Verensokeri mitataan, kun epäillään tai hoidetaan diabetesta. Lue, mitkä arvot paljastavat diabeteksen ja mistä tunnistat liian alhaisen veren sokeripitoisuuden.

So­keri on tär­keä ke­hon energian läh­de. Toi­sinaan soke­riai­neen­vaih­dunta voi kui­tenkin häi­riintyä ja soke­riarvot nous­ta liian kor­keiksi. Näin ta­pahtuu esi­mer­kiksi diabe­tek­sessa. Soke­riarvot mita­taankin yleensä diabe­teksen diag­noosin ja hoi­don yhtey­dessä.

Veren­so­kerin mit­taukseen on ole­massa eri­laisia ko­keita. Esi­mer­kiksi B-Gluk ker­too koko­veren glu­koo­siarvon ja fP-Gluk tar­koittaa plas­masta otettua ar­voa. Mo­lempia ko­keita var­ten täy­tyy paas­tota 12 tun­tia en­nen koet­ta.

Mi­ten soke­ri­pi­toisuus mi­tataan?

Näy­te voi ol­la sor­menpää- tai laski­mo­ve­ri­näyte.

Vii­tearvot:

  • Koko­ve­ren­kuva (B-Gluk): 3,3–5,3 mmol/l
  • Paastop­lasma (fP-Gluk): ar­vot ovat 10–20 pro­senttia koko­veren ar­voja kor­keammat, siis noin 4,0–6,0 mmol/l.
  • Plasma (P-Gluk): Ei vakiin­tu­neita viitear­voja. Riip­puu syö­dyistä ate­rioista ja diabee­ti­koilla insu­lii­ni­pis­tok­sista ja muis­ta diabe­tes­lääk­keistä.

Mi­ten tu­loksia tul­kitaan?

Diabe­teksen diag­noosiin käy­tetään yleensä paas­ton jäl­keen mi­tattua glu­koo­siarvoa.

Jos fP-Gluk on 7,0 mmol/l tai suu­rempi useamman veri­kokeen jäl­keen, poti­laalla on dia­betes.

Jos paas­toarvo on 6,1–6,9 mmol/l, käy­tetään nimi­tystä "suu­ren­tunut paasto­so­ke­riarvo", jo­ka on esi­vaihe aikuis­tyypin diabe­tek­selle (kakkostyy­pin dia­betes). Täl­lainen ar­vo mer­kitsee yleensä si­tä, et­tä poti­laalle voi puh­jeta varsi­nainen dia­betes, el­lei hän tee elä­män­ta­poi­hinsa muu­toksia. Painon­hal­linta ja lii­kunta ovat tehok­kaita aikuis­tyypin diabe­teksen ehkäi­si­jöitä.

Paastog­lu­koosia käy­tetään myös aikuis­tyypin diabe­teksen hoito­ta­sa­painon seuran­nassa. Sen si­jaan nuoruus­tyypin diabe­teksen (ykköstyy­pin dia­betes) hoi­don seuran­nassa ei käy­tetä paastog­lu­koosia. Tä­mä joh­tuu sii­tä, et­tä tyy­pin 1 diabe­teksen hoi­dossa veren­so­ke­rin­mit­tauksia teh­dään useita ker­toja päi­vässä, kos­ka täs­sä diabe­teksen muo­dossa insu­liinia pis­tetään mon­ta ker­taa päi­vässä ate­ria­rytmin mu­kaan.

Muut tutkimukset

Diabe­teksen diag­noosiin on ole­massa mui­takin tutki­muksia, ku­ten soke­ri­ra­si­tuskoe (oraa­linen glu­koo­si­ra­situs, Pt-Gluk-R), jol­la tut­kitaan eli­mistön ky­kyä käyt­tää glu­koosia. Sii­nä veren­so­keri mi­tataan kak­si tun­tia sen jäl­keen, kun nau­tittu 75 grammaa glu­koosia. Jos kah­den tun­nin ar­vo on yli 11 mmol/l, poti­laalla on dia­betes. Jos kah­den tun­nin ar­vo on 7,8–11,0 mmol/l, poti­laalla on heiken­tynyt glu­koosin sie­to.

Diabe­testa voi­daan diagno­soida myös gly­ko­he­mog­lo­biinin (B-GH­bA1C) avulla. Ar­vo an­taa ku­van veren­so­kerin pitkäai­kai­sesta ta­sosta. Jos sen ar­vo on kah­dessa mittauk­sessa 48 mmol/l tai enemmän, ky­seessä on dia­betes.

Kuin­ka usein diabe­testa sairas­tavan pi­tää mi­tata veren­so­ke­riar­vonsa?

