Verensokeri mitataan, kun epäillään tai hoidetaan diabetesta. Lue, mitkä arvot paljastavat diabeteksen ja mistä tunnistat liian alhaisen veren sokeripitoisuuden.

So­keri on tär­keä ke­hon energian läh­de. Toi­sinaan soke­riai­neen­vaih­dunta voi kui­tenkin häi­riintyä ja soke­riarvot nous­ta liian kor­keiksi. Näin ta­pahtuu esi­mer­kiksi diabe­tek­sessa. Soke­riarvot mita­taankin yleensä diabe­teksen diag­noosin ja hoi­don yhtey­dessä.

Veren­so­kerin mit­taukseen on ole­massa eri­laisia ko­keita. Esi­mer­kiksi B-Gluk ker­too koko­veren glu­koo­siarvon ja fP-Gluk tar­koittaa plas­masta otettua ar­voa. Mo­lempia ko­keita var­ten täy­tyy paas­tota 12 tun­tia en­nen koet­ta.

Mi­ten soke­ri­pi­toisuus mi­tataan?

Näy­te voi ol­la sor­menpää- tai laski­mo­ve­ri­näyte.

Vii­tearvot:

  • Koko­ve­ren­kuva (B-Gluk): 3,3–5,3 mmol/l
  • Paastop­lasma (fP-Gluk): ar­vot ovat 10–20 pro­senttia koko­veren ar­voja kor­keammat, siis noin 4,0–6,0 mmol/l.
  • Plasma (P-Gluk): Ei vakiin­tu­neita viitear­voja. Riip­puu syö­dyistä ate­rioista ja diabee­ti­koilla insu­lii­ni­pis­tok­sista ja muis­ta diabe­tes­lääk­keistä.

Mi­ten tu­loksia tul­kitaan?

Diabe­teksen diag­noosiin käy­tetään yleensä paas­ton jäl­keen mi­tattua glu­koo­siarvoa.

Jos fP-Gluk on 7,0 mmol/l tai suu­rempi useamman veri­kokeen jäl­keen, poti­laalla on dia­betes.

Jos paas­toarvo on 6,1–6,9 mmol/l, käy­tetään nimi­tystä "suu­ren­tunut paasto­so­ke­riarvo", jo­ka on esi­vaihe aikuis­tyypin diabe­tek­selle (kakkostyy­pin dia­betes). Täl­lainen ar­vo mer­kitsee yleensä si­tä, et­tä poti­laalle voi puh­jeta varsi­nainen dia­betes, el­lei hän tee elä­män­ta­poi­hinsa muu­toksia. Painon­hal­linta ja lii­kunta ovat tehok­kaita aikuis­tyypin diabe­teksen ehkäi­si­jöitä.

Paastog­lu­koosia käy­tetään myös aikuis­tyypin diabe­teksen hoito­ta­sa­painon seuran­nassa. Sen si­jaan nuoruus­tyypin diabe­teksen (ykköstyy­pin dia­betes) hoi­don seuran­nassa ei käy­tetä paastog­lu­koosia. Tä­mä joh­tuu sii­tä, et­tä tyy­pin 1 diabe­teksen hoi­dossa veren­so­ke­rin­mit­tauksia teh­dään useita ker­toja päi­vässä, kos­ka täs­sä diabe­teksen muo­dossa insu­liinia pis­tetään mon­ta ker­taa päi­vässä ate­ria­rytmin mu­kaan.

Muut tutkimukset

Diabe­teksen diag­noosiin on ole­massa mui­takin tutki­muksia, ku­ten soke­ri­ra­si­tuskoe (oraa­linen glu­koo­si­ra­situs, Pt-Gluk-R), jol­la tut­kitaan eli­mistön ky­kyä käyt­tää glu­koosia. Sii­nä veren­so­keri mi­tataan kak­si tun­tia sen jäl­keen, kun nau­tittu 75 grammaa glu­koosia. Jos kah­den tun­nin ar­vo on yli 11 mmol/l, poti­laalla on dia­betes. Jos kah­den tun­nin ar­vo on 7,8–11,0 mmol/l, poti­laalla on heiken­tynyt glu­koosin sie­to.

Diabe­testa voi­daan diagno­soida myös gly­ko­he­mog­lo­biinin (B-GH­bA1C) avulla. Ar­vo an­taa ku­van veren­so­kerin pitkäai­kai­sesta ta­sosta. Jos sen ar­vo on kah­dessa mittauk­sessa 48 mmol/l tai enemmän, ky­seessä on dia­betes.

Kuin­ka usein diabe­testa sairas­tavan pi­tää mi­tata veren­so­ke­riar­vonsa?

