen ja vähäinen kosketus luontoon ja eläimiin altistavat allergioille. Myös vanhempien tupakointi lisää lapsen sairastumisriskiä.

4. Nuorista aikuisista noin 40 prosenttia on herkistynyt siitepölylle, eläimille tai ruoka-aineille. Uusia allergioita voi ilmetä myöhemminkin, harvoin kuitenkaan yli 65-vuotiaana. Noin kolmannes allergisista nuhista paranee itsekseen vuosien mittaan. Joillakin oireet kehittyvät ja muuttuvat astmaksi.

Allergista nuhaa kannattaakin hoitaa hyvin, koska siten voidaan ehkä estää nuhan puhkeaminen astmaksi. Allerginen nuha heikentää myös usein merkittävästi elämänlaatua, joten hoitoa ei kannata laiminlyödä tästäkään syystä.

Koivu on pahin riesa

5. Kaikki yleisimmin allergiaa aiheuttavat kasvit ovat tuulipölytteisiä, jolloin niiden siitepöly on kevyttä, hyvin leviävää ja limakalvoilla helposti liukenevaa. Koivu on tavallisin siitepölyallergian aiheuttaja Suomessa. Sille herkistyneistä valtaosa saa oireita myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölystä. Muut lehti- ja havupuut aiheuttavat allergiaa vain harvoin.

6. Heinistä ainakin 40 eri lajia tuottaa allergisoivaa siitepölyä. Mikäli oireita saa yhdestä lajista, kannattaa karttaa muitakin heinäkasveja niiden kukinta-aikaan. Tavallisimmin oireita aiheuttavat timotei, puntarpäät, nadat, nurmikat, koiranheinät, lauhat ja järviruoko sekä teidenvarsien ja joutomaiden rikkakasvi pujo.

7. Siitepölykausi alkaa jo huhtikuussa, kun leppä ja pähkinäpensas alkavat kukkia. Kausi jatkuu läpi kesän heinien siitepölyn vuoksi, ja pujon siitepöly voi aiheuttaa oireita vielä syyskesälläkin.

8. Itiöitä levittävien kasvien kuten sanikkaisten ja levien sekä home-, lahottaja- ja ruokasienten itiöt voivat aiheuttaa kesällä siitepölyallergian kaltaisia oireita. Tärkeimpiä sieni-itiöallergiaa aiheuttavia sienisukuja ovat Cladosporium- ja Alternaria-homeet. Ne aiheuttavat oireita kesäkuusta pitkälle syksyyn. Homeitiöt vähenevät ilmasta merkittävästi maan jäätyessä.

9. Jotkut siitepölyallergikot ovat allergisia myös joillekin ruoka-aineille. Tämä ns. ristiinreagointi voi lisääntyä iän myötä ja on yleisempää aikuisilla kuin lapsilla. Limakalvo- ja vatsaoireita voivat aiheuttaa erilaiset juurekset ja hedelmät kuten raaka peruna, porkkana ja selleri ja hedelmistä tuoreina esimerkiksi omena, päärynä, kiivi, persikka ja luumu.

Osalle oireita aiheuttavat myös erilaiset mausteet sekä pähkinät ja mantelit. Mitään ruoka-ainetta tai maustetta ei kuitenkaan tarvitse ”varmuuden vuoksi” välttää, jos se ei ole aiheuttanut oireita.

Aloita hoito ajoissa

10. Siitepölyallergian oireita ovat nuha ja runsas aivastelu sekä nenän, silmien ja joskus myös kurkun kutina. Muita oireita voivat olla voimakas väsymys, päänsärky ja atooppisen ihottuman pahentuminen.

11. Lääkehoito kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen oireiden ensi merkkejä, sillä jo ärtyneitä limakalvoja on vaikeampi rauhoitella. Kasvien siitepölytuotanto voi alkaa, kun ilman lämpötila on nollan yläpuolella. Eteläiset ilmavirrat voivat tuoda jo tammi-helmikuussa eteläiseen Suomeen siitepölyä oireita aiheuttavia määriä. Koivun, lepän ja pajun siitepölylle allergisen on syytä aloittaa lääkitys useimmiten maaliskuun alussa.

