Parikkalassa vuonna 1944 syntynyt Marjatta Kuusela asuu Helsingissä. Hänen perheeseensä kuuluuvat puoliso, kaksi aikuista lasta ja viisi lastenlasta.

Marjatta Kuuselalle, 72, hoitamaton eteisvärinä ehti aiheuttaa aivoinfarktin. Väärä lääkitys toi uusia vaikeuksia, tahdistin lopulta avun. Nyt Marjatta edistää sydänpotilaiden asiaa.

"Olin vielä työelämässä, kun sydänoireeni ilmaantuivat. Silloin tällöin rinta-alassani tuntui epämiellyttävää tykytystä, joka tuli kohtauksittain ja meni sitten ohi. Hiljalleen oireet tihenivät ja niitä alkoi tulla useammin sekä rasituksessa että levossa. Ajattelin silloin, että vai niin, siinähän tuo tykyttelee, mutta huolestua en osannut.

Havahduin, kun kohtaus yllätti kesken työmatkan. Olin parhaillaan yksityisen lääkärikeskuksen kohdalla ja päätin, että kurvaankin suoraan sinne. Sydämestäni otettiin EKG eli sydänfilmi, mutta kohtaus oli ehtinyt mennä ohitse eikä mitään poikkeavaa ei näkynyt.

Vuoden, parin verran kuuntelin sydäntuntemuksiani, kunnes menin kardiologille. Hän päätti otattaa minusta 24 tunnin Holter-tutkimuksen. Siinä rintakehääni liimattiin vuorokauden ajaksi antureita, jotka kytkettiin vyötärölleni asetettuun EKG-laitteeseen. Nauhuri rekisteröi jokaisen sydämenlyönnin, ja lääkäri tulkitsi nauhoituksen tulokset.

"Päätin, että eteisvärinän kanssa on vain elettävä."

Holterissa eteisvärinä eli flimmeri lopulta näkyi. Tiedon sydänsairaudesta otin tyynesti vastaan. Olen tehnyt työurani lääketeollisuudessa ja tiesin eteisvärinästä varmasti enemmän kuin moni keskivertopotilas. Myös äidilläni ja tädilläni oli tämä sama sairaus - molemmille se koitui kohtaloksi. Päätin, että eteisvärinän kanssa sitä on vain elettävä.

Hyytymä tukki aivovaltimon

Kului muutama vuosi, ja flimmerikohtauksia tuli ja meni. Tiedossani toki oli, että flimmeri altistaa aivoinfarktille, joskin vielä tuohon aikaan lyhyiden eteisvärinäkohtauksien riskiä aivoveritulpalle ei pidetty kovin suurena. Kun rytmihäiriöt eivät minua pahemmin häirinneet, tautiani päädyttiin vain seuraamaan.

Pääsin toivomalleni osa-aikaeläkkeelle. Sitten tapahtui ikäviä. Olin parhaillaan pitämässä pientä esitystä työpaikallani, kun huomasin, että puheeni ei suju kunnolla. Takeltelin. Koetin kovasti keskittyä sanottavaani ja ponnistellen sain kuin sainkin esitykseni pidettyä.

Mutta kun menin työhuoneeseeni ja puhelin soi, en enää ollut saada nimeäni sanottua. Hälytyskellot päässäni pärähtivät soimaan. Hyppäsin siltä istumalta autoon ja ajoin työterveyshuoltoon. Sieltä lääkäri lähetti minut taksilla suoraan Meilahden sairaalan päivystykseen.

Olin saanut pienen, mutta magneettikuvassa näkyvän aivoinfarktin.

Minulle siis kävi niin kuin monelle sellaiselle eteisvärinäpotilaalle, jonka verta ei ole ajoissa ohennettu lääkityksellä. Flimmerikohtaus oli muodostanut sydämen vasempaan eteiseen verihyytymän, joka lähti liikkeelle, kulkeutui pieneen aivovaltimoon ja aiheutti aivosoluihin happivajauksen. Siitä seurasivat nuo puheen häiriöt.

