Vuotavasta nenästä ja kutiavista silmistä ei kannata kärsiä, sillä siitepölyallergiaa voidaan hoitaa tehokkaasti – siedätyshoidolla jopa täysin oireettomaksi. 

1. Allergiassa elimistön immuunijärjestelmä on yliherkistynyt ja reagoi haitallisesti johonkin ympäristön sinänsä harmittomaan aineeseen kuten siitepölyyn, eläinpölyyn tai ruoka-aineeseen.

2. Elimistön reaktio allergian aiheuttajaan eli allergeeniin voi olla joko nopea, jolloin oireet ilmenevät muutamissa minuuteissa tai tunneissa tai hidas, jolloin oireet tulevat vasta useiden tuntien tai päivien kuluttua altistumisesta. Hitaista allergioista suurin osa on kosketusallergioita, siitepöly- ja pistiäisallergiat lukeutuvat nopeisiin allergioihin.

3. Taipumus allergiaan on perinnöllinen, ja useimmiten allergia puhkeaa jo lapsena tai varhaisella aikuisiällä. Jos molemmat vanhemmat ovat allergisia, on lapsella 75-prosenttinen allergiariski. Myös haitalliseen suuntaan muuttuneet ympäristö ja elintavat ovat lisänneet allergioita. Kaupunkien tiivis asuminen ja vähäinen kosketus luontoon ja eläimiin altistavat allergioille. Myös vanhempien tupakointi lisää lapsen sairastumisriskiä.

4. Nuorista aikuisista noin 40 prosenttia on herkistynyt siitepölylle, eläimille tai ruoka-aineille. Uusia allergioita voi ilmetä myöhemminkin, harvoin kuitenkaan yli 65-vuotiaana. Noin kolmannes allergisista nuhista paranee itsekseen vuosien mittaan. Joillakin oireet kehittyvät ja muuttuvat astmaksi.

Allergista nuhaa kannattaakin hoitaa hyvin, koska siten voidaan ehkä estää nuhan puhkeaminen astmaksi. Allerginen nuha heikentää myös usein merkittävästi elämänlaatua, joten hoitoa ei kannata laiminlyödä tästäkään syystä.

Koivu on pahin riesa

5. Kaikki yleisimmin allergiaa aiheuttavat kasvit ovat tuulipölytteisiä, jolloin niiden siitepöly on kevyttä, hyvin leviävää ja limakalvoilla helposti liukenevaa. Koivu on tavallisin siitepölyallergian aiheuttaja Suomessa. Sille herkistyneistä valtaosa saa oireita myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölystä. Muut lehti- ja havupuut aiheuttavat allergiaa vain harvoin.

6. Heinistä ainakin 40 eri lajia tuottaa allergisoivaa siitepölyä. Mikäli oireita saa yhdestä lajista, kannattaa karttaa muitakin heinäkasveja niiden kukinta-aikaan. Tavallisimmin oireita aiheuttavat timotei, puntarpäät, nadat, nurmikat, koiranheinät, lauhat ja järviruoko sekä teidenvarsien ja joutomaiden rikkakasvi pujo.

7. Siitepölykausi alkaa jo huhtikuussa, kun leppä ja pähkinäpensas alkavat kukkia. Kausi jatkuu läpi kesän heinien siitepölyn vuoksi, ja pujon siitepöly voi aiheuttaa oireita vielä syyskesälläkin.

8. Itiöitä levittävien kasvien kuten sanikkaisten ja levien sekä home-, lahottaja- ja ruokasienten itiöt voivat aiheuttaa kesällä siitepölyallergian kaltaisia oireita. Tärkeimpiä sieni-itiöallergiaa aiheuttavia sienisukuja ovat Cladosporium- ja Alternaria-homeet. Ne aiheuttavat oireita kesäkuusta pitkälle syksyyn. Homeitiöt vähenevät ilmasta merkittävästi maan jäätyessä.

9. Jotkut siitepölyallergikot ovat allergisia myös joillekin ruoka-aineille. Tämä ns. ristiinreagointi voi lisääntyä iän myötä ja on yleisempää aikuisilla kuin lapsilla. Limakalvo- ja vatsaoireita voivat aiheuttaa erilaiset juurekset ja hedelmät kuten raaka peruna, porkkana ja selleri ja hedelmistä tuoreina esimerkiksi omena, päärynä, kiivi, persikka ja luumu.

Osalle oireita aiheuttavat myös erilaiset mausteet sekä pähkinät ja mantelit. Mitään ruoka-ainetta tai maustetta ei kuitenkaan tarvitse ”varmuuden vuoksi” välttää, jos se ei ole aiheuttanut oireita.