Po­tilaan päivä­rytmi ja veren­so­ke­ri­lää­kitys vaikuttavat asiaan. Esi­mer­kiksi rei­pas lii­kunta ja äkil­liset sai­raudet voi­vat mer­kitä lisä­mit­tauksia. Insu­lii­ni­hoidon yhtey­dessä veren­so­keri on yleensä mitat­tava useammin kuin tablet­ti­hoi­dossa.

Seu­rannan toteut­ta­mi­sesta laa­ditaan suunni­telma hoi­tajan tai lää­kärin kans­sa. Jos pi­tää sel­vittää, mi­ten ateria vai­kuttaa ar­voihin, veren­so­keri on mitat­tava en­nen ateriaa ja kak­si tun­tia syö­misen aloit­ta­misen jäl­keen.

Liian al­hainen soke­ri­pi­toisuus

Liian al­haista ve­ren soke­ri­pi­toi­suutta kut­sutaan hypog­ly­ke­miaksi. Hypog­ly­kemia syn­tyy, kun so­keria pois­tuu ve­restä enemmän kuin eli­mistö saa si­tä ruuas­ta tai mak­san varas­tosta.

Lie­vä hypog­ly­kemia ai­heuttaa heiko­tusta, hi­koilua, nälän­tun­netta ja sy­dämen tyky­tystä.

Jos glu­koo­si­pi­toisuus pie­nenee al­le 2,5 mmol/l, poti­laalla al­kaa esiintyä keskus­her­moston oi­reita, ku­ten näkö­häi­riöitä, pu­heen häi­riöitä, kouris­telua ja ta­junnan heikke­ne­mistä. Vaka­vim­millaan hypog­ly­kemia ai­heuttaa sydän­koh­tauksen, koo­man ja kuo­leman.

Veren­so­keri voi las­kea liian alas jon­kin yksit­täisen asian vuok­si, mut­ta usein taus­talla on useampia teki­jöitä. Las­kun taus­talla voi ol­la ruo­kailun viiväs­ty­minen tai jää­minen ko­konaan vä­liin, lii­kunta, lääk­keet ja alko­holi, diabe­tes-lää­ki­tyksen ylian­nostus ja insu­lii­ni­herk­kyyden korjaan­tu­minen. 

Läh­teet: Terveys­kir­jasto, Diabe­tes­liitto

Tarkas­tanut: Si­mo Kok­ko, do­sentti, yli­lää­käri, Pohjois-Savon sairaan­hoi­to­piiri, perus­ter­vey­den­huollon yk­sikkö

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

Vierailija

Epäiletkö diabetesta? Näin sitä tutkitaan

Hiilihydraattirajoituksella elimistön insuliinin aineenvaihdunta normalisoituu itsestään, eikä mitään lääkkeitä tarvita. VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota myös karppaukseksi kutsutaan) on yli 200 vuotta vanha ruokavalio (karppauksen historia alkaa alkaa 1800-luvun puolivälistä ja ensimmäinen julkaistu kirja aiheesta on vuodelta 1864), jolla saa verensokerin hallintaan, ihminen laihtuu, pysyy hoikkana ja energisenä sekä pääsee eroon elitapasairauksien oireiden hoitoon käytetyistä "...
Lue kommentti
Vierailija

Epäiletkö diabetesta? Näin sitä tutkitaan

Virallinen II-tyypin diabeteksen hoito on täysin epäonnistunut. Diabeetikkoja tulee koko ajan lisää. Ainoa tapa välttää diabetes tai päästä lääkkeettömään remissioon on ruokavaliohoito. Siihen löytyy välineet, jotka eivät maksa yhtään mitään ja yhteiskunta (me kaikki veronmaksajat) säästämme miljoonia vuodessa. Lähes 100% II-tyypin diabeteksesta on ehkäistävissä elintavoilla ja jo sairastuneet saavat sairautensa remissioon. Tunnetut geenivariantit selittävät nyt vain 10–15 prosenttia II-tyypin...
Lue kommentti

Kaikista sydämen muljahduksista ei tarvitse olla huolissaan. Mutta oman sykkeen seurannasta kannattaa tehdä jokapäiväinen rutiini.

Meistä kukin on rakennettu tavallaan myös sen suhteen, miten herkästi aistimme sydämemme lyönnit.

Ylilääkäri Mikko Syvänne on havainnut herkkyys­erot myös potilaissaan.

– Joku voi kokea, että sydän lyö tuhatta ja sataa, vaikka pulssi on kutakuinkin normaali. Toiselle kolme lisälyöntiä päivässä tekee elämästä ihan sietämätöntä. Kolmas, jonka lepo­syke on jatkuvasti 140 tienoilla, voi väittää voivansa ”ihan hyvin”, vaikka syke on kirjaimellisesti sairaalloisen tiheä ja rasittaa sydäntä monella tavalla.

Suomi viettää Sydänviikkoa 12–19.4. Tutustu myös ET-lehden sydänteemaan.