12. Siitepölyallergiaa samoin kuin itiöallergioita hoidetaan antihistamiinitableteilla, nenäsumutteilla sekä tarpeen mukaan silmien kutinaa ja punoitusta lievittävillä silmätipoilla. Näitä kaikkia saa apteekista ilman reseptiä. Reseptillä lääkkeet tulevat kuitenkin halvemmiksi varsinkin, jos oireilukausi on kovin pitkä.

13. Allergiat ovat hyvin yksilöllisiä ja niin on myös allergialääkkeiden vaikutus. Jos jokin antihistamiini ei tunnu auttavan kyllin hyvin, kannattaa kokeilla toista valmistetta. Se voi toimia paremmin tai ei ehkä väsytä niin paljon kuin toinen lääke. Lääkkeitä kannattaa myös käyttää riittävän pitkään. Allergialääkkeistä ei ole todettu haittaa pitkässäkään käytössä eikä niillä ole ristikkäisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

14. Jos oireet lääkityksestä huolimatta jatkuvat tai pahenevat, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Lääkäri voi määrätä keuhkoputkia avaavan ja hoitavan lääkesuihkeen hengitystieoireisiin tai muuten tehostaa lääkitystä. Joskus on hyvä varmistaa allergian aiheuttaja tai aiheuttajat allergiatestillä. Mikäli oireisiin liittyy hengenahdistusta, vinkunaa tai pitkäkestoista kuivaa yskää on myös syytä mennä lääkäriin. Oireet voivat viitata alkavaan astmaan.

15. Siitepölyaikana tulisi välttää rasittavaa liikuntaa ulkona ja sisäilma tulisi pitää mahdollisimman pölyttömänä. Tässä auttavat tuuletuksen välttäminen, tuuletusikkunoihin asennettavat suodattimet sekä huoneilmaa puhdistavat raitisilmasuodattimet. Pyykkiä ei tulisi kuivattaa eikä vaatteita tuulettaa ulkona pahimman pölykauden aikana.

16. Sää vaikuttaa siitepölymääriin. Vähiten ulkoilmassa on siitepölyä aamuisin, iltaisin ja kostealla säällä, eniten aurinkoisella ja tuulisella säällä. Koivun ja heinien pölymäärä moninkertaistuu ilmassa sateen alkaessa ja erityisesti ukkosmyrskyssä, jolloin oireet saattavat pahentua. Päivän siitepölyarvot löytyvät sanomalehdistä, TV:stä sekä internetistä Turun yliopiston Aerobiologian yksikön sivuilta.

17. Myös tupakansavu, voimakkaat hajut ja muut kuin siitepölyt voivat pahentaa siitepölyallergiaa. Mikäli siitepölyallergisella ei ole eläinallergiaa tai eläinallergikon oireet ovat lieviä, ei perheessä jo olevaa lemmikkieläintä nykykäsityksen mukaan tarvitse antaa pois.

Piikissä piilee vaara

18. Pistiäisallergikko on allerginen mehiläisen- tai ampiaisenpiston sisältämälle myrkylle. Allergia yleensä joko on tai ei ole eli harva on allerginen molemmille. Kaikkein lievimmässä reaktiossa iho punoittaa, kihelmöi ja pistoskohtaan voi nousta paukama. Lievässä yleisreaktiossa ilmenee nokkosrokkoihottumaa ja siihen voi liittyä limakalvoturvotusta. Hengenvaarallisessa yleisreaktiossa eli ns. anafylaktisessa shokissa ilmenee sydän-, verisuoni- ja hengityselinoireita. Tila etenee hyvin nopeasti ja vaatii mahdollisimman pikaista sairaalahoitoa.

19. Jos ampiainen tai mehiläinen pääsee pistämään myöhemmin uudelleen, noin viidelle prosentille paikallisen reaktion saaneista kehittyy vaarallinen yleisreaktio. Niistä, jotka ovat saaneet lievän yleisreaktion ensimmäisestä pistosta, se tulee 15–30 prosentille.

