Kun rakkaan muisti alkaa hapertua ja käytös muuttua, omaiset joutuvat visaisten kysymysten eteen: Miten pidän oman kiukkuni kurissa?

Miten omaisen pitäisi käyttäytyä muistisairaan edessä? Tai puhelimessa, kun muistisairas soittaa ja väittää hölynpölyä.

Sairaanhoitaja, kouluttaja ja kirjailija Pirkko Telaranta vastasi eniten askarruttaviin kysymyksiin aiheesta.

  1. Saavatko omaiset näyttää, että harhat ja unohtelu usein ärsyttävät?

    Hermostuminen on inhimillistä: läheiset voivat tuntea voimattomuutta. Tunteita ei saa piilotella, ainakaan loputtomiin. Jos itkettää, on syytä itkeä ja jos suututtaa, voi senkin kohtuudella näyttää. On parempi kuohahtaa ja pyytää selkeästi anteeksi, kuin peitellä ja jurottaa.
    Tunteiden peittäminen näkyy ihmisestä. Varsinkin vaikeasti muistisairaat pystyvät lukemaan läheistensä kehonkieltä niin hyvin, että tunnekuohu paljastuu kyllä. Tilanne jumittuu ja lisää hermostuneisuutta.

  2. Miksi Alzheimer saa potilaan käyttäytymään vihamielisesti?

    Muistisairas ei yleensä tahallaan kiukuttele ja ärsytä, ellei kyseessä ole sairauden kieltäminen tai torjunta. Sellainen saattaa näyttäytyä ilkeilynä ja kiukutteluna.
    Jokainen muistisairas oirehtii omalla tavallaan. Joku kuihtuu hiljaa, toinen kiroilee kiukuissaan.
    Alzheimerin taudin dementiaoireet aiheuttavat lähes poikkeuksetta ahdistusta, pelkoa ja masennusta. Näihin tunteisiin kukin reagoi persoonallisuutensa mukaan. Hahmottaminen vaikeutuu, mikä tuottaa väärintulkintoja. Tumma kynnysmatto saattaa näyttää kuilulta, johon putoaa, jos siihen astuu.

  3. Onko nyrkkisääntöä suhtautumisesta muistisairaaseen?

    Jokainen on oma persoonansa myös sairastuessaan, joten yhtä perussääntöä ei ole.
    Kannattaa muistaa, että muistisairas on aikuinen ihminen, vaikka sairaus saattaa heikentää toimintakykyä ja loogista ajattelua. Myös sairasta suututtaa, jos häntä kohdellaan kuin lasta.
    Sairas voi  purkaa ahdistustaan läheisiinsä– siitähän vaikeaksi koettu käyttäytyminen usein johtuu. On hyvä koettaa asettautua sairaan asemaan.

  4. Dementoinut äiti soittaa tuon tuosta ja ilmoittaa, että hoitaja varastelee. Mitä sanon?

    Hölmöiltä vaikuttavat jutut ovat puhujalleen tosia, eli hän todella kokee ne niin. Mennyt elämä sekoittuu nykyhetkeen, eikä sairastunut kykene tekemään eroa. Monet uskovat, että hukassa olevat tavarat on varastettu.
    Jos elämässä on sattunut vaikeita asioita, joita ei ole voitu käsitellä, ne saattavat pulpahtaa pintaan ikään kuin juuri tapahtuvina. Melko usein kyseessä on kauan sitten kuolleen äidin tai isän käskyn noudattaminen: ”Pitää nyt mennä, ettei äiti suutu!”
    Ei kannata mennä mukaan harhaisiin tapahtumiin tai asioihin, mutta niitä ei saa kieltää. Parasta on ohjata lempeällä, mutta lujalla otteella todellisuuteen, varsinkin jos tuntemukset ovat ahdistavia. Älä siis sano ”älä puhu pötyä”, vaan ”niin sinusta varmaan nyt tuntuu, mutta tosiasiassa… ” Näin hätääntynyt saatetaan turvalliseen nykyhetkeen.
    Hölmöt jutut saattavat olla myös väärintulkintaa. Pihalla seisova kataja saattaa näyttää poliisilta tai kynnys korkealta rimalta.
    Hellä ja lämmin huumori auttaa irti tukalista tilanteista, kunhan sairastunutta ei aseteta pilkan kohteeksi.