Tunne pulssisi

Useimmilla meistä on kokemusta sydämen satunnaisista muljahduksista ja tykyttelystä. Ne kuuluvat elämään ja ovat yleensä vaarattomia.

Syyt tykyttelyyn ovat moninaiset, sillä sydän reagoi herkästi myös mielen liikkeisiin; stressiin, jännitykseen ja liikutukseen.

Hauskanpitokin voi saada sydämen nyrjähtämään. Paljon valvonut tai juhlinut todennäköisesti herää aamuyöllä epämiellyttävään läpätykseen. Alkoholin ohella sydämen saa rauhattomaksi kahvi ja tupakka, jopa astmalääkitys. Myös tavallinen kuumeilu voi tuntua sydämessä.

– Nyrkkisääntö on se, että perustutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos asia vaivaa. Mutta jos sydämestä ei löydy läppävikaa tai muuta rakenteellista ongelmaa, eloaan voi jatkaa aika huoletta. Useimmilla oireisiin auttaa jo tilanteen selvittely ja vaarattomaksi toteaminen.

Fakta on myös se, että hyvä peruskunto suojaa sydäntä. Siinäkin mielessä, että kuntoileva ihminen huomaa herkemmin, jos hänen suorituskyvyssään tapahtuu aitoa heikkenemistä, joka voi olla merkki jostakin vakavammasta.

Syvänne muistuttaa, että kaikkien yli 60-vuotiaiden kannattaa tunnustella puls­siaan päivittäin ja opetella tuntemaan se. Jos syke on toistuvasti epäsäännöllinen, on hyvä ottaa yhteyttä terveydenhoitoon, vaikkei muita tuntemuksia olisikaan. Epäsäännöllinen syke saattaa olla eteisvärinän ainut tunnusmerkki.

Kavalinta on, että sydämen eteisvärinä, flimmeri, on vaarallinen myös oireettomana. Pahimmillaan se aiheuttaa aivoinfarktin, kun sydämen eteiseen muodostuneet hyytymät lähtevät liikkeelle.

Ikä lisää riskiä

Eteisvärinä on lisälyöntien ohella sydämen yleisin rytmihäiriö. Se oireilee tykytyksenä, väsymyksenä, vetämättömyytenä ja huonovointisuutena.

Eteisvärinää on monen asteista. Sitä pystytään myös hoitamaan monella tapaa  ja samalla parantamaan huomattavasti potilaan elämänlaatua.

Mitä iäkkäämpi henkilö, sitä yleisemmästä vaivasta on kysymys. Alle kuusikymppisillä  flimmeriä esiintyy melko vähän. 75 vuotta täyttäneistä sitä ilmenee joka kymmenennellä, miehillä hiukan naisia enemmän.

Ikä siis lisää riskiä sairastua. Toisaalta, eteisvärinän tunnistaminen saattaa olla vanhemmalla väellä piirun verran vaikeampaa. Esimerkiksi jo aiemmin käytetyt, sydämen sykettä hidastavat lääkkeet voivat naamioida eteisvärinän oireet. Ja jos ihminen liikkuu muutenkin vähän, hän ei huomaa suorituskykynsä laskua, vaikka sydämen pumppaustehosta katoaa eteisvärinän vuoksi viidennes.

Taustaa: Tämä on helppo ja halpa keino ehkäistä aivoinfarkti

Tässä on suurin syntipukki

Eteisvärinä on helposti diagnosoitavissa sydänfilmillä, jos rytmihäiriö on juuri käynnissä. Tarvittaessa tehdään EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti, niin sanottu Holter-tutkimus. Sydämen kunnon selvittämiseksi voidaan käyttää sydämen ultraäänitutkimusta ja rasituskoetta. Lääkäriä kiinnostavat myös sukutausta ja aiemmat oireet.

Noin puolella potilaista eteisvärinän aiheuttaa korkea verenpaine.

– Olen huomannut, että aika monelle sydän­oireiden takia tutkimuksiin tulleelle keski-ikäiselle naiselle oman verenpaineen korkeus saattaa tulla yllätyksenä, Syvänne toteaa.

Myös kilpirauhasen liikatoiminta altistaa flimmerille. Joillakin laukaiseva tekijä on rasitus tai pitkäkestoinen stressi, joillakin kohtuuttoman alkoholinkäytön jälkeinen krapula.

Jos värisee, toimi näin

Akuutti eteisvärinäkohtaus on hoidettava viivyttelemättä. Varsinkin, jos siihen liittyy hengenahdistusta, rintakipua, pyörtyminen tai halvausoireita. Soita epäröimättä hätänumeroon 112.