Puhetyöläisenä minut testattiin ennen sairaalasta kotiuttamista, puutteita puheen tuottamisessa ei todettu. Perheeni kylläkin huomasi, että puheeni oli hidastunut. Heidän mielestään oli hyvä niin.

Ajoissa hoitoon

Onneksi aivoveritulppani oli pieni, ja toivuin infarktista hienosti. Minulle määrättiin aspiriinia alentamaan veren hyytymistä. Itse tosin tunsin, etteivät suuni liikkeet toimineet kunnolla. Kun valitin vaivaa lääkärissä, sitä alettiin tutkia. Selvitettiin myös, olisiko verenhyytymisarvoissani jotain ongelmaa.

Juuri, kun kutsu kuului kuulemaan näitä tuloksia, vasen käteni halvaantui. Tällä kertaa halvausoireet kestivät vain muutaman minuutin ja katosivat.

Jälleen kerran aivoni kuvattiin, mutta nyt infarktista ei löytynyt jälkeäkään. Kävi ilmi, että käden halvaus johtui niin sanotusta TIA-kohtauksesta eli ohimenevästä aivoverenkiertohäiriöstä. Veritutkimustulokset paljastivat, ettei aspiriini tosiaan ohentanut vertani niin kuin useimmilla muilla ihmisillä. Sain järeämmän lääkkeen, Marevanin. Siitä alkoi hankala luku sairauskertomuksessani.

"Kun arvo oli liian alhaalla, uhkasi veritulppa. Kun liian ylhäällä, uhkasi aivoverenvuotoriski."

Marevanin hoitotasapainoa mittaava INR-arvoni ei yksinkertaisesti suostunut asettumaan. Se heittelehti ylös ja alas, joskus vaarallisestikin. Silloin, kun INR oli liian alhaalla, minua uhkasi uusi veritulppa. Kun arvo kohosi liian ylös, kasvoi puolestaan aivoverenvuodon riski.

Markkinoille oli tullut uudenlaisia verenohennuslääkkeitä, ensimmäinen niistä oli nimeltään dabigatraani. Vaihdoin uutuuslääkkeeseen, se pysyi tasapainossa paljon helpommin kuin Marevan. Arki helpottui.

Marjatta Kuuselalla on paljon harrastuksia, mutta erityisen iloinen hän on lapsenlapsistaan ja heidän vierailuistaan.
Marjatta Kuuselalla on paljon harrastuksia, mutta erityisen iloinen hän on lapsenlapsistaan ja heidän vierailuistaan.

Suuntavaisto katosi

Ennen kuin lääkitys saatiin tasapainoon, kävin läpi vielä kaksi TIA-kohtausta. Ensimmäisessä silmästäni katosi yks kaks näkö. Se palautui muutamassa minuutissa. Toisella kertaa olin tulossa autolla kauppareissulta, kun huomasin, että en osaakaan kotiin. Tämä kohtaus kesti jo kaksi tuntia.

Sydämen rytmiä yritettiin korjata lääkkeillä, mutta se ei onnistunut. Niinpä minulle päätettiin asentaa sydämentahdistin, jonka ansiosta sydämeni lyö normaalisti 70 lyöntiä minuutissa ja rasituksessa enintään 140.

"Flimmeri ei estä minua viettämästä täysipainoista elämää."

Tahdistin on toiminut minulla hyvin, etenkin sen jälkeen kun opettelin olemaan ryntäilemättä. Vaikka eteisvärinä on sairaus, joka ei parane, me flimmeripotilaat tapaamme sanoa, että eteisvärinä on se sydämen toiseksi paras rytmi – heti normaalin, terveen rytmin jälkeen. Minusta se pitää paikkansa.

