Masen­nuksen li­säksi etenkin skit­sof­renia ja kaksi­suun­tainen mielia­la­häiriö liit­tyvät itse­mur­ha­riskiin, yhdys­val­ta­lais­tu­lokset osoit­tavat.

Masen­nusta ja mui­ta mielen­ter­vey­son­gelmia sairas­tavat ovat taval­lista alt­tiimpia te­kemään itse­murhan pian sairaa­la­hoi­dosta kotiu­tu­misen jäl­keen. Masen­nuksen li­säksi etenkin skit­sof­renia ja kaksi­suun­tainen mielia­la­häiriö liit­tyvät itse­mur­ha­riskiin, yhdys­val­ta­lais­tu­lokset osoit­tavat.

Yhdys­val­ta­laisten tu­lokset ovat terve­tul­leita, sil­lä vaik­ka mielen­ter­veys­po­ti­laiden itse­mur­ha­riskin on tie­detty ko­hoavan sairaa­la­hoidon jäl­keen, tut­kijat ei­vät ole tien­neet, mit­kä mielen­ter­vey­son­gelmat ovat täs­sä mie­lessä suu­rin ris­ki.

Nyt jul­kaistut tu­lokset perus­tuvat 1,8 mil­joonan yhdys­val­ta­laisen sairaa­la­re­kis­te­ri­tie­toihin. Poti­laista 770 000 oli tar­vinnut sairaa­la­hoitoa mielen­ter­vey­son­gelmiin ja lo­put somaat­tisiin, ei mielen­ter­veyteen liit­tyviin sai­rauksiin.

Mielen­ter­veys­po­tilaat te­kivät itse­murhan sairaa­la­hoitoa seu­raavien kol­men kuu­kauden ai­kana sel­västi toden­nä­köi­semmin kuin muut po­tilaat. Mielen­ter­veys­po­ti­laiden itse­mur­ha­riski oli suu­ri etenkin, jos po­tilas ei ol­lut avo­hoidon pii­rissä en­nen sairaa­la­hoitoa.

Tut­kijat las­kivat, et­tä vuo­den ai­kana sadas­ta­tu­han­nesta masen­nus­po­ti­laasta 235 te­kee itse­murhan pian sairaa­la­hoidon jäl­keen, kaksi­suun­taista mielia­la­häi­riötä pote­vista 216 ja skit­sof­reniaa sairas­ta­vista 168. Muil­la poti­lailla vas­taava lu­ku on vain 12.

Yhdys­val­ta­laisten tu­lokset vahvis­tavat näyt­töä mielen­ter­vey­son­gel­maisten suuren­tu­neesta itse­mur­ha­vaa­rasta sairaa­la­hoidon jäl­keen ja aut­tavat tunnis­tamaan poti­laita, jot­ka toden­nä­köi­sesti ovat suurim­massa vaa­rassa. Tutki­muksen tu­loksia kan­nattaa sil­ti tul­kita varo­vasti, sil­lä ai­neisto kat­toi vain 370 itse­mur­ha­ta­pausta.

Tu­lokset on julkaistu Ja­ma Psyc­hiatry -leh­dessä.

Läh­de: Short-term Sui­cide Risk Af­ter Psyc­hiatric Hos­pital Disc­harge. Ja­ma Psyc­hiatry 2016;DOI:10.1001/ja­map­syc­hiatry.2016.2035.

Uutis­pal­velu Duo­decim.

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

Puhumattomat asiat alkavat hiertää pitkää parisuhdetta yleensä silloin, kun yhteinen vapaa-aika lisääntyy. Näillä neuvoilla vältät tyypillisimmät kärhämät.

1. Treffit pitkän kaavan kautta

Vapaa-ajan lisäännyttyä voi arki aluksi vaikuttaa tyhjältä. Keksikää yhteistä ja omaa mielekästä tekemistä. Miltä kuulostaisi kotitalon remontointiprojekti tai treffit pitkän kaavan kautta? Uskalla antaa hetkiä omalle ja toisen rentoutumiselle.

