Yhteis­kunta, jol­la ei mu­ka ole va­raa arvos­tavaan ja yksi­löl­liseen vanhus­ten­hoitoon, on se­kä epäon­nis­tunut et­tä valheel­linen, kir­joittaa yliopistonlehtori Jo­hannes En­roth.

Suu­resti arvos­ta­mani, moni­puo­linen ja san­gen kor­keaan ikään eh­tinyt kulttuu­ri­hen­kilö kir­joitti kulu­neena ke­sänä suu­reen päivä­lehteen ko­lumnin otsikolla "Mitä hyö­tyä mi­nusta enää on?". Vaka­vasti sairas­tellut kirjoit­taja kä­vi lä­pi koke­muksiaan ja pohdis­keli, on­ko hä­nen pal­jon ra­haa ja mui­ta resurs­seja vaa­tinut hen­gissä pitä­mi­sensä ol­lut yhteis­kun­nalta jär­kevää toi­mintaa.

Ko­lumni pysäh­dytti ja vä­hän järkyt­tikin; mi­tä teke­mistä hyö­dyllä tai järke­vyy­dellä on ihmiselämän ar­von kans­sa? Saman­laisia tunte­muksia he­rätti vuosi­kym­meniä sit­ten hauta­ki­vessä näke­mäni muisto­ki­rouksen ta­painen: "He li­ved a li­fe of going to do, and he died with not­hing done". Mil­lä mittarilla si­nun elä­mäsi tai mi­nun elä­mäni arvo­tetaan, ja ku­ka tai mi­kä kat­soo olevansa oikeu­tettu sen te­kemään? Pitäi­sikö van­halla ihmi­sellä ol­la huo­no oma­tunto sii­tä, et­tä on vie­läkin hen­gissä ja enemmän tai vä­hemmän mui­den ar­moilla, pelk­kä ku­luerä budje­teissa?

"Kun olemme aikanaan yhteiskunnan näkökulmasta antaneet itsestämme kaiken hyödyn, meistä ja vaivoistamme on vain haittaa."

Yhteis­kunta sy­leilee ja ku­ristaa mei­tä kaik­kia sa­malla ta­valla. Lap­sina ja nuo­rina meis­tä on lähinnä "haittaa", kos­ka mei­tä täy­tyy kal­liisti kou­luttaa, jotta meis­tä edes muu­taman vuosikymmenen ajan olisi jo­tain "hyötyä".

Sit­ten oppi­vel­vol­li­suu­temme vaih­tuu hyöty­vel­vol­li­suu­deksi. Kun olemme aikanaan yhteis­kunnan näkö­kul­masta an­taneet kai­ken hyö­dyn, min­kä meis­tä ir­ti saa, meis­tä ja kai­kista vaivois­tamme on eh­kä pa­rin tai huo­nossa tapauk­sessa kol­men vuosi­kym­menen ajan vain hait­taa. Mut­ta täy­tyyhän meil­lä kaik­kien velvol­li­suuksien jäl­keen ol­la "hait­taoikeus" en­nen kuin kuolemme pois. Eh­kä kyynis-anar­kis­ti­sesti sa­nottu, mut­ta kyl­lä jo­kaista ih­mistä täy­tyy lop­puun as­ti puo­lustaa yhä tylym­mäksi käy­vää yhteis­kuntaa vas­taan.

"Elämä on niin suuri asia, että se ei saa olla jatkuvaa tekemistä.  Missä välissä ehtii vain olla, itseään varten?"

Me teem­me monen­laisia asioita, jois­ta on hyö­tyä yhteis­kun­nalle. Ai­van var­masti jo­ku muu te­kisi ne yh­tä hy­vin tai pa­remmin; ku­kaan meis­tä ei yhteiskunnan näkö­kul­masta ole korvaa­maton. Mut­ta si­tä muu­ta ih­mistä, jo­ka te­kisi ne sa­mat asiat, ei ole ei­kä tu­le. Yhteis­kunnan näkö­kulma tai vaati­mukset ei­vät saa ol­la ar­vomme mit­ta. Kaik­ki yhteis­kun­ta­ko­keilut, jois­sa ihmi­sellä on vain yhteis­kun­nal­linen ar­vo ja elämä nou­dattaa haitta-hyö­ty-haitta -kaavaa, ovat epäon­nis­tuneet, koska ihmi­sille ei voi teh­dä sel­laista.