– Harvemmin on näin kiire, mutta päivystyspisteeseen kannattaa aina hakeutua vitkastelematta. Mahdollinen rytminsiirto on nimittäin tehtävä 48 tunnin sisällä myös lieväoireisissa tapauksissa. Jos aikaa on kulunut enemmän, rytminsiirtoa ei voi tehdä heti, koska sen yhteydessä on riski, että sydämen eteiseen muodostunut hyytymä lähtee liikkeelle. Tällöin annetaan sykettä rauhoittavaa hoitoa ja aloitetaan hyytymisenestolääkitys.

Vaivaako sydän? Tunnista oireet ajoissa

Sähköinen siirto

Tuoreen eteisvärinän aikainen syke on usein tiheä ja sitä rauhoitetaan lääkityksellä. Joskus värinä kääntyy normaaliksi jo tämän jälkeen.
 Ellei lääkitys tehoa, tehdään sähköinen rytminsiirto. Se on turvallinen toimenpide, mutta vaatii anestesialääkärin ja edeltävän paaston.

Lyhyessä nukutuksessa rintakehän päälle asetetaan anturit ja sydämeen kohdistetaan tasavirtasähköisku. Jos potilas on muuten terve ja kohtaus oli ensimmäinen, muuta lääkitystä ei välttämättä tarvita.

Ennalta suunniteltu rytminsiirto sujuu samaan tapaan.

Lääkkeet ja riskiarviot

Tällä hetkellä flimmeriä sairastaa noin 135 000 suomalaista. Valtaosalla heistä on varmuuden vuoksi jatkuva veren hyytymisen estolääkitys.

– Tunnetuin hyytymisen estäjä on Marevan, josta on 50 vuoden kokemukset. Se sopii useimmille, vaikka oikean annostuksen löytäminen saattaa viedä aikaa, Syvänne sanoo.

Uudemmat, niin sanotut suorat antikoagulantit, ovat käyttäjälleen ”helpompia”. Oman mukavuutensa takia uusia lääkkeitä ei kuitenkaan voi vaihtaa tai valita. Sairausvakuutuskorvauksen saa vain, jos Marevan-hoito on epäonnistunut.

Muutoin joutuu maksamaan lääkkeet kokonaan itse, noin 100 euroa kuussa.

Uusien lääkkeiden hyviin puoliin kuuluu myös se, että aivoverenvuodon riski on vähäisempi. Mustelmia ja muita pikku riesoja liittyy kaikkiin hyytymistä estäviin lääkkeisiin, mutta edut ovat haittoja paljon suurempia.

Jokaiselle eteisvärinäpotilaalle tehdään aivo­infarktin riskiarvio. Korkean riskin potilaaksi pääsee yllättävän helposti. Riskiä lisäävät 65 vuoden ikä, naissukupuoli, korkea verenpaine ja diabetes.

Johdot poikki ja tahdistin peliin

Värinän tiheys ja kesto vaihtelevat minuuteista päiviin. Vaikka oikea rytmi onnistuttaisiinkin palauttamaan, värinäjaksot yleensä tihenevät ja muuttuvat pitkäkestoisiksi. Normaalin rytmin palauttaminen on yhä vaikeampaa.

– Sydämen eteinen voi olla niin venynyt, että palautettu rytmi lipsahtaa flimmeriksi jo viikon tai jopa tunnin päästä. Tuolloin rytminhallintaa tärkeämmäksi tavoitteeksi otetaan sykkeenhal­linta.

Jos pulssi ei rauhoitu lääkkeillä ja tilanne koetaan hyvin hankalaksi, syke voidaan tyynnyttää katkaisemalla eteisten ja kammioiden yhteys. Eteiset jäävät värisemään, mutta se ei vaikuta enää kammioiden rytmiin, koska sähköjohto on välistä poikki. Tuon operaation jälkeen sydän tarvitsee avukseen tahdistimen.

Varsinkin iäkkäämmän henkilön kohdalla voi käydä niin, että eteisvärinä säästää tahdistimelta. Esimerkiksi jos henkilön vaivana on hidas rytmihäiriö, eteisvärinä saattaa olla jopa tervetullut rytmittäjä.

Tulppa ja arpikudos avuksi

Jos potilas on esimerkiksi toipumassa aivo­verenvuodosta tai suolistossa on verta vuotava kohta, hyytymisen estolääkkeet eivät sovi. Silloin  sydämen vasempaan eteiskorvakkeeseen voidaan asentaa tulppa. Näin hyytymä ei pääse muodostumaan tyypillisimpään paikkaansa, umpipussin perälle.

Kaikkein tehokkain keinoista on niin sanottu katetriablaatio. Se on huipputaitoa vaativa operaatio, jossa rytmihäiriöpesäkkeet arpeutetaan jäädyttämällä. Tavoitteena on, että arpikudos toimii eristeenä eikä haitallinen sähköimpulssi pääse enää läpi.