2. Omia ja yhteisiä harrastuksia

Millä tavoin voisitte parhaiten hyödyntää yhteistä aikaanne? Suunnitelkaa elämänne lomamatka tai aloittakaa uusi yhteinen harrastus. Muista kuitenkin, ettei kumppani ole olemassa vain sinua varten. Esimerkiksi vielä työelämässä oleva puoliso tarvitsee yhtä lailla aikaa ystäville ja omille harrastuksille.

3. Halatkaa!

Helliminen ja läheisyys lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vetovoima säilyy, kun puhut kumppanille kauniisti ja avoimesti. Pohtikaa yhdessä, mitä haluatte seksielämältänne. Järjestäkää rakastelulle virkeää, yhteistä aikaa.

4. Tapaa työporukkaa

Pelkäätkö jääväsi eläkkeellä yksin? Miettikää yhdessä ratkaisuja, miten ystävyyssuhteita esimerkiksi vanhoihin työkavereihin voisi ylläpitää. Vai elvyttäisittekö kenties yhdessä välejä vanhoihin tuttuihin?

5. Kotitöistä tasajako

Kotitöiden jakamisesta kannattaa keskustella etenkin silloin, jos toinen teistä on vielä työelämässä. Pohtikaa, voisiko kotiin jäävä ottaa suurempaa vastuuta esimerkiksi siivouksesta ja ruuanlaitoista. Arki-iltoihin on enemmän yhteistä aikaa, kun toisen ei töistä palatessa tarvitse kiirehtiä kauppaan tai pyykkäämään.

6. Menot ja tulot kirjaan

Raha on yksi yleisimmistä parisuhderiitojen aiheista. Talousasiat kannattaakin ottaa esille jo varhaisessa vaiheessa. Menoista ja tuloista puhuminen on erityisen tärkeää, jos toinen osapuoli on vielä ansiotyössä. Kuka maksaa suurimmat kuluerät, kunnes taloudellinen tilanne tasapuolistuu?

7. Pikkujalkojen läpsytystä

Työelämästä jättäytyessä perheelle jää enemmän aikaa. Lastenlasten vierailut piristävät eläkkeelle jäävän arkea. Keskustelkaa, voisitteko ottaa enemmän vastuuta suvun pienimpien hoidosta.

8. Mitä haluaisit tehdä?

Onko mielessäsi harrastus, jolle ei ole jäänyt työelämän pyörteissä aikaa? Oletko jo vuosien ajan tahtonut lähteä kaukomatkalle? Kun avaat toiselle omia haaveitasi, hänen on helpompaa ymmärtää sinua.

9. Pitää pystyä puhumaan

Tämä on pitkän parisuhteen tärkein oppi. Keskinäinen vuorovaikutus on merkittävän elämänmuutoksen kynnyksellä kaiken A ja O. Jakamalla tunteesi ja haaveesi vaalit parisuhdettasi eläkkeelläkin. Puhu mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Vinkit antoi erityistason seksuaaliterapeutti Sari Mäki, rfsu.

Sepelvaltimotauti, diabetes ja muut kansantautimme kehittyvät perimän ja elintapojen vuorovaikutuksessa. Geenitestejä käytetään vielä melko vähän, mutta tulevaisuudessa ne auttavat ennakoimaan sairastumisriskiä.

1. Mitä kansantaudit ovat?

Kansantaudeilla tarkoitetaan sairauksia, jotka ovat koko väestön terveyden, kansanterveyden, kannalta merkittäviä. Kansantaudit ovat yleisiä, pitkäaikaisia ja usein vakavia, sillä ne aiheuttavat paljon ennenaikaisia kuolemia. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin kuolee Suomessa noin 20 000 ihmistä vuodessa.

Monilla kansantaudeilla on myös suuri taloudellinen merkitys, koska niiden hoitamiseen käytetään paljon terveydenhuollon voimavaroja, ja ne aiheuttavat työkyvyttömyyttä.

2. Mitä muita kansantauteja meillä on kuin sydän- ja verisuonitaudit?

Kroonisiksi kansantaudeiksi katsotaan Suomessa sydän- ja verisuonitautien lisäksi esimerkiksi diabetes, astma ja allergia, krooniset keuhkosairaudet, syöpäsairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä mielenterveyden ongelmat.