Ei rii­tä, et­tä on jon­kun yhteis­hyö­dyl­lisen ko­neiston osa, ei al­kuunkaan. Elämä on niin suu­ri asia, et­tä se ei saa ol­la jat­kuvaa teke­mistä, tule­mista ja mene­mistä. Mis­sä vä­lissä eh­tii vain ol­la, vain it­seään var­ten?

Op­piarvot, tit­telit, yhteis­kun­nal­liset asemat, kaik­ki mi­nun saavu­tuk­seni. On surul­lista, et­tä mo­net ih­miset hau­taavat it­sensä tuol­laisen roi­nan al­le. Kun kat­son pei­liin, en näe op­piarvoa, ammattinimi­kettä tai julkai­su­luet­teloa. Jos pei­li vas­taa kysy­mykseen mi­kä ei­kä kysy­mykseen kuka, vi­ka ei ole peilissä. Te muut pys­tytte ker­tomaan mi­nulle mi­kä mi­nä olen, mut­ta mi­nun on ymmär­ret­tävä ja osat­tava vas­tata kysy­mykseen ku­ka mi­nä olen. Voi olla, et­tä tar­vitsen sii­hen pei­lini apua silloin täl­löin.

"Pidetään huolta toisistamme. Jos emme pysty siihen, emme pysty mihinkään."

Päivä­lehden ko­lumni päät­tyy saman­kal­taiseen johto­pää­tökseen: "Olen päät­tänyt ui­da vastavirtaan ja to­deta, et­tä niin kauan kuin he­rään ute­liaana ja ihmet­telen huo­mista, voin sa­noa päättä­jille, et­tä huolen­pito mi­nusta ja muis­ta vanhe­ne­vista eh­kä kui­tenkin kan­nattaa."

Kor­vataan sa­nat "eh­kä kui­tenkin kan­nattaa" sa­noilla "on tei­dän velvol­li­suu­tenne" ja eletään itsellemme. Pi­detään huol­ta toisis­tamme, kos­ka me kerran sa­tumme elämään täl­lä pla­nee­talla samaan ai­kaan. Jos em­me pys­ty sii­hen, em­me pys­ty mi­hinkään.

Yhteis­kunta, jol­la ei ole va­raa arvos­tavaan ja yksi­löl­liseen vanhus­ten­hoitoon, on epäon­nis­tunut. Yhteis­kunta, jol­la ei mu­ka ole va­raa arvos­tavaan ja yksi­löl­liseen vanhus­ten­hoitoon, on se­kä epäon­nis­tunut et­tä valheel­linen. Pel­käänpä, et­tä elämme sellai­sessa yhteis­kun­nassa.

 


Kirjoit­taja on Hel­singin ylio­pis­tossa työsken­te­levä kasvi­bio­logian ylio­pis­ton­leh­tori ja paran­tu­maton nostal­gikko, jo­ka on kiinnos­tunut esimerkiksi evoluu­tiosta.

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

 

Paljon tyydyttyneitä rasvoja käyttävät todella ovat suuremmassa sydäntautivaarassa. Jo pieni muutos ruokavaliossa pienentää sepelvaltimotaudin riskiä. 

Tuore tutkimus vahvistaa, että tyydyttyneitä rasvoja paljon syövät sairastuvat sepelvaltimotautiin selvästi muita todennäköisemmin. Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

Harvardin yliopiston tutkijoiden havainnot ovat erittäin vakuuttavia. Ne perustuvat pitkään ja huolellisesti kerättyyn aineistoon, joka kattaa 73 000 naisen ja 43 000 miehen terveystiedot. Tutkimuksessa tarkasteltiin neljän keskeisen tyydyttyneen rasvan vaikutuksia yhdessä ja erikseen. Seuranta kesti 24–28 vuotta.

Tulokset kertovat, että eniten tyydyttyneitä rasvoja syövät sairastuivat sepelvaltimotautiin selvästi todennäköisemmin kuin vähiten niitä syövät. Tämä yhteys koski kaikkia tarkasteltua neljää rasvahappoa eli lauriinihappoa, myristiinihappoa, palmitiinihappoa ja steariinihappoa.