Täytän kohta 65. Onko minusta enää mihinkään? Jos syntymäpäivät ahdistavat ja ikääntyminen huolestuttaa, ei hätää.

1. Kuinka yleinen on ikääntymisen kriisi?

Kriisi on sanana aika vahva, mutta kyllä monet ihmiset pyöreitä täyttäessään kuvaavat olevansa kriisissä. Tunne on tietysti kovin yksilöllinen. Toiset taas sanovat elävänsä elämänsä parasta aikaa juuri esimerkiksi kuusikymppisenä. ”Tässä iässä tietää, kuka on ja voi olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa.”

2. Mikä on kuudenkympin kriisi?

Pohdintaa elämän suunnasta ja tiedostamista elämän rajallisuudesta. Monet pysähtyvät juuri kuusissakymmenissä miettimään ikääntymistä ja sen mukanaan tuomia muutoksia. Mitä tarkoittaa eläkkeelle jääminen? Pysynkö terveenä? Otetaanko minut yhä yksilönä huomioon? Kuusikymppisen elämää leimaa luopuminen menneestä ja suuntautuminen uuteen.

3. Mitä erityistä on ikäkriisissä?

Ihmisen elämässä on pieniä kehityskriisejä, jotka liittyvät elämänvaiheisiin ja arjen muutoksiin. Sitten on vähän suurempia elämänkriisejä, joissa käsiteltävänä on esimerkiksi ihmissuhteiden tai työpaikan muutokset. Suurimmat kriisit ovat traumaattisia elämäntapahtumia, kuten onnettomuuksia, sairastumisia tai kuolemaa. Tuohon kuudenkympin nurkille osuu usein näitä kaikkia kriisejä jollakin tavalla. Iso paketti.

4. Voivatko yleiset asenteet vaikeuttaa kriisiä?

Oman ikääntymisen ahdistavuuteen vaikuttaa jonkin verran se, mitä ikääntymisestä ja vanhuudesta yleisesti ajatellaan.
Suomalainen ilmapiiri ei ole ikääntyvälle kovin miellyttävä. Eläkeikäiset nähdään harmaana massana, joka pikkuhiljaa hiipuu syrjään yhteiskunnasta.

Kun puhutaan suomalaisesta vanhuudesta, ei juuri korosteta yksilöllisyyttä, vapautta tai rohkeutta. Kannattaisi miettiä, ajatellaanko ikääntymistä luopumisena vai nähdäänkö se elämään luontaisesti kuuluvana, mahdollisuuksia sisältävänä aikana.

5. Miten kuudenkympin kriisistä pääsee eroon?

Asenneharjoittelulla. Kysy itseltäsi: Mitä ajattelen ikääntymisestä ja miksi? Mitä muutoksia ikääntyminen elämääni tuo? Mistä asioista saan elämänsisältöä? Mitkä asiat vahvistavat tunnetta, että elämälläni on tarkoitus, ja antavat minulle voimaa? Listaa ajatuksiasi paperille.

6. Miten asenneharjoittelun voi aloittaa?

Valitse ensin ajattelun suunta ja asennoitumisen tapa: ajattelenko vuosien kuluvan vai kertyvän? Voin paremmin, kun ajattelen aktiivisesti vuosien aikana kertynyttä henkistä pääomaani ja elämänkokemuksen voimaa.

7. Miten löydän uuden suunnan elämälleni?

Kannattaa miettiä, mitä haluat elämältä. On olemassa yksinkertainen kysymyspatteristo, jonka avulla voit ohjata ajatteluasi: Mitkä ovat arvojani? Minkälaisia valintoja haluan tehdä ja miksi? Miten voin elää itseni näköistä elämää? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Mitä haaveistani voin itse toteuttaa?

8. Miten menneisyyteen tulee suhtautua?

Menneisyyttä, olipa se ollut millainen tahansa, voi katsoa oppimisen aikana. Menneisyydessä olevia asioita tai valintoja ei voi muuttaa, mutta suhtautumisensa voi: mennyttä ei voi muuttaa eikä tulevaisuutta voi tietää. Elämä itsessään on epävarmaa, joten kannattaa keskittyä juuri tähän hetkeen. Kun elää tätä päivää, ei tarvitse haikailla mennyttä eikä ajatella sitten kun -tyyliin.

9. Voivatko kriisit olla hyödyllisiä?

Oman henkisen kasvun kannalta kyllä. Pitäisikö ihmisen elämä olla vaivatonta, kriisitöntä ja helppoa, vai voidaanko ajatella, että kehittyäksemme tarvitsemme erilaisia elämänhaasteita ja kasvunpaikkoja? Väitän, että ilman kriisejä elämämme olisi aika ankeaa ja katsantokantamme lattea.

