Yhteis­kunta, jol­la ei mu­ka ole va­raa arvos­tavaan ja yksi­löl­liseen vanhus­ten­hoitoon, on se­kä epäon­nis­tunut et­tä valheel­linen, kir­joittaa yliopistonlehtori Jo­hannes En­roth.

Suu­resti arvos­ta­mani, moni­puo­linen ja san­gen kor­keaan ikään eh­tinyt kulttuu­ri­hen­kilö kir­joitti kulu­neena ke­sänä suu­reen päivä­lehteen ko­lumnin otsikolla "Mitä hyö­tyä mi­nusta enää on?". Vaka­vasti sairas­tellut kirjoit­taja kä­vi lä­pi koke­muksiaan ja pohdis­keli, on­ko hä­nen pal­jon ra­haa ja mui­ta resurs­seja vaa­tinut hen­gissä pitä­mi­sensä ol­lut yhteis­kun­nalta jär­kevää toi­mintaa.

Ko­lumni pysäh­dytti ja vä­hän järkyt­tikin; mi­tä teke­mistä hyö­dyllä tai järke­vyy­dellä on ihmiselämän ar­von kans­sa? Saman­laisia tunte­muksia he­rätti vuosi­kym­meniä sit­ten hauta­ki­vessä näke­mäni muisto­ki­rouksen ta­painen: "He li­ved a li­fe of going to do, and he died with not­hing done". Mil­lä mittarilla si­nun elä­mäsi tai mi­nun elä­mäni arvo­tetaan, ja ku­ka tai mi­kä kat­soo olevansa oikeu­tettu sen te­kemään? Pitäi­sikö van­halla ihmi­sellä ol­la huo­no oma­tunto sii­tä, et­tä on vie­läkin hen­gissä ja enemmän tai vä­hemmän mui­den ar­moilla, pelk­kä ku­luerä budje­teissa?

"Kun olemme aikanaan yhteiskunnan näkökulmasta antaneet itsestämme kaiken hyödyn, meistä ja vaivoistamme on vain haittaa."

Yhteis­kunta sy­leilee ja ku­ristaa mei­tä kaik­kia sa­malla ta­valla. Lap­sina ja nuo­rina meis­tä on lähinnä "haittaa", kos­ka mei­tä täy­tyy kal­liisti kou­luttaa, jotta meis­tä edes muu­taman vuosikymmenen ajan olisi jo­tain "hyötyä".

Sit­ten oppi­vel­vol­li­suu­temme vaih­tuu hyöty­vel­vol­li­suu­deksi. Kun olemme aikanaan yhteis­kunnan näkö­kul­masta an­taneet kai­ken hyö­dyn, min­kä meis­tä ir­ti saa, meis­tä ja kai­kista vaivois­tamme on eh­kä pa­rin tai huo­nossa tapauk­sessa kol­men vuosi­kym­menen ajan vain hait­taa. Mut­ta täy­tyyhän meil­lä kaik­kien velvol­li­suuksien jäl­keen ol­la "hait­taoikeus" en­nen kuin kuolemme pois. Eh­kä kyynis-anar­kis­ti­sesti sa­nottu, mut­ta kyl­lä jo­kaista ih­mistä täy­tyy lop­puun as­ti puo­lustaa yhä tylym­mäksi käy­vää yhteis­kuntaa vas­taan.

"Elämä on niin suuri asia, että se ei saa olla jatkuvaa tekemistä.  Missä välissä ehtii vain olla, itseään varten?"

Me teem­me monen­laisia asioita, jois­ta on hyö­tyä yhteis­kun­nalle. Ai­van var­masti jo­ku muu te­kisi ne yh­tä hy­vin tai pa­remmin; ku­kaan meis­tä ei yhteiskunnan näkö­kul­masta ole korvaa­maton. Mut­ta si­tä muu­ta ih­mistä, jo­ka te­kisi ne sa­mat asiat, ei ole ei­kä tu­le. Yhteis­kunnan näkö­kulma tai vaati­mukset ei­vät saa ol­la ar­vomme mit­ta. Kaik­ki yhteis­kun­ta­ko­keilut, jois­sa ihmi­sellä on vain yhteis­kun­nal­linen ar­vo ja elämä nou­dattaa haitta-hyö­ty-haitta -kaavaa, ovat epäon­nis­tuneet, koska ihmi­sille ei voi teh­dä sel­laista.