Po­tilaan päivä­rytmi ja veren­so­ke­ri­lää­kitys vaikuttavat asiaan. Esi­mer­kiksi rei­pas lii­kunta ja äkil­liset sai­raudet voi­vat mer­kitä lisä­mit­tauksia. Insu­lii­ni­hoidon yhtey­dessä veren­so­keri on yleensä mitat­tava useammin kuin tablet­ti­hoi­dossa.

Seu­rannan toteut­ta­mi­sesta laa­ditaan suunni­telma hoi­tajan tai lää­kärin kans­sa. Jos pi­tää sel­vittää, mi­ten ateria vai­kuttaa ar­voihin, veren­so­keri on mitat­tava en­nen ateriaa ja kak­si tun­tia syö­misen aloit­ta­misen jäl­keen.

Liian al­hainen soke­ri­pi­toisuus

Liian al­haista ve­ren soke­ri­pi­toi­suutta kut­sutaan hypog­ly­ke­miaksi. Hypog­ly­kemia syn­tyy, kun so­keria pois­tuu ve­restä enemmän kuin eli­mistö saa si­tä ruuas­ta tai mak­san varas­tosta.

Lie­vä hypog­ly­kemia ai­heuttaa heiko­tusta, hi­koilua, nälän­tun­netta ja sy­dämen tyky­tystä.

Jos glu­koo­si­pi­toisuus pie­nenee al­le 2,5 mmol/l, poti­laalla al­kaa esiintyä keskus­her­moston oi­reita, ku­ten näkö­häi­riöitä, pu­heen häi­riöitä, kouris­telua ja ta­junnan heikke­ne­mistä. Vaka­vim­millaan hypog­ly­kemia ai­heuttaa sydän­koh­tauksen, koo­man ja kuo­leman.

Veren­so­keri voi las­kea liian alas jon­kin yksit­täisen asian vuok­si, mut­ta usein taus­talla on useampia teki­jöitä. Las­kun taus­talla voi ol­la ruo­kailun viiväs­ty­minen tai jää­minen ko­konaan vä­liin, lii­kunta, lääk­keet ja alko­holi, diabe­tes-lää­ki­tyksen ylian­nostus ja insu­lii­ni­herk­kyyden korjaan­tu­minen. 

Läh­teet: Terveys­kir­jasto, Diabe­tes­liitto

Tarkas­tanut: Si­mo Kok­ko, do­sentti, yli­lää­käri, Pohjois-Savon sairaan­hoi­to­piiri, perus­ter­vey­den­huollon yk­sikkö

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

Vierailija

Epäiletkö diabetesta? Näin sitä tutkitaan

Hiilihydraattirajoituksella elimistön insuliinin aineenvaihdunta normalisoituu itsestään, eikä mitään lääkkeitä tarvita. VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota myös karppaukseksi kutsutaan) on yli 200 vuotta vanha ruokavalio (karppauksen historia alkaa alkaa 1800-luvun puolivälistä ja ensimmäinen julkaistu kirja aiheesta on vuodelta 1864), jolla saa verensokerin hallintaan, ihminen laihtuu, pysyy hoikkana ja energisenä sekä pääsee eroon elitapasairauksien oireiden hoitoon käytetyistä "...
Lue kommentti
Vierailija

Epäiletkö diabetesta? Näin sitä tutkitaan

Virallinen II-tyypin diabeteksen hoito on täysin epäonnistunut. Diabeetikkoja tulee koko ajan lisää. Ainoa tapa välttää diabetes tai päästä lääkkeettömään remissioon on ruokavaliohoito. Siihen löytyy välineet, jotka eivät maksa yhtään mitään ja yhteiskunta (me kaikki veronmaksajat) säästämme miljoonia vuodessa. Lähes 100% II-tyypin diabeteksesta on ehkäistävissä elintavoilla ja jo sairastuneet saavat sairautensa remissioon. Tunnetut geenivariantit selittävät nyt vain 10–15 prosenttia II-tyypin...
Lue kommentti

Kotijumppa on helppoa, tehokasta ja ilmaista. Nämä liikkeet vahvistavat koko kehoa. Jumppaliikkeet laati liikuntatieteiden maisteri Eija Holmala. 

Tee jumppa kuntopiirinä eli siirry jokaisen liikkeen jälkeen ilman taukoa seuraavaan. Tee kutakin liikettä aluksi 10-15 kertaa ja kaksi kierrosta.

Kun lihaskuntosi kehittyy, lisää toistoja. Voit pyrkiä tekemään niin monta toistoa kuin jaksat ja lisätä kierrosten määrän 3–4:ään. 