10. Voiko ikäkriisiä helpottaa piilottamalla ikääntymisen merkit?

Jos minäkuva rakentuu niin, että ulkonäköön liittyvät muutokset ovat ei-toivottuja, niin varmasti ikääntyminen on hankalaa. Kannattaa miettiä, miksi omat arvot perustuvat niin vahvasti ulkonäköön. Nuoruuden ihannointi tai nuoruuden tyyliin palaaminen ei auta. On tyylikästä, kun ihminen kantaa vuotensa ja ryppynsä ylpeänä ja eletty elämä näkyy. Elämänkokemus tuo perspektiiviä ja suhteuttamisen taitoa. On hienoa vanheta.

Asiantuntijana Ikäinstituutin psykologi Sirkka-Liisa Heimonen. Lähteinä ET-lehden lukijoilta kerätyt pohdinnat.
 

Vierailija

Onko sinulla ikäkriisi? Näillä ohjeilla selviät

Olen ollut mummu jo 17 v ja kestän tämän nimityksen .Samoilla lapsilla sitten toisilla on mummi joten jo heti erottavat kuka on kyseessä. Mummumksi tulemisessa ei ole ollut ongelmia. Päin vastoin vanhin mummuttettava syntyi pelastuksena elämäni jatkumisella . Olin vammauttavassa liikenne onnetomuudessa ja vammauduin täysin . Elämäni oli omasta puolestani lopussa ,mutta sitten syntyi etuajassa samaan hötäkkään poika,ensimmäinen lapsenlapsi. Siitä sain pontta elämälleni ja jaksoin rääkillä...
Lue kommentti
Vierailija

Onko sinulla ikäkriisi? Näillä ohjeilla selviät

Naisten korkeampaa elinikää on selitetty juuri mummojen tarpeellisuudella. Jo keräilykaudella heimon hyvinvoinnille ja säilymiselle vanhempien naisten panos oli merkityksellinen, kun nuoret naiset eivät malttaneet ja osanneet huolehtia ravinnon hankinnasta, ja pienten lasten äidit eivät päässeet lapsiltaan. Mutta isoäideillä oli aikaa ja osaamista keräillä kasveja ja pientä eläimistöä ravinnoksi ja rohdoiksi. Nytkin koen isoäitiyden (ja isovanhemmuuden) erittäin tarpeellisena ilmiönä lasten- ja...
Lue kommentti

Sinkkiä, magnesiumia, kromia… Mineraaliviidakossa on helppo eksyä. ET-lehti listasi kolme ydinhivenainetta, jotka ovat elintärkeitä ikääntyvälle.

1. Magnesium suojaa sydäntä

Miksi tärkeä: Magnesiumia suositellaan erityisesti 65+ naisille. Se lisää suorituskykyä ja kestävyyttä sekä antaa suojan sydämelle. Magnesiumlisä ehkäisee sydän- ja aivoinfarkteja – ja nopeuttaa niistä toipumista. Magnesiumilla uskotaan olevan myös stressiä lieventäviä sekä yleistä vastustuskykyä ja unen laatua parantavia ominaisuuksia.

Mistä sitä saa: Hyviä magnesiumin lähteitä ovat kokojyvävilja, pähkinät, palkokasvit, parsa, pinaatti ja banaani. Myös soijasta, maidosta, lihasta ja kalasta saa magnesiumia. Magnesiumia pitäisi saada 280–350 milligrammaa vuorokaudessa.

Lue lisää magnesiumin hyödyistä täältä.

2. Sinkillä parempi vastustuskyky

Miksi tärkeä: Raskas työ, kova treenaaminen ja hikoilu syövät sinkkivaroja. Ikääntyvät saavat tutkitusti liian vähän sinkkiä ravinnostaan.
Sinkki tehostaa vastuskykyä ja tekee hyvää iholle ja hiuksille. Sinkkilisän uskotaan hieman lyhentävän flunssan kestoa. Se on verisuonille tärkeä antioksidantti.

Mistä sitä saa: Eläinperäinen sinkki imeytyy paremmin kuin kasviperäinen. Hyviä sinkin lähteitä ovat osterit, sisäelimet, poro ja siipikarja, vehnänleseet ja pähkinät. Sinkkiä pitäisi saada vähintään 15 milligrammaa vuorokaudessa.

Lue lisää sinkin hyödyistä täältä.

3. Kromi tasoittaa verensokeria

Miksi tärkeä: Iän karttuessa kromin määrä elimistössä vähenee. Kromi edistää aineenvaihduntaa ja veren sokeritasapainon säilymistä. Jos tasapaino heilahtelee rajusti, sillä on suora vaikutus näläntunteeseen ja hallitsemattomaan makeanhimoon. Sen puutos lisää riskiä sairastua aikuisiän diabetekseen.