Ei rii­tä, et­tä on jon­kun yhteis­hyö­dyl­lisen ko­neiston osa, ei al­kuunkaan. Elämä on niin suu­ri asia, et­tä se ei saa ol­la jat­kuvaa teke­mistä, tule­mista ja mene­mistä. Mis­sä vä­lissä eh­tii vain ol­la, vain it­seään var­ten?

Op­piarvot, tit­telit, yhteis­kun­nal­liset asemat, kaik­ki mi­nun saavu­tuk­seni. On surul­lista, et­tä mo­net ih­miset hau­taavat it­sensä tuol­laisen roi­nan al­le. Kun kat­son pei­liin, en näe op­piarvoa, ammattinimi­kettä tai julkai­su­luet­teloa. Jos pei­li vas­taa kysy­mykseen mi­kä ei­kä kysy­mykseen kuka, vi­ka ei ole peilissä. Te muut pys­tytte ker­tomaan mi­nulle mi­kä mi­nä olen, mut­ta mi­nun on ymmär­ret­tävä ja osat­tava vas­tata kysy­mykseen ku­ka mi­nä olen. Voi olla, et­tä tar­vitsen sii­hen pei­lini apua silloin täl­löin.

"Pidetään huolta toisistamme. Jos emme pysty siihen, emme pysty mihinkään."

Päivä­lehden ko­lumni päät­tyy saman­kal­taiseen johto­pää­tökseen: "Olen päät­tänyt ui­da vastavirtaan ja to­deta, et­tä niin kauan kuin he­rään ute­liaana ja ihmet­telen huo­mista, voin sa­noa päättä­jille, et­tä huolen­pito mi­nusta ja muis­ta vanhe­ne­vista eh­kä kui­tenkin kan­nattaa."

Kor­vataan sa­nat "eh­kä kui­tenkin kan­nattaa" sa­noilla "on tei­dän velvol­li­suu­tenne" ja eletään itsellemme. Pi­detään huol­ta toisis­tamme, kos­ka me kerran sa­tumme elämään täl­lä pla­nee­talla samaan ai­kaan. Jos em­me pys­ty sii­hen, em­me pys­ty mi­hinkään.

Yhteis­kunta, jol­la ei ole va­raa arvos­tavaan ja yksi­löl­liseen vanhus­ten­hoitoon, on epäon­nis­tunut. Yhteis­kunta, jol­la ei mu­ka ole va­raa arvos­tavaan ja yksi­löl­liseen vanhus­ten­hoitoon, on se­kä epäon­nis­tunut et­tä valheel­linen. Pel­käänpä, et­tä elämme sellai­sessa yhteis­kun­nassa.

 


Kirjoit­taja on Hel­singin ylio­pis­tossa työsken­te­levä kasvi­bio­logian ylio­pis­ton­leh­tori ja paran­tu­maton nostal­gikko, jo­ka on kiinnos­tunut esimerkiksi evoluu­tiosta.

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

 

Monen keho käy ylikierroksilla koko ajan, mutta tilanteen korjaaminen ei ole oikeasti mitään tähtitiedettä. Näin vakuuttaa stressin anatomian hallitseva asiantuntija.

”Eihän tässä näin pitänyt käydä: Mihin elämästäni katosi 15 vuotta?”

Tämän lauseen stressinhallinnan ammattilainen, kouluttaja Mia Jokiniva kuulee usein.

– Paljon puhutaan ja pidetään yllä myyttiä työelämän stressaantuneista nuorista johtajista ja urakeskeisistä miehistä. Tyypillinen nykyajan stressaaja on kuitenkin 50-vuotias nainen.

Mia toimii päätyökseen retriitti- ja kokouskeskus Villa Mandalassa. Hän kouluttaa siellä muun muassa stressinhallintakursseilla – joissa käy asiakkaina nimenomaan paljon näitä stressaantuneita keski-ikäisiä naisia.

– Vaikuttaa siltä, että suomalaisnaisilla on aikaa itselleen vasta sitten, kun heidän lapsensa ovat aikuistuneet ja lentäneet pois pesästään.

Mielenkiintoista! Työstressi masentaa vielä eläkkeelläkin

Tuossa vaiheessa kiire ja stressaava arki ovat voineet saada kehossa aikaan ei-toivottujakin muutoksia. Vanhemmiten naishormonien tuotanto vähenee luonnostaan, eikä stressihormonien jatkuva erittyminen ainakaan auta vaihdevuosioireisiin, mainitsee Mia.