1. 

Seiso jalat hartioiden levyisessä haara-asennossa. Astu oikealla jalalla pitkä askel taakse, pudota polvi lähelle lattiaa. Pidä vasen jalka 90 asteen kulmassa. Vie samalla kädet koukkuun ja purista sormet nyrkkiin. Pidä hetki ja ponnista pakaraa käyttäen takaisin alkuasentoon. Aloita sama liike toisella jalalla. 

Muista! Pidä etummainen polvi kantapään yläpuolella ja pidä takimmainen polvi, lantio ja hartia samassa linjassa. Selkä on ryhdikäs ja vatsa tiukka.
Vaikutusalue: Reidet, pakarat ja hauis 

2.  

Käy konttausasentoon, kädet ja polvet lantion leveydellä. Ojenna vasen käsi ja oikea jalka pitkiksi, pidä hetki ja laske alas. Tee sama toiselle puolelle.

Muista! Pidä keskivartalo tiukkana. 
Vaikutusalue: Selkä- ja pakaralihakset

3. 

Käy polvillesi etunojaan, kädet hartioiden leveydellä olkapäiden kohdalla. Koukista kädet, kunnes rinta hipaisee alustaa. Pidä hetki ja punnerra ylös ojentaen kädet.

Muista! Pidä selkä suorana ja vartalo tiukkana koko suorituksen ajan.
Vaikutusalue:  Rintalihakset ja käden ojentajat, myös keskivartalon lihakset. 

4. 

Asetu selinmakuulle ja koukista jalat vatsan päälle. Tue käsillä niskaa. Hengitä ulos, kierrä ylävartaloa niin että vasen kyynärpää kohtaa oikean polven ja ojenna samalla vasen jalka suoraksi. Pidä hetki ja palaa sisäänhengityksellä alkuasentoon. Tee sama toiselle puolelle.

Muista: Pidä ristiselkä lattiassa ja yritä aktivoida uloshengityksellä myös syvät vatsalihakset
Vaikutusalue: Vinot ja syvät vatsalihakset.

5. 

Asetu selällesi. Pidä jalat hieman koukussa vatsan päällä ja kädet sivulla vaakatasossa, kämmenet alaspäin. Vie koukussa olevia jalkoja rauhallisesti sisäänhengityksellä vasemmalle ja uloshengityksellä vedä jalat takaisin keskelle. Tee sama toiselle puolelle.

Muista! Kun kierrät jalkoja sivulle, käännä pää vastakkaiseen suuntaan.
Vaikutusalue: Vinot ja syvät vatsalihakset.

Vanhemmiten lääkityksiltä ei voi välttyä, ja tiettyjen lääkkeiden sivuvaikutuksena voi olla haluttomuutta tai erektiohäiriöitä.

Monet niin fyysisten kuin psyykkisten sairauksien hoidossa käytettävät lääkkeet aiheuttavat tai vahvistavat seksuaalisia toimintahäiriöitä.

– Tavallisimmin lääkkeet aiheuttavat seksuaalisen halun, kiihottumisen ja orgasmin häiriöitä sekä miesten erektiohäiriöitä. Miesten erektiohäiriöistä noin yksi kymmenestä johtuu yleensä lääkkeistä. Toki pitää muistaa se, että lääkitys voi myös tuoda helpotusta seksuaaliongelmiin, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti RFSU Sari Mäki.

Betasalpaajat ja haluttomuus

Psyykenlääkkeiden tavallisimpia haittavaikutuksia on seksuaalinen haluttomuus. Masennus itsessäänkin myös vähentää seksuaalista halukkuutta, ja lääkitys voi tuoda helpotustakin tilanteeseen.

Muita ongelmia voivat olla seksuaalisen kiihottumisen ja laukeamisen ongelmat. Verenpainelääkkeistä beetasalpaajat ja osa nesteenpoistolääkkeistä voivat aiheuttaa haluttomuutta ja erektiovaikeuksia.

Mikä sitten neuvoksi, jos lääkkeitä on kuitenkin syötävä?

– Hyvä hoitotasapaino ja omatoiminen terveydestä huolehtiminen voi tuoda helpotusta lääkityksiin ja terveyteen, jolloin myös seksuaaliongelmat helpottuvat. Terveelliset elämäntavat eli painonhallinta, liikunta, terveellinen ravitsemus, kovien eläinrasvojen välttäminen ja suolan vähentäminen parantavat myös seksuaaliterveyttä, Sari Mäki korostaa.