Mistä sitä saa: Hyviä kromin lähteitä ovat äyriäiset ja maksaruuat, munankeltuainen, täysjyvävilja, peruna ja paprika. Kromia pitäisi saada 0,030 milligrammaa vuorokaudessa.

Lue lisää kromin hyödyistä täältä.

Kaupoissa on hyllymetreittäin maitoja, mutta miten ne eroavat toisistaan? Listasimme eri maitojen ravintoarvot ja selvitimme niiden erot. 

Tavallisessa ruokakaupassa myydään valtavasti erilaisia maitoja. Ruuanlaittoon, kahviin, lihasten kasvuun, palautumiseen. Maitoa, josta on poistettu jotakin tai johon on lisätty jotakin. 

Suurin osa maidoista on perusmaitoja, jotka eroavat toisistaan lähinnä rasvaprosentin suhteen. Tästä kattavasta listasta osaat valita itsellesi parhaiten sopivan maidon.

Raakamaidosta löydät lisää tietoa jutun lopusta. 

1. Rasvaton maito

(Valio, Arla, Kotimaista, Pirkka, Juustoportti, Satamaito)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia: 140 – 143 kJ / 33 – 34 kcal
Rasva: 0 g
Hiilihydraatit/ sokerit: 4,9 g
Proteiini: 3,3 – 3,5 g

2. Kevytmaito

(Valio, Arla, Kotimaista, Pirkka, Juustoportti, Satamaito)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia: 190 – 197 kJ / 46 – 47 kcal
Rasva: 1,5 g
Hiilihydraatit /sokerit: 4,8 g 
Proteiini: 3,2 – 3,5 g

3. Ykkösmaito

(Valio, Arla)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia: 170/ 41 kcal
Rasva: 1 g
Hiilihydraatit /sokerit: 4,8 g 
Proteiini: 3,3 g

4. Täysmaito

(Valio, Arla, Pirkka, Juustoportti, Satamaito)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia: 270 kJ / 64 kcal
Rasva: 3,5 g
Hiilihydraatit /sokerit: 4,8 g 
Proteiini: 3,2 – 3,5 g

5. Arkimaito

(Valio)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia: 134 kJ / 32 kcal
Rasva: 0 g
Hiilihydraatit /sokerit: 4,9 g 
Proteiini: 3 g

  • Arkimaidoissa proteiinin määrä on vakioitu 3 prosenttiin. Sopii etenkin runsaasti maitoa juoville.
  • Saatavana myös kevyenä, laktoosittomana kevyenä ja laktoosittomana rasvattomana. 

6. Laktoositon rasvaton maitojuoma

(Valio, Arla, Kotimaista, Pirkka, Juustoportti, Satamaito)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia 105 – 110 kJ / 21 – 26 kcal
Rasva 0 g
Hiilihydraatit/ sokerit 2,7 – 3,1 g
Proteiini 3,3 – 3,5 g

  • Kun maidosta on poistettu laktoosi, myös hiilihydraatteja on vähemmän kuin vastaavissa perusmaidoissa.
  • Laktoositonta maitojuomaa on saatavana myös kevyenä, täysmaitona ja arkimaitona.

7. Kiehu maitojuoma

(Valio)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia 188/ 45 kcal
Rasva 2,5 g
Hiilihydraatit /sokerit 3,1 g 
Proteiini 2,5 g

  • Kiehu-maidosta on poistettu heraproteiinia, joka on herkkä lämmölle ja palaa helposti kattilan pohjaan. Kiehu sopii ruoanlaittoon, kuumiin juomiin ja leivontaan.

8. Rasvaton proteiinimaito

(Valio Plus, Pirkka PRO, Satamaito Plussa)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia 170 kJ / 40 kcal
Rasva 0 g
Hiilihydraatit/ sokerit 4,9 g
Proteiini 5 g

  • Sisältää enemmän proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia kuin tavallinen maito. Sopii ruoka-, välipala- ja palautumisjuomaksi liikkujille, ikääntyville ja laihduttajille.
  • Valio Plus -tuoteperheeseen kuuluu myös maitokaakaojuoma, jossa on hieman enemmän hiilihydraatteja ja rasvaa kuin perusversiossa.
  • Valion PROfeel voimamaitojuoma on laktoositon versio rasvattomasta proteiinimaidosta.

9. PROfeel proteiinijuoma kaakao, maitokahvi, toffee, vanilja ja minttukaakao

(Valio)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia 309 kJ / 73 kcal
Rasva 1 g
Hiilihydraatit/ sokerit 8 g
Proteiini 8 g

  • Paksumpi, maustettu proteiinijuoma annospakkauksessa. 2,5 desilitran annoksesta saa 20 grammaa proteiinia, josta puolet on tuoreen maidon heraproteiinia. Sopii aktiiviliikkujille, painonhallitsijoille ja ikääntyville.
  • UHT-käsitelty eli iskukuumennettu: maito on kuumennettu kahden sekunnin ajaksi vähintään +135 asteeseen. Säilyy pitkään, avaamattomana myös huoneenlämmössä.
  • Vastaavankaltainen tuote esim. Pirkka PRO proteiinijuoma vanilja, toffee, suklaa ja mokka.