3. Onko eri kansantaudeilla samoja riskitekijöitä?

Kyllä. Esimerkiksi tupakointi lisää sydän- ja verisuonisairauksien, kroonisten keuhkosairauksien, muistisairauksien ja syöpien riskiä. Muita yhteisiä – tuttuja ja ehkä vähän tylsähköjäkin - riskitekijöitä ovat epäterveellinen ruokavalio, liikkumattomuus, ylipaino, runsas alkoholin käyttö sekä kohonnut verenpaine ja veren kolesterolipitoisuus.

Tänä päivänä me kaikki tiedämme, miten riskejä alennetaan. Terveitä elintapoja voi silti olla vaikea noudattaa.

4. Kuinka iso rooli geeneillä on kansantaudeissa?

Geenit vaikuttavat elintapojen ohella kaikkiin kansantauteihin. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien synnyssä puolet on perittyä riskiä, puolet ruokavaliota ja muita elintapoja. Naisten yleisimmässä syövässä, rintasyövässä, perimän osuus on noin kolmasosa.

Tavalliset kansantaudit syntyvät osittain siksi, että henkilöllä on niihin perinnöllinen alttius. Alttius syntyy kymmenien tai satojen vähäisten geenimuutosten seurauksena ja lisäksi sairastuminen edellyttää usein jotain ulkoista tekijää, esimerkiksi taudin laukaisevaa infektiota tai sille altistavaa ruokavaliota.

5. Voiko geenejä syyttää ylipainosta?

Lihavuuden periytymiseen vaikuttavat hyvin monet tekijät. Useiden geenien lisäksi ympäristötekijöillä on suuri vaikutus. On myös geenejä, jotka selkeästi vaikuttavat alttiuteen lihoa, mutta nykyinen lihavuusongelma johtuu kuitenkin pääasiassa siitä, että energiaa saadaan enemmän kuin kulutetaan. Joillakin ihmisillä geenit näyttävät suojaavan lihomiselta, mutta hekään eivät voi syödä rajattomasti.

Liikkuminen vaikuttaa lihavuusgeeneihin: Jos ei liiku, perimä säätelee pitkälti sitä, tuleeko ihmisestä lihava vai ei. Jos liikkuu paljon, lihavuusgeenien vaikutus vaimenee. Aktiivisesti liikkuvilla painoindeksi riippuu perimästä vain vähän.

6. Vaikuttaako sairastumisriskiin yksi vai useampi geeni?

Kansantautien taustalla on yleensä geenien cocktail, jossa monet geenit vaikuttavat samanaikaisesti. Harva kansantauti on vain yhden tai kahden geenin aiheuttama. Poikkeuksen tekee esimerkiksi perinnöllisesti korkea kolesteroli, familiaalinen hyperkolesterolemia, joka on yhden geenin virheen aiheuttama rasva-aineenvaihduntasairaus. Se on yksi yleisimmistä periytyvistä sairauksista. Suomessa on 10 000–20 000 taudin kantajaa, joista monet eivät tiedä sairaudestaan.

7. Millainen sairaus perinnöllisesti korkea kolesteroli on?

Taudissa kolesteroli on jatkuvasti koholla ja kolesteroli kertyy koko elinajan valtimoiden seinämään. Siksi taudin kantajat olisi tärkeää löytää mahdollisimman varhain. Ilman hoitoa potilaat sairastuvat aikaiseen sepelvaltimotautiin. Lohdullista on, että sairaus on hoidettavissa. Geenitesti selvittää, onko henkilöllä tätä tautia aiheuttava geenimuoto.

8. Miten löydettäisiin henkilöt, joilla on perinnöllisesti korkea kolesteroli?

5–10 vuoden kuluttua voi olla mahdollista mitata perimää koskevaa tietoa laajasti kaikilta ja tallentaa se terveydenhuoltojärjestelmään. Silloin lääkäri voi tutkia kenen tahansa potilaan perimästä, onko hänellä esimerkiksi korkean kolesterolin aiheuttava geenivirhe.