Aloita hoito ajoissa

10. Siitepölyallergian oireita ovat nuha ja runsas aivastelu sekä nenän, silmien ja joskus myös kurkun kutina. Muita oireita voivat olla voimakas väsymys, päänsärky ja atooppisen ihottuman pahentuminen.

11. Lääkehoito kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen oireiden ensi merkkejä, sillä jo ärtyneitä limakalvoja on vaikeampi rauhoitella. Kasvien siitepölytuotanto voi alkaa, kun ilman lämpötila on nollan yläpuolella. Eteläiset ilmavirrat voivat tuoda jo tammi-helmikuussa eteläiseen Suomeen siitepölyä oireita aiheuttavia määriä. Koivun, lepän ja pajun siitepölylle allergisen on syytä aloittaa lääkitys useimmiten maaliskuun alussa.

12. Siitepölyallergiaa samoin kuin itiöallergioita hoidetaan antihistamiinitableteilla, nenäsumutteilla sekä tarpeen mukaan silmien kutinaa ja punoitusta lievittävillä silmätipoilla. Näitä kaikkia saa apteekista ilman reseptiä. Reseptillä lääkkeet tulevat kuitenkin halvemmiksi varsinkin, jos oireilukausi on kovin pitkä.

13. Allergiat ovat hyvin yksilöllisiä ja niin on myös allergialääkkeiden vaikutus. Jos jokin antihistamiini ei tunnu auttavan kyllin hyvin, kannattaa kokeilla toista valmistetta. Se voi toimia paremmin tai ei ehkä väsytä niin paljon kuin toinen lääke. Lääkkeitä kannattaa myös käyttää riittävän pitkään. Allergialääkkeistä ei ole todettu haittaa pitkässäkään käytössä eikä niillä ole ristikkäisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

14. Jos oireet lääkityksestä huolimatta jatkuvat tai pahenevat, on syytä kääntyä lääkärin puoleen. Lääkäri voi määrätä keuhkoputkia avaavan ja hoitavan lääkesuihkeen hengitystieoireisiin tai muuten tehostaa lääkitystä. Joskus on hyvä varmistaa allergian aiheuttaja tai aiheuttajat allergiatestillä. Mikäli oireisiin liittyy hengenahdistusta, vinkunaa tai pitkäkestoista kuivaa yskää on myös syytä mennä lääkäriin. Oireet voivat viitata alkavaan astmaan.

15. Siitepölyaikana tulisi välttää rasittavaa liikuntaa ulkona ja sisäilma tulisi pitää mahdollisimman pölyttömänä. Tässä auttavat tuuletuksen välttäminen, tuuletusikkunoihin asennettavat suodattimet sekä huoneilmaa puhdistavat raitisilmasuodattimet. Pyykkiä ei tulisi kuivattaa eikä vaatteita tuulettaa ulkona pahimman pölykauden aikana.

16. Sää vaikuttaa siitepölymääriin. Vähiten ulkoilmassa on siitepölyä aamuisin, iltaisin ja kostealla säällä, eniten aurinkoisella ja tuulisella säällä. Koivun ja heinien pölymäärä moninkertaistuu ilmassa sateen alkaessa ja erityisesti ukkosmyrskyssä, jolloin oireet saattavat pahentua. Päivän siitepölyarvot löytyvät sanomalehdistä, TV:stä sekä internetistä Turun yliopiston Aerobiologian yksikön sivuilta.

17. Myös tupakansavu, voimakkaat hajut ja muut kuin siitepölyt voivat pahentaa siitepölyallergiaa. Mikäli siitepölyallergisella ei ole eläinallergiaa tai eläinallergikon oireet ovat lieviä, ei perheessä jo olevaa lemmikkieläintä nykykäsityksen mukaan tarvitse antaa pois.

Piikissä piilee vaara

18. Pistiäisallergikko on allerginen mehiläisen- tai ampiaisenpiston sisältämälle myrkylle. Allergia yleensä joko on tai ei ole eli harva on allerginen molemmille. Kaikkein lievimmässä reaktiossa iho punoittaa, kihelmöi ja pistoskohtaan voi nousta paukama. Lievässä yleisreaktiossa ilmenee nokkosrokkoihottumaa ja siihen voi liittyä limakalvoturvotusta. Hengenvaarallisessa yleisreaktiossa eli ns. anafylaktisessa shokissa ilmenee sydän-, verisuoni- ja hengityselinoireita. Tila etenee hyvin nopeasti ja vaatii mahdollisimman pikaista sairaalahoitoa.