20. Ensiapuna mehiläisen tai ampiaisen pistoon voi käyttää kyypakkausta. Pistoksille pahoin allergisen kannattaa pitää mukanaan reseptillä saatavaa ns. adrenaliinikynää, jota käytetään ensiapuna vaikeassa yleisreaktiossa. Vakavan yleisreaktion saaneille suositellaan aina siedätyshoitoa. Lievän yleisreaktion pistosta saaneille siedätyshoitoa voidaan harkita, jos uusintapiston saamisen riski on suuri.

21. Joka kymmenes suomalainen reagoi hyttysen pistoihin tavallista voimakkaammin. Tällöin pistoskohtaan voi kohota jopa puolen kämmenen kokoinen turvotusalue ja muodostua vesirakkuloita. Pistot voivat myös turvottaa koko raajan tai aiheuttaa kuumetta ja väsymystä. Vakavat reaktiot ovat kuitenkin harvinaisia.

22. Hyttysallergiaan ei ole siedätyshoitoa, mutta ennaltaehkäisevästi nautittuna tietyistä antihistamiineista (setiritsiini ja ebastiini) voi olla apua kutinaan ja paukaman turvotukseen. Paras tulos saadaan, kun antihistamiinia otetaan pari tuntia ennen hyttyspistoille altistumista.

Siedätys vaatii kärsivällisyyttä

23. Siedätyshoito on tehokas tapa hoitaa allergiaa. Sitä on syytä harkita, kun hankalat oireet vaivaavat lääkärin määräämästä lääkityksestä huolimatta tai kun oireita alkaa tuntua myös keuhkoissa. Eniten siedätyksellä on hoidettu siitepölyallergioita sekä ampiais- ja mehiläispistoallergioita.

24. Siedätyshoito on allergian aiheuttajaan kohdistuvaa hoitoa toisin kuin lääkitys, joka vaikuttaa vain oireisiin. Hoidon tulokset ovat hyviä. Oireet lievittyvät tai häviävät täysin, ja lääkkeiden tarve vähenee. Osalla potilaista hoito ehkäisee uusien allergioiden puhkeamista tai estää allergisen nuhan etenemistä astmaksi.

25. Hoito voidaan aloittaa, kun testein on varmistettu tarkka allergian aiheuttaja ja potilas on valmis pitkäkestoiseen hoitoon. Lapsilla siedätyshoito voidaan aloittaa aikaisintaan viiden vuoden iässä, mutta yläikärajaa ei ole. Hoidon suunnittelee ja aloittaa aina allerkologian erikoislääkäri.

26. Siedätyshoito vaikuttaa vain yhteen allergeeniin tai allergeeniryhmään kerrallaan. Toisaalta allergeenien samankaltaisuuden vuoksi koivun siitepölyallergiaan annettu hoito auttaa myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölyallergiaan ja timotei-uutteella annettu hoito muihinkin heinäallergioihin. Siedätyshoitoa voidaan antaa joissakin tapauksissa samaan aikaan useammalle allergeenille.

27. Siedätyksessä allergeeniuutetta ruiskutetaan ihon alle aluksi viikon välein annosta lisäten ja jatkossa kuukauden tai kahden välein ylläpitoannoksella. Kokonaisuudessaan hoito vie noin kolme vuotta ja sen vaikutus kestää useita vuosia. Pistiäisallergiassa siedätyshoito antaa täyden suojan kahdeksalle potilaalle kymmenestä ja lopuistakin suurin osa saa uusintapistosta vain paikallisen reaktion.

28. Hoidon aloittaa aina erikoislääkäri. Ruiskeet annetaan sairaalassa tai vastaanotolla lääkärin valvonnassa mahdollisten yliherkkyysreaktioiden varalta. Vakavat komplikaatiot ovat tosin harvinaisia. Hoito tulee aloittaa siitepölykauden ulkopuolella.