Osallistujat saivat tyydyttyneistä rasvoista keskimäärin 9–11 prosenttia päivittäisestä energiantarpeestaan. Huomattavaa on se, että vaihtamalla tästä vain yhden prosenttiyksikön verran monityydyttyneisiin rasvoihin, täysjyvätuotteisiin tai kasviproteiineihin, sepelvaltimotaudin riski pieneni 6–8 prosenttia. Suurin muutos havaittiin, kun vähennys painottui palmitiinihappoon.

Tulokset ovat painava lisätodiste siitä, että tyydyttyneitä rasvoja paljon sisältävä ruokavalio on epäterveellinen. Moni asia on kuitenkin yhä selvittämättä. On muun muassa epäselvää johtuvatko tulokset siitä, että tyydyttyneet rasvat ovat epäterveellisiä, vai siitä, että monityydyttymättömät rasvat ja kuidut ovat terveellisiä.

Oli miten oli: sydänriskit pienenevät, kun tyydyttyneiden rasvojen määrää vähentää ja tilalle ottaa terveellisiä kasvi- tai kalarasvoja ja täysjyväviljoja.

 

Lähde: Intake of individual saturated fatty acids and risk of coronary heart disease in US men and women: two prospective longitudinal cohort studies. 

Copyright Duodecim 2016. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

Yksi vetää leukoja oven pielessä, toinen vääntyilee luudanvarren kanssa. ET-lehden lukijat kertovat omahoito-ohjeensa jumiutuneisiin niskalihaksiin. 

1. Puistelutauko

"Tauko, pieni kävely ja kehon puistelu pyörityksineen ja venytyksineen auttaa, tai kuminauhajumppa. TÄllainen keino auttaa erityisesti tietoväkkärätyöskentelyssä." – Pentti Jokinen

2. Keppijumppa

"En tunne enää niskakipuja enkä pääkipuja. Helppo ja halpa keppijumppa onnistuu luudanvarren kanssa!" – Irma Nissinen

3. Leuanvedot

"Leuanvetojen harjoittelu on auttanut niskajumiin. Yhtään kokonaista leukaa en saa vielä vedettyä, mutta jotain se yrittäminen saa aikaan kropassa." – Freija Özcan

4. Hyvät unet

"Minulla on niska kipeänä silloin, kun univelka pääsee niin sanotusti niskan päälle." – Satu Mikkola

5. Piikkimatto

"Rentoudun piikkimatolla ja kuuntelen lempimusiikkiani. Särkylääkkeiden kulutus on minulla vähentynyt ainakin kymmenellä prosentilla." – Hannah Koskioksa

6. Kipugeeli

"Jokin kipugeeli, esimerkiksi Voltaren Forte, auttaa aina vähäksi aikaa." – Satu Mikkola

Kilpirauhasen vajaatoiminta yleistyy iän myötä. Erityistason seksuaaliterapeutti Sari Mäki uskoo, että sairaus vaikuttaa seksuaalisuuteen.

Kilpirauhasen vajaatoiminta on aika yleistä, ja sen esiintyvyys lisääntyy iän karttuessa. Sairaus voi aiheuttaa hyvin monenlaisia oireita, yleisimpiä ovat väsymys, vetämättömyys, jopa masennus ja painonnousu. Erityistason seksuaaliterapeutti Sari Mäki lisää oireiden listaan myös seksuaalisen haluttomuuden.

- Sairauteen liittyvä väsymys voi myös omalta osaltaan vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen. Limakalvojen kuivuus sukuelinten alueella voi liittyä ikääntymisen aiheuttamaan hormonitoiminnan hidastumiseen, mutta kilpirauhasen vajaatoimintakin aiheuttaa sitäkin, Mäki huomauttaa.

Pyydä säännöllistä seurantaa

Sairauden näkökulmasta on tärkeää, että kilpirauhasarvoja seurataan säännöllisesti ja lääkärin kanssa keskustellaan lääkehoidosta. Lääkäriltä ja apteekista saa hyvän ohjauksen lääkehoitoon ja sen toteuttamiseen, ja siihen vaikuttaviin asioihin, kuten miten lääke otetaan ja miten muut lääkkeet vaikuttavat lääkehoidon onnistumiseen. Hyvällä hoitotasapainolla vaikutetaan sairauden tuomiin oireiin.

Lue lisää: Mihin aikaan päivästä pitäisi ottaa vitamiinit?

Lääkärille on myös hyvä kertoa jos olo on lääkehoidosta huolimatta kovin uupunut ja jopa masentunut, koska potilaan oireet laboratoriotulosten lisäksi ovat hänelle mittareita, jotka kertovat hoidon onnistumisesta ja lääkehoidon riittävyydestä.