Olen aina ollut meneväinen ja paljon harrastava, eikä flimmeri estä minua edelleenkään viettämästä täysipainoista elämää. Vain laskettelureissuista Alppien ohueen ilmanalaan olen joutunut luopumaan – paljon muita tärkeitä asioita on jäänyt jäljelle.

Voimaa vaikuttamisesta

Kotiin en suostuisi missään nimessä käpertymään. Toimin Oulunkyläseurassa, ajoittain Martoissa ja Pohjois-Helsingin Senioreissa, matkustelen, käyn teatterissa, vesijuoksussa, kuntosalilla ja golfaamassa sekä harrastan puutarhanhoitoa, mökkeilyä, sienestämistä ja lastenlasteni kanssa touhuamista.

Onneksi he asuvat lähellä ja rikastuttavat elämääni usein. Olen iloinen aina, kun mummoa tarvitaan.

"On hyvä, että sydänpotilaat tukevat toinen toisiaan."

Iso osa hyvinvointiani lähtee siitä, että voin edistää sydänpotilaiden asiaa: olen Helsingin Sydänyhdistyksen puheenjohtaja ja istun Etelä-Suomen Sydänpiirin hallituksessa. Minusta on tärkeää tarjota tietoa sydänsairauksista, kuntoutusmahdollisuuksista sekä luoda aktiviteetteja, jotka houkuttelevat sydänpotilaan pois neljän seinän sisältä.

Tiedän kuulemastani, että kun rytmihäiriöoireet ensi kerran ilmaantuvat, ne usein säikäyttävät ja järkyttävät. Eräs uusi flimmeripotilas soitti kerran kaikki yhdistyksemme luottamusjäsenet läpi keskellä yötä, niin kova hätä hänellä oli. Siksi on hyvä, että me sydänpotilaat olemme liittyneet yhteen. Voimme tukea vertaisena toinen toisiamme."

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 6/2016.

Näin Marjatan sairastuminen eteni:

1999: Rytmihäiriöitä, EKG-tutkimuksia.
2000: Flimmeri-diagnoosi.
2002: Osa-aikaeläkkeelle, aivoinfarkti.
2003: Marevan-lääkitys alkaa.
2007: Eläkkeelle, vapaaehtoiseksi sydäntyöhön.
2010: Lääkkeen vaihto dabigatraaniin. Ensimmäinen lapsenlapsi.

Itä-Suomen yliopistossa julkaistu tutkimus osoitti, että mustikka hillitsee verenpainetta ja elimistön matala-asteista tulehdusta.

Tutkimus tehtiin hiirillä, joita ruokittiin kolmen kuukauden ajan runsasrasvaisella rehulla. Osa hiiristä sai rehun joukossa viisi prosenttia ja osa kymmenen prosenttia kylmäkuivattua mustikkaa.

Tutkijat selvittivät, mikä vaikutus eri ruokavalioilla oli tulehdukseen liittyvien solujen määriin ja soluvälittäjäaineina toimivien sytokiinien pitoisuuksiin, systoliseen verenpaineeseen, sokerin sietokykyyn, insuliiniherkkyyteen ja painon kertymiseen.

Mustikka laski verenpainetta

Rasvaisen rehun vaikutuksesta hiiret lihoivat huomattavasti, ja niiden sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnassa, tulehdustekijöissä ja verenpaineessa ilmeni haitallisia muutoksia.

Mustikka kuitenkin hillitsi tulehdusta, ja tämä näkyi siten, että tulehdussolujen toimintaa tukevien T-solujen suhteellinen määrä väheni. Myös soluvälittäjäaineissa näkyi muutoksia, jotka kertoivat tulehduksen vähenemisestä. Lisäksi mustikka vähensi rasvan aiheuttamaa verenpaineen nousua.

Mustikan terveysvaikutusten on arveltu johtuvan sen sisältämistä polyfenoleista, erityisesti antosyaaneista, joita metsämustikassa on moninkertaisesti kaupallisesti viljeltyihin pensasmustikkalajeihin verrattuna.