Toistaiseksi kolesteroliarvot voitaisiin mitata kaikilta esimerkiksi kouluterveydenhuollossa ja poimia testiin henkilöt, joiden kolesteroli on koholla. Sairautta kannattaa myös seuloa suvuissa, joissa sitä tiedetään esiintyvän. Jos äidin tai isän tai molempien kolesteroli on korkea, lapset kannattaa testata. Familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavan vanhemman jokaisella lapsella on 50 prosentin riski sairastua.

9. Kuinka hyvin sukulaisten sairaudet kertovat sairastumisriskistä?

Sukuhistoria ja elämäntavat antavat hyviä suuntaviivoja sairastumisriskiin. Riski on sitä suurempi, mitä läheisemmästä sukulaisesta on kyse. Jaamme kummankin vanhempamme kanssa puolet perimästämme, ja lisäksi meillä on yhteinen jääkaappi koko lapsuuden ajan. Serkusten kanssa jaamme enää kahdeksasosan perimästämme. Kaukaisemman sukulaisen sairastumisriski onkin yleensä samaa suuruusluokkaa kuin väestössä yleensä.

10. Kuinka paljon geenitestejä käytetään terveydenhuollossa?

Geenitestejä tehdään jatkuvasti enemmän. Niitä käytetään runsaasti harvinaisten tautien diagnostiikassa. Testeillä etsitään harvinaisia perinnöllisiä sairauksia, kuten verenvuototautia tai lihastauteja.

Tällaiset taudit iskevät väistämättä, jos henkilöllä on kyseistä tautia aiheuttava geenivirhe. Näissä sairauksissa geenitestit ovat erittäin hyödyllisiä. Testien avulla potilas saa tarkan diagnoosin, hoidon ja tärkeää tietoa perhesuunnitteluun.

11. Käytetäänkö geenitestejä syövän hoidossa?

Kyllä. Kasvaimen geenitestauksella tutkitaan syöpäkasvaimessa olevia geenipoikkeamia, jotka voivat vaikuttaa syöpälääkkeen tehoon. Geenitestauksen avulla lääkäri voi ymmärtää paremmin syövän alkuperää, jolloin hoito voidaan kohdentaa oikein ja saadaan vähennettyä turhia hoitoja ja potilaalle koituvia haittavaikutuksia.

Geenitestejä käytetään paljon myös syöpäriskin kartoittamisessa: testeillä voidaan etsiä periytyvää syöpäalttiutta aiheuttavia geenejä. Näissä taudeissa yhden geenin virhe aiheuttaa normaalia paljon suuremman sairastumisriskin, mutta sairastuminen ei ole väistämätöntä.

12. Pääseekö julkisessa terveydenhuollossa geenitestiin, jos syövän mahdollinen periytyvyys huolestuttaa?

Terveille ihmisille testejä tehdään tavallisesti vain, jos on syytä epäillä, että heillä on tavallista suurempi alttius sairastua. Näin voi olla, jos suvussa liian monella on syöpää, siihen on sairastuttu poikkeuksellisen nuorena tai samalle ihmiselle tulee kaksi syöpää. Periytyväksi tiedettyjä syöpiä ovat esimerkiksi paksusuoli-, rinta- ja munasarjasyöpä.

13. Kuinka suuri osa rintasyövistä on periytyviä?

Noin 5–10 prosenttia. Suomessa on sukuja, joissa rintasyöpää esiintyy tavallista enemmän ja sukuja, joissa sitä esiintyy hyvin paljon jo nuorella iällä. Naisilla, joilla on perinnöllistä rintasyöpää aiheuttava geenivirhe, on huomattavasti suurempi riski sairastua rintasyöpään kuin muilla naisilla. Näissä suvuissa on tapana etsiä geenitestien avulla kohonneen alttiuden perineitä henkilöitä, jotta heidät voidaan ohjata ehkäisevään seurantaan.

14. Voinko pyytää lääkäriltä geenitestiä, jos oma sairastumisriski sydäntautiin tai diabetekseen huolestuttaa?

Tavallisten kansantautien synnyssä geenien osuus on monimutkaisempi ja vaikeammin tulkittava kuin harvinaisissa taudeissa, ja geenitestausta käytetään niiden diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa harvoin. Jos kuitenkin on syytä epäillä esimerkiksi perinnöllistä taipumusta saada veritulppa, voidaan tutkia, löytyykö potilaalta sille altistava geenimuutos.