Erektio-ongelmaan on lääkkeitä

Lääkityksiä ei pidä itsenäisesti vähentää tai lopettaa. Lääkärin kanssa on hyvä puhua seksuaaliongelmista, niin voidaan miettiä, onko lääkitystä mahdollista muuttaa. Jos lääkitys aiheuttaa erektio-ongelmia, siihen on hyviä lääkkeellisiä hoitoja.

Hyvä parisuhde ja avoin keskustelu kumppanin kanssa ovat myös avain parempaan seksuaaliterveyteen. Asiasta kannattaa siis puhua asiasta kumppanin kanssa.

Onko jossain outo kyhmy? Onko paino pudonnut ilman syytä? Moni miettii, voivatko oireet merkitä syöpää. ET-lehden omalääkäri Risto Laitila kertoo, mitkä ovat sellaisia merkkejä, joiden ilmaannuttua on syytä käydä lääkärillä. 

Helsinkiläisnainen Raili Wallenius, 76, pääsi eroon diabeteksesta ruokavaliota muuttamalla ja sauvakävelemällä.

”Pistin ruokavalioni kokonaan uusiksi viisi vuotta sitten, kun sain kuulla sairastavani diabetesta. En halunnut syödä lääkkeitä, joten ryhdyin sauvakävelemään ja syömään terveellisesti.

Aiemmin olin syönyt ihan mitä vain. Kun lapset olivat pieniä, söin heiltä yli jääneet ruoat. Tykkäsin myös kahvileivistä, kuten pullasta ja berliininmunkeista. Miehen kuoleman jälkeen 15 vuotta sitten söin kahvileipää suruuni entistä enemmän.

Omakotitalon pihalla tuli myös usein grillattua makkaraa. Kun tein ruokavaliomuutoksen, juuri makkarahyllyn ohi käveleminen teki tiukkaa. Nykyään menen liukkaasti ohi enkä ajattele koko makkaraa.

Makkaran lisäksi jätin pois kahvileivät, perunan ja riisin. Leipää syön nykyään vähän, ja sekin vähä on ruista.

Syön paljon kaalia, bataattia, porkkanoita, lanttua ja varsiselleriä sekä kalaa. Keitän myös raparperi-puolukkasoppaa.

En käytä levitteitä ollenkaan, mutta syön oliivi- ja rypsiöljyä. Juustoa syön aamuisin leivän päällä taatakseni kalsiumin saannin.

Sokerin ja suolan käytön olen lopettanut melkein kokonaan. Joskus saatan syödä korvapuustin iltapäiväkahvin kanssa.

Itsepäisyys auttaa

Aluksi otin ruokalautaseksi anopin vanhan kahvikupin asetin. Nykyään syön lasten lautaselta enkä ikinä santsaa. Minulla oli tosi iso vatsalaukku aikoinaan, mutta nyt se on kutistunut niin, etten tarvitse paljoa ruokaa.

Saatan syödä vain 2–3 kertaa päivässä, mikä on nykyisiä ruokailuohjeita vastaan. Voin tosi hyvin, joten tämä rytmi sopii minulle.

Minulta lähti toistakymmentä kiloa melkein heti, kun muutin ruokavaliotani. Vuoden päästä oli lähtenyt 20 kiloa.

Aluksi mittasin verensokeriani jopa neljä kertaa päivässä. Se oli syömisen jälkeen korkea ja liikunnan jälkeen matala. Meni pari vuotta ennen kuin arvot rupesivat pysymään tasaisena. Nykyään käyn kerran kuukaudessa apteekissa mittauttamassa verensokerini, ja se on yleensä vähän alle viiden.

Tämä on ollut elämänmuutos eikä mikään laihdutuskuuri.

"Itsepäisyyteni on auttanut minua pysymään terveellisessä ruokavaliossa."

Olen päättänyt, että minähän en lipsu, enkä ole lipsunut.

Jos lipsuisin, sokeriarvoni nousisivat heti. En minä sitä halua, koska ihmisen on helpompi olla terve kuin sairas.

Helpon ja terveellisen ruoan saa, kun heittää wokkipannulle vähän öljyä, lehtikaalia, kirsikkatomaattia, paprikaa ja sipulia. Sitten lisätään mausteita ja rikottuja ohrasuurimoita, jotka imevät nesteen itseensä.

Elämänmuutokseeni kuului myös liikunnan aloittaminen. Ryhdyin sauvakävelemään. Ensin en jaksanut kulkea kuin muutama sata metriä, mutta nykyään kävelen joka aamu neljä–viisi tuntia.

Olen laihtunut yhteensä 52 kiloa. Nyt ei enää väsytä eikä ole hengenahdistusta. Mielikin on tosi virkeä.”