- Lääkärin kanssa voi keskustella onko tarvetta tutkia vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä. Näissä voi olla myös joskus puutoksia kilpirauhasen vajaatoiminnankin yhteydessä, Mäki muistuttaa.

Hyvä yöuni voi lisätä halukkuutta

Sari Mäki kannustaa puhumaan. Kumppanin kanssa on hyvä jutella avoimesti haluttomuudesta, ja kertoa sairauden mahdollisesta vaikutuksesta haluun.

- Voitte myös yhdessä miettiä, mitä voitte yhdessä tehdä asian eteen. Kumppani, joka ymmärtää haluttomuuden syyn ja on valmis parisuhteen vaalimiseen muilla keinoilla kuin seksillä, on arvokas.

Seksuaaliterapeutilla on myös vinkkejä halukkuuden lisäämiseen.

- Kokeilkaa,  voiko seksin vaihtelevuudella vaikuttaa tilanteeseen, lisääkö yleinen lläheisyyden lisääminen seksuaalisia haluja, entä voiko sairastuneen jaksamista ja vireyttä tukea jotenkin muuten niin, että seksiinkin riittäisi intoa? Mäki luettelee.

- Yksi keino on kokeilla seksiä aamusta, kun olette saaneet hyvin levättyä.

Lääkärit pohtivat - hiipuuko seksi hormonien mukana

Rakastan sinua on terveyttä lisäävä lause

Parisuhteen hyvä hoitaminen yhteisellä ajalla, hellyydellä ja hyvällä vuorovaikutuksella on tärkeä rooli tilanteessa, jossa kumppanin halukuuteen vaikuttaa joko sairaus tai lääkitys.

- Miehen sanoilla ja rakkaudenosoituksilla voi olla suuri merkitys, silloin kun nainen kokee itsensä haluttomaksi, Mäki korostaa.

Mahdolliseen limakalvojen kuivuuteen on syytä käyttää seksissä liukuvoidetta, sillä kuivat limakalvot ja sen aiheuttama kivulias seksi voi lisätä naisen haluttomuutta entisestään seksiin.

- Liukuvoiteita löytyy ihan päivittäistavarakaupoista.

RFSUn liukuvoiteet voit katsoa sivuilta www.rfsu.fi
 

5 merkkiä siitä, että on syytä tarkistaa kilpirauhanen

"75-vuotias vaimoni kärsii huimauksesta. Mitä tarkoittaa hoitoseloste: fiksaatiot toimineet hyvin ja Dix-Hallpikessa ei löydyöksiä", kysyy nimimerkki Vaimostaan huolestunut. 

Yleislääkäri Risto Laitila vastaa:

Huimas on hankala oire, joka voi olla seurausta useastakin yhtäaikaisesta tasapainojärjestelmän häiriöstä. Huimaus saattaa siksi yhden ihmisen kohdalla tuntua eri aikoina erilaiselta.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus on pään kääntöön ja kallistamiseen liittyvä kiertohuimaus. Se on seurausta sisäkorvan toimintahäiriöstä: tietty sakka tukkii tasapainoelimen kanavia. 

Kun tehdään Dix-Hallpiken koe, jossa potilas kallistetaan selälleen pää käännettynä sivulle, potilaan silmät alkavat pyörivästi nykiä. Sen perään tehdään liikesarjahoito, Epleyn manööveri. Se saa sakan vetäytymään pois.

Jos silmävärvettä ei synny, on kyse todennäköisesti muusta. "Fiksaatiot toimineet hyvin" kertoo, että niin sanotussa pään nykäisytestissä potilaan katse pysyy tiukasti tutkijassa, mikä sekin viittaa muuhun kuin korvaperäiseen huimaukseen.

Todennäköisesti kyse on ikähuimauksesta, monisyisestä tasapainovaikeudesta. Sen helpottamiseksi ja kaatumisen ehkäisemiseksi tarvitaan lihasvoima- ja tasapainoharjoittelua. Harjoittelun pitää olla kullekin potilaalle räätälöityä ja tämän vahvuuksia tukevaa. Monesti harjoittelu onnistuu parhaiten hyvähenkisessä kohtalotovereiden porukassa, jota ammattitaitoinen kuntouttaja ohjaa.