Matala-asteinen tulehdustila ja kohonnut verenpaine ovat usein lihavuuteen liittyvien sairauksien taustalla. Runsaampi mustikan syöminen saattaa vähentää tulehdustilaa ja hillitä verenpainetta myös ihmisellä, mikä on osoitettu osin jo aikaisemmissa tutkimuksissa. Mustikan verenpainetta alentava vaikutus ja sen suora yhteys tulehdustekijöihin kannustaa kuitenkin tarkempiin tutkimuksiin, joilla voitaisiin selvittää yksityiskohtaisemmin mustikan mahdollisia terveysvaikutuksia.

Lähde: Itä-Suomen yliopisto, 2016.

Lisätietoja tästä.

Saako närästyksen kuntoon kotikonstein? Mikä aiheuttaa närästystä? ET-lehden omalääkäri Risto Laitila vastaa.

1. Mitä närästys on?

Närästys on ruokatorven tulehduksesta johtuvaa rintalastan takaista poltetta. Ruotsin kielen halsbränna (kurkkupolte) ja englannin heart burn (sydänpolte) sanovat sen ehkä osuvammin.

2. Mitä oireita närästykseen kuuluu?

Närästys on refluksitaudin yleisin oire. Refluksitauti tarkoittaa sitä, että ruokatorven alasulkijalihas lerpahtaa tuon tuosta omia aikojaan ja hapanta mahansisältöä lirahtaa ruokatorven herkälle limakalvolle. Ruokatorvi tulehtuu ja vaurioituu, mikä tuntuu poltteena etenkin aterioitten jälkeen ja yöllä makuuasennossa.

Joskus mahalaukun hapanta litkua ryöpsähtää nieluun asti ja se aiheuttaa pitkäaikaista yskää. Ruokatorvessa voi tuntua myös palantunnetta.

Taustaa: Näin hoidat refluksitautia

3. Onko närästys vaarallista?

Yli viisikymppiselle ilmaantuva närästys on tähystyksen aihe. Ikää myöten syöpäriski kasvaa, ja siksi tämän ikärajan ylittävät närästelijät tähystetään herkästi. Myös nielemisvaikeus tai kipu niellessä, oksentelu, laihtuminen ja anemia on tutkittava tähystämällä.

4. Miksi jotkut ihmiset ovat muita alttiimpia närästykselle?

Kessuttelijat, kuivasta suusta kärsivät ja raskaana olevat naiset potevat närästystä muita enemmän. Tupakka heikentää ruokatorven sulkijan toimintaa, eikä vähentynyt syljeneritys riitä neutraloimaan ruokatorveen noussutta happoa. Raskauden aikana vatsaontelon paineolosuhteet altistavat refluksille. Myös kumartelua ja nostelua vaativa työ saattaa närästää.

Miksi 20-vuotiaalla on niin paljon limaa nielussa?

5. Mitä lääkäri haluaa tietää potilaan närästyksestä?

Jos hakeudut närästyksen takia lääkäriin, kirjaa ylös jo kotona tärkeimmät esitiedot. Kuinka kauan olet kärsinyt närästyksestä? Nouseeko mahansisältöä ylöspäin? Kuinka monesti näitä oireita on viikon aikana? Onko yöllä oireita vai pelkästään päivällä? Kirjaa kaikki oireet tarkasti, lääkäri kysyy niitä.

6. Mitkä ruoat tai juomat aiheuttavat närästystä?

Lääkäri kysyy myös ruokailutottumuksista. Syötkö aina mahan täyteen? Kuinka pitkä väli on viimeisestä suupalasta nukkumaanmenoaikaan? Syötkö tavallisesti rasvaisia ruokia vai kevyesti? Minkä verran juot alkoholia? Mitä tavallisesti juot jos yleensä juot? Tupakoitko? Paljonko? Pidätkö happamista mehuista, esimerkiksi appelsiinimehusta? Kuinka paljon juot kahvia? Minkälaista kahvia se on?