  5. Jotkut muistisairaat ovat itsepäisiä ja ehdottomia. Miten saan omat ajatukseni läpi?

    Jos ihminen on luonteeltaan vahva tai työskennellyt johtavassa asemassa, muistisairaus voi olla erityisen vaikea. Kun on aina tottunut pärjäämään ja pätemään, on vastenmielistä alistua toisten ohjaamaksi ja auteltavaksi. Kukaan ei enää tosissaan kuuntele, asioita hoidetaan kysymättä ja arvostus puuttuu. Mieti, miten sairaalle voisi antaa tunteen siitä, että hän on vahva ja arvostettu, vaikka muut auttelevatkin häntä.
    Vaikea muistisairaus johtaa siihen, ettei ihminen pysty huolehtimaan itsestään. Läheisten täytyisi silti antaa sairastuneelle vaikutelma itsemääräämisoikeuden säilymisestä.
    Ota muistisairas mukaan päättämään asioistaan. Vaikka hän joutuukin taipumaan muiden tahtoon, hänelle syntyy tärkeä elämänhallinnan tunne.

  6. Muistisairas äiti ei tunnista minua, vaan ajaa minut ärhennellen pois. Miten toimin?

    On tietysti järkyttävää omaisille, jos esimerkiksi muistisairas isä alkaa flirttailla aikuisen tyttärensä kanssa tai äiti ei tunne lapsiaan. Ei kannata silti tehdä suurta numeroa siitä, ettei muistisairas tunnista läheisiään tai saa tuttuja kasvoja tai nimiä mieleensä. Joskus muistisairas puoliso hermostuu, kun sängyn viereen tulee vanha aviomies. Miehenhän piti olla nuori ja komea! Sellaisena hän miehen muistaa.
    Rauhallinen juttelu ja kädestä pitäminen riittävät monille.
    Läheiseltä vaaditaan paljon ja hän tarvitsee tukea. Vertaistuki auttaa.

    Lisätietoa:
    Pirkko Telaranta: Muistisairauden  kanssa – Alzheimer arjessa (Auditorium)
    Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina (Teos)

Äidin ja tyttären välinen suhde on usein jännitteinen. Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä panee välit todenteolla koetukselle.

Miksi äidin ja tyttären suhde on vaikea?

Äidin ja tyttären suhteessa ongelmat syntyvät yleensä kommunikaatiossa: kuinka saada oma viesti perille loukkaamatta toista?

Suoruuden ja sydämettömyyden välillä on veteen piirretty viiva. Miten voi puhua suoraan niin, ettei kuulosta sydämettömältä? Etenkin äidit ja tyttäret horjuvat tällä hyvin hauraalla ja vaikeasti määriteltävällä viivalla koko elämänsä ajan.

Äidin ja tyttären suhdetta vaikeuttaa myös, että he ovat usein niin samanlaisia. Samankaltaisuus aiheuttaa skismaa.

Milloin äiti-tytärsuhde nousee erityisesti esiin?

Kun tyttärestä itsestään on tulossa äiti, hänellä on edessään identiteetin muutos ja hän saattaa hakeutua terapiaan. Tuleva tehtäväkenttä mietityttää, ja tytär myös pohtii, minkälaista hänellä itsellään on ollut vauvana. Tämä prosessi yleensä käynnistää keskustelun äidin ja tyttären välillä.