19. Jos ampiainen tai mehiläinen pääsee pistämään myöhemmin uudelleen, noin viidelle prosentille paikallisen reaktion saaneista kehittyy vaarallinen yleisreaktio. Niistä, jotka ovat saaneet lievän yleisreaktion ensimmäisestä pistosta, se tulee 15–30 prosentille.

20. Ensiapuna mehiläisen tai ampiaisen pistoon voi käyttää kyypakkausta. Pistoksille pahoin allergisen kannattaa pitää mukanaan reseptillä saatavaa ns. adrenaliinikynää, jota käytetään ensiapuna vaikeassa yleisreaktiossa. Vakavan yleisreaktion saaneille suositellaan aina siedätyshoitoa. Lievän yleisreaktion pistosta saaneille siedätyshoitoa voidaan harkita, jos uusintapiston saamisen riski on suuri.

21. Joka kymmenes suomalainen reagoi hyttysen pistoihin tavallista voimakkaammin. Tällöin pistoskohtaan voi kohota jopa puolen kämmenen kokoinen turvotusalue ja muodostua vesirakkuloita. Pistot voivat myös turvottaa koko raajan tai aiheuttaa kuumetta ja väsymystä. Vakavat reaktiot ovat kuitenkin harvinaisia.

22. Hyttysallergiaan ei ole siedätyshoitoa, mutta ennaltaehkäisevästi nautittuna tietyistä antihistamiineista (setiritsiini ja ebastiini) voi olla apua kutinaan ja paukaman turvotukseen. Paras tulos saadaan, kun antihistamiinia otetaan pari tuntia ennen hyttyspistoille altistumista.

Siedätys vaatii kärsivällisyyttä

23. Siedätyshoito on tehokas tapa hoitaa allergiaa. Sitä on syytä harkita, kun hankalat oireet vaivaavat lääkärin määräämästä lääkityksestä huolimatta tai kun oireita alkaa tuntua myös keuhkoissa. Eniten siedätyksellä on hoidettu siitepölyallergioita sekä ampiais- ja mehiläispistoallergioita.

24. Siedätyshoito on allergian aiheuttajaan kohdistuvaa hoitoa toisin kuin lääkitys, joka vaikuttaa vain oireisiin. Hoidon tulokset ovat hyviä. Oireet lievittyvät tai häviävät täysin, ja lääkkeiden tarve vähenee. Osalla potilaista hoito ehkäisee uusien allergioiden puhkeamista tai estää allergisen nuhan etenemistä astmaksi.

25. Hoito voidaan aloittaa, kun testein on varmistettu tarkka allergian aiheuttaja ja potilas on valmis pitkäkestoiseen hoitoon. Lapsilla siedätyshoito voidaan aloittaa aikaisintaan viiden vuoden iässä, mutta yläikärajaa ei ole. Hoidon suunnittelee ja aloittaa aina allerkologian erikoislääkäri.

26. Siedätyshoito vaikuttaa vain yhteen allergeeniin tai allergeeniryhmään kerrallaan. Toisaalta allergeenien samankaltaisuuden vuoksi koivun siitepölyallergiaan annettu hoito auttaa myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölyallergiaan ja timotei-uutteella annettu hoito muihinkin heinäallergioihin. Siedätyshoitoa voidaan antaa joissakin tapauksissa samaan aikaan useammalle allergeenille.

27. Siedätyksessä allergeeniuutetta ruiskutetaan ihon alle aluksi viikon välein annosta lisäten ja jatkossa kuukauden tai kahden välein ylläpitoannoksella. Kokonaisuudessaan hoito vie noin kolme vuotta ja sen vaikutus kestää useita vuosia. Pistiäisallergiassa siedätyshoito antaa täyden suojan kahdeksalle potilaalle kymmenestä ja lopuistakin suurin osa saa uusintapistosta vain paikallisen reaktion.

28. Hoidon aloittaa aina erikoislääkäri. Ruiskeet annetaan sairaalassa tai vastaanotolla lääkärin valvonnassa mahdollisten yliherkkyysreaktioiden varalta. Vakavat komplikaatiot ovat tosin harvinaisia. Hoito tulee aloittaa siitepölykauden ulkopuolella.

29. Uusinta uutta on tablettimuodossa annettava timotein siedätyshoito, joka voidaan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta ottaa turvallisesti kotona. Tablettimuodossa hoito on hyvin siedettyä ja myös hoidon tulokset ovat lupaavia. Heinien siitepölyn samankaltaisuuden vuoksi timoteillä annettu hoito vaikuttaa myös muihin heinäallergioihin. 