15. Onko jokin geenitesti, joka olisi hyödyllinen kaikille?

Farmakogeneettista testiä käytetään jonkin verran, mutta sen soisi yleistyvän. Testi analysoi useita geenejä ja kertoo, miten ihminen sietää eri lääkeaineita.

Tähän mennessä on tunnistettu yli 100 lääkeainetta, joiden vaikutus riippuu merkittävästi potilaan omasta perimästä. Testi auttaa ennakoimaan lääkkeiden vaikutuksia potilaaseen ja annostelemaan lääkkeitä turvallisemmin ja tehokkaammin.

16. Kuinka hyvin geenitestit ennustavat sairastumista kansantauteihin?

Tavallisissa kansantaudeissa geenitestien kyky ennustaa sairastumista on lähinnä suuntaa-antava. Kun nivotaan yhteen geenitieto ja elämäntavat, saadaan jo melko hyvä ennuste.

Tavallisten tautien kentällä tieto on vasta kertymässä, mutta niissäkin testit tulevat pikkuhiljaa terveydenhuoltoon.

Tällä hetkellä sairaudelle altistavien geenimuutosten avulla voidaan ymmärtää eri tautien syntymekanismeja ja sitä kautta kehittää uusia hoitoja.

17. Jos on perinyt huonot geenit, onko peli pelattu?

Vaikka olisi perinyt alttiuden sairastua, omilla elintavoillaan voi monissa tapauksissa vaikuttaa siihen, puhkeaako tauti. Esimerkiksi ravinto vaikuttaa geenien toimintaan, ja tietty ruokavalio voi joko estää tai edistää sairauden kehittymistä.

18. Vaikuttaako sattuma?

Kyllä. Korkeasta riskistä huolimatta ihminen voi olla sairastumatta tai ihminen voi sairastua, vaikkei riskejä näyttäisi olevan.

 

Asiantuntijat: biometrian professori, tutkimusryhmänjohtaja Samuli Ripatti, tutkimusprofessori, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Helena Kääriäinen

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2016.

Liikkeet kehitti liikunnanohjaaja.

Liike 1. 

Tee näin: 

  • Ota uimalauta ja asetu vedessä istumaan laudan päälle. Pysyt paremmin laudalla, jos koukistat polvet laudan alle.
  • Kun tasapaino on löytynyt, souda hyvässä ryhdissä rintauintivedoilla eteenpäin. Tee jonkin matkan päässä peruutusliike: kauho käsilläsi vettä ulkosivuilta rintakehääsi kohti, jotta alat liikkua vedessä selkä tulosuuntaan päin.
  • Saat tästä liikkeestä vahvat rintalihakset ja yläselän. Harjoitat samalla takareisiäsi, keskivartalosi hallintaa ja tasapainoasi.

Liike 2.

Tee näin:

  • Tähän liikkeeseen tarvitset niin ikään uimalaudan. Ota kiinni sen reunoista tai kahvoista, vie lauta reilusti eteesi ja ota pieni haara-asento tai juokse vedessä paikoillasi.
  • Kauho nyt laudalla vettä kehosi etupuolelta vuorovedoin kohti oikeaa ja vasenta kylkeäsi – kuin äyskäröisit vettä pois tieltäsi. Pidä yläkroppasi suorassa ryhdissä, äläkä päästä sitä taipumaan sivuittain.
  • Tämä kiertoliike vahvistaa koko yläkroppaasi: käsiä, selkää ja vatsaa sekä vetreyttää rangan liikelaajuuksia.

Liike 3. 

Tee näin:

  • Tähän liikkeeseen tarvitset lötköpötköpatukan. Vie se eteesi kädet suorina siten, että puristat pötköä päistään. Jalkasi ovat pienessä haarassa ja keho lievässä etukenossa.
  • Hyppää nyt oikealta jalaltasi vasemmalle ja ojenna kantapää samalla taakse. Samaan aikaan, kun teet hyppäyksen, paina pötkön päät yhteen veden alla. Seuraavalla hyppäyksellä suorista kädet ja avaa pötkö eteesi.
  • Tässä liikkeessä kyytiä saavat rintalihaksesi, selkä ja vatsa. Petraat myös tasapainoasi.