Iäkkäämmät naiset hakevat apua usein silloin, kun heistä on tullut isoäitejä. Monet ovat huolissaan lapsesta ja lapsenlapsista. He kuitenkin kokevat, etteivät voi sanoa mitään, koska sitä pidetään riidanhaastamisena tai arvosteluna.

Miksi lapsenlapsen syntymä on tärkeä kohta?

Kun tytär saa lapsen, tyttären ja äidin välinen suhde muotoutuu uudelleen. Siinä tilanteessa on kaksi äitiä ja yksi lapsi, jota molemmat rakastavat.

Kun rakastetaan, syntyy jännitteitä, kyräilyä ja varovaisuutta. Eräskin mummi sanoi, että tuntuu kuin lasinsirpaleilla kävelisi.

Kun sukuun odotetaan uutta vauvaa, asiassa on mukana suuri joukko aikuisia. Heistä jokainen on luonut päässään kuvitelman siitä, minkälaista elämä vauvan kanssa on. Kun nämä kuvitelmat eivät toteudu, syntyy pettymyksiä.

Ensin puhkeavat tuoreen äidin kuplat. Äiti esimerkiksi huomaa, ettei hän istuskelekaan leppoisasti vauvan kanssa kahviloissa. Isovanhemmat hoksaavat, kuinka väsynyt nuori perhe on, ja tarjoavat apua omalla tavallaan. Myös anopit omine toiveineen ja odotuksineen ovat mukana kuvioissa, ja heistä puhutaankin paljon vastaanotolla.

Miten varautua mummin tehtävään?

Tuleva lapsi on niin arvokas, että tyttären tai miniän kanssa on tärkeää pysyä väleissä. Kannattaa etukäteen pohtia, millainen mummi haluaa olla ja miten säilyä yhteistyökykyisenä.

Mielestäni vauvan äidin tahti on se oikea tahti, koska hän suorittaa elämänsä suurinta tehtävää. On hyvä kuunnella nuoren äidin tarpeita ja reagoida niihin mieluummin kuin tyrkyttää omia neuvojaan. Ja jos haluaa neuvoa, kannattaa muotoilla asia lempeästi.

Aina voi myös kysyä, mitä toiveita ja odotuksia tuoreella äidillä on. Vastaus täytyy kuunnella loukkaantumatta. Täytyy myös muistaa, että nuoret ovat pöyhkeitä ja röyhkeitä. Se kuuluu asiaan.

Miten saada äidin ääni hiljenemään sisältään?

Kaikenikäiset naiset kertovat kuulevansa vielä äitinsä arvostelevan äänen päässään.

”Kun meillä on aina näin tehty!” saattaa äiti huudella vielä haudasta.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa käytetään mielikuvia apuna. Kriitikkoäidistä voi luoda hahmon, joka ei ole tyttären sisällä vaan ulkopuolella. Äiti voi olla leikkisästi vaikkapa olkapäällä istuva papukaija, joka huutelee neuvojaan. Papukaijalle voi sanoa, että olen kiitollinen kaikista neuvoistasi, mutta en tarvitse niitä enää. Sitten lintu nepataan pois olkapäältä, jolloin se lentelee omia menojaan.

Kannattaako vanhaa äitiä panna tilille menneistä?

Ikääntyvää ihmistä on hyvä kohdella arvostavasti ja hänen ikäänsä kunnioittaen. Mielen tehtävä on pitää ihminen toimintakykykyisenä, ja siksi se rakentaa puolustusmekanismeja eli defenssejä. Kannattaako lähteä purkamaan iäkkään ihmisen defenssejä väkivaltaisesti? Sen sijaan voi miettiä, tarvitseeko äidin anteeksipyyntöä vai voisiko antaa anteeksi, vaikkei äiti ole koskaan osannut sitä pyytää.

Miten päästä eroon katkeruudesta?

Pienillä asioilla ja kiitollisuudella pääsee pitkälle. Kannattaa etsiä hyviä muistoja eikä keskittyä pahaan. Yksikin hyvä muisto kantaa pitkälle.