– Stressaantuneen vaihdevuodet voivat aikaistua, kun kortisoli on tapissa. Moni kamppailee tässä iässä elämänmuutoksen kanssa, hyvästelee kotoa muuttavia lapsia, suorittaa uraa tai laihduttaa jatkuvasti, jolloin keho ei ole koskaan palautumistilassa, Mia kertoo ET-lehdelle.

Laihduttajan ei kannata unohtaa liikuntaa, mutta tärkeintä olisi sitäkin ennen saada kortisolitasot alas. Mutta miten stressihormonia voi itse säädellä?

”Eläkeläisstressi iskee”

Jatkuva ylikierroksilla oleminen leimaa Mian mielestä tätä aikaa muutenkin. Moni elää kaikkea suorittaen ja rentoutuu keinoilla, jotka vain kiihdyttävät entisestään kehoa – kuten alkoholin tai liikunnan avulla.

Mian mukaan stressiä voi hoitaa myös luonnonmukaisesti. Tällä hän tarkoittaa säännöllisiä rentoutumisharjoituksia. Uuteen kirjaansa Stressin luomuhoito hän on koonnut monia harjoituksia ja tutkimustuloksia niiden toimivuudesta.

– Esimerkiksi eräästä Harvardin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta on saatu positiivisia tuloksia aloittelijankin näkökulmasta.  Kun tutkittava ryhmä teki keskittymisharjoituksia joka päivä kahdeksan viikon ajan, nähtiin paljon positiivisia muutoksia muun muassa aivojen rakenteessa. Kestoltaan harjoitukset olivat puoli tuntia, hän selvittää ja jatkaa:

– Täytyy muistaa, että on yksilöllistä, miten harjoitukset vaikuttavat. En väitä, että kaikki toimivat kaikilla. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun mieleen tulee, että jotain pitäisi tehdä stressaantuneelle ololleen, voi olla vaikeaa istua alas ja yrittää tehdä keskittymistä vaativia harjoituksia.

Mia suositteleekin ylikierroksilla käyville ja miksei iäkkäämmillekin kehollisten rentoutusharjoituksien aloittamista mielen tekniikoiden sijaan.

–  Eläkeläisstressi vaivaa yllättävän monia. Kun omat lapset ovat arjen puristuksissa ja sinkoilevat sinne tänne, isovanhemmat hyppäävät silloin usein avuksi. Tämä stressaa monia, vaikka eläkeajan pitäisi olla heille se ansaittu hengähtämisen aika.

Lue myös: Ahdistaako? Stressaako? Helpota oloasi kymmenessä minuutissa Mian ohjein

Tätä kaikkea stressi saa kehossasi aikaan

  • sydän lyö nopeammin ja pumppaa enemmän verta
  • verenpaine nousee
  • hengitys kiihtyy
  • hapenkulutus lisääntyy
  • stressihormonitasot nousevat
  • maksa vapauttaa sokeria ylimääräiseksi energiaksi
  • haima tuottaa vähemmän insuliinia
  • verensokeri nousee
  • ruoansulatuselimiin virtaa vähemmän verta, lihaksiin enemmän
  • hikoilu lisääntyy
  • lihakset jännittyvät
  • vastustuskyky heikkenee

Kysely

Ahdistaako?

Kyllä
Kyllä
77.0%
Ei
Ei
22.9%
Ääniä yhteensä: 87

Punaisen Ristin ensiapusovellus voi pelastaa sinun tai läheisesi hengen. Video näyttää, miten lataat sovelluksen puhelimeesi.

Punainen Risti -sovellus on hyvä lisä jokaiseen puhelimeen. Ilmaisen mobiilisovelluksen avulla ensiapuohjeet ja verenluovutustiedot kulkevat aina mukanasi. Sovelluksen käyttö ei vaadi verkkoyhteyttä, joten se toimii aina.

Sovellus on saatavilla maksutta iPhone-, Android- ja Windows-puhelimiin sekä tabletteihin. Katso yllä olevalta videolta, miten lataat sovelluksen.

Mobiilisovelluksesta löydät ensiapuohjeet onnettomuuksien, tapaturmin ja sairauskohtausten varalle. Tutustu niihin rauhassa. 

Sovellus ei korvaa ensiapukurssia, mutta se kannattaa ladata puhelimeen opiksi ja muistin tueksi. Sovelluksesta löydät myös tiedot tulossa olevista Punaisen Ristin ensiapukursseista.