Liike 4. 

Tee näin:

  • Pidä lötköpötköpatukkaa käsissäsi siten, että se kiertää kehosi etupuolta puolikaaressa.
  • Seiso selkä suorassa ja nostele polvia. Kierrä pötköä jokaisella polvennostolla sen polven yli, joka nousee. Anna kehosi kiertyä reilusti liikkeen mukana.
  • Tämä vinojen vatsalihasten sekä selkälihasten liike puristaa keskivartalostasi tehot irti.

Liike 5. 

Tee näin:

  • Tee tämä liike ilman apuvälineitä.
  • Seiso suorassa ja ala potkia toisella jalallasi vettä pois. Jalkasi tekee reilun v-liikkeen samalla, kun vastakkainen kätesi pitää tasapainoasi yllä haromalla vettä omalta sivultaan. Vaihda jalka-käsiparia.
  • Tästä liikkeestä tykkäävät sekä sisä- että ulkoreidet, lantio ja pakaralihakset.

Liike 6. 

  • Tämäkään liike ei apuvälineitä kaipaa.
  • Juokse paikoillasi vedessä ja tee käsilläsi, vartalon sivuilla, kahdeksikon muotoista liikettä veden alla. Katso, että niska ja hartiat pyöristyvät kahdeksikkoliikkeen alkuvaiheessa ja avautuvat suoraksi liikkeen loppusilmukassa.
  • Tämä liike avaa tehokkaasti hartianseudun jumittumia.

Liikkeet kehitti liikunnanohjaaja Emmi Avela Mäkelänrinteen uintikeskuksesta Helsingistä.

Lomalento luvassa, lääkitys linjassa ja kunto kantimissa? Matkailulääkäri vinkkaa, miten lennät terveesti ja turvallisesti.

Voiko sairaana tai toipilaana lähteä lentomatkalle?

Eipä mielellään. Lentomatka on terveellekin keholle usein jonkinmoinen koettelemus, sillä koneen matkustamossa ilmanpaine on säädetty vastaamaan noin 2300 metrin korkeutta merenpinnan tasolta katsottuna.

Olet lentomatkan ajan ikään kuin korkealla vuoristossa ja hengität koneessa ohuempaa ilmaa.
 
Koneen ilmanpaine on omiaan pahentamaan erinäisiä taudinoireita, kuten sydämen ja munuaisten vajaatoimintaa tai ahtauttavien keuhkosairauksien hengenahdistusoireita.

Krooniset sairaudet on siksi syytä hoitaa hyvälle tolalle ennen lentomatkaa.

Karkea nyrkkisääntö sanoo, että ellet esimerkiksi pysty kävelemään 50–100 metriä hengästymättä, et voi lähteä lentomatkalle.

Voinko ottaa lääkkeeni mukaan matkustamoon?

Voit kyllä – ja pitääkin! Varaa koneeseen ainakin reseptilääkkeesi ja muut lääkkeet, joita käytät säännöllisesti.

Lääkkeitä olisi hyvä olla mukana 1–2 viikon ylimääräisiin tarpeisiin, jos kotiinpaluu sattuisi jostakin syystä viivästymään.

Erityisen tärkeää on muistaa pakata käsipakaasiin oireita lievittävä lääkitys.

Astmaa tai muita hengityselinsairauksia potevilla on syytä olla kassissaan avaava inhalaattori, sepelvaltimotautia sairastavilla muun muassa nitrot ja diabeetikoilla insuliinit.

Ota käsimatkatavaroihin myös lääkereseptisi. Lentokenttien ja tullien turvatarkastusta varten voit pyytää lääkäriltä tai apteekista englanniksi kirjoitetun todistuksen, jossa listataan lääkityksesi.

Onko lentokoneessa lääkkeitä, jos omani ovat lastiruumassa ja saan oireita?

Koneessa on pieni lääkepakki, jossa on muun muassa hengenahdistusta lievittäviä lääkkeitä ja ensiapulääkkeitä.

Jos lääkkeesi ovat ruumassa ja olosi heikkenee, kerro voinnistasi lentoemännälle.