29. Uusinta uutta on tablettimuodossa annettava timotein siedätyshoito, joka voidaan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta ottaa turvallisesti kotona. Tablettimuodossa hoito on hyvin siedettyä ja myös hoidon tulokset ovat lupaavia. Heinien siitepölyn samankaltaisuuden vuoksi timoteillä annettu hoito vaikuttaa myös muihin heinäallergioihin. 

30. Seuraavaksi tablettimuotoinen siedätyshoito on tulossa pölypunkkiallergiaan, joka on suuri ongelma etenkin Etelä- ja Keski-Euroopan leudomman ilmaston maissa. Myös koivun tablettimuotoinen siedätyshoito on kehitteillä. Markkinoilla sen tosin odotetaan olevan vasta ensi vuosikymmenen puolella.

Jutun asiantuntijoina olivat allergianeuvoja ja koulutusvastaava Anne Vuorenmaa Allergia- ja astmaliitosta sekä maajohtaja Klaus Idänpään-Heikkilä ALK-Abelló Nordicista, joka on siedätyshoitoja kehittävä yritys.

Täältä näet ajankohtaisen siitepölytilanteen!

Lisätietoja: www.allergia.com

 

Sinertävät suonikiemurat eivät imartele kantajaansa, mutta ei niistä yleensä ole vaaraakaan. Verisuonikirurgi kertoo, milloin kohjuja kannattaa hoitaa.

1. Miten suonikohjut syntyvät?

Suonikohjuja ilmaantuu, kun jalkojen laskimoihin kehittyy vajaatoiminta. Laskimoiden heikko toiminta johtuu siitä, että niiden seinämät alkavat vaurioitua ja veren virtausta ohjaavat läpät eivät toimi enää kunnolla. Laskimopaine jaloissa nousee.

Suonikohjut näkyvät pullottavina, sinertävinä, kiemuraisina ja eri paksuisina suonirihmoina jaloissa. Ne ilmestyvät tavallisimmin pohkeisiin, mutta joskus myös reisiin.

2. Millaisia oireita suonikohjuihin liittyy?

Alkuvaiheessa ei yleensä minkäänlaisia. Oireina voi kuitenkin olla jalkojen turvottelua, kipuilua, pistelyä ja paineen tunnetta. Turvotus tuppaa lisääntymään päivän mittaan ja yltyy pahimmilleen iltaisin. Jos jalat nostaa koholle, turvotus vähenee. Moni suonikohjupotilas potee öisin suonenvetoa, särkyä tai levottomia jalkoja.

Toisin kuin luullaan, seisomatyö ei lisää suonikohjuriskiä.

3. Mitkä tekijät altistavat suonikohjuille?

Aikuisista noin 30-40 prosentilla on jalkojen pintalaskimoiden vajaatoimintaa. Jo kolmi-nelikymppisellä voi olla näkyviä suonikohjuja. Ikääntyessä suonikohjuja ilmaantuu lisää, ja monella eläkeikäisellä niitä on jaloissaan runsaasti.

Suonikohjuja on enemmän naisilla kuin miehillä ja synnyttäneillä naisilla enemmän kuin synnyttämättömillä. Myös perintötekijät vaikuttavat. Toisin kun yleensä luullaan, seisomatyö ei ilmeisesti lisää riskiä saada suonikohjuja.

4. Voiko suonikohjuja hoitaa itse?

Ei voi, mutta suonikohjuiset jalat kiittävät etenkin riittävästä liikunnasta ja painonhallinnasta. Tukisukkia kannattaa kokeilla, koska ne usein helpottavat paineen tunnetta.

Hoito on tarpeen, kun suonikohjut muuttuvat suonikohjutaudiksi.

5. Ovatko suuret suonikohjuröllykät terveysvaara?

Eivät ole, eikä oireettomia suonikohjuja tarvitse hoitaa - olipa kinttu sitten kuinka ruma tahansa. Hoito on tarpeen vasta sitten, kun suonikohjut muuttuvat varsinaiseksi suonikohjutaudiksi.