30. Seuraavaksi tablettimuotoinen siedätyshoito on tulossa pölypunkkiallergiaan, joka on suuri ongelma etenkin Etelä- ja Keski-Euroopan leudomman ilmaston maissa. Myös koivun tablettimuotoinen siedätyshoito on kehitteillä. Markkinoilla sen tosin odotetaan olevan vasta ensi vuosikymmenen puolella.

Jutun asiantuntijoina olivat allergianeuvoja ja koulutusvastaava Anne Vuorenmaa Allergia- ja astmaliitosta sekä maajohtaja Klaus Idänpään-Heikkilä ALK-Abelló Nordicista, joka on siedätyshoitoja kehittävä yritys.

Täältä näet ajankohtaisen siitepölytilanteen!

Lisätietoja: www.allergia.com

Vanha tuttu mukulakasvi on vähäkalorisempaa kuin riisi tai pasta. Vitamiinit säilyvät, kun keität perunat kuorineen etkä päästä niitä hajoamaan.

Kivennäisaineita ja vitamiineja

Peruna ei ole pelkkää hiilihydraattihöttöä. Hiilihydraattia on perunassa tärkkelyksen muodossa 10–15 prosenttia. Proteiinia on muutama prosentti, rasvaa ei juuri lainkaan. Ravintokuitua peruna sisältää suunnilleen saman verran kuin vaalea riisi ja pasta. Peruna on hyvä kaliumin lähde. Siitä saa myös C- ja B-vitamiineja sekä magnesiumia.

Kevyt lisuke

Yhdessä isossa perunassa on vähemmän energiaa kuin samassa määrässä riisiä tai pastaa. 100 grammaa perunaa sisältää noin 80 kilokaloria, vastaava annos keitettyä riisiä noin 140 kcal ja pastaa noin 100 kcal.

Uusissa C-vitamiinia

Uusissa perunoissa on enemmän C-vitamiinia kuin vanhoissa, koska osa C-vitamiinista tuhoutuu varastoinnin aikana. Muuten uuden ja vanhan perunan ravintosisällössä ei juuri ole eroa. Eri lajikkeet ovat ravintosisällöiltään suunnilleen samanlaisia.

Vältä vihreää perunaa

Jos peruna altistuu valolle ja vihertyy, siihen muodostuu myrkyllistä solaniinia. Solaniini on perunan luonnollinen puolustuskeino, joka suojaa tuholaisilta ja taudeilta. Se tekee perunasta kitkerän ja on suurina pitoisuuksina haitallista: se voi aiheuttaa vatsakipua, ripulia ja oksentelua. Etenkin pienimmissä varhaisperunoissa on paljon solaniinia, eikä niitä siksi suositella pikkulapsille. Kuoriminen vähentää solaniinia merkittävästi.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Toppinen.

Artikkeli on ilmestynyt ET-lehdessä 13/2017

Äidin ja tyttären välinen suhde on usein jännitteinen. Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä panee välit todenteolla koetukselle.

Miksi äidin ja tyttären suhde on vaikea?

Äidin ja tyttären suhteessa ongelmat syntyvät yleensä kommunikaatiossa: kuinka saada oma viesti perille loukkaamatta toista?

Suoruuden ja sydämettömyyden välillä on veteen piirretty viiva. Miten voi puhua suoraan niin, ettei kuulosta sydämettömältä? Etenkin äidit ja tyttäret horjuvat tällä hyvin hauraalla ja vaikeasti määriteltävällä viivalla koko elämänsä ajan.

Äidin ja tyttären suhdetta vaikeuttaa myös, että he ovat usein niin samanlaisia. Samankaltaisuus aiheuttaa skismaa.

Milloin äiti-tytärsuhde nousee erityisesti esiin?

Kun tyttärestä itsestään on tulossa äiti, hänellä on edessään identiteetin muutos ja hän saattaa hakeutua terapiaan. Tuleva tehtäväkenttä mietityttää, ja tytär myös pohtii, minkälaista hänellä itsellään on ollut vauvana. Tämä prosessi yleensä käynnistää keskustelun äidin ja tyttären välillä.

Iäkkäämmät naiset hakevat apua usein silloin, kun heistä on tullut isoäitejä. Monet ovat huolissaan lapsesta ja lapsenlapsista. He kuitenkin kokevat, etteivät voi sanoa mitään, koska sitä pidetään riidanhaastamisena tai arvosteluna.

Miksi lapsenlapsen syntymä on tärkeä kohta?