Hän voi kertoa voinnistasi kapteenille, joka puolestaan voi kuuluttaa matkustamosta muita, joilla saattaa hyvinkin olla tarvitsemaasi lääkettä.

Poden kivuliasta polven nivelrikkoa, ja tuntikausien lomalennot ovat usein tuskaa. Kuinka voisin lievittää oloani yläilmoissa?

Lääkitse kipua valmiiksi jo maassa särky- tai tulehduskipulääkkein, aseta polveen tukiside ja vedä jalkoihisi lentosukat.

Ota tavaksesi nousta lennon aikana käytävälle jaloittelemaan kerran, pari tunnissa, jotta raajojesi laskimoverenkierto elpyy.

Mistä on kyse, kun jalkani turpoavat lennon aikana?

Turpoaminen on jokaisen lentomatkustajan vaiva, ja se johtuu paikallaan istumisesta.

Alaraajojen laskimoiden verenkierto hidastuu, sillä istuminen ahtauttaa isoja laskimoita polvitaipeissa ja nivusissa.

Kun verenkierto ei toimi niin kuin maan kamaralla, alaraajojen kudoksiin kertyy nestettä.

Jos vielä pysyttelet istuallasi tuntikausia, jalat turpoavat herkästi. Nouse siis käytävälle ja liikuskele. Ja kun jonotat koneen vessaan, keinuttele odottaessasi päkiöiltä kantapäille.

Lentosukat ehkäisevät turvotusta ja jonkin verran myös laskimotukosriskiä.

Tukosriski on muita korkeampi raskaana olevilla, perinnöllisesti alttiilla ja heillä, jotka ovat aiemmin sairastaneet laskimotukoksen.

Vaikuttaako lentäminen jollakin tavalla lääkkeitteni imeytymiseen tai tehoon?

Ei vaikuta. Lääke tehoaa ja imeytyy ihan yhtä hyvin kuin jos olisit maanpinnan tasolla.

Lääkitystään joutuvat säätelemään sen sijaan esimerkiksi pistoshoitoiset diabeetikot, jos he matkustavat muille aikavyöhykkeille.

Perusinsuliinin annosteluajoista on hyvä sopia etukäteen oman diabeteshoitajan kanssa.

Insuliinit tarvitsevat määränpäässäkin jääkaappisäilytyksen. Varmista majapaikastasi, että saat siellä lääkkeesi kylmään.

Miksi veden juominen lennon aikana on niin tärkeää?

Siksi, että koneessa menetämme kehostamme hengityksen kautta runsaammin vettä kuin maan pinnalla.

Lentokoneessa kuivumme herkemmin, ja kuivuminen hidastaa entisestään laskimoverenkiertoamme.

Kehon vesipitoisuuden aleneminen saa aikaan väsymystä, ärtymystä, pahoinvointia ja pahimmillaan jopa sekavuutta.

Varaa lentokentältä mukaasi vesipullo tai pyydä vettä lentoemännältä. Hörpi vettä koko lennon ajan, vaikka ei janottaisikaan.

Muistathan, että alkoholi ja lentäminen eivät sovi yhteen. Konjakkinaukusta tai viinilasillisesta ei toki ole haittaa, mutta lennolla ei pidä päästää itseään humaltumaan.
 
Alkoholin juominen lentomatkalla rauhoittavien lääkkeiden tai unilääkkeiden vaikutuksen alaisena on lentoyhtiöiden säännöissä tiukasti kielletty.

Asiantuntijana matkailulääkäri Jukka Riutta Lääkärikeskus Aavan Matkailuklinikalta

 

Vierailija

Sairaana matkalle? Näin lennät ilman huolia

Jos sinulla on e-reseptejä niin ne voi printata Kanta-palvelusta ( www.kanta.fi ) kunhan ensin kirjautuu järjestelmään. Jos itsellä ei ole printteriä niin kaikissa kirjastoissa voi printata pientä maksua vastaan. Olen matkustanut lentäen monen monta kertaa, lääkkeet mukana käsimatkatavaroissa mutta koskaan ei tulli ole kysynyt niistä saati reseptien perään. Kannattaa silti ottaa reseptit mukaan.
Lue kommentti