Lisäksi on hyvä muistaa, että koskaan ei tule valmista, kun on kyse elämänkaaren tärkeimmistä ihmissuhteista.

Asiantuntijana ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Silva Hatakka.

Miten äiti-tytär -suhde toimii teillä? Osallistu keskusteluun alla olevalla lomakkella.

Tieto

Äiti, piinaako syyllisyys?

-Koeta antaa itsellesi armoa. Muistele itseäsi nuorena äitinä. Millainen olit, mitä koit? Anna nuorelle itsellesi anteeksi.

-Kysy lapsiltasi, minkälaisia muistoja heille on jäänyt. Kuuntele kärsivällisesti myös ne kohtuuttomilta kuulostavat moitteet.

- Ulkopuolelta asioita tarkasteleva ammattilainen ei ole tunteella mukana tarinassa. Sellaiseen apuun on hyvä turvautua.

- Tärkeintä on muistaa, että äidit eivät ole täydellisiä!

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Puhutko sinäkin ääneen asioita itseksesi? Hyvä niin – jos puheesi pysyy tietyn sävyisenä, sanoo NLP-kouluttaja Anu Vihonen. Itselleen puhumisesta voi nimittäin tulla myös ongelma.

1. Mikä saa ihmisen puhumaan itsekseen?

"Itsekseen puhuminen on ikään kuin ajattelua ääneen ja se auttaa meitä selventämään mielessä pyöriviä ajatuksia.

Meillä on lukemattomia ajatuksia yhtä aikaa ja ääneen puhumalla voimme ottaa niistä tarkempaan käsittelyyn tietyn asian. Voimme vaikkapa ääneen kysyä itseltämme kysymyksen, jolloin mieli löytää meille vastauksen helpommin ja nopeammin kuin jos ajattelisimme hiljaa mielessämme.

On myös sanottu, että ääneen puhuminen vahvistaa luovuutta. Siitä syystä moni taiteilija saattaa puhua ääneen."

2. Millaiset ihmiset yleensä höpöttävät itsekseen?

"Osa meistä hahmottaa maailmaa eniten auditiivisesti (kuulo), osa visuaalisesti (näkö) ja osa kinesteettisesti (tunto, haju, maku).

Erityisesti kuulon kautta luontaisimmin maailmaa havainnoivat henkilöt höpöttävät usein itsekseen. Näin he löytävät nopeammin vastaukset mieltä askarruttaviin asioihin kuin jos pohtisivat niitä hiljaa mielessään.

Yhtenä esimerkkinä on mieheni Pertti, joka on 30 vuotta kestäneen avioliittomme aikana esittänyt jatkuvasti muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä: 'Laitanko jalkaan farkut vai samettihousut?' 'Keittäisinkö riisiä vai perunoita?'

Luulin lähes 15 vuotta, että minun piti vastata hänen kysymyksiinsä – ja toki vastasinkin. Kerran hän sitten lempeästi sanoi minulle, että kysymykset ovat hänen ajatteluaan, jonka hän vain sanoo ääneen. Hän kertoi vastaavansa kysymyksiin mielessään itse, eikä odota minulta niihin vastauksia. Tämä oli suuri helpotus yhteisen arkemme sujumiseen. Olisipa hän kertonut tuon saman 15 vuotta aiemmin!

Ääneen puhumalla ajatukset selkiytyvät, kadotetut silmälasit löytyvät kotona entistä useammin ja ostoslistan mukaiset tavarat kaupasta helpommin. Uusien asioiden oppiminen helpottuu ja luovuus lisääntyy. Kehotankin kaiken ikäisiä puhumaan kannustavasti, rakastavasti ja lempeästi itselleen ääneen."

3. Miksi ääneen puhuja saa niin helposti negatiivisen leiman?

"Ääneen puhumista erityisesti muiden joukossa saatetaan pitää kontrolloimattomana käytöksenä. Ja jos kaikki ajatukset sanotaan ääneen, niin sitä se mielestäni onkin.