Stressi kuriin Fodmap-ruokavaliolla – "lääkäri kehotti kokeilemaan"

7. Voiko närästystä hoitaa muuttamalla elintapojaan?

Refluksitaudin ja närästyksen hoidossa eivät lääkkeettömät hoidot useinkaan riitä. Mutta lievä närästys voi pysyä kurissa, jos ylipainoaan saa pudotettua, kessuttelun kuriin, välttämällä ilta-aterioita (vähintään kolme tuntia väliä ennen nukkumaanmenoa), syömällä kevyesti ja välttämällä aineita jotka on huomannut ärsyttävän.

Sängyn päätypuolen nosto 15–20 senttimetrin puupalikoilla voi helpottaa yöoireita merkittävästi.

8. Mitä lääkitystä närästykseen on?

Mahalaukun hapontuottoa hillitään tehokkaimmin happopumpun estäjillä, niin kutsuilla PPI-lääkkeillä. Ne ovat pratsoli-loppuisia nimiltään. Tehokkaita vahvuuksia saa ilman reseptiäkin pieniä pakkauksia. Lääkärit kirjoittavat usein vahvimpia vahvuuksia ja niin sanotussa PPI-testissä tupla-annosta parin viikon ajan. Tällä selvitetään, miten maksimaalinen lääkitys vaikuttaa oireisiin. Miedommin mutta joskus riittävän hyvin närästystä lievittävät H2-salpaajat ja antasidat, joita saa myös ilman reseptiä.

9. Voiko närästyslääkkeitä syödä jatkuvasti?

On oikeastaan yllättävää, ettei pitkäaikaisestakaan happosalpaajahoidosta ole raportoitu kovin paljoa haittavaikutuksia. Tiedetään toki, että muun muassa B12-vitamiinin, raudan, kalkin ja magnesiumin imeytyminen häiriintyy pitkäkestoisessa hoidossa, joten hyvää yhteispeliä tarvitaan lääkärin ja potilaan välillä, kun hoitoaika venyy pitkäksi. Mutta esimerkiksi suolistosyöpien määrää happosalpaajahoidot eivät näytä lisäävän eikä keuhkokuumeelle altistuminenkaan näyttäisi olevan ongelma.

10. Mistä sairauksista närästys voi kertoa?

Äkillinen ja kova närästyspolte ja kipu saattavat olla merkki sydänlihaksen hapenpuutteesta, sydäninfarktista. Jos tällainen iskee, on syytä soittaa 112:een.  

Lue myös: Vaivaako sydän? Tunnista oireet ajoissa

Lähde: Lääkäri Risto Laitila

Vierailija

Mistä närästys kertoo? 10 kysymystä lääkärille

Närästykseen on hyvin yksinkertainen lääke josta on ollut jo pitkään kokemuksia. Ruokasooda neutralisoi mahahappoja ja parantaa närästyksen. Myös syömisessä on syytä välttää vaaleaa leipää, jossa on käytetty rypsiöljyä, se aiheuttaa helvetinmoisen närästyksen. Vältä närästyslääkkeitä joissa käytetään alumiinia, se ei poistu elimistöstä, kulkeutuu aivoihin ja heikentää ajanmyötä muistia.
Lue kommentti

Ensin oli vain kutinaa. Sitten tuli arpia ja kutinaa. Kaija Eriksson on kulkenut vyöruusun kanssa koko polun ja osaa nyt auttaa muita.

– Reilu viisi vuotta sitten selässä vyötärön korkeudella oli kutiseva kohta. Oli heinäkuu, ja ajattelin että kyseessä on ötökän purema. Kun siihen tuli rupi ja kutina yltyi tosi pahaksi, näytin kohtaa lääkärille. Hän sanoi, että kyseessä on vyöruusu.