Kun tytär saa lapsen, tyttären ja äidin välinen suhde muotoutuu uudelleen. Siinä tilanteessa on kaksi äitiä ja yksi lapsi, jota molemmat rakastavat.

Kun rakastetaan, syntyy jännitteitä, kyräilyä ja varovaisuutta. Eräskin mummi sanoi, että tuntuu kuin lasinsirpaleilla kävelisi.

Kun sukuun odotetaan uutta vauvaa, asiassa on mukana suuri joukko aikuisia. Heistä jokainen on luonut päässään kuvitelman siitä, minkälaista elämä vauvan kanssa on. Kun nämä kuvitelmat eivät toteudu, syntyy pettymyksiä.

Ensin puhkeavat tuoreen äidin kuplat. Äiti esimerkiksi huomaa, ettei hän istuskelekaan leppoisasti vauvan kanssa kahviloissa. Isovanhemmat hoksaavat, kuinka väsynyt nuori perhe on, ja tarjoavat apua omalla tavallaan. Myös anopit omine toiveineen ja odotuksineen ovat mukana kuvioissa, ja heistä puhutaankin paljon vastaanotolla.

Miten varautua mummin tehtävään?

Tuleva lapsi on niin arvokas, että tyttären tai miniän kanssa on tärkeää pysyä väleissä. Kannattaa etukäteen pohtia, millainen mummi haluaa olla ja miten säilyä yhteistyökykyisenä.

Mielestäni vauvan äidin tahti on se oikea tahti, koska hän suorittaa elämänsä suurinta tehtävää. On hyvä kuunnella nuoren äidin tarpeita ja reagoida niihin mieluummin kuin tyrkyttää omia neuvojaan. Ja jos haluaa neuvoa, kannattaa muotoilla asia lempeästi.

Aina voi myös kysyä, mitä toiveita ja odotuksia tuoreella äidillä on. Vastaus täytyy kuunnella loukkaantumatta. Täytyy myös muistaa, että nuoret ovat pöyhkeitä ja röyhkeitä. Se kuuluu asiaan.

Miten saada äidin ääni hiljenemään sisältään?

Kaikenikäiset naiset kertovat kuulevansa vielä äitinsä arvostelevan äänen päässään.

”Kun meillä on aina näin tehty!” saattaa äiti huudella vielä haudasta.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa käytetään mielikuvia apuna. Kriitikkoäidistä voi luoda hahmon, joka ei ole tyttären sisällä vaan ulkopuolella. Äiti voi olla leikkisästi vaikkapa olkapäällä istuva papukaija, joka huutelee neuvojaan. Papukaijalle voi sanoa, että olen kiitollinen kaikista neuvoistasi, mutta en tarvitse niitä enää. Sitten lintu nepataan pois olkapäältä, jolloin se lentelee omia menojaan.

Kannattaako vanhaa äitiä panna tilille menneistä?

Ikääntyvää ihmistä on hyvä kohdella arvostavasti ja hänen ikäänsä kunnioittaen. Mielen tehtävä on pitää ihminen toimintakykykyisenä, ja siksi se rakentaa puolustusmekanismeja eli defenssejä. Kannattaako lähteä purkamaan iäkkään ihmisen defenssejä väkivaltaisesti? Sen sijaan voi miettiä, tarvitseeko äidin anteeksipyyntöä vai voisiko antaa anteeksi, vaikkei äiti ole koskaan osannut sitä pyytää.

Miten päästä eroon katkeruudesta?

Pienillä asioilla ja kiitollisuudella pääsee pitkälle. Kannattaa etsiä hyviä muistoja eikä keskittyä pahaan. Yksikin hyvä muisto kantaa pitkälle.

Lisäksi on hyvä muistaa, että koskaan ei tule valmista, kun on kyse elämänkaaren tärkeimmistä ihmissuhteista.

Asiantuntijana ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Silva Hatakka.

Miten äiti-tytär -suhde toimii teillä? Osallistu keskusteluun alla olevalla lomakkella.

Äiti, piinaako syyllisyys?

-Koeta antaa itsellesi armoa. Muistele itseäsi nuorena äitinä. Millainen olit, mitä koit? Anna nuorelle itsellesi anteeksi.

-Kysy lapsiltasi, minkälaisia muistoja heille on jäänyt. Kuuntele kärsivällisesti myös ne kohtuuttomilta kuulostavat moitteet.

- Ulkopuolelta asioita tarkasteleva ammattilainen ei ole tunteella mukana tarinassa. Sellaiseen apuun on hyvä turvautua.

- Tärkeintä on muistaa, että äidit eivät ole täydellisiä!

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.