6. Milloin suonikohjujen vuoksi on syytä mennä lääkäriin?

Silloin, kun et enää pärjää ikävältä tuntuvien oireiden kanssa: nilkkasi turpoavat, suonikohjuisiin jalkoihisi ilmaantuu kutisevaa ihottumaa, iho jaloissasi tummuu tai olet sairastanut pintalaskimon tukkotulehduksen. Nämä ovat merkkejä edenneestä suonikohjutaudista. Hoitamattomana suonikohjutauti saattaa tässä tilanteessa aiheuttaa säärihaavan.

7. Kannattaako vaarattomia mutta ikävännäköisiä suonikohjuja hoidattaa?

Julkisessa terveydenhuollossa hoidetaan vain oireista suonikohjutautia. Jos muhkuroista ei ole mitään muuta kuin kosmeettista haittaa, niitä voi hoidattaa yksityisellä lääkäriasemalla.

Molemmat hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

8. Mitkä ovat suonikohjujen hoitomuodot?

Uudet hoitokeinot ovat syrjäyttäneet lähes täysin perinteisen veitsikirurgian. Tätä nykyä suonikohjuja hoidetaan pääosin kahdella tapaa: vaahtokovetushoidolla tai lämpökatetrihoidolla. Suonikohjuhaaroja voidaan poistaa niin sanotulla koukkumenetelmällä pienistä pistohaavoista.

Vaahtokovetushoidossa jalan laskimoon ruiskutetaan ultraäänen avulla vaahtomaista ainetta. Menetelmä kutistaa laajentuneen ja vioittuneen laskimon ja aiheuttaa siihen keinotekoisen arpeutuman. Suonikohju häviää.

Lämpökatetrihoidossa pinnalliseen runkolaskimoon ujutetaan kuuma kuitu, joka tuhoaa viallisen laskimon. Suoni ensin arpeutuu ja sitten katoaa.

Molemmat hoidot tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.

Hoitosukka on varotoimenpide.

9. Millainen on toipumisvaihe?

Potilas pääsee toimenpidepäivänä kotiin. Vaahtohoidon jälkeen sairauslomaa ei yleensä tarvita, mutta lämpökatetrihoidon jälkeen sairausloma kestää tavallisesti muutamia päiviä. Liikunta ja tavalliset tulehduskipulääkkeet kuurina riittävät hoidetun jalan kipuiluun.

Lääkäri määrää jatkohoidoksi hoitosukan, jota käytetään yleensä parin viikon ajan hoitotoimenpiteen jälkeen. Sukka on varotoimenpide ja sen toivotaan parantavan hoidetun raajan laskimoverenkiertoa. Varmaa tutkimustietoa sukan vaikutuksesta ei kuitenkaan ole.

10. Uusiutuvatko suonikohjut?

Usein uusiutuvat, ikävä kyllä. Ikääntyminen kasvattaa uusien suonikohjujen syntyriskiä, ja viidessä vuodessa jopa puolet hoidetuistakin potilaista saa uusia suonikohjuja. Hoitoon voi tarvittaessa hakeutua silloin uudestaan.

Asiantuntijana thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri, dosentti Pekka Kuukasjärvi Turun ja Tampereen Terveystalosta.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2016.

1. Kuormita jalkojasi. Jävely, juoksu ja hyppely aktivoivat jalan laskimovirtausta. Ota liikunta osaksi arkeasi: nouse portaat, vältä pitkiä istumajaksoja ja kävele reippaasti ainakin osa työmatkastasi. Treenaa jalkateriä vaikka illalla TV:n ääressä. Etsi netistä kiva jalkavoimisteluohje.

2. Kokeile tukisukkia. Lääkinnällisistä tukisukista voi olla apua suonikohjuisten jalkojen kipuiluun ja lievään turvotteluun. Käytä tukisukkia myös liikkuessasi. Sukat saattavat kuivattaa ihoa, joten rasvaa jalkojasi säännöllisesti.

3. Kengät, joissa on ohut, päkiästä taipuisa pohja ja matala korko, ovat hyvät jaloille. Kengän kärkiosan on oltava riittävän tilava sekä pituus- että leveyssuunnassa. Siten jalkaterällä on varaa levitä ja pidentyä, ja varpailla on tilaa koukistua.