Helsinkiläinen Kaija Eriksson sai vaivaansa tuhdin lääkekuurin, joka auttoi heti. Oireet hävisivät. Tammikuussa 2015 hänen vasen olkapäänsä alkoi särkeä ja kihelmöidä sietämättömän paljon. Lääkäri lähetti hänet sydänfilmiin.

– Sydänelektrodeja kiinnittänyt hoitaja huomasi vasemman lapaluuni alla selvän vyöruusurakkulan. Söin taas kuurin ruusuun, ja ruvet hävisivät, mutta särky jatkui. Kipu alkoi tuntua selässä ja säteili myös vasempaan käsivarteen. Sain hermosärkylääkettä ja lisäksi Panadolia.

– Neljännen ruusun jälkeen etsin lääkärin, joka oli antanut vyöruusurokotteita. Varasin ajan, ja lääkäri kirjoitti minulle reseptin rokotteeseen. Vyöruusu ei ollut juuri silloin aktiivisena, mutta hermosärky vaelteli aaltomaisesti käsivarresta pohkeeseen. Välillä se tuntui poskessakin.

– Rokotteen jälkeen vyöruusu ei ole enää uusinut.  Että kyllä 200 euron investointi kannatti.

"Kipu ei ole poistunut, ja joudun syömään säännöllisesti särkylääkkeitä."

– Maksa- ja munuaisarvojani seurataan sen takia. Yritän kuitenkin pärjätä tulehduskipulääkkeillä. Kävely ja vesijumppa auttavat jonkin verran.

– Välillä kipu on lähes poissa, mutta sitten on taas päiviä, että tiedän jo heti aamusta joutuvani ottamaan useamman särkylääkkeen. Öisin nukun, mutta päivä on pilalla, jos aamu alkaa tabletilla.

Joskus Kaija miettii, olisiko hän säästynyt hermokivuilta, jos olisi saanut vyöruusurokotteen jo ensimmäisen vyöruusun jälkeen.

– Pelkään, että jatkuva lääkkeiden syöminen vaurioittaa maksaa, munuaisia, haimaa tai suolistoa. Särkylääkkeistä kun en voi kokonaan luopua.

Kaija rakastaa lukemista, ja kirjat vievät ajatukset pois kivusta.

– Tapaan myös ystäviäni, lapsiani ja lapsenlapsiani mielelläni. Seurassa vaivat unohtuvat hetkeksi.

– Tärkeintä olisi saada kipu hallintaan. Minulla on selässä myös nikamalaskeumia ja kulumia, enkä aina erota kipuja toisistaan. Käyn vesijumpassa ja kävelen. Olen ajatellut kokeilla myös kuntosalia. Hieronnassa käynti ei selvästikään lievittänyt kipua.

Yleensä sydäninfarktista kertova kipu on äkillistä ja voimakasta, mutta toisinaan oireena voi olla hengenahdistus tai raskas olo. Omalääkäri Risto Laitila kertoo, milloin on syytä lähteä lääkärille. 

Katso myös muut Riston vastaanotolla -videosarjan osat:

Riston vastaanotolla: Miten kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan?

Riston vastaanotolla: Voivatko oireeni johtua kilpirauhasen liikatoiminnasta?

Riston vastaanotolla: Näin tunnistat hoitoa vaativan eteisvärinän

Riston vastaanotolla: Outo oire – voiko se olla syöpää?

Riston vastaanotolla: Näin eroon turvotuksesta ja vatsakivuista

Riston vastaanotolla: Tästä johtuu olkapääkipu

Riston vastaanotolla: Polvessa on nivelrikko – mitä tehdä? 

Riston vastaanotolla: Kolme tapaa tunnistaa aivoverenkiertohäiriö

Riston vastaanotolla: Uskaltaako statiineja syödä sivuvaikutuksista huolimatta?