Haitallista ääneen puhuminen voi olla esimerkiksi töissä tai muissa vastaavissa tilanteissa, joissa toimitaan ihmisten kanssa. Jos joku puhuu koko ajan ääneen omaa sisäistä ajatteluaan, saattaa se häiritä muiden keskittymistä."

Lue myös: Mitä Suomessa saa sanoa – ja miten?

4. Milloin ääneen puhumisesta tulee ongelma?

"Mikäli ihminen puhuu ääneen lähes kaikki ajatuksensa, voi siitä tulla ongelma erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Lapsille tämä sallitaan, vaan aikuisen saattaa olla hyvä pitää vaikkapa jotkut kommentit tai mielipiteet vain omassa mielessään sisäisenä puheena."

"Jos ääneen lausutut asiat ovat lannistavia, lisääntyvät sellaiset ajatukset entisestään."

5. Miten häiritsevää ääneen puhumista voi hillitä?

"Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä puhuu. Jos ääneen lausutut asiat ovat itseä tai muita lannistavia, lisääntyvät tämänkaltaiset ajatukset entisestään.

Mikäli sanot jatkuvasti itsellesi vaikkapa “olenpa taas tyhmä”, saatat tarpeeksi monta kertaa asiaa toistettuasi alkaa itsekin uskoa niin.

Negatiivinen puhe on kuitenkin mahdollista kääntää positiiviseksi ja mieltä vahvistavaksi. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on huomata oma negatiivinen puheensa ja muuttaa lannistavat sanat kannustaviksi."

6. Missä tilanteissa ääneen puhuminen itsekseen on hyödyksi?

"Tutkijat ovat huomanneet yksinpuhelun auttavan aikuisia, kun he yrittävät esimerkiksi löytää jonkin kadoksissa olevan tavaran. Ääneen puhuminen aktivoi aivojen visuaalista puolta, jolloin kuva etsittävästä tavarasta tulee mieleen. Kun kuva on mielessä, löytävät silmät kadonneen tavaran usein nopeammin.

Itsekseen puhuminen voi olla hyväksi myös oppimiselle. Esimerkiksi vieraan kielen opiskelussa moni kokee oppivansa helpommin, kun lausuu sanoja ja lauseita ääneen.

Itse koen, että ääneen puhumisesta on eniten hyötyä silloin, kun olen yksin ja haluan jäsentää ajatuksiani. Saatan olla vaikkapa matkalla kouluttamaan ja ajaessani autolla puhun ääneen asioita, jotka ovat kyseisen päivän ohjelmassa. Ajomatkan aikana koulutuksen yksityiskohdat ja rakenne muotoutuvat kokonaisuudeksi aivan kuin itsestään.

Tutkimusten mukaan ääneen puhuminen itsekseen muun muassa parantaa ajattelukykyä ja lisää keskittymiskykyä. Kannustavalla ja rauhoittavalla ääneen puhumisella voi saada vaikkapa huolia lievenemään itseltään."

Asiantuntijahaastattelussa Anu Vihonen, henkilöstövalmentaja, NLP Trainer

Mikä on NLP?

Neuro-linguistic Programming eli neurokielellinen ohjelmointi

  1. Neuro viittaa aisteihin ja neurologisiin prosesseihin eli tiedon käsittelyyn.
  2. Linguistic tarkoittaa puhuttua ja kehon kieltä, jotka molemmat vaikuttavat ajatteluumme ja käyttäytymiseemme.
  3. Programming viittaa rakenteisiin ajattelussamme ja siihen, miten voimme vaikuttaa niihin.

Lähde: Anu Vihonen / True Hearts

Kysely

Puhutko sinä ääneen, kun olet yksin?

Kyllä
Kyllä
88.9%
En
En
11.0%
Ääniä yhteensä: 181