10. Luomu kevytmaito

(Valio, Pirkka, Satamaito)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia 190 kJ / 46 kcal
Rasva 1,5 g
Hiilihydraatit/ sokerit 4,8 g
Proteiini 3,2 – 3,3 g

  • Luonnonmukaisesti tuotettuja pastöroituja maitoja. Maitoihin ei ole lisätty mitään, joten ne eivät sisällä D-vitamiinia. Luomumaitoa on saatavana myös rasvattomana, laktoosittomana ja täysmaitona.
  • Luomumaidot ovat usein homogenoimattomia. Jotkut luomumaidot homogenoidaan (esim. Pirkka-luomukevytmaito) eli maidon rasva pilkotaan niin, että se jakautuu tasaisesti maitoon.

11. Kahvimaito, laktoositon & UHT

(Valio, Arla)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia 215 – 250 kJ / 50 – 60 kcal
Rasva 2 – 3 g
Hiilihydraatit/ sokerit 4,8 g
Proteiini 3,2 – 3,5 g

  • Tavallista maitoa täyteläisempi. Sopii kylmiin ja kuumiin juomiin, esim. cappuccinoon ja café latteen. Vaahtoutuu hyvin. Laktoositon ja iskukuumennettu, säilyy pitkään.

12. Rasvaton & vähälaktoosinen UHT-käsitelty maito

(Valio, Arla, Kotimaista, Pirkka)

Ravintosisältö per 100 g:

Energia 140 – 141 kJ / 33 – 34 kcal
Rasva 0 g
Hiilihydraatit/ sokerit 4,9 g
Proteiini 3,3 g

  • Vähälaktoosisen ja Hyla-maidon laktoosi on pilkottu helposti imeytyvään muotoon. Maito maistuu makeahkolta.
  • UHT-käsitelty maito on iskukuumennettu kahden sekunnin ajaksi vähintään +135 asteeseen. Se säilyy pitkään huoneenlämmössä.
  • UHT-käsiteltyjä vähälaktoosisia maitoja on saatavilla myös kevyt- ja täysmaitoina sekä laktoosittomina versioina.

13. Korkeapastöroitu kevytmaito

(Satamaito)

Ravintosisältö per 100 g
Energia 190 kJ / 46 kcal
Rasva 1,5 g
Hiilihydraatit /sokerit 4,8 g 
Proteiini 3,3 g

  • Korkeammassa lämpötilassa pastöroitu maito säilyy avaamattomana normaalia maitoa pidempään, useita viikkoja. Myös korkeapastöroitu rasvaton, rasvaton Plussa ja täysmaito.
  • Korkeapastörointia käytetään muissakin tuotteissa. Esim. Valio Eila maitojuomat ja Valio PLUS proteiinimaidot ovat korkeapastöroituja, joten niiden säilyvyys on tavallisia pastöroituja maitoja pidempi.

Mikä raakamaito?

Raakamaito eli tilamaito on lehmänmaitoa, jota ei ole pastöroitu tai homogenoitu. Maito vain jäähdytetään. Raakamaitoa voi ostaa suoraan sitä myyviltä tiloilta.

Kaupan maidot on pastöroitu: maito kuumennetaan 72 asteeseen noin 15 sekunniksi. Lämpökäsittelyllä tuhotaan maidosta terveydelle haitalliset mikrobit. Useimmat kaupan maidot on myös homogenoitu, luomumaitoa lukuun ottamatta. Homogenoinnissa maidon rasvapalloset pilkotaan mekaanisesti pienemmäksi niin, että rasva jakautuu tasaisesti maitoon.

Raakamaitoon ei lisätä D-vitamiinia eikä mitään muutakaan eikä siitä poisteta mitään. Rasvan määrä vaihtelee vuodenajan mukaan, mutta on keskimäärin noin neljä prosenttia.

Koska raakamaitoa ei ole pastöroitu, siinä voi piillä taudinaiheuttajia. Lapsille, vanhuksille, raskaana oleville ja henkilöille joilla on vakava perussairaus, ei suositella raakamaitoa kuumentamattomana. Terveille työikäisille raakamaito aiheuttaa harvoin sairastumisia.

Lähteet: arla.fi, valio.fi, k-ruoka.fi, foodie.fi, juustoportti.fi, satamaito.fi

Juttuun on haastateltu laillistettu ravitsemusterapeutti Teija Penttilää sekä kategoriapäällikkö Mira Appelqvistiä Valiolta.