Sovellus palvelee myös verenluovuttajia. Palvelussa voit merkitä puhelimen muistiin omat luovutustietosi ja tialta muistutuksen seuraavasta mahdollisesta luovutuspäivästä. Voit myös tarkistaa ajantasaisen veriryhmäkohtaisen veritilanteen sekä tarkistaa testin avulla, voitko luovuttaa verta. Lisäksi palvelu näyttää kartoilla lähimmät veripalvelutoimistot ja verenluovutustilaisuudet.

Löydät puhelimesta myös Hätätilanteet-kohdan. Se näyttää osoitteesi ja koordinaattisi, kunhan puhelimesi paikannus on päällä (saat sen päälle asetuksista). Voit myös soittaa sovelluksen avulla 112-hätänumeroon. 

Sovelluksen kautta voit myös tehdä lahjoituksia SPR:n keräyskohteisiin. 

112 Suomi -sovellus kertoo hätäkeskukselle sijaintisi onnettomuuden sattuessa. Katso videolta, miten se tehdään.

112-Suomi -kännykkäsovellus nopeuttaa avun saantia hätätilanteessa. Kun soitat 112-hätänumeroon sovelluksen kautta, hätäkeskus saa automaattisesti tiedon tarkasta sijainnistasi, vaikka et itse sitä tietäisi. Digian ja Hätäkeskuslaitoksen kehittämän sovelluksen avulla on soitettu jo 40 000 hätäpuhelua. 

Maksuton sovellus toimii kaikissa älypuhelimissa ja tableteissa, joiden sovelluskaupasta se löytyy. Katso yllä olevalta videolta ohjeet sovelluksen lataamiseen!

Hyvä tietää:

  1. Puhelimessasi on oltava päällä paikannus, jotta sovellus löytää koordinaattisi. Saat paikannuksen päälle puhelimesi asetuksista.
  2. Tutustu sovellukseen heti asennuksen yhteydessä ja opasta sen käyttöä myös läheisillesi. Sovellukseen syötetään ensimmäisellä käyttökerralla oma puhelinnumero. Sen voit vaihtaa tarvittaessa sovelluksen asetuksista. 
  3. Kun jatkossa avaat sovelluksen puhelimestasi, pääset suoraan näkymään, josta voit soittaa hätäpuhelun. Huomaa, että iPhonessa puhelu käynnistyy heti, Windows- ja Android-puhelimissa joudut vielä käynnistämään puhelun puhelimen omasta soittonäkymästä.
  4. Päivystysnumero-välilehdeltä löydät yhteystietoja muihin päivystysnumeroihin. Puhelu alkaa painaessasi nimen kohdalta.
  5. Jos joudut hätätilanteeseen ja datayhteyttä ei ole käytettävissä, voit soittaa hätäkeskukseen normaalisti ja luetella koordinaattisi sovelluksesta ruutu kerrallaan vasemmalta oikealle.

Lue lisää kännykästä hengen pelastajana ET-lehdestä 8/2017!

Elämänmuutoksen voi tehdä, vaikka se alkuun mietityttää ja pelottaa. Monta muutosta läpi käynyt Elise vinkkaa, miten muutosta voi lähestyä. 

Turkulainen Elise Heikkinen-Johnstone lähti kehitysyhteistyön perässä maailmalle 19-vuotiaana. Hän on kokenut monta elämänmuutosta kaukana kotoa. Jotkut ovat tulleet pyytämättä, mutta suurimpaan osaan on vaadittu oma päätös. 

Nämä vinkit Elise haluaa antaa muutosta miettivälle:

  1. Tärkeintä on olla rehellinen itselle ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista.
  2. Sopiva hetki on aina ja ei koskaan. Aina löytyy syitä, joiden takia voit ajatella muutoksen olevan mahdoton juuri nyt. Vain harvoin muutos on oikeasti mahdoton, ja isonkin muutoksen voi aloittaa pienin askelin.
  3. Muutokseen ei tarvita erityistä rohkeutta. Kun olen uskaltanut ottaa ensimmäisen askeleen kohti tuntematonta, muutos ei ole enää pelottanut.
  4. Isoissa muutoksissa minua on auttanut jättää hyvästit vanhalle – myös rituaalisesti. Kun ensimmäinen mieheni kuoli, hävitin melkein kaiken, mikä muistutti yhteisestä elämästämme.
  5. Uuteen haluan aina lähteä avoimin mielin. En usko, että tulevaa voi tai kannattaa hirveästi suunnitella. Ajattelen, että otan nyt vastaan sitä mitä tästä uudesta jutusta tai paikasta tulee.

Lue Elisen tarina ET-lehden numerosta 8/2017.